Pitkään yrittäneet

Ihanan aktiivista keskustelua täällä ollut! Olen niin iloinen teistä kanssa sisarista vaikka tietenkin surullista, että meitä on näin monta samassa tilanteessa 😔

Pakko ihan ensin purkaa omaa pahaa oloa eli ON päivitys: täällä alkoi tänään menkat. Sen verran kovat menkkakivut ja vuoto lisääntynyt tuntuvasti, jotta voin laskea menkkojen alkaneen. Vitutus ja pettymys on suuri. Hävettää, että ehdin edes toivoa olevani raskaana, kun mitään oikeita raskausoireita ei oikeasti ollut. Lisäksi ärsyttää, ettei taaskaan tärpännyt ja taas joutuu odottamaan kuukauden. Tuntuu ikuisuudelta. Eniten huolettaa kuitenkin toi menkkoja edeltänyt VIIKON tiputtelu. Mitä mieltä ootte leidit?

- Se ei voi olla kovin hyvä juttu? Eihän kiinnittyminen onnistu jos tiputtelu alkaa jo 7-10 päivän päästä ovulaatiosta?

- Mulla on oikeastaan jo vuosia vuosia toki ollut välivuotoja ja tiputtelua (ja siitä huolimatta raskauduin viime syksynä) mut tällä kertaa se oli erilaista, kun oli vaaleanpunaista /punaista eli tuoretta verta kun yleensä on rusehtavaa eli ”vanhentunutta” verta.

- voiko keltarauhashormonin puutos aiheuttaa nää mun tiputtelut? Saako sen selville jollain testillä?

- entä onko siihen mitään ”mietoja” hoitoja olemassa joilla joku olisi onnistunut raskautumaan?

Sitten näihin käytyihin keskusteluihin;

Vauvahaaveilija: kuinka sun kävi? Alkoiko menkat? Mitä ruokavaliota aiot noudattaa? Kiinnostaa itseänikin josko olis jotain tehtävissä.

Mannapuuro: toivottavasti sulla vielä toivoa tämän kierron suhteen! 👍 Kerro sitten kuinka kävi.

Sibu: oon samaa mieltä, että pessimisti ei pety mutta silti jotenkin joka kuukausi alitajuisesti toivoo, että ehkä nyt on käynyt tärppi. Toivoisin voivani olla ajattelematta koko asiaa mutta vaikealta tuntuu. Vaikka tiedän, että sanotaan että monet on tulleet raskaaksi, kun ovat luopuneet toivosta/ lakanneet yrittämästä. Mutta miten luopua toivosta? Tai olla ”yrittämättä” kun on välillä kiireinen arki ja raskaaksi voi tulla vain muutamana päivänä kuukaudessa? Jos mä lakkaisin yrittämästä niin seksiä ei olisi varmaan ollenkaan oikeina päivinä 😬

Ja oot muuten oikeassa tuossakin, että testeihin olisi hyvä mennä sen takia jos löytyisikin vastaus miksi raskaus ei onnistu ja sen saisi helposti korjattua. Mua on oikeastaan vaan pelko ”tuomion kuulemisesta” estänyt menemästä. Tieto lisää myös tuskaa.

Noista muutoksista niin mä en ole juurikaan muuttanut elämäntapojani, kun syön muutenkin jo suht terveellisesti enkä käytä alkoholia juuri yhtään. Liikuntaa voisi lisätä ja nukkua enemmän. Ferritiini on myös mulla liian alhainen mutta olen ollut tosi huono syömään rautaa purkista kun sen kanssa ei oikein samaan aikaan saa syödä juuri mitään. Sen sijaan foolihappoa syön ja käytän vehnäalkioöljyä.

Höst: tervetuloa mukaan ja pahoittelut kokemastasi keskenmenosta ja muista vastoinkäymisistä. Mukavaa, että liityit mukaan keskusteluun vaikka pelottaakin.

Meillä raskauden yritys ei niinkään ole vahvistanut suhdetta (ennen viime raskautta ehkä enemmänkin vaikeutti) mutta nyt keväällä koettu myöhäinen km sen sijaan on vahvistanut. Sen jälkeen tää uusi yritys on ollut myös vähän helpompaa ja parisuhdettakin ja toista osaa arvostaa ihan eri tavalla. Ollaan puhuttu, että vaikka ei saataisi lapsia niin me ollaan perhe myös ilman niitä.

