Paras ystäväni on nainen ja vaimo sekoaa

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 23:13"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:50"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:38"]

Kohtelet vaimoasi epäkunnioittavasti dude. Me naiset huomataan enemmän asioita toisesta ihmisestä. Ehkä vaimosi huomaa ihastuksesi "ystävääsi" kohtaan ja itse et sitä ihastusta halua myöntää. Mieti miten lapsiin vaikuttaa tollanen. "Isi näkee sitä sille tärkeetä naista ja äiti itkee kotona sillä aikaa, kun isillä on hauskaa sen naisen kanssa lounaalla jne." Äiti hoitaa kotia ja ei ehdi keskittyä niin itseensä. Sinuna miettisin vähän, että mikä elämässä on tärkeää. Perhe vai ystävä!! KATSO PEILIIN JANNU!

[/quote]

Samaa mieltä, nainen lukee ( varsinkin aviomiestä ) vallan erinomaisesti. Ei tarvitse olla mitenkään paranoidinen, kun huomaa miehen innostuksen ja sen, että nyt mennään mieluisaan tapaamiseen. Ap sanoi, että vaimo "sekoaa", olisin ap:nä huolissani siitä, enkä tulisi sitä tänne av:lle retostelemaan.  Haet täältä oikeutusta toimillesi samanlaisilta "veneen "keikuttajilta.

[/quote]

Täysin samaa mieltä, näitä "veneen keikuttajia" löytyy täältä. Me naiset olemme tarkkanäköisiä, ei pidä aliarvioida.

[/quote]

No nytkö tänne tuli joku oikein spesiaali sekopää vastailemaan itselleen? Yritä nyt vähän edes kuulostaa eri henkilöltä...

[/quote]

Eipä ole sama henkilö, en kirjoittanut tuota edellistä :) Voiko olla niinkin, että jopa kaksi ihmistä voi olla tästä asiasta samaa mieltä? Ja onko se muka sekopäistä, jos olen eri mieltä kanssasi?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:24"]

-- Jokainen ihminen tarvii elämää myös parisuhteen ulkopuolelta, eikä ihan kaikki asiat välttämättä ole sellaisia jotka parisuhteessa jaetaan vaan pitää olla niitä muitakin. Naisillehan aina muistutetaan miten tärkeitä naispuoliset ystävät on, -- Ei kenenkään kannata rakentaa elämäänsä vain yhden ihmisen varaan, vaikka sitten olisikin naimisissa. 

[/quote]

Minä olen sitten varmaan outolintu, en kaipaa akkoin juorukerhoja eikä minulla ole parhaita ystäviä. Muuta en tarvi kun perheeni. 

[/quote]

Olen haistavinani pientä ylemmyydetunnetta (esimerkiksi "akkain juorukerhot" ovat aika loukkaava sanavalinta). Vaikuttaa vahvasti siltä, että ihminen on luonnostaan sosiaalinen eläin - kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa ihmisillä on ollut eritasoisia ihmissuhteita myös oman perheen ulkopuolella, ja nykyäänkin useimmat ihmiset tuntuvat kaipaavan ystävyys- ja kaverisuhteita. Tässäkin asiassa meitä on erilaisia, ja joukkoon mahtuu myös niitä, joille se oma perhe riittää. Se ei tee heistä parempia kuin muut (luonnollisesti ei myöskään huonompia), eikä heidän kannattaisi huudella, että kun he eivät muuta seuraa tarvitse, niin ei kukaan muukaan saisi tarvita.

[/quote]

Anteeksi jos pahoitit mielesi akkainjuorukerhosta, se on täällä töissämme ihan yleinen nimitys sekä naisten että miesten kesken, eikä kukaan ole noin kovasti loukkaantunut. Mutta joskushan sitä saattaa asettaa sanansa väärin ja luulee että muutkin ymmärtävät pienen itseironian, mutta kaikkien kohdalla ei ole noin

Parasta viihdettä ikinä

 http://www.cookingclassy.com/wp-content/uploads/2012/11/lemon+cream+popcorn6.jpg

Ja eikun jako faceen 

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:26"]

Eli aloittaja on ihan skitso vaimo ja aloittaja hakee oikeutusta pettää puolisoaan parhaan ystävänsä kanssa.

