Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin on tosi typerää nyt yhtäkkiä alkaa nillittää hukkaan menneistä työvuosista. Olisit mennyt töihin jos se nyt sit olikin tärkeää. Toisekseen työ tai ura ei ole mikään kilpailu, joka menee perheen edelle.
Eroahan miehesi suunnittelee. Helpompi erota nyt suoraan. Tuskin hän tasajakoon ihan hevillä suostuu, mutta sähän sen päätät että menetkö tässä vastaan vai et. Minä menisin vastaan, hänen rahojaanhan ne on.
Oletko sinä samanlainen kuin aloittajan mies, eli lupaat kaikenlaista ja vuosia myöhemmin perut lupauksesi? Ja vielä niin, että puolisolle tulee tuhansia euroja tulonmenetyksiä? Miltä tuntuu olla nilkki?
Mitä apn mies on perunut? Mä olen naimisissa oleva nainen, joka on ollut kotona vuosia lasten kanssa. Jos me erottaisiin, en mä mieheni säästöjä tai rahoja tarvitsisi. Mun kotonaoloaikana hän on maksanut kaiken, se on ihan riittävästi. Sit kun mä palaan töihin, sit mulla on mun palkka ja hänellä omansa, taas kaikki maksetaan puoliksi. Ei hänen palkkansa ole mun.
Teillä ehkäpä mies on osallistunut kodinhoitoon ja lastenhoitoon enemmän kuin esim. ap:n mies? Tehnyt jopa yhteensä enemmän hommia (kodin ulkopuolella ja kotona) kuin sinä kotona? Siinä tapauksessa ymmärrästäisin kantasi omalta kohdaltasi.
Mutta jos työnjako ja tilanne on samankaltainen kuin ap:n tilanteessa, niin tuo asenne, että miehen palkka ei ole sinua varten, kun kuitenkin sinun kotana tekemäsi työ on ja on ollut myös miestä varten, ei ole lähtökohtaisesti mielestäni tasa-arvoisesti ajateltu perhe-elämässä. Kyllä sitä kotona tehtävää työtä pitäisi osata itsekin arvostaa yhtälailla kuin pakkatyötä, vaikka kuinka esim. tykkäisi olla kotiäitinä. Toki jos mitään palkkaeroa ei ole teidän välillä, ja kotihommt hoidetaan tasan, niin silloin asiassa ei tulekaan välttämättä mitään epäsuhtaa töihin palattuasi, eikä tuo asenne konkretisoidu näkyville.
Mielestäni kuitenkin perheessä, jossa on lapsia, on erikoista ja hyvin usein epäreiluakin, jo toinen kerryttää vaallisuuttaan ja toinen ei, vaikka tehtäisiin yhtälailla perheen eteen hommia.
Varsinkin ap:n tapauksessa tulee nyt räikeästi miehen epäreilu asenne eiin, kun näistä asioista ja työnjaosta oli selvästi etukäteen sovittu perhettä perustaessa. Ap:llä oli hyvä työ ja uramahdollisuus ja sama palkka kuin miehellään kun perhettä perustettiin. Ap:n mies tuntuu nyt unohtaneen kaiken tämän. Voi olla, ettei ap olisi alkanut kotiäidiksi noin pitkäksi aikaa muilla "ehdoin" tai ei ehkä olisi kyseisen miehen kanssa alunalkaenkaan sitten tehnyt niitä lapsia, jos olisi tiennyt hänen kääntävän kelkkansa yhtäkkiä ja pettävän ap:n isossa asiassa.
Miten kotityöt tai lasten hoito liittyy mitenkään mihinkään?
