Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisen vainoharhaista sakkia. Miehellä pakko olla salasuhde ja naista kannustetaan tuollaisen harhan pohjalta käyttäytymään yhtä salamyhkäisesti. Entä jos kyse on vain perinteisesti siitä että suhde on elähtänyt ja vetelee viimeisiään. Mies ei osaa puhua vaan järjestelee asioita pikkuhiljaa koska ei halua aiheuttaa konfliktia. Nainen tekee kaikkensa että ero on miehelle yhtä helvettiä vaikka suhde on jo haudattu pitkän aikaa sitten. Miksi ihmiset eivät voi vaan erota ilman turhaa draamailua? Ja miksi palstalla uskotaan kaikki marttyyrialoitukset ilman minkäänlaista suodatinta. Entä jos ap onkin rahanahne riivinrauta jonka kanssa kukaa ei haluaisi olla naimisissa? Ei sitä voi yksipuolisen selostuksen pohjalta tietää.
Entä jos on raivohullu sosiopaatti tmv? Eihän täällä voi kommentoida yhtään mitään koskaan, jos lähdetään varmuuden vuoksi olettamaan kaikkia vaihtoehtoja, jotka eivät tule aloituksessa ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on tullut järkiinsä ja haluaa heivata sinut pihalle. Sitä ennen hän haluaa maksimoida omaisuutensa.
Mielestäsi on siis järjetöntä perustaa perhe ja sopia työnjaosta siinä? Oletko vähän katkera?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme naisia vaivaa, kun heittäydytään sinisilmäisesti tuollaiseen tilanteeseen! Koskaan ei saisi unohtaa omaa taloudenhoitoa! Puolet liitoista päätyy eroon. Se voi hyvin olla se sinunkin onnellisena pitämäsi oma liitto.
Suomalaisen naisen itsenäisyys on myytti.Kyllä se on ihan puhdasta laiskuutta. Ei tarvitse ponnistella kun toinen tienaa hyvin. Sitä sitten selitellään uhrautumisella vaikka on vaan haluttu mennä sieltä mistä aita matalin.
Ei pienten lasten hoitaminen ole laiskan ihmisen hommaa.
Ja sitten voi myös kysyä, onko se niin paha juttu, jos nauttii omien lastensa hoitamisesta? Viekö se siltä työltä arvon ja tekee siitä laiskottelua?
Isäni oli erikoislääkäri ja tykkäsi työstään todella paljon. Hän teki sitä vielä eläkeiässäkin ihan, koska tykkäsi siitä. Ei kenelläkään käynyt ikinä mielen vieressäkään, ettei siitä olisi maksettu palkkaa, tai että hän olisi jotenkin laiskotellut siellä työpaikalla, vaikka hän nautti työstään ja teki sitä omasta halustaan.
Tää on jännä tää asenne, et naiset vaan laiskottelee hoitaessaan lapsia. Ja todellakin, auta armias, jos vielä siitä tykkää!
Just juuri eronnut nuori äiti kertoi, kuin ex-miehensä oli ollut ihan poikki vietettyään kaksi viikkoa lomastaan lastensa kanssa. Et se oli ihan kamalaa, kun ei ollut yhtään omaa aikaa. Oli siis onnistunut elää perheenisänä muutaman vuoden huomaamatta tätä seikkaa. Ei ole ihme, että se ero tuli.
Tässä ketjussa vain miehillä on rahaa ja lanttikin miehen rahoista omien lasten hoitamiseen on kauhea vääryys ja ryöstö.
Naiset rahat ja naisen työ ovat itsestäänselvyyksiä, molemmat käytetään täysimääräisesti lasten ja miehen ylöspitoon. Naiselle ei kuulu jäädä yhtään mitään omaa omaisuutta tai säästöjä, koska kaikki semmoinen kuuluu miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäjäinen kirjoitti:
Tee se avioehto. Merkitkää siihen, että perintönä saatu omaosuutesi on sinun. Lisäksi vaadit siihen erillisen korvaussumman kotona viettämistäsi vuosista.
