Lue keskustelun säännöt.
Mikä syy sinulla on tai oli masennukseen?
26.04.2026 |
Tuon toisen ketjun innoittamana. Niin monesti kuulee esitettävän ajatuksen siitä, että masennusta hodetaan terapialla. Ja varmasti hoidetaankin, jos ihmisellä on menneisyydessä tai nykyisyydessä selvittämättömiä, ehkä rankkoja asioita. Mutta entäs sitten ne ihmiset, jotka kokevat, että syyt heidän masennukseensa eivät ole psykologisia? Onko teillä ajatusta, mikä masennuksenne aiheuttaa?
Mä ajattelen, että mulla on jonkinlainen taipumus masennukseen. Ajattelen, että se on ennemmin kemiallinen kuin liittyy varsinaisesti menneisyyteeni tai joihinkin elämäni vaiheisiin. Olen kyllä reagoinut selkeästi epämiellyttäviin asioihin masentumalla, mutta aina ei ole tästä kiinni. Olen myös selkeästi ADHD, mutta en sitten lähtenyt tarjottuun tutkimusprosessiin, koska lääkitystä en halunnut. Voi olla, että taipumus masentua liittyy tuohon. Mulla on myös helposti mielialojen vaihtelua, siis sitä, että saatan olla hetkellisesti aivan pohjamudissa, mutta stten piristyn aivan yhtäkkiä.
Kommentit (32)
Olin kuulema jo penskana "surumielinen", pohdiskeleva ja herkkä. Se on säilynyt läpi elämän. Päälle 20 vuotta syömishäiriöhistoriaa, välillä pitkää aliravitsemusta ja ylikuntoa, välillä hetkeksi tasaantunut. Pari vuotta sitten vasta lääkäri totesi, että olen todennäköisesti sillä pelleilyllä saanut aivokemioihin aikaan pysyvää muutosta, eikä hyvään suuntaan ja että olen mahdollisesti loppuelämän lääkityksellä.
Oon 38 ja kauheasti koitan olla uskomatta siihen ja kovasti yritän, mutta ehkä sillä on oikeasti jotain osuutta asiaan, oon kroppani lisäksi aliravinnut ja näännyttänyt myös aivojani.
Tosiaan vasta nyt kahden vuoden sisään olen opetellut ylipäätään syömään kutakuinkin joka päivä ja tarpeen mukaan, ei meinaa aina vieläkään onnistua.
Eihän mulle kukaan aiemmin maininnut, että ihan perustelintoiminnot ja aivotoiminta tarvitsee niitä kaloreita ja ravintoa.
Kai tän kans on vaan pärjättävä. Ihan överiherkkä olen enkä siitäkään opi eroon.
Myöskin ADDn kriteerit täyttävä sekä autismin piirteitä löytyy. Ahdistuneisuus- sekä paniikkihäiriö + täysin hoitamaton ptsd.
Sen kun tietäisi, missä vaiheessa on lähtenyt vikaraiteille ja miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Senkun tietäis
Mutta olet varmastikin miettinyt asiaa. Jos koet, että sulla ei ole takana vaikeaa lapsuutta tai joitain muita vaikeita asioita elämässäsi, voisiko sun kohdalla olla, että kyseessä on ennemmin reagointitapa tai kemiallinen epätasapaino? Oletko ollut masentunut useammin kuin kerran?
Lähisuvun väkivalta joka kestänyt kohta 40 vuotta. En pääse irti siitä vaikka kuinka yritän .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senkun tietäis
Mutta olet varmastikin miettinyt asiaa. Jos koet, että sulla ei ole takana vaikeaa lapsuutta tai joitain muita vaikeita asioita elämässäsi, voisiko sun kohdalla olla, että kyseessä on ennemmin reagointitapa tai kemiallinen epätasapaino? Oletko ollut masentunut useammin kuin kerran?
Mulla oli ihan hyvä lapsuus, mutta olin tosi arka lapsi. Juoksin pakoon ihmisiä ostoskeskuksissa ettei tartte kohdata heitä. Varmaan hermosti ylikuormittuu tai jotain tai jäänyt päälle?
En tiedä mikä sen aiheutti. Vaivuin koko ajan pikkuhiljaa syvemmälle masennukseen. Ei ollut mitään tunteita lopuksi enää. Ei sitä terapiassakaan saatu selville miksi masennuin. Lääkkeet auttoi pahimman yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellinen osattomuus pienestä pitäen ja kaikki tuho, jonka se teki kehitykselle.
Vierailija kirjoitti:
Olin kuulema jo penskana "surumielinen", pohdiskeleva ja herkkä. Se on säilynyt läpi elämän. Päälle 20 vuotta syömishäiriöhistoriaa, välillä pitkää aliravitsemusta ja ylikuntoa, välillä hetkeksi tasaantunut. Pari vuotta sitten vasta lääkäri totesi, että olen todennäköisesti sillä pelleilyllä saanut aivokemioihin aikaan pysyvää muutosta, eikä hyvään suuntaan ja että olen mahdollisesti loppuelämän lääkityksellä.
Oon 38 ja kauheasti koitan olla uskomatta siihen ja kovasti yritän, mutta ehkä sillä on oikeasti jotain osuutta asiaan, oon kroppani lisäksi aliravinnut ja näännyttänyt myös aivojani.
