Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1861)
Veikkaisin että siihen vaan ei ole monella mahdollisuutta. Puuttuu työ, raha ja puoliso. Lisäksi voi siinä pelollakin olla jotain osuutta, sillä maailma vaikuttaa aika turvattomalta nykyään ja tulevaisuus on epävarma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten hankintaa turvallisempaa perusvalintaa ei olekaan.
No itselläni on Aspergerin syndrooma ja kauhistuttaa ajatus, että pitäisi jatkuvasti elää lapsen/lasten ehdoilla. Plus vielä aistiyliherkkyydet.
En mä olevani rohkea tai kärsiväni mistään peloista. Mä en vain ole äitiluonne enkä ole ikinä kokenut kutsumuksekseni tehdä lapsia. Ei minulla minusta ole epärealistisia kauhukuvia. Kyllä mä suunilleen tiedän minkälaista perhearki on. Se ei vaan ole mun juttu. En mä pidä ryhmäliikuntatunneista enkä oluestakaan, eikä kukaan ole koskaan tullut väittämään että mulla olisi epärealistisia kauhukuvia näistä.
Voi olla että sosiaaliset paineet ovat tänäpäivänä pienemmät, jolloin jokainen voi tehdä ikiomat päätöksensä helpommin ja vapaammin. Luulisi sen olevan hyvä asia kuitenkin.
Älykkyydestä ja rohkeudesta. Ihmiset eivät halua haaskata hukkaan sitä elämää, jonka ovat lahjaksi saaneet. Sitähän lasten saaminen on, siinä menettää oman elämänsä. Mieluummin elää itselleen ja riemuitsee jokaisesta päivästä. Sen sijaan, että surisi joka päivä epämielekästä elämää, joka ei enää ole omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua saada lapsia näin epävakaaseen ja väkivaltaiseen maailmaan joka nykyään muistuttaa sotatannerta.
Mitä parempi lukutaito naisille on, sitä huonompi hedelmällisyys. Luonnonvalinta ei suosi lukutaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin lapsen, mutta yhteiskunta pakotti mut steriiliksi. Transsukupuolinen nuori aikuinen siis olen.
Ei transsukupuolisuus itsessään tee kestään steriiliä. Määritelmällisesti transsukupuolisuus on sitä, että sun ulkoinen ja sisäinen sukupuoli ei natsaa.
Jos sä olet vapaaehtoisesti käynyt läpi täydellisen sukupuolenkorjausprosessin menettäen siinä lomassa lisääntymiskykysi, niin sehän ihan sun oma valinta.
Juu oma valintanihan se oli, mutta on aika epäinhimillistä laittaa ihminen valitsemaan sen väliltä voiko lisääntyä, vai että tuletko tunnustetuksi sinä minä olet. Se on ihmisoikeuksien vastaista ja julmaa.
Jos ei halua vankilaan, tarkoittaako se vain että ei osaa sitoutua vankilatuomioon ja pelkää vankilaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan seurustellut, enkä ole koskaan käynyt myöskään treffeillä yhdenkänä naisen kanssa. En käsitä miksi mulle on geenilotossa annettu niin epäviehättävät kasvonpiirteet. M32.
No, mun mielestä lapsettomuus on jo varsinkin isoissa kaupungeissa niin yleistä, ettei lisääntymiseen mitään sosiaalista painetta ole kuin korkeintaan vanhemmilta sukupolvilta. Itse asiassa omassa noin kolmekymppisten kaveripiirissäni valintaani yrittää lasta on pidetty vähän hulluna ja olen lastensaantihalujeni kanssa selvässä vähemmistössä. Siinähän menettää oman ajan, monet nautinnot, orastavan urakehityksen ja pahimmassa tapauksessa kehonsa. Ihmiset siis nykyään tiedostavat paremmin riskit ja hyvä niin. Lapsen kuuluukin olla haluttu, muuten kitkee vain katkeruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mun mielestä lapsettomuus on jo varsinkin isoissa kaupungeissa niin yleistä, ettei lisääntymiseen mitään sosiaalista painetta ole kuin korkeintaan vanhemmilta sukupolvilta. Itse asiassa omassa noin kolmekymppisten kaveripiirissäni valintaani yrittää lasta on pidetty vähän hulluna ja olen lastensaantihalujeni kanssa selvässä vähemmistössä. Siinähän menettää oman ajan, monet nautinnot, orastavan urakehityksen ja pahimmassa tapauksessa kehonsa. Ihmiset siis nykyään tiedostavat paremmin riskit ja hyvä niin. Lapsen kuuluukin olla haluttu, muuten kitkee vain katkeruutta.
