Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Kun on erilliset rahat ja erilliset pankkitilit, on paljon helpompaa tarjota sivusuhteelle viikonloppulomia (kun on sanonut olevansa ihan toisaalla työmatkalla) ja illallisia ym.
Huom! Kummankin osapuolen on helpompi piilotella tekemisiään. Se yksityisyys siis, mikä parisuhteessa joskus puuttuu. Sitä niillä erillisillä rahoilla saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt ihan latvakakkosen hommaa sysätä oma elämä nurkkaan ja luottaa toiseen ihmiseen taloudellisesti tuossa määrin.
Mutta nyt kun on myöhäistä miettiä mikä olisi ollut fiksua, et ainakaan allekirjoita mitään. Olet hävinnyt tuossa pelleilyssä niin suuren summan rahaa miehesi kustannuksella. Hänkin sen tietää, mutta haaveilee toisesta naisesta ja kerää rahaa uuteen elämään.
Miehen kustannuksella? Mikä esti apta menemästä töihin? Mies vai? Ihan kuule ollaan vastuussa omista valinnoistamme. Kun kerran haluaa jäädä kotiin ja talous pyörii, miksi siitä pitäisi jälkikäteen maksaa? Kuinka kauan? Että apkin saa sen menettämänsä pari sataa eläkekertymää vai? Eiköhän mies sen verran osituksessa anna kun pyytää.
Minähän sanoin että on latvakakkosen hommaa toimia kuten ap. Siitä huolimatta mies on hyötynyt kuviosta ja ap ottanut taloudellisesti takkiin. Siksi kukaan täyspäinen ei ajattele että miehen on saatava vetäytyä kuviosta maksamatta aapeelle hyvitystä vuosista (säästetyt pk-maksut, oma palkkakehitys, aapeen pa s k a eläke).
Hyvitystä siitä että on saanut olla lapsen kanssa kotona? Oikeasti? Ja se eläkekertymä on yksi kärpäsen kakka muutamassa vuodessa. Senkus pyytää vaikka tonnin mieheltään jos siitä kotona olosta nyt pitää korvaus maksaa. Onko itsekkäämpää ajattelua olemassakaan. Pitää ne housut jalassa ja käy töissä.
Eläke on satoja euroja pienempi, turha väittää muuta.
No ei ole. Se vaikutus on keskimäärin kolmen vuoden kotonaolon aikana 100€.
Riippuisikohan vähän palkan suuruudestakin
Tuedätkö mitä on keskimäärin?
Kyllä minun mielestäni avioehdon voisi ap:n tapauksessa laatia. Vaimo osoittaisi avioehtoon suostumalla sen, että ei ole suhteessa rahan takia. Jokaisella pitää olla oikeus omiinkin tuloihin.
Mutta miehen tulisi maksaa vaimolle ennen avioehtoa korvaus siitä, mitä vaimo on menettänyt ollessaan lasten kanssa. Eli ansionmenetykset, eläkkeen aleneminen, uralla etenemisen estyminen jne.
Jos näistä päästään sopimukseen, sen jälkeen avioehto ja lisäksi sopimus, kuinka molemmat jatkossa osallistuvat perheen kustannuksiin ja lapsista huolehtimiseen. Sellaista sopimusta ei juridisesti voi tehdä, eli perustuu kahdenkeskiseen luottamukseen. Ellei toinen pidä sopimusta, sitten avioero tai tilanteeseen tyytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies luultavasti harkitsee eroa. Älä allekirjoita mitään. Rupea panostamaan enemmän itseesi ja tulevaisuuteesi.
Onko mies ruvennut myös treenaamaan tai harrastamaan enemmän? Kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä? Onko miehellä realistisia saumoja saada 10 - 20 vuotta nuorempi nainen?
