Miksi jotkut ei väistä kävellessä? Kävelevät vaikka päin, mutta eivät väistä.

Heiluttelen kyynärsauvaani. Piikki esillä. Enkä väistä.

Kävelen aina oikeaa laitaa ja huomasin jossain vaiheessa väistäväni automaattisesti väärää laitaa kävelevät. Johtui luultavasti siitä, että minulle refleksi väistää tulee luontaisesti jo aika kaukana vastaantulijasta. Kun odotin rauhassa, kyllä suurin osa väistää.

En rupea kenenkään päälle kävelemään, eli tottakai väistän jos toinen ei väistä lähelläkään. Jos olen oikeassa laidassa ja joudun väistämään, silloin yleensä väistä epämukavan läheltä, koska pitää sitä nyt vähän lapsellinen olla näissä asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahimpia päälle tulijoita ovat zombeina lastenvaunujaan työntävät. Muu maailma on kadonnut siksi, että he ovat puhaltaneet alapäästään esiin sen suuren ihmeen. Eivät vaadi meitä muita väistämään, meitä muita vain ei ole. Siksi eivät voi muita huomioidakaan.

Juuri tänään minua vastaan tuli joku nuori nainen lastenvaunujen kanssa. Hipelöi molemmin käsin puhelintaan ja työnsi vaunuja käsivarsillaan niin, että ne mutkittelivat tiellä puolelta toiselle. Eikä tietenkään nähnyt vastaantulijoita, kun naama oli kiinni siinä puhelimessa.

Tuo on kyllä älytöntä. Mutta jos ihminen on sellainen, ettei osaa ottaa muita huomioon, ei hän siitä lastenvaunujenkaan kanssa muutu. Itsekin olen pienen vauvan äiti, ja kävelen vaunuineni aina oikeassa reunassa, mahdollisimman vähän muiden tiellä. Ja silti kohtaan jatkuvasti niitä urpoja, jotka pyyhältävät oikeaa reunaa vastaan ja odottavat, että minä väistän. Enpäs väistä, vaan pysähdyn vaunujen kanssa odottamaan, että vastaantulija on kävellyt ohi. Olen saanut tämän takia kiukkuisia mulkaisuja, mutta parempi sekin on kuin väistää keskelle kävelyväylää vaunujen kanssa.

Maantiellä kävellään vasenta reunaa, jos ei ole kevyen liikenteen väylää. Näin näkee lähelle tulevat autot vastaantulevina, eivätkä ne tule takaa. Tämä on turvallisuuskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska käytöstavat on jääneet opettamatta nuoremmille sukupolville. Itse jos kaupungilla, niin otan ison laukun mukaan pehmusteeksi, jonka avulla vaan kävelen oikeaa puolta kadulla. Ja jos eivät väistä, niin joko pysähdyn tai vaan kävelen päin.

Alkanut niin kyllästyttää tuo. ettei toisia voida huomioida.

nuoremmille ? yleensä nää on vahempia ihmisiä ketkä askaakaan välittää mistään ja kävelevät päin . 

Aivan. Kyllä ne on vanhukset keillä ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Eihän ne pidä edes maskia kaupassa.

En usko että noilla törmäilijöillä, jotka siis kävelevät päin vaikka ovat itse väärässä suunnassa, joko yksin tai porukalla, on taipumusta olla välinpitämätön. Halutaan vaan korostaa sitä itseä ja sitä, että muut on vähempiarvoisia - muut väistää. Aivan käsittämättömiä nämä metsäläiset, jotka luulevat tosiaan pönkittävän asemaansa omimalla jotain jalkakäytävää ja kävelemällä päin. Eniten tätä tekee naama norsunveellä olevat naiset, kaikenikäiset. Parasta junttiantia tarjoaa ne, ketkä omii pienen jalkakäytävän kahdestaan ja toisten pitää väistää autotielle?! Kerran jäin odottamaan omalle puolelle kapeaa tietä, että menisivät peräkkäin jotta muutkin mahtuvat siinä kulkemaan. Tuli tosi äkäisiä katseita kun en siirtynyt autotielle siitä, jotta he voisivat jatkaa matkaa rinnakkain. :D

Olen törmännyt tähän samaan. Ja kehittänyt taktiikan. Aina kun näen mahdollisen törmääjän lähestyvän, pysähdyn. Tällöin ihmiset väistää, koska eivät halua törmätä paikallaan seisovaan ihmiseen. Toimii, kokeilkaa vaikka.

