Paras ystäväni on nainen ja vaimo sekoaa

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:15"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:00"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"] Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu. [/quote]   Koirat kuolee, mutta vaimo tekee lapsia jotka on sun verta ja lihaa. Ja noiden lasten kuuluisi olla aina kaikkien kavereiden edellä. Ykkösiä ei kakkaosia tai kolmosia. Ja kun sä siität ne lapset vaimollesi niin jos haluat että perheesi pysyy kasassa pidät myös vaimoasi lähellä ja hyvänä [/quote] Joo mutta tarviiko ystäviä jotka on ollut lapsuudesta asti mukana hylätä nustasukkaisen vaimon takia. Mitä helvettiä. Mulla on oari ystävämiestä lapsuudesta ja jos mies sanoisi että pitäisi valita niin mies lähtisi. [/quote]   En mä mistään lukenut että ystäviä tarvisi hylätä, vaan kannattaa ihan ensimmäisenä miettiä aloittajan että miten osoittaa vaimolleen tämän tärkeyden ja arvon ihmisenä. Jos päin naamaa tulee kokoajan että parasystäväparasystävä!  Jos aloittaja oikeasti edes välittää vaimostaan ja perheestään hän osoittaa heille että nämä on tärkeämpiä kuin kaveri, kavereita tavataan silloin tällöin, perheen kanssa vietetään vapaa-aikaa, käydään ulkona, syömässä, lomilla.   Siis mä en ymmärrä, mikä tossa on vaikeaa, varmaan aloittajan vaimokin on joutunut valitsemaan moneen kertaan puoliso vai kaverit, baari-ilta kavereiden kanssa vai koti-ilta miehen ja lasten kanssa. Miksi siis mies ei voi valita perhettään? [/quote] Lukekaa nyt jumalauta tää ketju alusta ennen kuin tulette kommentoimaan puuta heinää! Ootko sä AINA perheen kanssa? Et ikinä näe kavereita? Ei voi mennä hyvin. [/quote]   Vedä nyt se pää pois perseestä ja opettele lukemaan. Kukaan käskenyt aapeet olemaan kokoaikaa perheensä kanssa vaan laittamaan heidät ykköseksi. Ja siinä on oikeasti eroa. Ja toiset ovat helvetin tyytyväisiä kun viettävät aikaa perheensä kanssa, mun paras ystävä on mun vaimo, en tarvi mitään kaveribaareilua. Työkamut on duunissa ja paras kaveri on vaimo. Ja olen onneliinen [/quote] Ota sä silmä käteen ja lue tarkemmin. Ap on sanonut laittavansa vaimon ykköseksi ja antavansa tälle enemmän aikaa kuin parhaalle ystävälleen. Silloin kun yhteistä aikaa ei löydy niin ap on nähnyt ystäväänsä. Tämä ei vaimolle käy. On hyvä että teillä sujuu noin, mutta tuleeko mieleen että jotkut haluaa muitakin ystäviä kuin vaimon?

[/quote]

Tota mä en ymmärrä, ei löydy yhteistä aikaa vaimolle, mutta löytyy kaverille? Jos taas vaimo on töissä, ja siksi aikaa ei löydy miehelle, kuka hoitaa lapset, ottaa vastuun yhteisestä kodista? Lastenhoitaja, siivooja? No sulla on joku ihme mielipide ja tarve vastailla aloittajan puolesta. Vai oletko aloittaja? Jos et ole niin kuinka tiedät aloittajan ajatukset ja elämän noin hyvin? Hämmentävää. 
[/quote]

Kuka on sanonut että ei löydy yhteistä aika vaimolle?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:58"]Tilanne on selvästi sietämätön vaimollesi ja itse olisin jo jättänyt tuollaisen miehen.

Sinun täytyy valita toinen. En usko että on muita vaihtoehtoja, tuskin vaimon yhtäkkiä muuttaa mielensä.

 
[/quote]

