Paras ystäväni on nainen ja vaimo sekoaa

Mies, jonka paras ystävä ei ole oma vaimo vaan joku toinen nainen? Ja sitten vielä ihmettelee, että vaimoa suututtaa. Olet ehkä ihan pikkuisen liikaa hieronut naamaan tuota "_PARAS YSTÄVÄ_!!!!"-asiaa.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"]

Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu.

[/quote]

Koirat kuolee, mutta vaimo tekee lapsia jotka on sun verta ja lihaa. Ja noiden lasten kuuluisi olla aina kaikkien kavereiden edellä. Ykkösiä ei kakkaosia tai kolmosia. Ja kun sä siität ne lapset vaimollesi niin jos haluat että perheesi pysyy kasassa pidät myös vaimoasi lähellä ja hyvänä

kumpi tässä on nyt tärkeämpi, aviopuoliso vai ystävä..?

Oliskohan kaikille vaan helpompaa hyväksyä se tosiasia ja fakta, että ihmiset nyt vaan tuntevat sekä henkistä että fyysistä vetoa useampiin kuin yhteen ihmiseen. Muihinkin kuin puolisoihinsa. Sinä teet niin, puolisosi tekee niin. Se ei ole pois teidän väleistänne etkä sinä voi sitä kieltää ja estää. Rakastatte toisianne siitä huolimatta ihan yhtä paljon -paitsi jos annatte tuon oman ajatusmallin tulla tekemään negaa siihen väliin.

Minä koin meinaan samanlaisia mustasukkaisuuden tunteita aiemmin, kun mieheni yksi parhaimmista ystävistä on nainen ja mies on myös rehellisesti myöntänyt, että jos emme seurustelisi, hän haluaisi panna tätä. Mutta että ei aio tehdä asian eteen mitään, koska me seurustelemme eikä hän haluaisi missään nimessä esim. erota minusta tällaisen takia.

Aluksi ahdistuin, kriiseilin ja jauhettiin asiaa läpi miehen kanssa, välillä olin jopa ihan eron partaalla. Olisin halunnut kieltää häntä näkemästä tätä naista, vaikka tajusin etten tietenkään voi tehdä niin eikä minulla ole mitään oikeutta tehdä niin. Kunnes yhtenä hetkenä tajusin, että ihan samalla laillahan minäkin tunnen joitakin miespuolisia kavereitani kohtaan. Jos en seurustelisi, meillä olisi varmasti jotain sutinaa eräiden kavereiden kanssa. Meillä on syvä ja hyvä henkinen yhteys. Mutta seurustelen, joten en tee asialle mitään sen kummempaa. Ihan kuten ei miehenikään.

On helpompi ymmärtää ja olla ahdistumatta tuollaisesta, kun ymmärtää että itsellä on ihan samanlaisia tunteita eivätkä ne vähennä mitenkään minun rakkauttani ja uskollisuuttani miestäni kohtaan. Tuollainen ahdistuminen ja järjetön pelko miehen naispuolisia kavereita kohtaan kertoo todellakin ehkä enemmän pelosta niitä omia piilotettuja tunteita kohtaan. 

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:14"]Tunnetason pettäminen on eri asia kuin seksuaalinen pettäminen. Molemmat sattuvat. Kaverin tai hyvänpäiväntutun kanssa tunnetason pettämistä ei todennäköisesti tule, mutta erittäin hyvän ja rakkaan ystävän kanssa tilanne on täysin erilainen. Uskon, että ne, jotka eivät tätä ymmärrä, ajattelevat tätä kavereiden kautta tai sitten heille rakas ja läheinen ystävä merkitsee täysin muuta kuin suurimmalle osalle. Itse olen "henkisesti ihastunut" hyvän ystäväni mieheen. Fyysisesti ja seksuaalisessa mielessä mies lähes ällöttää, mutta henkisellä tasolla olen hänestä valtavan kiinnostunut. Jokin vain kolahtaa ja tuntuu, että ymmärrämme toisiamme täydellisesti. Kolahtaa todella kovaa. Niin kovaa, että itselläni on olo kuin pettäisin miestäni. Mielestäni tunnetasolla pettäisinkin, jos viettäisin tämän miehen kanssa aikaa siten, kuin haluaisin. Voisimme keskustella todella syvällisiä vaikka kuinka pitkään ja todellakin ymmärtäisimme toisiamme hyvin syvästi. Minulla kuitenkin omatunto kolkuttaa, se, mitä koen, tuntuu tunnetason pettämiseltä. En tapaamaan tätä miestä koskaan kahdenkesken, vaan tapaamme aina molempien perheiden kesken (meillä molemmilla siis lapsia). Tai sitten tapaan vain hänen vaimoaan ja lapsiaan, joihin alunperinkin ensin tutustuin. [/quote] Jatkan vielä. Tiedän siis, että voisimme istua tämän ystäväni miehen kanssa tuntikausia kynttilänvalossa, viiniä juoden ja kokea keskustellessamme niin syvää henkistä yhteyttä, etten usko samanlaista kenenkään muun kanssa kokevani. Tunne olisi todellakin henkistä ihastumista, kiihottumistakin, vaikka fyysisesti en ikinä pystyisi esimerkiksi suutelemaan tuota miestä. Olisiko tämä mielestänne täysin ok omaa miestäni kohtaan? Itse miellän tuollaisen pettämisenä, siltä se minusta tuntuisi. [/quote] No jos sä oot "henkisesti ihastunut" johonkin ja susta tuntuu tolta niin se ei tarkoita että kaikki olisi. Itse en tunne minkäänlaista ihastumista miespuoliseen kaveriini, en henkistä tai fyysistä. En kiihotu hänestä millään lailla. Me ollaan KAVEREITA. Sun tilanne on ihan eri, eikä päde tähän millään lailla. T.21

[/quote]

Niin, ja on ihan mahdoton ajatus sinulle ja ap:lle, että jos heidän avioliittonsa on tunnetasolla väljähtänyt, vaimo ei voisi aika hyvästä syystä LUULLA, että ap pettää tuolla lailla henkisesti häntä? Ja mistä tiedät varmasti, ettei ehkä tosiasiassa petäkin, kunhan ei vaan halua sitä itselleen myöntää? 

