Pitkään yrittäneet

Hongatar: yritän tosiaan pysyä positiivisena, ja todella on kyllä paineita hoidolle onnistua🙈, vaikka siis kuinka muistuttaisi itseään että ei ole lainkaan sanottua että heti onnistuisi.

Tervetuloa Sibu ja Rosen 😃

Sibu: jos saa udella, kuinka vanhoja olette?

Rosen: olen pahoillani keskenmenosta, ihan kamala tilanne. 😟 Jos jotain pientä positiivista, niin ainakin tiedät että raskautuminen on mahdollista. Ei ole keskenmenosta kokemusta, edelleen odotan sitä elämäni ekaa plussaa, mutta jotenkin ajattelisin että jos jo tutkimuksissa olitte niin eikö niitä sitten plussasta huolimatta myös jatkettais. 🤔 Sullakin kuitenki tul 40 rajapyykki alkaa jo lähestyä (itsekin olen 37), sinänsä luulisi ettei enää "katsella" tärppääkö uudelleen. Oliko sun labrat ok, miestä ei vielä tutkittu?

Oletteko muuten tietoisia teidän AMH-arvoista? Jos nyt oikein olen ymmärtänyt niin se kaiketi kertoo jotain hedelmällisestä jäljellä olevasta ajasta. Löysin juuri omakannasta omani, 1,41, joka ei käsittääkseni ole mitenkään liian korkea... Mitä noita guuglettelin niin huonompikin voisi tosin olla, nolla-alkuisiakin arvoja ilmeisesti löytyy ja silti hoidoissa ollaan. Tuo tieto hieman taas yrittää rapauttaa optimistiasennetta... 😬

Mä oon viime aikoina käynyt vain lukemassa. Oon yrittänyt keskittyä nauttimaan viimeisistä lomapäivistä ja nyt töihinpaluuseen.

Kiva että tänne on tullut niin paljon uusia! Tervetuloa! Rosen pahoittelut keskenmenosta! Uskoisin kans, et pääsette jatkamaan tutkimuksia ja halutessanne hoitoihin!

Nuunulainen: Uskon, että saitte ovulaation hyödynnettyä. Toivon niin, että teillä olisi nyt tärpännyt! Mä oon luottanut siihen, et joka toinen päivä riittää. Irrotuspiikin kanssa lääkäri on meillä ”määrännyt” seksiä piikkiä seuraavaksi ja sitä seuraavaksi päiväksi. Silloin ollaan pyritty noudattamaan ohjetta, mut muuten tuo joka toinen päivä ovulaation aikoihin sopii meille parhaiten.

Lilylle paljon voimia hoitoihin!

Me tehtiin yksi ilta päätös, että lähdetään kesätauon jälkeen ivf-jonoon. Tuli hyvä olo siitä, että lisää apua on tulossa. Sama olo oli kyllä myös ennen kevyiden hoitojen aloitusta ja tiedostan, et tästä voi tulla pitkä tie eikä tiedetä, mikä on lopputulos. Mut ihmismielen varmasti kuuluu toimia niin, että se pyrkii pitämään toivoa yllä.

Eniten mua jännittää ivf:ssä eettiset jutut. Emme haluaisi, että alkioita menee hukkaan, vaan että jokaiselle annettaisiin mahdollisuus (paitsi jos on ihan selvää, ettei siitä alkiosta lähde raskautta). Näistä pitää vielä jutella polilla. Lisäksi tiedän, ettei kaikki lähipiirissä hyväksy ivf:ää, mut ei pidä antaa muiden mielipiteille liikaa painoarvoa. Ja pitää suojella itseään ja miettiä, että kelle kertoo.

Lily kysyi AMH:sta. Multa sitä ei alkututkimuksissa otettu. Ehkä sit ennen IVF:ää? Kiinnostaisi kyllä tietää, koska FSH on koholla. Oon jo useamman kerran meinannut käydä sen yksityisessä labrassa mittaamassa, mutta en oo uskaltanut. Pelottaa, jos se onkin tosi matala. Niin silloin on ehkä parempi, et tiedän sen vasta, kun IVF on lähempänä. Munarakkuloita oli kaikkiaan ehkä 19 alkututkimuksissa, se on kai normi määrä? OI:ssa ei oo koskaan lähtenyt yhtä rakkulaa enemmän kasvamaan. Se on kai myös tavoite, mut itse toivon aina, et ois kaksi niin ois suuremmat mahdollisuudet, että edes toinen hedelmöittyisi.