Mielenkiintoinen näkökulma tuo, että itsellesi tää nykyinen yritys on ollut vaikeampaa kuin ensimmäinen, koska tiedät mistä jäät paitsi. En ole koskaan tuota ajatellut. Itse koen taas, että jos olisi jo lapsia niin koettu km ja uuden raskauden yritys ei tuntuisi niin pahalta kun olisi jo ennestään lapsia, koska silloin ei tarvitsi pelätä jäävänsä kokonaan ilman omia lapsia. Ja pelätä ettei koskaan pääse kokemaan äitiyttä, josta on aina haaveillut. Mutta jokainen meistä kokee oman tilanteensa eri tavalla ja on rikkautta pystyä keskustelemaan niistä ❤️

Mulle oli myös km jälkeen vaikeaa kohdata raskaana olevia tai pieniä lapsia. Yhden etapin pääsin tässä eteenpäin kun joku aika sitten näin ystäväni jolla on ihan pieni vauva ja oli ihana pidellä hänen vauvaansa vaikka myös surullista.

Mä voisin puolestani kysyä, että onko teillä muilla sellaisia ajatuksia ja tuntemuksia että teille ei ole suotu lasta koska, ette ole tarpeeksi hyviä tyttäriä/puolisoja/ystäviä jne?

Mä mietin välillä näin. Tai, että en ole tarpeeksi sitä tai tätä, että soveltuisin äidiksi (vaikka tiedän, että musta tulisi hyvä äiti). Samoin välillä mietin, että ehkä mulle ei suoda lasta, koska toivon, että lapsen myötä saan samalla breikin työelämästä eli olen itsekäs, kun edes mietin niin enkä siksi saa lasta.

Tällaisia ajatuksia tänään..

Rosen kirjoitti:

Täällä elellään myös jänniä aikoja, tai sitten vaan oon saanut itseni luulemaan liikoja. Eilen tuli sellainen tunne, että menkat olis alkanut, mutta eipähän olleetkaan vaan tulikin ihan kunnolla valkovuotoa! Mulla ei oikeastaan ikinä tule valkovuotoa eikä varsinkaan ennen menkkoja. Torstaina pitäis menkat alkaa ja mietin, et jokohan jotain näkyis jos testais...?

Nuunulainen: Mulla varmaan mennyt sun ikä ohi, eli minkä ikäinen olet? Itse tosiaan 38 ja jonkun aikaa jo pelännyt vaihdevuosien alkavan, en tiedä miksi, kun ei se nyt mitenkään yleistä ole tässä iässä...

Ja Rosenille piti vielä toivottaa myös kans tsemppiä piinailuun ja toivoa, että plussa pärähtää.

Mä täytän tänä vuonna neljäkymmentä. Mulla on ollut jo vuosia muitakin oireita (mm. Unettomuutta, hikoilua) vuotohäiriöiden lisäksi niin siksi oon pelännyt, että ei kai vaan vielä. Vaikka ei se tosiaan yleistä ole, mutta mahdollista toki. Tosin kaikki mun oireet on voinut johtua myös stressistä tai esim alhaisesta ferritiinistä tai jostain muusta.

Varmaan huomenna lasketaan kp1, tänään jo selkeästi alkanu tiputteluvuotoa tulemaan. Ja joo, mulla ihan sama fiilis, et olinpa taas tyhmä, kun luulin, et nuo oireet ois viitannu raskauteen!

Mulla on ylipainoa, niin nyt syön pt:n ohjeiden mukaan. Motivaatio suurempaan muutokseen on ISO. Josko se auttais myös raskautumaan. Syön siis hyvin peruskotiruokaa, koitan kiinnittää huomiota hyviin rasvoihin. Syön lisäks D-vitamiinia, omega3, sinkkiäkin ajattelin kokeilla. Rautaa myös. Ainakin.