-eri
Siten, että se on se "työ", jota vaimo on tehnyt, jotta mies voi tehdä sitä rahaa tuovaa työtä. Jos vaimo ei sitä tekis, ei mieskään voisi täyspainoisesti tehdä sitä omaa, nousujohteista, työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kysyt olisko muilla ajatuksia tai kokemusta omaan tilanteeseesi liittyen. Kokemusta ei ole, mutta ajatuksia herättää. Olette todennäköisesti puineet asiaa moneen suuntaan ja oletan, että miehesi on ymmärtänyt, että erossa lasten hoito todennäköisesti jakautuu viikko/viikko hoitoon. Kyllä siinä mies tulee näkemään mitä on huolehtia lapsista 24/7. Ehkä siinä voi jäädä myös useitakin työmatkoja tekemättä. Riippuu tietysti työnantajasta, miten joustaa, ellei ehdi ajoissa töihin, kun pitää viedä lapsia tarhaan tai kouluun. Aamut ovat siitä tasapuolisia, ettei ne yllätykset tule ainoastaan ap:n viikolla (oletuksena niitä elämässä riittää yllätyksiä) tulee ehkä moneksi vuodeksi riittämään molemmille. Arvostan sitä, että olet jaksanut olla ketjussa mukana, useimmat jättää ketjun melko nopeasti, ehkä turhautuneena. Aloituksestasi näkyy, että olet älykäs nainen ja tulet pärjäämään tulevaisuudessa kuten olet pärjännyt kotiäitiyden pienten lastenne saadessa turvallista syliä ja hoitoa. Voit olla ylpeä itsestäsi. Et ilmeisesti vielä tiedä millaiseen ratkaisuun tulette päätymään, mutta toivotan voimia, parasta mahdollista lopputulosta ja paljon tsemppiä. 🦋
--
Mieshän voi eron jälkeenkin tehdä mitä huvittaa, ja niin iso osa miehistä tekeekin. Ei ne suostu viikko viikko systeemeihin, kun on niin itsekkäitä, eikä niitä voi pakottaa edes tapaamaan lapsiaan. Elatusmaksuista määrää laki, mutta mitään rangaistusta ei tule vanhemmalle joka hylkää lapsensa eron jälkeen.
**
Mielipiteesi on ihan faktaa, mutta en voinut omassa mielipiteessäni ryhtyä missaamaan ap:n puolisoa. Mitenkään en ketjua lukeneena huomannut sellaista vaihtoehtoa ettei puoliso olisi rakastanut lapsiaan tai aikoisi heidät hylätä. On luonnollista, ettei kaikkea haluakaan tuoda esille, ne ovat heidän omia perheasioitaan. Halusin pysytellä aloitteen mukaisessa, joskin myös halusin olla syyllistämättä ketään muitakaan ketjussa omista asioistaan avautumassa olleita. Yhteiselämää/perhettä perustaessaan kuuluu ihan luonnostaan usko siihen, että yhteistä elämää mennään yhdessä luottamuksen kautta. Surullisinta olisi, mikäli heti alkaisi laskelmoimaan, tai valmistumaan siihen, ettei kannata luottaa puolisonsa lupauksiin. Minusta ap:n / puolisonsa yhteiselo alkoi juuri siten miten meistä suurin osa toivoisi omallekin kohdalle. Mieshän oli ap:n aloituksen mukaan todellinen unelmapuoliso. 🦋
Mehän emme nyt tiedä, mikä on se miehen suhtautuminen lapsiin ja kuin paljon heitä rakastaa. Tässä voi vain pohtia sitä, mikä on miehen mielessä muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.
Ei välttämättä mikään ole muuttunut edes. Ehkä hän olisi halunnut avioehdon jokatapauksessa mutta koska ap on ollut kotona, aika ei ole ollut hyvä aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.
Niinhän hän on tehnytkin, ihan sanonut vain mitä haluaa. Ap kirjoittaa: Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Ja täällä se on heti narsismia, kyykyttämistä ja ties mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Ei välttämättä mikään ole muuttunut edes. Ehkä hän olisi halunnut avioehdon jokatapauksessa mutta koska ap on ollut kotona, aika ei ole ollut hyvä aiemmin.
Avioehto tilanteessa, missä molemmat ovat suht samanarvoisia rahantuojia, miinus kotivuodet ja vaimon perintö? Mitä se siis muuttaa? Aviossa tai avioeron tullessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se todella, todella sikamaista juuri nyt, kun palkkaero on suuri ja ihan suoraa seurausta viime vuosien työnjaosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Ei välttämättä mikään ole muuttunut edes. Ehkä hän olisi halunnut avioehdon jokatapauksessa mutta koska ap on ollut kotona, aika ei ole ollut hyvä aiemmin.
Avioehto tilanteessa, missä molemmat ovat suht samanarvoisia rahantuojia, miinus kotivuodet ja vaimon perintö? Mitä se siis muuttaa? Aviossa tai avioeron tullessa?
Aviossa avioehto ei tietenkään muuta mitään ja erossa se määrittää omaisuuden, jota ei tarvitse ottaa ositukeen mukaan. Ei se sen kummempaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.
Aivan niin, avioehtoa ruvetaan tutkimaan vasta avioeron osituksen yhteydessä, mutta että mistä tämä on palstalaisten päähän pälkähtänyt että talous olisi jotenkin eritavalla sen avioehdon laatimisen vuoksi, avioliitossa on kumpaisellakin omat rahat ja sitten sovitaan jos niikseen että miten niitä rahoja käytetään, ei kai siihen oltu muutosta edes ehdotettu.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, en jaksanut lukea aloituksesta kuin pari sanaa.
