Pitkään yrittäneet

Mulla on ollu niitä perus liuskatestejä, vaa en jaksa tulkita niitä.. Nyt ostin digitestin ja sain torstaina hymynaaman. Ja joo, siis kerrankin oireet niin selvät, kun vain voi olla. Yleensä en tunnista ovista, koska oireilua on jotenkin niin kauan.. Mutta nyt, tosiaan to ovisplussa, sit todella paljon ovislimaa. Pe myös limaa paljon, sir vasemmalla puolella tuntui nippailua ja sen jälkeen nännit kipeyty ja alamahaa turvotti. Sen oli pakko olla ovis! Seksiä oli sekä to että pe👍

Heippa kaikille ja tervetuloa uusille, tsemppiä jälleen uuden kierron aloittaneille.

Viikolla pientä matalalentoa ja on jäänyt kokonaan kirjoittelematta, lukemassa teidän kuulumisia olen kyllä käynyt. Meillä alkoi käytännössä pitkän kaavan koeputkihoito tällä viikolla, sumuttelen Synarelaa aamuin illoin ja vajaan parin vkon päästä käymään polilla, jolloin selviää aloitetaanko pistäminen heti silloin vai koska. (Tämä pitkän kaavan etenemispolku on itsellänikin vielä hieman hakusessa, mutta muille asiasta mahd. tietämättömille tiedoksi: tuon suihkeen tarkoitus käsittääkseni on siis jotenkin aja munasarjoja "alas", ennen kun pistoksilla sitten aloitetaan munarakkuloiden kasvatus jotta punktiossa saataisiin mahd. hyvä tulos.) Muutaman päivän jälkeen mies kysyi olenko huomannut mitään sivuvaikutuksia (mainittuja yleisiä olivat mm masennusoireet, painon muutokset, muutokset halukkuudessa), ja totesin iloisesti että ei mitään. Kunnes sitten eilen iski jonkunnäköinen masiskohtaus päivällä, itketti vaan ja mikään ei huvittanut. Vähän kun ois ollut menkkoja edeltävä PMS-hetki x10. Nyt aamulla herätessä maailma ei ole ollut ihan niin paha paikka enää.:) Saa nähdä, noita sivuoireita olen kovasti pelännyt ja jännittänyt, mutta jotenkin ajattelin että niitä enemmän tulee jos tulee sitten kun päästään pistoksiin. Kovin pitkältä ajalta nyt tuntuu edessä oleva hoitojakso, kun ollaan vasta näin alussa, vielä menee jokunen viikko ennen kuin päästään munasolupunktioon asti (jonka jännittäminen onkin sitten ihan oma lukunsa).

Hileinen ja Toffi: Tuosta kovimpien hoitojen pelosta, itse huomasin että sitä on tullut vähän viiveellä. Silloin kun ilmoitettiin, että siittiöiden määrän vuoksi luomuna onnistuminen on ääreisepätodennäköistä, mulle oli ihan selvää että ok, sitten tehdään mitä voidaan ja toivotaan parasta. Aloin herätä vähän vasta kun lääkäri suunnittelukäynnillä sanoi, että tutkimusten mukaan nämä hoidot eivät altista esim syövälle, siinä kohtaa tajusin että aika rankkaan pyöritykseen tässä kroppa on joutumassa. Kyllä tämä kortti nyt silti katsotaan, mutta ymmärrän kyllä vähitellen aina paremmin etteivät kaikki tähän ryhdy.

Hongatar: ah noita vauvautelutilanteita. Multakin hiljattain työkaveri kysyi että onko lainkaan vauvakuumetta. Väistin kysymyksen vaihtamalla puheenaihetta, sitäkin vielä jotenkin kommentoi, mutta vältyin vastaamasta. Juurikin taas näitä tilanteita kun jälkeenpäin miettii että pitäisikö vaan pamauttaa että olishan sitä kun vaan sais tulostakin...

