Pitkään yrittäneet

Pahoittelut, että taas oma napailen mutta tuntuu, ettei mulla ole ketään kelle puhua, joka ymmärtäisi. 😔

Omalle miehellekään en viitsi koko ajan valittaa, kun tuntuu ettei sekään ymmärrä vaan ottaa tän koko homman paljon lungimmin. Ja lisäksi, anteeksi vaan, miehet ei voi mitenkään oikeasti ymmärtää mitä me naiset käydään läpi, kun ei ne joudu tarkkailla oireitaan eikä piinailla, että alkaako menkat vai ei. Me naiset ollaan ne, jotka huomaa ja kärsii kaiken kropassaan ja kokee ENSIMMÄISENÄ ne pettymyksen tunteet, kun ei taaskaan tärpännyt.

Mua on eilisestä asti vituttanut ja ärsyttänyt ja itkettänyt ja tekisi mieli luovuttaa koko lapsihomman suhteen. Lopettaa koko yrittäminen kokonaan. En jaksa näitä jatkuvia pettymyksen fiiliksiä.

Lisäksi (sori että puhun asiat suoraan 😅) värkki on välillä tulessa ja kutina inhottavaa eli ilmeisesti tosiaan lykkäsi sen hiivan. Tänään marssin apteekkiin. Eli sen lisäksi ettei tässäkään kierrossa tärpännyt niin sain vielä kiusaksi tämän. En tiedä onko tullut kaikesta yrittämisestä eli PH tasapaino mennyt sekaisin. Mullahan tosin oli raskausaikanakin hiiva varmaan koko raskauden eikä kaupan itsehoitolääkkeet mulla oikein tunnu auttavan. Mut jos ei tää tästä nyt taltu itsehoitolääkkeillä niin ens kierrossa tuskin edes onnistuu tallettelut ollenkaan.

Edelleen jatkuu myös vaaleanpunainen valkovuoto (ja eilen ihan tippa verta myös). Sais nyt sitten ne perhanan menkat alkaa, jos on kerta alkaakseen. Mulla ei yleensä ennen menkkoja tule tuollaista vaaleanpunaista vaan rusehtavaa tiputteluvuotoa. Mut en tiedä mistä muustakaan tämä johtuisi kuin lähenevistä menkoista. Ilmeisesti tämäkin kierto jää siis suht lyhyeksi. Jos menkat alkaa esim tänään niin luteaalivaihe jäi vaan 10 päivän mittaiseksi.

Mun toive raskaudesta alkaa olla siis minimaalinen. Jos olisi jotain muita oireita esim tissit arat tms niin toiveita ehkä olisi mut mulla ei oo mitään muita oireita. Työtkin alkaa maanantaina ja suoraan sanottuna vituttaa mennä töihin, kun tietää ettei ole raskaana vieläkään.

Kiitos ja anteeksi 😥 pakko oli jonnekin avautua.

Miten muilla menee? Onko joko päässyt jo testailemaan?

Nuunulainen, oletko testannut? Mulla tuo vitutus kuuluu yleensä kierron viimeisen viikon oireisiin. Nytkin tuntuu et verenpaine koholla ja kaikki ärsyttää. Tuijotan tota tän aamun negatestiä toiveikkaana, olisko siihen maagisesti ilmestynyt haamu. Eihän siinä muuta näy kuin se surkea yksinäinen viiva.

Kovasti tsemppiä. Ties vaikka tuo tiputtelu ja hiiva johtuisi raskaudesta.

Mannapuuro kirjoitti:

Nuunulainen, oletko testannut? Mulla tuo vitutus kuuluu yleensä kierron viimeisen viikon oireisiin. Nytkin tuntuu et verenpaine koholla ja kaikki ärsyttää. Tuijotan tota tän aamun negatestiä toiveikkaana, olisko siihen maagisesti ilmestynyt haamu. Eihän siinä muuta näy kuin se surkea yksinäinen viiva.

Kovasti tsemppiä. Ties vaikka tuo tiputtelu ja hiiva johtuisi raskaudesta.

Pahoittelut mannapuuro negasta! 😔

Mä en ole testannut, kun menkat pitäisi alkaa (jos kierto olisi sen 28 päivää) vasta ens ti. Ja oon jo joskus aiemmin päättänyt etten testaa liian aikaisin välttääkseeni turhat pettymykset. Oon aiemmin yleensä testannut vasta jos menkat on viikon myöhässä.