Ja aiemmin joku kysyi myös keltarauhashormonista. Sen tehtävä on ymmärtääkseni ylläpitää raskautta (eli pitää menkat pois), kunnes istukkahormoni korvaa tämän tehtävän istukan kehityttyä. Lyhyt luteaalivaihe ja tiputtelu ennen menkkoja voivat viitata matalaan progesteronitasoon. Progesteroni on korkeimmillaan 7 päivää ovulaation jälkeen ja laskee sit ennen menkkoja. Tai pysyy korkealla jos raskaus on alkanut. Musta tuntuu et esim jenkeissä keltarauhastukea suositellaan tosi paljon, mut täällä se vähän jakaa mielipiteitä. Mut usein se on eka lääke, jota kokeillaan. Mä sain 6 kk terolutit puolen vuoden yrityksen jälkeen yksityiseltä, kun progesteroni oli 13. Hoidoissa taas sitä ei katsottu tarpeelliseksi.

Aurinkoa loppukesän päiviin!

Lily__ kirjoitti:

Hongatar: yritän tosiaan pysyä positiivisena, ja todella on kyllä paineita hoidolle onnistua🙈, vaikka siis kuinka muistuttaisi itseään että ei ole lainkaan sanottua että heti onnistuisi.

Tervetuloa Sibu ja Rosen 😃

Sibu: jos saa udella, kuinka vanhoja olette?

Rosen: olen pahoillani keskenmenosta, ihan kamala tilanne. 😟 Jos jotain pientä positiivista, niin ainakin tiedät että raskautuminen on mahdollista. Ei ole keskenmenosta kokemusta, edelleen odotan sitä elämäni ekaa plussaa, mutta jotenkin ajattelisin että jos jo tutkimuksissa olitte niin eikö niitä sitten plussasta huolimatta myös jatkettais. 🤔 Sullakin kuitenki tul 40 rajapyykki alkaa jo lähestyä (itsekin olen 37), sinänsä luulisi ettei enää "katsella" tärppääkö uudelleen. Oliko sun labrat ok, miestä ei vielä tutkittu?

Oletteko muuten tietoisia teidän AMH-arvoista? Jos nyt oikein olen ymmärtänyt niin se kaiketi kertoo jotain hedelmällisestä jäljellä olevasta ajasta. Löysin juuri omakannasta omani, 1,41, joka ei käsittääkseni ole mitenkään liian korkea... Mitä noita guuglettelin niin huonompikin voisi tosin olla, nolla-alkuisiakin arvoja ilmeisesti löytyy ja silti hoidoissa ollaan. Tuo tieto hieman taas yrittää rapauttaa optimistiasennetta... 😬

Hei Lily_!

Minä täytän tänä vuonna 32, mieheni on  n. vuoden nuorempi. Katsoin tuon aiemman viestisi, minäkin olen käynyt oikeasti ihan kaikki tunneskaalat läpi viimeisen reilun vuoden aikana... tavallaan lohduttaa kuulla, että muillakin samoja fiiliksiä. Olen itse kokenut olenut valmis äidiksi (jos nyt voi ikinä sanoa olevansa ihan valmis)  kaksi tai jopa kolme vuotta mutta olin luonnollisesti valmis odottamaan, että mieheni tunsi samoin. Kun hän reilu vuosi sitten ilmoitti, että olisi valmis, sitä olisi tietysti itse todella innoissaan. Ja kun on itse ollut jo pidemmän ajan "valmis" niin ehkei sitä kärsivällisyyttäkään löydy enään ihan kauheasti sitten kuin tietää, että raskautuminen olisi mahdollista. 

 Toivottavasti hoidot tuottavat teille tulosta ! Ei varmaan auta muu kuin, että yrittää parhaansa mukaan keskittyä myös elämään hoitojen ohella, tehdä muita asioita jotka tekevät onnelliseksi :) Tsemppiä !

Meidänkin varmaan kohta parasta kääntyä lääkärin puoleen, sen verran rankkaa on välilllä ollut henkisellä puolella.. :P 

Tervetuloa uusille! Mukavaa, että liityitte joukkoon vaikka tietenkin ikävää, että olette tässä samassa tilanteessa.