Mutta jos haluaa eron, voi sekin laittaa vireille. Hän ei siis ole aikeissa laittaa avioehtoa siten, että se poissulkisi omaisuuden jaon tasan, vaan sanoi että hänen mieletä on reilua että tähän astinen omaisuus menee puoliksi ja avioehdon jälkeen molemmat kerryttävät omaansa.
Mies on ruvennut treenaamaan ja harrastamaan enemmän kyllä, ulkonäköön on panostanut aina. On saumoja saada 10 v nuorempi, mielestäni.
Ap
No mikä on sitten ongelma ? Nykyiset rahat menee tasan ja kumpikin säästää sitten omille tileille mitä haluavat. Mies on kuitenkin mahdollistanut sinun kotona olon, kun on itse käynyt töissä.
Mahdollistanut minun kotona olon? En minä ole mikään aivoton laiskimus, vaan tehnyt kovasti aina töitä itsekin. Jätin urani luonnin kesken yhteisten lastemme ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta, yhteisymmärryksessä että kaikki pelataan samaan pussiin ja perhe on yksikkö, jossa kumpikin tekee oman osansa. Näin kuvittelin, mutta ilmeisen idiootti olinkin. En olisi hoitanut 6 vuotta lapsiamme kotona, jos olisin tämän etukäteen tiennyt. Nyt miehen on helppo sanoa, jälkikäteen.
Ap
Mietin tässä vain, että et kai pelkästään ollut kotona miehen takia? Ne hetket, mitä ehdit kotona viettää, on paljon arvokkaampaa kuin mikään raha. Ehdit oikeasti tutustua lapsiisi ja olla lastesi kanssa, kun he olivat pieniä. Vaikka minkälaiset taloudelliset tappiot kokisit tästä, se aika ei mennyt hukkaan. Ja et voi tietää, millaista elämänne olisi, jos olisit ollut töissä: Voi olla että lapsenne olisivat jääneet vähemmälle huomioimle ja heillä olisi nyt vaikka minkälaisia ongelmia. Et ole ollut kotona miestäsi vaan lapsiasi varten ja ne hetket on todella ainutlaatuisia. Kaikilla perheille ei ole siihen mitenkäänpäin mahdollisuuksia, ei kummallakaan vanhemmalla. Olet ollut onnekas. Töitä ja uraa ehdit hyvin tehdä nyt. Ja sinä tässä olet saanut lopulta enemmän kuin miehesi: Ne hetket lastesi kanssa, hän menetti ne uraa tehdessä ja niitä ei saa enää takaisin. Niihin oli oikeasti aikansa, joka meni jo. Uran luomiseen ja rahan tienaamiseen aika ei ole ohi.
Ja hoitoala on kutsumustyö, josta myöskään ei tarvita kunnon palkkaa?
Terveisiä sinne 1950-luvulle: lapsille voi tarjota hyvän lapsuuden myös niin, että kumpikin vanhempi yhtälailla kantaa sen todelliset kustannukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin on tosi typerää nyt yhtäkkiä alkaa nillittää hukkaan menneistä työvuosista. Olisit mennyt töihin jos se nyt sit olikin tärkeää. Toisekseen työ tai ura ei ole mikään kilpailu, joka menee perheen edelle.
Eroahan miehesi suunnittelee. Helpompi erota nyt suoraan. Tuskin hän tasajakoon ihan hevillä suostuu, mutta sähän sen päätät että menetkö tässä vastaan vai et. Minä menisin vastaan, hänen rahojaanhan ne on.
Oletko sinä samanlainen kuin aloittajan mies, eli lupaat kaikenlaista ja vuosia myöhemmin perut lupauksesi? Ja vielä niin, että puolisolle tulee tuhansia euroja tulonmenetyksiä? Miltä tuntuu olla nilkki?
Mitä apn mies on perunut? Mä olen naimisissa oleva nainen, joka on ollut kotona vuosia lasten kanssa. Jos me erottaisiin, en mä mieheni säästöjä tai rahoja tarvitsisi. Mun kotonaoloaikana hän on maksanut kaiken, se on ihan riittävästi. Sit kun mä palaan töihin, sit mulla on mun palkka ja hänellä omansa, taas kaikki maksetaan puoliksi. Ei hänen palkkansa ole mun.