Meillä ei ehkä hirveesti oo vaikuttanu parisuhteeseen. Toki keskustellaan monesti aiheesta. Mut minä todellakin stressaan enemmän, minähän näitä kropan tuntemuksia mietin jatkuvasti.. Koen, et miehelle tää tilanne on helpompi.

Nuunulainen, kovin samanlaisia ajatuksia on monella kuumeilijalla ja allekirjoitan itse samoja asioita.

Tuosta raskauden yrittämisen kokemuksista on ollut jossain ketjussa aiemmin keskustelua, ja keskenmenoista kun ei ole lapsia tai on jo lapsia. Lapsettomaksi jäämisen pelko oli todella yleistä, mutta myös ne joilla lapsi(a) oli jo ennestään, kokivat esimerkiksi keskenmenot raskaiksi juuri siitä syystä, että tietää mistä "jää paitsi." Anteeksi tönkkö teksti aika loppuu.

Mulla testi tänään nega.

On jotenkin lohduttavaa huomata, ettei ole yksin tunteidensa kanssa. Sellaista tunteiden vuoristorataa kierrosta toiseen.. oon kuitenkin viime aikoina yrittänyt päästä edes vähän niistä surullisista ja turhautuneista fiiliksistä eroon. Koen etteivät ne loppujen lopuksi auta mua yhtään. Tämä tietysti helpommin sanottu kuin tehty ..

En tiedä miettiikö kukaan samalla tavalla, mutta itse olen alkanut tietoisesti miettimään niitä lapsettomuuden hyviä puolia.. lapsi on siis yksi suuri toive minulla(älkää ymmärtäkö väärin), mutta itseäni auttaa kuin kysyn itseltäni : “mitä asioita voin toteuttaa juuri nyt koska minulla ei ole lasta/ koska en ole raskaana?”. Tavallaan yritän ottaa kaiken irti vapaudesta ja tehdä semmoisia asioita jotka tekee mut onnelliseksi/tuo mielihyvää. Mietin myös millaista elämää voisimme mahdollisesti elää lapsettomana… rakastan myös sisarusteni lapsia yli kaiken ja mietin, että jos ei nyt omia lapsia siunaudu niin minulla on ainaki heidät.

Ilmoittaudun mukaan tähän pinoon kuumeilemaan :3

Ollaan 30v ja 29v pariskunta, lasta on nyt yritetty päälle vuosi. Neljäs OI-hoitokierto alkoi juuri, yritysaikaan mahtuu pari kemiallista raskautta. Mulla pcos, eli ei se heleppoa ole. :D Yksi lapsi mulla on aiemmasta liitosta, aloitti nyt eskarin tänä syksynä. Häntä yritettiin neljä vuotta, apuja sain vasta viime tingassa ja ensimmäisestä OI:sta tärppi sitten kävi. :)

Harkitsen vakaasti siirtymistä hoitoalalta pois, ja vapaa-aika menee käsitöitä ja puutöitä tehden, piirtäen/maalaten/kirjoittaen sekä pian myös metsästäessä :) mies alanvaihtaja ja valmistui juuri raksalle, huomenna työhaastattelu - nyt kun se tärppäisi niin ei oo niin huolta mun työelämäkuvioista. :D

Kp3, yk13 ja 4. OI Letrozol+Pregnyl+Terolut

Sibu kirjoitti:

On jotenkin lohduttavaa huomata, ettei ole yksin tunteidensa kanssa. Sellaista tunteiden vuoristorataa kierrosta toiseen.. oon kuitenkin viime aikoina yrittänyt päästä edes vähän niistä surullisista ja turhautuneista fiiliksistä eroon. Koen etteivät ne loppujen lopuksi auta mua yhtään. Tämä tietysti helpommin sanottu kuin tehty ..

En tiedä miettiikö kukaan samalla tavalla, mutta itse olen alkanut tietoisesti miettimään niitä lapsettomuuden hyviä puolia.. lapsi on siis yksi suuri toive minulla(älkää ymmärtäkö väärin), mutta itseäni auttaa kuin kysyn itseltäni : “mitä asioita voin toteuttaa juuri nyt koska minulla ei ole lasta/ koska en ole raskaana?”. Tavallaan yritän ottaa kaiken irti vapaudesta ja tehdä semmoisia asioita jotka tekee mut onnelliseksi/tuo mielihyvää. Mietin myös millaista elämää voisimme mahdollisesti elää lapsettomana… rakastan myös sisarusteni lapsia yli kaiken ja mietin, että jos ei nyt omia lapsia siunaudu niin minulla on ainaki heidät.