Rosenille pahoittelut keskenmenosta. Tiedän miltä tuntuu saada keskenmeno ensimmäisessä raskaudessa. Se on jotain mitä ei soisi kellekään. Itse vieläkin kärsin tuosta kokemastani traumasta ja pelkään mitä, jos se jää ainoaksi raskaudekseni. Mutta samalla yritän ajatella positiivisesti, että sentään tulin raskaaksi eli on hyvinkin mahdollista, että niin käy uudelleen ja se päättyy sillä kertaa onnellisesti. Itselläni ei kuitenkaan ole kokemusta hoidoista ja keskenmenon vaikutuksesta niihin.

Tuosta AMH arvosta. Olen itsekin sitä miettinyt, mutta en ole uskaltanut mennä mittauttamaan. Jotenkin ajattelen että niin kauan kuin yritetään luomuna (max syys-lokakuulle) niin tieto lisää tuskaa. Mutta toki jos ei nyt uudelleen tärppää niin sitten pyydän kaikki tollaiset perustutkimukset.

ON: täällä ovulaation ympärillä olleet päivät hyödynnetty nyt oikein urakalla 🙈 toivotaan, että se toisi plussan. Edelleen kuitenkin noi ovulaatiolimat ja plussa tuottaa päänvaivaa. Sain tosiaan aiemmin tällä viikolla vihdoin ovisplussan kp14 kunnes sitten yhtäkkiä kp17 tuli taas kunnon ovislimaa.

Jäinkin miettimään, että voiko olla, että ovulaatio tapahtuisi vasta 3 vrk päästä ovisplussasta?

Joka paikassa tuntuu kyllä lukevan, että ovis tapahtuu 24-48 h kuluessa plussasta. Nuo vahvat ovislimar vaan ihmetyttävät.

Mukavaa, kun täällä aktiivisesti jaetaan omia tilanteita🙂

Minulla on nyt dpo8. Tässä kierrossa rinnat olleet taas oviksesta asti vähän arat. Tänään ollut alamahassa paineen tunnetta. Eilen tais myös olla. En nyt heti erota kuitenkaan eroa aiempiin kiertoihin, välillä enemmän ja välillä vähemmän oireita oviksen jälkeen. Mistähän sekin johtuu?

Oviksen tunsin kyllä erittäin selvästi. Aiemmin ollut ihan arpapeliä. Ens viikolla varmaan testaan taas, niin voi ootella menkkoja...

Tervetulos uusille! :)

Sibu, ymmärrän tuon että haluaisi että luonto toteuttaisi itseään kaikessa rauhassa, vaikka samalla onkin malttamaton olo. Eihän siitä mitään haittaakaan ole, jos käytte konsultaatiokäynnillä, monet saa apua kevyistäkin hoidoista :) Itsekin tunnistan tuon, että on ollut jo pitkään 'valmis vanhemmaksi' mutt odottanut kumppanin kypsymistä.. :D ja samalla kun on jo odottanut että pääsis yrittämään, sit odottaa että pääsis odottamaan... kärsivällisyyttä vaativa projekti!

Rosen, pahoittelut keskenmenosta! Se on ihan hirveä tunne kun haave pienokaisesta viedään pois yhdessä hetkessä...  meidän keskenmeno tapahtui viikolla 7 ja ekasta yrityskierrosta, ja vaikka tästä on aikaa jo 9kk niin vieläkin harmittaa :/ Kiutenkin olet tullut spontaanisti raskaaksi ja se on hieno juttu ja hyvä merkki! 

Toffi, hienoa kun otit puheeksi tuon ivf-hoitojen eettisyyden! Varmasti jakaa ihmisiä. On tervettä suojella itseän ja perhettään ulkopuolisten arvostelulta, sehän on teidän kohtalon polku eikä kenenkään muun :) toivottavasti hoidot toisivat sen kauan toivotun plussan!

En ollut tietoinen tuosta AMF:stäkään, oon näköjään ihan noviisi :D Tuntuu että hedelmöittymisen ympärillä on monta pienempää vaikuttajaa jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa. On ylipäätään ihme että lapsia syntyy niin paljon vaikka alullepano on ihan tähtitiedettä!