Joka tapauksessa olennaista sen selvittämiseksi, miksi ap:n vaimo on kaikkien vuosien jälkeen alkanut olla noin mustasukkainen miehensä ystävästä, on miettiä, miten VAIMO MIEHENSÄ ystävyyssuhteen näkee. Ihan samantekevää, miten sinun ystävyyssuhteesi toimii, henkinen pettäminen on MAHDOLLISTA, ja ilmeisesti vaimo epäilee juuri sitä. 

18

[/quote]

Totta, jos mies osoittaa vaimolleen että tämä on se ykkösnainen hänen elämässään, ei ole tarvetta olla mustasukkainen satunnaisista tapaamisista lapsuudenystävän kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:20"] Te naiset joiden mielestä mies ja nainen ei voi olla vain kavereita. Haluatteko panna kaikkia miehiä jotka tapaatte? Tunnetteko seksuaalista vetovoimaa jokaisen miehen kohdalla? Vai minkä takia tämä on niin vaikea uskoa? [/quote] Viihdyttekö te sellaisten ihmisten seurassa, joihin ette tunne minkäänlaista henkistä tai fyysistä viehtymystä? Ette, sellaisia ystävyyssuhteita ei ole olemassakaan, joissa ei molemminpuolista halua toisen seuraan ole. [/quote] Joo voi olla halua seuraan, mutta miten se liittyy tähän? Täällä ihmiset vaahtoo että jos on eri sukupuolta olevat ystävykset niin se aina johtaa seksiin. Tai että se ei voi ikinä olla pelkkää ystävyyttää vaan aina ihastutaan. Sun logiikalla myöskään nainen ja nainen tai mies ja mies ei voi olla VAIN kavereita. [/quote] Itse asiassa aika harva täällä sanoo, että eri sukupuolta olevat ystävykset ajautuu aina seksiin. SINÄ ja muutama muu haluatte nyt yksinkertaistaa asiaa. Täällä moni sanoo, että pettämistä voi olla muukin kuin pelkkä seksi. Tunnetasolla voi laiminlyödä puolisoaan ja jopa pettää häntä nostamalla jonkun toisen naisen ykkösluotetukseen ja tunteidensa jakajaksi. Siitä minä ainakin nyt puhun. Ap sanoo, ettei hän ole noin tehnyt, mutta lyön vaikka pääni pantiksi, että vaimo KOKEE silti, että häntä laiminlyödään sen ystävättären takia. 18 [/quote] No se on sen vaimon ongelma sitten. Itse en jaksaisi tuollaista henkisesti vaativaa pikkuprinsessaa päivääkään. Onneksi oon naimisissa miehen kanssa. Ja tää asia on yksinkertainen. Jotkut naiset yliajattelee kaikkea.

[/quote]

Ei se nyt noin mene. Että vaimo se vaan skitsoo. Mistä hän voi tietää, miten ap ajattelee ja miten se ystävyyssuhde toimii? Ap sanoo yhtä, mutta toimii ehkä tosiasiassa toisin, ja jos avioliiton tunneyhteys on väljähtynyt, niin herkästi siinä puoliso kokee jääneensä sivuun. Ja sen korjaaminen on - anteeksi vaan - aina kahden kauppa.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"]

Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu.

[/quote]

Koirat kuolee, mutta vaimo tekee lapsia jotka on sun verta ja lihaa. Ja noiden lasten kuuluisi olla aina kaikkien kavereiden edellä. Ykkösiä ei kakkaosia tai kolmosia. Ja kun sä siität ne lapset vaimollesi niin jos haluat että perheesi pysyy kasassa pidät myös vaimoasi lähellä ja hyvänä
[/quote]