Oletettavasti siis tää vitutus ja alakulokin enteilee siis menkkoja.

Mä testasin eilen, vaikka menkat pitäisi alkaa vasta ens to ja ihan selkeä negahan se oli, vaikkakin tuskin tässä vaiheessa näkyiskään mitään muuta. Olevinaan on taas vaikka mitä oireita; toista rintaa vihloo, väsyttää älyttömästi, ruokahalu kasvanut (varsinkin pastaa tekee mieli koko ajan) ja on kaikenlaisia mielitekoja. Toisin sanoen täsmälleen samat oireet jotka oli viime kerralla ennen plussaa. Mutta mä myös helposti saan luotua ne itselle kun sitä niin kovin toivoo... 

Välillä tekis vaan mieli luovuttaa, mutta kuitenkin sitä niin kovin toivoo vielä yhtä, ei se toive lapsesta ole ainakaan vähentynyt tän yli puolentoista vuoden aikana. Ehkä sitä sitten venytettiin liian pitkälle, kun olevinaan oli kaikenlaista, muuttoa + remonttia sun muuta, meni aikaa ennen kuin tajuttiin, ettei se koskaan tunnu siltä, että NYT. Jooh, vähän huono päivä taas tänään...

Rosen: luultavasti on vielä liian aikaista, joten hyvinkin voit saada myöhemmin vielä plussan. Pidän peukkuja 👍 Mulla on sama, että kun lasta toivoo niin kovin niin ne oireet saa itselleen myös kuvittelemalla 😅

Mulla verinen vuoto näyttäisi pikkuhiljaa lisääntyvän eli odotan menkkojen alkavan tänään tai viimeistään huomenna. Vituttaa. Itkettää. Ja todellakin tekisi mieli luovuttaa…

Testasin tänäaamuna taas, negan, koska aattelin ottaa pari drinksua illalla. Näköjään voin ottaa vaikka sangollisen. Mös mulla loppukierron kiukustumista ilmassa, loukkaannuin jopa kun luin Iltasanomien otsikon "Korona-ajan vauvabuumista" - meneillään on oikein BUUMI mihin mulla ei ole arpaa osallistua...ihanku mun vauvakuume edes olisi kiinni korona-ajasta.. Ja koulussa terveydenhoitaja kertoi tarjolla olevan ilmaista raskaudenehkäisyä (oon siis amiksessa, ja siellä on myös suoraan peruskoulusta tulleita nuoria) ja taas katkerana mietin miten jotkut vahinkoraskautuu huolimattomuuttaan, ja ite yrittää kaikkensa onnistumatta.. Epäreilua...mut en osaa "olla yrittämättä" mikä on se kuuluisin neuvo. Väkisinkin aina oviksen aikaan hermostuttaa että onhan siemeniä varmasti mestoilla. Lisäksi tuli ihan aavistus punaista pyyhkiessä, haluisin et menkat alkaisi että pääsisi uuteen kiertoon ja uuteen yrityskertaan. Taas...

Nuunulainen, ihanaa kun vuodatat noin avoimesti, just hyvä! Et oo yksin tunteiden ja ajatustesi kanssa. Mulla on sama fiilis, ettei kumppanillekaan viitti märistä, menee vain hällä turhaan päivä pilalle.

Rosen, tuohan kuulostaa lupaavalta että on kaikki oireet kuin viimeksikin! Ja sulla on vielä melkein viikko aikaa testiin, tilanne ehtii vielä kehittyä... Pidetään peukkuja, että olisi tosi kyseessä :)

Kiitos Hongatar! Kiva, että saa jonnekin purkaa tuntojaan ja saa vertaistukea tähän vaikeaan asiaan. Mikä kp sulla on menossa? Onko vielä mahkuja että tulisikin plussa?

Ja tunnistan ton, että ”miksi en osaa olla yrittämättä” - fiiliksen. Yritin sitä nyt km jälkeen mutta en oo oikein siinä onnistunut. Tuntuu edelleen, että elämä pyörii yrittämisen ja odottelun ympärillä. Ihan ensin odottelet menkkoja, sit ovulaatiota, sit voiko kohta kenties plussata ja lopulta kaikki muuttuukin menkoiksi ja kaikki odottelu alkaa taas alusta. Kuukausi on pitkä aika odotella aina seuraavaa mahdollisuutta. Ja se että joka kuukausi toivoo ja pettyy, on raskasta.

