Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Harmillista että ihmisten pitää oppia kantapään kautta.
Aina avioehto, aina. Oikeesti opettakaa jo hyvissä ajoin lapsillenne tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Aivan niin, avioehtoa ruvetaan tutkimaan vasta avioeron osituksen yhteydessä, mutta että mistä tämä on palstalaisten päähän pälkähtänyt että talous olisi jotenkin eritavalla sen avioehdon laatimisen vuoksi, avioliitossa on kumpaisellakin omat rahat ja sitten sovitaan jos niikseen että miten niitä rahoja käytetään, ei kai siihen oltu muutosta edes ehdotettu.
No juristitäti selittää tämän sinulle.
Jos nyt mietitään tämmöistä pariskuntaa, jossa toinen tienaa enemmän ja on ns aina töissä, kutsutaan häntä B:ksi, ja toinen taas lähtee töistä selvästi useammin aikaisin hakemaan lapsia ja tienaa vähän vähemmän mutta ihan hyvin kumminkin, kutsutaan häntä A:ksi.
Helposti muodostuu semmoisia tapoja, että A käy useammin kaupassa ja laittaa ruokaa, kun se B tulee kotiin muutenkin niin myöhään. Ehkä A ostaa myös lapsille vaatteet melkein aina. A maksaa myös pienet laskut, kun ne tulevat. B taas maksaa isommat laskut kuten asuntolainan lyhennyksen. A kuskaa lapsia ja siksi tankkaa usein auton. B kulkee töihin metrolla ja on usein työmatkoilla, niin hänen ei tarvitse tankata kuin harvoin. A lyhentää autolainan, koska hän ajaa enemmän. Omaisuus on yhteisissä nimissä ja tämä koetaan reiluksi.
A:n nettopalkka on 3500€, ja siitä jää säästöön noin 300€/kk. Se on aika vähän, mutta lasten harrastukset ovat kalliita ja ihan ruokakauppaankin menee tonni kuussa, varakkaita kun ollaan. A laittaa säästönsä rahastoihin.
B:n nettopalkka on 4500€ ja koska hän ei käy kaupassa eikä maksa laskujakaan, hän pystyy laittamaan osakkeisiin 2000€/kk ja muuhun säästöön rahastoihin noin 300€ sekä lyhentämään lainan.
Kymmenen vuotta myöhemmin pari eroaa. Heillä on asunto 600 000€, velkaa 100 000 €, auto 15 000€, osakkeita B:n nimissä 300 000€ ja kummallakin rahastoja 50 000€
Jos heillä ei ole avioehtoa, kumpikin saa puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Se on noin 450 000 €. A tarvitsee sen asunnon, koska lapset jäävät hänelle, joten hän ottaa lainan itselleen, saa 500t arvosta asuntoa ja maksaa B:lle 50 0000 tasinkoa, mikä käy rahastosäästöjen avulla hyvin. B:llä on sitten 500t rahaa, jolla hänkin saa kivan asunnon. Toki tämän jälkeen molemmat ovat köyhempiä kuin ennen, mutta sitä se eroaminen aiheuttaa.
Jos heillä on avioehto, kumpikin pitää itse omaisuutensa. Silloin A:n pitäisi maksaa B:lle hyvitystä 250t asunnosta, jos haluaa sen itselleen, ja lisäksi ottaa 100t velkaa omiin nimiinsä. Se on liian paljon maksettavaa yksinhuoltajalle. A joutuu muuttamaan kaksioon lasten kanssa, ja siihen menevät kaikki hänen rahansa. Tässä skenaariossa B on varakas, hänen omaisuutensa on 250t asunnosta+ 300t osakkeet + 50t hänen rahastonsa, eli 600t, kun A:lla on 250+50 eli 300t. B pitääkin asunnon, ottaa lainan ja hänelle jää vielä 100t säästöjä. Tässäkin molemmat köyhtyvät erossa entiseen verrattuna, mutta A joutuu kurjuuteen kun taas B elää edelleen hulppeasti.
Nyt muistamme, että B:n nettopalkka on ollut alun perin sama kuin A:lla, mutta hän on tienannut enemmän ja maksanut vähemmän arjen menoja, koska A on hoitanut kodin ja lapset oman työnsä ohella. Ei tunnu reilulta!
Avioehtotaloudessa onkin tärkeää, että A muistaa joka viikko periä B:ltä puolet kauppalaskusta ja lasten kuskaamisen bensamenoista ja joka kurahousuista ja kumppareista. Näistä kertyy vuosien mittaan isot summat, kuten tuosta esimerkistä nähdään. Edelleen on aiheellista vaatia, että B myös kuskaa lapsia, koska on tosi vahingollista A:lle jos vain B:n palkka nousee hyvin.
On siis hölmöä väittää, ettei avioehto vaikuttaisi mihinkään avioliiton aikana. Se vaikuttaa kaikkeen. Jos se ei vaikuta arkeen niin, että
räknäillään pennosia jatkuvasti, se vaikuttaa sitä enemmän sitten omaisuuteen. Aina kun toinen saa jäätelöpuikon toisen piikkiin, hän hyötyy toisesta sen eskimopuikon verran. Ilman avioehtoa on ihan sama, kumpi maksaa eskimopuikot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Aivan niin, avioehtoa ruvetaan tutkimaan vasta avioeron osituksen yhteydessä, mutta että mistä tämä on palstalaisten päähän pälkähtänyt että talous olisi jotenkin eritavalla sen avioehdon laatimisen vuoksi, avioliitossa on kumpaisellakin omat rahat ja sitten sovitaan jos niikseen että miten niitä rahoja käytetään, ei kai siihen oltu muutosta edes ehdotettu.
No juristitäti selittää tämän sinulle.
Jos nyt mietitään tämmöistä pariskuntaa, jossa toinen tienaa enemmän ja on ns aina töissä, kutsutaan häntä B:ksi, ja toinen taas lähtee töistä selvästi useammin aikaisin hakemaan lapsia ja tienaa vähän vähemmän mutta ihan hyvin kumminkin, kutsutaan häntä A:ksi.
Helposti muodostuu semmoisia tapoja, että A käy useammin kaupassa ja laittaa ruokaa, kun se B tulee kotiin muutenkin niin myöhään. Ehkä A ostaa myös lapsille vaatteet melkein aina. A maksaa myös pienet laskut, kun ne tulevat. B taas maksaa isommat laskut kuten asuntolainan lyhennyksen. A kuskaa lapsia ja siksi tankkaa usein auton. B kulkee töihin metrolla ja on usein työmatkoilla, niin hänen ei tarvitse tankata kuin harvoin. A lyhentää autolainan, koska hän ajaa enemmän. Omaisuus on yhteisissä nimissä ja tämä koetaan reiluksi.
A:n nettopalkka on 3500€, ja siitä jää säästöön noin 300€/kk. Se on aika vähän, mutta lasten harrastukset ovat kalliita ja ihan ruokakauppaankin menee tonni kuussa, varakkaita kun ollaan. A laittaa säästönsä rahastoihin.
B:n nettopalkka on 4500€ ja koska hän ei käy kaupassa eikä maksa laskujakaan, hän pystyy laittamaan osakkeisiin 2000€/kk ja muuhun säästöön rahastoihin noin 300€ sekä lyhentämään lainan.
Kymmenen vuotta myöhemmin pari eroaa. Heillä on asunto 600 000€, velkaa 100 000 €, auto 15 000€, osakkeita B:n nimissä 300 000€ ja kummallakin rahastoja 50 000€
Jos heillä ei ole avioehtoa, kumpikin saa puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Se on noin 450 000 €. A tarvitsee sen asunnon, koska lapset jäävät hänelle, joten hän ottaa lainan itselleen, saa 500t arvosta asuntoa ja maksaa B:lle 50 0000 tasinkoa, mikä käy rahastosäästöjen avulla hyvin. B:llä on sitten 500t rahaa, jolla hänkin saa kivan asunnon. Toki tämän jälkeen molemmat ovat köyhempiä kuin ennen, mutta sitä se eroaminen aiheuttaa.
Jos heillä on avioehto, kumpikin pitää itse omaisuutensa. Silloin A:n pitäisi maksaa B:lle hyvitystä 250t asunnosta, jos haluaa sen itselleen, ja lisäksi ottaa 100t velkaa omiin nimiinsä. Se on liian paljon maksettavaa yksinhuoltajalle. A joutuu muuttamaan kaksioon lasten kanssa, ja siihen menevät kaikki hänen rahansa. Tässä skenaariossa B on varakas, hänen omaisuutensa on 250t asunnosta+ 300t osakkeet + 50t hänen rahastonsa, eli 600t, kun A:lla on 250+50 eli 300t. B pitääkin asunnon, ottaa lainan ja hänelle jää vielä 100t säästöjä. Tässäkin molemmat köyhtyvät erossa entiseen verrattuna, mutta A joutuu kurjuuteen kun taas B elää edelleen hulppeasti.