Joo mutta tarviiko ystäviä jotka on ollut lapsuudesta asti mukana hylätä nustasukkaisen vaimon takia. Mitä helvettiä. Mulla on oari ystävämiestä lapsuudesta ja jos mies sanoisi että pitäisi valita niin mies lähtisi.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:14"]Tunnetason pettäminen on eri asia kuin seksuaalinen pettäminen. Molemmat sattuvat. Kaverin tai hyvänpäiväntutun kanssa tunnetason pettämistä ei todennäköisesti tule, mutta erittäin hyvän ja rakkaan ystävän kanssa tilanne on täysin erilainen. Uskon, että ne, jotka eivät tätä ymmärrä, ajattelevat tätä kavereiden kautta tai sitten heille rakas ja läheinen ystävä merkitsee täysin muuta kuin suurimmalle osalle. Itse olen "henkisesti ihastunut" hyvän ystäväni mieheen. Fyysisesti ja seksuaalisessa mielessä mies lähes ällöttää, mutta henkisellä tasolla olen hänestä valtavan kiinnostunut. Jokin vain kolahtaa ja tuntuu, että ymmärrämme toisiamme täydellisesti. Kolahtaa todella kovaa. Niin kovaa, että itselläni on olo kuin pettäisin miestäni. Mielestäni tunnetasolla pettäisinkin, jos viettäisin tämän miehen kanssa aikaa siten, kuin haluaisin. Voisimme keskustella todella syvällisiä vaikka kuinka pitkään ja todellakin ymmärtäisimme toisiamme hyvin syvästi. Minulla kuitenkin omatunto kolkuttaa, se, mitä koen, tuntuu tunnetason pettämiseltä. En tapaamaan tätä miestä koskaan kahdenkesken, vaan tapaamme aina molempien perheiden kesken (meillä molemmilla siis lapsia). Tai sitten tapaan vain hänen vaimoaan ja lapsiaan, joihin alunperinkin ensin tutustuin. [/quote] Jatkan vielä. Tiedän siis, että voisimme istua tämän ystäväni miehen kanssa tuntikausia kynttilänvalossa, viiniä juoden ja kokea keskustellessamme niin syvää henkistä yhteyttä, etten usko samanlaista kenenkään muun kanssa kokevani. Tunne olisi todellakin henkistä ihastumista, kiihottumistakin, vaikka fyysisesti en ikinä pystyisi esimerkiksi suutelemaan tuota miestä. Olisiko tämä mielestänne täysin ok omaa miestäni kohtaan? Itse miellän tuollaisen pettämisenä, siltä se minusta tuntuisi. [/quote] No jos sä oot "henkisesti ihastunut" johonkin ja susta tuntuu tolta niin se ei tarkoita että kaikki olisi. Itse en tunne minkäänlaista ihastumista miespuoliseen kaveriini, en henkistä tai fyysistä. En kiihotu hänestä millään lailla. Me ollaan KAVEREITA. Sun tilanne on ihan eri, eikä päde tähän millään lailla. T.21

[/quote]

Niin, ja on ihan mahdoton ajatus sinulle ja ap:lle, että jos heidän avioliittonsa on tunnetasolla väljähtänyt, vaimo ei voisi aika hyvästä syystä LUULLA, että ap pettää tuolla lailla henkisesti häntä? Ja mistä tiedät varmasti, ettei ehkä tosiasiassa petäkin, kunhan ei vaan halua sitä itselleen myöntää? 

Joka tapauksessa olennaista sen selvittämiseksi, miksi ap:n vaimo on kaikkien vuosien jälkeen alkanut olla noin mustasukkainen miehensä ystävästä, on miettiä, miten VAIMO MIEHENSÄ ystävyyssuhteen näkee. Ihan samantekevää, miten sinun ystävyyssuhteesi toimii, henkinen pettäminen on MAHDOLLISTA, ja ilmeisesti vaimo epäilee juuri sitä. 

18
[/quote]
Voihan sitä aina luulla. Mutta jos ap on vaimolleen sanonut että ovat vain ystäviä, niin pitäisi sen vaimon sen verran luottaa mieheensä että uskoo. Jos ne on tuntenut lapsesta asti niin eiköhän siinä olisi tilaisuus ollut muullekkin jos heillä olisi romanttisia tunteita toisiaan kohtaan. Ja mistä sait käsityksen että ap:n ja vaimonsa avioliitto olisi tunnetasolla väljähtänyt?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"] Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu. [/quote]   Koirat kuolee, mutta vaimo tekee lapsia jotka on sun verta ja lihaa. Ja noiden lasten kuuluisi olla aina kaikkien kavereiden edellä. Ykkösiä ei kakkaosia tai kolmosia. Ja kun sä siität ne lapset vaimollesi niin jos haluat että perheesi pysyy kasassa pidät myös vaimoasi lähellä ja hyvänä [/quote] Joo mutta tarviiko ystäviä jotka on ollut lapsuudesta asti mukana hylätä nustasukkaisen vaimon takia. Mitä helvettiä. Mulla on oari ystävämiestä lapsuudesta ja jos mies sanoisi että pitäisi valita niin mies lähtisi.

[/quote]

Ja sinulla ei oma mies ole numero 1. 

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:35"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:27"] Ap ei nyt selvästikään ymmärrä, että pettää voi henkisestikin, ei vain panemalla. [/quote] Voi pettää, mutta miksi kaikki olettavat, että ap pettäisi? Ettekö te pysty olemaan vastakkaista sukupuolta olevien kanssa kavereita ilman minkäänlaista pettämistä? Entä jos tällainen henkisellä tasolla intiimi suhde on samaa sukupuolta olevan kaverin kanssa (kerrotaan asioita joita ei puolisolle halua kertoa jne.) niin onko sekin pettämistä, saako sitä kaveria enää tavata? [/quote] Huokaus. Ei tässä nyt olekaan kyse siitä, mitä ME ajattelemme ap:n tunnesiteestä vaimoonsa. Ei edes varsinaisesti siitä, mitä hän itse ajattelee tuntevansa. Vaan siitä, miten VAIMO KOKEE asian. Hän varmasti ei olisi mustis, jos kokisi olevansa miehensä silmäterä ja henkinen sielunkumppani ja saavansa riittävästi tältä huomiota. Mitä tulee tuohon loppuosaan, niin haloo... Oikeasti! Etkö muka ikinä ole kuullut kenenkään valittavan siitä, miten miestä kiinnostaa vaan pyöriä kavereidensa kanssa, eikä perheelle jää mielenkiintoa ja aikaa? Että jonkun miehellä kaveri/kaverit menevät aina vaimon edelle? Tottaa kai myös miehen miespuolisille kavereille voi olla mustasukkainen, jos kokee jäävänsä statistin rooliin. 18 [/quote] Eli koska ap:n vaimo on pikkumainen ja mustasukkainen, niin ap:n pitäisi katkaista välit parhaaseen ystäväänsä jonka on tuntenut lapsesta asti? Vai pitäiskö sen vaimon kasvaa aikuiseks?