Dumppaa mustasukkainen vaimo ja pidä lapsuudenystävä.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:42"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:11"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:54"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:35"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:27"] Ap ei nyt selvästikään ymmärrä, että pettää voi henkisestikin, ei vain panemalla. [/quote] Voi pettää, mutta miksi kaikki olettavat, että ap pettäisi? Ettekö te pysty olemaan vastakkaista sukupuolta olevien kanssa kavereita ilman minkäänlaista pettämistä? Entä jos tällainen henkisellä tasolla intiimi suhde on samaa sukupuolta olevan kaverin kanssa (kerrotaan asioita joita ei puolisolle halua kertoa jne.) niin onko sekin pettämistä, saako sitä kaveria enää tavata? [/quote] Huokaus. Ei tässä nyt olekaan kyse siitä, mitä ME ajattelemme ap:n tunnesiteestä vaimoonsa. Ei edes varsinaisesti siitä, mitä hän itse ajattelee tuntevansa. Vaan siitä, miten VAIMO KOKEE asian. Hän varmasti ei olisi mustis, jos kokisi olevansa miehensä silmäterä ja henkinen sielunkumppani ja saavansa riittävästi tältä huomiota. Mitä tulee tuohon loppuosaan, niin haloo... Oikeasti! Etkö muka ikinä ole kuullut kenenkään valittavan siitä, miten miestä kiinnostaa vaan pyöriä kavereidensa kanssa, eikä perheelle jää mielenkiintoa ja aikaa? Että jonkun miehellä kaveri/kaverit menevät aina vaimon edelle? Tottaa kai myös miehen miespuolisille kavereille voi olla mustasukkainen, jos kokee jäävänsä statistin rooliin. 18 [/quote] Eli koska ap:n vaimo on pikkumainen ja mustasukkainen, niin ap:n pitäisi katkaista välit parhaaseen ystäväänsä jonka on tuntenut lapsesta asti? Vai pitäiskö sen vaimon kasvaa aikuiseks? [/quote] Ei. Ensinnäkään vaimo tuskin on pikkumainen, vaan syystäkin kokee jääneensä sivuun ja suhteen väljähtyneen. ap:n olisi syytä haukkumisen ja syyllistämisen sijasta miettiä, miten se tunneyhteys on liitossa palautettavissa. Miten vaimo voisi taas kokea olevansa se ykkönen. Totta kai tuo vaatii ponnistelua myös vaimolta, ei parisuhde lämpene yhden osapuolen ponnisteluin, mutta kannattaa nyt ainakin ottaa se asenne, että vaimo EI "sekoile", ole pikkumainen ja lapsellinen, vaan reaktio johtuu jostakin aidosta, parisuhteen ongelmasta. Ystävää ei toki tarvitse jättää, mutta ehkä nyt voi ensin keskittyä parisuhteen kuntoonsaattamisen ja jatkaa baari-iltoja ystävättaären kanssa vasta myöhemmin. 18 [/quote] Lue ketju. Siellä ap on selittänyt miten asiat on vaimon kanssa. En jaksa toistaa. [/quote] Huokaus. Oletko nyt vähän naiivi. Ei se, mitä HÄN sanoo tunteistaan ja liitostaan ole sama asia kuin koko totuus, saati vaimon tulkinta. Vaimon käytös riippuu VAIMON tulkinnasta. VAIMO kokee liiton väljähtyneen ja miehen olevan sitoutuneempi tunnetasolla ystävättäreensä kuin häneen.  Ps. Jos minulla on kommentteja pitkin ketjua ja järjestysnumeronikin on alkupäästä, niin mitä luulet, oleko lukenut koko ketjun? Mitä jos sinä opettelisit käyttämään järkeä ja hyväksymään, että TULKINNAT teksteistä voivat erota? [/quote] Oot lukenu koko ketjun mutta et siltikään tajua. Mistä sä voit tietää miten se vaimo ajattelee tai kokee? Tällä keskustelupalstalla on nyt vaan sellanen juttu että meidän pitää antaa vastaukset sen perusteella mitä ap on sanonut. Voihan sitä tulkita että tää kaikki on keksittyä, ap on oikeasti nainen ja sen koira on mustasukkanen. Mä meen nyt vaan siltä pohjalta että ap puhuu totta. Ette te voi tehdä omia tulkintoja että näiden avioliitto on kriisissä ja sen takia ap ei saa viettää liikaa aikaa kavereiden kanssa. Sen takia sanoin että lukekaa koko ketju koska siellä ap nimenomaan sanoo että antaa aikaa vaimolle, että vaimo on ykkönen, haluasi että vaimo tutustusi tähän ystävään ja on mieluiten ensin vaimon kanssa ja jos yhteistä aikaa ei löydy niin tapaa tätä ystäväänsä. [/quote] 18 tarjoaa yhtä vaihtoehtoista tulkintaa tilanteelle ja kuinka sen voisi ratkaita. Mikäli mies nyt keskustelisi naisensa kanssa avoimesti, hän saisi selville onko 18 oikeassa tai edes oikeilla jäljillä. Minusta tuo tulkinta on erittäin järkeenkäypä, ei välttämättä se oikea, mutta itse uskon siihen kunnes se todistetaan vääräksi pitkällä avoimella keskustelulla, eikä mitääm salailla. Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa vaimon asemassa. Käyttäydyin samoin, ikävä kyllä miehen ja hänen naisystävänsä välillä oli meneillään jotakin. Mies ei vain itsekään tajunut, kuinka paljon huomiotta antoi toiselle naiselle ja jätti samalla minua huomioimatta. Tilanne oli minusta henkistä pettämistä, vaikka mies ei sanojensa mukaan tunnistanut sitä. Vuosia myöhemmin myönsi, että heillä oli tietynlainen kiintymyssuhde, mutta ei ollut silloin valmis itsekään myöntämään sitä vaan kuvitteli oaaavansa pitävän tilanteen tasapainossa. Hän ei todellakaan osanut. Koin jääväni yksin suhteessamme ja heidän olevan enemmän parisuhteessa kuin me olimme. Suhteemme oli väljähtänyt ja harkitsin eroa ja suhteemme huononi entisestään. Lopulta siten tuon suhteen todellinen syvyys paljastui myös minulle ja jotain oli meneillään. Ei fyysistä pettämistä mutta henkistä, vaikka mies ei sitä silloin ymmärtänyt tai pystynyt käsittelemään. Sitoutuminen toiseen vaikuttaa myös parisuhteeseen. Harva voi hybin intensiivisesti sitoutua kahteen tai useampaan ihmiseen ja se alkaa nälyä ja vaikuttaa suhteeseen.