Nyt muistamme, että B:n nettopalkka on ollut alun perin sama kuin A:lla, mutta hän on tienannut enemmän ja maksanut vähemmän arjen menoja, koska A on hoitanut kodin ja lapset oman työnsä ohella. Ei tunnu reilulta!
Avioehtotaloudessa onkin tärkeää, että A muistaa joka viikko periä B:ltä puolet kauppalaskusta ja lasten kuskaamisen bensamenoista ja joka kurahousuista ja kumppareista. Näistä kertyy vuosien mittaan isot summat, kuten tuosta esimerkistä nähdään. Edelleen on aiheellista vaatia, että B myös kuskaa lapsia, koska on tosi vahingollista A:lle jos vain B:n palkka nousee hyvin.
On siis hölmöä väittää, ettei avioehto vaikuttaisi mihinkään avioliiton aikana. Se vaikuttaa kaikkeen. Jos se ei vaikuta arkeen niin, että
räknäillään pennosia jatkuvasti, se vaikuttaa sitä enemmän sitten omaisuuteen. Aina kun toinen saa jäätelöpuikon toisen piikkiin, hän hyötyy toisesta sen eskimopuikon verran. Ilman avioehtoa on ihan sama, kumpi maksaa eskimopuikot.
Käytännössä tuo menee usein niin että lasten menot maksetaan yhteiseltä tililtä johon molempien rahat menevät. Nainen ei osoita minkäänlaista mielenkiintoa tienaamisen, sijoittamiseen tai urakehitykseen. Mies maksaa lomia, ravintoloita, lintsireissuja ja autoihin liittyviä kuluja ja hankkii kodin teknologiat. Nainen voi miehen tulojen turvin elää elämää johon hänellä ei olisi yksin ollut koskaan varaa. Eron myötä nainen voi tehdä jotain urakehitykselleen ja sijoittaa rahojaan haluamallaan tavalla. En ymmärrä tätä diskurssia jossa väitetään että nainen on pakotettuna raatanut miehen lypsäessä naisen rahoja koko liiton ajan kun tilanne on usein päinvastainen.
N38 kirjoitti:
Harmillista että ihmisten pitää oppia kantapään kautta.
Aina avioehto, aina. Oikeesti opettakaa jo hyvissä ajoin lapsillenne tämä.
Tuo on todella huono neuvo, sanoo juristitäti. Semmoinen avioehto on ihan hyvä, missä suljetaan perinnöt ja lahjat pois. Muuten voi käydä niin, että avioliitto päättyy eroon, kun toinen on jo saanut perintöä ja toinen vielä ei. Tai toosen vanhemmat ovat sulkeneet avio-oikeudrn ppis testamentilla ja toisen ei. Nämä voivat aiheuttaa epäreiluja tilanteita.
Sen sijaan avio-oikeus liiton aikana kertyneeseen omaisuuteen on useimmilla pareilla ihan reilu juttu, ja helpottaa huomattavasti arkea. Liitto pysyy myös helpommin kasassa, kun molempien kannattaa edistää yhteistä etua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Aivan niin, avioehtoa ruvetaan tutkimaan vasta avioeron osituksen yhteydessä, mutta että mistä tämä on palstalaisten päähän pälkähtänyt että talous olisi jotenkin eritavalla sen avioehdon laatimisen vuoksi, avioliitossa on kumpaisellakin omat rahat ja sitten sovitaan jos niikseen että miten niitä rahoja käytetään, ei kai siihen oltu muutosta edes ehdotettu.
No juristitäti selittää tämän sinulle.
Jos nyt mietitään tämmöistä pariskuntaa, jossa toinen tienaa enemmän ja on ns aina töissä, kutsutaan häntä B:ksi, ja toinen taas lähtee töistä selvästi useammin aikaisin hakemaan lapsia ja tienaa vähän vähemmän mutta ihan hyvin kumminkin, kutsutaan häntä A:ksi.
Helposti muodostuu semmoisia tapoja, että A käy useammin kaupassa ja laittaa ruokaa, kun se B tulee kotiin muutenkin niin myöhään. Ehkä A ostaa myös lapsille vaatteet melkein aina. A maksaa myös pienet laskut, kun ne tulevat. B taas maksaa isommat laskut kuten asuntolainan lyhennyksen. A kuskaa lapsia ja siksi tankkaa usein auton. B kulkee töihin metrolla ja on usein työmatkoilla, niin hänen ei tarvitse tankata kuin harvoin. A lyhentää autolainan, koska hän ajaa enemmän. Omaisuus on yhteisissä nimissä ja tämä koetaan reiluksi.
A:n nettopalkka on 3500€, ja siitä jää säästöön noin 300€/kk. Se on aika vähän, mutta lasten harrastukset ovat kalliita ja ihan ruokakauppaankin menee tonni kuussa, varakkaita kun ollaan. A laittaa säästönsä rahastoihin.
B:n nettopalkka on 4500€ ja koska hän ei käy kaupassa eikä maksa laskujakaan, hän pystyy laittamaan osakkeisiin 2000€/kk ja muuhun säästöön rahastoihin noin 300€ sekä lyhentämään lainan.
Kymmenen vuotta myöhemmin pari eroaa. Heillä on asunto 600 000€, velkaa 100 000 €, auto 15 000€, osakkeita B:n nimissä 300 000€ ja kummallakin rahastoja 50 000€
Jos heillä ei ole avioehtoa, kumpikin saa puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Se on noin 450 000 €. A tarvitsee sen asunnon, koska lapset jäävät hänelle, joten hän ottaa lainan itselleen, saa 500t arvosta asuntoa ja maksaa B:lle 50 0000 tasinkoa, mikä käy rahastosäästöjen avulla hyvin. B:llä on sitten 500t rahaa, jolla hänkin saa kivan asunnon. Toki tämän jälkeen molemmat ovat köyhempiä kuin ennen, mutta sitä se eroaminen aiheuttaa.
Jos heillä on avioehto, kumpikin pitää itse omaisuutensa. Silloin A:n pitäisi maksaa B:lle hyvitystä 250t asunnosta, jos haluaa sen itselleen, ja lisäksi ottaa 100t velkaa omiin nimiinsä. Se on liian paljon maksettavaa yksinhuoltajalle. A joutuu muuttamaan kaksioon lasten kanssa, ja siihen menevät kaikki hänen rahansa. Tässä skenaariossa B on varakas, hänen omaisuutensa on 250t asunnosta+ 300t osakkeet + 50t hänen rahastonsa, eli 600t, kun A:lla on 250+50 eli 300t. B pitääkin asunnon, ottaa lainan ja hänelle jää vielä 100t säästöjä. Tässäkin molemmat köyhtyvät erossa entiseen verrattuna, mutta A joutuu kurjuuteen kun taas B elää edelleen hulppeasti.
Nyt muistamme, että B:n nettopalkka on ollut alun perin sama kuin A:lla, mutta hän on tienannut enemmän ja maksanut vähemmän arjen menoja, koska A on hoitanut kodin ja lapset oman työnsä ohella. Ei tunnu reilulta!
Avioehtotaloudessa onkin tärkeää, että A muistaa joka viikko periä B:ltä puolet kauppalaskusta ja lasten kuskaamisen bensamenoista ja joka kurahousuista ja kumppareista. Näistä kertyy vuosien mittaan isot summat, kuten tuosta esimerkistä nähdään. Edelleen on aiheellista vaatia, että B myös kuskaa lapsia, koska on tosi vahingollista A:lle jos vain B:n palkka nousee hyvin.
On siis hölmöä väittää, ettei avioehto vaikuttaisi mihinkään avioliiton aikana. Se vaikuttaa kaikkeen. Jos se ei vaikuta arkeen niin, että
räknäillään pennosia jatkuvasti, se vaikuttaa sitä enemmän sitten omaisuuteen. Aina kun toinen saa jäätelöpuikon toisen piikkiin, hän hyötyy toisesta sen eskimopuikon verran. Ilman avioehtoa on ihan sama, kumpi maksaa eskimopuikot.
Kuka käskee tehdä osituksen 50/50?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Aivan niin, avioehtoa ruvetaan tutkimaan vasta avioeron osituksen yhteydessä, mutta että mistä tämä on palstalaisten päähän pälkähtänyt että talous olisi jotenkin eritavalla sen avioehdon laatimisen vuoksi, avioliitossa on kumpaisellakin omat rahat ja sitten sovitaan jos niikseen että miten niitä rahoja käytetään, ei kai siihen oltu muutosta edes ehdotettu.
No juristitäti selittää tämän sinulle.