Nuunulainen: en osaa sanoa voiko ovulaatio olla noin aikaisin. Itse huomaan muutoksen limoissa siinä puolen kierron paikkeilla, yleensä silloin kun tikussa on viiva ollut vahvimmillaan on myös alavatsassa hieman menkkamaisia tuntemuksia. Joskus koitin tutkia mutten muistaakseni löytänyt selvää vastausta, se hetki kun tikku näyttää tumminta viivaa, kertonee siitä että ovis on tapahtumaisillaan? Vai juuri menossa? Miten te olette tulkinneet? Muistelen että joku taho olisi väittänyt, että tummasta tikusta on itse ovikseen n. 24h. Toisaalta, siinä ympärillä kun jumppailee niin ehkei tarvitsekaan tunnin tarkkuudella tietää itse h-hetkeä. :D

...jatkuu vielä:

Olen myös huomannut entistä enemmän katkeria tunteita näitä "ei edes yritetty kunnolla" -raskautujia kohtaan. Ylipäätään tuttujen/puolituttujen raskausilmoitukset tuntuvat nostavan entistä enemmän katkeruutta pintaan, vaikka varmasti porukkaan osuu myös heitä, joille ei ole ollut helppo prosessi. Tuntuu kamalalta kun esim. sosiaalisessa mediassa ei vaan ainakaan heti pysty painamaan tykkää-nappia, kun toiset hehkuttavat ultrakuvaa/etukäteen tehtyjä vaateostoksia jne. Vaikka kuinka koittaa itselleen hokea, että eihän se meiltä ole pois vaikka muut onnistuvat.

Ihan kamala ajatus on sekin että täysin mahdollista on että jäämme lapsettomiksi. Polilla kerrottiin jo suht alkuvaiheessa että heiltä löytyy myös psykologin palvelut jos tuntuu siltä.

Tsemppiä kaikille! <3

Nuunulainen, olen pahoillani että tuo ikä muodostuu ongelmaksi. :( Liityin juuri Simpukan FB-ryhmiin (mm Lapsitoive, joka esikoista yrittäville) ja siellä joku sanoi että HUSissa max 39.5 vuotta on tosiaan yläraja hoitojen aloittamiselle. Aika epäreilulta varmaan tuntuu, etenkin nyt kun koronakin on monaalla viivästyttänyt kaikkea. Nuo Simpukan someryhmät muuten ovat tosi hyviä ja siellä on paljon tietoa - suosittelen täällä muillekin, jos ette jo ole niissä.

Meillä ei siis ole kummallakkaan aiempia lapsia. Siksi yritys on kova ja tuntuu kovin vaikealta tämä. Sanoin "yhteisiä biologisia" siksi, että lahjasoluilla toki onnistuu, mutta kyllä siinä vielä riittää sulateltavaa vaikka periaatteessa on puhuttu että sekin kävisi.

Mullahan ovulaatiot näyttäisivät tulevan suht tasaisesti joka kierrossa noin kp 14/26-27. Tämä siis mitattu ovistesteillä, jotka yleensä näyttävät monta päivää ei mitään ja sitten yhtäkkiä 13.-14. päivänä kahta viivaa tai hymynaamaa (joskus näkynyt kyllä apteekin testeillä hailakampi viiva päivää ennen). Mulla on Oura, ja lämpötilat pompsahtavat aina keskiarvon yläpuolelle ovulaation jälkeisenä päivänä. Sen takia tiedän suht varmasti että ovis on, vaikken olisi mitannutkaan. Sen sijaan limat on mulla vähemmän selvät, usein sellainen ovisliman kaltainen tulee jo selvästi ennen ovista (4-5 päivää) tai milloin sattuu, eikä just oviksen aikaan välttämättä ole sellaista oikeanlaista limaa. Samoin en ole mitenkään kovin kuiva luteaalivaiheessakaan. Eli niistä en ole ihan "saanut kiinni".

Jotenkin koen oviksen mittauksen stressaavana enkä sitä enää tee. Oon aika suorituskeskeinen ihminen, ja liika asioiden ajoittaminen ei selvästi sovi mulle, vaan luo liikaa paineita intiimielämään :)

Stash harmi että menkat tulivatkin, mutta nyt on taas uusi kierto ja uusi mahdollisuus ihmeille :) Onko ne asiat tk:n puolelta selkiytyneet, onko tullut vastauksia tai polilähetettä? Uskomatonta jos koko homma kaatuisi yhteen asiaan..

Ja kiitos vinkeistä FB-ryhmiin! Mua ittee jotenkin ujostuttaa omalla nimellä esiintyä, jos ne ryhmään liittymiset näkyy jollekin puoltutulle ja joutuu selittelemään tilannettaan ihmiselle jolle se ei kuulu.. 

Nuunulainen, kuulostaa vähän erikoiselta jos ovis olisi jo kp7? Silloinhan kierron pitäisi olla melko lyhyt, 21 päivää? Onko sulla olleet nämä km jälkeiset kierrot säännöllisiä? Oon lukenut että km saattaa sotkea hormoonitoiminnan useiksi kuukausiksi. Ja rakettitiedettä indeed! Myös minun mielestäni on epäreilua että toiset raskautuvat huolimattomuuttaan, ja toiset eivät edes tarkoi ajoitetusti ja suunnitellusti...