Sinulla on hyvä asenne! 💪 ja tohon toivoisin itsekin pääseväni näistä surullisista ja kielteisistä fiiliksistä siihen ajattelutapaan ”mitä hyvää mulla tässä hetkessä/viikossa/kuukaudessa/vuodessa on siksi koska mulla ei ole lapsia (vielä)” mutta se on vaikeaa. Toive lapsesta on niin suuri ja todella traumaattinen km kokemus edelleen tuoreessa muistissa.

Jokainen pieni asia saattaa laukaista ikävät fiilikset ja surun esim. Nyt töihin paluu loman jälkeen ja töissä olleet pienet vastoinkäymiset laittoi miettimään ”mun pitäisi olla tällä hetkellä mammalomalla ihanan pienen nyytin kanssa eikä joutua raatamaan töissä” tai ystävän lähettämä kuva omasta pienestä lapsestaan laittaa ajattelemaan ”mullakin pitäisi olla nyt ihana pieni josta voisi lähettää suloisia kuvia kavereille”. Mut sen sijaan ei ole tietoakaan uudesta tärpistä, raskaudesta tai siitä hetkestä että saa oman pienen syliin (elävänä).

Niin kyllä siinä helposti tulee suru ja itku ja negatiiviset fiilikset. Ne ei todellakaan yhtään mitään auta, luultavasti päinvastoin, mutta on helpommin sanottu kuin tehty olla niitä ajattelematta. Tosin kyllä mekin ollaan puolison kanssa puhuttu, että sen sijaan, että elettäisiin tällä hetkellä pikkulapsi arkea, niin voidaan nauttia toisistamme jne. ☺️

Ja kyllä mä olen senkin ajatustyön jo tehnyt että jos lapsia ei tule niin voin(ko) silti olla onnellinen ja elää täyttä elämää. Ja millä muulla tavalla voisin olla ”äiti”. Onko kukaan teistä muuten harkinnut esim sijaisvanhemmuutta tai adoptiota?

ON: vielä palaan myös tohon mitä aiemmin kyselin, että onko kellään kokemuksia kertarauhashormonin puutoksesta tai vajaatoiminnasta ja mitä oireita se aiheuttaa ja miten sitä hoidetaan jne? Muutoin täällä uusi kierto siis alkupäivissä vasta menossa, ensi viikolla alkaa ovulaation tikutus (jos jaksan).

MiTam kirjoitti:

Ilmoittaudun mukaan tähän pinoon kuumeilemaan :3

Ollaan 30v ja 29v pariskunta, lasta on nyt yritetty päälle vuosi. Neljäs OI-hoitokierto alkoi juuri, yritysaikaan mahtuu pari kemiallista raskautta. Mulla pcos, eli ei se heleppoa ole. :D Yksi lapsi mulla on aiemmasta liitosta, aloitti nyt eskarin tänä syksynä. Häntä yritettiin neljä vuotta, apuja sain vasta viime tingassa ja ensimmäisestä OI:sta tärppi sitten kävi. :)

Harkitsen vakaasti siirtymistä hoitoalalta pois, ja vapaa-aika menee käsitöitä ja puutöitä tehden, piirtäen/maalaten/kirjoittaen sekä pian myös metsästäessä :) mies alanvaihtaja ja valmistui juuri raksalle, huomenna työhaastattelu - nyt kun se tärppäisi niin ei oo niin huolta mun työelämäkuvioista. :D

Kp3, yk13 ja 4. OI Letrozol+Pregnyl+Terolut

Tervetuloa mukaan! ❤️

Noniin, alkoihan se tiputtelu, joten eiköhän ne menkat sitten ala lähestulkoon taas ajallaan. Että sitä saikin taas itsensä luulemaan liikoja. Jos tästä kierrosta koittais tikuttaa sen ovulaation, jos se tois helpotusta tähän vitutukseen.