Jos nyt mietitään tämmöistä pariskuntaa, jossa toinen tienaa enemmän ja on ns aina töissä, kutsutaan häntä B:ksi, ja toinen taas lähtee töistä selvästi useammin aikaisin hakemaan lapsia ja tienaa vähän vähemmän mutta ihan hyvin kumminkin, kutsutaan häntä A:ksi.
Helposti muodostuu semmoisia tapoja, että A käy useammin kaupassa ja laittaa ruokaa, kun se B tulee kotiin muutenkin niin myöhään. Ehkä A ostaa myös lapsille vaatteet melkein aina. A maksaa myös pienet laskut, kun ne tulevat. B taas maksaa isommat laskut kuten asuntolainan lyhennyksen. A kuskaa lapsia ja siksi tankkaa usein auton. B kulkee töihin metrolla ja on usein työmatkoilla, niin hänen ei tarvitse tankata kuin harvoin. A lyhentää autolainan, koska hän ajaa enemmän. Omaisuus on yhteisissä nimissä ja tämä koetaan reiluksi.
A:n nettopalkka on 3500€, ja siitä jää säästöön noin 300€/kk. Se on aika vähän, mutta lasten harrastukset ovat kalliita ja ihan ruokakauppaankin menee tonni kuussa, varakkaita kun ollaan. A laittaa säästönsä rahastoihin.
B:n nettopalkka on 4500€ ja koska hän ei käy kaupassa eikä maksa laskujakaan, hän pystyy laittamaan osakkeisiin 2000€/kk ja muuhun säästöön rahastoihin noin 300€ sekä lyhentämään lainan.
Kymmenen vuotta myöhemmin pari eroaa. Heillä on asunto 600 000€, velkaa 100 000 €, auto 15 000€, osakkeita B:n nimissä 300 000€ ja kummallakin rahastoja 50 000€
Jos heillä ei ole avioehtoa, kumpikin saa puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Se on noin 450 000 €. A tarvitsee sen asunnon, koska lapset jäävät hänelle, joten hän ottaa lainan itselleen, saa 500t arvosta asuntoa ja maksaa B:lle 50 0000 tasinkoa, mikä käy rahastosäästöjen avulla hyvin. B:llä on sitten 500t rahaa, jolla hänkin saa kivan asunnon. Toki tämän jälkeen molemmat ovat köyhempiä kuin ennen, mutta sitä se eroaminen aiheuttaa.
Jos heillä on avioehto, kumpikin pitää itse omaisuutensa. Silloin A:n pitäisi maksaa B:lle hyvitystä 250t asunnosta, jos haluaa sen itselleen, ja lisäksi ottaa 100t velkaa omiin nimiinsä. Se on liian paljon maksettavaa yksinhuoltajalle. A joutuu muuttamaan kaksioon lasten kanssa, ja siihen menevät kaikki hänen rahansa. Tässä skenaariossa B on varakas, hänen omaisuutensa on 250t asunnosta+ 300t osakkeet + 50t hänen rahastonsa, eli 600t, kun A:lla on 250+50 eli 300t. B pitääkin asunnon, ottaa lainan ja hänelle jää vielä 100t säästöjä. Tässäkin molemmat köyhtyvät erossa entiseen verrattuna, mutta A joutuu kurjuuteen kun taas B elää edelleen hulppeasti.
Nyt muistamme, että B:n nettopalkka on ollut alun perin sama kuin A:lla, mutta hän on tienannut enemmän ja maksanut vähemmän arjen menoja, koska A on hoitanut kodin ja lapset oman työnsä ohella. Ei tunnu reilulta!
Avioehtotaloudessa onkin tärkeää, että A muistaa joka viikko periä B:ltä puolet kauppalaskusta ja lasten kuskaamisen bensamenoista ja joka kurahousuista ja kumppareista. Näistä kertyy vuosien mittaan isot summat, kuten tuosta esimerkistä nähdään. Edelleen on aiheellista vaatia, että B myös kuskaa lapsia, koska on tosi vahingollista A:lle jos vain B:n palkka nousee hyvin.
On siis hölmöä väittää, ettei avioehto vaikuttaisi mihinkään avioliiton aikana. Se vaikuttaa kaikkeen. Jos se ei vaikuta arkeen niin, että
räknäillään pennosia jatkuvasti, se vaikuttaa sitä enemmän sitten omaisuuteen. Aina kun toinen saa jäätelöpuikon toisen piikkiin, hän hyötyy toisesta sen eskimopuikon verran. Ilman avioehtoa on ihan sama, kumpi maksaa eskimopuikot.Käytännössä tuo menee usein niin että lasten menot maksetaan yhteiseltä tililtä johon molempien rahat menevät. Nainen ei osoita minkäänlaista mielenkiintoa tienaamisen, sijoittamiseen tai urakehitykseen. Mies maksaa lomia, ravintoloita, lintsireissuja ja autoihin liittyviä kuluja ja hankkii kodin teknologiat. Nainen voi miehen tulojen turvin elää elämää johon hänellä ei olisi yksin ollut koskaan varaa. Eron myötä nainen voi tehdä jotain urakehitykselleen ja sijoittaa rahojaan haluamallaan tavalla. En ymmärrä tätä diskurssia jossa väitetään että nainen on pakotettuna raatanut miehen lypsäessä naisen rahoja koko liiton ajan kun tilanne on usein päinvastainen.
Suomalaiset naiset käyvät töissä ja tienaavat ihan relevantteja summia. Siksi myös mies voi naisen tulojen turvin elää elämää, johon hänellä ei olisi yksin koskaan varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Aivan niin, avioehtoa ruvetaan tutkimaan vasta avioeron osituksen yhteydessä, mutta että mistä tämä on palstalaisten päähän pälkähtänyt että talous olisi jotenkin eritavalla sen avioehdon laatimisen vuoksi, avioliitossa on kumpaisellakin omat rahat ja sitten sovitaan jos niikseen että miten niitä rahoja käytetään, ei kai siihen oltu muutosta edes ehdotettu.
No juristitäti selittää tämän sinulle.
Jos nyt mietitään tämmöistä pariskuntaa, jossa toinen tienaa enemmän ja on ns aina töissä, kutsutaan häntä B:ksi, ja toinen taas lähtee töistä selvästi useammin aikaisin hakemaan lapsia ja tienaa vähän vähemmän mutta ihan hyvin kumminkin, kutsutaan häntä A:ksi.
Helposti muodostuu semmoisia tapoja, että A käy useammin kaupassa ja laittaa ruokaa, kun se B tulee kotiin muutenkin niin myöhään. Ehkä A ostaa myös lapsille vaatteet melkein aina. A maksaa myös pienet laskut, kun ne tulevat. B taas maksaa isommat laskut kuten asuntolainan lyhennyksen. A kuskaa lapsia ja siksi tankkaa usein auton. B kulkee töihin metrolla ja on usein työmatkoilla, niin hänen ei tarvitse tankata kuin harvoin. A lyhentää autolainan, koska hän ajaa enemmän. Omaisuus on yhteisissä nimissä ja tämä koetaan reiluksi.
A:n nettopalkka on 3500€, ja siitä jää säästöön noin 300€/kk. Se on aika vähän, mutta lasten harrastukset ovat kalliita ja ihan ruokakauppaankin menee tonni kuussa, varakkaita kun ollaan. A laittaa säästönsä rahastoihin.
B:n nettopalkka on 4500€ ja koska hän ei käy kaupassa eikä maksa laskujakaan, hän pystyy laittamaan osakkeisiin 2000€/kk ja muuhun säästöön rahastoihin noin 300€ sekä lyhentämään lainan.
Kymmenen vuotta myöhemmin pari eroaa. Heillä on asunto 600 000€, velkaa 100 000 €, auto 15 000€, osakkeita B:n nimissä 300 000€ ja kummallakin rahastoja 50 000€
Jos heillä ei ole avioehtoa, kumpikin saa puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Se on noin 450 000 €. A tarvitsee sen asunnon, koska lapset jäävät hänelle, joten hän ottaa lainan itselleen, saa 500t arvosta asuntoa ja maksaa B:lle 50 0000 tasinkoa, mikä käy rahastosäästöjen avulla hyvin. B:llä on sitten 500t rahaa, jolla hänkin saa kivan asunnon. Toki tämän jälkeen molemmat ovat köyhempiä kuin ennen, mutta sitä se eroaminen aiheuttaa.
Jos heillä on avioehto, kumpikin pitää itse omaisuutensa. Silloin A:n pitäisi maksaa B:lle hyvitystä 250t asunnosta, jos haluaa sen itselleen, ja lisäksi ottaa 100t velkaa omiin nimiinsä. Se on liian paljon maksettavaa yksinhuoltajalle. A joutuu muuttamaan kaksioon lasten kanssa, ja siihen menevät kaikki hänen rahansa. Tässä skenaariossa B on varakas, hänen omaisuutensa on 250t asunnosta+ 300t osakkeet + 50t hänen rahastonsa, eli 600t, kun A:lla on 250+50 eli 300t. B pitääkin asunnon, ottaa lainan ja hänelle jää vielä 100t säästöjä. Tässäkin molemmat köyhtyvät erossa entiseen verrattuna, mutta A joutuu kurjuuteen kun taas B elää edelleen hulppeasti.