  Ite huomaan ovikset just limasta, ja välillä ihan tunnen jommalla kummalla puolella nipistelyä, mut harvemmin. Mut oon myös "valppaana" seuraamassa oireita päivinä kun odotan ovista.

Lily__, kuulostaa hurjalta kuvailemasi masiskohtaus! Onneksi ei kestänyt sen pidempään, etkä siitä lannistunut. Olittek te miettineen lahjasolu-mahdollisuutta? Siis jos kävisi niin ikävästi että uhkana olisi täysi lapsettomuus. Ja mainiota että tarjolla on myös psyykeen hoitoa!

Somekuvista, onhan se ristiriitaista olla iloitsematta muiden onnesta, samalla kun toivoisi sitä samaa onnea itselle, ja toivoisi silloin muiden olevan iloinen asiasta. Enkä tietenkään pahaa kellekään toivo, mutta jotenkin kierosti en myöskään toivo kenenkään tutun tulevan raskaaksi kun minäkään en voi tulla, ihan sekoa.. Kai lisääntyminen on niin alkukantainen tunne tai tarve että se sotkee rationaalisen ajattelun kokonaan.

Haluan tälleen ei-mihinkään liittyen sanoa että olen positiivisesti yllättynyt etten ole ainoa jolla ei tärppää heti kun "ripustaa omat ja kumppanin alusvaatteet samalle narulle". Jos tästä aiheesta edes voi olla positiivisia tunteita. Nää jutut on poistanut mun yksinäisyyden tunnetta. Olen iloinen miten aktiivista tämän palstan keskustelu onkaan, ja oon saanut kirjoituksistanne tsemppiä ja perspektiiviä ja toivoa plussa-haaveisiin. Pysytään toiveikkaana <3

Stash ja Hongatar : meillä myös ei ennestään lapsia kummallakaan. Jossain vaiheessa tuota lahjasoluasiaa sivuttiin, mulle jäi tunne että mies ei sitä suoraan kieltänyt muttei myöntynytkään, enemmän sulattelemista siinä ainakin olisi. Itsekään en ole sitä hirveästi miettinyt, on niin kova toive onnistua omilla etten haluaisikaan miettiä😬

Mulla vähän sama juttu noiden Fb-ryhmien kanssa, pieni kynnys vielä liittyä omalla nimellä. Ei kyllä toisaalta pitäisi olla pientäkään kynnystä, mutta minkäs teet.

Tämä ryhmä on kyllä ihan huippu, mahtavaa että kommentoijia riittää. 😍 Jonkun aikaa pyörin noissa vauva vuodelle se-ja-se, mutta jätin ne kun tuntui että sinne tuli uusia viikottain ja hops kohta ilmoittivatkin jo plussista. Ja siis totta kai mahtavaa että plussasivat, se ei edelleenkään ole minulta pois, mutta te jos ketkä ymmärrätte pointin, sieltä ei ihan vastaavaa vertaistukea löytynyt. 🤔😊

Täytyy vielä todeta edelliseen, kirjoitin että mahtavaa että tässä ryhmässä riittää kommentoijia. Ei siis tietenkään se ole mahtavaa että tässä tilanteessa kaikki ollaan, vaan se että tänne on eksytty kokemuksia vertailemaan🙈

Tsemppiä teille jotka olette hoidossa! Pidän peukkuja, että ne tuottaa teille tulosta 👍

Stash: kiitos selvennyksestä lapsien suhteen. Itsekin olen miettinyt noita lahjamunasolu juttuja eikä ajatus sinänsä tunnu enää itse asian vuoksi vieraalta tai mahdottomalta. Enemmänkin itsellä painaa vaakakupissa se, että lähdetäänkö ylipäätään mihinkään hoitoihin (jos sellainen olisi edessä), koska olen ymmärtänyt, että ne on fyysisesti sekä psyykkisesti rankkoja. Enkä tiedä olenko valmis siihen. En haluaisi että koko elämä pyörii lapsen yrittämisen ympärillä (siis vielä enemmän kuin luonnollisesti yrittäessä). Olen myös nimittäin suorittaja tyyppiä 😬

Hongatar: km jälkeen kiertoni oli pari ekaa kiertoa normaali (29 ja 31 päivää) mutta kolmas kierto oli ylipitkä (42 päivää ja silloinkin menkat tuli vasta kun olin aloittanut terolutit) ja viimeisin kierto oli taas lyhyehkö (24 päivää). Ennen viime raskautta kiertoni oli suurin piirtein 24-27 päivää. Nyt siis menossa viides kierto km jälkeen, mutta vasta 3 yk km jälkeen.