[/quote]

Ei. Ensinnäkään vaimo tuskin on pikkumainen, vaan syystäkin kokee jääneensä sivuun ja suhteen väljähtyneen.

ap:n olisi syytä haukkumisen ja syyllistämisen sijasta miettiä, miten se tunneyhteys on liitossa palautettavissa. Miten vaimo voisi taas kokea olevansa se ykkönen. Totta kai tuo vaatii ponnistelua myös vaimolta, ei parisuhde lämpene yhden osapuolen ponnisteluin, mutta kannattaa nyt ainakin ottaa se asenne, että vaimo EI "sekoile", ole pikkumainen ja lapsellinen, vaan reaktio johtuu jostakin aidosta, parisuhteen ongelmasta.

Ystävää ei toki tarvitse jättää, mutta ehkä nyt voi ensin keskittyä parisuhteen kuntoonsaattamisen ja jatkaa baari-iltoja ystävättaären kanssa vasta myöhemmin.

18

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:00"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:20"] Te naiset joiden mielestä mies ja nainen ei voi olla vain kavereita. Haluatteko panna kaikkia miehiä jotka tapaatte? Tunnetteko seksuaalista vetovoimaa jokaisen miehen kohdalla? Vai minkä takia tämä on niin vaikea uskoa? [/quote] Viihdyttekö te sellaisten ihmisten seurassa, joihin ette tunne minkäänlaista henkistä tai fyysistä viehtymystä? Ette, sellaisia ystävyyssuhteita ei ole olemassakaan, joissa ei molemminpuolista halua toisen seuraan ole. [/quote] Joo voi olla halua seuraan, mutta miten se liittyy tähän? Täällä ihmiset vaahtoo että jos on eri sukupuolta olevat ystävykset niin se aina johtaa seksiin. Tai että se ei voi ikinä olla pelkkää ystävyyttää vaan aina ihastutaan. Sun logiikalla myöskään nainen ja nainen tai mies ja mies ei voi olla VAIN kavereita. [/quote] Itse asiassa aika harva täällä sanoo, että eri sukupuolta olevat ystävykset ajautuu aina seksiin. SINÄ ja muutama muu haluatte nyt yksinkertaistaa asiaa. Täällä moni sanoo, että pettämistä voi olla muukin kuin pelkkä seksi. Tunnetasolla voi laiminlyödä puolisoaan ja jopa pettää häntä nostamalla jonkun toisen naisen ykkösluotetukseen ja tunteidensa jakajaksi. Siitä minä ainakin nyt puhun. Ap sanoo, ettei hän ole noin tehnyt, mutta lyön vaikka pääni pantiksi, että vaimo KOKEE silti, että häntä laiminlyödään sen ystävättären takia. 18 [/quote] No se on sen vaimon ongelma sitten. Itse en jaksaisi tuollaista henkisesti vaativaa pikkuprinsessaa päivääkään. Onneksi oon naimisissa miehen kanssa. Ja tää asia on yksinkertainen. Jotkut naiset yliajattelee kaikkea.

[/quote]

Ei se nyt noin mene. Että vaimo se vaan skitsoo. Mistä hän voi tietää, miten ap ajattelee ja miten se ystävyyssuhde toimii? Ap sanoo yhtä, mutta toimii ehkä tosiasiassa toisin, ja jos avioliiton tunneyhteys on väljähtynyt, niin herkästi siinä puoliso kokee jääneensä sivuun. Ja sen korjaaminen on - anteeksi vaan - aina kahden kauppa.

 
[/quote]
Lukekaa tää ketju alusta. Ap ei ole sanonut että tunneyhteys on väljähtänyt ja on selittänyt vaimolleen miten asiat on ystävän kanssa. On ehdottanut kolmistaan aikaa että vaimo voisi tutustua myös tähän ystävään. Vaimolle ei käy ja kutsuu ap:n parasta ystävää pikku huoraksi. Että kyllä tässä pitäisi vaimon korjata asennettaan ja käytöstään.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"] Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu. [/quote]   Koirat kuolee, mutta vaimo tekee lapsia jotka on sun verta ja lihaa. Ja noiden lasten kuuluisi olla aina kaikkien kavereiden edellä. Ykkösiä ei kakkaosia tai kolmosia. Ja kun sä siität ne lapset vaimollesi niin jos haluat että perheesi pysyy kasassa pidät myös vaimoasi lähellä ja hyvänä [/quote] Joo mutta tarviiko ystäviä jotka on ollut lapsuudesta asti mukana hylätä nustasukkaisen vaimon takia. Mitä helvettiä. Mulla on oari ystävämiestä lapsuudesta ja jos mies sanoisi että pitäisi valita niin mies lähtisi.

[/quote]

Ja sinulla ei oma mies ole numero 1. 

[/quote]

Sellaisella kontrolloivalla ja epävarmalla miehellä, joka ei suvaitse lapsuudenystäviä, ei ole minkäänlaisia edellytyksiä tulla mies nr ykköseksi. En ole 148.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"] Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu. [/quote]   Koirat kuolee, mutta vaimo tekee lapsia jotka on sun verta ja lihaa. Ja noiden lasten kuuluisi olla aina kaikkien kavereiden edellä. Ykkösiä ei kakkaosia tai kolmosia. Ja kun sä siität ne lapset vaimollesi niin jos haluat että perheesi pysyy kasassa pidät myös vaimoasi lähellä ja hyvänä [/quote] Joo mutta tarviiko ystäviä jotka on ollut lapsuudesta asti mukana hylätä nustasukkaisen vaimon takia. Mitä helvettiä. Mulla on oari ystävämiestä lapsuudesta ja jos mies sanoisi että pitäisi valita niin mies lähtisi.