Hyviä puolustuksia sekä aloittajalta ja hänen puhemieheltään. Mutta odotan vastausta siihen miten tämä mustasukkaisuus on vasta nyt alkanut? Jos kaveri on paras kaveri lapsuudesta lähtien onko puoliso tutustunut häneen jo seurustellessa? 

Itselläni on ainakin lapsuudenkaverit ihan ensimmäisenä tutustuneet seurustelukumppaniini, eikä se ole aiheuttanut mitään ongelmaa vuosien saatossakaan. Kun on tunnettu seurustelun alkumetreiltä asti. Jos taas tämä lapsuudenkaveri, parasystävä on tullut elämääsi vasta nyt, niin mistä tämä johtuu? 

Vastausta aloittajalta odotellen 

[/quote]

En missään nimessä halua pettää vaimoani ystäväni kanssa - saati kenenkään kanssa - ihan järjetön koko ajatuskin. Olisi minustakin mukava tietää miksi mustasukkaisuus on alkanut korostumaan viime vuosina, sillä aina olemme toisiamme tavanneet joskus harvemmin joskus useammin - riippuu ihan elämäntilanteesta ja ajasta. Kyllä minulla muitakin ystäviä on ja he usein liittyvät meidän seuraan esimerkiksi baarissa.

Olen tavannut ystävääni melko tasaisesti vuosien saatossa, eikä tämä ole koskaan ollut vaimolle mieluisin asia mutta ei siitä suurempaa ongelmaa ole muodostunut kuin vasta lähivuosien aikana progressiivisesti.

Vaimoni ole koskaan halunnut tutustua ystävääni, mutta ihan noin härskisti ei aikaisempina vuosina puhunut kuin nykyään. Syytä tähän en osaa sanoa, vaimo ei halua puhua aiheesta koska alkaa huutamaan lähes heti emmekä saa mitään selvitettyä. Muut asiat menevät ihan hyvin kotona vaimon kanssa.

Ap

Saako lesbolla olla naispuolinen ystävä, homolla miespuolinen ystävä tai biseksuaalilla yhtään ystävää? Kuulun itse viimeksimainittuun ryhmään, joten en koskaan ole ymmärtänyt tämänkaltaisia keskusteluja.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:28"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:22"]En ymmärrä, miten tämä pariskunta on päätynyt naimisiin ollenkaan? Tässä vaiheessa, kun lapsiakin jo on, niin yhtäkkiä huomataan, että vaimo ei hyväksykään tätä parasta lapsuudenkaveria, jonka kanssa ollaan ilmeisesti oltu tekemisissä koko ajan? En ymmärrä kumpaakaan tässä tilanteessa. Eiköhän tuossa vaiheessa pitäisi vaimolle olla jo selvää, että vuosikymmeniä kestänyt ystävyys on ihan viatonta. Ja sitten ap, jos tämä ystävyys on hänelle niin tärkeää, niin miten olet päästänyt tilanteen tällaiseksi? Jos on noin erilaiset näkemykset sukupuolten välisestä ystävyydestä niin jossain vaiheessa (vuosia sitten) olisi pitänyt valita pirttihirmu tai ystävä. Itse olisin kyllä valinnut sen ystävän ja jättänyt lapset tekemättä pirttihirmun kanssa. 
[/quote]

Ei tilanne ollut aikanaan näin paha, viimeisen muutaman vuoden aikana mennyt näin räikeäksi. En tiedä mistä tämä on alkanut. Vaimo on tiennyt ystävästäni ennen naimisiinmenoa, eikä se tilanne tuolloin ollut tätä. Toki tapasin muutenkin ystäviä vähemmän ja keskitymme eniten toisiimme vaimoni kanssa ennen lapsia.

Ap
[/quote]

Tässähän se syy... Siis nykyään vaimosi on lasten kanssa ja sinä tapaat ystäviä enemmän kuin ennen? Vaihtakaa rooleja!