[/quote]

Loistava kirjoitus ja tuon tunnistan omasta menneisyydestäni. Exäni vietti erittäin paljon aikaa naispuolisten ystäviensä kanssa, jakoi heidän kanssaan asioita jotka olisi parisuhteessa ollessa jakaa puolison kanssa. En enää tiennyt mitä mieheni ajatteli asioista ja keskustelumme hiipuivat tasolle mitä ruokaa tänään, kuka maksaa laskut yms.  Kun taas miehen naispuoliset ystävät saivat tietää suhteemme intiimejä asioita, perheemme ongelmia, ilon aiheita. En enää tiennyt mitä asioita voin jakaa mieheni kanssa koska kaikki asiamme kulkeutuivat muualle ja kuulin sitten kiertotietä juoruja meistä. 

Pyysin miestäni olemaan kertomatta asiota jotka ovat vain parisuhteeseemme kuuluvia, mutta sitäkään ei pystynyt tekemään. 

Koin että jäin yksin suhteessamme, ettei minulla ollut enää kumppania avioliitossamme, vain kämppis joka kävi kääntymässä ja huikkasi mennessään, kämppis joka odotti että saa ruuan ja puhtaat vaatteet.

Joten hain eroa, koska en saanut enää mieheltäni vastaan mitään tunteita, olin vain se välttämätön paha. 

Kohtelet vaimoasi epäkunnioittavasti dude. Me naiset huomataan enemmän asioita toisesta ihmisestä. Ehkä vaimosi huomaa ihastuksesi "ystävääsi" kohtaan ja itse et sitä ihastusta halua myöntää. Mieti miten lapsiin vaikuttaa tollanen. "Isi näkee sitä sille tärkeetä naista ja äiti itkee kotona sillä aikaa, kun isillä on hauskaa sen naisen kanssa lounaalla jne." Äiti hoitaa kotia ja ei ehdi keskittyä niin itseensä. Sinuna miettisin vähän, että mikä elämässä on tärkeää. Perhe vai ystävä!! KATSO PEILIIN JANNU!

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:46"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:15"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:00"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"] Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu. [/quote]   Koirat kuolee, mutta vaimo tekee lapsia jotka on sun verta ja lihaa. Ja noiden lasten kuuluisi olla aina kaikkien kavereiden edellä. Ykkösiä ei kakkaosia tai kolmosia. Ja kun sä siität ne lapset vaimollesi niin jos haluat että perheesi pysyy kasassa pidät myös vaimoasi lähellä ja hyvänä [/quote] Joo mutta tarviiko ystäviä jotka on ollut lapsuudesta asti mukana hylätä nustasukkaisen vaimon takia. Mitä helvettiä. Mulla on oari ystävämiestä lapsuudesta ja jos mies sanoisi että pitäisi valita niin mies lähtisi. [/quote]   En mä mistään lukenut että ystäviä tarvisi hylätä, vaan kannattaa ihan ensimmäisenä miettiä aloittajan että miten osoittaa vaimolleen tämän tärkeyden ja arvon ihmisenä. Jos päin naamaa tulee kokoajan että parasystäväparasystävä!  Jos aloittaja oikeasti edes välittää vaimostaan ja perheestään hän osoittaa heille että nämä on tärkeämpiä kuin kaveri, kavereita tavataan silloin tällöin, perheen kanssa vietetään vapaa-aikaa, käydään ulkona, syömässä, lomilla.   Siis mä en ymmärrä, mikä tossa on vaikeaa, varmaan aloittajan vaimokin on joutunut valitsemaan moneen kertaan puoliso vai kaverit, baari-ilta kavereiden kanssa vai koti-ilta miehen ja lasten kanssa. Miksi siis mies ei voi valita perhettään? [/quote] Lukekaa nyt jumalauta tää ketju alusta ennen kuin tulette kommentoimaan puuta heinää! Ootko sä AINA perheen kanssa? Et ikinä näe kavereita? Ei voi mennä hyvin. [/quote]   Vedä nyt se pää pois perseestä ja opettele lukemaan. Kukaan käskenyt aapeet olemaan kokoaikaa perheensä kanssa vaan laittamaan heidät ykköseksi. Ja siinä on oikeasti eroa. Ja toiset ovat helvetin tyytyväisiä kun viettävät aikaa perheensä kanssa, mun paras ystävä on mun vaimo, en tarvi mitään kaveribaareilua. Työkamut on duunissa ja paras kaveri on vaimo. Ja olen onneliinen [/quote] Ota sä silmä käteen ja lue tarkemmin. Ap on sanonut laittavansa vaimon ykköseksi ja antavansa tälle enemmän aikaa kuin parhaalle ystävälleen. Silloin kun yhteistä aikaa ei löydy niin ap on nähnyt ystäväänsä. Tämä ei vaimolle käy. On hyvä että teillä sujuu noin, mutta tuleeko mieleen että jotkut haluaa muitakin ystäviä kuin vaimon? [/quote]   Tota mä en ymmärrä, ei löydy yhteistä aikaa vaimolle, mutta löytyy kaverille? Jos taas vaimo on töissä, ja siksi aikaa ei löydy miehelle, kuka hoitaa lapset, ottaa vastuun yhteisestä kodista? Lastenhoitaja, siivooja? No sulla on joku ihme mielipide ja tarve vastailla aloittajan puolesta. Vai oletko aloittaja? Jos et ole niin kuinka tiedät aloittajan ajatukset ja elämän noin hyvin? Hämmentävää.  [/quote] Kuka on sanonut että ei löydy yhteistä aika vaimolle?