Nyt menet heti töihin ja kun avioehto on jätetty maistraattiin ja kuitattu, haet eron.
Mies voi ottaa eron ja ehdottaa jatkaa avoliitossa.
Silloin saat samat ehdot, mutta väkisin.
Saahan sitä ehdotella vaikka mitä. Voi olla, että vaimo tuo oman ehdotuksen avioehdosta allekirjoitettavaksi.
Avioero on ilmoitusasia pöljä. Turha sen jälkeen on tuoda mitään avioehtoja allekirjoitettavaksi.
Jatkaa voi sitten AVOliitossa.
Ei vaan nainen tuo oman avioehdon miehelle allekirjoitettavaksi, kun mies on avioehtoa ehdottanut. Se nyt on selvä, että mies ei saa aikaiseksi hakea eroa vaan sekin jää naisen tehtäväksi. Sen jälkeen kumpikin jatkaa elämistä eri osoitteissa. En keksi yhtään syytä, miksi sitten jatkettaisiin yhdessä asumista.
Miksei jatkettaisi?
Ruuhkavuodet on ohi ja sen aikana kertynyt omaisuus on jaettu reilusti tasan.
Mies on vaan siirtynyt sen verran korkeammalle tasolle, että omaisuutta ei tämän pisteen jälkeen ole enää reilua jakaa tasan.
Ja turha pillittää, että naisella jäi ura tekemättä, koska niiden uraputkien onnistumisprosentti on alle 10% ja tähän asti miehen korkeat tulot ovat kerryttäneet naiselle enemmän yhteistä pottia, kuin naisella olisi omilla tuloillaan mahdollista.
No nyt en enää yhtään ihmettele että erot tulevat miehille puskista.😂
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kysyt olisko muilla ajatuksia tai kokemusta omaan tilanteeseesi liittyen. Kokemusta ei ole, mutta ajatuksia herättää. Olette todennäköisesti puineet asiaa moneen suuntaan ja oletan, että miehesi on ymmärtänyt, että erossa lasten hoito todennäköisesti jakautuu viikko/viikko hoitoon. Kyllä siinä mies tulee näkemään mitä on huolehtia lapsista 24/7. Ehkä siinä voi jäädä myös useitakin työmatkoja tekemättä. Riippuu tietysti työnantajasta, miten joustaa, ellei ehdi ajoissa töihin, kun pitää viedä lapsia tarhaan tai kouluun. Aamut ovat siitä tasapuolisia, ettei ne yllätykset tule ainoastaan ap:n viikolla (oletuksena niitä elämässä riittää yllätyksiä) tulee ehkä moneksi vuodeksi riittämään molemmille. Arvostan sitä, että olet jaksanut olla ketjussa mukana, useimmat jättää ketjun melko nopeasti, ehkä turhautuneena. Aloituksestasi näkyy, että olet älykäs nainen ja tulet pärjäämään tulevaisuudessa kuten olet pärjännyt kotiäitiyden pienten lastenne saadessa turvallista syliä ja hoitoa. Voit olla ylpeä itsestäsi. Et ilmeisesti vielä tiedä millaiseen ratkaisuun tulette päätymään, mutta toivotan voimia, parasta mahdollista lopputulosta ja paljon tsemppiä. 🦋
Mieshän voi eron jälkeenkin tehdä mitä huvittaa, ja niin iso osa miehistä tekeekin. Ei ne suostu viikko viikko systeemeihin, kun on niin itsekkäitä, eikä niitä voi pakottaa edes tapaamaan lapsiaan. Elatusmaksuista määrää laki, mutta mitään rangaistusta ei tule vanhemmalle joka hylkää lapsensa eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten jos mies tekee noin, pidetään tooosiiii vääränä, jos äiti vierannuttaa heitä isästä sanoittamalla sitä hylkäämiskokemusta lapsille ja kertomalla, että nyt ei isi toimi oikein.
Pitäisi mitätöidä lasten kokemus asiasta ja esittää, että juu ooooonnn se jotenkin salaa syvällä sisimmässään tosi lämmin ja välittävä ihminen, ihan saleen oikea tuki ja turva.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin eron.
