Hongatar

  Heippa taas ja kiitos tsempeistä! <3 Minun mielestä on ihanaa kun tämän langan keskustelijoilla on niin sisarellinen suhtautuminen kaikkien tilanteisiin, tuntuu aina kuin saisi virtuaalisen halin kun tulee lukemaan<3

  Onnea plussista Sibu ja Helvi <3 luottakaa tilanteeseen, kaikki tulee menemään hyvin<3

  Tervetuloa Haranee, Eemmaa ja Unis, kivaa että löysitte langalle. Anonyymi vertaistuki on ihan korvaamatonta :)

  Oma tilanne on edelleen sama "passiivinen lapsettomuus" ja tuntuu etten oikeen pääse eteenpäin kun en oo valmis aloittamaan deittailuakaan. Latasin deittisovelluksen, mut jotenkin kauhee läpikahlaaminen ja se tuntuu pakottamiselta. Oon myös miettinyt jos ottaisin yhteyttä johonkin mt-puhelimeen tai chattiin, kun nää lapsettomuusmasennukset on niin raskaita, vaikka ohimeneviä ovatkin. Mulle on jotenkin jäänyt kaihertamaan se miten eksä käänsi takkinsa hoitojen alussa, että jos sama käy uudelleen...

  Eilen oltiin kaverin kanssa yksillä ja se kysyi, että oonko mä vielä luopunut toivosta lapsihaaveen kanssa. Vaikka hän tarkoitti hyvää ja kuunteli kun avauduin, tuo jäi jotenkin soimaan mun päähän, että enhän mä vielä oo edes aloittanut sitä haavetta ja eihän se juna vielä oo mennyt! Että miksi olisin luopunut siitä... Oon "vasta" 33v.

  Tämmösiä ajatuksia tällä kertaa :D Tuli mieleen, että ite oon seuraillut Jodelin lapsettomuus kanavia, ne on suht aktiivisia. Muistaakseni Lapsettomuudenvertaistuki ja Lapsettomuus -kanavat ainakin. Tosin siellä on ollut myös tosi ilkeää kommentointia ajoittain, mut ne alapeukutetaan nopeasti poiskin. Mut sieltä saa tsemppejä lyhyelläkin odottelulla, anonyymisti :)

  Hyvää syksyn jatkoa ja toiveiden toteutumista <3

Moikka! Mä tuun taas vähän pistäytymään kun muistin että tää ketju on ollut pystyssä nyt vuoden! :) Musta tuntuu et mun yritys on edelleen "päällä", vaikkei ole edes kumppania jonka kanssa yrittää.. Erosta kulunut nyt 6kk. Sain kuulla pari viikkoa sitten että mun viimeinenkin lapseton kaveri odottaa vauvaa, auts kun meni suoraan tunteisiin taas. Miksei vieläkään oo mun vuoro? Miks "kaikki muut paitsi minä"? Välillä tosi musertavaa ettei lapsettomuudesta pääse edes sinkkuna, ja mun tänhetkinen elämäntilanne ei anna myöten itsellisyydelle, kun oon opiskelijabudjetilla :/ Lisäksi ahdistaa että kun palaan markkinoille, valitsen epätoivoissani vaan ekan joka haluaa lapsia ja sit oon onnettomana, mut perheellinen... Huomaan et kokoajan karttuva ikä lisää tätä lapsettomuuden painetta ja ahdistusta. Mut muistaakseni tälläkin palstalla on pariskuntia jotka ovat tavanneet vasta yli 30vuotiaina? Tulipa ilkeä ajatus siitäkin, kun mun yksinhuoltaja kaveri jolla on kaks alle 3v lasta, valitti facebookissa kuinka hankalaa on tapella kelan tukien kanssa, niin mä mutisin mielessäni että sentään hänellä on lapsia joiden edusta taistella... Tällasia loppukierron ajatuksia :D

Mites tän palstan odottajien olot ja tilanteet on edenneet? Onko käyty ultrissa?