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:26"]

Eli aloittaja on ihan skitso vaimo ja aloittaja hakee oikeutusta pettää puolisoaan parhaan ystävänsä kanssa.

Hyviä puolustuksia sekä aloittajalta ja hänen puhemieheltään. Mutta odotan vastausta siihen miten tämä mustasukkaisuus on vasta nyt alkanut? Jos kaveri on paras kaveri lapsuudesta lähtien onko puoliso tutustunut häneen jo seurustellessa? 

Itselläni on ainakin lapsuudenkaverit ihan ensimmäisenä tutustuneet seurustelukumppaniini, eikä se ole aiheuttanut mitään ongelmaa vuosien saatossakaan. Kun on tunnettu seurustelun alkumetreiltä asti. Jos taas tämä lapsuudenkaveri, parasystävä on tullut elämääsi vasta nyt, niin mistä tämä johtuu? 

Vastausta aloittajalta odotellen 

[/quote]

En missään nimessä halua pettää vaimoani ystäväni kanssa - saati kenenkään kanssa - ihan järjetön koko ajatuskin. Olisi minustakin mukava tietää miksi mustasukkaisuus on alkanut korostumaan viime vuosina, sillä aina olemme toisiamme tavanneet joskus harvemmin joskus useammin - riippuu ihan elämäntilanteesta ja ajasta. Kyllä minulla muitakin ystäviä on ja he usein liittyvät meidän seuraan esimerkiksi baarissa.

Olen tavannut ystävääni melko tasaisesti vuosien saatossa, eikä tämä ole koskaan ollut vaimolle mieluisin asia mutta ei siitä suurempaa ongelmaa ole muodostunut kuin vasta lähivuosien aikana progressiivisesti.

Vaimoni ole koskaan halunnut tutustua ystävääni, mutta ihan noin härskisti ei aikaisempina vuosina puhunut kuin nykyään. Syytä tähän en osaa sanoa, vaimo ei halua puhua aiheesta koska alkaa huutamaan lähes heti emmekä saa mitään selvitettyä. Muut asiat menevät ihan hyvin kotona vaimon kanssa.

Ap

[/quote]

Siis kieltäytyi jo seurusteluaikana tapaamasta tätä kaveria? Mitä teit silloin? Hyväksyit silloin vielä tulevan vaimosi mielipiteen, pidit ehkä salaa yhteyttä tähän kaveriin? Vai olit pitämättä yhteyttä. Onko vaimollasi ollut helpompi hyväksyä tämä kaveri kun hän on ollut parisuhteessa? Onko Kaverisi juuri nyt parisuhteessa? Oletko lähentynyt tähän kaveriisi viimeaikoina? 

Jokinhan aiheuttaa tämän mustasukkaisuuden, ehkä vaimosi tuntee huonommuutta kaverisi rinnalla? Ehkä hän on huomannut että sinulla on hauskempaa kaverisi seurassa kuin hänen. 

Ihmiset ovat monesti mustasukkaisia kun eivät tiedä mikä heidän asemansa on parisuhteessa, sama se on miehellä kuin naisellakin, jos kokee että kumppanille on muuttunut yhden tekeväksi.

ehkä kannattaisi keskustella parisuhdeterapiasta

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:29"]

En minäkään hyvällä katsoisi jos mieheni kävisi naisen kanssa syömässä, baarissa jne. ja siis kahdestaan. Jos molemmat ovat heteroita on hyvinkin mahdollista että jossain vaiheessa jommallakummalla tunteet leiskahtaa, vaikka nyt muuta väitätkin.