Ainakaan ei enää jälkikäteen mihinkään avioehtoon kannata suostua.
Jos nyt tuon takia ero tulee, niin kaikki menee puoliksi, tuossa myös näkee miten vähän hän arvostaa sinun panostasi perheen hyväksi tehtyyn työhön ja uhrauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin on tosi typerää nyt yhtäkkiä alkaa nillittää hukkaan menneistä työvuosista. Olisit mennyt töihin jos se nyt sit olikin tärkeää. Toisekseen työ tai ura ei ole mikään kilpailu, joka menee perheen edelle.
Eroahan miehesi suunnittelee. Helpompi erota nyt suoraan. Tuskin hän tasajakoon ihan hevillä suostuu, mutta sähän sen päätät että menetkö tässä vastaan vai et. Minä menisin vastaan, hänen rahojaanhan ne on.
Oletko sinä samanlainen kuin aloittajan mies, eli lupaat kaikenlaista ja vuosia myöhemmin perut lupauksesi? Ja vielä niin, että puolisolle tulee tuhansia euroja tulonmenetyksiä? Miltä tuntuu olla nilkki?
Mitä apn mies on perunut? Mä olen naimisissa oleva nainen, joka on ollut kotona vuosia lasten kanssa. Jos me erottaisiin, en mä mieheni säästöjä tai rahoja tarvitsisi. Mun kotonaoloaikana hän on maksanut kaiken, se on ihan riittävästi. Sit kun mä palaan töihin, sit mulla on mun palkka ja hänellä omansa, taas kaikki maksetaan puoliksi. Ei hänen palkkansa ole mun.
Teillä ehkäpä mies on osallistunut kodinhoitoon ja lastenhoitoon enemmän kuin esim. ap:n mies? Tehnyt jopa yhteensä enemmän hommia (kodin ulkopuolella ja kotona) kuin sinä kotona? Siinä tapauksessa ymmärrästäisin kantasi omalta kohdaltasi.
Mutta jos työnjako ja tilanne on samankaltainen kuin ap:n tilanteessa, niin tuo asenne, että miehen palkka ei ole sinua varten, kun kuitenkin sinun kotana tekemäsi työ on ja on ollut myös miestä varten, ei ole lähtökohtaisesti mielestäni tasa-arvoisesti ajateltu perhe-elämässä. Kyllä sitä kotona tehtävää työtä pitäisi osata itsekin arvostaa yhtälailla kuin pakkatyötä, vaikka kuinka esim. tykkäisi olla kotiäitinä. Toki jos mitään palkkaeroa ei ole teidän välillä, ja kotihommt hoidetaan tasan, niin silloin asiassa ei tulekaan välttämättä mitään epäsuhtaa töihin palattuasi, eikä tuo asenne konkretisoidu näkyville.
Mielestäni kuitenkin perheessä, jossa on lapsia, on erikoista ja hyvin usein epäreiluakin, jo toinen kerryttää vaallisuuttaan ja toinen ei, vaikka tehtäisiin yhtälailla perheen eteen hommia.
Varsinkin ap:n tapauksessa tulee nyt räikeästi miehen epäreilu asenne eiin, kun näistä asioista ja työnjaosta oli selvästi etukäteen sovittu perhettä perustaessa. Ap:llä oli hyvä työ ja uramahdollisuus ja sama palkka kuin miehellään kun perhettä perustettiin. Ap:n mies tuntuu nyt unohtaneen kaiken tämän. Voi olla, ettei ap olisi alkanut kotiäidiksi noin pitkäksi aikaa muilla "ehdoin" tai ei ehkä olisi kyseisen miehen kanssa alunalkaenkaan sitten tehnyt niitä lapsia, jos olisi tiennyt hänen kääntävän kelkkansa yhtäkkiä ja pettävän ap:n isossa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tältä se kai näyttää, kun toista pidetään itsestäänselvyytenä. Mies pitää niin itsestäänselvänä sitä, että ap on vuosien kuluessa uhrannut oman uransa ja eläkkeensä yhteisten lapsien ja kodin hoitoon miehenkin puolesta, että ei enää arvosta sitä yhtään. Päinvastoin asetelma on kääntynyt hänen päässään niin, että itseasiassa se toisen puolesta uhrautunut onkin hän itse ja hän ansaitsee parempaa. Miettii siksi sitä, miten voisi päästä eroln ap:sta mahdollisimman helposti ja halvalla ja vaihtaa uuteen.