Nyt muistamme, että B:n nettopalkka on ollut alun perin sama kuin A:lla, mutta hän on tienannut enemmän ja maksanut vähemmän arjen menoja, koska A on hoitanut kodin ja lapset oman työnsä ohella. Ei tunnu reilulta!
Avioehtotaloudessa onkin tärkeää, että A muistaa joka viikko periä B:ltä puolet kauppalaskusta ja lasten kuskaamisen bensamenoista ja joka kurahousuista ja kumppareista. Näistä kertyy vuosien mittaan isot summat, kuten tuosta esimerkistä nähdään. Edelleen on aiheellista vaatia, että B myös kuskaa lapsia, koska on tosi vahingollista A:lle jos vain B:n palkka nousee hyvin.
On siis hölmöä väittää, ettei avioehto vaikuttaisi mihinkään avioliiton aikana. Se vaikuttaa kaikkeen. Jos se ei vaikuta arkeen niin, että
räknäillään pennosia jatkuvasti, se vaikuttaa sitä enemmän sitten omaisuuteen. Aina kun toinen saa jäätelöpuikon toisen piikkiin, hän hyötyy toisesta sen eskimopuikon verran. Ilman avioehtoa on ihan sama, kumpi maksaa eskimopuikot.
Monimutkaiset perimiskuviosi ratkeavat ihan normaalilla yhteisellä taloustilillä minne molemmat laittavat saman summan rahaa. Tuolta maksetaan kaikki kuvaamasi perheen yhteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Aivan niin, avioehtoa ruvetaan tutkimaan vasta avioeron osituksen yhteydessä, mutta että mistä tämä on palstalaisten päähän pälkähtänyt että talous olisi jotenkin eritavalla sen avioehdon laatimisen vuoksi, avioliitossa on kumpaisellakin omat rahat ja sitten sovitaan jos niikseen että miten niitä rahoja käytetään, ei kai siihen oltu muutosta edes ehdotettu.
No juristitäti selittää tämän sinulle.
Jos nyt mietitään tämmöistä pariskuntaa, jossa toinen tienaa enemmän ja on ns aina töissä, kutsutaan häntä B:ksi, ja toinen taas lähtee töistä selvästi useammin aikaisin hakemaan lapsia ja tienaa vähän vähemmän mutta ihan hyvin kumminkin, kutsutaan häntä A:ksi.
Helposti muodostuu semmoisia tapoja, että A käy useammin kaupassa ja laittaa ruokaa, kun se B tulee kotiin muutenkin niin myöhään. Ehkä A ostaa myös lapsille vaatteet melkein aina. A maksaa myös pienet laskut, kun ne tulevat. B taas maksaa isommat laskut kuten asuntolainan lyhennyksen. A kuskaa lapsia ja siksi tankkaa usein auton. B kulkee töihin metrolla ja on usein työmatkoilla, niin hänen ei tarvitse tankata kuin harvoin. A lyhentää autolainan, koska hän ajaa enemmän. Omaisuus on yhteisissä nimissä ja tämä koetaan reiluksi.
A:n nettopalkka on 3500€, ja siitä jää säästöön noin 300€/kk. Se on aika vähän, mutta lasten harrastukset ovat kalliita ja ihan ruokakauppaankin menee tonni kuussa, varakkaita kun ollaan. A laittaa säästönsä rahastoihin.
B:n nettopalkka on 4500€ ja koska hän ei käy kaupassa eikä maksa laskujakaan, hän pystyy laittamaan osakkeisiin 2000€/kk ja muuhun säästöön rahastoihin noin 300€ sekä lyhentämään lainan.
Kymmenen vuotta myöhemmin pari eroaa. Heillä on asunto 600 000€, velkaa 100 000 €, auto 15 000€, osakkeita B:n nimissä 300 000€ ja kummallakin rahastoja 50 000€
Jos heillä ei ole avioehtoa, kumpikin saa puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Se on noin 450 000 €. A tarvitsee sen asunnon, koska lapset jäävät hänelle, joten hän ottaa lainan itselleen, saa 500t arvosta asuntoa ja maksaa B:lle 50 0000 tasinkoa, mikä käy rahastosäästöjen avulla hyvin. B:llä on sitten 500t rahaa, jolla hänkin saa kivan asunnon. Toki tämän jälkeen molemmat ovat köyhempiä kuin ennen, mutta sitä se eroaminen aiheuttaa.
Jos heillä on avioehto, kumpikin pitää itse omaisuutensa. Silloin A:n pitäisi maksaa B:lle hyvitystä 250t asunnosta, jos haluaa sen itselleen, ja lisäksi ottaa 100t velkaa omiin nimiinsä. Se on liian paljon maksettavaa yksinhuoltajalle. A joutuu muuttamaan kaksioon lasten kanssa, ja siihen menevät kaikki hänen rahansa. Tässä skenaariossa B on varakas, hänen omaisuutensa on 250t asunnosta+ 300t osakkeet + 50t hänen rahastonsa, eli 600t, kun A:lla on 250+50 eli 300t. B pitääkin asunnon, ottaa lainan ja hänelle jää vielä 100t säästöjä. Tässäkin molemmat köyhtyvät erossa entiseen verrattuna, mutta A joutuu kurjuuteen kun taas B elää edelleen hulppeasti.
Nyt muistamme, että B:n nettopalkka on ollut alun perin sama kuin A:lla, mutta hän on tienannut enemmän ja maksanut vähemmän arjen menoja, koska A on hoitanut kodin ja lapset oman työnsä ohella. Ei tunnu reilulta!
Avioehtotaloudessa onkin tärkeää, että A muistaa joka viikko periä B:ltä puolet kauppalaskusta ja lasten kuskaamisen bensamenoista ja joka kurahousuista ja kumppareista. Näistä kertyy vuosien mittaan isot summat, kuten tuosta esimerkistä nähdään. Edelleen on aiheellista vaatia, että B myös kuskaa lapsia, koska on tosi vahingollista A:lle jos vain B:n palkka nousee hyvin.
On siis hölmöä väittää, ettei avioehto vaikuttaisi mihinkään avioliiton aikana. Se vaikuttaa kaikkeen. Jos se ei vaikuta arkeen niin, että
räknäillään pennosia jatkuvasti, se vaikuttaa sitä enemmän sitten omaisuuteen. Aina kun toinen saa jäätelöpuikon toisen piikkiin, hän hyötyy toisesta sen eskimopuikon verran. Ilman avioehtoa on ihan sama, kumpi maksaa eskimopuikot.Kuka käskee tehdä osituksen 50/50?
Riitaisessa erossa se on se mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Aivan niin, avioehtoa ruvetaan tutkimaan vasta avioeron osituksen yhteydessä, mutta että mistä tämä on palstalaisten päähän pälkähtänyt että talous olisi jotenkin eritavalla sen avioehdon laatimisen vuoksi, avioliitossa on kumpaisellakin omat rahat ja sitten sovitaan jos niikseen että miten niitä rahoja käytetään, ei kai siihen oltu muutosta edes ehdotettu.
No juristitäti selittää tämän sinulle.
Jos nyt mietitään tämmöistä pariskuntaa, jossa toinen tienaa enemmän ja on ns aina töissä, kutsutaan häntä B:ksi, ja toinen taas lähtee töistä selvästi useammin aikaisin hakemaan lapsia ja tienaa vähän vähemmän mutta ihan hyvin kumminkin, kutsutaan häntä A:ksi.
Helposti muodostuu semmoisia tapoja, että A käy useammin kaupassa ja laittaa ruokaa, kun se B tulee kotiin muutenkin niin myöhään. Ehkä A ostaa myös lapsille vaatteet melkein aina. A maksaa myös pienet laskut, kun ne tulevat. B taas maksaa isommat laskut kuten asuntolainan lyhennyksen. A kuskaa lapsia ja siksi tankkaa usein auton. B kulkee töihin metrolla ja on usein työmatkoilla, niin hänen ei tarvitse tankata kuin harvoin. A lyhentää autolainan, koska hän ajaa enemmän. Omaisuus on yhteisissä nimissä ja tämä koetaan reiluksi.
A:n nettopalkka on 3500€, ja siitä jää säästöön noin 300€/kk. Se on aika vähän, mutta lasten harrastukset ovat kalliita ja ihan ruokakauppaankin menee tonni kuussa, varakkaita kun ollaan. A laittaa säästönsä rahastoihin.