[/quote]4

 Silloin kun yhteistä aikaa ei löydy niin ap on nähnyt ystäväänsä. Tämä ei vaimolle käy. On hyvä että teillä sujuu noin, mutta tuleeko mieleen että jotkut haluaa muitakin ystäviä kuin vaimon?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:28"] Ei tilanne ollut aikanaan näin paha, viimeisen muutaman vuoden aikana mennyt näin räikeäksi. En tiedä mistä tämä on alkanut. Vaimo on tiennyt ystävästäni ennen naimisiinmenoa, eikä se tilanne tuolloin ollut tätä. Toki tapasin muutenkin ystäviä vähemmän ja keskitymme eniten toisiimme vaimoni kanssa ennen lapsia. Ap

[/quote]

No sanoisin, että tuossa on ongelman ydin.  Sinä olet alkanut tavata ystävääsi enemmän kuin mihin vaimo on tottunut, kun taas vaimolla on kanssasi paljon vähemmän kahdenkeskistä aikaa kuin ennen. Ei ole oikeastaan edes kovin ihme, että vaimolle on herännyt mustasukkaisia ajatuksia. Tosin hän käyttäytyy törkeästi huoritellessaan kaveriasi ja kieltäessään yhteydenpidon kokonaan. 

[/quote]

Itseasiassa tilanne menee niin, että tapaan ystävääni (tai muista ystäviä) yleisesti ottaen vain silloin kun me emme vaimoni kanssa yhteistä aikaa saa järjestettyä. Vaimo kyllä saattaa sopia omia menoja myös sellaisille päiville kun lapset ovat mummolassa ja kumpikaan ei ole töissä, tämä ei tulisi minulle mieleenkään. Vaimo on minulle tärkein.

Meillä on vaihtelevat työvuorot ja toisinaan on niin että lapset ovat mummolassa tai muualla hoidossa ja minulla ei ole työvuoroa, vaimolla on - silloin usein sovin kavereiden kanssa menoja.

Ap

[/quote]Jännästi sivuutit tuon asian ytimen. Olet siis ruvennyt nykyisin tapailemaan tätä ystävääsi useammin, kuin ennen? Ja ilmeisesti hänestä on tullut paras ystäväsi vasta viime aikoina? Sitä ennen oli vain kaveri muiden joukossa?

Jos mies todellakin laittaa vaimonsa etusijalle ja näkee tätä ystäväänsä vain silloin tälloin niin kuin normaalisti kavereita on tapana nähdä, niin en näe tässä mitään pahaa. Nämä ketkä puhuvat siitä, että puolison pitää olla se läheisin ihminen niin olen samaa mieltä, MUTTA paras kaveri on silti eri asia. Paras kaveri on nimenomaan kaveri, ystävä. Jokainen ihminen tarvii elämää myös parisuhteen ulkopuolelta, eikä ihan kaikki asiat välttämättä ole sellaisia jotka parisuhteessa jaetaan vaan pitää olla niitä muitakin. Naisillehan aina muistutetaan miten tärkeitä naispuoliset ystävät on, joten miksi on niin vaikea uskoa että jollakin miehellä voi olla läheinen ystävyyssuhde ihmiseen, vaikka sitten naiseen, jonka kanssa tosiaan ei ole mitään intiimiä vetoa? Varsinkin kun tämä ystävyyssuhde on jatkunut pitkään. Vaimon pitää olla etusijalla, mutta ei niin että ystävät jäävät KOKONAAN. Ei kenenkään kannata rakentaa elämäänsä vain yhden ihmisen varaan, vaikka sitten olisikin naimisissa. 

Eli aloittaja on ihan skitso vaimo ja aloittaja hakee oikeutusta pettää puolisoaan parhaan ystävänsä kanssa.

Hyviä puolustuksia sekä aloittajalta ja hänen puhemieheltään. Mutta odotan vastausta siihen miten tämä mustasukkaisuus on vasta nyt alkanut? Jos kaveri on paras kaveri lapsuudesta lähtien onko puoliso tutustunut häneen jo seurustellessa? 