[/quote]

Ja sinulla ei oma mies ole numero 1. 
[/quote]

Sellainen mies ei todellakaan ole mulle nro 1 joka pistää mut valitsemaan rakkaiden ystävien ja itsensä välillä. Ja miksi? No koska on vähän epävarma ja mustasukkainen. Pthyi. Oon tuntenu nää tyypit melkeen koko ikäni ja sattuis kamalasti menettää ne. Jos mies rakastaa mua oikeesti niin ei laita valitsemaan rakkaiden välillä. Helvetin pikkumaista.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:35"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:27"] Ap ei nyt selvästikään ymmärrä, että pettää voi henkisestikin, ei vain panemalla. [/quote] Voi pettää, mutta miksi kaikki olettavat, että ap pettäisi? Ettekö te pysty olemaan vastakkaista sukupuolta olevien kanssa kavereita ilman minkäänlaista pettämistä? Entä jos tällainen henkisellä tasolla intiimi suhde on samaa sukupuolta olevan kaverin kanssa (kerrotaan asioita joita ei puolisolle halua kertoa jne.) niin onko sekin pettämistä, saako sitä kaveria enää tavata? [/quote] Huokaus. Ei tässä nyt olekaan kyse siitä, mitä ME ajattelemme ap:n tunnesiteestä vaimoonsa. Ei edes varsinaisesti siitä, mitä hän itse ajattelee tuntevansa. Vaan siitä, miten VAIMO KOKEE asian. Hän varmasti ei olisi mustis, jos kokisi olevansa miehensä silmäterä ja henkinen sielunkumppani ja saavansa riittävästi tältä huomiota. Mitä tulee tuohon loppuosaan, niin haloo... Oikeasti! Etkö muka ikinä ole kuullut kenenkään valittavan siitä, miten miestä kiinnostaa vaan pyöriä kavereidensa kanssa, eikä perheelle jää mielenkiintoa ja aikaa? Että jonkun miehellä kaveri/kaverit menevät aina vaimon edelle? Tottaa kai myös miehen miespuolisille kavereille voi olla mustasukkainen, jos kokee jäävänsä statistin rooliin. 18 [/quote] Eli koska ap:n vaimo on pikkumainen ja mustasukkainen, niin ap:n pitäisi katkaista välit parhaaseen ystäväänsä jonka on tuntenut lapsesta asti? Vai pitäiskö sen vaimon kasvaa aikuiseks?

[/quote]

Ei. Ensinnäkään vaimo tuskin on pikkumainen, vaan syystäkin kokee jääneensä sivuun ja suhteen väljähtyneen.

ap:n olisi syytä haukkumisen ja syyllistämisen sijasta miettiä, miten se tunneyhteys on liitossa palautettavissa. Miten vaimo voisi taas kokea olevansa se ykkönen. Totta kai tuo vaatii ponnistelua myös vaimolta, ei parisuhde lämpene yhden osapuolen ponnisteluin, mutta kannattaa nyt ainakin ottaa se asenne, että vaimo EI "sekoile", ole pikkumainen ja lapsellinen, vaan reaktio johtuu jostakin aidosta, parisuhteen ongelmasta.

Ystävää ei toki tarvitse jättää, mutta ehkä nyt voi ensin keskittyä parisuhteen kuntoonsaattamisen ja jatkaa baari-iltoja ystävättaären kanssa vasta myöhemmin.

18
[/quote]
Lue ketju. Siellä ap on selittänyt miten asiat on vaimon kanssa. En jaksa toistaa.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"] Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu. [/quote]   Koirat kuolee, mutta vaimo tekee lapsia jotka on sun verta ja lihaa. Ja noiden lasten kuuluisi olla aina kaikkien kavereiden edellä. Ykkösiä ei kakkaosia tai kolmosia. Ja kun sä siität ne lapset vaimollesi niin jos haluat että perheesi pysyy kasassa pidät myös vaimoasi lähellä ja hyvänä [/quote] Joo mutta tarviiko ystäviä jotka on ollut lapsuudesta asti mukana hylätä nustasukkaisen vaimon takia. Mitä helvettiä. Mulla on oari ystävämiestä lapsuudesta ja jos mies sanoisi että pitäisi valita niin mies lähtisi.

[/quote]

En mä mistään lukenut että ystäviä tarvisi hylätä, vaan kannattaa ihan ensimmäisenä miettiä aloittajan että miten osoittaa vaimolleen tämän tärkeyden ja arvon ihmisenä. Jos päin naamaa tulee kokoajan että parasystäväparasystävä! 

Jos aloittaja oikeasti edes välittää vaimostaan ja perheestään hän osoittaa heille että nämä on tärkeämpiä kuin kaveri, kavereita tavataan silloin tällöin, perheen kanssa vietetään vapaa-aikaa, käydään ulkona, syömässä, lomilla.