B:n nettopalkka on 4500€ ja koska hän ei käy kaupassa eikä maksa laskujakaan, hän pystyy laittamaan osakkeisiin 2000€/kk ja muuhun säästöön rahastoihin noin 300€ sekä lyhentämään lainan.
Kymmenen vuotta myöhemmin pari eroaa. Heillä on asunto 600 000€, velkaa 100 000 €, auto 15 000€, osakkeita B:n nimissä 300 000€ ja kummallakin rahastoja 50 000€
Jos heillä ei ole avioehtoa, kumpikin saa puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Se on noin 450 000 €. A tarvitsee sen asunnon, koska lapset jäävät hänelle, joten hän ottaa lainan itselleen, saa 500t arvosta asuntoa ja maksaa B:lle 50 0000 tasinkoa, mikä käy rahastosäästöjen avulla hyvin. B:llä on sitten 500t rahaa, jolla hänkin saa kivan asunnon. Toki tämän jälkeen molemmat ovat köyhempiä kuin ennen, mutta sitä se eroaminen aiheuttaa.
Jos heillä on avioehto, kumpikin pitää itse omaisuutensa. Silloin A:n pitäisi maksaa B:lle hyvitystä 250t asunnosta, jos haluaa sen itselleen, ja lisäksi ottaa 100t velkaa omiin nimiinsä. Se on liian paljon maksettavaa yksinhuoltajalle. A joutuu muuttamaan kaksioon lasten kanssa, ja siihen menevät kaikki hänen rahansa. Tässä skenaariossa B on varakas, hänen omaisuutensa on 250t asunnosta+ 300t osakkeet + 50t hänen rahastonsa, eli 600t, kun A:lla on 250+50 eli 300t. B pitääkin asunnon, ottaa lainan ja hänelle jää vielä 100t säästöjä. Tässäkin molemmat köyhtyvät erossa entiseen verrattuna, mutta A joutuu kurjuuteen kun taas B elää edelleen hulppeasti.
Nyt muistamme, että B:n nettopalkka on ollut alun perin sama kuin A:lla, mutta hän on tienannut enemmän ja maksanut vähemmän arjen menoja, koska A on hoitanut kodin ja lapset oman työnsä ohella. Ei tunnu reilulta!
Avioehtotaloudessa onkin tärkeää, että A muistaa joka viikko periä B:ltä puolet kauppalaskusta ja lasten kuskaamisen bensamenoista ja joka kurahousuista ja kumppareista. Näistä kertyy vuosien mittaan isot summat, kuten tuosta esimerkistä nähdään. Edelleen on aiheellista vaatia, että B myös kuskaa lapsia, koska on tosi vahingollista A:lle jos vain B:n palkka nousee hyvin.
On siis hölmöä väittää, ettei avioehto vaikuttaisi mihinkään avioliiton aikana. Se vaikuttaa kaikkeen. Jos se ei vaikuta arkeen niin, että
räknäillään pennosia jatkuvasti, se vaikuttaa sitä enemmän sitten omaisuuteen. Aina kun toinen saa jäätelöpuikon toisen piikkiin, hän hyötyy toisesta sen eskimopuikon verran. Ilman avioehtoa on ihan sama, kumpi maksaa eskimopuikot.Käytännössä tuo menee usein niin että lasten menot maksetaan yhteiseltä tililtä johon molempien rahat menevät. Nainen ei osoita minkäänlaista mielenkiintoa tienaamisen, sijoittamiseen tai urakehitykseen. Mies maksaa lomia, ravintoloita, lintsireissuja ja autoihin liittyviä kuluja ja hankkii kodin teknologiat. Nainen voi miehen tulojen turvin elää elämää johon hänellä ei olisi yksin ollut koskaan varaa. Eron myötä nainen voi tehdä jotain urakehitykselleen ja sijoittaa rahojaan haluamallaan tavalla. En ymmärrä tätä diskurssia jossa väitetään että nainen on pakotettuna raatanut miehen lypsäessä naisen rahoja koko liiton ajan kun tilanne on usein päinvastainen.
Suomalaiset naiset käyvät töissä ja tienaavat ihan relevantteja summia. Siksi myös mies voi naisen tulojen turvin elää elämää, johon hänellä ei olisi yksin koskaan varaa.
Näin ehkä, jos ei hankita naisen himoitsemia ja haluamia lapsia.
Lapset syövät kaiken teoreettisen edun ja enemmänkin, ihan jo vaatimansa asumistilan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Aivan niin, avioehtoa ruvetaan tutkimaan vasta avioeron osituksen yhteydessä, mutta että mistä tämä on palstalaisten päähän pälkähtänyt että talous olisi jotenkin eritavalla sen avioehdon laatimisen vuoksi, avioliitossa on kumpaisellakin omat rahat ja sitten sovitaan jos niikseen että miten niitä rahoja käytetään, ei kai siihen oltu muutosta edes ehdotettu.
No juristitäti selittää tämän sinulle.
Jos nyt mietitään tämmöistä pariskuntaa, jossa toinen tienaa enemmän ja on ns aina töissä, kutsutaan häntä B:ksi, ja toinen taas lähtee töistä selvästi useammin aikaisin hakemaan lapsia ja tienaa vähän vähemmän mutta ihan hyvin kumminkin, kutsutaan häntä A:ksi.
Helposti muodostuu semmoisia tapoja, että A käy useammin kaupassa ja laittaa ruokaa, kun se B tulee kotiin muutenkin niin myöhään. Ehkä A ostaa myös lapsille vaatteet melkein aina. A maksaa myös pienet laskut, kun ne tulevat. B taas maksaa isommat laskut kuten asuntolainan lyhennyksen. A kuskaa lapsia ja siksi tankkaa usein auton. B kulkee töihin metrolla ja on usein työmatkoilla, niin hänen ei tarvitse tankata kuin harvoin. A lyhentää autolainan, koska hän ajaa enemmän. Omaisuus on yhteisissä nimissä ja tämä koetaan reiluksi.
A:n nettopalkka on 3500€, ja siitä jää säästöön noin 300€/kk. Se on aika vähän, mutta lasten harrastukset ovat kalliita ja ihan ruokakauppaankin menee tonni kuussa, varakkaita kun ollaan. A laittaa säästönsä rahastoihin.
B:n nettopalkka on 4500€ ja koska hän ei käy kaupassa eikä maksa laskujakaan, hän pystyy laittamaan osakkeisiin 2000€/kk ja muuhun säästöön rahastoihin noin 300€ sekä lyhentämään lainan.
Kymmenen vuotta myöhemmin pari eroaa. Heillä on asunto 600 000€, velkaa 100 000 €, auto 15 000€, osakkeita B:n nimissä 300 000€ ja kummallakin rahastoja 50 000€
Jos heillä ei ole avioehtoa, kumpikin saa puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Se on noin 450 000 €. A tarvitsee sen asunnon, koska lapset jäävät hänelle, joten hän ottaa lainan itselleen, saa 500t arvosta asuntoa ja maksaa B:lle 50 0000 tasinkoa, mikä käy rahastosäästöjen avulla hyvin. B:llä on sitten 500t rahaa, jolla hänkin saa kivan asunnon. Toki tämän jälkeen molemmat ovat köyhempiä kuin ennen, mutta sitä se eroaminen aiheuttaa.
Jos heillä on avioehto, kumpikin pitää itse omaisuutensa. Silloin A:n pitäisi maksaa B:lle hyvitystä 250t asunnosta, jos haluaa sen itselleen, ja lisäksi ottaa 100t velkaa omiin nimiinsä. Se on liian paljon maksettavaa yksinhuoltajalle. A joutuu muuttamaan kaksioon lasten kanssa, ja siihen menevät kaikki hänen rahansa. Tässä skenaariossa B on varakas, hänen omaisuutensa on 250t asunnosta+ 300t osakkeet + 50t hänen rahastonsa, eli 600t, kun A:lla on 250+50 eli 300t. B pitääkin asunnon, ottaa lainan ja hänelle jää vielä 100t säästöjä. Tässäkin molemmat köyhtyvät erossa entiseen verrattuna, mutta A joutuu kurjuuteen kun taas B elää edelleen hulppeasti.
Nyt muistamme, että B:n nettopalkka on ollut alun perin sama kuin A:lla, mutta hän on tienannut enemmän ja maksanut vähemmän arjen menoja, koska A on hoitanut kodin ja lapset oman työnsä ohella. Ei tunnu reilulta!
Avioehtotaloudessa onkin tärkeää, että A muistaa joka viikko periä B:ltä puolet kauppalaskusta ja lasten kuskaamisen bensamenoista ja joka kurahousuista ja kumppareista. Näistä kertyy vuosien mittaan isot summat, kuten tuosta esimerkistä nähdään. Edelleen on aiheellista vaatia, että B myös kuskaa lapsia, koska on tosi vahingollista A:lle jos vain B:n palkka nousee hyvin.