ON: täällä ei edelleenkään menkkoja. Tää on jotenkin outoa, että edelleen joka päivä muutaman kerran päivässä (ei kuitenkaan joka kerta) jää vaaleanpunaista paperiin mut silti menkat ei vaan ala. Ei mulla yleensä ole tällaista ennen menkkoja. Mietin että voiko mulla olla vaan niin kuivat limakalvot että joku pieni haava aiheuttaa tuon värin?

Ilmeisesti sen verran vielä pieni toivon kipinä on jossain sisimmässä, että ostin varmuudeksi r-testin 🙈 en tosin aio sitä tehdä kuin aikaisintaan ensi viikon puoli välissä. Mut silti joku vahva järjen ääni ja realisti-pessimisti minussa sanoo, että en varmana ole raskaana kun ei ole mitään oireita ja on tuota ihme ”tiputtelua”. Vaikka kai samalla naisella eri raskaudet voi oireilla eri tavalla tai olla kokonaan ilman oireita?

No enköhän mä viimeistään ensi viikolla romahda lopullisesti alas kuvitelmistani 😥

Nuunulainen, sulla kyllä jännä tilanne! Liian aikaisin ei toki kannata testata. Milloin sulla oli ovis? Olitko se sinä joka mainitsi siitä limasta tosi ajoissa, mut ovistesti näytti plussaa vasta myöhemmin?

Mannapuuro kirjoitti:

Nuunulainen, sulla kyllä jännä tilanne! Liian aikaisin ei toki kannata testata. Milloin sulla oli ovis? Olitko se sinä joka mainitsi siitä limasta tosi ajoissa, mut ovistesti näytti plussaa vasta myöhemmin?

No joo, on jännä kyllä… toisaalta sätin koko ajan itseäni siitä, että herättelen toiveita kun kuitenkin tulee pettymys 😬 Mulla oli ovis noin 1,5 viikkoa sitten. Ja minä juurikin mainitsin niistä ovislimoista kun jo kp 7 tuli kunnon limat. Toki sit sain testissä plussan kp14 ja senkin jälkeen tuli vielä muutamina päivinä limaa. Mut vähän oudot limat oli tässä kierrossa 😅

Itsensä suojelu pettymykseltä on kyllä ihan luonnollista. Mä kaivan jatkuvasti verta nenästä kun testaan joka päivä menkkoihin asti, en vaan pysy testikaapilta pois kun toive on niin kova. Johtuu ihan pelkästään turhautumisesta. Rakastan myös ilmeisesti ylianalysointia, tutkin viivojen vahvuuksia ja laskeskelen tyyliin hedelmöittymisaikoja ja mahdollisuuksia (viime raskaus). Sulla mielenkiintoinen juttu tuo, et limat tuli niin ajoissa. Siks oon miettinyt, et voisko sul olla ollut ovis siitä max kolmantena päivänä, eli kp 10, se olis dpo 0. Ja nyt tuo vuotelu vois johtua raskaudesta. Sano vaan jos mun löpinät alkaa ahdistamaan. :D Omaa kiertoa tutkin jatkuvasti ja olen alkanut taas tarkemmin tallentamaan mm. päänsärky ja pahoinvointi oireita, ja huomaan niiden toistuvan joka kierrossa samaan aikaan - kuten myös se ovislima, joka tulee lähes aina päivää ennen ovista.

Ainiin, mun piti vielä vähän avautua.. Tänään kp 28, ja arvioin että tämä kierto olisi 30-32 päivän pituinen. Tänään ollut koko päivän sellainen olo että kohta aukeaa hanat ja olen jatkuvasti juossut vessassa. Nykyään mulla vaan sattuu olemaan tiputtelua 1-3 päivää ennen vuotoa eikä sitä toistaiseksi ole näkynyt. Valkovuotoa on, mutta se on ihan väritöntä. Hyvällä mielikuvituksella liuskatestissä haamulaisen esiaste, näkyy vain tietyssä valossa. En kuitenkaan jaksa elätellä toiveita sen suhteen, vaan oletus on että viimeistään keskiviikkona alkaa menkat.

