Rosen

Heips taas "pitkästä" aikaa. Mitään hyviä uutisia ei täältäkään päin ole, menkat alkoi taas paria päivää ennen ja näyttää taas siltä, että kesto on vain kolme päivää kuten viimeksikin. Melkein siitä lähtien kun mun menkat alkoi joskus 11-vuotiaana, niin ne on kestäneet viisi päivää ja kiertokin on ollut suht säännöllinen. Tossa kun pohdin tätä, niin tulin siihen tulokseen, että se hemmetin koronarokotus voisi olla syynä tähän kierron muuttumiseen, ainakin ajallisesti täsmäis. Eilen kävin ottamassa tehostepiikin ja mitään kummempia oireita ei taaskaan onneks tullut. Nyt vaan mietityttää, että kuinka kauan tässä voisi odotella, että palautuuko kierto takaisin vai onko tää sittenkin jotain lopun alkua ja missä vaiheessa kannattais ottaa yhteyttä lääkäriin. Ja onko tuolla kierron pituudella (joka nyt siis näyttää olevan 23 päivää) ja menkkojen kestolla sinänsä merkitystä.

Tosin olen jokatapauksessa soittamassa lääkäriin, josko tutkimuksia voitaisiin jatkaa, kun sain mieheltä vihreää valoa. 

Tuntuu hirveältä, että tästä kaksi vuotta sitten keskustellusta iloisesta asiasta on tullut tämmönen helvetti.

Minä sain kun sainkin tikutettua oviksen! Sunnuntaina vielä oli hieman haalea viiva, mutta eilen aivan selkeä plussa :) Sen lisäksi on ollut aikamoista valkovuotoa/limaa havaittavissa, varsinkin eilen ja vatsa sekaisin kolmatta päivää. Tänään myös tuntunut jännältä alavatsassa. Nyt täytyy toivoa, että tärppää ja pysyy matkassa loppuun asti, niin hyvin ollaan tää plussa nyt hyödynnetty ;)

Haaveissa21, mulla on kans aivan hirveet himot oviksen aikaan, todella vaikea keskittyä mihinkään. En ole varma, onko nää himot olleet aina, kun en aiemmin ole niin kiertoa tarkkaillut. Onneks vielä ei sentään ole tullut suorituspaineita, seksi on edelleen kivaa, vaikkakin se menee nyt vähän kalenterin mukaan. 

Hongatar, toivottavasti miehesi mieli muuttuu, kun saa miettiä asiaa vielä. Meillä ei myöskään mies innostunut tutkimuksista ja ne nyt unohdettiinkin, kun aiemmin onnistui spontaanisti raskaus. Hieman tosin ahdistaa se, että jos nyt ei spontaanisti onnistu, niin reilun vuoden päästä ei ole enää mahdollisuuksia päästä ainakaan kunnalliselle puolelle hoitoihin mun iän takia.

Nyt olen aika hyvillä mielillä, kun tiedän, että ainakin ovuloin. Tiedä sitten miten kovin taas tullaan alas, jos/kun menkat alkaakin ajallaan... 

Ferritiinistä sen verran, että mulla on mitattu se vajaa kaksi vuotta sitten ja silloin oli 134, että ei se korkea arvo ainakaan auta tulemaan raskaaksi sen helpommin. Hemoglobiini mulla on yleensä siinä 160-170. Toki ferritiiniarvo on voinut muuttua tuosta jo, mutta en usko, että ihan hirveän radikaalisti, kun aina ollut korkea. Ennen edellistä plussaa aloin syödä Minisunin Mama -vitamiineja ja ne on mulla edelleen käytössä, km:sta huolimatta. Lähinnä foolihapon takia syön niitä edelleen. Niissä on myös jonkin verran rautaa ja ainakaan mulla se ei ole vaikuttanut vatsaan mitenkään. Ja mulla on siis todella vaikea/herkkä vatsa, IBS diagnoosina.

Edelliset menkat olikin sitten todella lyhyet/oudot; ensin päivä tiputtelua (lähinnä ruskeaa vuotoa), sitten vajaa kolme päivää kunnon vuotoa ja sit loppuivat, viime yönä ei enää tullut tipantippaa. Ei ole varmaan ikinä ennen ollut tällaista ja jotenkin sekin nyt huolettaa. Kiertokin oli sitten loppujen lopuksi 27 päivää, kun yleensä on 25 ja nyt mietin, että koskahan mun kannattais alkaa tikuttaa sitä ovulaatiota... Flo antaa ovulaatiopäiväksi ensi viikon tiistain, joten olisikohan sunnuntaina hyvä aloittaa?

Noniin, alkoihan se tiputtelu, joten eiköhän ne menkat sitten ala lähestulkoon taas ajallaan. Että sitä saikin taas itsensä luulemaan liikoja. Jos tästä kierrosta koittais tikuttaa sen ovulaation, jos se tois helpotusta tähän vitutukseen.

höst, Täällä hyvin samankaltainen tilanne, paitsi miehellä ei ole  lapsia, mulla kaksi kouluikäistä edellisestä suhteesta, esikoinen pääsi juuri eilen ripiltä. Yritys alkanut 1/2020 ja kierto hyvin säännöllinen heti kierukan poiston jälkeen, 4/21 positiivinen raskaustesti, toukokuun lopulla keskenmeno ja hyvin kivulias lääkkeellinen tyhjennys. Kierto palautui heti ensimmäisten menkkojen jälkeen taas samaan.

Parisuhde on toisaalta ollut parempi kuin koskaan, mutta jonkinlainen turhautuminen alkaa vaivata molempia ja ei ehkä niin paljon enää puhuta edes asiasta. Alussa miehellä oli vielä hankalampaa, koska hänellä ei ole lapsia, niin pelkäsi kai että hänessä on jotain vikaa. Tilanne selvästi helpottui kun tuli positiivinen testi, mutta aika nopeasti se vaihtui suruun. Nyt taas viime päivinä on ollut vaikeaa ja itsellä on olevinaan taas kovasti raskausoireita, menkat pitäisi alkaa torstaina. En ole "uskaltanut" puhua tuntemuksista mitään miehelle, jotta hän ei innostu liikaa.

Minulla kaksi läheistä ystävää ovat käyneet pitkät taistelut saadakseen esikoisensa, mutta en siltikään heidän kanssaan ole osannut puhua tästä asiasta. Tuntuu, että mun tilanne on jotenkin vähäpätöisempi, kun ei ole kyse esikoisesta. Voi olla, että tämä tunne on vain mun tunne, mutta en siltikään ole heille kovin paljoa lähtenyt avautumaan asiasta. Toinen ei itseasiassa tiedä mitään.