Nuunulainen; 

Ymmärrän aivan täysin nuo ajatukset myös tuosta, että tuntuisi pahemmalta, jos lapsia ei olisi ollenkaan. Voi kyllä olla, että tämän toisen odotus tuntuu itsestäni pahemmalta (tai varmasti myös näin), koska esikoinen kuitenkin lopulta tuli ja enemmän ollut vastoinkäymisiä nyt, kuin 10 vuotta sitten.

Samaistun kyllä täysin ajatuksiisi, kun välillä itsekin ajattelen, että nyt karma jotenkin korjaa nyt. Tai että en ole vain tarpeeksi hyvä äiti. Esikoisen vauva-aikakin meni pienessä masennuksessa näin jälkikäteen myöntäen, enkä koe silloin olleeni hyvä äiti, ja siksi ajattelen, että ei tätäkään minulle suoda - ja sitten tulee näitäkin ajatuksia, että voi mies parka, kun on naimisissa tällaisen kanssa, joka ei voi hänelle lasta kantaa, jne...

Omanapa: Nyt sitten koettu se kemiallinenkin raskaus. Ne ovulaatioplussat ennusti siis raskautta nyt. Tein kaksi testiä eilen (kp 31/29) ja molemmilla kerroilla haaleat plussat. Tänään (kp 32/29) ei kahdessa testissä näkynyt jotain, kuin ehkä siristäessä ja lopulta CB:n digitaalinen antoi lopullisen tuomion: ei raskaana. Sitä ehti olla eilen jo niiiiin iloinen, vaikka ne haamut kyllä noilla kiertopäivillä huolestutti. 

Nyt odottelen vuotoa ja että voitais nyt sitten uudelleen yrittää. Parit itkutkin tässä jo väännellyt ja olo alkaa olla aika turta. Sanoinkin miehelle eilen, että jos menee kesken, ja mies siinä innokkaasti, että tuskin kahta kertaa peräkkäin. Niinpä... Tuntuu, että olen epäonnistunut kaikin puolin.

Sibu: Itse yritän myös ajatella positiivisesti, että mitä _saan_, jos ei meille lasta tule. Ensimmäiset lapset (edellisistä suhteista) jo sillein suht. isoja, että pärjäävät aika hyvin itsekseen, jos haluamme mennä käymään vaikka kaupassa kahdestaan. Vapaa-aamuisin saa nukkua pitkään ilman, että pitää olla aamulla kuudelta heräilemässä. Yötkin nukuttu jo vuosia hyvin. Omaa aikaa on enemmän. Kotona on rauhallista. 

Joskus kuitenkin tuntuu, että yritän vain suojella näillä ajatuksilla itseäni siltä todellisuudelta, että mitä jos ei ikinä......

Mulla on tuolla kaapissa gelee royalea & vehnänalkioöljyä nyt ainakin. Samoin Obsidan (rauta) ja monivitamiini. Niitä vain pitäisi muistaa ottaa. Gelee royalesta ja/tai vehnänalkioöljystä on itsellä ainakin hyviä kokemuksia; sain ensimmäisen plussa silloin tammikuussa ja olin 1,5 kk syönyt sitä ennen molempia.

Ferritiini on mulla alhainen, joten lisärautaa pitäis nyt syödä ja ylipäänsä kontrolloida sitä ferritiiniä. Oon huomannut, että mun menkat ei kestä nykyään kuin 1-2 päivää (eka päivä vuotoa, toka päivä tuhrua) ja se ei mun mielestä ole ihan normaalia, vai mitä mieltä olette? Mietin tota kemiallista raskauttakin tässä nyt, että jos raudanpuute olis kunnossa, olisiko munasolulla paremmat mahdollisuudet ylipäänsä kiinnittyä ja kehittyä?

Tuohon raudanpuutteeseen nopealla googlailulla löysin tällaisen:

Olette Dextran Lapsettomuusklinikalla tutkimassa raudanpuutteen ja lapsettomuuden yhteyttä. Mitä voit kertoa tutkimuksesta tässä vaiheessa?