Itselläni on ainakin lapsuudenkaverit ihan ensimmäisenä tutustuneet seurustelukumppaniini, eikä se ole aiheuttanut mitään ongelmaa vuosien saatossakaan. Kun on tunnettu seurustelun alkumetreiltä asti. Jos taas tämä lapsuudenkaveri, parasystävä on tullut elämääsi vasta nyt, niin mistä tämä johtuu? 

Vastausta aloittajalta odotellen 

Tottahan mies ja nainen voivat olla vain ystäviä, kavereita. Mutta muistelen jonkun psykologinkin sanoneen, että jos mies/nainen toivoo puolisonsa lopettavan yhteydenpidon johonkin tuttavaansa, niin miksei sitä toivetta voisi toisaalta myös kunnioittaa? Psykologi perusteli sillä, että pitäisihän kumppanin toiveet kuitenkin olla aina ensisijalla. Eli jos haluaa pitää elämänkumppanin tyytyväisenä ja oman liiton kunnossa, niin puolison toiveet laitetaan etusijalle. Asia tietysti sitten eri, jos halutaan erota.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:38"]

Kohtelet vaimoasi epäkunnioittavasti dude. Me naiset huomataan enemmän asioita toisesta ihmisestä. Ehkä vaimosi huomaa ihastuksesi "ystävääsi" kohtaan ja itse et sitä ihastusta halua myöntää. Mieti miten lapsiin vaikuttaa tollanen. "Isi näkee sitä sille tärkeetä naista ja äiti itkee kotona sillä aikaa, kun isillä on hauskaa sen naisen kanssa lounaalla jne." Äiti hoitaa kotia ja ei ehdi keskittyä niin itseensä. Sinuna miettisin vähän, että mikä elämässä on tärkeää. Perhe vai ystävä!! KATSO PEILIIN JANNU!

[/quote]

Samaa mieltä, nainen lukee ( varsinkin aviomiestä ) vallan erinomaisesti. Ei tarvitse olla mitenkään paranoidinen, kun huomaa miehen innostuksen ja sen, että nyt mennään mieluisaan tapaamiseen. Ap sanoi, että vaimo "sekoaa", olisin ap:nä huolissani siitä, enkä tulisi sitä tänne av:lle retostelemaan.  Haet täältä oikeutusta toimillesi samanlaisilta "veneen "keikuttajilta.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:13"]

Ei usko että välillämme ei ole mitään, aina hirveä huuto jos lähden kylään/baariin/syömään. Vaimo vaan raivoaa että ajattele lapsiamme, miten kehtaankin viettää aikaa toisen naisen kanssa. Meille kylään ei kuulemma ole mitään asiaa koskaan ettei lapset näe "salarakasta". Aivan käsittämättömän raivostuttava tilanne, olemme tunteneet lapsuudesta asti.

[/quote]

Pistä joko vaimo tai ystävä vaihtoon. Ei maar,aika sairaanloista vaimosi mustasukkaisuus,oletteko harkinneet esimerkiksi terapiaa?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:58"]

Tilanne on selvästi sietämätön vaimollesi ja itse olisin jo jättänyt tuollaisen miehen.

Sinun täytyy valita toinen. En usko että on muita vaihtoehtoja, tuskin vaimon yhtäkkiä muuttaa mielensä.

[/quote]

Minullekin tuollainen tilanne oli sietämätön ja mietin sitä eroakin, mutta en missään nimessä halunnut heittää vuosien hyvää parisuhdetta hukkaan oman mustasukkaisuuteni ja omien turhien pelkojeni vuoksi. Joten juttelin ja juttelin ja juttelin asiasta miehen kanssa, monta kertaa, itkien, peläten. Kiukuttelin, angstasin, toivoin että tuo nainen kuolisi, toivoin että itse kuolisin. Sitten lopetin tuon draaman ruokkimisen, ihan tietoisella päätöksellä. Menin itseeni, myönsin itselleni että ehkäpä vaan oikeasti pelkään turhaan. Pelkään hylätyksi tulemista ja ja olen siksi mustasukkainen ja omistushaluinen, toisen elämää kontrolloiva ämmä. Otin vastuun omasta käytöksestäni ja omasta olotilastani ja lopetin miehen syyttelyn asioista mitä hän ei ole tehnyt. Kasvoin henkisesti ja tein tietoisen päätöksen luottaa mieheen, luottaa meidän parisuhteeseen joka oli tähänkin asti ollut hyvä ja ymmärtää, että minä en voi hallita ja määrätä hänen seuralaisiaan. Ja hyväksyä se, että jos mies haluaa lähteä minun luotani, hän lähtee, rajoitin minä tekemisiä tai en. Ja luultavasti lähtee herkemmin, jos rajoitan enkä luota, koska kokee silloin olonsa tukahdutetuksi.

Ja nyt meillä menee paremmin kuin moneen kuukauteen. Aina voi tietoisesti valita, jääkö ruokkimaan itsesääliä ja maalaileeko kaikista kauheimmat kuvat, vai tekeekö valinnan sitä parempaa kohti. Tottakai en olisi tässä tällä mielellä nyt, jos mies ei olisi ollut tukenani kun olen käynyt tätä prosessia läpi.