Mikä häntä estää eroamasta?
Eron jälkeen pitäisi itse hoitaa omia lapsia? Ja laittaa ruokaa ja korjata jälkensä, pestä pyykkinsä. Kaikkee vaivalloista, mikä on nyt vaimon hommaa.
Eihän tuo liity mitenkään apsta eroon pääsyyn. Se tapahtuu eroamalla. Ei apn mies nyt kovin halukkaasti ole selvästi apsta eroamassa kun kerran avioehtoa ehdottaa eron sijaan.
Haloo! Koska menettäisi erossa puolet! Varautuu itselleen edullisempaan eroon, miksi muuten vaatia avioehtoa!?
Puolet mistä? Yhteisestä omaisuudesta? Niin hän menettäisi avioehdon jälkeenkin (jos oletetaan osituksen menevän 50/50). Porukka ei täällä taida tuetää mitä avioehto tai edes ositus tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin on tosi typerää nyt yhtäkkiä alkaa nillittää hukkaan menneistä työvuosista. Olisit mennyt töihin jos se nyt sit olikin tärkeää. Toisekseen työ tai ura ei ole mikään kilpailu, joka menee perheen edelle.
Eroahan miehesi suunnittelee. Helpompi erota nyt suoraan. Tuskin hän tasajakoon ihan hevillä suostuu, mutta sähän sen päätät että menetkö tässä vastaan vai et. Minä menisin vastaan, hänen rahojaanhan ne on.
Oletko sinä samanlainen kuin aloittajan mies, eli lupaat kaikenlaista ja vuosia myöhemmin perut lupauksesi? Ja vielä niin, että puolisolle tulee tuhansia euroja tulonmenetyksiä? Miltä tuntuu olla nilkki?
Mitä apn mies on perunut? Mä olen naimisissa oleva nainen, joka on ollut kotona vuosia lasten kanssa. Jos me erottaisiin, en mä mieheni säästöjä tai rahoja tarvitsisi. Mun kotonaoloaikana hän on maksanut kaiken, se on ihan riittävästi. Sit kun mä palaan töihin, sit mulla on mun palkka ja hänellä omansa, taas kaikki maksetaan puoliksi. Ei hänen palkkansa ole mun.
Teillä ehkäpä mies on osallistunut kodinhoitoon ja lastenhoitoon enemmän kuin esim. ap:n mies? Tehnyt jopa yhteensä enemmän hommia (kodin ulkopuolella ja kotona) kuin sinä kotona? Siinä tapauksessa ymmärrästäisin kantasi omalta kohdaltasi.
Mutta jos työnjako ja tilanne on samankaltainen kuin ap:n tilanteessa, niin tuo asenne, että miehen palkka ei ole sinua varten, kun kuitenkin sinun kotana tekemäsi työ on ja on ollut myös miestä varten, ei ole lähtökohtaisesti mielestäni tasa-arvoisesti ajateltu perhe-elämässä. Kyllä sitä kotona tehtävää työtä pitäisi osata itsekin arvostaa yhtälailla kuin pakkatyötä, vaikka kuinka esim. tykkäisi olla kotiäitinä. Toki jos mitään palkkaeroa ei ole teidän välillä, ja kotihommt hoidetaan tasan, niin silloin asiassa ei tulekaan välttämättä mitään epäsuhtaa töihin palattuasi, eikä tuo asenne konkretisoidu näkyville.
Mielestäni kuitenkin perheessä, jossa on lapsia, on erikoista ja hyvin usein epäreiluakin, jo toinen kerryttää vaallisuuttaan ja toinen ei, vaikka tehtäisiin yhtälailla perheen eteen hommia.