Mutta eläkettäsi et ikinä saa samalle tasolle kuin puolisosi. Alasta riippuen myös ylennykset on menneet sua sijaistaneille, tietty jossain perus duunarityössä voit tienata 50-vuotiaana edelleen saman verran kuin vasta taloon tulleet etkä ole menettänyt mitään. Mutta syystä talousasiantuntijat suosittelee sopimuksia, missä se tuloeron tasaus huomioidaan mikäli päädytään siihen, että vain toinen (oli sukupuoli mikä hyvänsä) jää kotiin hoitamaan lapsia. Reiluinta olisikin, että jos lapsi halutaan pitää kotona 3 vuotta, niin äiti hoitaa ekat 1.5v ja isä loput 1.5.
Minä olen vanhanaikainen nainen. Kuitenkin jo isoäitini (isäni äiti, hänellä 4 poikaa ks- tytär) jaksoi meille lapsenlapsille paasata siitä, miten jokaisen pitää kouluttautua kykyjensä ylälaidan tasolle, ja varmistaa, että tarvittaessa pärjää yksin "ettei tartte jäärä kenenkään mulukun piiaksi" .
Näin olen myös toiminut. Ja ollut aviossa jo 30v hyvässä parisuhteessa + 7v kotona lasten kanssa. Mies on tehnyt uraa, kuten minäkin. Molemmat myös sijoitamme.
Tulen saamaan riittävästi eläkettä, koska valitsin koulutukseni järkevästi (ei mitään humanistista hiuhastiedettä...)
Minusta on aivan järkyttävää, miten kohtuuttoman paljon korostetaan sitä, että "eläke jää jälkeen miehen eläkkeestä" -- ainakin omat lapset ovat osanneet sanoittaa arvostuksensa siitä, että emme molemmat vanhemmat kiitäneet uraputkessa kun he olivat pieniä, vaan tosiaan heillä oli myös koti jossa aikuisella oli heille aikaa. Elämän ehkä muutaman satasen matalammalla eläkkeellä mutta välini lapsiini ovat hyvät ja rakastavat.Kysymys onkin vain siitä miksi vain toisen puolison odotetaan antavan osan eläkkeestään, mutta toisen ei.
Kuka odottaa? Ja kotonaollessa ei paljka juokse, jos sitä nyt sit ei tajua ja se on ongelma, oysyy töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt ihan latvakakkosen hommaa sysätä oma elämä nurkkaan ja luottaa toiseen ihmiseen taloudellisesti tuossa määrin.
Mutta nyt kun on myöhäistä miettiä mikä olisi ollut fiksua, et ainakaan allekirjoita mitään. Olet hävinnyt tuossa pelleilyssä niin suuren summan rahaa miehesi kustannuksella. Hänkin sen tietää, mutta haaveilee toisesta naisesta ja kerää rahaa uuteen elämään.
Miehen kustannuksella? Mikä esti apta menemästä töihin? Mies vai? Ihan kuule ollaan vastuussa omista valinnoistamme. Kun kerran haluaa jäädä kotiin ja talous pyörii, miksi siitä pitäisi jälkikäteen maksaa? Kuinka kauan? Että apkin saa sen menettämänsä pari sataa eläkekertymää vai? Eiköhän mies sen verran osituksessa anna kun pyytää.
Minähän sanoin että on latvakakkosen hommaa toimia kuten ap. Siitä huolimatta mies on hyötynyt kuviosta ja ap ottanut taloudellisesti takkiin. Siksi kukaan täyspäinen ei ajattele että miehen on saatava vetäytyä kuviosta maksamatta aapeelle hyvitystä vuosista (säästetyt pk-maksut, oma palkkakehitys, aapeen pa s k a eläke).