Meillä on tällä hetkellä käynnissä tutkimus, jossa tutkitaan naisia, joilla on matalat rauta-arvot ja joille on suunnitteilla koeputkihedelmöityshoito. Kaikki tutkimukseen osallistuvat naiset saavat rautalisän jossain vaiheessa ennen pakastetun alkion siirtoa.

Emme vielä tiedä, missä kohtaa raskauden alkuvaihetta lisäraudan saanti voisi vaikuttaa raskauden alkamiseen, mutta oletamme, että rauta on osallisena sekä kypsyvässä munasolussa että kohdun limakalvolla. Koetamme tällä tutkimuksella osoittaa, että riittävällä raudansaannilla voi olla yhteys parempaan alkion laatuun sekä siihen, miten hedelmöitynyt munasolu kiinnittyy kohdun seinämään.

Ensimmäisiä tutkimustuloksia odotamme keväällä 2022.

Miksi riittävät rautatasot näyttävät edesauttavan lapsensaantia?

Rautaa tarvitaan runsaasti kypsyvässä munarakkulassa: mitä kypsempi munarakkula, sitä enemmän siinä on rautaa. Toisaalta rautaa on paljon myös kohdun limakalvon kaltaisissa, nopeasti uudistuvissa kudoksissa.

Näyttäisi siltä, että nimenomaan varastorauta, eli ferritiini, on avainasemassa lapsettomuuden kannalta. Vaikka veren rauta-arvo, eli hemoglobiini, ei raskautta toivovalla naisella olisi aneeminen, riittää, että hänen ferritiiniarvonsa on matala. Ferritiiniarvo on matala, kun se jää alle 30 mittayksikön.

En nyt jostain syystä saa linkitettyä tuota artikkelia tähän.

Otan itse nyt tuon rautalisän käyttöön. Katsotaan, mitä tuloksia saadaan aikaiseksi :)

Luin aloituksen ja lähes koko ketjun "iloisena" siitä, että olette täällä ja kirjoitatte. Onnistuin jotenkin antamaan kuitenkin kaksi (!) alapeukkua aloitukselle (vahinkopeukun ja epäonnistuneen yrityksen poistaa se klikkaamalla uudestaan :D), pahoittelut, se oli vahinko.

Mutta samassa veneessä olen teidän kanssa <3 reilu vuosi yritystä takana, ei plussan plussaa, ja lapsettomuustutkimukset julkisella käynnissä. Ensi kuussa on politapaaminen, jossa toivottavasti saadaan tietää jotain konkreettista. Ollaan hus-alueella, joten kaikki hoidot taitaa edetä aika hitaasti. :/ Ei kuitenkaan ole ylimääräistä rahaa laittaa yksityiselle, kun julkisellakin onnistuu kärsivällisyyden hinnalla.

Yrityksen ekoina kuukausina olin aika rauhallisin mielin, mutta nyt alkaa joka menkat harmittamaan kerta kerralta enemmän. Pelottaa myös aikalailla, löytyykö tutkimuksista millaista vikaa. Olen yrittänyt keskittyä siihen, mikä kaikki on lapsettomuudesta huolimatta hyvin - tosi moni.

Kp 4 nyt. Kohta taas uuteen yritykseen. Onneksi yrittäminen on ollut tähän mennessä ihan kivaa, vaikka välillä on kieltämättä aikamoista suorittamista koittaa tsempata joka toinen päivä XD

Käyttäjä34958 kirjoitti:

Luin aloituksen ja lähes koko ketjun "iloisena" siitä, että olette täällä ja kirjoitatte. Onnistuin jotenkin antamaan kuitenkin kaksi (!) alapeukkua aloitukselle (vahinkopeukun ja epäonnistuneen yrityksen poistaa se klikkaamalla uudestaan :D), pahoittelut, se oli vahinko.

Mutta samassa veneessä olen teidän kanssa <3 reilu vuosi yritystä takana, ei plussan plussaa, ja lapsettomuustutkimukset julkisella käynnissä. Ensi kuussa on politapaaminen, jossa toivottavasti saadaan tietää jotain konkreettista. Ollaan hus-alueella, joten kaikki hoidot taitaa edetä aika hitaasti. :/ Ei kuitenkaan ole ylimääräistä rahaa laittaa yksityiselle, kun julkisellakin onnistuu kärsivällisyyden hinnalla.