Varsinkin ap:n tapauksessa tulee nyt räikeästi miehen epäreilu asenne eiin, kun näistä asioista ja työnjaosta oli selvästi etukäteen sovittu perhettä perustaessa. Ap:llä oli hyvä työ ja uramahdollisuus ja sama palkka kuin miehellään kun perhettä perustettiin. Ap:n mies tuntuu nyt unohtaneen kaiken tämän. Voi olla, ettei ap olisi alkanut kotiäidiksi noin pitkäksi aikaa muilla "ehdoin" tai ei ehkä olisi kyseisen miehen kanssa alunalkaenkaan sitten tehnyt niitä lapsia, jos olisi tiennyt hänen kääntävän kelkkansa yhtäkkiä ja pettävän ap:n isossa asiassa.
Kaikki tämä olisi hyvinkin relevanttia pohdintaa jos apn mies ei olisi tehnyt kuten sovittu. Mutta kun hän teki. Ja on tehnyt edelleen vaikka ap on palannut töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt ihan latvakakkosen hommaa sysätä oma elämä nurkkaan ja luottaa toiseen ihmiseen taloudellisesti tuossa määrin.
Mutta nyt kun on myöhäistä miettiä mikä olisi ollut fiksua, et ainakaan allekirjoita mitään. Olet hävinnyt tuossa pelleilyssä niin suuren summan rahaa miehesi kustannuksella. Hänkin sen tietää, mutta haaveilee toisesta naisesta ja kerää rahaa uuteen elämään.
No jos haluaa perheen ja lapsia ja katsoo myös parhaaksi ja haluaa hoitaa niitä kotona, niin myös se on sitä omaa elämää. Monella lapset ja perhe menee myös sen uran ja suurempien rahatienestien edelle arvoasteikossa ja siinä mitä elämässään eniten haluaa. AP:llä on kuitenkin koulutus ja hyvä työ. Että sillälailla ei ole mitenkään pulassa ja puilla paljailla eron sattuessa. Että mitään "latvakakkosen" hommaa ap:n toiminta ei ole nähnytkään.
Nyt on kyse enemmänkin miehen petturuudesta, tuskinpa ap lapsiaan katuu tai niitä kotivuosiaan heidän kanssaan. Mies tässä nyt ei vain pidä osaansa ja puheitaan, mitkä toki vie luottamuksen ja pohjan avioliitolta... Kyllä ap on hävinnyt rahallisesti, mutta veikkaampa että ne lapset ovat hänelle kuitenkin sitä rahallista menetystä tai viivästynyttä uraa tärkeämpiä, kuten monelle on. Ei se toki silti tämän miehen toiminnasta tietenkään mitenkään hyväksyttävää tee, toimii nyt itsekkään ala-arvoisesti. Ero näyttää olevan tulossa. Eikä tietenkään nyt mitään avioehtoja kirjoitella tällaisessa tilanteessa ja kiristyksen voimalla. Mies ei ole enää sitoutunut perheeseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin on tosi typerää nyt yhtäkkiä alkaa nillittää hukkaan menneistä työvuosista. Olisit mennyt töihin jos se nyt sit olikin tärkeää. Toisekseen työ tai ura ei ole mikään kilpailu, joka menee perheen edelle.
Eroahan miehesi suunnittelee. Helpompi erota nyt suoraan. Tuskin hän tasajakoon ihan hevillä suostuu, mutta sähän sen päätät että menetkö tässä vastaan vai et. Minä menisin vastaan, hänen rahojaanhan ne on.
Oletko sinä samanlainen kuin aloittajan mies, eli lupaat kaikenlaista ja vuosia myöhemmin perut lupauksesi? Ja vielä niin, että puolisolle tulee tuhansia euroja tulonmenetyksiä? Miltä tuntuu olla nilkki?