Hyvitystä siitä että on saanut olla lapsen kanssa kotona? Oikeasti? Ja se eläkekertymä on yksi kärpäsen kakka muutamassa vuodessa. Senkus pyytää vaikka tonnin mieheltään jos siitä kotona olosta nyt pitää korvaus maksaa. Onko itsekkäämpää ajattelua olemassakaan. Pitää ne housut jalassa ja käy töissä.
Eläke on satoja euroja pienempi, turha väittää muuta.
No ei ole. Se vaikutus on keskimäärin kolmen vuoden kotonaolon aikana 100€.
Minä ymmärsin, että aloittaja ei ole kaupan kassa. Sillä palkalla tulee tuo satasen vaje kolmessa vuodessa.
Voi apua millä tasolla ihmisten tiedot tästä asiasta on. Kannattaa tsekata sitä omaa eläkekertymää niin tajuatte että kannattaa se eläkesalkku hommata ihan jokaisen.
100000€ vuosiansioilla nimittäin se eläkekertymä on 1500€. Jos apn palkka nyt sit on semmonen peruspalkka, vaikkapa 4000€, eläkekertymä on 60€ vuodessa. Ja koska hoitovapaan ajalta maksetaan pientä eläkettä, vaikutus ihan tosi jää hyvin pieneksi.
Tokihan avlla kaikki on korkea palkkaisia ja kukaan ole kaupan kassa, mutta ihan näin jos jotakuta ihan se fakta kiinnostaa.
Se eläkekertymä, oli mikä tahansa summa, on siis kuukaudessa. Ja sen kerrot sitten oletettujen eläkevuosien määrällä.
Jospa lukisit uudelleen sitä työeläkeotetta ajatuksella.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun mielestäni avioehdon voisi ap:n tapauksessa laatia. Vaimo osoittaisi avioehtoon suostumalla sen, että ei ole suhteessa rahan takia. Jokaisella pitää olla oikeus omiinkin tuloihin.
Mutta miehen tulisi maksaa vaimolle ennen avioehtoa korvaus siitä, mitä vaimo on menettänyt ollessaan lasten kanssa. Eli ansionmenetykset, eläkkeen aleneminen, uralla etenemisen estyminen jne.
Jos näistä päästään sopimukseen, sen jälkeen avioehto ja lisäksi sopimus, kuinka molemmat jatkossa osallistuvat perheen kustannuksiin ja lapsista huolehtimiseen. Sellaista sopimusta ei juridisesti voi tehdä, eli perustuu kahdenkeskiseen luottamukseen. Ellei toinen pidä sopimusta, sitten avioero tai tilanteeseen tyytyminen.
Mikäs summa oli mielessäsi? Eikös se ole sen lapsen vika eikä miehen. Miksi et ehdota että ap maksattaa (työ)elämänsä pilaamisen lapasellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, jos mies ei arvosta ap:n panosta enää, vaikka työnjaosta on yhteisesti sovittu aikanaan. Meillä on molemmat korkeakoulutettuja ja minä vielä aika "kovalla" alalla, jossa monet tienaa lujaa. Halusin kuitenkin hoitaa lapsiamme pitkään kotona, ja miehelle tämä sopi hyvin. Teen yhä lyhennettyä työpäivää, koska kuopus on alaluokilla. (Välissä tosin tein pari vuotta täyttä työaikaa, kun mies hetken himmaili urallaan.)
