Pitkään yrittäneet
Heippa!
Etsin kohtalontovereita, jotka ovat yrittäneet raskautua jo pidemmän aikaa tuloksetta. Minkälaisia tunteita on matkalle mahtunut? Onko jotakin vippaskonsteja yritetty? Kuinka kestää jatkuvat pettymykset mutta pysyä toiveikkaana? Tuntuuko yrittäminen välillä väkinäiseltä?
Oma projektini alkoi 11/2020 plussalla, joka meni joulukuussa kesken. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään ja taas alkoi uusi kierto. Jatkuvat pettymykset nakertaa, ja välillä tuntuu epäreilulta kun tuttavapiiri täyttyy vauvauutisista kuin sormia napsauttamalla. Viime kiertoon tilasin ovistikkuja, mutta ne saapuivat niin myöhään etten ehtinyt niillä vielä leikkiä, mutta tässä kierrossa ehdin. Onko oviksen tikuttamisesta ollut hyötyä? Kumppanini on enemmän jalat maassa tämän asian kanssa ja on onneksi ollut tukena kun oon ollut maassa menkkapäivinä. Ollaan 32v ja 34v ensiyrittäjät.
Jos on samanlaista taustaa, tulkaahan kertomaan kokemuksianne :)
Kommentit (789)
Tosi hyvä ajatus käydä juttelemassa ammattilaiselle ahdistuksesta tän lapsitoiveen suhteen hongatar. Ja et todellakaan ole liian vanha yrittämään lasta, aivan kummallinen heitto sun kaverilta tuo kysymys! Itse toivoisin että toisen sais alulle vielä ennen kuin täytän 40v vuoden ja kolmen kuukauden päästä, mutta toisaalta oon valmis myös yrittämään niin kauan kuin se on omalla kohdalla mahdollista tai voimat riittää. Hoitoja omilla munasoluilla saa Suomessa muistaakseni 43-vuotiaaksi asti ja siitäkin eteenpäin vielä pari vuotta luovutetuilla munasoluilla. Toivoa on!!
N 39 M 39
lapset 11/2020 ja 07/2023
No täälläpäs on hiljaista.. näköjään itse olen kirjoitellut pari viikkoa sitten viimeisimmän postauksen. 🤷🏻 Noh, mutta täällä nyt sitten varhaisen keskenmenon jälkeen uutta yritystä, letrozolit käytössä ja vajaan viikon päästä toivotaan ovulaation napsahtavan tikkuun. Ensimmäistä kertaa nyt letrozolit on tehneet mulle pahan olon, pikkasen sellaisen alkuraskauden pahoinvoinnin tyylisen. Aikaisemmin on saanut olla ihan ilman mitään oireita, tämä on elämäni seitsemäs kierto jossa syön letrozoleja. Ensimmäisestä sainnterveen lapsen, toinen, kolmas ja viides ei tuottaneet tulosta ja neljännestä ja kuudennesta myös raskauduin mutta meni kesken varhaisessa vaiheessa. Onko nyt muita jotka olis samassa tilanteessa et ovulaation induktio on tämän hetkinen hoito?
Mulla on lääkäriaika hedelmöitysklinikalle maanantaina jolloin ajateltiin miehen kanssa kysäistä, olisiko aika jo ensi kierrossa siirtyä IVF:ään jos en tästä kierrosta raskaudu. Olo alkaa olla todella malttamaton vaikka tiedän että toiset on joutuneey yrittämään paljon pidempäänkin (meillä nyt vuosi aktiivista yritystä takana).
N 39 M 39
lapset 11/2020 ja 07/2023
Juu alapeukkuja sataa vaikka mielestäni en sanonut mitään provosoivaa viimeisessä viestissä.. nyt onnellisesti raskaana ja siirryn yksinpuhelemaan jonnekin muualle. Sääli kun viime raskaudessa vajaa kolme vuotta sitten tämä vauvapalstailu oli tosi isoksi avuksi ja täältä sai tsemppihenkeä ja henkistä tukea, toista nykyään..
N 39 M 39
lapset 11/2020 ja 07/2023
Helvi kirjoitti:
Juu alapeukkuja sataa vaikka mielestäni en sanonut mitään provosoivaa viimeisessä viestissä.. nyt onnellisesti raskaana ja siirryn yksinpuhelemaan jonnekin muualle. Sääli kun viime raskaudessa vajaa kolme vuotta sitten tämä vauvapalstailu oli tosi isoksi avuksi ja täältä sai tsemppihenkeä ja henkistä tukea, toista nykyään..
Niitä alapeukkuja on niin helppo heittää joka suuntaan :S kauheasti onnea sinulla Helvi :) siirryn itsekin täältä takavasemmalle, minulla viikkoja kasassa nyt 14
Kiitos kaikille keneltä olen saanut täältä vertaistukea, se todella oli korvaamatonta silloin kun mieli oli välillä todella maassa :/
Hei kaikki! Tulin tänne kirjoittamaan kuulumiset, vaikka en olekaan kirjoitellut aktiivisesti (kuten ei moni muukaan).