Mitä apn mies on perunut? Mä olen naimisissa oleva nainen, joka on ollut kotona vuosia lasten kanssa. Jos me erottaisiin, en mä mieheni säästöjä tai rahoja tarvitsisi. Mun kotonaoloaikana hän on maksanut kaiken, se on ihan riittävästi. Sit kun mä palaan töihin, sit mulla on mun palkka ja hänellä omansa, taas kaikki maksetaan puoliksi. Ei hänen palkkansa ole mun.
Teillä ehkäpä mies on osallistunut kodinhoitoon ja lastenhoitoon enemmän kuin esim. ap:n mies? Tehnyt jopa yhteensä enemmän hommia (kodin ulkopuolella ja kotona) kuin sinä kotona? Siinä tapauksessa ymmärrästäisin kantasi omalta kohdaltasi.
Mutta jos työnjako ja tilanne on samankaltainen kuin ap:n tilanteessa, niin tuo asenne, että miehen palkka ei ole sinua varten, kun kuitenkin sinun kotana tekemäsi työ on ja on ollut myös miestä varten, ei ole lähtökohtaisesti mielestäni tasa-arvoisesti ajateltu perhe-elämässä. Kyllä sitä kotona tehtävää työtä pitäisi osata itsekin arvostaa yhtälailla kuin pakkatyötä, vaikka kuinka esim. tykkäisi olla kotiäitinä. Toki jos mitään palkkaeroa ei ole teidän välillä, ja kotihommt hoidetaan tasan, niin silloin asiassa ei tulekaan välttämättä mitään epäsuhtaa töihin palattuasi, eikä tuo asenne konkretisoidu näkyville.
Mielestäni kuitenkin perheessä, jossa on lapsia, on erikoista ja hyvin usein epäreiluakin, jo toinen kerryttää vaallisuuttaan ja toinen ei, vaikka tehtäisiin yhtälailla perheen eteen hommia.
Varsinkin ap:n tapauksessa tulee nyt räikeästi miehen epäreilu asenne eiin, kun näistä asioista ja työnjaosta oli selvästi etukäteen sovittu perhettä perustaessa. Ap:llä oli hyvä työ ja uramahdollisuus ja sama palkka kuin miehellään kun perhettä perustettiin. Ap:n mies tuntuu nyt unohtaneen kaiken tämän. Voi olla, ettei ap olisi alkanut kotiäidiksi noin pitkäksi aikaa muilla "ehdoin" tai ei ehkä olisi kyseisen miehen kanssa alunalkaenkaan sitten tehnyt niitä lapsia, jos olisi tiennyt hänen kääntävän kelkkansa yhtäkkiä ja pettävän ap:n isossa asiassa.
Miten kotityöt tai lasten hoito liittyy mitenkään mihinkään?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
He ovat koko ajan kerryttäneet omaisuutta yhdessä. Apn tulanne ei ole millään tavalla epäreilu. Hänen miehensä ehdottaa tästä eteenpäin palkat erillisiksi, sen voisi tehdä ihan ilman avioehtoakin toki, mutta hän haluaisi avioehdon. Onpa iso asia taas.
Tosi monella on koko ajan erilliset tilit, ap ja miehensä siirtyisivät vain siihen miten suurimmalla osalla homma on koko ajan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kysyt olisko muilla ajatuksia tai kokemusta omaan tilanteeseesi liittyen. Kokemusta ei ole, mutta ajatuksia herättää. Olette todennäköisesti puineet asiaa moneen suuntaan ja oletan, että miehesi on ymmärtänyt, että erossa lasten hoito todennäköisesti jakautuu viikko/viikko hoitoon. Kyllä siinä mies tulee näkemään mitä on huolehtia lapsista 24/7. Ehkä siinä voi jäädä myös useitakin työmatkoja tekemättä. Riippuu tietysti työnantajasta, miten joustaa, ellei ehdi ajoissa töihin, kun pitää viedä lapsia tarhaan tai kouluun. Aamut ovat siitä tasapuolisia, ettei ne yllätykset tule ainoastaan ap:n viikolla (oletuksena niitä elämässä riittää yllätyksiä) tulee ehkä moneksi vuodeksi riittämään molemmille. Arvostan sitä, että olet jaksanut olla ketjussa mukana, useimmat jättää ketjun melko nopeasti, ehkä turhautuneena. Aloituksestasi näkyy, että olet älykäs nainen ja tulet pärjäämään tulevaisuudessa kuten olet pärjännyt kotiäitiyden pienten lastenne saadessa turvallista syliä ja hoitoa. Voit olla ylpeä itsestäsi. Et ilmeisesti vielä tiedä millaiseen ratkaisuun tulette päätymään, mutta toivotan voimia, parasta mahdollista lopputulosta ja paljon tsemppiä. 🦋
--
Mieshän voi eron jälkeenkin tehdä mitä huvittaa, ja niin iso osa miehistä tekeekin. Ei ne suostu viikko viikko systeemeihin, kun on niin itsekkäitä, eikä niitä voi pakottaa edes tapaamaan lapsiaan. Elatusmaksuista määrää laki, mutta mitään rangaistusta ei tule vanhemmalle joka hylkää lapsensa eron jälkeen.