Siis kylvää eikä kitke :D
Ai ei halua vai? Meillä nytkin eräs nuori nainen töissä äitiyslomalla, toinen jää kuun lopulla ja kolmas ilmoitti juuri olevansa paksuna. Iältään nämä naiset kaikki alle 30 v. Mä olen ainoa työpaikallamme jolla ei ole (eikä tule) lapsia ja ihan siitä syystä että vihaan lapsia. Tuntuu että kaikkien muiden naisten elämän tehtävä on tulla äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä olenko oikea ihminen kirjoittamaan tähän, koska itselläni on yksi lapsi. Mutta enempää en halua. Rakastan lastani yli kaiken ja hän on ehdoitta parasta elämässäni. Kuitenkin arki on melko haastavaa. Molemmat miehen kansssa käydään töissä (itse teen kolmivuorotyötä). Joka aamu sama rumba (herätä lapsi, pue päivävaatteet, pue ulkovaatteet ja vie päiväkotiin.) Samaan aikaan pitää myös itse laittautua töihin ja henkisesti valmistautua tärkeään palaveriin.
Koen, että lapsiarjen ja töiden sovittaminen on vaikeaa. Rehellisesti sanottuna ihan s*****n vaikeaa. Tämän yhden kanssa juuri ja juuri saamme kaiken sopimaan, mutta enempään emme pysty. Emme halua tälläistä arkea ! Lapsi sairastaaa vähän väliä.. kumpi jää töistä pois ja kuuntelee esimiehen "jaah.. no eipä kai siinä sitten muu auta" -jaarittelut. Tai hikihatussa etsimme ja soittelemme hoitajaa lapselle.
Eh. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
No itsellä on kaksi syytä:
1. olen sairastunut ja sairauden hoito vielä kesken, hoitoon on ollut vaikeaa saada yhteiskunnan rahoitusta
2. en ole löytänyt miestä, joka kykenisi ottamaan perheessä miehen paikan. Etsin todella konservatiivista perhemiestä, mutta ei taida sellaista löytyä.
miehellä ei ole enää mitään valtaa, joten mies ei voi ottaa mitään miehen paikkaakaan. Voihan sitä roolipelata, mutta ei sitten oikein muuta.
1. ei ole löytynyt sopivaa miestä (koska kaiken muunkin pitäisi natsata)
2. maailma on julma paikka ja huolestuttaa millainen elämä on nykypolvilla. En tehdä lasta kärsimään sodassa
3. Kova painostus hankkia vähintään kaksi lasta. Haluaisin korkeintaan yhden lapsen, mutta monesti teilataan että on itsekäs jos ei synnytä esikoiselle sisarusta.
4. Huoli siitä että en olisi kykenevä äidiksi. Lapsien saannissa on kuitenkin kyse toisesta ihmisestä. En halua pilata kenenkään elämää
Ehkä kyse on siitä, että yhteiskunnassa löytyy niin paljon erilaisia koukuttavia virikkeitä, että lapsien mukana tuoma taakka saa ihmiset jättämään lapsien tekemisen väliin.
Miten olisi yksinkertaisesti "järkevyys". Jos tietää ettei itsestä ole vanhemmaksi, niin mikä hiton pakko niitä muksuja sitten vääntää traumatisoitavaksi.
Vierailija kirjoitti:
1. ei ole löytynyt sopivaa miestä (koska kaiken muunkin pitäisi natsata)
2. maailma on julma paikka ja huolestuttaa millainen elämä on nykypolvilla. En tehdä lasta kärsimään sodassa
3. Kova painostus hankkia vähintään kaksi lasta. Haluaisin korkeintaan yhden lapsen, mutta monesti teilataan että on itsekäs jos ei synnytä esikoiselle sisarusta.
4. Huoli siitä että en olisi kykenevä äidiksi. Lapsien saannissa on kuitenkin kyse toisesta ihmisestä. En halua pilata kenenkään elämää
eli olet prinsessaharhailija, josta ei ole äidiksi ja elät muiden mielipiteiden mukaan. Ps. Eletään turvallisempaa aikaa kuin yksikään sukupolvi ennen meitä.
No itsellä on kaksi syytä:
1. olen sairastunut ja sairauden hoito vielä kesken, hoitoon on ollut vaikeaa saada yhteiskunnan rahoitusta
2. en ole löytänyt miestä, joka kykenisi ottamaan perheessä miehen paikan. Etsin todella konservatiivista perhemiestä, mutta ei taida sellaista löytyä.