Mies maksaa mukisematta taloustilille enemmän euroja. Keskusteltiin minun aloitteestani siitä, että pitäisikö taloon kantaa enemmän rahaa ja nostanko työaikaani ensi syksynä. Miehen mielestä pärjäämme hyvin, ja valinta on täysin minun, mutta että onhan se hänelle iso helpotus ja ilo, että kun lopetan työt ajoissa niin esim teen useammin päivällisen kun hän on iltaan töissä. Jos mies ei arvostaisi kotihommia, niin olisin kyllä kuin puulla lyöty. Kyllähän järkevä ihminen huomaa minkä ajansäästön saa, jos toinen tekee yhteisiä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos mies ei arvosta ap:n panosta enää, vaikka työnjaosta on yhteisesti sovittu aikanaan. Meillä on molemmat korkeakoulutettuja ja minä vielä aika "kovalla" alalla, jossa monet tienaa lujaa. Halusin kuitenkin hoitaa lapsiamme pitkään kotona, ja miehelle tämä sopi hyvin. Teen yhä lyhennettyä työpäivää, koska kuopus on alaluokilla. (Välissä tosin tein pari vuotta täyttä työaikaa, kun mies hetken himmaili urallaan.)
Mies maksaa mukisematta taloustilille enemmän euroja. Keskusteltiin minun aloitteestani siitä, että pitäisikö taloon kantaa enemmän rahaa ja nostanko työaikaani ensi syksynä. Miehen mielestä pärjäämme hyvin, ja valinta on täysin minun, mutta että onhan se hänelle iso helpotus ja ilo, että kun lopetan työt ajoissa niin esim teen useammin päivällisen kun hän on iltaan töissä. Jos mies ei arvostaisi kotihommia, niin olisin kyllä kuin puulla lyöty. Kyllähän järkevä ihminen huomaa minkä ajansäästön saa, jos toinen tekee yhteisiä töitä.
Ja näinhän apnkin tilanne on koko ajan ollut ja olisi edelleen.
Jos miehesi ehdottaisi avioehtoa, repisit pelihoususi ja uhkaisit erolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Talousasiat on hyvä pitää erillään. Ei muodostu taloudellista vääntöä eikä raha vääristä suhdetta.
Niin, siis avioliittohan on nimenomaan yhdenlainen taloudellinen sopimus. Ei pidä sellaista solmia, jos ei halua sen mukaisia velvoitteita. Tai sitten heti alkajaisiksi se avioehto täydentämään halutunlaiseksi taloudellista sopimusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies luultavasti harkitsee eroa. Älä allekirjoita mitään. Rupea panostamaan enemmän itseesi ja tulevaisuuteesi.
Onko mies ruvennut myös treenaamaan tai harrastamaan enemmän? Kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä? Onko miehellä realistisia saumoja saada 10 - 20 vuotta nuorempi nainen?
Mutta jos haluaa eron, voi sekin laittaa vireille. Hän ei siis ole aikeissa laittaa avioehtoa siten, että se poissulkisi omaisuuden jaon tasan, vaan sanoi että hänen mieletä on reilua että tähän astinen omaisuus menee puoliksi ja avioehdon jälkeen molemmat kerryttävät omaansa.
Mies on ruvennut treenaamaan ja harrastamaan enemmän kyllä, ulkonäköön on panostanut aina. On saumoja saada 10 v nuorempi, mielestäni.
Ap
No mikä on sitten ongelma ? Nykyiset rahat menee tasan ja kumpikin säästää sitten omille tileille mitä haluavat. Mies on kuitenkin mahdollistanut sinun kotona olon, kun on itse käynyt töissä.
Mahdollistanut minun kotona olon? En minä ole mikään aivoton laiskimus, vaan tehnyt kovasti aina töitä itsekin. Jätin urani luonnin kesken yhteisten lastemme ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta, yhteisymmärryksessä että kaikki pelataan samaan pussiin ja perhe on yksikkö, jossa kumpikin tekee oman osansa. Näin kuvittelin, mutta ilmeisen idiootti olinkin. En olisi hoitanut 6 vuotta lapsiamme kotona, jos olisin tämän etukäteen tiennyt. Nyt miehen on helppo sanoa, jälkikäteen.