**
Mielipiteesi on ihan faktaa, mutta en voinut omassa mielipiteessäni ryhtyä missaamaan ap:n puolisoa. Mitenkään en ketjua lukeneena huomannut sellaista vaihtoehtoa ettei puoliso olisi rakastanut lapsiaan tai aikoisi heidät hylätä. On luonnollista, ettei kaikkea haluakaan tuoda esille, ne ovat heidän omia perheasioitaan. Halusin pysytellä aloitteen mukaisessa, joskin myös halusin olla syyllistämättä ketään muitakaan ketjussa omista asioistaan avautumassa olleita. Yhteiselämää/perhettä perustaessaan kuuluu ihan luonnostaan usko siihen, että yhteistä elämää mennään yhdessä luottamuksen kautta. Surullisinta olisi, mikäli heti alkaisi laskelmoimaan, tai valmistumaan siihen, ettei kannata luottaa puolisonsa lupauksiin. Minusta ap:n / puolisonsa yhteiselo alkoi juuri siten miten meistä suurin osa toivoisi omallekin kohdalle. Mieshän oli ap:n aloituksen mukaan todellinen unelmapuoliso. 🦋
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita syyllistää ap:ta, mutta tässä taas nainen on liikaa luottanut mieheen ja uhrannut oman elämänsä ja taloutensa. Surullisena esimerkkinä tämä eräs jääkiekkoilijan ex-vaimo. Heittäydytään sokeasti suhteeseen ja unohdetaan oman selustan turvaaminen.
Tiedän erään pariskunnan, jossa mies johtotehtävissä tienaa todella hyvin, mutta nainen ns. perusduunarina tienaa monta kertaa miestään vähemmän. Heillä on kaksi lasta. Nainen aloitti muutama vuosi sitten säästämisen ja taitaa sijoitellakin jonkin verran. Hän tietää (ilmeisesti havahtui asiaan, kun heillä oli liitossaan huono vaihe), että eron sattuessa joutuisi tyhjän päälle ja tod.näk. tulisi päätymään kaupungin vuokra-asuntoon, kun mies voisi jatkaa keskiluokkaista elämäänsä. Toki mies on alusta lähtien ollut ovela, eikä ole suostunut naimisiin. Eli nainen todellakin jäisi tyhjän päälle. Mies on siis näin suojannut omaisuutensa ja rahansa.
Kannattaa oikeasti miettiä talousasiat järjellä eikä mennä liittoon sokeasti uskoen sen kestävyyteen, eikä jättäytyä toisen lompakon varaan.Mies on ollut ovela... jännä termi tässä yhteydessä. Annat ymmärtää että miehet olisivat laskelmoivia eivätkä kykene rakkauteen. Niihin ei voi luottaa.
Samalla todistat että naiselle tärkeintä on päästä naimisiin ja kiinni miehen rahoihin. Muuta tarkoitusta miehellä ei ole.