Kiitos muillekin kommenteistanne.

Minustakin tuo kp7 ovulaatio kuulostaa liian aikaisesta mutta silloin tuli sellainen limaklöntti minkä oletin ennustavan ovulaatiota lähipäivinä mutta mittarit ei ole vieläkään värähtänyt ja jo kp13 menossa. Jostain netistä tosin luin, että ovulaatiota ennen (ilmeisesti useampikin päivä ennen) voi irrota ns limatulppa ja sen jälkeen tulee enemmän tai vähemmän ovulaatiolimaa eli olisiko ollut jostain tuollaisesta kyse. Olen nimittäin nyt eilen ja tänään ollut havaitsevinani ovulaatiolimaa, kun vessassa käydessä paperiin jää kiiltävää limantapaista. Toivotaan siis että ovulaatio on vasta tuloillaan. 🤞

Onko teillä kellään muuten ollut keskenmenon jälkeen yksin olemisen pelkoa?

Itse olen huomannut täysin uuden pelon nyt km jälkeen etten haluaisi/uskaltaisi olla yksin kotona, varsinkaan öitä. Aiemmin viihdyin hyvin yksin mutta nyt km jälkeen se ahdistaa ja pelottaa. Haluaisin, että mies olisi koko ajan kotona (mikä ei tietenkään ole tervettä, koska hänkin tarvitsee omaa aikaa). Olenko ainoa?

Munkin täytyy sanoa, että olen iloinen (jos tällaisesta asiasta nyt voi ylipäätään iloita) että on muitakin, jotka kokee ja käy läpi samaa kuin itse. Ja se, että teitä on muitakin joilla ei ole vielä ennestään lapsia niin ymmärrätte sen pelon ja ahdistuksen siitä, että jos jääkin ilman lapsia. Toki teillä joilla on vielä vasta vähän ikää niin älkää menettäkö toivoa, koska niin tyhmältä kuin se kuulostaakin niin teillä on vielä aikaa. Itsekin yritän pitää toivoa yllä, vaikka kello tikittää liian kovaa ja ikä on ainut asia mihin en voi vaikuttaa.

Tuntuuko muuten teistä epäreilulta, että mies voi tehdä lapsia vaikka 70-80v asti ja hoitojakin taidetaan julkisellakin antaa 60v asti mutta sitten nainen ns hylätään kun hän täyttää 40v? Musta se on vaan epäreilua. Miehillä ei ole samaa painetta iän takia kuin naisilla.

Täällä vihdoin bongattu ovulaatio testeillä 💪 kp14 menossa. Eli ne kp7 limat oli ilmeisesti juurikin jotain limatulppaa. Tänään aamulla taas bongasin selkeämmin limaa kuin joinakin aiempina päivinä tässä. Mies on tietenkin juuri nyt reissussa eikä voida talletella tänään 😔 Onneksi eilen ehdittiin ennen sen lähtöä ja parina muuna päivänä ennen sitä.

Eikös sitä sanota, että tärkeämpää olisi talletella juurikin ennen ovulaatiota kuin itse ovulaatiopäivänä? Jotta siittiöt on valmiina odottamassa?

Gyne jolla tässä joku aika sitten kävin sanoi että siittiöt säilyisi jopa 5 vrk elossa. Sanoi, että riittää jos pari kertaa viikossa harrastaa seksiä (ettei tarvitse ottaa stressiä siitä, että joka päivä tai edes joka toinen päivä tulisi ehtiä talletella). Lisäksi mies kotiutuu huomenna reissusta niin huomennakin vielä ehditään mutta toisaalta en tiedä jos ovistesti näytti tänään selkeää plussaa niin onko huomenna jo myöhäistä? Ovis kai tapahtuu 24h kuluessa plussasta vai kuinka?

Toivon niin paljon, että tästä kierrosta tärppäisi 🤞 mutta samalla oon tavallaan jo etukäteen luovuttanut, että tuskin niin tulee tapahtumaan ja valmistautunut pettymykseen (niin hyvin kuin nyt ylipäätään voi olla valmistautunut). Kunpa sitä jaksaisi pysyä positiivisena ja luottavaisena.

Mä näin tässä äskettäin ystävääni joka oli samaan aikaan raskaana kuin minä ja sai lapsen muutama viikko sitten (eli hänen la oli samoihin aikoihin kuin omani). Ei oltu nähty mun km jälkeen. Yllätyin kuinka hyvin tuo näkeminen meni enkä alkanut itkeä eikä tullut edes kovin paha ahdistus.