Mutta vihdoin nyt, asia joka on aiheuttanut vuosia elämässäni mustasukkaisuutta ja ahdistusta, on kääntynyt parempaan. Vihdoin nyt ymmärrän sen, että mieheni on kanssa koska haluaa olla kanssani, ei kenenkään muun kanssa. Tai haluaa olla kanssani kaikista eniten, vaikka saattaisi haluta jotain muutakin välillä. Mieheni rakastaa minua ja se, että hänellä on muitakin tärkeitä ihmisiä elämässään ei tee minuta vähemän tärkeää. Ja kun hän näkee muita tärkeitä ihmisiä välillä, meillä menee jopa entistä paremmin sitten -kyllähän nyt sama naama alkaa kyllästyttää ja käydä tylsäksi vaikka miten olisi rakas ihminen, jos ei ketään muuta näe koskaan. Jos parisuhteessa ei ole luottamusta, niin mitä siinä on? Rakkaus on myös tietoinen päätös luottaa, myös niinä epävarmoina hetkinä. Ja jos on luottamusta, on mahdollisuus puhua kaikista vaikeistakin tunteista avoimesti.

Moni tuntuu "rakastavan" miestään vaan niin kauan, kuin mies on sellainen kuin he itse haluavat ja mielikuvissaan kuvittelevat. Sitten jos miehellä onkin "väärä ajatus" tai "väärä kaveri" (vaikka se ei vaikuttaisi mitenkään teidän väleihin), niin ollaan heti eroamassa. Häh? Miksi? Minä rakastan miestäni kaikkine piirteineen ja tekoineen päivineen, ja olen valmis tekemään työtä sen eteen, että rakkauteni säilyy eikä siihen väliin tule esim. sellainen asia, että "mies ajatteli väärin" (esim. pitää jotain muutakin naista viehättävänä). Parisuhde on kahden kauppa, molempien paikka tutkia itseään ja kasvaa henkisesti toisen tukemana. Parisuhde ei ole mikään työväline muuttaa toisesta ihmisestä sellaista kuin omiin unelmiin sopii. Ainut ketä voi muuttaa, on oma itse.

Minusta on tosi ihmeellistä, kun vaikeiden asioiden tullessa eteen ihmiset eivät halua käsitellä ja selvittää niitä, vaan mieluummin poistuvat tilanteesta (tässä tapauksessa ero) ja teeskentelevät niinkuin kaikki olisi jonkun toisen vikaa. Ja sitten sama ongelma vaan tulee vastaan uudelleen ja uudelleen aina uusien ihmisten kanssa. Ja aina se on niiden "muiden vika", Niin kauan, että sen ongelman suostuu kohtaamaan ja käsittelemään, ja ymmärtää, että se ratkaisu löytyy ihan oman pään sisältä. Näitä esimerkkejä löytyy jokaisen lähipiiristä ja omasta elämästä tuhansia.

Rohkeasti kohti omia pelkoja, niitä vaikeimpia tunteita. AP, ota vaimo kainaloon ja kysy mitä hän pelkää? Ja miksi? Ole kannustava ja ystävällinen, ole juuri siinä hetkessä se luotettava aviomies mitä vaimosi kaipaa ja mitä hän selkeästi pelkää, ettet ole. Älä riitele ja provosoidu, älä syyttele (vaikka hän tekisi niin!). Vaimosi pelkää, että menettää sinut. Hän kokee riittämättömyyden tunnetta. Se ei välttämättä todellakaan ole asia, johon sinä olisit käytökselläsi syyllinen, tuollaiset tunnelukot tulee tosi kaukaa jo lapsuudesta asti. Mutta sinä olet se henkilö, jonka kanssa hän voi avata niitä tunnelukkoja, jos vaan itse haluaa. Ole läsnä, kuuntele, ymmärrä ja auta häntä. Hän pelkää, osoita ettei ole tarvetta. Kerro rehellisesti omista tunteistasi tämän asian suhteen, niin vaimokin uskaltaa kertoa omistaan. Ja muista, rauhallisesti, ei riidelleen ja syytellen.

Keskustelu, kaiken a ja o. 

En minäkään hyvällä katsoisi jos mieheni kävisi naisen kanssa syömässä, baarissa jne. ja siis kahdestaan. Jos molemmat ovat heteroita on hyvinkin mahdollista että jossain vaiheessa jommallakummalla tunteet leiskahtaa, vaikka nyt muuta väitätkin.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:31"]

Totta kai on sairaalloistakin mustasukkaisuutta, mutta se ei kehity kesken pidemmän parisuhteen ilman mitään syytä. Joko jompaan kumpaan parisuhteen osapuoleen liittyvää tai sitten suhteen toimivuuteen liittyvää syytä. Olennaistahan tuossa on, että kun ap sanoo, ettei ole ikuna pettänyt vaimoaan eikä tunne romanttisia tunteita ystävätärtään kohtaan eikä vaimo itse tiettävästi petä - eikä mustasukkaisuutta ole aina ollut, niin MIKÄ MUUTTUI? Vaihtoehdoksi jää parisuhde ja sen tunnetason toimivUus.

ap, toimi sen kohentamiseksi, ja juttele vakavasti vaimosi kanssa. Hänenkin pitää kyllä tulla vastaan. Pariauhdeterapia voisi olla hyvä ajatus, sellaista saa ilmaiseksi kunnalta ja seurakunnalta, tosin niihin on pitkät jonot, eli voitte joutua odottamaan kuukausiakin. Mutta supsittelen lämpimästi, ulkopuolinen parisuhdedynamiikkaan perehtynyt ammattilainen voisi olla isoksi avuksi.