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt tähän samaan. Ja kehittänyt taktiikan. Aina kun näen mahdollisen törmääjän lähestyvän, pysähdyn. Tällöin ihmiset väistää, koska eivät halua törmätä paikallaan seisovaan ihmiseen. Toimii, kokeilkaa vaikka.

Hyvä idea, mutta Helsingissä ainakin sitä saisi pysähdellä tällä taktiikalla koko ajan. Itse luin täältä laukkukikan - otan ison laukun olalle ja laitan sinne jotain kovaa ja ikävän tuntuista - läppärin, kirjan, maitotölkin, mitä tahansa mikä osuessaan sattuu. Uskomatonta, miten ihmiset kävelevät tahallaan niin läheltä, että osuvat melkein toiseen. Ja tosiaan jos on se laukku olalla, niin näillä ohitusetäisyyksillä siihen osuvatkin. Todella rasittavaa on, kun seisot jonossa reppu selässä, ja jos liikahdat millin suuntaan tai toiseen, reppu osuu takana jonottavaan niskaanhuohottajaan. En tajua ihmisiä, mitä mielihyvää siitä saa kun kävelee toista päin, tai huohottaa ventovieraan niskaan? Yleensä kun törmään tällaiseen niskaanhuohottajaan, alan hidastella ja tehdä asioista vaikeita tahallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt tähän samaan. Ja kehittänyt taktiikan. Aina kun näen mahdollisen törmääjän lähestyvän, pysähdyn. Tällöin ihmiset väistää, koska eivät halua törmätä paikallaan seisovaan ihmiseen. Toimii, kokeilkaa vaikka.

Hyvä idea, mutta Helsingissä ainakin sitä saisi pysähdellä tällä taktiikalla koko ajan. Itse luin täältä laukkukikan - otan ison laukun olalle ja laitan sinne jotain kovaa ja ikävän tuntuista - läppärin, kirjan, maitotölkin, mitä tahansa mikä osuessaan sattuu. Uskomatonta, miten ihmiset kävelevät tahallaan niin läheltä, että osuvat melkein toiseen. Ja tosiaan jos on se laukku olalla, niin näillä ohitusetäisyyksillä siihen osuvatkin. Todella rasittavaa on, kun seisot jonossa reppu selässä, ja jos liikahdat millin suuntaan tai toiseen, reppu osuu takana jonottavaan niskaanhuohottajaan. En tajua ihmisiä, mitä mielihyvää siitä saa kun kävelee toista päin, tai huohottaa ventovieraan niskaan? Yleensä kun törmään tällaiseen niskaanhuohottajaan, alan hidastella ja tehdä asioista vaikeita tahallaan.

Mikä aihe! Suomi on harvaan asuttu ja nämä tallaajat vihaavat toisiaan ulkona liikkuessaan. Mitä johtopäätöksiä voisi tehdä?

Otetaan soppaan mukaan vielä sähkölautailijat. Miten on mahdollista, että kulkevat torin ympärillä jalkakäytävillä? Eikö näillä pitäisi olla pyöräilijöiden säännöt? Jos joku tulee kohti eikä väistä niin automaattisesti pysähdyn. Nykyään saa siihen vielä lautailijatkin päälleen.

Monet ihmiset ei katso mihinkään suuntaan eivät väistä jos itse ei väistäisi kävelisivät/ajaisivat pyörällä/potkulaudalla päin! En halua että muhun sattuu joten väistän.

Että mua ottaa päähän kans nuo 'eteenpäin menen mutta en väistä' -tyypit. Olen ajatellut että joillakin puuttuu se herkkyys väistää... Siis ettei yhtään tule ajatusta siitä että voisi siirtyä. Onko heitä jyrätty sitten niin monta kertaa että mennään sellaisella tyylillä että 'minähän en sitten väisty, väistyköön muut'.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt samoja testejä itsekin ja jos minä en väistä, ihmiset kävelevät päin. Sitten pahimmillaan huutavat perään "kato mihin kävelet" / "älä nyt päälle tuu" vaikka OIKEANPUOLEINEN liikenne. Mihin mun pitäisi väistää? Ojaanko? Kävelkää itse tien oikeaa reunaa niin kukaan ei törmää keneenkään.