  Kiitos Bluna ja Kiiko kun avasitte tuntemuksianne! Harmillista lukea että aikaisemmin koetut pettymykset varjostavat raskautta :( Tätä vähän pelkäsinkin kysyessäni, ettei lapsettomuuden tunne lopu lapsen saamiseen... Mutta on se vähän niin muissakin elämän osa-alueissa, että jos kompastelee paljon ennen tavoitetta, alkaa lannistua ennenaikaisesti. Mutta teillä molemmilla on ammattilaisen toteamasti tilanne niin hyvin kuin voi olla ja siihen kannattaa luottaa, vaikka ajatus lähtisikin laukalle :)

  Sibun positiivinen motto kuulostaa kyllä jalat maahan palauttavalta :D Kiva kuulla että teillä tuli hyviä tuloksia! Sitä aukkaria ei kannata pelätä, omalla kohdallani ei sattunut yhtään. Mua ohjeistettiin ottamaan perus särkylääke tuntia ennen toimenpidettä ja ilmeisesti teki tehtävänsä. On kans kiva lukea että sinun mies tukee ja yrittää ymmärtää sinun tunteita ja pelkoja projektiin liittyen.

  Mulla on onneks tunteet tasoittunut viimekertaisen valittamisen jälkeen. Yritän vaan ajatella että kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja sopivan kumppanin löydyttyä vauvaprojekti saattaa olla ihan erilainen, nyt kun tiedän omat haasteeni. Mut enpä silloin loppuvuodesta 2020 arvannut miten pitkä, kivinen ja kipeä projekti tuli aloitettua... Ei yhtään niin kuin mielikuvissa, elokuvissa tai somessa. 

Mammahaave, kiitos tsempeistä <3 Mun tarina tiivistettynä on että edellisen kumppanin kanssa alotettiin yrittäminen 11/2020, plussa tuli heti joulukuussa mutta meni kesken vko8, sen jälkeen ei tärpin tärppiä ja elokuussa 2021 päästiin julkiselle puolelle tutkimuksiin, mutta kumppani harasi vastaan ja loppuvuodesta 2021 sovittiin ettei enää yritetä, josta masennuin ja tammikuussa 2022 todettiin että ollaan etäännytty että on parempi erota. Ihan yhteisymmärryksessä, mutta kyllä mun vauvakuumeen aiheuttama epätoivoinen pakkomielteisyys koetteli meidän suhdetta. Sain myös PCOS-diagnoosin tammikuussa 2022, eli siinä syy miksei vauvaa kuulunut. Oon kyllä helpottunut että toimimaton suhde päättyi ennen kun oltais vanhempia. Oon 33v niin vielä on toivoa, mut mun pitäis pystyä päästämään irti tästä aiheesta koska tuntuu että se estää mua menemästä eteenpäin elämän muilla saroilla.

  Toivottavasti teidän toive yhteisestä biologisesta lapsesta toteutuu, ja uusi miehesi saisi esikoisensa <3 Kyllähän julkkiksistakin Krista Kiuru ja Laura Malmivaara on saaneet lähempänä viittäkymppiä vauvoja, toivoa on! Ootteko käyneet vielä tutkimuksissa? (En jaksanut kovin tarkasti kahlata näitä kommentteja läpi)

Vielä yksi kokemus:

  Kaverilla muutaman kuukauden ikäinen vauva, jota hänen lapsettomuushoidoissa käyvä sisarensa ja tämän kumppani tulivat katsomaan. Kaveri kertoi että  tämä kumppani oli ollut silminnähden apea, ja tullut katsomaan vauvaa vain "kohteliaisuudesta", ja tästä kaveri oli loukkaantunut. Siis siitä ettei hänen puolestaan oltu iloisia. Yritin ohjeistaa, että paras mitä hän voi tehdä on antaa tälle hoidoissakäyvälle pariskunnalle aikaa. Mua jäi itseä vähän kaihertamaan että "millä oikeudella" mun perheellinen kaveri loukkaantuu jos yksi ihminen ei ole iloinen hänen onnestaan? Jos muu lähipiiri on. Kun oon itse omakohtaisesti kokenut noita lapsettomuuden tunteita niin mun on hankala asettua perheellisen kaverin saappaisiin.