On siis hölmöä väittää, ettei avioehto vaikuttaisi mihinkään avioliiton aikana. Se vaikuttaa kaikkeen. Jos se ei vaikuta arkeen niin, että
räknäillään pennosia jatkuvasti, se vaikuttaa sitä enemmän sitten omaisuuteen. Aina kun toinen saa jäätelöpuikon toisen piikkiin, hän hyötyy toisesta sen eskimopuikon verran. Ilman avioehtoa on ihan sama, kumpi maksaa eskimopuikot.
Ei se vaikuta yhtään mihinkään avioliitossa. Ei mihinkään. Ja ositukseenkin vain yhtenä osana erossa, siitä huolimatta sä saat tehdä reilun osituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Aivan niin, avioehtoa ruvetaan tutkimaan vasta avioeron osituksen yhteydessä, mutta että mistä tämä on palstalaisten päähän pälkähtänyt että talous olisi jotenkin eritavalla sen avioehdon laatimisen vuoksi, avioliitossa on kumpaisellakin omat rahat ja sitten sovitaan jos niikseen että miten niitä rahoja käytetään, ei kai siihen oltu muutosta edes ehdotettu.
No juristitäti selittää tämän sinulle.
Jos nyt mietitään tämmöistä pariskuntaa, jossa toinen tienaa enemmän ja on ns aina töissä, kutsutaan häntä B:ksi, ja toinen taas lähtee töistä selvästi useammin aikaisin hakemaan lapsia ja tienaa vähän vähemmän mutta ihan hyvin kumminkin, kutsutaan häntä A:ksi.
Helposti muodostuu semmoisia tapoja, että A käy useammin kaupassa ja laittaa ruokaa, kun se B tulee kotiin muutenkin niin myöhään. Ehkä A ostaa myös lapsille vaatteet melkein aina. A maksaa myös pienet laskut, kun ne tulevat. B taas maksaa isommat laskut kuten asuntolainan lyhennyksen. A kuskaa lapsia ja siksi tankkaa usein auton. B kulkee töihin metrolla ja on usein työmatkoilla, niin hänen ei tarvitse tankata kuin harvoin. A lyhentää autolainan, koska hän ajaa enemmän. Omaisuus on yhteisissä nimissä ja tämä koetaan reiluksi.
A:n nettopalkka on 3500€, ja siitä jää säästöön noin 300€/kk. Se on aika vähän, mutta lasten harrastukset ovat kalliita ja ihan ruokakauppaankin menee tonni kuussa, varakkaita kun ollaan. A laittaa säästönsä rahastoihin.
B:n nettopalkka on 4500€ ja koska hän ei käy kaupassa eikä maksa laskujakaan, hän pystyy laittamaan osakkeisiin 2000€/kk ja muuhun säästöön rahastoihin noin 300€ sekä lyhentämään lainan.
Kymmenen vuotta myöhemmin pari eroaa. Heillä on asunto 600 000€, velkaa 100 000 €, auto 15 000€, osakkeita B:n nimissä 300 000€ ja kummallakin rahastoja 50 000€
Jos heillä ei ole avioehtoa, kumpikin saa puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Se on noin 450 000 €. A tarvitsee sen asunnon, koska lapset jäävät hänelle, joten hän ottaa lainan itselleen, saa 500t arvosta asuntoa ja maksaa B:lle 50 0000 tasinkoa, mikä käy rahastosäästöjen avulla hyvin. B:llä on sitten 500t rahaa, jolla hänkin saa kivan asunnon. Toki tämän jälkeen molemmat ovat köyhempiä kuin ennen, mutta sitä se eroaminen aiheuttaa.
Jos heillä on avioehto, kumpikin pitää itse omaisuutensa. Silloin A:n pitäisi maksaa B:lle hyvitystä 250t asunnosta, jos haluaa sen itselleen, ja lisäksi ottaa 100t velkaa omiin nimiinsä. Se on liian paljon maksettavaa yksinhuoltajalle. A joutuu muuttamaan kaksioon lasten kanssa, ja siihen menevät kaikki hänen rahansa. Tässä skenaariossa B on varakas, hänen omaisuutensa on 250t asunnosta+ 300t osakkeet + 50t hänen rahastonsa, eli 600t, kun A:lla on 250+50 eli 300t. B pitääkin asunnon, ottaa lainan ja hänelle jää vielä 100t säästöjä. Tässäkin molemmat köyhtyvät erossa entiseen verrattuna, mutta A joutuu kurjuuteen kun taas B elää edelleen hulppeasti.
Nyt muistamme, että B:n nettopalkka on ollut alun perin sama kuin A:lla, mutta hän on tienannut enemmän ja maksanut vähemmän arjen menoja, koska A on hoitanut kodin ja lapset oman työnsä ohella. Ei tunnu reilulta!
Avioehtotaloudessa onkin tärkeää, että A muistaa joka viikko periä B:ltä puolet kauppalaskusta ja lasten kuskaamisen bensamenoista ja joka kurahousuista ja kumppareista. Näistä kertyy vuosien mittaan isot summat, kuten tuosta esimerkistä nähdään. Edelleen on aiheellista vaatia, että B myös kuskaa lapsia, koska on tosi vahingollista A:lle jos vain B:n palkka nousee hyvin.
On siis hölmöä väittää, ettei avioehto vaikuttaisi mihinkään avioliiton aikana. Se vaikuttaa kaikkeen. Jos se ei vaikuta arkeen niin, että
räknäillään pennosia jatkuvasti, se vaikuttaa sitä enemmän sitten omaisuuteen. Aina kun toinen saa jäätelöpuikon toisen piikkiin, hän hyötyy toisesta sen eskimopuikon verran. Ilman avioehtoa on ihan sama, kumpi maksaa eskimopuikot.Kuka käskee tehdä osituksen 50/50?
Riitaisessa erossa se on se mitä tapahtuu.
No jos eronsa haluaa oikeuden päätöksellä tehdä, sit on ihan turha nillittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N38 kirjoitti:
Harmillista että ihmisten pitää oppia kantapään kautta.
Aina avioehto, aina. Oikeesti opettakaa jo hyvissä ajoin lapsillenne tämä.Tuo on todella huono neuvo, sanoo juristitäti. Semmoinen avioehto on ihan hyvä, missä suljetaan perinnöt ja lahjat pois. Muuten voi käydä niin, että avioliitto päättyy eroon, kun toinen on jo saanut perintöä ja toinen vielä ei. Tai toosen vanhemmat ovat sulkeneet avio-oikeudrn ppis testamentilla ja toisen ei. Nämä voivat aiheuttaa epäreiluja tilanteita.
Sen sijaan avio-oikeus liiton aikana kertyneeseen omaisuuteen on useimmilla pareilla ihan reilu juttu, ja helpottaa huomattavasti arkea. Liitto pysyy myös helpommin kasassa, kun molempien kannattaa edistää yhteistä etua.
Mitä tarkoitat arjen helpottumisella, eihän avio-oikeus vaikuta avioliiton aikana varsinaisesti. Omaisuus on puolisoilla erillistä myös avioliitossa, siis jos Matin rahoilla ostetaan auto, niin se on Matin vaikka Maija käyttäisi, mutta jos Matti haluaa siirtää autonsa Maijan nimiin, pitää maksaa lahjaveroa. Yhteiseen elatukseen käytetyistä ei tarvitse pitää lukua eikä tavanomaisista lahjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N38 kirjoitti:
Harmillista että ihmisten pitää oppia kantapään kautta.
Aina avioehto, aina. Oikeesti opettakaa jo hyvissä ajoin lapsillenne tämä.Tuo on todella huono neuvo, sanoo juristitäti. Semmoinen avioehto on ihan hyvä, missä suljetaan perinnöt ja lahjat pois. Muuten voi käydä niin, että avioliitto päättyy eroon, kun toinen on jo saanut perintöä ja toinen vielä ei. Tai toosen vanhemmat ovat sulkeneet avio-oikeudrn ppis testamentilla ja toisen ei. Nämä voivat aiheuttaa epäreiluja tilanteita.
Sen sijaan avio-oikeus liiton aikana kertyneeseen omaisuuteen on useimmilla pareilla ihan reilu juttu, ja helpottaa huomattavasti arkea. Liitto pysyy myös helpommin kasassa, kun molempien kannattaa edistää yhteistä etua.
Mitä tarkoitat arjen helpottumisella, eihän avio-oikeus vaikuta avioliiton aikana varsinaisesti. Omaisuus on puolisoilla erillistä myös avioliitossa, siis jos Matin rahoilla ostetaan auto, niin se on Matin vaikka Maija käyttäisi, mutta jos Matti haluaa siirtää autonsa Maijan nimiin, pitää maksaa lahjaveroa. Yhteiseen elatukseen käytetyistä ei tarvitse pitää lukua eikä tavanomaisista lahjoista.