Täällä alkoi kierto alusta perjantaina, en oikeastaan edes ole pettynyt kun oireettomuuden vuoksi en odottanutkaan plussaa. Mut oon hämmentynyt kun olin bongailevani oviksen 15-16 päivän hujakoilla, ja tää kierto oli 36 päivää pitkä? Alkaa kyllä olla henkisesti raskasta tää yrittäminen ja mietin jos ihan vain sen varjolla ottasin terveyskeskukseen yhteyttä. Tai huijaisin et oltais yritetty jo vuosi... Jokainen plussaton kuukausi himmentää sitä toivon kipinää ja sattuu ja kohta on taas yks joulu ilman omaa perhettä. Ihania nää menkka-ajan ajatukset ku ailahtelee ilon ja masennuksen välillä :D

Nuunulainen ja Mannapuuro, teillä on jännittävät ajat kun pääsette ens viikolla testailemaan :) Piinapäivät on pitkiä... Muistan ekasta raskaudesta että ennen plussaa tuntu siltä että menkat alkaa millä hetkellä hyvänsä ja taisin saada haamunkin vielä tosi "myöhään", ja just että valkovuoto oli kirkasta eikä sellasta loppukierron paksumpaa. Jäädään jännittelemään... :)

Tsemppiä piinailijat! Tuota loppukierron v*tutusta on mullakin aina pari päivää ennen menkkojen alkua, mutta josko se nyt teillä olisikin mielialanheittelyä mukavammasta syystä. :) On kyllä vaikea paikka aina menkkojen lähetyminen, vaikka kuinka itselleen hokisi että kyllä ne sieltä alkavat ja ei kannata toivoa liikoja, niin kyllähän sitä aina toivoo ihan siihen asti kun hanat aukeaa. :(

Meillä hoito etenee piikityksin, ensi viikolla ultraan kuulemaan tekevätkö lääkkeet tehtävänsä ja päästäänkö punktioon asti. Pieniä sivuoireita on ollut, ja oma pää kovilla koko asian kanssa... Kuitenkin mukana pieni helpotus siitä että vihdoin jotain konkreettista tapahtuu. :)

Hongatar: pahoittelut uuteen kiertoon joutumisesta 😔 Ja ehkä tuo voisi olla hyvä idea, että vähän huijaisi sen suhteen kauan on yritystä takana.

Lilylle myös tsemppiä hoitoihin! Toivotaan, että ne tuovat iloisen tuloksen.

Mannapuuro: sulla kans piinahetket menossa. Tsemppiä piinailuun!

En usko että mulla oli ovis kp10 kun sain ovistestillä selkeän plussan vasta kp14 (aloitin mittailun ko10) Ehkä se kp7 oli vaan joku limatulppa, olen lukenut että sellainen voi irrota useampi päivä ennen ovulaatiota. Ja tietenkin sitä toivoo että tää vaaleanpunainen /vähän verinen vuoto liittyisi raskauteen mutta pahoin pelkään, että enteilee vaan menkkoja, kun tänään tuli taas ihan verta valkovuodon mukana. Omituista on vaan se, että tää on kestänyt jo jotain 5 päivää. Yleensä mulla on ruskeaa tiputtelua.

Lisäksi mua on tänään pissattanut ihan koko ajan. Toki sekin voi olla alkuraskauden oire mutta pessimisti mussa pelkää, että josko tää kaikki (hiivaoireet onkin vaan kuivat limakalvot?, jatkuva pissahätä jne) enteilee alkavia vaihdevuosia 😱 ikää on kuitenkin jo sen verran, että joillain voi alkaa näinkin aikaisin. Se olisi karmea tuomio itselleni ja veisi mukanaan loputkin raskautumishaaveet. 😥

Niin paljon lasta toivoo, niin kaikkia pelkoja käy läpi.

Minä oon lueskellu teiän kuulumisia, just hyvä, kun jaatte kaikenlaisia fiiliksiä tänne ❤️ mukavaa, kun on aktiivista!

Mulla menkat alkaa varmaan huomenna. Kierto on tässä kevään aikana venynyt vähän pidemmäksi. Kovista ovulaatio-oireista huolimatta siis uus kierto alkaa. Nyt aion laittaa ruokavalion tosissaan kuntoon, että se tukis hormonitoimintaa. Lähetteen saan varmaan kans lapsettomuustutkimuksiin, kun muutaman kilon saan pois 👍

Täällä elellään myös jänniä aikoja, tai sitten vaan oon saanut itseni luulemaan liikoja. Eilen tuli sellainen tunne, että menkat olis alkanut, mutta eipähän olleetkaan vaan tulikin ihan kunnolla valkovuotoa! Mulla ei oikeastaan ikinä tule valkovuotoa eikä varsinkaan ennen menkkoja. Torstaina pitäis menkat alkaa ja mietin, et jokohan jotain näkyis jos testais...?