[/quote]

Mitä siitä jos ne tunteet leiskahtaa? Ei niille ole pakko tehdä mitään. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä pitää tuollaiset asiat kurissa ja omana tietonaan, jos haluavat. Ja jokainen ihastuu elämänsä aikana useammin kuin kerran, myös parisuhteessa ollessaan. Kyllä silti voi olla ystävä eikä viedä sitä suhdetta syvemmälle. Ja elämässä se on vähän niinkuin pakko vaan vaimon luottaa, että mies haluaa olla nimenomaan hänen kanssaan, vaikka olisi sata alastonta naista ympärillä tanssimassa sambaa ja kolmen niistä kanssa olisi hyvä ja syvä henkinenkin yhteys ja jonkinlainen kipinä. Kun ei sellasilta voi välttyä, tää on elämää. MIKSI OLETTE PARISUHTEESSA JOS ETTE VOI LUOTTAA SIIHEN, ETTÄ TOINENKIN ON SIINÄ TÄYSIÄ, satunnaisista tunteista muita henkilöitä kohtaan huolimatta?

[/quote]

Jos tunteet leiskahtaa ihmistä kohtaan joka on ollut ystävä parikymmentä vuotta niin tuskin on mistään nopeasti ohi menevästä ihastuksesta kyse. Ja sitäpaitsi jos molemmat ovat ihastuneet toisiinsa ja aikaa vietetään kaksin, niin voi olla aika hankala pitää tunteita kurissa. Miksi nämä ystävykset eivät voisi nähdä perheiden kesken, eli molempien perheet kokoontuvat. Ai niin, onko tämä aloittajan ystävä sinkku.. Ehkä siksi ystävyys onkin niin tärkeää.

[/quote]

Eihän sen tarvitse olla ohimenevä ihastus? Ei sille tunteelle silti tarvitse tehdä mitään, mikä johtaisi oman parisuhteen tuhoutumiseen. Minä olen erittäin onnellisesti mieheni kanssa, rakastan häntä enemmän kuin ketään tässä maailmassa enkä koskaan haluaisi hänelle mitään pahaa. Luotan häneen täysin ja hän luottaa minuun täysin. Ja yllätys yllätys, rakastan myös yhtä hyvää miespuolista ystävääni ja hän rakastaa minua -olemme tunteneet pidempään kuin minä mieheni kanssa ja välillämme on aina ollut jonkinlainen spesiaali sielunkumppaniyhteys -ihan kuten minun ja miehenikin välillä, meillä se on vaan vielä vahvempi ja ei sitä voi edes vertailla kenenkään muuhun. Ystävääni kokema rakkaus on erilaista rakkautta kuin minun ja mieheni välillä, mutta se on silti rakkautta ja kyllä, siinä on joskus myös seksuaalinen vire mukana, varsinkin kun olemme kaksin. Tykkäämme olla kainaloikkain ja halata pitkään, olla vaan lähekkäin. Mieheni myös tietää tämän ja tämä asia on hänelle ok. Se, että rakastan kahta ihmistä, ei tarkoita, ettenkö voisi tai haluaisi jotenkin "kontrolloida" itseäni heidän seurassaan. Vaikka esim. joskus on se seksuaalinen vire tämän ystävän kanssa, niin sitten on -ei sellaiselta nyt koko elämäänsä voi välttyäkään paitsi jos ei tapaa enää koskaan ketään. Mutta en tee asian eteen mitään, jos näin on puolison kanssa sovittu, koska en halua pettää. Haluan olla luotettava kumppani ja puoliso, eikä siihen liity minun tunteet vaan minun teot ja se, miten pitkälle vien niitä ajatuksia ja tunteita. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen ja puolisolleen. Tiedän, että puolisollani on vastaava naispuolinen ystävä ja kyllä, kyllä minä joskus koen mustasukkaisuutta. Mutta en anna sen vallata mieltäni, vaan ajattelen sen sitä kautta, että eihän minunkaan ystävyyssuhteeni ole pois minun ja mieheni suhteesta, minun tunteistani miestäni kohtaan. Olemme myös kaikki neljä hyviä ystäviä keskenään.

Rakkautta ja syvää henkistä yhteyttä ei ole oikeasti tässä maailmassa rajallista määrää, vaan rajaton määrä! Rakkauteni miestäni kohtaan ei vähene yhtään, vaikka rakastan toistakin henkilöä syvällä sydämen tasolla. Ihan kuten äidin rakkaus lasta kohtaan ei vähene, vaikka hän rakastaa toistakin lastaan. Ja minun rakkauteni äitiäni kohtaan ei vähene, vaikka rakastan myös mummoani ja minun rakkauteni koiraani kohtaan ei vähene, vaikka minulla on toinenkin koira. Rakkauteni puolisoani kohtaan ei vähene, vaikka rakastan muitakin.