Siis mä en ymmärrä, mikä tossa on vaikeaa, varmaan aloittajan vaimokin on joutunut valitsemaan moneen kertaan puoliso vai kaverit, baari-ilta kavereiden kanssa vai koti-ilta miehen ja lasten kanssa. Miksi siis mies ei voi valita perhettään?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:44"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:14"]Tunnetason pettäminen on eri asia kuin seksuaalinen pettäminen. Molemmat sattuvat. Kaverin tai hyvänpäiväntutun kanssa tunnetason pettämistä ei todennäköisesti tule, mutta erittäin hyvän ja rakkaan ystävän kanssa tilanne on täysin erilainen. Uskon, että ne, jotka eivät tätä ymmärrä, ajattelevat tätä kavereiden kautta tai sitten heille rakas ja läheinen ystävä merkitsee täysin muuta kuin suurimmalle osalle. Itse olen "henkisesti ihastunut" hyvän ystäväni mieheen. Fyysisesti ja seksuaalisessa mielessä mies lähes ällöttää, mutta henkisellä tasolla olen hänestä valtavan kiinnostunut. Jokin vain kolahtaa ja tuntuu, että ymmärrämme toisiamme täydellisesti. Kolahtaa todella kovaa. Niin kovaa, että itselläni on olo kuin pettäisin miestäni. Mielestäni tunnetasolla pettäisinkin, jos viettäisin tämän miehen kanssa aikaa siten, kuin haluaisin. Voisimme keskustella todella syvällisiä vaikka kuinka pitkään ja todellakin ymmärtäisimme toisiamme hyvin syvästi. Minulla kuitenkin omatunto kolkuttaa, se, mitä koen, tuntuu tunnetason pettämiseltä. En tapaamaan tätä miestä koskaan kahdenkesken, vaan tapaamme aina molempien perheiden kesken (meillä molemmilla siis lapsia). Tai sitten tapaan vain hänen vaimoaan ja lapsiaan, joihin alunperinkin ensin tutustuin. [/quote] Jatkan vielä. Tiedän siis, että voisimme istua tämän ystäväni miehen kanssa tuntikausia kynttilänvalossa, viiniä juoden ja kokea keskustellessamme niin syvää henkistä yhteyttä, etten usko samanlaista kenenkään muun kanssa kokevani. Tunne olisi todellakin henkistä ihastumista, kiihottumistakin, vaikka fyysisesti en ikinä pystyisi esimerkiksi suutelemaan tuota miestä. Olisiko tämä mielestänne täysin ok omaa miestäni kohtaan? Itse miellän tuollaisen pettämisenä, siltä se minusta tuntuisi. [/quote] No jos sä oot "henkisesti ihastunut" johonkin ja susta tuntuu tolta niin se ei tarkoita että kaikki olisi. Itse en tunne minkäänlaista ihastumista miespuoliseen kaveriini, en henkistä tai fyysistä. En kiihotu hänestä millään lailla. Me ollaan KAVEREITA. Sun tilanne on ihan eri, eikä päde tähän millään lailla. T.21 [/quote] Niin, ja on ihan mahdoton ajatus sinulle ja ap:lle, että jos heidän avioliittonsa on tunnetasolla väljähtänyt, vaimo ei voisi aika hyvästä syystä LUULLA, että ap pettää tuolla lailla henkisesti häntä? Ja mistä tiedät varmasti, ettei ehkä tosiasiassa petäkin, kunhan ei vaan halua sitä itselleen myöntää?  Joka tapauksessa olennaista sen selvittämiseksi, miksi ap:n vaimo on kaikkien vuosien jälkeen alkanut olla noin mustasukkainen miehensä ystävästä, on miettiä, miten VAIMO MIEHENSÄ ystävyyssuhteen näkee. Ihan samantekevää, miten sinun ystävyyssuhteesi toimii, henkinen pettäminen on MAHDOLLISTA, ja ilmeisesti vaimo epäilee juuri sitä.  18 [/quote] Voihan sitä aina luulla. Mutta jos ap on vaimolleen sanonut että ovat vain ystäviä, niin pitäisi sen vaimon sen verran luottaa mieheensä että uskoo. Jos ne on tuntenut lapsesta asti niin eiköhän siinä olisi tilaisuus ollut muullekkin jos heillä olisi romanttisia tunteita toisiaan kohtaan. Ja mistä sait käsityksen että ap:n ja vaimonsa avioliitto olisi tunnetasolla väljähtänyt?

[/quote]

Se on ainoa looginen selitys tuollaiselle mustasukkaisuudelle, joka vuosien jälkeen yhtäkkiä pahenee. Ei mustasukkaisuus synny tyhjästä! Ja tällä en tarkoita, että se mustasukkaisuuden kohde oikeasti pettäisi (seksuaalisesti tai tunnetasolla), vaan että se oma suhde ei toimi enää tunnetasolla, niin siitä helposti epäilee jotakuta muuta. Vaimo ei ole tyytyväinen parisuhteeseensa, ja epäilee miehen olevan enemmän tunnetasolla sidoksissa ystäväänsä, jota ap tuossa kumminkin kuvailee parhaaksi ystäväkseen. Yleensä aviopuolison toivoo pitävän parhaana ystävänään omaa puolisoaan, ei ulkopuolisia, vaikka ulkopuolisetkin ystävät ovat tärkeitä, ja heillä on elämässä oma luovuttamaton funktionsa.

18

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"] Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu. [/quote]   Koirat kuolee, mutta vaimo tekee lapsia jotka on sun verta ja lihaa. Ja noiden lasten kuuluisi olla aina kaikkien kavereiden edellä. Ykkösiä ei kakkaosia tai kolmosia. Ja kun sä siität ne lapset vaimollesi niin jos haluat että perheesi pysyy kasassa pidät myös vaimoasi lähellä ja hyvänä [/quote] Joo mutta tarviiko ystäviä jotka on ollut lapsuudesta asti mukana hylätä nustasukkaisen vaimon takia. Mitä helvettiä. Mulla on oari ystävämiestä lapsuudesta ja jos mies sanoisi että pitäisi valita niin mies lähtisi.

[/quote]

En mä mistään lukenut että ystäviä tarvisi hylätä, vaan kannattaa ihan ensimmäisenä miettiä aloittajan että miten osoittaa vaimolleen tämän tärkeyden ja arvon ihmisenä. Jos päin naamaa tulee kokoajan että parasystäväparasystävä! 

