Pitkään yrittäneet

Vauvahaaveilija, mulla ihan sama juttu. Ajattelin että pidetään ainakin kuukausi taukoa. Viime kierrossa meni ihan överiksi testailujen kanssa ja oireiden kyttäilyyn kului hävettävän paljon aikaa. En jaksaisi sitä heti uudestaan ja ainut ratkaisu taitaa olla pieni hengähdystauko. Piti jo viime kierrossa ottaa rauhallisemmin, mutta niin selvät ovisoireet sai mut ahneeksi. 😄 Tänään mulla taitaa olla kp 10 ja ovis tuntuu olevan lähellä. Unet muuttuneet irstaiksi ja valkkaria on ihan älypaljon, vaikkei ihan vielä ole sellaista oikeanlaista. Mutta olkoon milloin vain, mä meinaan vain nauttia seksistä ja ehkäisy otetaan käyttöön koko kiertoon ni ei tartte jossitella ollenkaan alkaako menkat vai eikö ala. 😊

Tsemppiä muille, toivottavasti syksy tuo tänne plussia ja kesävauvoja 💕

Tervetuloa uusille ja kivan aktiivista keskustelua täällä. Oon saanut viestien lukemisesta lohtua, vaikka en oo jaksanut viestitellä viime aikoina. Töissä tää alkusyksy on kiireistä aikaa ja yrittäminen alkaa väsyttää. En jaksanut edes hirveästi masentua menkkojen alkamisesta. Oikeastaan mulla alkaa olla vuoristoradan sijaan tällainen tasaisen lattea tunnelma koko kierron. Paniikki-itkut tulee nykyään useammin sellaisten tilanteiden jälkeen, missä oon ollut odottavien/vauvallisten ystävien kanssa ja on puhuttu monta tuntia putkeen vauvaaiheesta. Se vaatii multa niin paljon tsemppiä, et sit sen jälkeen tulee purkautuminen.

Nyt meillä jatkuu hoidot kesätauon jälkeen. Onkohan niin, että julkisella ivf-ensikäyntiä odottaessa ei jatketa oi:ta?

Nyt kp 6 ja yk 21. Tän kuun lopussa tulee yritystä 1,5 vuotta. Eihän se vielä niin pitkä aika ole, jos nyt tulis raskaaksi, mutta pahinta tässä on, että kukaan ei voi kertoa, montako pettymystä lisää, kauanko vielä menee vai tuleeko lasta koskaan…

Heippa, oon yrittänyt ottaa vähän etäisyyttä tähän aiheeseen ja siksi ollut kommentoimatta, joskin oon seurannut keskustelua.

Rosen, ikävää jos sinulla on vähäpätöisempi olo lapsettomiin ystäviisi verrattuna - minun silmissäni toive ja haaste on sama ja ihan yhtä todellinen ja arvokas

Sibu, tuo 'mitä voin/saan tehdä nyt kun en ole raskaana' -asenne on ihanan myönteinen ja inspiroiva :)

ON: Mä sitten varasin ajan julkiselle lapsettomuushoitoihin, vaikka yrittämistä takana 9kk. Aamulla ennen koulua soitin ja koko päivän oli semmonen vaivaantunut ja painostava olo, jotenkin koko homma konkretisoitui ja alkoi nousta pelkoja siitä mihin tässä ollaan päätymässä. Tietysti toivoisi että mahdollisimman kevyillä avuilla tärppäisi. Kirjotan tähän vähän yksityiskohtaisemmin mitä meidän ensikäynnillä kävi, koska tiiän että tää jää ikuisesti internettiin ja saattaa rohkaista jotakin lähtemään tähän showhun.