18

[/quote]

En nyt ota kantaa onko AP:n tilanteessa näin, mutta että mustasukkaisuutta ei voisi kehittyä ilman mitään syytä? Oletko kuullut henkisesti tasapainottomista ihmisistä?

[/quo

Miksikähän yhtäkkiä aloittajan puolisosta olisi tullut henkisesti tasapainoton? Eiköhän sekin aiheudu jostakin, sairaus, ehkä liikakilot, epävarmuus siitä rakastaako mies? Synnytyksen jälkeinen masennus? 

[/quote]

Silmä käteen, siinä lukee, etten ota kantaa AP:ntilanteeseen vaan yleisellä tasolla.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:27"]Tottahan mies ja nainen voivat olla vain ystäviä, kavereita. Mutta muistelen jonkun psykologinkin sanoneen, että jos mies/nainen toivoo puolisonsa lopettavan yhteydenpidon johonkin tuttavaansa, niin miksei sitä toivetta voisi toisaalta myös kunnioittaa? Psykologi perusteli sillä, että pitäisihän kumppanin toiveet kuitenkin olla aina ensisijalla. Eli jos haluaa pitää elämänkumppanin tyytyväisenä ja oman liiton kunnossa, niin puolison toiveet laitetaan etusijalle. Asia tietysti sitten eri, jos halutaan erota.
[/quote]

Siis pitäis lopettaa parinkymmenen vuoden ystävyys kun vaimo on vähän mustis . Huooh.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:14"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:46"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:15"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:00"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"] Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu. [/quote]   Koirat kuolee, mutta vaimo tekee lapsia jotka on sun verta ja lihaa. Ja noiden lasten kuuluisi olla aina kaikkien kavereiden edellä. Ykkösiä ei kakkaosia tai kolmosia. Ja kun sä siität ne lapset vaimollesi niin jos haluat että perheesi pysyy kasassa pidät myös vaimoasi lähellä ja hyvänä [/quote] Joo mutta tarviiko ystäviä jotka on ollut lapsuudesta asti mukana hylätä nustasukkaisen vaimon takia. Mitä helvettiä. Mulla on oari ystävämiestä lapsuudesta ja jos mies sanoisi että pitäisi valita niin mies lähtisi. [/quote]   En mä mistään lukenut että ystäviä tarvisi hylätä, vaan kannattaa ihan ensimmäisenä miettiä aloittajan että miten osoittaa vaimolleen tämän tärkeyden ja arvon ihmisenä. Jos päin naamaa tulee kokoajan että parasystäväparasystävä!  Jos aloittaja oikeasti edes välittää vaimostaan ja perheestään hän osoittaa heille että nämä on tärkeämpiä kuin kaveri, kavereita tavataan silloin tällöin, perheen kanssa vietetään vapaa-aikaa, käydään ulkona, syömässä, lomilla.   Siis mä en ymmärrä, mikä tossa on vaikeaa, varmaan aloittajan vaimokin on joutunut valitsemaan moneen kertaan puoliso vai kaverit, baari-ilta kavereiden kanssa vai koti-ilta miehen ja lasten kanssa. Miksi siis mies ei voi valita perhettään? [/quote] Lukekaa nyt jumalauta tää ketju alusta ennen kuin tulette kommentoimaan puuta heinää! Ootko sä AINA perheen kanssa? Et ikinä näe kavereita? Ei voi mennä hyvin. [/quote]   Vedä nyt se pää pois perseestä ja opettele lukemaan. Kukaan käskenyt aapeet olemaan kokoaikaa perheensä kanssa vaan laittamaan heidät ykköseksi. Ja siinä on oikeasti eroa. Ja toiset ovat helvetin tyytyväisiä kun viettävät aikaa perheensä kanssa, mun paras ystävä on mun vaimo, en tarvi mitään kaveribaareilua. Työkamut on duunissa ja paras kaveri on vaimo. Ja olen onneliinen [/quote] Ota sä silmä käteen ja lue tarkemmin. Ap on sanonut laittavansa vaimon ykköseksi ja antavansa tälle enemmän aikaa kuin parhaalle ystävälleen. Silloin kun yhteistä aikaa ei löydy niin ap on nähnyt ystäväänsä. Tämä ei vaimolle käy. On hyvä että teillä sujuu noin, mutta tuleeko mieleen että jotkut haluaa muitakin ystäviä kuin vaimon? [/quote]   Tota mä en ymmärrä, ei löydy yhteistä aikaa vaimolle, mutta löytyy kaverille? Jos taas vaimo on töissä, ja siksi aikaa ei löydy miehelle, kuka hoitaa lapset, ottaa vastuun yhteisestä kodista? Lastenhoitaja, siivooja? No sulla on joku ihme mielipide ja tarve vastailla aloittajan puolesta. Vai oletko aloittaja? Jos et ole niin kuinka tiedät aloittajan ajatukset ja elämän noin hyvin? Hämmentävää.  [/quote] Kuka on sanonut että ei löydy yhteistä aika vaimolle?