Tosiaan vasta nyt kahden vuoden sisään olen opetellut ylipäätään syömään kutakuinkin joka päivä ja tarpeen mukaan, ei meinaa aina vieläkään onnistua.
Eihän mulle kukaan aiemmin maininnut, että ihan perustelintoiminnot ja aivotoiminta tarvitsee niitä kaloreita ja ravintoa.
Kai tän kans on vaan pärjättävä. Ihan överiherkkä olen enkä siitäkään opi eroon.
Myöskin ADDn kriteerit täyttävä sekä autismin piirteitä löytyy. Ahdistuneisuus- sekä paniikkihäiriö + täysin hoitamaton ptsd.
Sen kun tietäisi, missä vaiheessa on lähtenyt vikaraiteille ja miksi.
Voi olla, että joku sulle sanoikin, että peruselintoiminnot tarvitsevat toimiakseen energiaa, mutta sairautesi sulki sen pois. Tai sitten ei sanonut, mutta vaikka olisi sanonut, se ei välttämättä olisi johtanut tilanteeseen, jossa olisit alkanut syödä.
En tiedä, olisiko tästä sun kohdallasi apua, mutta olet varmasti joskus kuullut, että suoliston bakteerikanta vaikuttaa aivoihin. Nyt, kun olet opetellut syömään, suolistosi bakteerikanta monipuolistuu, ja mahdollisesti voit sitä myös tietoisesti kehittää ottamalla tavoitteeksi monipuolisen ruokailemisen. Tämä ei varmastikaan ole asia, joka auttaa heti, vaan vaatii aikaa, mutta se voi mahdollisesti olla yksi asia, jolla voit vaikuttaa hyvinvointiisi (ja vaikutatkin koko ajan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senkun tietäis
Mutta olet varmastikin miettinyt asiaa. Jos koet, että sulla ei ole takana vaikeaa lapsuutta tai joitain muita vaikeita asioita elämässäsi, voisiko sun kohdalla olla, että kyseessä on ennemmin reagointitapa tai kemiallinen epätasapaino? Oletko ollut masentunut useammin kuin kerran?
Mulla oli ihan hyvä lapsuus, mutta olin tosi arka lapsi. Juoksin pakoon ihmisiä ostoskeskuksissa ettei tartte kohdata heitä. Varmaan hermosti ylikuormittuu tai jotain tai jäänyt päälle?
Kuulostaa mahdolliselta selitykseltä. Tuota mäkin ajattelen, että kokemus kuormittuneisuudesta aiheuttaa masennusta. Mä myös kuormitun tavallaan sellaisesta normaalista elämästä, vaikka sitä ei ehkä musta uskoisi. Jos joku on arka, niin mä olen varmasti sen vastakoha.
Syy masennukseeni eli alakuloisuuteen, synkkyyteen ja elämänhalun puuttumiseen oli alakuloisuus, synkkyys ja elämänhalun puuttuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono työ ja rahatilanne.
Kun ne ratkesi hävisi myös masennus kuin nappia painamalla.
Vierailija kirjoitti:
Syy masennukseeni eli alakuloisuuteen, synkkyyteen ja elämänhalun puuttumiseen oli alakuloisuus, synkkyys ja elämänhalun puuttuminen.
Niin, ehkä ennemmin kyselin sitä, onko ihmisillä ajatusta siitä, mistä nuo asiat heidän kohdallaan johtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan serotoniinin puute tai muu vastaava.
Siihen oli monia syitä, mutta ei täällä jaksa alkaa sellaiseen pureutumaan kun viestit ja ketjut katoaa miten sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysytään sitten toinen kysymys: Oletteko yrittäneet itse vaikuttaa masennukseen, sen torjumiseen tai parantamiseen, jotenkin muuten kuin lääkkeillä ja keskusteluhoidolla (jotka varmasti mainitaan ensimmäiseksi hoitokeinoiksi? Onko keinoistasi ollut apua? Tämä mua kiinnostaa etenkin teidän kohdalla, jotka olette aika varmoja siitä, että masennus ei johdu vaikkapa epävakaasta lapsuudesta tai jostain myöhemmin elämässä koetusta traumasta. Toki myös jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat voivat vastata!
En saanut harrastaa mitään. Kaikki maksoi muka liikaa. Monesti olen miettinyt miksi tehdä lasta jos tämä ei saa tarvita mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kysytään sitten toinen kysymys: Oletteko yrittäneet itse vaikuttaa masennukseen, sen torjumiseen tai parantamiseen, jotenkin muuten kuin lääkkeillä ja keskusteluhoidolla (jotka varmasti mainitaan ensimmäiseksi hoitokeinoiksi? Onko keinoistasi ollut apua? Tämä mua kiinnostaa etenkin teidän kohdalla, jotka olette aika varmoja siitä, että masennus ei johdu vaikkapa epävakaasta lapsuudesta tai jostain myöhemmin elämässä koetusta traumasta. Toki myös jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat voivat vastata!
En vielä mutta jotenkin pitäisi koittaa aloittaa urheilu viakka tuntuu mahdottomalta
Naisettomuus. Sitten sain naisen, masennus parani ja on pysynyt poissa 12 vuotta.
Senkun tietäis