Oli aivan ihanaa pidellä niin pientä vauvaa sylissä ja kuvitella, että joku päivä sylissäni on oma pienokainen. Toki tuli myös suru että mitä jos niin ei käy? Koin niin vahvaa tunnetta äitiyteen pitäessäni pientä sylissä ja koin että minut on tarkoitettu äidiksi ja olisi suuri harmi jos niin ei tulisi käymään. Itselläni olisi niin paljon annettavaa äitinä. Vaikeita juttuja ja tunteita nämä 😥

Nuunulainen, siittiöt voivat elää useamman päivän, mutta "hedelmöittämiskelpoisina" ne säilyvät otollisissa olosuhteissa jopa kolme päivää. Eli joku 24h ennen ovista on aika hyvä. Siittiöt ehtivät munajohtimeen jopa puolessa tunnissa. Munasolu elää vain n. 12 h, joskus jopa 24h.

Mä täällä taustalla seurailen, en ole aiemmin tänne kommentoinut. Esikoista toivottiin kauan mutta kakkosta on yritetty vasta reilu puoli vuotta.

Mannapuuro kirjoitti:

Nuunulainen, siittiöt voivat elää useamman päivän, mutta "hedelmöittämiskelpoisina" ne säilyvät otollisissa olosuhteissa jopa kolme päivää. Eli joku 24h ennen ovista on aika hyvä. Siittiöt ehtivät munajohtimeen jopa puolessa tunnissa. Munasolu elää vain n. 12 h, joskus jopa 24h.

Mä täällä taustalla seurailen, en ole aiemmin tänne kommentoinut. Esikoista toivottiin kauan mutta kakkosta on yritetty vasta reilu puoli vuotta.

No sitten täytyy toivoa vain parasta, että ei tämä kierto mene hukkaan sen takia, että juuri tänään (kun ovulaatiotesti näytti lh huippua, eilen aamulla ei vielä näyttänyt juuri mitään) pystytä tallettelemaan. Huomenna onnistuu sitten taas illasta. Eli tulee menemään niin, että havaitusta lh huipusta tallettelut on -1pv ja +1pv. Tiedä sitten riittääkö. Parastahan varmaan olisi ollut, jos tänään olisi talletettu, kun lh huippu havaittu. Koska ovis tapahtunee nyt seuraavan 1-1,5 vrk aikana.

Tsemppiä teille myös yritykseen! 👍

Jos ovistesti on huomenna vielä positiivinen, se voi tarkoittaa sitä, että huippu on vasta silloin eikä ole vielä myöhäistä. Voi jopa olla aikamoinen täsmäisku! Kovasti toivon teille plussaa, pitelen peukkuja. 👍

Mulla muuten tulee myös aina limatulppa ennen ovista. Kerran se tuli juuri tuollain super aikaisin, mutta lähes poikkeuksetta se tarkoittaa ovista samalle tai seuraavalle päivälle. Meillä oli talletus juuri edellisenä iltana ja samana iltana kun se tulppa tuli, joten nyt vain jännätään miten kävi.

Mun yhdellä asiakkaalla oli samaan aikaan la kuin mulla olis ollut, ja nyt spämmää vauvakuvia nettiin. Olisi se oma tuhisija niin ihana... Huomaan miten ajatukset ovat muuttuneet tämän tärppäämättömyyden myötä; Eka haaveilin miten kertoisin sukulaisille, millasia vaatteita käyttäisin, mitä harrastaisin vauvan kanssa, keitä kutsuisin vauvakutsuille tai ristiäisiin... nyt noi kaikki haaveet tuntuu toissijaisilta - kunhan nyt edes olisi joku kyydissä <3

Nuunulainen, kyllä minusta tuntuu vähän hämmentävältä että miehillä hedelmällisyys jatkuu melkein hautaan saakka. Kai siinä on evoluutio aatellut että niin on parasta :D Kyllähän hedelmällisyys on paremmin havaittavissa naisen vartalossa, just kuukausittaisen kierron kautta. Varmaan siksi esim minä olen meidän suhteessa enemmän huolissani tästä vauvaprojektista, kuin mieheni.  Mutta tosiaan tuo 40v raja naisilla on hämmentävä, kun eikös vaihdevuodetkin ala keskimäärin vasta 50-vuotiaana? Oliko myös yksityisellä se 40v rajana? Luulisi että yksärillä oltaisi joustavampia.