Oletteko oikeasti niin eläimellisiä ja alkukantaisia tyyppejä, että ette pysty rationaalisesti ajattelemaan ja käyttäytymään tuollaisissa tilanteissa? Tai pidättekö puolisoitanne niin eläimellisinä, että he eivät pysty rationaalisesti ajattelemaan esim. parisuhteen ja kumppaninsa etua, ja käyttäytymään niin, vaikka kokisivatkin syvää yhteyttä ja lämpöä jotain toista henkilöä kohtaan?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:19"]

Miksi sä et ole naimisissa parhaan ystäväsi kanssa? 

Katsos nainen yleensä haluaa olla ykkönen miehelleen. Se että vietät aikaa yksin toisen naisen kanssa kertoo, että näin ei ole, että puhut sille salaisuuksiasi. Miksi et ota vaimoa mukaan ja tutustuta tähän ystävänaiseen? 

[/quote]

Tolla logiikalla ei saisi tavata edes miespuoleisisa ystäviö, kun saattaisi sen kanssa puhua salaisuuksia.

Varmaan sitten naisetkaan ei halua loukata miestä olemalla ystäviensä kanssa vai onko naisille juoruaminen sallittu? Pitäiskö sun kysyä siltä Nina Heralalta mistä hän haki apua?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:49"]

En usko tätä. Kun kerran olette muka olleet lapsuudesta asti ystäviä, niin VAIMOLLA on ollut ilmeisesti vuosikausia aikaa sopeutua kaveriin ja naimisiinkin on suostunut.

[/quote]

En minäkään haluaisi uskoa tätä, mutta tähän on tultu. Ei ole sopeutunut ja tilanne on pahentunut. Tietenkin olen suurimman osan ajastani viettänyt vaimoni kanssa ja rakastamme toisiamme, vain tämä aihe hiertää häntä kun se tulee esille.

Ystäväni ei ole meidän pääaihe arjessa eikä vapaalla, vaimo ei häntä ota puheeksi mutta ilmoitan kyllä aina ketä menen tapaamaan kohteliaisuudesta, sekä lasten vuoksi. Jos esim. tulee hätätilanne niin tietää mistä löytää jos puhelimesta vaikkapa ei tavoita. Tuolloin tilanne taas eskaloituu pariksi päiväksi.

En välttämättä aina aiemmin mainostellut kenen kanssa liikun missäkin, erityisesti kun emme asuneet vaimon kanssa vielä yhdessä. Molemmilla oli omat kaverit ja omat jutut eikä me ihan joka päivä nähty kuitenkaan. 

Ap

Mun mies on mun paras ystävä ei lapsuuden kaveri Matti. Naisena kyllä loukkaantuisin jos joku toinen nainen olisi mieheni paras kaveri.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:24"]Jospa et olekaan niin täydellinen aviomiehenä, että olet vakuuttanut naisesi siitä että hän on ykkönen elämässäsi? Joskus joutuu tekemään uhrauksia ja luopumaan poikamiesaikaisista tavoistaan juosta baarissa ja harrastaa "viatonta" peliä toisten naisten kanssa. Jos ei välitä toisen tunteista vaan vain omista tarpeistaan, voi tuhota avioliittonsa. Siinä joutuu kumpikin tekemään myönnytyksiä. Lapsiperheissä tavallisesti yhteinen aika on kortilla, jolloin vanhemmat joutuvat todella miettimään missä vaiheessa olla kahdestaan, harrastaa edes seksiä. Siksi on aika tavatonta että jollain perheenisällä on aikaa istua baarissa ja iltaa viettämässä jonkun muun naisen kanssa. Ellet sitten ole työtön. 
[/quote]