Aika oli varattu minulle ja kumppanilleni molempien nimillä, puhelimessa ensin kysytty perustietoja, ja annettu mulle lähete verikokeisiin (jossa otettiin 2 putkea verta, ainakin hemoglobiinista ja kilpirauhasesta puhui mutten tarkentanut että mitä oli tutkittu). Nyt lääkäri kysyi samat perustiedot: pituus, paino, perussairaudet, perinnölliset sairaudet, onko suvussa ollut lapsettomuutta. Olenko minä seurannut ovulaatiota, onko säännölliset kuukautiset, onko ollut sukupuolitauteja, onko miehellä vaiheuksia laueta, tuleeko spermaa ja tuleeko sperman mukana verta. Onko kivekset saman kokoiset, ja seksin säännöllisyys (antoi suositukseksi 3x viikossa). Sitten hän tutki fyysisesti, minulta paineli koko vatsan alueen, sitten katsoi että genitaalialueella ei ole haavaumia tai muuta poikkeavaa Sisätutkimus; ankka sisään ja katsoi limakalvot ja kohdun suun, sitten pari sormea sisään ja toinen käsi alavatsan päällä paineli tunnustellen kohdun ja munasarjat (pieni kohtu, munasarjoja ei löytänyt, mikä normaalia). Miehen vuorolla hän tutki kivekset. Sitten laittoi vielä molemmulle lähetteet labraan verikokeisiin ja virtsakokseisiin, ja lähetteen kohdun ja munasarjojen ultraukseen ja miehen sperman tarkastukseen, mutta näihin saattaa mennä kuukausia aikaa ja kutsu tulee kotiin kirjeellä.

jatkuu seuraavassa kommentissa...

jatkuu...

Käynti oli ihan ok, tietty oli vähän vaivaantunut olo johtuen sisätutkimuksesta, mutta helpotti kuull että verikokeiden tulokset näyttivät normaalilta ja olimme fyysisesti hyvässä kunnossa ja kaikki vaikutti olevan ok. Mutta varsinainen 'paskamyrsky' tapahtui vasta käynniin jälkeen; mun miehellä otti ego kovan iskun tuosta käynnistä. Hän koki suurta pettymystä itsestään kun ei ollut kyennyt saattamaan meitä raskaaksi, ja eritoten hän koki nöyryyttäväksi että tuntematon nainen (lääkäri) tutki ja koski hänen kiveksiään ja tunsi olevansaa ihmiskokeessa, kun vielä pitäisi verta ja virtsaakin mennä antamaan. Ymmärrän häntä oikein hyvin ja itkuhan siihä tuli kuullessa miten kauas mukavuusalueelta olin hänet vienyt. Hän siis uskoo että raskaudutaan spontaanisti eikä haluaisi ylimääräisiä sorkkimaan tätä henkilökohtaista ja herkkää tilannetta, tuli käynnille vain koska tietää että asia on mulle niin tärkeä (ihana mies<3). Hän päätyi lopputulemaan ettei jatka tutkimuksissa eteenpäin, mikä on mulle vähän pettymys tietysti koska spermanlaatu jää tutkimatta, mutta myös kunnoitan hänen päätöstään. Itse käyn oman mielenraauhani vuoksi ultraamassa kohdun ja munasarjat kun aika tulee, sillä mun äidinäidillä on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi ja se epäilyttää.

Tää koko kokemus sekä puhelinsoitosta, lääkärinkäynnistä että tunteiden purkautumisesta tuntuu ihan ylivoimaisen raskaalta. Kun alettiin haaveilemaan vauvasta, aattelin että siitä tulee suloista ja ihanaa ja se syventää mun ja kumppanin suhdetta ja lopulta meistä tulee perhe ja vanhemmat. Nyt tulos on että mun jaksamisen rajat alkaa tulla vastaan tästä jatkuvasta yrittämisen 'vääntämisestä' kun kaikki maailmankaikkeuden merkit näyttää jatkuvasti merkkejä siitä, että mun kohtalo on jäädä lapsettomaksi. Haluisin vain pysäyttää mun elämän hetkeksi ja mennä jonnekin vuorille hengähtämään ja lepäämään, mutta arjen pitää rullata ja mua pelottaa että jos lopetan yrittämisen kontrolloinnin niin ei ainakaan tärppää. Ja jos pidettäis hengähdystauko projektista, niinkuin muutkin täällä oli miettineet, niin se tuntuis siltä kun luopuisin koko haaveesta, vaik kyse olisi vain muutamasta kierrosta. Irtipäästäminen olisi rakkaudellinen teko, itselle. Lääkäri kommentoi small talk-maisesti millaisia lapsia olisi tulossa, ja se on jäänyt mun mieleen kummittelemaan koska en oo tämän vääntämisen aikana edes haaveillut miltä meidän lapset näyttäisivät. Oon ollut vain fokus plussassa. Kuulostaa just niin epätoivoselta kuin se onkin.