Kevyenliikenteenväylällä ei ole kävelijälle noita puolisääntöjä. Saa kävellä kummalla puolella haluaa ja pyöräilijän kuuluu väistää aina keskeltä.

Väistämättömyys=itsekkyys on yleistä. Valitettavasti.

Ruokakaupoissa on välillä pariskuntia/perheitä, jotka blokkaavat jonkun hyllyn pitkäksi aikaa, kun arpovat mitä tuotetta ottaisivat. Mikään ele tai yritys päästä ottamaan hyllystä jo tiedossa olevaa tuotetta ei tahdo mennä perille. Anteeksi saa sanoa välillä useasti ennen kuin pääsee hyllylle.

Vanhemmat eivät monasti edes yritä siirtää jälkikasvuaan sivummalle ahtaissa käytävissä ym., vaikka on itsestään selvää, että he tukkivat muiden kulun.

Lapsilleni olen opettanut, että ovesta ulos tulijat kannattaa päästää ensin rauhassa ulos ja heille kannattaa pitää ovea auki. Samaan oviaukkoon on turha tunkea. Kannattaa tarkoittaa tässä sitä, että itselle ei ole suoranaista hyötyä, mutta kaikilla olisi mukavampaa, kun ottaisimme toistemme mukavuuden jatkuvasti huomioon. Erityisesti vanhuksille, liikuntarajoitteisille ym. kannattaisi olla kohtelias.

Vierailija kirjoitti:

Väistämättömyys=itsekkyys on yleistä. Valitettavasti.

Ruokakaupoissa on välillä pariskuntia/perheitä, jotka blokkaavat jonkun hyllyn pitkäksi aikaa, kun arpovat mitä tuotetta ottaisivat. Mikään ele tai yritys päästä ottamaan hyllystä jo tiedossa olevaa tuotetta ei tahdo mennä perille. Anteeksi saa sanoa välillä useasti ennen kuin pääsee hyllylle.

Vanhemmat eivät monasti edes yritä siirtää jälkikasvuaan sivummalle ahtaissa käytävissä ym., vaikka on itsestään selvää, että he tukkivat muiden kulun.

Lapsilleni olen opettanut, että ovesta ulos tulijat kannattaa päästää ensin rauhassa ulos ja heille kannattaa pitää ovea auki. Samaan oviaukkoon on turha tunkea. Kannattaa tarkoittaa tässä sitä, että itselle ei ole suoranaista hyötyä, mutta kaikilla olisi mukavampaa, kun ottaisimme toistemme mukavuuden jatkuvasti huomioon. Erityisesti vanhuksille, liikuntarajoitteisille ym. kannattaisi olla kohtelias.

Samaa sarjaa on nämä kaupassa tien/hyllyn tukkijat, kuin tuolla kadulla ihan metsäläisenä painavat jyrätkin. Mitään ei päässä liiku. Kaupassa tuo tahallinen ja tiedostettu tien/pääsyn tukkiminen on niin yleistä, että nykyään vaan siirrän toisen ostoskärryt tieltä jos tarvitsen jotain. Ärsyttäviä ihmiset, jotka huomaavat toisen tarvitsevan jotain hyllystä jonka edessä seisottavat kärryjään, eivätkä tee asialle mitään. Minulle ei kyllä ole vaiva sitten tehdä heidän puolesta. On ilmeet näkemisen arvoisia yleensä, kun joku kehtaakin koskea heidän ostoskärryynsä... :D 

Juuri kukaan ei näytä tuntevan täällä kävelijän sääntöjä. Kävelijä saa valita puolen ihan vapaasti ja te jotka syytätte, että joku tulee vastaan "väärällä" puolella, olette itse huonompia liikenteessä kuin he.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon myös kyllästynyt siihen että kun kävelen yksin tien oikeassa reunassa ja vastaan tulee 2 tai useamman ihmisen porukka, minun kuuluisi ilmeisesti hypätä ojaan siksi aikaa jotta nuo vastaantulijat saa jatkaa rinnakkain kävelyä.

Teenkin nykyään niin etten enää väistä vaan tulen pokkana vastaan ja lopulta pysähdyn siihen nenän eteen jos on tarve. Aina ovat sitten lopulta ymmärtäneet väistää.