Ei tarvitse maksaa lahjaveroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N38 kirjoitti:
Harmillista että ihmisten pitää oppia kantapään kautta.
Aina avioehto, aina. Oikeesti opettakaa jo hyvissä ajoin lapsillenne tämä.Tuo on todella huono neuvo, sanoo juristitäti. Semmoinen avioehto on ihan hyvä, missä suljetaan perinnöt ja lahjat pois. Muuten voi käydä niin, että avioliitto päättyy eroon, kun toinen on jo saanut perintöä ja toinen vielä ei. Tai toosen vanhemmat ovat sulkeneet avio-oikeudrn ppis testamentilla ja toisen ei. Nämä voivat aiheuttaa epäreiluja tilanteita.
Sen sijaan avio-oikeus liiton aikana kertyneeseen omaisuuteen on useimmilla pareilla ihan reilu juttu, ja helpottaa huomattavasti arkea. Liitto pysyy myös helpommin kasassa, kun molempien kannattaa edistää yhteistä etua.
Mitä tarkoitat arjen helpottumisella, eihän avio-oikeus vaikuta avioliiton aikana varsinaisesti. Omaisuus on puolisoilla erillistä myös avioliitossa, siis jos Matin rahoilla ostetaan auto, niin se on Matin vaikka Maija käyttäisi, mutta jos Matti haluaa siirtää autonsa Maijan nimiin, pitää maksaa lahjaveroa. Yhteiseen elatukseen käytetyistä ei tarvitse pitää lukua eikä tavanomaisista lahjoista.
Ei tarvitse maksaa lahjaveroa.
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/lahja/milloin-pit%C3%A4%C…
Lahjoista pitää maksaa lahjaveroa, jos niiden arvo on 5 000 euroa tai enemmän kolmen vuoden aikana. Vaikka kyseessä ovat aviopuolisot, se ei tee omaisuuden siirtämisestä verotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Aivan niin, avioehtoa ruvetaan tutkimaan vasta avioeron osituksen yhteydessä, mutta että mistä tämä on palstalaisten päähän pälkähtänyt että talous olisi jotenkin eritavalla sen avioehdon laatimisen vuoksi, avioliitossa on kumpaisellakin omat rahat ja sitten sovitaan jos niikseen että miten niitä rahoja käytetään, ei kai siihen oltu muutosta edes ehdotettu.
No juristitäti selittää tämän sinulle.
Jos nyt mietitään tämmöistä pariskuntaa, jossa toinen tienaa enemmän ja on ns aina töissä, kutsutaan häntä B:ksi, ja toinen taas lähtee töistä selvästi useammin aikaisin hakemaan lapsia ja tienaa vähän vähemmän mutta ihan hyvin kumminkin, kutsutaan häntä A:ksi.
Helposti muodostuu semmoisia tapoja, että A käy useammin kaupassa ja laittaa ruokaa, kun se B tulee kotiin muutenkin niin myöhään. Ehkä A ostaa myös lapsille vaatteet melkein aina. A maksaa myös pienet laskut, kun ne tulevat. B taas maksaa isommat laskut kuten asuntolainan lyhennyksen. A kuskaa lapsia ja siksi tankkaa usein auton. B kulkee töihin metrolla ja on usein työmatkoilla, niin hänen ei tarvitse tankata kuin harvoin. A lyhentää autolainan, koska hän ajaa enemmän. Omaisuus on yhteisissä nimissä ja tämä koetaan reiluksi.
A:n nettopalkka on 3500€, ja siitä jää säästöön noin 300€/kk. Se on aika vähän, mutta lasten harrastukset ovat kalliita ja ihan ruokakauppaankin menee tonni kuussa, varakkaita kun ollaan. A laittaa säästönsä rahastoihin.
B:n nettopalkka on 4500€ ja koska hän ei käy kaupassa eikä maksa laskujakaan, hän pystyy laittamaan osakkeisiin 2000€/kk ja muuhun säästöön rahastoihin noin 300€ sekä lyhentämään lainan.
Kymmenen vuotta myöhemmin pari eroaa. Heillä on asunto 600 000€, velkaa 100 000 €, auto 15 000€, osakkeita B:n nimissä 300 000€ ja kummallakin rahastoja 50 000€
Jos heillä ei ole avioehtoa, kumpikin saa puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Se on noin 450 000 €. A tarvitsee sen asunnon, koska lapset jäävät hänelle, joten hän ottaa lainan itselleen, saa 500t arvosta asuntoa ja maksaa B:lle 50 0000 tasinkoa, mikä käy rahastosäästöjen avulla hyvin. B:llä on sitten 500t rahaa, jolla hänkin saa kivan asunnon. Toki tämän jälkeen molemmat ovat köyhempiä kuin ennen, mutta sitä se eroaminen aiheuttaa.
Jos heillä on avioehto, kumpikin pitää itse omaisuutensa. Silloin A:n pitäisi maksaa B:lle hyvitystä 250t asunnosta, jos haluaa sen itselleen, ja lisäksi ottaa 100t velkaa omiin nimiinsä. Se on liian paljon maksettavaa yksinhuoltajalle. A joutuu muuttamaan kaksioon lasten kanssa, ja siihen menevät kaikki hänen rahansa. Tässä skenaariossa B on varakas, hänen omaisuutensa on 250t asunnosta+ 300t osakkeet + 50t hänen rahastonsa, eli 600t, kun A:lla on 250+50 eli 300t. B pitääkin asunnon, ottaa lainan ja hänelle jää vielä 100t säästöjä. Tässäkin molemmat köyhtyvät erossa entiseen verrattuna, mutta A joutuu kurjuuteen kun taas B elää edelleen hulppeasti.
Nyt muistamme, että B:n nettopalkka on ollut alun perin sama kuin A:lla, mutta hän on tienannut enemmän ja maksanut vähemmän arjen menoja, koska A on hoitanut kodin ja lapset oman työnsä ohella. Ei tunnu reilulta!
Avioehtotaloudessa onkin tärkeää, että A muistaa joka viikko periä B:ltä puolet kauppalaskusta ja lasten kuskaamisen bensamenoista ja joka kurahousuista ja kumppareista. Näistä kertyy vuosien mittaan isot summat, kuten tuosta esimerkistä nähdään. Edelleen on aiheellista vaatia, että B myös kuskaa lapsia, koska on tosi vahingollista A:lle jos vain B:n palkka nousee hyvin.
On siis hölmöä väittää, ettei avioehto vaikuttaisi mihinkään avioliiton aikana. Se vaikuttaa kaikkeen. Jos se ei vaikuta arkeen niin, että
räknäillään pennosia jatkuvasti, se vaikuttaa sitä enemmän sitten omaisuuteen. Aina kun toinen saa jäätelöpuikon toisen piikkiin, hän hyötyy toisesta sen eskimopuikon verran. Ilman avioehtoa on ihan sama, kumpi maksaa eskimopuikot.
Höpsistä. Tottakai omat sijoitukset ja säästöt on omia. Eli jaettavaa on se yhteinen omaisuus molemmissa tapauksissa ihan sama. Jos nyt sit haluaa arjessa varmistaa että molemmilta menee yhtä paljon rahaa, sit varmistaa, ei sen pitäisi liittyä mahdolliseen tulevaan eroon ja avioehtoon mitenkään. Jos et halua maksaa enemmän, et sit maksa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies alkoi puhumaan avioehdosta keväällä, että jos tehtäisiin. Kyselin, että miksi ym. En saanut vastausta ja eroa ei kuulemma pohtinut. Kesällä ilmoitti, että haluaa erota. En onneksi suostunut mihinkään lappuihin keväällä.
Hurraa, sait kupattua! Mutta miksiköhän halusi erota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N38 kirjoitti:
Harmillista että ihmisten pitää oppia kantapään kautta.
Aina avioehto, aina. Oikeesti opettakaa jo hyvissä ajoin lapsillenne tämä.Tuo on todella huono neuvo, sanoo juristitäti. Semmoinen avioehto on ihan hyvä, missä suljetaan perinnöt ja lahjat pois. Muuten voi käydä niin, että avioliitto päättyy eroon, kun toinen on jo saanut perintöä ja toinen vielä ei. Tai toosen vanhemmat ovat sulkeneet avio-oikeudrn ppis testamentilla ja toisen ei. Nämä voivat aiheuttaa epäreiluja tilanteita.
Sen sijaan avio-oikeus liiton aikana kertyneeseen omaisuuteen on useimmilla pareilla ihan reilu juttu, ja helpottaa huomattavasti arkea. Liitto pysyy myös helpommin kasassa, kun molempien kannattaa edistää yhteistä etua.