Tulipas avauduttua! Koitetaan pysyä kasassa kohtalonsisareni <3

Hongatar, kiitos kun jaoit ❤️ Minä olen niitä myös jotka kertoo lyhyenkin jutun tarkkojen yksityiskohtien kera, sillä ilman niitä mausteita en pystyisi itse samaistumaan kertojaan tai tarinaan.

Esikoista yrittäessä en voinut pitää taukoa yrityksestä niin kovasta tahdosta saada se plussa siihen testiin. Ymmärrän täysin sun fiilikset. Oot myös tosi rohkea kun uskalsit soittaa sen ajan, voitit jo yhden pelkosi. Tiedän myös miten kaukaiselta ajatukselta tuntuu saada oma pieni syliin. Mun neuvo on että luota ja usko että se päivä koittaa vielä! Vaikka pettymyksiä ja kaikkea mahdollista paskaa voikin tapahtua matkan varrella, oma luotto ja uskominen on oikeasti tärkeää. 💛 Pitää antaa itselle lupa ajatella että te onnistutte kyllä.

Hongatar: hienoa, että uskalsit ottaa rohkean askeleen ja kiitos, että jaoit kokemuksesi. Ei varmasti ole helppoa sinulle eikä miehellesi, saati sinulle se, että miehesi ei halua enää jatkaa tutkimuksia. Toivottavasti siitä huolimatta löydätte avun! 🤞

Täällä on näköjään turnausväsymystä muillakin kuin itselläni. Samaistun täysin teidän fiiliksiin siitä. Itse en vaan voi pitää taukoa vaikka kuinka tekisi mieli, koska ikäni takia en voi oikein heittää yhtään kuukautta ja mahdollisuutta hukkaan. Vihaan tätä painetta minkä ikäni tuo tähän yrittämiseen, se vie kaiken ilon asiasta. 😔 ja kuten mannapuuro totesit niin se tahto saada plussa ja oma pieni syliin on kaikkein tärkeintä. Välillä tuntuun todella epätoivoiselta mutta toki kaikki toivo ei ole vielä heitetty.

Hongattaren kommentit oman jaksamisen rajojen vastaantulemisesta ja turnausväsymyksestä oli lähes kuin omasta suustani. Myös mä ajattelen, että jos lopetan yrittämisen kontrolloinnin niin en ainakaan tule raskaaksi.

ON: mä sain sitten viime kirjoitukseni jälkeen heti kohta ovis plussan. Limaa tuli vielä plussaa seuraavanakin päivänä ja itse asiassa vielä tänään (3 päivää plussan jälkeen). Yleensähän ovis kai tapahtuu noin 1-1,5 vrk plussan jälkeen mutta ilmeisesti joillain voi tapahtua vasta 3 vrk päästä?

Me jouduttiin kuitenkin, ikävä kyllä, tämä kierto ja yritys jättämään kesken johtuen mun hiivaongelmista (tai jos ei hiiva niin joku muu vastaava). Seksi tuntui todella epämukavalta ja lisäksi olen ymmärtänyt että hiiva luo todella epäotolliset olosuhteet siittiöille eli onnistumisen mahdollisuus olisi muutenkin tosi pieni. Yritän nyt saada itseni hoidettua, jotta ensi kierrossa voi taas yrittää. Harmittaa vietävästi, että tää kierto meni näin. Ihan minimaalinen mahdollisuus tässäkin kierrossa on, kun ehdittiin ennen ovisplussaa talletella mutta olen jo asennoitunut siihen ettei tässä kierrossa tärpännyt. Toisaalta helpottaa hetkellisesti, että on pakko pitää pieni tauko.