Tässä on jotenkin kyse siitä, että kun kävelee tuollaisessa kaveriporukassa yhteisessä rintamassa niin kukaan ei halua olla se, joka väistää sinne taakse kävelemään "pois porukasta", se on jotenkin psykologista.. itse olen tämän huomannut kun näitä ihmisrintamia tullut vastaan. Niistä ei meinaa kukaan väistää ikinä, ehkä he kokevat että heillä on joku eritysoikeus olla väistämättä ketään.

...vaikka oikeasti se leveän porukan väistäjä on se revohkan reunimmainen tai kaksi.

Leveän jengin kohdatessaan täytyy tähdätä keskelle, jolloin niillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin töniä itse toisensa sivuun. Tarvittaessa pysähtyä seisomaan. Tällöin lauma tekee väistöliikkeen useimmiten itse sitä huomaamattakaan, kun tilan vaatija on kaveri. Sitten jos huomaavat, niin hymyily huvittuneesti korjaa kaiken. Matka jatkuu.

Itseä vanhempia ja rattaita väistetään aina. Ja ilakoitsevia kaiken ikäisiä hymyillen, kun niillä on hyvä meininki päällä.

T: 49-vuotta omin jaloin Helsingin ruuhkissa kävellyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt tähän samaan. Ja kehittänyt taktiikan. Aina kun näen mahdollisen törmääjän lähestyvän, pysähdyn. Tällöin ihmiset väistää, koska eivät halua törmätä paikallaan seisovaan ihmiseen. Toimii, kokeilkaa vaikka.

Hyvä idea, mutta Helsingissä ainakin sitä saisi pysähdellä tällä taktiikalla koko ajan. Itse luin täältä laukkukikan - otan ison laukun olalle ja laitan sinne jotain kovaa ja ikävän tuntuista - läppärin, kirjan, maitotölkin, mitä tahansa mikä osuessaan sattuu. Uskomatonta, miten ihmiset kävelevät tahallaan niin läheltä, että osuvat melkein toiseen. Ja tosiaan jos on se laukku olalla, niin näillä ohitusetäisyyksillä siihen osuvatkin. Todella rasittavaa on, kun seisot jonossa reppu selässä, ja jos liikahdat millin suuntaan tai toiseen, reppu osuu takana jonottavaan niskaanhuohottajaan. En tajua ihmisiä, mitä mielihyvää siitä saa kun kävelee toista päin, tai huohottaa ventovieraan niskaan? Yleensä kun törmään tällaiseen niskaanhuohottajaan, alan hidastella ja tehdä asioista vaikeita tahallaan.

Mikä aihe! Suomi on harvaan asuttu ja nämä tallaajat vihaavat toisiaan ulkona liikkuessaan. Mitä johtopäätöksiä voisi tehdä?

Niin, suurin osahan suomalaisista asuu ja liikuu suurimman osan ajastaan siellä harvaan asutulla alueella... Mutta tottahan se sinänsä on, että suomalaiset ovat metsäläiskansaa. Nämä katujyrät ovat varmasti ns. junantuomia juntteja suurimmilta osin, ketkä eivät ole tottuneet kaupungissa elämisen käytäntöihin ja muutenkaan ymmärrä mitään normaaleista käytöstavoista. Helsingissä on yleensä todella ahdas ja ylimielinen tunnelma, mitä ei muissa suurimmissa kaupungeissa siinä mittakaavassa havaitse. Selittynee metsäläisten huonolla itsetunnolla, jota pönkitetään muiden halveksumisella.

Vierailija kirjoitti:

Juuri kukaan ei näytä tuntevan täällä kävelijän sääntöjä. Kävelijä saa valita puolen ihan vapaasti ja te jotka syytätte, että joku tulee vastaan "väärällä" puolella, olette itse huonompia liikenteessä kuin he.

Ehkei kuitenkaan tässä asiassa ole kyse mistään liikennesäännöistä, vaan ihan perus käytöstavoista, ympäristönsä havainnoimisesta ja siihen sopeutumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt tähän samaan. Ja kehittänyt taktiikan. Aina kun näen mahdollisen törmääjän lähestyvän, pysähdyn. Tällöin ihmiset väistää, koska eivät halua törmätä paikallaan seisovaan ihmiseen. Toimii, kokeilkaa vaikka.

Mä oon tehnyt samaa. Teeskentelen, että tsekkaan puhelimesta jotain tärkeää, minkä takia pitää pysähtyä.