Ketään ei kiinnosta puutteellinen lukutaitosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos varaisit ajan lakimiehelle ja teettäisit sellaisen avioehdon, jossa on otettu huomioon sinun osuus miehen uran mahdollistajana? Sitten viet sen miehelle allekirjoitettavaksi.
Sehän on otettu huomioon. Mies on ehdottanut että tämän hetkinen omaisuus jaetaan puoliksi.
Ei ole otettu huomioon.
Miten niin ei ole? Ajattelitko että ap:n pitäisi saada yli puolet yhteisestä omaisuudesta koska on hoitanut kotona lapsia?
Puuttunut palkka ja pienempi eläkekertymä, ne pitää ottaa huomioon. Jos mies olisi pitänyt yhtä pitkät vanhempain- ja hoitovapaat kuin vaimo, niin sitten omaisuus puoliksi olisi reilua.
Mies on elättänyt vaimon ja lapset noina aikoina. Se pitää myös ottaa huomioon.
Joo, sekä aviopuolisosta että alaikäisistä lapsista on huoltovelvollisuus. Ihan lain mukaan.
Tottakai on, mutta jos aletaan puhumaan puuttuneesta palkasta ja pienemmästä eläkekertymästä niin käytännössä se työssäkäyvä osapuoli kompensoi noita elättämällä perheen sen aikaa kun toinen ei ole töissä.
Ei se ihan riitä. Yhdessä sovitun työnjaon vuoksi toisella on edelleen pienempi tulotaso ja eläkekertymä, jotka vaikuttavat koko loppuiän. Asia olisi vähän eri, jos puolisolle olisi sen 6 vuoden aikana säästetty lisäeläkettä. Urakehityksen pysähtymistä sekään ei kuitenkaan vielä kompensoi.
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin on tosi typerää nyt yhtäkkiä alkaa nillittää hukkaan menneistä työvuosista. Olisit mennyt töihin jos se nyt sit olikin tärkeää. Toisekseen työ tai ura ei ole mikään kilpailu, joka menee perheen edelle.
Eroahan miehesi suunnittelee. Helpompi erota nyt suoraan. Tuskin hän tasajakoon ihan hevillä suostuu, mutta sähän sen päätät että menetkö tässä vastaan vai et. Minä menisin vastaan, hänen rahojaanhan ne on.
Niin, siis miehelle nämä ura- ja raha-asiat ovat nyt yhtäkkiä muodostuneet tärkeiksi ka hän haluaa poiketa siitä, mitä on aiemmin sovittu. Samaa mieltä, miehen on nyt turha alkaa nillittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin on tosi typerää nyt yhtäkkiä alkaa nillittää hukkaan menneistä työvuosista. Olisit mennyt töihin jos se nyt sit olikin tärkeää. Toisekseen työ tai ura ei ole mikään kilpailu, joka menee perheen edelle.
Eroahan miehesi suunnittelee. Helpompi erota nyt suoraan. Tuskin hän tasajakoon ihan hevillä suostuu, mutta sähän sen päätät että menetkö tässä vastaan vai et. Minä menisin vastaan, hänen rahojaanhan ne on.
Oletko sinä samanlainen kuin aloittajan mies, eli lupaat kaikenlaista ja vuosia myöhemmin perut lupauksesi? Ja vielä niin, että puolisolle tulee tuhansia euroja tulonmenetyksiä? Miltä tuntuu olla nilkki?
Mitä apn mies on perunut? Mä olen naimisissa oleva nainen, joka on ollut kotona vuosia lasten kanssa. Jos me erottaisiin, en mä mieheni säästöjä tai rahoja tarvitsisi. Mun kotonaoloaikana hän on maksanut kaiken, se on ihan riittävästi. Sit kun mä palaan töihin, sit mulla on mun palkka ja hänellä omansa, taas kaikki maksetaan puoliksi. Ei hänen palkkansa ole mun.
Et taida ihan ymmärtää eläkekertymän ja palkkakehityksen merkitystä tuleville tuloillesi, mutta mikäs siinä, oma on asiasi. Älä kuitenkaan kuvittele, että muutkaan eivät osaa laskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt ihan latvakakkosen hommaa sysätä oma elämä nurkkaan ja luottaa toiseen ihmiseen taloudellisesti tuossa määrin.