Nuunulainen: Mulla varmaan mennyt sun ikä ohi, eli minkä ikäinen olet? Itse tosiaan 38 ja jonkun aikaa jo pelännyt vaihdevuosien alkavan, en tiedä miksi, kun ei se nyt mitenkään yleistä ole tässä iässä...

Mä sain eilen selvän haamun aamulla ja päivällä. Illalla kuitenkin alkoi tiputtelu. Tänään aamulla viiva oli jo melko näkymätön. Taitaa menkat alkaa ihan ajallaan. Voihan itku kun harmittaa. Mulla ollut myös muutaman päivän tosi selviä menkkatuntemuksia mutta ei vuotoa, paitsi nyt.

Mannapuuro : Harmi jos nyt menkat kuitenkin alkavat, mutta ehkä pientä toivoa vielä on.. :) ? 

Minullakin piinapäivät meneillään, mutta en ole elätellyt oikein minkäänlaisia toiveita tässä kierrossa. Pessimisti ei pety, eikö se niin ole ? :D En yksinkertaisesti jaksa joka kierrossa analysoida kroppaa, on ollut niitä henkisesti rankkoja pettymyksiä jo muutaman kerran. Menossa siis kp 26 tai kp 27 ja kiertoni on aika säännöllinen 28-30 päivää. Oireita tällä hetkellä hiukan arat rinnat, mutta ei siis mitään poikkeavaa.  Lisäksi tuntuu, että hengitys on hieman raskaampi, mutta tämäkin on minulle aika tavallinen oire menkkojen lähestyessä. 

Jotkut täällä puhuivat testeihin menon puolesta, ja olenkin tässä miettinyt, että voisimme miehen kanssa tehdä nyt elokuussa AMH- mittaus ja siemennesteen tutkimus. Kyllähän se niin on , että jos näistä testeistä löytyisikin vastaus siihen miksi raskautuminen ei onnistu  niin ainakin asialle voisi tehdä jotain ... :) Kiitos siis rohkaisemisesta !

Oletteko muuten muut muuttaneet jotenkin elämäntapojanne kun yritätte raskautua ? Itse en koe, että olen tehnyt suuria muutoksia, olen aina tykännyt liikkua ja syödä suhteellisen terveellisesti.  olen tehnyt Olen ehkä vähentänyt hieman kahvin juontia ja myös yrittänyt syödä hieman enemmän ns. hyviä rasvoja.. Olen myös koittanut "poppakonsteja" raskautumisen edesauttamiseksi, kuten greippimehun juontia (tätä jaksoin tosin vaan yhden kierron aikana, sillä sitä mehua piti ostaa vähän liian usein), omenasiiderietikan juontia..

Mukavaa maanantaita kaikille !

Hei kaikille. Vähän pelottaa kirjoittaa tänne, tai ylipäänsä mihinkään, koska sitten kaikki koettu konkretisoituu. 

Olemme reilu kolmekymppisiä, yhdessä olleet kohta 7 vuotta ja niistä reilu vuosi naimisissa. 05/2020 jätimme minipillerit pois ja kiertoni aikalailla heti siitä tasoittui omakseen, minkä koen kovin onnekkaaksi. Tammikuun puolessa välissä (2021) tein positiivisen raskaustestin ja totta kai siitä oltiin onnellisia. Keskenmeno todettiin helmikuun lopussa. Lopulta toukokuussa keskenmeno hoidettiin valtavan kivuliaalla imukaavinnalla käytyäni läpi ensin lääkkeellisen tyhjennyksen (kivulias sekin). 

Keskenmenon jälkeen kiertoni palautui taas ensimmäisellä kierrolla normaaliksi.  Sen jälkeen pettymyksiä muutaman kerran, yksi isompi. 

Tänään kp 29/29 ja täysin typeränä tein ovulaatiotestin, johon tuli vahva testiviiva, mutta ei kuitenkaan täysin yhtä vahva, kuin kontrolliviiva.

Keskenmenon jälkeen meille sanottiin, että tutkimuksiin voisi hakeutua aika piankin, jos ei nyt tärppää. Sekin pelottaa. Molemmilla aikaisemmista suhteista yhdet kouluikäiset lapset. 