Hongatar: kiitos kuin jaoit! Et todellakaan ole yksin fiilistesi kanssa :) Mietin, että ehkä miehesi vielä rauhoittuu ennen kuin tulee kutsu tutkimuksiin ja ehtii myös totuutella ajatukseen ? Hyvä että pystytte kuitenkin keskustelemaan aiheesta ja tukemaan toisianne, se on todella tärkeätä.    Minun mies sanoo myös  aina kuin tulee lapset puheeksi ,että hän uskoo että kaikki tapahtuu luonnollisesti.. Minua tämä lohduttaa mutta samalla huolestuttaa; entä jos hän ei suostu menemään mihinkään hoitoihin jos emme luomuna raskaudu.. Sitä vain pelkää, että mitä jos ei vain onnistu. Tosiaan päätimme ottaa tuon amh-mittauksen ja mieheni on suostunut menemään siemennesteanalyysiin. AMH-tulokseni oli 2.7, nopean googlettelun jälkeen huomasin, että tämä on ehkä ikäiselleni (31v) ihan hyvä arvo.  Mutta odotan vielä mitä lääkäri sanoo parin päivän päästä. Mies ei ole vielä käynyt, olen yrittänyt häntä muistuttaa pariin kertaan ;) 

Olen ottanut käyttöön nyt ekaa kertaa tuon Clear Blue ovulaatiotestin ja tänään sain ensimmäistä kertaa hymynaaman, pitäisi siis varmasti tehdä asian eteen :D 

tsemppiä kaikille <3

Kivaa jos mun avautumisesta oli hyötyä ja kiitos tsempeistä, ootte ihania! <3

Mannapuuro, pitäisi tosiaan jaksaa pysyä toiveikkaana ja antaa itselleen lupa siihen haaveiluun, mut se on välillä tosi vaikeaa. Onneksi mulle ei henk.koht jää negatiiviset tunteet pitkäksi aikaa pyörimään, vaikka ne toistuvasti ovatkin läsnä.

Nuunulainen, varsinkin se klisee "kun lopetatte yrittämisen niin tärppää" on minusta ihan humpuukia ja mahdoton yhtälö, kun sitä yrittämistä on takana niin pitkä aika ja se sama kaava vaan toistuu kierrosta toiseen. Ja se kun puhuit kierron hukkaan menemisestä on mullekin tuttu tunne, aina jää jossittelemaan oviksen jälkeen että osuikohan talletus oikein..

  Aika erikoisesti tosiaan tuli ovisplussa sun limoihin nähden! Kai nuokin on tosi yksilökohtaisia ja kiertokohtaisiakin eriäväisyyksiä. Mystinen on naisen biologia! :D Tosi ikävää kuulla sun hiivasta, mutta teitte oikean päätöksen kun jätitte tämän kierron tallettelut kesken, kun hiivan aikaan sinne ei halua laittaa yhtään mitään ylimäärästä, saati hankaavaa liikettä... Mutta nyt saatte ainakin pakollisen tauon projektista, ehkä se auttaa henkisellä puolella kun voi melko varmaksi odottaa menkkojen alkavan.

Sibu, kyllä minä salaa toivon että mieheni kävisi testeissä, kun veri-, virtsa-, ja spermanäytteisiin ei tarvitse olla genitaalit paljaana. Ymmärrän myös jos häntä pelottaa että tulisi huono tulos, mut kun ollaan jo kerran oltu spontaanisti raskaana niin kyllä hänellä ainakin joitakin hyviä siittiöitä pitäis olla :D Onko sun miehellä myös jotakin testeihin tai hoitoihin liittyvää pelkoa? Hienoa että suostuu menemään siemennesteanalyysiin! Se kuitenkin poissulkee mahdollisia 'syitä' ja auttaa täsmentämään mahdollista hoitosuunnitelmaa. Mitä fiiliksiä ovisplussasta? Onko into tallettelemaan? :P

Kirjoittelenpa minäkin tänne. En oikein tunne kuuluvani tuonne toiseen porukkaan, jossa tulee mukaan uusia melkein samantien plussaten... Reilu vuosi siis keskenmenosta. Viime kierrossa olin näkeväni raskaustestissä plussan mutta ehkä se ei sitä ollutkaan, kun seuraavana päivänä alkoi menkat.

Turnausväsymystä on täälläkin, vaikka pari kuukautta menikin "huilatessa" muiden syiden takia. Nyt tämä kuukausi meni ihan plörinäksi, koska meillä ongelmia ajoittaa oviksen aikoihin intiimejä harrastuksia. mulla on niin selvät ovisoireet että ne näkyy varmaa kilometrin päähän (🤦‍♀️) ja miehelle aiheutuu paineita..