Meillä takana noin kahden vuoden yritys ja viimein menimme tutkimuksiin, joista selvisi, että sperman laatu heikkoa ja hedelmällisyys erittäin matala sen osalta. Päässä klikkasi Ahaa-efekti, että tälle löytyi nyt syy, tuntui jopa vapauttavalta saada jokin syy. Ajattelimme että asia saa olla, meille ei tule lapsia ja yritämme hyväksyä asian parhaimman mukaan.
Kuinka ollakkaan kuukautiset eivät ole alkaneet ja tein positiivisen testin. Lähes mahdottomasta tulikin yhtäkkiä mahdollista. Tuntuu epäuskoiselta ja pelokkaalta, meneekö kaikki hyvin ja saammeko todella lapsen syliimme. Pelkään todella paljon keskenmenoa.
Halusin tulla kirjoittamaan tämän, koska ehkä se toisi lohtua jollekkin. Tavallaan kun hyväksyimme asian, niin se sitten toteutuukin.
Toivon kaikille kaikkea hyvää!
Lunni kirjoitti:
Hei kaikki! Tulin tänne kirjoittamaan kuulumiset, vaikka en olekaan kirjoitellut aktiivisesti (kuten ei moni muukaan).
Meillä takana noin kahden vuoden yritys ja viimein menimme tutkimuksiin, joista selvisi, että sperman laatu heikkoa ja hedelmällisyys erittäin matala sen osalta. Päässä klikkasi Ahaa-efekti, että tälle löytyi nyt syy, tuntui jopa vapauttavalta saada jokin syy. Ajattelimme että asia saa olla, meille ei tule lapsia ja yritämme hyväksyä asian parhaimman mukaan.
Kuinka ollakkaan kuukautiset eivät ole alkaneet ja tein positiivisen testin. Lähes mahdottomasta tulikin yhtäkkiä mahdollista. Tuntuu epäuskoiselta ja pelokkaalta, meneekö kaikki hyvin ja saammeko todella lapsen syliimme. Pelkään todella paljon keskenmenoa.
Halusin tulla kirjoittamaan tämän, koska ehkä se toisi lohtua jollekkin. Tavallaan kun hyväksyimme asian, niin se sitten toteutuukin.
Toivon kaikille kaikkea hyvää!
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saatte vauvan syliin 😍🤗
Pakko purkaa omia tuntemuksia ja surua jossakin muodossa. Meillä on ollut yritystä kaksi vuotta, viime vuonna kävimme läpi tutkimukset joissa huomattiin pieniä ongelmia mieheni siittiöissä. Teimme yhden epäonnistuneen inseminaation ja melkeinpä heti sen hoitokerran jälkeen meillä oli muutto, minkä vuoksi päätimme jättää hoidot vähäksi aikaa tauolle.
Muutama kuukausi siitä huomasin menkkojen olevan myöhässä ja iloiseksi yllätykseksemme testistä tuli todella vahva plussa. Olimme erittäin iloisia siitä, että raskaus oli alkanut täysin luomusti!
No sitä iloa kesti melkein sinne ekan kolmanneksen loppuun kun sitten alkoi pieni tuhruvuoto. Tarkkailin tilannetta neuvolan ohjeiden mukaan muutaman päivän kunnes päätin varata ajan ultraan.
Verenvuoto paljastui keskenmenoksi. Syke vielä löytyi, mutta se oli jo niin hidas että kätilökin sanoi, että jos seuraavana päivänä katsottaisiin taas ultrasta ei sykettä enää löydettäisi. Oli aivan hirveää ja sydäntäsärkevää nähdä sen pienen ihmisen alun todella hitaat sydämenlyönnit ja kuulla ettei pikkuisen sydän löisi enää huomenna💔
Joudumme siis taas aloittamaan alusta ja kamala epävarmuus siitä onnistummeko enää koskaan. Tähän ensimmäiseenkin meni se kaksi vuotta ja tiedä kuinka paljon mulla kestää, että kierto keskenmenon jälkeen normalisoituu.
Olen valtavan pahoillani Haranee 😔 toivottavasti teitä lykästäisi pian taas joko luomuna tai autettuna ja saisitte pienen syliin asti. En osaa edes kuvitella kuinka musertavaa keskenmeno vielä tuossa vaiheessa on.
Paljon onnea Nounou!
Pidin vähän taukoa palstailusta, veti niin mielen mustaksi kun tuli toinen keskenmeno, siinä kierrossa en ovuloinut lainkaan (tai ainakaan en saanut ovustikuilla kiinni) ja nyt seuraava kierto ei ala millään.. Mulla normaali kierto 25 pvä mutta nyt jo kp30. Vielä viikon odottelen mutta sitten täytyy jo mennä klinikalle kiertoa käynnistelemään jos mitään ei tapahdu. Todella malttamaton olo mulla ja miehellä molemmilla, puhuttiin et ollaan valmiita siirtymään IVF-hoitoihin jos lääkäri vaan niitä suosittelee.
N 39 M 39
lapset 11/2020 ja 07/2023