Mihin miesten rahoihin? Miksi vain niillä miehillä on rahaa?? Suomessa naisten työllisyys% on isompi, kuin miesten ja suurin osa miehistä on tavallisia duunareita. Suomessa myös naiset perii, eli kaikki suvun omaisuus ei siirry vain miehille.
Suurin osa ihmisistä/pariskunnista tienaa aika lailla saman, ja jos se mies tienaa sen satasen kuussa enemmän, ei se tarkoita, että mies on rahoissaan jota nainen sitten jahtaa.
En usko, että olen millään tavalla poikkeus naisten keskuudessa, kun olen ottanut huonommin koulutetun ja lähes saman verran tienaavan miehen.
Toki mies peri jossain vaiheessa vanhempansa ja nettosi aika paljon, mutta yhtä lailla voidaan väittää, että miehen sisaren mies on rahankuvat silmissään mennyt naimisiin mieheni siskon kanssa ja jahtaa nyt vaimonsa rahoja.
Niin mutku vain miesten raha on arvokasta. Naisten raha ei. Paitsi jos sen on mieheltä nyhtänyt. Joku jo aiemmin sanoi, et naisten työ on usein näkymätöntä. Naisten mielipiteet myös. Ja raha. Jostain syystä näemme ja huomioimme lähinnä miesten ominaisuudet.
Mieheni sai perintöä 5000 euroa, minä sain hieman yli 50.000 + koruja ja muuta irtainta. Hän ansaitsi työaikanaan enemmän kuin minä, joka hoidin lapsia kokopäiväisesti muutaman vuoden ja sitten myös työssäkäynnin lisäksi. Mies oli matkatöissä. Nyt leskenä saan oman työeläkkeeni lisäksi lesken eläkettä. Pidän sitä kivana korvauksena kotona ilman tuloja viettämästäni ajasta lasten ja kodin hoitajana. Joidenkin mielestä lesken eläkkeet pitäisi lakkauttaa, miksi?
moi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies luultavasti harkitsee eroa. Älä allekirjoita mitään. Rupea panostamaan enemmän itseesi ja tulevaisuuteesi.
Onko mies ruvennut myös treenaamaan tai harrastamaan enemmän? Kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä? Onko miehellä realistisia saumoja saada 10 - 20 vuotta nuorempi nainen?
Mutta jos haluaa eron, voi sekin laittaa vireille. Hän ei siis ole aikeissa laittaa avioehtoa siten, että se poissulkisi omaisuuden jaon tasan, vaan sanoi että hänen mieletä on reilua että tähän astinen omaisuus menee puoliksi ja avioehdon jälkeen molemmat kerryttävät omaansa.
Mies on ruvennut treenaamaan ja harrastamaan enemmän kyllä, ulkonäköön on panostanut aina. On saumoja saada 10 v nuorempi, mielestäni.
Ap
No mikä on sitten ongelma ? Nykyiset rahat menee tasan ja kumpikin säästää sitten omille tileille mitä haluavat. Mies on kuitenkin mahdollistanut sinun kotona olon, kun on itse käynyt töissä.
Mahdollistanut minun kotona olon? En minä ole mikään aivoton laiskimus, vaan tehnyt kovasti aina töitä itsekin. Jätin urani luonnin kesken yhteisten lastemme ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta, yhteisymmärryksessä että kaikki pelataan samaan pussiin ja perhe on yksikkö, jossa kumpikin tekee oman osansa. Näin kuvittelin, mutta ilmeisen idiootti olinkin. En olisi hoitanut 6 vuotta lapsiamme kotona, jos olisin tämän etukäteen tiennyt. Nyt miehen on helppo sanoa, jälkikäteen.
Ap
Tämä "mahdollistanut kotona olon" on kyllä hupaisa. Meilläkin minä suostuin jäämään kotiin koska ajattelin lasten parasta. Kummankin lapsen kohdalla kysyin mieheltä, että jos hän jäisi, mutta ei suostunut. Joten joo, todellakin mahdollistanut kotona olemisen 😅
Mikä siis on laiskuutta? Se, ettei varmista omaa elintasoaan? Onko lasten hoito uhrautumista vai mitä nyt selität?