Yrityksen ekoina kuukausina olin aika rauhallisin mielin, mutta nyt alkaa joka menkat harmittamaan kerta kerralta enemmän. Pelottaa myös aikalailla, löytyykö tutkimuksista millaista vikaa. Olen yrittänyt keskittyä siihen, mikä kaikki on lapsettomuudesta huolimatta hyvin - tosi moni.

Kp 4 nyt. Kohta taas uuteen yritykseen. Onneksi yrittäminen on ollut tähän mennessä ihan kivaa, vaikka välillä on kieltämättä aikamoista suorittamista koittaa tsempata joka toinen päivä XD

"Tervetuloa" tänne puolelle, jos näin voi sanoa.

Täällä alkoi tänään kp1 nyt kemiallisen jälkeen. Jotenkin kuitenkin helpottunut olo sen kamalan pettymyksen jälkeen. Pelkäsin, että ei alkaisi vuotamaan itsestään tai että vuotoa olisi joutunut odottamaan parikin viikkoa.

Yritän ajatella asiaa positiivisesti; plussa ainakin tuli ja että ilmeisesti kemiallisen jälkeen olisi helpompi raskautua(?).

Rosen kirjoitti:

Noniin, alkoihan se tiputtelu, joten eiköhän ne menkat sitten ala lähestulkoon taas ajallaan. Että sitä saikin taas itsensä luulemaan liikoja. Jos tästä kierrosta koittais tikuttaa sen ovulaation, jos se tois helpotusta tähän vitutukseen.

Pahoittelut uuteen kiertoon joutumisesta! 😔 täällä pahin vitutus jo laantunut. Ensi viikolla pääsee yrittämään. Ärsyttää vaan jo etukäteen, että tosi tiukka työviikko tiedossa niin voi olla vaikeaa löytää sopivia hetkiä talletteluun, jos työpäivät venyy ja illalla on ihan väsynyt.

Höst: harmillista, että siellä ollut kemiallinen 😔 toisaalta hyvä, jos edes jotain yrittää tapahtua. Mulla on myös noita samoja ajatuksia, että voivottelen kumppanin puolesta, että mitä, jos hän jää lapsettomaksi minun (iän) takia. Hänellä, kun muutoin olisi aikaa vielä vaikka kuinka.

Mielenkiintoinen tuo mitä olit Googlesta löytänyt dextran ja ferritiinin osalta. Oon itsekin miettinyt, että mitä jos mun alhainen ferritiini estää mua tulemasta raskaaksi TAI oli jopa osasyynä myöhäiseen keskenmenoon? 🤔 Mutta toisaalta raskauduin silti ja oon lukenut et monet muutkin on ja saaneet terveen lapsen. Söisin varmaan rautaa purkista jos ei olisi niin helvetin tarkkaa että mitä sen kanssa saa samaan aikaan syödä (ei maitotuotteita, ei viljatuotteita, ei teetä eikä kahvia jne, ei paria tuntia ennen eikä jälkeen). Lisäksi monet niistä rautavalmisteista tuottaa vatsaongelmia.

Mulla on muuten tuo IHAN sama ongelma, että menkat kestää 1-2 päivää 😬 joista kumpikaan päivä ei vuoda mitenkään seulana eli melko tuhrua on kans täällä ainakin sen ekan päivän jälkeen. Menkkakivut sentään ekana päivänä on edelleen. Toki mulla on aina ollut suht niukat menkat, mut kyl ne on sen noin 5 päivää kestänyt ja 1-2 ekaa päivää on kuitenkin tullut ihan suht paljon vuotoa. Nyt viime vuosina (jo ennen edellistä raskautta) menkat on kuitenkin lyhentynyt ja niukentunut entisestään. En tiedä onko tää ikä vai mikä..

Tervetuloa käyttäjä 34958! Mukavaa saada uusia porukkaan. Tsemppiä tutkimuksiin!