Sitä oon tässä miettinyt, että kun on tullut ikää lisää niin onko muilla ovisoireet muuttuneet? Mulla on aivan hirveät himot nykyään. Siis niin kauheat ovista edeltävänö päivänä, etten voi oikein mihinkäön keskittyä. Suoraan sanottuna aika hermoja raastavaa kun ei oo mitään muuta mielessä kuin s... Lisäksi olen pari tuntia kipeä, kuin menkat alkais. Ja mieli myllertää niin kauhesti, ettei ihme että toista ei s kiinnosta. On vaan niin vaikea yhtälö tää meillä.. Onko muilla suorituspaineita?

Välillä vaan ajattelen että pitääkö ottaa hormonaalinen ehköisy käyttöön ja unohtaa haaveet... Ei tällaista kauaa kyllä jaksa.

Kiva kuulla hongattaren kokemuksista. Jospa miehesi mieli muuttuu kun saa asiaa miettiä rauhassa.🤗

Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin.

Minä sain kun sainkin tikutettua oviksen! Sunnuntaina vielä oli hieman haalea viiva, mutta eilen aivan selkeä plussa :) Sen lisäksi on ollut aikamoista valkovuotoa/limaa havaittavissa, varsinkin eilen ja vatsa sekaisin kolmatta päivää. Tänään myös tuntunut jännältä alavatsassa. Nyt täytyy toivoa, että tärppää ja pysyy matkassa loppuun asti, niin hyvin ollaan tää plussa nyt hyödynnetty ;)

Haaveissa21, mulla on kans aivan hirveet himot oviksen aikaan, todella vaikea keskittyä mihinkään. En ole varma, onko nää himot olleet aina, kun en aiemmin ole niin kiertoa tarkkaillut. Onneks vielä ei sentään ole tullut suorituspaineita, seksi on edelleen kivaa, vaikkakin se menee nyt vähän kalenterin mukaan. 

Hongatar, toivottavasti miehesi mieli muuttuu, kun saa miettiä asiaa vielä. Meillä ei myöskään mies innostunut tutkimuksista ja ne nyt unohdettiinkin, kun aiemmin onnistui spontaanisti raskaus. Hieman tosin ahdistaa se, että jos nyt ei spontaanisti onnistu, niin reilun vuoden päästä ei ole enää mahdollisuuksia päästä ainakaan kunnalliselle puolelle hoitoihin mun iän takia.

Nyt olen aika hyvillä mielillä, kun tiedän, että ainakin ovuloin. Tiedä sitten miten kovin taas tullaan alas, jos/kun menkat alkaakin ajallaan... 

Heippa.Olen aiemmin kirjoittanut tuossa toisessa ketjussa vauva vuodelle -21 mutta ei myöskään tunnu omalle se.

Olen 39v useamman lapsen äiti joka haaveilee iltatähdestä ❤ Yritys ollaan aloitettu 4/20 ja yhtään plussaa ei ole tullut tänä aikana 😥 4/21 kävin gynekologilla jossa kaikki näytti oikein hyvältä . Hedelmällisyys verikokeita ei ole otettu .Haasteena ollut koko ajan matala ferritiini, alle 50.

Nyt menossa kp 13/28 ,ovis oli juuri.

Ei sitä meinaa jaksaa enää yrittää ,mutta toive vauvasta on suuri että yhtään kuukautta ei olla väliin jätetty.Aiemmat lapset saatu luomuna suht helposti eli " ongelma" on mitä suuremmalla syyllä ikäni 😔

Isot tsempit kaikille,koetetaan jaksaa yrittää ❤❤

Samaistuttavaa keskustelua ❤ Meilläkin lähestyy eka lääkäritapaaminen. Mun amh oli ennalta otetuissa verikokeissa yli 5 (hyvä), ja mies kävi pitkin hampain siemennestenäytteessä ja verikokeessa. Niiden tuloksia ei oo uskallettu katsoa eikä varmaan katsotakaan ennen lääkäriaikaa ettei mene ihan googlailuksi. 😄 Jännittää se että lapsettomuus johtuis miehestä kun tuo on niin lääkärikammoinen, että saattaa vetäytyä kilpikonnapuolustukseen jos joutuu liikaa epämukavuusalueelle. Kiitos kuvauksesta siitä, mitä lääkärissä tapahtuu. Mun on ehkä varotettava etukäteen kivestutkimuksesta.