Tuli sellainen kysymys mieleen, että kuinka puoliso on ottanut sen uutisen siittiöiden matalasta määrästä? Onko ottanut ns miehisyyden päälle? Miten reagoitte kun 'puute' hedelmöittymisestä onkin miehen puolella? Entä jos kumppani ei olisikaan suostunut ottamaan hoitoa vastaan, olisiko sydäntä puhaltaa koko peli poikki?

Hongatar: mulla on sama juttu. Aiemmin ajattelin juurikin miten kertoisin puolisolle ja perheelle, miltä näyttäisin ison mahan kanssa, mitä tekisin kotona vauvan kanssa jne. Nyt en uskalla haaveilla mistään. Jos tulen uudelleen raskaaksi niin aion kyllä suht nopeasti kertoa perheelle mutta aion sanoa, että onnitella saa vasta, kun vauva on syntynyt terveenä.

Yksityisellä kai tehdään hoitoja jopa 45v asti, mutta omilla munasoluilla kai vain 42v asti. Tottahan se on, että naisen iän myötä munasolujen laatu huononee ja riskit kasvaa. Siksi kai julkisella ei hoitoja tehdä enää 40v jälkeen. Vaihdevuodetkin voi kai joillain alkaa jopa ennen 40v. Tähän vaikuttaa kai eniten se, että miten suvun muilla naisilla on alkanut. Se antaa siis osviittaa myös omasta tilanteesta.

Mannapuuro: kiitos kommenteistasi. Ovulaatiotesti näytti tänään enää haaleaa viivaa, joten ovulaatio on oletettavasti ollut eilen tai viimeistään tänään. Testissä lukee, että jos saa plussan niin ovulaatio tapahtuu 24-48 tunnin kuluttua. Saman ajan sisällä ohjeistetaan harrastamaan seksiä mutta meillä se ei nyt toteutunut ainakaan tuon 24h osalta. Suututtaa ja harmittaa vietävästi, jos tämä kierto meni hukkaan sen takia, että juuri nyt mies on omilla reissuillaan. Toisaalta haluan uskoa siihen mitä monet gynet sanoo (ja netissäkin lukee) että riittää jos seksiä on joka toinen päivä ja meillä tämä tulee toteutumaan, koska mies palautuu kotiin tänään.

Löysin myös tällaisen:

Miten yhdynnät kannattaa ajoittaa?

Paras aika on kaksi päivää ennen ovulaatiota. Raskaus voi alkaa jopa kuusi päivää ennen ovulaatiota tapahtuneesta yhdynnästä, sillä siittiöt säilyvät elossa naisen elimistössä niin kauan. Kun ovulaatiosta on kulunut vuorokausi, raskaus ei enää ala. Ovulaatiotestillä voi selvittää, että ovulaatio ylipäätään tapahtuu, mutta sen perusteella ei pidä ajoittaa yhdyntää. Testi varoittaa ovulaatiosta 1–1,5 vuorokautta ennen ovulaatiota, jolloin otollisin aika on jo ohi. Jos kuukautiskiertosi on säännöllinen, ajoitukseksi riittää, että kierron toisella viikolla on pari, kolme yhdyntää. Silloin munatorvien aukolla pitäisi olla siittiöitä odottamassa munasolua.

Eli tuon mukaan paras aika on 2 päivää ennen ovulaatiota - ja tämä meillä siis nyt näyttäisi toteutuvan. Tuossa jopa sanotaan, että jos yhdynnät aloittaa vasta, kun testi näyttää ovulaatioplussaa niin otollisin aika on jo ohi. Ja tuon oli kirjoittanut lääkäri Annika Tulenheimo-Silfvast, joka on tietääkseni arvostettu lapsettomuuslääkäri. Mutta mistä näistä tietää mikä olisi parasta… 🤔

Mulla ei Hongatar ole kokemusta tuosta miehen siittiöiden alhaisesta määrästä. Olikos niin, että teillä kyse on juurikin tuosta? (Pahoittelut etten muista ulkoa)

Itselläni taas on se tilanne, että mies on 10v nuorempi ja en missään nimessä jaksa uskoa, että raskautuminen olisi hänestä kiinni. Enemmänkin itsellä lisäpaineita tuo se, että hän on niin nuori ja hänellä on aikaa vaikka kuinka - että mitä jos en onnistu antamaan hänelle lasta? Kestääkö suhde sen? Vaikka eihän se suhteen kestäminen tällaisessa tilanteessa iästä ole kiinni…

Hongatar: meillä tuo siittiöiden alhainen määrä -uutinen otettiin vastaan hyvin ristiriitaisissa tunteissa. Olihan se jo odotettavissa, että joku syy löytynee, ja tavallaan vähän aavisteltiin miehen puolta, kun itsellä kuitenkin säännöllinen kierto eikä gynekään koskaan mistään ongelmista raportoinut. Päädyttiin siihen, että tilanne on mikä on, ja voisi kaiketi olla vaikeampikin (nyt siittiöitä kuitenkin oli olemassa), ja että näillä mennään ja parasta toivotaan.