Vauvahaaveilija345, onko ollut muita oireita kuin rintojen arkuus? Joillain on jo todella varhaisessa vaiheessa ekoja raskausoireita. Oon käsittänyt että jos 'liian aikaisin' testaa, niin testi saattaa näyttää tosi varhaisen keskenmenon, mikä sit on tietty pettymys kun menkat alkaakin.. Ite oon yrittänyt olla tulkitsemattaa oireita aina loppukierrosta kun välillä tuntuu että oon suorastaan valeraskaana, kun toive on niin suuri. Mut tietty jos on esim illanistujaiset tiedossa, niin niitä ennen kantsiikin tehä testi, ettei sit vahingossa juo kun joku onkin kyydissä.

Oon kans yrittäny olla liikaa tulkitsematta, koska näkyy olevan todella paljon samoja oireita, oli sitten pms tai raskaus🤔 toki sitä loppukierrosta vähän tarkkailee. Viime yönä teki välillä kipeää nukkua mahallaan. Siis tisseihin sattu sen verran. Jännä nähä ens viikolla.. Vois ti tai ke testata. Toisaalta musta ollu kivaa testata, et jos nega, ni sit ootellaa rauhassa menkkoja.. Tosiaa tissit kipeytyny enempi ja alamahassa menkkatuntemuksia. Ens pe tai la pitäs alkaa uus kierto.

Kyllä sitä väkisinkin tulee huomioitua joka oire, kun on niin läsnä tuo kierto naisen elämässä :D tuo tissien arkuus kyllä saattaa viitata muuhunkin kuin pms-oireisiin, jännittävää! Ja eipä ne testit kalliitakaan ole, jos huvikseen testailee :)

Täällä vika lomaviikko menossa ja vaikka lomalla fiilis on ollut hyvä ja tallettelut onnistunut hyvin tässä kierrossa niin jotenkin yhtäkkiä tänään iski fiilis ettei tässäkään kierrossa tärpännyt. En tiedä johtuuko siitä, että töiden alku lähenee (kun jotenkin toivoin että lomilta olisi kivempi palata töihin tietäen että on raskaana) vai mistä. Ehkä siitä, että kahdella aiemmilla kerroilla kun r-testi on näyttänyt plussaa niin nännit on kipeytynyt jo hyvissä ajoin ennen menkkojen oletettua alkamishetkeä. About juuri näillä main mikä kp nyt menossa. Ja nyt ei ole ollut yhtään mitään tuntemuksia. Ei kipeitä nännejä, ei vatsan kipristelyå (mitä oli viimeksi), ei viitteitä kiinnittymisvuodosta. Ei mitään. Jotenkin usko on siis koetuksella että tässäkään kierrossa olisi tärpännyt 😔

Ja menossa siis oletettavasti dpo6 (riippuen siitä milloin ovulaatio on nyt sitten tapahtunut kun limat on ollut miten on vs ovulaatio plussa)

Kiitos Toffi ja Sibu tsempeistä, on tämä kyllä jännää ja henkisesti rankkaakin, paljon odottamista, toiveet korkealla ja kuitenkin pitää muistaa realismi ettei välttämättä onnistu.

Loppuviikolla aloitan pistokset tavoitteena munarakkuloiden kasvatus kohti punktiota joka on sitten parin viikon päästä, mikäli kaikki menee hyvin. Saa nähdä tuleeko pistoksista millaisia oireita tai sivuvaikutuksia...

Taisi muuten olla vasta nyt hiljattain kun AMH minultakin mitattiin, eli varmaan katsotaan sitten kun ivf-polku aloitetaan🤔

Erittäin hyvä huomio Toffi tuo eettinen puoli hoidoista, olen itse ollut tässä sen verran inhorealisti (sen suhteen että saadaanko yhtään siirto valmista alkiota), etten oikeastaan ole sitä vaihtoehtoa miettinytkään että pakkasessa voisi olla "ylimääräisiä" alkioita. Meille kyllä saisi tulla toinenkin lapsi aikanaan (joka kyllä tuntuu todella kaukaiselta juuri nyt, jos nyt yksikin nyytti onnistuisi), eli sikäli ei haittaisi jos pakkaseen joku jäisikin.😊

Keltarauhasesta, munkin käsittääkseni se juurikin ylläpitää raskautta hedelmöittymisen jälkeen kuten Toffi mainitsi. Ilmeisesti ivf alkionsiirron jälkeen käytetään aina keltarauhastukea apuna, jotta raskaus onnistuisi.