Tunnistan myös ton turnausväsymyksen. Nyt on jo 14. kierto ilman plussia, ovulaatio varmaan huomenna ja toivoisin että olis jo ohi vika kierto ennen tutkimusta... Suorituspaineita ei oo siinä mielessä ollut etteikö seksi onnistuis, mutta kyllä tää vähän suorittamista on. Eilen töiden jälkeen mies pohti illan to do -listaa: "Jos tehdään eka kotityö x, sitten lapsia ja sit ruokaa, olisko ok?" Ah. Jotenkin en aatellut että lapsenteko olis ihan näin epäromanttista. 😄

Neiti kesäheinä kirjoitti:

Heippa.Olen aiemmin kirjoittanut tuossa toisessa ketjussa vauva vuodelle -21 mutta ei myöskään tunnu omalle se.

Olen 39v useamman lapsen äiti joka haaveilee iltatähdestä ❤ Yritys ollaan aloitettu 4/20 ja yhtään plussaa ei ole tullut tänä aikana 😥 4/21 kävin gynekologilla jossa kaikki näytti oikein hyvältä . Hedelmällisyys verikokeita ei ole otettu .Haasteena ollut koko ajan matala ferritiini, alle 50.

Nyt menossa kp 13/28 ,ovis oli juuri.

Ei sitä meinaa jaksaa enää yrittää ,mutta toive vauvasta on suuri että yhtään kuukautta ei olla väliin jätetty.Aiemmat lapset saatu luomuna suht helposti eli " ongelma" on mitä suuremmalla syyllä ikäni 😔

Isot tsempit kaikille,koetetaan jaksaa yrittää ❤❤

Olen käynyt täällä säännöllisesti lueskelemassa siinä toivossa että näkisin "vanhojen" tuttujen kuulumisia, vaikka en itse aikoihin enää kirjoitellutkaan. Silloin kun olin aktiivisempi, niin ei ollut tätä pidempään yrittäneiden ketjua ja tuo toinen ei tuntunut omalta. Etenkin kun sinne tuli enenevissä määrin ihmisiä, jotka "liittyivät joukkoon" jo plussattuaan tai sitten kävivät vain kääntymässä. Katosi oma motivaatio kirjoitella, kun kierto toisensa jälkeen jäi rannalle ruikuttamaan.

Nyt kun näin Neiti Kesäheinän kirjoittaneen, halusin tulla antamaan virtuaalihalauksen ❤️ Toivon niin kovasti onnistumista kaikille pitkään toivoneille ja yrittäneille 💖🙏💖

Rosen kirjoitti:

Minä sain kun sainkin tikutettua oviksen! Sunnuntaina vielä oli hieman haalea viiva, mutta eilen aivan selkeä plussa :) Sen lisäksi on ollut aikamoista valkovuotoa/limaa havaittavissa, varsinkin eilen ja vatsa sekaisin kolmatta päivää. Tänään myös tuntunut jännältä alavatsassa. Nyt täytyy toivoa, että tärppää ja pysyy matkassa loppuun asti, niin hyvin ollaan tää plussa nyt hyödynnetty ;)

Haaveissa21, mulla on kans aivan hirveet himot oviksen aikaan, todella vaikea keskittyä mihinkään. En ole varma, onko nää himot olleet aina, kun en aiemmin ole niin kiertoa tarkkaillut. Onneks vielä ei sentään ole tullut suorituspaineita, seksi on edelleen kivaa, vaikkakin se menee nyt vähän kalenterin mukaan. 

Hongatar, toivottavasti miehesi mieli muuttuu, kun saa miettiä asiaa vielä. Meillä ei myöskään mies innostunut tutkimuksista ja ne nyt unohdettiinkin, kun aiemmin onnistui spontaanisti raskaus. Hieman tosin ahdistaa se, että jos nyt ei spontaanisti onnistu, niin reilun vuoden päästä ei ole enää mahdollisuuksia päästä ainakaan kunnalliselle puolelle hoitoihin mun iän takia.

