Lue keskustelun säännöt.
Jos vihaisit työtäsi, irtisanoutuisitko ennen uuden työn löytymistä?
Kommentit (19)
En tietenkään irtisanoutuisi, ei ole varaa karenssiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin vapaa-aikana hakemuksia väsäilemään.
Nyt on tähänastisesti pahin aika olla työtön työnhakija. Työnvaihtajalla on vähän helpompaa.
Riippuu kuinka pahaan tilanteeseen joutuisin karenssin takia. Töitä on kyllä vaikea saada mutta toisaalta jos meinaa oikeasti mielenterveys mennä tai tulla kunnon burn out... saikkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sehän on paljolti siitä kiinni, mikä on rahatilanne. Jos olisi varaa elellä säästöillä sen aikaa, että löytää uutta, niin sitten ehkä irtisanoutuisin heti, jos en millään sietäisi olla siellä enää.
Tosin rahaa siitä vihatusta työstäkin saa, joten kannattavaa sekin on, jos repii kaiken hyödyn siitä paskapaikasta, kunnes saa paremman paikan.
Saikuttaisin ja etsisin uutta työtä. Olen nuorempana irtisanoutunut tyhjän päälle mutta silloin sain heti uusia töitä kun vain halusin. Nyt en enää uskaltaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En taatusti irtisanoutuisi, koska työttömän on vaikeampi työllistyä kuin työpaikanvaihtajan. Enkä haluaisi karenssia, vaikken pikkurahan puutteessa olekaan. Jos tuntuisi, ettei enää kestäisi, yrittäisin saada sairaslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En irtisanoutuisi. Liian riskialtista: Työtä ei löydykään, haastattelussa kysyttäisiin, miksi läksit itse edellisestä paikasta jne.
Jos en pystyisi olemaan töissä, hakisin saikkua vedoten sopeutumishäiriöön.
Keksi keinoja selviytyä päivästä päivään. Iltoihin jotain odotettavaa. Viikonlopuksi reissuja. Elä jollekin muulle kuin työlle mutta ota rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta saada samalle päivälle tai parin päivän ajalle työhaastatteluja ja ota saikkua. Sitten odottele kunnes tulee työtarjous.
En ole vielä ollut niin pahassa jamassa että olisin irtisanoutunut tyhjän päälle mutta tunnen vuosi vuodelta yhä useampia jotka ovat tämän tehneet eivätkä suinkaan siksi että olisivat alkuunkaan varmoja uuden vähintään yhtä hyvän työpaikan löytämisestä - koskaan.
Kertoo vain siitä mihin työelämä oli menossa jo ennen nykyistä hallitusta jonka aikana jo valmiksi koiliseen suunnannut vitutuskäyrä kääntyi eksponentiaaliseen nousuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koeta saada samalle päivälle tai parin päivän ajalle työhaastatteluja ja ota saikkua. Sitten odottele kunnes tulee työtarjous.
Joo, sehän onnistuukin helposti....
Olen sanoutunut irti kahdesta eri työpaikasta.
1990-luvulla otti päähän, kun en saanut palkankorotusta. Työnantaja sanoi, että työni ei ole sen arvokkaampaa ja että minut on helppo korvata toisella ihmisellä. Työ oli yksinkertaista eikä ollut haasteita. Olin ennakoinut karenssin ja pärjäsin sen ajan, koska miehelläni oli työpaikka.
Toisen kerran irtisanouduin n. 2010, koska esimieheni simputti minua ja viimein minulla keitti yli. Siitä työstä pidin erittäin paljon, mutta ta. oli kai jonkin sortin psykopaatti? Pärjäsin karenssiajan silloinkin, koska ei ollut velkoja ja lapset oli aikuisia. Ja olen elänyt aina yksinkertaisesti ja säästeliäästi.
Työttömänä kävin erilaisia työllisyyskursseja, joita silloin oli suhteellisen paljon. Aina olen kuitenkin uuden työpaikan saanut.
Nyt olen pienellä työ- ja kansaneläkkeellä, mutta tulemme hyvin toimeen koska miehelläni on vähän parempi eläke.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin vapaa-aikana hakemuksia väsäilemään.
Nyt on tähänastisesti pahin aika olla työtön työnhakija. Työnvaihtajalla on vähän helpompaa.
Työssä olevan hakijan hakemusta ei heitetä suoraan roskiin joten mahdollisuudet uuden työpaikan löytämiseen ovat vähintään kertaluokkaa ellei kahta suuremmat kuin työttömänä.
Meillä oli vuodenvaihteessa selvää että firmassa tulee käynnistymään yt:t koska tilauksia ei tullut sisään mutta pari nuorempaa perheellistä kaveria paljasti kahvipöydässä että katsovat ensin miten yt-neuvotteluissa käy ja alkavat hakea vasta sitten duunia. Käytännössä pakotin nämä aloittamaan työnhaun välittömästi ja väänsin rautalangasta että tuo on myöhäistä enää työttömänä kun hakemuksenne lentävät roskiin avaamattomina. Ei sitä uutta työtä ole mikään pakko ottaa vastaan jos nykyinen sittenkin säilyy mutta yt-neuvotteluissa olette vahvoilla jos on tuollainen optio.
Yllättäen molemmat löysivät uuden duunin siihen mennessä kun helmikuussa alkaneissa neuvotteluissa ruvettiin jakamaan potkuja ja lomautulsia. Toinen ei jäänyt edes odottelemaan lopputulosta ja toinen haistatti pitkät kun sille tarjottiin vaihtoa heikommin palkattuun duuniin.
Irtisanouduin vakityöstäni viime tammikuussa kun en vain enää jaksanut huonoa työilmapiiriä ja aivan alimitoitettua henkilöstömäärää ( vammaispalvelut). Jo ennen irtisanoutumista lähettelin todella paljon hakemuksia ja soittelin paikkoihin ja otin yhteyttä entisiin työnantajiin.
Ehdin olla 3 päivää työttömänä kun sain sijaisuuden joka kestää juhannukseen asti. Seuraava sijaisuus alkaa elokuun alussa ja kestää vuoden. Nämä sijaisuudet varhaiskasvatuksessa.
Olen tyytyväinen että uskalsin tehdä radikaalin ratkaisun. Jos töitä ei olisi löytynyt niin säästöillä olisin selvinnyt karenssista.
Olen jo lähellä ikää jolloin voin jäädä ove:lle ja alkaa tehdä töitä keikkaluonteisesti.
Ei uusia töitä ole noin vain tarjolla