Jos aloittaja oikeasti edes välittää vaimostaan ja perheestään hän osoittaa heille että nämä on tärkeämpiä kuin kaveri, kavereita tavataan silloin tällöin, perheen kanssa vietetään vapaa-aikaa, käydään ulkona, syömässä, lomilla.

Siis mä en ymmärrä, mikä tossa on vaikeaa, varmaan aloittajan vaimokin on joutunut valitsemaan moneen kertaan puoliso vai kaverit, baari-ilta kavereiden kanssa vai koti-ilta miehen ja lasten kanssa. Miksi siis mies ei voi valita perhettään?
[/quote]
Lukekaa nyt jumalauta tää ketju alusta ennen kuin tulette kommentoimaan puuta heinää! Ootko sä AINA perheen kanssa? Et ikinä näe kavereita? Ei voi mennä hyvin.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:47"]

Ap, anna kun arvaan. Olette naiskaverisi kanssa panneet ainakin kerran keskenänne, kännissä tai läheisyydenkaipuusta eikä "merkinnyt mitään".  Jos olette, se ei ole kaveruutta, koska kaverit ei pane. Jos taas ette ole, niin sitten asia on eri. Mun kokemuksen mukaan 99.9 % naisen ja miehen välisissä "kaverisuhteissa" on aina myös jotain muutakin taustalla.Sellaiset kaverisuhteet kannattaa lopettaa jos puoliso on yhtään tärkeämpi

[/quote]

Onpas tullut hirveästi vastauksia lyhyessä ajassa..

Emme ole koskaan panneet, suudelleet tai tehneet mitään muutakaan romanttiseksi luokiteltavaa. 
Molemmat ovat nähneet toisen elämän ilon ja surun hetkiä, parisuhteiden alkuja ja loppuja, mutta yhteinen ystävyys ei ole katkennut. Näitäkin on mukava muistella lasillis(t)en äärellä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:00"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:47"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:20"] Te naiset joiden mielestä mies ja nainen ei voi olla vain kavereita. Haluatteko panna kaikkia miehiä jotka tapaatte? Tunnetteko seksuaalista vetovoimaa jokaisen miehen kohdalla? Vai minkä takia tämä on niin vaikea uskoa? [/quote] Viihdyttekö te sellaisten ihmisten seurassa, joihin ette tunne minkäänlaista henkistä tai fyysistä viehtymystä? Ette, sellaisia ystävyyssuhteita ei ole olemassakaan, joissa ei molemminpuolista halua toisen seuraan ole. [/quote] Joo voi olla halua seuraan, mutta miten se liittyy tähän? Täällä ihmiset vaahtoo että jos on eri sukupuolta olevat ystävykset niin se aina johtaa seksiin. Tai että se ei voi ikinä olla pelkkää ystävyyttää vaan aina ihastutaan. Sun logiikalla myöskään nainen ja nainen tai mies ja mies ei voi olla VAIN kavereita. [/quote] Itse asiassa aika harva täällä sanoo, että eri sukupuolta olevat ystävykset ajautuu aina seksiin. SINÄ ja muutama muu haluatte nyt yksinkertaistaa asiaa. Täällä moni sanoo, että pettämistä voi olla muukin kuin pelkkä seksi. Tunnetasolla voi laiminlyödä puolisoaan ja jopa pettää häntä nostamalla jonkun toisen naisen ykkösluotetukseen ja tunteidensa jakajaksi. Siitä minä ainakin nyt puhun. Ap sanoo, ettei hän ole noin tehnyt, mutta lyön vaikka pääni pantiksi, että vaimo KOKEE silti, että häntä laiminlyödään sen ystävättären takia. 18 [/quote] No se on sen vaimon ongelma sitten. Itse en jaksaisi tuollaista henkisesti vaativaa pikkuprinsessaa päivääkään. Onneksi oon naimisissa miehen kanssa. Ja tää asia on yksinkertainen. Jotkut naiset yliajattelee kaikkea. [/quote] Ei se nyt noin mene. Että vaimo se vaan skitsoo. Mistä hän voi tietää, miten ap ajattelee ja miten se ystävyyssuhde toimii? Ap sanoo yhtä, mutta toimii ehkä tosiasiassa toisin, ja jos avioliiton tunneyhteys on väljähtynyt, niin herkästi siinä puoliso kokee jääneensä sivuun. Ja sen korjaaminen on - anteeksi vaan - aina kahden kauppa.   [/quote] Lukekaa tää ketju alusta. Ap ei ole sanonut että tunneyhteys on väljähtänyt ja on selittänyt vaimolleen miten asiat on ystävän kanssa. On ehdottanut kolmistaan aikaa että vaimo voisi tutustua myös tähän ystävään. Vaimolle ei käy ja kutsuu ap:n parasta ystävää pikku huoraksi. Että kyllä tässä pitäisi vaimon korjata asennettaan ja käytöstään.

[/quote]

Mustasukkaisuuteen on aina jokin syy. Ap sanoo, ettei petä vaimoaan ja rakastaa tätä yhä, joten ainoaksi loogiselsi syyksi jää, että vaimo luulee olevansa kakkosvaihtoehto siksi, että ystävätär on miehelle se tärkein ja heidän avioliittonsa tunneside ON muuttunut. Huomanet, että ap sanoo mustasukkaisuuden pahentuneen, aiemmin tuollaista ei ollut - siihen on aina jokin syy, jota ap ei ehkä halua tunnustaa tai ei huomaa itsekään.

Tottaa kai vaimon pitää korjata käytöstään, minähän puhuin kahden kaupasta. Muttei se niinkään mene, että se on vain vaimon kajahtaneisuutta koko juttu. 

Ei pidä kysyä, mitä vikaa on vaimossa, vaan mitä vikaa on heidän parisuhteessaan!