Noista menkkojen kestoista, itsellä ollut jo monta vuotta niin, että kunnon vuotoa 1-2 päivää jonka jälkeen 3-4 päivä ruskehtavaa vuotoa/ tuhrua. Gynekologi sanoi,että tämä ihan normaali kesto jotenki en ole sen kummemmin ajatellut asiaa 😊

Sain nyt varattua ajan amh-mittaukseen, ajattelin käväistä tänään jo. Mies taas varaa ajan siihen siemennesteanalyysiin. Katsotaan selviiäkö mitään.

Minulla alkoi uusi kierto viikonloppuna, oli odotettu, mutta kuitenkin toivoin sisimmissäni ettei olisi alkanut.. :’( mutta hei uutta ovulaatiota kohti !

Mukavaa viikkoa kaikille !!

Ferritiinistä sen verran, että mulla on mitattu se vajaa kaksi vuotta sitten ja silloin oli 134, että ei se korkea arvo ainakaan auta tulemaan raskaaksi sen helpommin. Hemoglobiini mulla on yleensä siinä 160-170. Toki ferritiiniarvo on voinut muuttua tuosta jo, mutta en usko, että ihan hirveän radikaalisti, kun aina ollut korkea. Ennen edellistä plussaa aloin syödä Minisunin Mama -vitamiineja ja ne on mulla edelleen käytössä, km:sta huolimatta. Lähinnä foolihapon takia syön niitä edelleen. Niissä on myös jonkin verran rautaa ja ainakaan mulla se ei ole vaikuttanut vatsaan mitenkään. Ja mulla on siis todella vaikea/herkkä vatsa, IBS diagnoosina.

Edelliset menkat olikin sitten todella lyhyet/oudot; ensin päivä tiputtelua (lähinnä ruskeaa vuotoa), sitten vajaa kolme päivää kunnon vuotoa ja sit loppuivat, viime yönä ei enää tullut tipantippaa. Ei ole varmaan ikinä ennen ollut tällaista ja jotenkin sekin nyt huolettaa. Kiertokin oli sitten loppujen lopuksi 27 päivää, kun yleensä on 25 ja nyt mietin, että koskahan mun kannattais alkaa tikuttaa sitä ovulaatiota... Flo antaa ovulaatiopäiväksi ensi viikon tiistain, joten olisikohan sunnuntaina hyvä aloittaa?

Sibu: hyvä tietää, jos gyne on ollut sitä mieltä, että vain muutaman päivän kestävät menkat on ihan normaalia. Toki iän myötä muutenkin tapahtuu muutoksia eikä se välttämättä vielä tarkoita hedelmällisyyden suurempaa laskua. Ja hienoa, että sait varattua ajan amh mittaukseen. Kerro sitten kuinka kävi!

Rosen: sulla on kyllä hyvä ferritiini. Ikävä kuulla, ettei se kuitenkaan ole avittanut sua tulemaan raskaaksi 😔 mä alkaisin tikuttaa ovulaatiota mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Tästä pääsenkin omaan tilanteeseen: mulla menossa kohta kierron puoliväli ja taas limat käyttäytyy oudosti vs ovulaatiotestin tulos. Jo alkuviikosta tuli taas kunnon limaklöntti (olisikohan ollut kp8 tai jotain) ja taisin samana aamuna olla aloittanut ovulaation mittauksen (aloitin aiemmin kuin yleensä)… eikä vieläkään plussaa. Limaa on tosin tänäänkin taas ollut ja jonkin verran selkää särkee (en tiedä johtuuko ovulaatiosta). Saa nähdä tuleeko plussa nyt loppuviikon aikana 🤔 viime kierrossahan mulla oli sama että limaklöntti tuli jo kp7 ja plussa vasta viikon myöhemmin. Ota tästä nyt sitten selvää…

Mut ei kai ovistesti näyttäisi plussaa jos ovis on jo mennyt? Kai noihin nyt pitäisi voida luottaa?

Mulla on selkeä väsähdys nyt tähän yrittämiseen ja pieni tauko paikallaan. Ainakin siis niin, että en kyttää kiertoa ja tikuttele ovista. Jos tärppää, niin tärppää. Siihen en kyllä oikeastaan usko tällä menestyksellä.