Mitä tarkoitat arjen helpottumisella, eihän avio-oikeus vaikuta avioliiton aikana varsinaisesti. Omaisuus on puolisoilla erillistä myös avioliitossa, siis jos Matin rahoilla ostetaan auto, niin se on Matin vaikka Maija käyttäisi, mutta jos Matti haluaa siirtää autonsa Maijan nimiin, pitää maksaa lahjaveroa. Yhteiseen elatukseen käytetyistä ei tarvitse pitää lukua eikä tavanomaisista lahjoista.
Ei tarvitse maksaa lahjaveroa.
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/lahja/milloin-pit%C3%A4%C…
Lahjoista pitää maksaa lahjaveroa, jos niiden arvo on 5 000 euroa tai enemmän kolmen vuoden aikana. Vaikka kyseessä ovat aviopuolisot, se ei tee omaisuuden siirtämisestä verotonta.
No ei kukaan vain siirrä omaisuuttaan tietenkään vaan *myy*.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
No se on tässä se mysteeri, et mikä on tän miehen päässä nyt muuttunut. Se pistää miettimään, mitä on tapahtumassa. Jos nyt vaan haluaa erilliset rahat, olisi voinut sen ilmaista toisin. Sanomalla sen. Jos hän on tähän asti halunnut yhteisen talouden, mutta nyt ei yhtäkkiä haluakaan, joku on hänen mielessään nyt toisin, kuin ennen.
Ymmärsinkö oikein, avioehto realisoituu vasta avioeron yhteydessä? Siihen asti kaikki on edelleen, kuten ennenkin.Aivan niin, avioehtoa ruvetaan tutkimaan vasta avioeron osituksen yhteydessä, mutta että mistä tämä on palstalaisten päähän pälkähtänyt että talous olisi jotenkin eritavalla sen avioehdon laatimisen vuoksi, avioliitossa on kumpaisellakin omat rahat ja sitten sovitaan jos niikseen että miten niitä rahoja käytetään, ei kai siihen oltu muutosta edes ehdotettu.
No juristitäti selittää tämän sinulle.
Jos nyt mietitään tämmöistä pariskuntaa, jossa toinen tienaa enemmän ja on ns aina töissä, kutsutaan häntä B:ksi, ja toinen taas lähtee töistä selvästi useammin aikaisin hakemaan lapsia ja tienaa vähän vähemmän mutta ihan hyvin kumminkin, kutsutaan häntä A:ksi.
Helposti muodostuu semmoisia tapoja, että A käy useammin kaupassa ja laittaa ruokaa, kun se B tulee kotiin muutenkin niin myöhään. Ehkä A ostaa myös lapsille vaatteet melkein aina. A maksaa myös pienet laskut, kun ne tulevat. B taas maksaa isommat laskut kuten asuntolainan lyhennyksen. A kuskaa lapsia ja siksi tankkaa usein auton. B kulkee töihin metrolla ja on usein työmatkoilla, niin hänen ei tarvitse tankata kuin harvoin. A lyhentää autolainan, koska hän ajaa enemmän. Omaisuus on yhteisissä nimissä ja tämä koetaan reiluksi.
A:n nettopalkka on 3500€, ja siitä jää säästöön noin 300€/kk. Se on aika vähän, mutta lasten harrastukset ovat kalliita ja ihan ruokakauppaankin menee tonni kuussa, varakkaita kun ollaan. A laittaa säästönsä rahastoihin.
B:n nettopalkka on 4500€ ja koska hän ei käy kaupassa eikä maksa laskujakaan, hän pystyy laittamaan osakkeisiin 2000€/kk ja muuhun säästöön rahastoihin noin 300€ sekä lyhentämään lainan.
Kymmenen vuotta myöhemmin pari eroaa. Heillä on asunto 600 000€, velkaa 100 000 €, auto 15 000€, osakkeita B:n nimissä 300 000€ ja kummallakin rahastoja 50 000€
Jos heillä ei ole avioehtoa, kumpikin saa puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Se on noin 450 000 €. A tarvitsee sen asunnon, koska lapset jäävät hänelle, joten hän ottaa lainan itselleen, saa 500t arvosta asuntoa ja maksaa B:lle 50 0000 tasinkoa, mikä käy rahastosäästöjen avulla hyvin. B:llä on sitten 500t rahaa, jolla hänkin saa kivan asunnon. Toki tämän jälkeen molemmat ovat köyhempiä kuin ennen, mutta sitä se eroaminen aiheuttaa.
Jos heillä on avioehto, kumpikin pitää itse omaisuutensa. Silloin A:n pitäisi maksaa B:lle hyvitystä 250t asunnosta, jos haluaa sen itselleen, ja lisäksi ottaa 100t velkaa omiin nimiinsä. Se on liian paljon maksettavaa yksinhuoltajalle. A joutuu muuttamaan kaksioon lasten kanssa, ja siihen menevät kaikki hänen rahansa. Tässä skenaariossa B on varakas, hänen omaisuutensa on 250t asunnosta+ 300t osakkeet + 50t hänen rahastonsa, eli 600t, kun A:lla on 250+50 eli 300t. B pitääkin asunnon, ottaa lainan ja hänelle jää vielä 100t säästöjä. Tässäkin molemmat köyhtyvät erossa entiseen verrattuna, mutta A joutuu kurjuuteen kun taas B elää edelleen hulppeasti.
Nyt muistamme, että B:n nettopalkka on ollut alun perin sama kuin A:lla, mutta hän on tienannut enemmän ja maksanut vähemmän arjen menoja, koska A on hoitanut kodin ja lapset oman työnsä ohella. Ei tunnu reilulta!
Avioehtotaloudessa onkin tärkeää, että A muistaa joka viikko periä B:ltä puolet kauppalaskusta ja lasten kuskaamisen bensamenoista ja joka kurahousuista ja kumppareista. Näistä kertyy vuosien mittaan isot summat, kuten tuosta esimerkistä nähdään. Edelleen on aiheellista vaatia, että B myös kuskaa lapsia, koska on tosi vahingollista A:lle jos vain B:n palkka nousee hyvin.
On siis hölmöä väittää, ettei avioehto vaikuttaisi mihinkään avioliiton aikana. Se vaikuttaa kaikkeen. Jos se ei vaikuta arkeen niin, että
räknäillään pennosia jatkuvasti, se vaikuttaa sitä enemmän sitten omaisuuteen. Aina kun toinen saa jäätelöpuikon toisen piikkiin, hän hyötyy toisesta sen eskimopuikon verran. Ilman avioehtoa on ihan sama, kumpi maksaa eskimopuikot.
Täti saatat olla mutta juristi et ainakaan, sillä kukaan juristikoulutuksen ei puhu pelkästään avioehdosta tarkoittaessaan poissulkevaa avioehtoa kuin ei avioehtotaloudestakaan. Aivan kamalaa skeidaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N38 kirjoitti:
Harmillista että ihmisten pitää oppia kantapään kautta.
Aina avioehto, aina. Oikeesti opettakaa jo hyvissä ajoin lapsillenne tämä.Tuo on todella huono neuvo, sanoo juristitäti. Semmoinen avioehto on ihan hyvä, missä suljetaan perinnöt ja lahjat pois. Muuten voi käydä niin, että avioliitto päättyy eroon, kun toinen on jo saanut perintöä ja toinen vielä ei. Tai toosen vanhemmat ovat sulkeneet avio-oikeudrn ppis testamentilla ja toisen ei. Nämä voivat aiheuttaa epäreiluja tilanteita.
Sen sijaan avio-oikeus liiton aikana kertyneeseen omaisuuteen on useimmilla pareilla ihan reilu juttu, ja helpottaa huomattavasti arkea. Liitto pysyy myös helpommin kasassa, kun molempien kannattaa edistää yhteistä etua.
Mitä tarkoitat arjen helpottumisella, eihän avio-oikeus vaikuta avioliiton aikana varsinaisesti. Omaisuus on puolisoilla erillistä myös avioliitossa, siis jos Matin rahoilla ostetaan auto, niin se on Matin vaikka Maija käyttäisi, mutta jos Matti haluaa siirtää autonsa Maijan nimiin, pitää maksaa lahjaveroa. Yhteiseen elatukseen käytetyistä ei tarvitse pitää lukua eikä tavanomaisista lahjoista.
Tässä tarkoitettiin vanhemmilta tai isovanhemmilta saatuja lahjoja. Siis on yleistä, että vanhemmat antavat osan perinnöstä lapselleen lahjana jo eläessään. Ja tämmöinen äiskän ja iskän lahjoitus, vaikkapa kesämökki, olisi sitten avio-oikeudesta vapaa, eli ei menisi mukaan osituslaskelmaan jos tulee ero.
Kaikki tietää. Eiköhän tossa vain ole mennyt yksi sana väärin.
-eri