18 (kommentti, johon vastasit oli minun, unohtui laittaa "allekirjoitus"), joka on lukenut koko ketjun 

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:44"] [quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:14"]Tunnetason pettäminen on eri asia kuin seksuaalinen pettäminen. Molemmat sattuvat. Kaverin tai hyvänpäiväntutun kanssa tunnetason pettämistä ei todennäköisesti tule, mutta erittäin hyvän ja rakkaan ystävän kanssa tilanne on täysin erilainen. Uskon, että ne, jotka eivät tätä ymmärrä, ajattelevat tätä kavereiden kautta tai sitten heille rakas ja läheinen ystävä merkitsee täysin muuta kuin suurimmalle osalle. Itse olen "henkisesti ihastunut" hyvän ystäväni mieheen. Fyysisesti ja seksuaalisessa mielessä mies lähes ällöttää, mutta henkisellä tasolla olen hänestä valtavan kiinnostunut. Jokin vain kolahtaa ja tuntuu, että ymmärrämme toisiamme täydellisesti. Kolahtaa todella kovaa. Niin kovaa, että itselläni on olo kuin pettäisin miestäni. Mielestäni tunnetasolla pettäisinkin, jos viettäisin tämän miehen kanssa aikaa siten, kuin haluaisin. Voisimme keskustella todella syvällisiä vaikka kuinka pitkään ja todellakin ymmärtäisimme toisiamme hyvin syvästi. Minulla kuitenkin omatunto kolkuttaa, se, mitä koen, tuntuu tunnetason pettämiseltä. En tapaamaan tätä miestä koskaan kahdenkesken, vaan tapaamme aina molempien perheiden kesken (meillä molemmilla siis lapsia). Tai sitten tapaan vain hänen vaimoaan ja lapsiaan, joihin alunperinkin ensin tutustuin. [/quote] Jatkan vielä. Tiedän siis, että voisimme istua tämän ystäväni miehen kanssa tuntikausia kynttilänvalossa, viiniä juoden ja kokea keskustellessamme niin syvää henkistä yhteyttä, etten usko samanlaista kenenkään muun kanssa kokevani. Tunne olisi todellakin henkistä ihastumista, kiihottumistakin, vaikka fyysisesti en ikinä pystyisi esimerkiksi suutelemaan tuota miestä. Olisiko tämä mielestänne täysin ok omaa miestäni kohtaan? Itse miellän tuollaisen pettämisenä, siltä se minusta tuntuisi. [/quote] No jos sä oot "henkisesti ihastunut" johonkin ja susta tuntuu tolta niin se ei tarkoita että kaikki olisi. Itse en tunne minkäänlaista ihastumista miespuoliseen kaveriini, en henkistä tai fyysistä. En kiihotu hänestä millään lailla. Me ollaan KAVEREITA. Sun tilanne on ihan eri, eikä päde tähän millään lailla. T.21 [/quote] Niin, ja on ihan mahdoton ajatus sinulle ja ap:lle, että jos heidän avioliittonsa on tunnetasolla väljähtänyt, vaimo ei voisi aika hyvästä syystä LUULLA, että ap pettää tuolla lailla henkisesti häntä? Ja mistä tiedät varmasti, ettei ehkä tosiasiassa petäkin, kunhan ei vaan halua sitä itselleen myöntää?  Joka tapauksessa olennaista sen selvittämiseksi, miksi ap:n vaimo on kaikkien vuosien jälkeen alkanut olla noin mustasukkainen miehensä ystävästä, on miettiä, miten VAIMO MIEHENSÄ ystävyyssuhteen näkee. Ihan samantekevää, miten sinun ystävyyssuhteesi toimii, henkinen pettäminen on MAHDOLLISTA, ja ilmeisesti vaimo epäilee juuri sitä.  18 [/quote] Voihan sitä aina luulla. Mutta jos ap on vaimolleen sanonut että ovat vain ystäviä, niin pitäisi sen vaimon sen verran luottaa mieheensä että uskoo. Jos ne on tuntenut lapsesta asti niin eiköhän siinä olisi tilaisuus ollut muullekkin jos heillä olisi romanttisia tunteita toisiaan kohtaan. Ja mistä sait käsityksen että ap:n ja vaimonsa avioliitto olisi tunnetasolla väljähtänyt?

[/quote]

Se on ainoa looginen selitys tuollaiselle mustasukkaisuudelle, joka vuosien jälkeen yhtäkkiä pahenee. Ei mustasukkaisuus synny tyhjästä! Ja tällä en tarkoita, että se mustasukkaisuuden kohde oikeasti pettäisi (seksuaalisesti tai tunnetasolla), vaan että se oma suhde ei toimi enää tunnetasolla, niin siitä helposti epäilee jotakuta muuta. Vaimo ei ole tyytyväinen parisuhteeseensa, ja epäilee miehen olevan enemmän tunnetasolla sidoksissa ystäväänsä, jota ap tuossa kumminkin kuvailee parhaaksi ystäväkseen. Yleensä aviopuolison toivoo pitävän parhaana ystävänään omaa puolisoaan, ei ulkopuolisia, vaikka ulkopuolisetkin ystävät ovat tärkeitä, ja heillä on elämässä oma luovuttamaton funktionsa.

18
[/quote]
Niin. Eli teidän ratkaisu oli että ap katkaisisi välit parhaaseen ystäväänsä sen takia että vaimo on mustasukkainen? Ette voi olla tosissanne. Ja kyllä mustasukkaisuus voi syntyä tyhjästä, juuri tuollaisilla henkilöllä jotka on epävarmoja itsestään. Oisko sit parempi että mies istuu kaikki illat kotona vaimon kanssa että vaimo on tyytyväinen?