Tsemppiä kaikille piinailijoille! Vauvahaaveilija pääsee ehkä testaamaan jo tällä viikolla ja Nuunulainen ens viikon puolella? Olikos muita piinavaiheessa? 🤔

Täällä piinaillaan kp 33 /30-36, testasin aamulla negan :/ Ei vissiin ovis tapahtunutkaan silloin 15-16. päivä kuten olin tulkitsevani testeistä, silloinhan uuden kierron olisi pitänyt startata jo..

Heippa kaikille. Olin hetken poissa, kun jotenkin tilanne alkoi riivata vähän liikaa. TK:n vastaushan oli tosi epämääräinen, ja olin hirveen huolissani, miten asiat etenevät. Soitin sitten naistentautien polille ja kysyin, miten näiden hoitopolkujen pitäisi mennä, ja sieltäkin vähän kummastelivat TK:n kirjaustapaa - koska miehen tarkemmat selvitykset tehdään nimenomaan heillä. Huojentavaa kuitenkin oli, että sanoivat sieltä että meidän yksityisen puolen lääkäri on ihan alansa huippua ja tietää, mitä tekee. Eli voidaan rauhassa odotella nyt miehen letrozoli-kuurin kontrolli, ja yksäri voi sitten tehdä lähetteen heille.

Helpotti oloa kovasti, ja nyt oonkin voinut keskittyä muuhun, mm. uuden asunnon ostamiseen (miten niin tarvitaan jokin sijaistoiminta..). Tosin tätä on vähän vauhdittanut sekin, että miehellä tuo kuuri on kyllä vaikuttanut libidoon. Toivottavasti se tasaantuu; toisaalta, ehkä nyt 1-2 kiertoa saakin mennä hukkaan kun lääkkeen vaikutus siittiöihin tulee kumminkin pikku viiveellä.

Tervetuloa uusille, Sibu ja Rosen ❤ Mä voin jakaa sen tunteen, että kun on pitkään mieli jo askaroinut näissä teemoissa, kärsivällisyys on koetuksella. Polillakin hoitaja, hyvin empaattinen kyllä, sanoi että heidän hoidoissaan tarvitaan kyllä kärsivällisyyttä. Ymmärrän tämän, mutta toisaalta kun on ensin odottanut että voidaan aloittaa yrittäminen ja sitten odottanut vuoden, ja monta kuukautta julkisen säätöjä, kärsivällisyys on kyllä jo kulunut huomattavasti. Itse yritän nyt suunnata huomiota muualle, jotta sitä taas kertyisi. :D Tuosta hoitojen aloituksesta - itse kyllä mietim jälkikäteen, että perusverikokeet ja siemennestenäyte olis pitänyt ottaa heti aluksi yksärillä, kun ne ei kumminkaan niin kalliita ole, ja etenkin meillä kun avomies on jo vanhempi. Olisi säästynyt kyllä aikaa ja itkujakin. Toisaalta, ehkä olisi menettänyt hyviä intiimejä hetkiä. :)

AMH-arvo otettiin minulla osana tuota peruverikoepakettia heti alkuun (kiertopäivät 3-5). Minulla se on 2.5, joka on kai aika ok yli 30-vuotiaalle, eli hyvä muttei huonokaan.

Mitä tulee oviksen jälkeisiin oireisiin, mulla tosiaan viime kierrossa oli tosi arat nännit ja kova väsymys, mikä on täysin poikkeuksellista. Mutta silti menkat. Nyt ehkä yritän olla välittämättä kaikista oireista, kun aina tulkinta lähtee omille raiteilleen. Mutta ainahan on se mahdollisuus, että ne ovat juuri sitä haluttua oireilua - Vauvahaaveilija, toivotaan parasta ❤

Pitääkin ottaa selvää tosiaan siitä, että jatketaanko tutkimuksia vaikka tulinkin spontaanisti raskaaksi. Sen verran ehdittiin aloittaa, että kävin kerran labrassa otattamassa ne testit, jotka pystyi samaan aikaan, mies ei ehtinyt käydä vielä ollenkaan. AMH-arvon sain omakantaan ja eihän sillä hurrata, 0,84. Ovulaatioita en tunne juurikaan ollenkaan, ehkä ainoa merkki on liman erittyminen ja testeillä en saa mitään näkyviin. Mulle sanottiinkin, että se ovulaation tikuttaminen lisää joillain stressiä, joka taas hankaloittaa asioita entisestään. Mä taidan kuulua niihin, stressaan muutenkin kaikesta ihan liikaa. Lääkäri silloin keskenmenon jälkeen sanoi, että paras on säännöllinen seksi pari-kolme kertaa viikossa ja sillä on nyt menty :)

Jostain myös luin, että lyhyt kierto tuo vaikeuksia ja minähän kuulun sitten siihenkin porukkaan, mun kierto on 25 päivää.