Mutta nyt kun on myöhäistä miettiä mikä olisi ollut fiksua, et ainakaan allekirjoita mitään. Olet hävinnyt tuossa pelleilyssä niin suuren summan rahaa miehesi kustannuksella. Hänkin sen tietää, mutta haaveilee toisesta naisesta ja kerää rahaa uuteen elämään.
Miehen kustannuksella? Mikä esti apta menemästä töihin? Mies vai? Ihan kuule ollaan vastuussa omista valinnoistamme. Kun kerran haluaa jäädä kotiin ja talous pyörii, miksi siitä pitäisi jälkikäteen maksaa? Kuinka kauan? Että apkin saa sen menettämänsä pari sataa eläkekertymää vai? Eiköhän mies sen verran osituksessa anna kun pyytää.
Luepa aloitus huolella uudelleen niin tiedät, mikä oli miehen rooli siinä, että ap jäi kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Aivan niin, avioehtoa ruvetaan tutkimaan vasta avioeron osituksen yhteydessä, mutta että mistä tämä on palstalaisten päähän pälkähtänyt että talous olisi jotenkin eritavalla sen avioehdon laatimisen vuoksi, avioliitossa on kumpaisellakin omat rahat ja sitten sovitaan jos niikseen että miten niitä rahoja käytetään, ei kai siihen oltu muutosta edes ehdotettu.
Itse asiassa oli ehdotettu, mutta sivuseikka.
Avioehtoon en suostuisi missään nimessä. Olet menettänyt paljon eläkkeestäsi ja edessä voi olla köyhä vanhuus, jos mies ei ole kompensoimassa.
Jos mietin mitä mieltä itse olisin, niin minulle jonkinlainen tämänhetkisten tulojen eriyttäminen voisi kuitenkin olla jees (mutta siten, että ne säilyisivät avio-oikeuden alaisina). Jos mies haluaa panna rahoja mönkijöihin ja televisioihin ja sinä sohviin ja matkoihin, niin ehkä miestä väsyttää aina keskustella hankinnoista ja kaipaisi "omaa rahaa". Pankaa molemmat nettotuloistanne vaikka 80 % taloustilille ja loppu on omaa jonka saa tuhlata mihin haluaa toiselta kyselemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt ihan latvakakkosen hommaa sysätä oma elämä nurkkaan ja luottaa toiseen ihmiseen taloudellisesti tuossa määrin.
Mutta nyt kun on myöhäistä miettiä mikä olisi ollut fiksua, et ainakaan allekirjoita mitään. Olet hävinnyt tuossa pelleilyssä niin suuren summan rahaa miehesi kustannuksella. Hänkin sen tietää, mutta haaveilee toisesta naisesta ja kerää rahaa uuteen elämään.
Miehen kustannuksella? Mikä esti apta menemästä töihin? Mies vai? Ihan kuule ollaan vastuussa omista valinnoistamme. Kun kerran haluaa jäädä kotiin ja talous pyörii, miksi siitä pitäisi jälkikäteen maksaa? Kuinka kauan? Että apkin saa sen menettämänsä pari sataa eläkekertymää vai? Eiköhän mies sen verran osituksessa anna kun pyytää.
Luepa aloitus huolella uudelleen niin tiedät, mikä oli miehen rooli siinä, että ap jäi kotiin.
Muakin kiinnostaa. Kerro ihmeessä.
Mun mies alkoi puhumaan avioehdosta keväällä, että jos tehtäisiin. Kyselin, että miksi ym. En saanut vastausta ja eroa ei kuulemma pohtinut. Kesällä ilmoitti, että haluaa erota. En onneksi suostunut mihinkään lappuihin keväällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin on tosi typerää nyt yhtäkkiä alkaa nillittää hukkaan menneistä työvuosista. Olisit mennyt töihin jos se nyt sit olikin tärkeää. Toisekseen työ tai ura ei ole mikään kilpailu, joka menee perheen edelle.
Eroahan miehesi suunnittelee. Helpompi erota nyt suoraan. Tuskin hän tasajakoon ihan hevillä suostuu, mutta sähän sen päätät että menetkö tässä vastaan vai et. Minä menisin vastaan, hänen rahojaanhan ne on.
Oletko sinä samanlainen kuin aloittajan mies, eli lupaat kaikenlaista ja vuosia myöhemmin perut lupauksesi? Ja vielä niin, että puolisolle tulee tuhansia euroja tulonmenetyksiä? Miltä tuntuu olla nilkki?