Siis ettekö te mammat muka koskaan näe kavereita? Aina pitää lähteä yhdessä tai kumpikaan ei lähde? Kuulostaa ankealta elämältä. Tämän miehen läheinen ystävä nyt sattuu olemaan nainen. Mutta ei ne tapaamiset ole kummempia kuin jonkun miespuolisen kaverin kanssa.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:20"]

Anna sen raivota. Se on naurettavaa että ei saisi olla ei sukupuolta olevia ystäviä vaan heidän täytyy aina olla jonkun mielestä salarakkaita. Itselläni on todella läheinen mies ystävänä ja itsekkin seurustelen mutta en onneksi saa tuollaista huutia sillä mies ymmärtää että rakastan ainoastaan häntä. Voisikohan olla että vaimollasi on jotenkin huono itsetunto ja on kateellinen tälle naiselle jostain ? Kannattaisi puhua hänen kanssaan ja sanoa että jos ei usko ettei mitään ole meneillään niin kannattais ero ottaa

[/quote]

Ai että ystävän takia kannattaa erota vaimosta ja rikkoa perhe - ap sanoo, että heillä on lapsia, siis monikossa. Haloo!

Minä kyllä siinä tilanteessa ilman muuta pitäisin sen vaimon ja perheen.

Ei sillä, ymmärrän ap:n turhautumisen, kyse on nimittäin luottamuksesta. Vaimo ei luota häneen. Mutta entä, jos se onkin niin päin, että vaimo ei luottaisi itseensä vastaavassa tilanteessa ja/tai on jo ehkä joskus hairahtanutkin, ja siksi pitää mahdottomana ajatusta siitä, että kaverina voisi olla vastakkaista sukupuolta oleva, ja suhde tosiaan voisi pysyä platonisena?

[/quote]

Miksi kannattaisi säilyttää suhde jossa akka on skitso, ei luota ja yrittää rajoittaa miehen ystävyyssuhteita? Jos huoltavuusasia olisi helpompi, Suomessa olisi tuhansia avioeroja enemmän jossa mies ottaisi lapset itselleen ja skitso akka jäisi yksin. Nykyisellään miesten pitää sietää hulluja naisia jos haluavat olla lastensa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:14"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:28"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:22"]En ymmärrä, miten tämä pariskunta on päätynyt naimisiin ollenkaan? Tässä vaiheessa, kun lapsiakin jo on, niin yhtäkkiä huomataan, että vaimo ei hyväksykään tätä parasta lapsuudenkaveria, jonka kanssa ollaan ilmeisesti oltu tekemisissä koko ajan? En ymmärrä kumpaakaan tässä tilanteessa. Eiköhän tuossa vaiheessa pitäisi vaimolle olla jo selvää, että vuosikymmeniä kestänyt ystävyys on ihan viatonta. Ja sitten ap, jos tämä ystävyys on hänelle niin tärkeää, niin miten olet päästänyt tilanteen tällaiseksi? Jos on noin erilaiset näkemykset sukupuolten välisestä ystävyydestä niin jossain vaiheessa (vuosia sitten) olisi pitänyt valita pirttihirmu tai ystävä. Itse olisin kyllä valinnut sen ystävän ja jättänyt lapset tekemättä pirttihirmun kanssa.  [/quote] Ei tilanne ollut aikanaan näin paha, viimeisen muutaman vuoden aikana mennyt näin räikeäksi. En tiedä mistä tämä on alkanut. Vaimo on tiennyt ystävästäni ennen naimisiinmenoa, eikä se tilanne tuolloin ollut tätä. Toki tapasin muutenkin ystäviä vähemmän ja keskitymme eniten toisiimme vaimoni kanssa ennen lapsia. Ap [/quote] Tässähän se syy... Siis nykyään vaimosi on lasten kanssa ja sinä tapaat ystäviä enemmän kuin ennen? Vaihtakaa rooleja!