Mutta näillä mennään ja tällä hetkellä menossa kp17, eli ihan vielä ei kannata testailla.

Rosen, mulla myös lyhyehkö kierto (23-26 pvää) oli alussa pillerien poisjätön jälkeen ja nyt 26-27, yleisimmin 26 päivää. Luteaalivaihe on myös lyhyempi eli 12 päivää, mutta jostain luin, että sen pitäisi olla vielä ok. Mulla on myös aina ollut hyvin niukat kuukautiset ja olen miettinyt, onko limakalvo ylipäätään riittävä kiinnittymisille. Mutta, oon kyllä saanut tosiaan oviksen kiinni aina kun olen yrittänyt (oon kans stressaajatyyppi niin en tykkää mitata) ja toistaiseksi siis mulla kaikki arvot kunnossa, joten todennäköisimmin miehen atsoospermialla selittyy meidän tilanteemme.

Mulla oli myös lyhyt kierto ennen raskautta (23-27 päivää) ja lisäksi tiputtelua lähes joka kierrossa melkein heti ovulaatiosta menkkojen alkuun. Ja silti raskauduin. Eli vaikka olisi lyhyt kierto niin silläkin pystyy raskautumaan :)

Tärkeämpää on kai luteaalivaiheen pituus. Itse olen välillä epäillyt, että itselläni tuo jää liian lyhyeksi (varsinkin kun tiputtelu alkoi aina niin aikaisin) eikä kiinnittyminen siksi onnistu. Sen kun kai pitäisi olla ihan vähintään 10 päivää.

Lisäksi mulla on myös niukat menkat (kestää vaan noin 2-3 päivää ja vuoto on tosi niukkaa). Tämä on myös herättänyt itsessäni pelkoa, että kasvaako kohdun limakalvo tarpeeksi, jotta raskaus voisi alkaa.

Toki nuo kaikki oli siis jo ennen tuota raskautta eli todistettavasti kaikesta tuosta huolimatta onnistuin raskautumaan, joten toivotaan, että onnistun vielä uudelleenkin 🤞

Jostain luin, että vehnäalkioöljy auttaisi kohdun limakalvon paksuuteen, joten tässä meneillään olevassa kierrossa otin sen taas käyttöön (se oli käytössä ekaa kertaa myös silloin raskauteen johtaneessa kierrossa, toki luultavasti niillä ei ollut sen kummempaa syy-yhteyttä).

Olen myös stressaajaa ja suorittaja ja juuri tästä syystä itsellä on ristiriitaiset fiilikset ovulaatiotesteistä. Mua on kuitenkin helpottanut nyt km jälkeen että oon saanut ovulaation edes mitattua (sen sijaan että ilman testejä mietin että ovuloinko ollenkaan). Mutta mullekin gyne sanoi, että niitä ei kannattaisi käyttää vaan riittää, että seksiä on pari kertaa viikossa.

Mulla on taas ollut aina todella runsaat menkat, varsinkin ennen hormonikierukkaa, kestää lähestulkoon aina 5 päivää ja kierto on todella säännöllinen 25 päivää. Joskus harvoin stressistä heittää +-1 päivän. Ovulaatiosta kun en ihan varma ole, mutta luulisin että mun luteaalivaihe on yli 10 päivää, eli siitä ei ainakaan pitäisi olla kiinni.

Pitää varmaan koittaa seuraavassa kierrossa testailla tota ovulaatiota, jos se vaikka onnistuis. Sais siitäkin ehkä hieman jotain mielenrauhaa, että ovuloinko ylipäänsä.

Rosen: suosittelen ovulaation testaamista, jos siitä ei koidu sulle liikaa paineita.