Nyt olen aika hyvillä mielillä, kun tiedän, että ainakin ovuloin. Tiedä sitten miten kovin taas tullaan alas, jos/kun menkat alkaakin ajallaan... 

Lohduttavaa kuulla, etten himoineni ole ainoa 🙈. Jospa teillä tärppää! Kuten muillakin🤗

Voi Chard ja neiti Kesäheinä, kyllä meitä pitkään yrittäneitäkin on. Paljon voimia molemmille!

Kiitos kokemusten jakamisesta! Me ollaan käyty yksityiselle ja sieltä saadaan varmaan syksyllä lähetettä julkiselle. Nyt muutaman kuukauden tauko vaan ja pieni painonpudotus tähän väliin. Miehen pitäs käydä siemennesteen analyysissä ja sit voisin aloittaa letrot. Mitään selittävää ei oo löytynyt verikokeista tms. Toki keltarauhashormoni vois olla korkeampi ja siihen saan tukilääkityksen sit loppusyksystä. Jospa sitten sais vauvan syliin asti. ❤️ Pieni painonpudotus voi myös itsessään auttaa tasaamaan hormoneja. Ihan hyvää tekee tämä taukokin toki👍 itsestä tuntuu, et oon saanu ajatuksia pois yrittämisestä. Ei se helppoa ole, mut on silti sellainen fiilis, et olen saanut etäisyyttä asiaan. Harrastetaan toki seksiä, ei ehkäisyä. Mut ei laskeskella päiviä..

"Tervetuloa" uusille!

Haaveilija21, ikävää kuulla sun keskenmenosta :/ sopiiko udella että raskauduitko spontaanisti ja ehtikö raskaus edetä pitkälle? Minäkin huomaan himokkuuden olevan huipussaan aina oviksen tietämillä, puhutaan kumppanin kanssa "kiima-ajasta" xD Ja suorituspaineista, itellä on aina pikkustressi oviksen aikaan että onhan varmasti talleteltu riittävästi. Onko sun kumppani sanonut että hän kokee paineita tilanteesta tai sun himokkuudesta?

Käyttäjä34958,  kivaa ettö miehesi on lääkärikammosta huolimatta käynyt siemennesteanalyysissä Kävittekö julkisella vai yksityisellä? Jos vaan maltat niin kerro sitten miten lääkärissä meni! :) 

Vauvahaaveilija345, Hienoa kuulla että olet saanut rennomman asenteen asiaan ja muutaman kierron tauko tuntuu sopivalta :) Kyllä te vielä saatte pikkusen syliin asti <3

ON: Kävin antamassa lähetteenmukaiset veri- ja virtsanäytteet ja eilen soitin kyselläkseni tuloksia, toinen oli sukupuolitautitesti (nega) ja toinen ovikseen liittyvä, joka otettiin verestä kiertopäiviltä 18-24. Se oli joku kirjainyhdistelmä eikä puhelimeen vastannut osannut sitä tulkita, joten ensiviikon perjantaina on lääkärin soittoaika ja yritän siihen asti pysyä poissa googlesta ja omista tulkinnoista etten oo ihan pyörällä päästäni koko ensi viikkoa ennen kuin saan selvyyden ":D" . Kerroin puhelimeen myös että kumppani on perääntynyt jatkohoidoista, niin se ei kuulema ole este minun hoitojeni jatkumiselle, ja kuulema vain siemennesteanalyysi olisi tärkeä. En sitten tiedä oliko miehen lähete virtsanäytteisiin just sukupuolitautien selvittämiseksi.

  Aattelin että olisin lomaillut yrittämisestä tän kierron ku oon ollut jotenkin kierroksilla, enkä saanut ovista tikutettua, mut en oikeen saa ajatuksia pois taas siitä että onnistuikohan. Hoen mielessäni mantraa "meille tulee lapsi jos niin on tarkoitettu" jonka kumppanini aina sanoo mulle kun vaiheilen asiasta. Mut olen muuttanut asennettani; sen sijaan että kieltäisin vauvahaaveilut, olen avannut sille mahdollisuuden. Esim kun näin kauniin raskauskuvan somessa, en selannut sen ohi ahistuneena, vaan aattelin että tuollaisen kuvan minäkin sitten otan vatsani kanssa <3 Tämän ajatusmuutoksen oivalsin kun Mannapuuro puhui tilanteeseen luottamisesta :)