[/quote]

Eikö lasten pitäisi olla molemmille ykkösprioriteetteja, eikä niin että vaimo keskittyy lapsiin ja sinä kaveeraat jonkun naisen kanssa. Kyllä mäkin kilahtaisin jos miestä ei yhteiset lapset ja heidän kanssa olo kiinnostaisi. Ja etsisin miehen joka haluaa osallistua perhe-elämään, sellaisiakin miehiä on jotka ottavat avosylin vastaan ne toisen miehen lapset ja alkavat Isäksi, siittäminen kun ei tee kenestäkään isää, vaan se miten lapsiinsa panostaa

Eli kun vaimo on töissä Ap tapaa tätä ystävää. Kuka hoitaa lapset? Mummo?

Meillä kävi niin, että mies ja hänen lapsuuden hyvä ystävä (nainen siis) rakastuivat toisiinsa.Minä sentään olin vaimo ja lasten äiti ja tämä erittäin tärkeä "ystävä" olikin yh....

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:37"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 14:49"]

En usko tätä. Kun kerran olette muka olleet lapsuudesta asti ystäviä, niin VAIMOLLA on ollut ilmeisesti vuosikausia aikaa sopeutua kaveriin ja naimisiinkin on suostunut.

[/quote]

En minäkään haluaisi uskoa tätä, mutta tähän on tultu. Ei ole sopeutunut ja tilanne on pahentunut. Tietenkin olen suurimman osan ajastani viettänyt vaimoni kanssa ja rakastamme toisiamme, vain tämä aihe hiertää häntä kun se tulee esille.

Ystäväni ei ole meidän pääaihe arjessa eikä vapaalla, vaimo ei häntä ota puheeksi mutta ilmoitan kyllä aina ketä menen tapaamaan kohteliaisuudesta, sekä lasten vuoksi. Jos esim. tulee hätätilanne niin tietää mistä löytää jos puhelimesta vaikkapa ei tavoita. Tuolloin tilanne taas eskaloituu pariksi päiväksi.

En välttämättä aina aiemmin mainostellut kenen kanssa liikun missäkin, erityisesti kun emme asuneet vaimon kanssa vielä yhdessä. Molemmilla oli omat kaverit ja omat jutut eikä me ihan joka päivä nähty kuitenkaan. 

Ap

[/quote]

Oikeasti tuo ongelma on vaimosi päässä, ei sinun tekemisissä. Sinä voit vaan tukea vaimoasi selvittämään nuo tunnelukot ja sotkut päässään.

Koska kokemuksesta (tuossa vaimon roolissa olleena) tiedän, että vaikka lopettaisit yhteydenpidon tuohon ystävääsi kokonaan, niin joku muu henkilö ottaisi saman roolin vaimosi ja sinun parisuhteessa. Jossain välissä tulisi toinen nainen, josta vaimosi olisi yhtälailla mustasukkainen. Ja sitten vielä uusi, ja uusi.

Kuten aiemmin kirjoitin, ongelma toistuu aina uudelleen ja uudelleen, niin kauan että siitä otetaan opiksi. Nyt on vaimosi aika ottaa opiksi, tutustua sisimpäänsä ja tunteisiinsa, pelkojen syihin ja alkuperiin. Kysyä itseltään mitä hän pelkää, miksi, ja pelkääkö turhaan? Se, että hän reagoi suuttumalla ja huutamalla eikä halua puhua, jos yrität jutella aiheesta, kertoo nimenomaan siitä, että pelko on suuri ja hän ei halua missään nimessä kohdata sitä. Olet vaikeassa asemassa, toivottavasti saat autettua vaimoasi kohtaamaan omat mörkönsä. Koska juuri siksi te olette yhdessä.

Suosittelen muuten sellaista kirjaa kuin Tunne Lukkosi (http://www.tunnelukkosi.fi/). Sekä sinulle että vaimollesi. Lue vaikka ensin itse, saatat saada paljon hyvää näkökulmaa ja ymmärrystä vaimosi käytöstä kohtaan. Ujuta sitten kirja vaimosi luettavaksi, ei siksi että "tää hei tekis hyvää ku oot niin täynnä noita tunnelukkoja" vaan niin, että koit itse sen tosi avaavaksi ja hyödylliseksi, ja olisi tosi kiva jos hänkin lukisi sen.