Meille oli molemmille selvää, että hoitoihin lähdetään, olisi ollut kyllä todella kova paikka jos toinen olisi ilmoittanut ettei halua. En tiedä miten siitä olisi yli päässyt.

Mulle iski oikeastaan vasta paljon tuon uutisen jälkeen se ajatus tajuntaan, että tämä tosiaan voi tarkoittaa sitäkin ettei koskaan onnistuta lapsia saamaan... Ehkä sen ymmärtämisen myötä nyt jännitän ja mielessäni panostan tähän hoitoon aika paljon ja pelottaa oma reaktio jollei heti ekalla tärppää (vaikka tiedostan kyllä että näin hyvinkin voi käydä, eikä se vielä "tarkoita" mitään kun enemmänkin apua on kuitenkin saatavilla vielä julkiseltakin). Tässä lienee vähän sama "paine" mutta isommalla kertoimella kuin aiemmin menkkojen lähestyessä: toivoo plussaa vaikka tietää että suuremmalla todennäköisyydellä sitä ei tule. Silti ei vaan pysty sitä pientä toivonkipinää sammuttamaan ja aina tuntuu pahalta kun todellisuus sitten iskee...

Voi että, minä myös muistan kun yrityksen alkuvaiheilla käyttelin aina laskettu aika -laskureita ja mietin koska äitiysloma alkaisi, koska kertoisi töissä ja miten kavereille... No, tuo laskettu aika kyllä edelleen välillä mielessä on käynyt, ennen menkkoja tyyliin "nyt jos oiskin tärpännyt niin menis jonnekin sen-ja-sen kuun paikkeille", mutta muuten tilalle on tosiaan tullut vaan toive että kunhan nyt tärppäisi, mitä noita muita etukäteen miettimään.

Nuunulainen: en nyt uskoisi että teillä ihan "hukkaan" on tämä kierto mennyt, varman päälle ja talletus vielä heti kun mies kotiutuu ja toivotaan parasta. :)

On kyllä hämmentävää tosiaan että luonto ei miehille anna mitään deadlinea lapsen saamiseen, ehkä tähän joku biologi osais kertoa syyn. :)

Mannapuuro: onnistuiko teillä esikoisen alullepano lopulta kuitenkin ilman apua?

Kyllä onnistui ilman hoitoja. Vitamiineja syötiin molemmat sillä ajatuksella jos niistä olisi apua. Mies söi rohtosarviapilauutetta ja minä inositolia, e- ja b-vitamiinia, ja molemmat vahvaa D-vitamiinia. En siis tässä tarkoita että vitamiineja syömällä tulee raskaaksi, mutta halusin sen nyt vain kuitenkin kirjoittaa. Plussa tuli siinä kierrossa kun oltiin puhuttu lapsettomuushoitoihin hakeutumisesta jos ei pian ala raskautta kuulumaan. Kyllä olen ollut kiitollinen joka päivä tuosta lapsesta. Luin jostain juuri osuvan kirjoituksen lapsettomuudesta, kuinka se ei lopu lapsen syntymään. Oli kyllä totta joka sana. Vähän jännittää että kauan kestää saada toinen, jos ylipäänsä koskaan niin hyvin käy. Ollaan jo miehen kanssa päätetty että hoitoihin mennään jos ei luomuna onnistu.

Nuunulainen, ei voikaan olettaa että muistaisi jokaisen käyttäjän tarinan ulkoa, sen verran monta kohtalonsiskoa tällä palstalla :) Meillä ei ole vielä mitään "syytä", kun alotettiin vasta 11/20 joten hoitojen aloitus varmaan venähtää ens vuoteen, ainakin sellanen ennakkoluulo mulla on jonoista... Mut mikäs tässä yrittäessä sitä ootellessa.

  Kiitos kun jaoit tuon infon ajoittamisesta. Sitä luulis että kun tarpeeks heiluttaa peittoa, niin luulis tärppäävän, muttaku ei se ole niin yksinkertaista! Tuli mieleen kun peruskoulun seksuaalivalistuksissa aina peloteltiin raskaudella, ihan kuin se olisi pahinta mitä suojaamattomasta seksistä voi seurata...ja millä todennäköisyydellä, karkeasti 5 päivää kierrosta! Aika pienet mahikset loppujen lopuksi.