[/quote]4

 Silloin kun yhteistä aikaa ei löydy niin ap on nähnyt ystäväänsä. Tämä ei vaimolle käy. On hyvä että teillä sujuu noin, mutta tuleeko mieleen että jotkut haluaa muitakin ystäviä kuin vaimon?
[/quote]

Niin. SILLOIN kun yhteistä aikaa ei löydy. Se ei tarkoita että sitä ei ikinä olisi,

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:29"]

En minäkään hyvällä katsoisi jos mieheni kävisi naisen kanssa syömässä, baarissa jne. ja siis kahdestaan. Jos molemmat ovat heteroita on hyvinkin mahdollista että jossain vaiheessa jommallakummalla tunteet leiskahtaa, vaikka nyt muuta väitätkin.

[/quote]

Hyvää tilannekomiikkaa. Joku kirjoittaa elegantin pitkän ja mietityn viestin ja toinen heittää siihen perään "Öörh... mies panna nainen aina!"

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:31"]

En m inäkään hyväksyisi jotain "paras ystävä" juttuja. Mun miehellä ei ole nais"ystäviä" eikä mulla ole mitään mies"ystäviä. Se ei vaan meillä toimisi, jossain vaiheessa heräisi kuitenkin epäilyjä. Olen kyllä myös todennut jo ennen tätä nykyistä miestä että mies ei vaan voi olla naiselle ystävä, aina jossain vaiheessa rupee ehdottelemaan jotain. Näin se vaan menee.

[/quote]

Ehdottelemaan mitä? Eikö nainen voi ehdotella? Että te Pyhän Vulvan käryssänne liihottavat maailman navat ollette ärsyttäviä, ihan kuin mies olisi aivoton apina joka haluaa nussia kaikkea liikkuvaa? Ja se estetään sillä kun kotiakka nalkuttaa ja yrittää estellä miestä tekemästä ja menemästä? Miten olis jos eukko itse yrittäisi olla mielenkiintoinen jotta mies on tyytyväinen eikä petä?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:27"]Tottahan mies ja nainen voivat olla vain ystäviä, kavereita. Mutta muistelen jonkun psykologinkin sanoneen, että jos mies/nainen toivoo puolisonsa lopettavan yhteydenpidon johonkin tuttavaansa, niin miksei sitä toivetta voisi toisaalta myös kunnioittaa? Psykologi perusteli sillä, että pitäisihän kumppanin toiveet kuitenkin olla aina ensisijalla. Eli jos haluaa pitää elämänkumppanin tyytyväisenä ja oman liiton kunnossa, niin puolison toiveet laitetaan etusijalle. Asia tietysti sitten eri, jos halutaan erota. [/quote] Siis pitäis lopettaa parinkymmenen vuoden ystävyys kun vaimo on vähän mustis . Huooh.

[/quote]

No se ystävyys voisi vaikka muuttua niin että enää ei nähdä kahden kesken, vaan vaimon tai koko perheen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:24"]

Jos mies todellakin laittaa vaimonsa etusijalle ja näkee tätä ystäväänsä vain silloin tälloin niin kuin normaalisti kavereita on tapana nähdä, niin en näe tässä mitään pahaa. Nämä ketkä puhuvat siitä, että puolison pitää olla se läheisin ihminen niin olen samaa mieltä, MUTTA paras kaveri on silti eri asia. Paras kaveri on nimenomaan kaveri, ystävä. Jokainen ihminen tarvii elämää myös parisuhteen ulkopuolelta, eikä ihan kaikki asiat välttämättä ole sellaisia jotka parisuhteessa jaetaan vaan pitää olla niitä muitakin. Naisillehan aina muistutetaan miten tärkeitä naispuoliset ystävät on, joten miksi on niin vaikea uskoa että jollakin miehellä voi olla läheinen ystävyyssuhde ihmiseen, vaikka sitten naiseen, jonka kanssa tosiaan ei ole mitään intiimiä vetoa? Varsinkin kun tämä ystävyyssuhde on jatkunut pitkään. Vaimon pitää olla etusijalla, mutta ei niin että ystävät jäävät KOKONAAN. Ei kenenkään kannata rakentaa elämäänsä vain yhden ihmisen varaan, vaikka sitten olisikin naimisissa. 

[/quote]

Minä olen sitten varmaan outolintu, en kaipaa akkoin juorukerhoja eikä minulla ole parhaita ystäviä. Muuta en tarvi kun perheeni.