Jokainen tilanne aivan erilainen. Odottaako esikoista, toista vai kolmatta. Oman kokemukseni mukaan tämän raskauden yritys on tuntunut tuhat kertaa pahemmalta, kuin aikoinaan esikoisen. Johtuen ehkä siitä tiedosta, mistä jää oikeasti ns. paitsi. Lisäksi esikoisen aikaan olin paljon nuorempi, naivimpi ja suhdekaan ei ollut terve, vaikka oli pitkä sekin. 

Emme keskustele tästä ns. lapsettomuudesta mieheni kanssa. Mieheni ehkä voisi, mutta minä en. Mieheni välillä vihjaa, kuinka häntä "ahdistaa", eikä tiennyt, että lapsen saaminen ja haluaminen voisi olla näin vaikeaa. Ystävämme ns. sikiävät ympärillämme ja kummikutsuja on sadellut. Tämä yrityksen myötä mieheni on lähentynyt ystäviemme lasten kanssa ja ehkä ottanut enemmän ja enemmän varsinaista isän roolia, jos jotain hyvää pitää etsiä. Ehkä tämä on vain tarkoitettu meidän kasvuksi. Yritän ja haluan uskoa niin. Toisaalta tuntuu, että tämä jatkuva yritys ovat lähentäneet meitä enemmän, kuin mikään muu kokemamme, vaikka tietysti negatiivisiakin hetkiä on ollut, mikä (lienee) täysin normaalia.

Miten pitkä yritys on teidän parisuhteisiinne vaikuttaneet?

Olen yllättynyt myös omista ajatuksistani. Ne puskevat esiin ystävien lasten kanssa. Yritän peittää tunteeni, mutta en voi ottaa lapsia syliin. Ihan kuin jokin ns. estäisi. Voin heille leperrellä, leikkiä, yms... mutta en voi ottaa syliin. Tämä tapahtunut nyt kolmen vauvan kohdalla, kun ovat täyttäneet 3-4 kk. Jouluna tätini tyttären ollessa 5 kk törmäsin tähän. Äitini yritti tarjota vauvaa minulle, mutta en osannut reagoida mitenkään.

Onko tämä teille tuttua?

En osaa keskustella tästä kenenkään kanssa. En edes avoimen ja kaikesta keskustelevan parhaan ystäväni kanssa, joka kävi kolmen vuoden "taistelun" saadakseen esikoisensa. Toisaalta taas tuntuu, että kaikki alkuvuodesta raskaudesta tietäneet välttelevät asian ottamista puheeksi.

höst, Täällä hyvin samankaltainen tilanne, paitsi miehellä ei ole  lapsia, mulla kaksi kouluikäistä edellisestä suhteesta, esikoinen pääsi juuri eilen ripiltä. Yritys alkanut 1/2020 ja kierto hyvin säännöllinen heti kierukan poiston jälkeen, 4/21 positiivinen raskaustesti, toukokuun lopulla keskenmeno ja hyvin kivulias lääkkeellinen tyhjennys. Kierto palautui heti ensimmäisten menkkojen jälkeen taas samaan.

Parisuhde on toisaalta ollut parempi kuin koskaan, mutta jonkinlainen turhautuminen alkaa vaivata molempia ja ei ehkä niin paljon enää puhuta edes asiasta. Alussa miehellä oli vielä hankalampaa, koska hänellä ei ole lapsia, niin pelkäsi kai että hänessä on jotain vikaa. Tilanne selvästi helpottui kun tuli positiivinen testi, mutta aika nopeasti se vaihtui suruun. Nyt taas viime päivinä on ollut vaikeaa ja itsellä on olevinaan taas kovasti raskausoireita, menkat pitäisi alkaa torstaina. En ole "uskaltanut" puhua tuntemuksista mitään miehelle, jotta hän ei innostu liikaa.

Minulla kaksi läheistä ystävää ovat käyneet pitkät taistelut saadakseen esikoisensa, mutta en siltikään heidän kanssaan ole osannut puhua tästä asiasta. Tuntuu, että mun tilanne on jotenkin vähäpätöisempi, kun ei ole kyse esikoisesta. Voi olla, että tämä tunne on vain mun tunne, mutta en siltikään ole heille kovin paljoa lähtenyt avautumaan asiasta. Toinen ei itseasiassa tiedä mitään.