Kiitos tsempeistä ❤

Kuukaudesta toiseen pettyminen on kurjaa,masentavaa :( Kokoajan tulee lisää ikää itselleni eikä se ainakaan helpota tilannetta..emme ole puolison kanssa sopineet mitään rajaa milloin yritys päättyy ellei raskaus ala.Aluksi itselläni oli ajatus että tämän vuoden lokakuu jää viimeiseksi yritys kuukaudeksi mutta silloin yritystä takana n. 1,5 v ja gynekin sanoi että tämän ikäisenä raskautumiseen voi viedä 2 -vuottakin, joten kai se vuoden -22 huhtikuuhun on vielä katseltava suodaanko meille vielä vauvaa ❤



Itseäni jotenkin "ahdistaa" tuo ensimmäinen takarajan lähestyminen minkä asetin 🤔🙄

Meillä kumminkin jo useampi lapsi joista olen todella kiitollinen ❤ jollei enempää enää suoda niin sille emme voi mitään 😔Jos näin käy niin oman aikansa se ottaa että asian pystyy käsittelemään 😔mutta vielä on toivoa ❤

Tervetuloa uusille mukaan ja kiva nähdä täällä myös vanhoja tuttuja nimimerkkejä vauva vuodelle se ja se (en muista mitkä vuodet oli kun tuntuu että siitä on ikuisuus 😅) keskustelusta, jossa itsekin pyörin ennen raskautumista aina keskenmenoon asti. Onneksi löysin nyt tämän keskustelun, jonka koen olevan itselleni sopivampi kuin tuo toinen, jossa tosiaan tulee koko ajan uusia ihmisiä ilmoittelemaan miten ovat heti raskautuneet. Vaikka toisen ilo ja onni ei ole itseltäni pois niin kyllä se satuttaa ja luo lisää paineita omaan yritykseen.

En oo itse jaksanut ja ehtinyt nyt muutamaan päivään kirjoitella, kun tuntuu että työt on vienyt niin paljon aikaa ja itsellä ei mitään kerrottavaa kun tämä kierto meni hukkaan sen hiivan parantelun vuoksi. Nyt olotila jo helpottaa mutta lääkäri määräsi vielä maitohappokapseli (paikallinen, ei suun kautta) kuurin PH tasapainon palauttamiseksi.

Onko kukaan muu koskaan käyttänyt niitå ja mitä kokemuksia?

Vähän ärsyttää, että lääkäri ja apteekkari molemmat sanoi että niitä voi käyttää vaikka yrittää tai olisi raskaana mutta luin ohjeesta kotona, ettei käyttöä suositella jos yrittää raskautta, koska ne alentavat PH:ta ja voivat näin vaikeuttaa siittiöiden kulkemista. Noh, onneksi tämä kierto meni muutenkin miten meni ja tuon aloitin vasta oviksen jälkeen eli ihan sama. Jatkossa en tosin aio ainakaan oviksen aikoihin sitä käyttää. Muutoin vähän alakuloiset fiilikset yrittämisen suhteen kun ei tässä kierrossa ole mitään toiveita raskaudesta. Seuraavaa kiertoa siis odotellessa…

Miten Toffi jakselet? Todella pitkä yritys teillä takana, joten ei varmasti ole helppoa.

Neiti kesäheinälläkin jo pitkä yritys takana. ❤️

Ja varmaan saattoi olla muillakin, pahoittelut etten muista kaikkia ulkoa 😔

Tsemppiä meille kaikille!

Neiti kesäheinä: saattaa olla, että olet jo maininnut aiemmin mutta saanko kysyä, että minkä ikäinen olet? Kun puhuit, että iässäsi raskautuminen voi kestää kaksikin vuotta.

Itse siis kohta 40v niin vertaistukea siltäkin saralta kaipailen. Mulle gyne sanoi, että puoli vuotta voi yrittää ja jos ei kuulu niin tutkimuksiin. Tuo aikaraja tulee vastaan muutaman kuukauden kuluttua. Sekin vähän lisää paineita.