Oikeesti toivon teille paljon tsemppiä ja teille molemmille ymmärrystä siitä, että nyt taistellaan vaimon pelkojen kanssa eikä suinkaan sinun tekojen.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:20"]

Anna sen raivota. Se on naurettavaa että ei saisi olla ei sukupuolta olevia ystäviä vaan heidän täytyy aina olla jonkun mielestä salarakkaita. Itselläni on todella läheinen mies ystävänä ja itsekkin seurustelen mutta en onneksi saa tuollaista huutia sillä mies ymmärtää että rakastan ainoastaan häntä. Voisikohan olla että vaimollasi on jotenkin huono itsetunto ja on kateellinen tälle naiselle jostain ? Kannattaisi puhua hänen kanssaan ja sanoa että jos ei usko ettei mitään ole meneillään niin kannattais ero ottaa

[/quote]

Ai että ystävän takia kannattaa erota vaimosta ja rikkoa perhe - ap sanoo, että heillä on lapsia, siis monikossa. Haloo!

Minä kyllä siinä tilanteessa ilman muuta pitäisin sen vaimon ja perheen.

Ei sillä, ymmärrän ap:n turhautumisen, kyse on nimittäin luottamuksesta. Vaimo ei luota häneen. Mutta entä, jos se onkin niin päin, että vaimo ei luottaisi itseensä vastaavassa tilanteessa ja/tai on jo ehkä joskus hairahtanutkin, ja siksi pitää mahdottomana ajatusta siitä, että kaverina voisi olla vastakkaista sukupuolta oleva, ja suhde tosiaan voisi pysyä platonisena?

[/quote]

Miksi kannattaisi säilyttää suhde jossa akka on skitso, ei luota ja yrittää rajoittaa miehen ystävyyssuhteita? Jos huoltavuusasia olisi helpompi, Suomessa olisi tuhansia avioeroja enemmän jossa mies ottaisi lapset itselleen ja skitso akka jäisi yksin. Nykyisellään miesten pitää sietää hulluja naisia jos haluavat olla lastensa kanssa.

[/quote]

Luin tuolta jostain että ap viettää aikaa kaverinsa kanssa ja nainen lasten. Joten ei taida tää isä hirveesti välittää lapsistaan. 

Vois tehdä hyvää hänellekin jos vuoroviikoin hoitaisi vaimon kanssa lapsiaan ja miettisi miltä tuntuu kun jätetään yksin kotiin

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:38"]

Kohtelet vaimoasi epäkunnioittavasti dude. Me naiset huomataan enemmän asioita toisesta ihmisestä. Ehkä vaimosi huomaa ihastuksesi "ystävääsi" kohtaan ja itse et sitä ihastusta halua myöntää. Mieti miten lapsiin vaikuttaa tollanen. "Isi näkee sitä sille tärkeetä naista ja äiti itkee kotona sillä aikaa, kun isillä on hauskaa sen naisen kanssa lounaalla jne." Äiti hoitaa kotia ja ei ehdi keskittyä niin itseensä. Sinuna miettisin vähän, että mikä elämässä on tärkeää. Perhe vai ystävä!! KATSO PEILIIN JANNU!

[/quote]

Höpönlöpön. Niin paljon olen kuullut "totuuksia" ja "ajatustenlukua" naisten suusta, etten usko tuohon pätkääkään.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:31"]

En m inäkään hyväksyisi jotain "paras ystävä" juttuja. Mun miehellä ei ole nais"ystäviä" eikä mulla ole mitään mies"ystäviä. Se ei vaan meillä toimisi, jossain vaiheessa heräisi kuitenkin epäilyjä. Olen kyllä myös todennut jo ennen tätä nykyistä miestä että mies ei vaan voi olla naiselle ystävä, aina jossain vaiheessa rupee ehdottelemaan jotain. Näin se vaan menee.

[/quote]

Sä et ole henkisesti ihan tasapainoinen jos väität tosissasi ettei mies ja nainen voi olla vain ystäviä. Näin se vaan menee.