Täällä eletään piinapäiviä 😔 oon melko varma, että menkat tekevät tuloaan. Hiivaa pukkaa (tai näin oletan kutinasta jne päätellen) ja äsken tuli paperiin hailakan vaaleanpunaista /oransihtavaa mikä tarkoittanee, että kohta alkaa tiputteluvuoto. Vasta kp22 tosin menossa. Km jälkeen mulla kierto oli jo normaali (noin 28-30 päivää) mut viime kierto oli taas yhtä lyhyt kuin ennen km eli 24 päivää. Ärsyttää.

Jotenkin silti elättelen toiveita, että ehkä hiivaoireet johtuu raskaudesta ja ehkä paperiin jäänyt vaaleanpunainen oli kiinnittymisvuotoa (nyt on viikko oviksesta). Silti niin monta kertaa aiemmin olen myös elätellyt toiveita ja pettynyt. Miksi nyt olisi eri tavalla? Eiköhän menkat siis parin päivän sisään ala 😔

Miten sitä muuten raskautta toivoessaan aina löytääkin netistä tai muualta merkkejä ja tietoa siitä, että omat tuntemukset ja oireet olisi muka merkki ovulaatiosta /kiinnittymisestä /raskaudesta jne jne? 😅

Nuunulainen, mä oon kans ihan toivoton 'oireiden bongailija', tuntuu et loppukierrosta olis aina jotakin toivonkipinää milloin mistäkin alavatsan nipistyksestä, vaikka olisikin vain esim suolistotuntemuksia... Mut minkäs sille voi kun toive on niin suuri ja hartaasti toivottu <3 Onko vuotoa tullut eilisen jälkeen enempää? Minäkin tuollasella oireella fiilistelisin kiinnittymistä... Viime raskaudessa ei tosin tullut mitään vuotoja, ainakaan että olisin huomannut. Oliko sulla viime raskaudessa kiinnittymisvuotoa?

Mulla menossa kp 36 /30-36, eilen taas tein negan testin. Hajottaa pitkä kierto ja sen epäsäännöllisyys, ku joutuu aina piinailee tai arvailee milloin menkat alkaa. Rinnat on turvonneet ja hieman arat, mutta taas kerran, ovat myös pms oireita.

Voi kunpa se olisi oikeasti haikara joka ne nyytit tuo!

Hongatar kirjoitti:

Nuunulainen, mä oon kans ihan toivoton 'oireiden bongailija', tuntuu et loppukierrosta olis aina jotakin toivonkipinää milloin mistäkin alavatsan nipistyksestä, vaikka olisikin vain esim suolistotuntemuksia... Mut minkäs sille voi kun toive on niin suuri ja hartaasti toivottu <3 Onko vuotoa tullut eilisen jälkeen enempää? Minäkin tuollasella oireella fiilistelisin kiinnittymistä... Viime raskaudessa ei tosin tullut mitään vuotoja, ainakaan että olisin huomannut. Oliko sulla viime raskaudessa kiinnittymisvuotoa?

Mulla menossa kp 36 /30-36, eilen taas tein negan testin. Hajottaa pitkä kierto ja sen epäsäännöllisyys, ku joutuu aina piinailee tai arvailee milloin menkat alkaa. Rinnat on turvonneet ja hieman arat, mutta taas kerran, ovat myös pms oireita.

Voi kunpa se olisi oikeasti haikara joka ne nyytit tuo!

Tsemppiä sulle piinailuun! Toivotaan parasta 🤞 ja todellakin olisi helpompaa, jos haikara toisi vauvat 😅

ON: Tänään aamulla tuli edelleen todella pieni häivähdys vaaleanpunaista paperiin. Ei voi miksikään vuodoksi tai edes tiputteluksi sanoa. Mietin että voikohan limakalvot olla rikki ja johtua siitä? (jos siis pukkaa hiivaa esim) Toki kiinnittymisvuoto voi kai kestää useamman päivänkin mutta ei tota tosiaan vuodoksi voi sanoa vaan enemminkin valkovuodossa on häivähdys vaaleanpunaista. Edelleen menkkoja odottelen kuitenkin alkavaksi kun mitään muita oireita ei ole.

Viime raskaudesta en osaa tuon kiinnittymisvuodon osalta oikein sanoa kun mullahan tiputteli jostain kp23 alkaen pitkin koko alkuraskauden (rv9 asti ainakin). Eli ota sitten selvää oliko siitä joku osuus kiinnittymisvuotoa vai ei 😅