  Komppaan Lily__ä eli tuskin teidän kierto on mennyt hukkaan, kun ootte talletelleen ennen mkiehesi reissua ja mahdollisesti sen jälkeenkin :) Olisin kans huoleti sun iästä, sillä ootte jo kertaalleen tulleet spontaanisti raskaaksi ja se on minusta vahva merkki että oot vielä hyvin hedelmällinen! Ja yksärillä teillä on vielä monta hyvää vuotta kun hoitoja tehdään 45v asti :)

Lily__, ihanaa että ootte pysyneet positiivisina hankalista uutisista huolimatta. Nykylääketiede pystyy ihan uskomattomiin asioihin, ja varmasti saamanne avut auttavat raskautumisessa :) Ymmärrän tuon paineen tunteen ja ehkä tulee asetettua odotuksia ammattilaisen suorittamille hoidoille? Pidä kiinni siitä toivonkipinästä! Oon vähän hihhuli ja uskon että positiivisilla ajatuksilla on vaikutusta :) Jos vaan lyö hanskat tiskiin ja luovuttaa, saattaa tehdä tiedostamattomia valintoja jotka vain vaikeuttaisivat asioita.. Kuten sanoitkin, kaikkia oljenkorsia ei ole vielä käytetty!

Mannapuuro, kiitos kun jaoit vitamiinivinkkejä! Onko nuo teidän vitamiinit jotenkin liitoksissa just hedelmällisyyteen? Oon kans kuullut että rautalisä auttaa joillekin. Itse oon syönyt d-vitamiini-folaatti -lisää, kun luin että folaatti vähentäisi sikiön alkuvaiheen kehityshäiriöitä.

Ihana kuin on näin aktiivinen ketju, on tärkeätä saada vertaistukea :) 

Me olemme olleet ilman ehkäisyä ainakin suunnilleen 2020 alkuvuodesta, ei yhtäkään plussaa. Voi olla että yhdyntöjä ei aina ole ollut "oikeaan" aikaan tai tarpeeksi, mutta ei haluaisin yrittämällä yrittää. On ollut ihan kauheasti fiiliksiä laidasta laitaan, välillä hyvin toiveikas olo (esim. kun gynekologilla todettiin että ovuloin ja että munasarjat kunnossa), sitten toisinaan olen taas ihan itkuinen ja on toivoton olo. Välillä tulee vain semmoinen tunne, että kaikki ei ole kunnossa. Olemme jutelleet testeihin menoista, mutta toisaalta haluaisi vain rauhassa malttaa ja katsoa onnistuuko ihan ilmankin :) Muiden raskausuutiset tekee aina hiukan kipeätä, mutta en halua katkeroitua. Tänään viimeistään työkaverini ilmoitti, että heille tulossa lapsi. Teki mieli vähän avautua hänelle, mutta en kokenut, että se olisi auttanut/tukenut  häntä ollenkaan (hän stressaa tällä hetkellä ottaisiko koronarokotusta vai ei). 

Tsemppiä kaikille  ja positiivisia ajatuksia <3! Voi kun voisi vain "unohtaa" vauvahaaveet, mutta se on niin helvetin vaikeata... :D 

Täällähän on montakin kohtalotoveria :) Oon 38-vuotias ja mies on 44v ja ensimmäinen yhteinen lapsi haaveissa.

Me ollaan oltu ilman ehkäisyä 2020 tammikuusta lähtien ja siitä vuoden päästä otin yhteyttä terveyskeskukseen ja sitä kautta saatiin lähete lapsettomuustutkimuksiin tän vuoden maaliskuussa. Ehdin käydä jo muutamassa labrassa kunnes plussasin huhtikuussa. Iloa ei kuitenkaan kauaa kestänyt, viikolla 8 tuntui ettei kaikki ole kunnossa, joten varattiin aika yksityiselle ultraan. Kohdussa oli 6 viikon ikäinen eloton alkio. Seuraava viikko menikin ihan sumussa, sain lääkkeet ja se raskaus loppui siihen. Elämäni hirvein kokemus.

Nyt on toinen kierto menossa ja toiveet korkealla. Pientä helpostusta tuo ainakin se tieto, että raskaus on mahdollinen. Vielä on selvittämättä, että jatketaanko niitä keskenjääneitä tutkimuksia. Oliko muita joilla lähete ollut tutkimuksiin, tullutkin raskaaksi ja päättynyt keskenmenoon, onko tutkimuksia jatkettu?