Mitä apn mies on perunut? Mä olen naimisissa oleva nainen, joka on ollut kotona vuosia lasten kanssa. Jos me erottaisiin, en mä mieheni säästöjä tai rahoja tarvitsisi. Mun kotonaoloaikana hän on maksanut kaiken, se on ihan riittävästi. Sit kun mä palaan töihin, sit mulla on mun palkka ja hänellä omansa, taas kaikki maksetaan puoliksi. Ei hänen palkkansa ole mun.
Mutta eläkettäsi et ikinä saa samalle tasolle kuin puolisosi. Alasta riippuen myös ylennykset on menneet sua sijaistaneille, tietty jossain perus duunarityössä voit tienata 50-vuotiaana edelleen saman verran kuin vasta taloon tulleet etkä ole menettänyt mitään. Mutta syystä talousasiantuntijat suosittelee sopimuksia, missä se tuloeron tasaus huomioidaan mikäli päädytään siihen, että vain toinen (oli sukupuoli mikä hyvänsä) jää kotiin hoitamaan lapsia. Reiluinta olisikin, että jos lapsi halutaan pitää kotona 3 vuotta, niin äiti hoitaa ekat 1.5v ja isä loput 1.5.
Minä olen vanhanaikainen nainen. Kuitenkin jo isoäitini (isäni äiti, hänellä 4 poikaa ks- tytär) jaksoi meille lapsenlapsille paasata siitä, miten jokaisen pitää kouluttautua kykyjensä ylälaidan tasolle, ja varmistaa, että tarvittaessa pärjää yksin "ettei tartte jäärä kenenkään mulukun piiaksi" .
Näin olen myös toiminut. Ja ollut aviossa jo 30v hyvässä parisuhteessa + 7v kotona lasten kanssa. Mies on tehnyt uraa, kuten minäkin. Molemmat myös sijoitamme.
Tulen saamaan riittävästi eläkettä, koska valitsin koulutukseni järkevästi (ei mitään humanistista hiuhastiedettä...)
Minusta on aivan järkyttävää, miten kohtuuttoman paljon korostetaan sitä, että "eläke jää jälkeen miehen eläkkeestä" -- ainakin omat lapset ovat osanneet sanoittaa arvostuksensa siitä, että emme molemmat vanhemmat kiitäneet uraputkessa kun he olivat pieniä, vaan tosiaan heillä oli myös koti jossa aikuisella oli heille aikaa. Elämän ehkä muutaman satasen matalammalla eläkkeellä mutta välini lapsiini ovat hyvät ja rakastavat.
Kysymys onkin vain siitä miksi vain toisen puolison odotetaan antavan osan eläkkeestään, mutta toisen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt ihan latvakakkosen hommaa sysätä oma elämä nurkkaan ja luottaa toiseen ihmiseen taloudellisesti tuossa määrin.
Mutta nyt kun on myöhäistä miettiä mikä olisi ollut fiksua, et ainakaan allekirjoita mitään. Olet hävinnyt tuossa pelleilyssä niin suuren summan rahaa miehesi kustannuksella. Hänkin sen tietää, mutta haaveilee toisesta naisesta ja kerää rahaa uuteen elämään.
Miehen kustannuksella? Mikä esti apta menemästä töihin? Mies vai? Ihan kuule ollaan vastuussa omista valinnoistamme. Kun kerran haluaa jäädä kotiin ja talous pyörii, miksi siitä pitäisi jälkikäteen maksaa? Kuinka kauan? Että apkin saa sen menettämänsä pari sataa eläkekertymää vai? Eiköhän mies sen verran osituksessa anna kun pyytää.
Minähän sanoin että on latvakakkosen hommaa toimia kuten ap. Siitä huolimatta mies on hyötynyt kuviosta ja ap ottanut taloudellisesti takkiin. Siksi kukaan täyspäinen ei ajattele että miehen on saatava vetäytyä kuviosta maksamatta aapeelle hyvitystä vuosista (säästetyt pk-maksut, oma palkkakehitys, aapeen pa s k a eläke).
Hyvitystä siitä että on saanut olla lapsen kanssa kotona? Oikeasti? Ja se eläkekertymä on yksi kärpäsen kakka muutamassa vuodessa. Senkus pyytää vaikka tonnin mieheltään jos siitä kotona olosta nyt pitää korvaus maksaa. Onko itsekkäämpää ajattelua olemassakaan. Pitää ne housut jalassa ja käy töissä.
Eläke on satoja euroja pienempi, turha väittää muuta.
No ei ole. Se vaikutus on keskimäärin kolmen vuoden kotonaolon aikana 100€.
Riippuisikohan vähän palkan suuruudestakin
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.