Ap
Mietin tässä vain, että et kai pelkästään ollut kotona miehen takia? Ne hetket, mitä ehdit kotona viettää, on paljon arvokkaampaa kuin mikään raha. Ehdit oikeasti tutustua lapsiisi ja olla lastesi kanssa, kun he olivat pieniä. Vaikka minkälaiset taloudelliset tappiot kokisit tästä, se aika ei mennyt hukkaan. Ja et voi tietää, millaista elämänne olisi, jos olisit ollut töissä: Voi olla että lapsenne olisivat jääneet vähemmälle huomioimle ja heillä olisi nyt vaikka minkälaisia ongelmia. Et ole ollut kotona miestäsi vaan lapsiasi varten ja ne hetket on todella ainutlaatuisia. Kaikilla perheille ei ole siihen mitenkäänpäin mahdollisuuksia, ei kummallakaan vanhemmalla. Olet ollut onnekas. Töitä ja uraa ehdit hyvin tehdä nyt. Ja sinä tässä olet saanut lopulta enemmän kuin miehesi: Ne hetket lastesi kanssa, hän menetti ne uraa tehdessä ja niitä ei saa enää takaisin. Niihin oli oikeasti aikansa, joka meni jo. Uran luomiseen ja rahan tienaamiseen aika ei ole ohi.
Ja hoitoala on kutsumustyö, josta myöskään ei tarvita kunnon palkkaa?
Terveisiä sinne 1950-luvulle: lapsille voi tarjota hyvän lapsuuden myös niin, että kumpikin vanhempi yhtälailla kantaa sen todelliset kustannukset.
Jos se että raha ei ole lasta tärkeämpää, on vanhanaikaista, sit kannattaisi aika monen nykyvanhemman palata sunne 50-luvulle.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos mies ei arvosta ap:n panosta enää, vaikka työnjaosta on yhteisesti sovittu aikanaan. Meillä on molemmat korkeakoulutettuja ja minä vielä aika "kovalla" alalla, jossa monet tienaa lujaa. Halusin kuitenkin hoitaa lapsiamme pitkään kotona, ja miehelle tämä sopi hyvin. Teen yhä lyhennettyä työpäivää, koska kuopus on alaluokilla. (Välissä tosin tein pari vuotta täyttä työaikaa, kun mies hetken himmaili urallaan.)
Mies maksaa mukisematta taloustilille enemmän euroja. Keskusteltiin minun aloitteestani siitä, että pitäisikö taloon kantaa enemmän rahaa ja nostanko työaikaani ensi syksynä. Miehen mielestä pärjäämme hyvin, ja valinta on täysin minun, mutta että onhan se hänelle iso helpotus ja ilo, että kun lopetan työt ajoissa niin esim teen useammin päivällisen kun hän on iltaan töissä. Jos mies ei arvostaisi kotihommia, niin olisin kyllä kuin puulla lyöty. Kyllähän järkevä ihminen huomaa minkä ajansäästön saa, jos toinen tekee yhteisiä töitä.
Ja näinhän apnkin tilanne on koko ajan ollut ja olisi edelleen.
Jos miehesi ehdottaisi avioehtoa, repisit pelihoususi ja uhkaisit erolla?
Meillä on avioehto. Puhuin tässä arvostuksesta. Mielestäni ap sanoi jossain alkupään viestissä miehen alkaneen huokailla ap:n tienestien vähyyttä, mikä on toki suora seuraus siitä että ap ei ole voinut panostaa uraansa. Huokailu ja kritisointi on mielestäni tuossa tilanteessa törkeää arvostuksen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Miten sä näet asian? Miksi hänen pitäisi maksella enemmän? Makselisiko hän enemmän jos teillä ei olisi lapsia? En mäkään näe syytä siihen miksi teillä pitäisi jatkossakin tasata tuloja ja menoja, jos kerran tasajako onnistuu. Toiselle jää isommasta palkasta enemmän säästöön, miksi se olisi ongelma? Kuinka monella oikeasti on tapana tasata tilit kuukausittain? Mulla on tililläni nyt 17000€ ja miehelläni 62000€, mitä sitten?
Johtuuko teidän varallisuusero siitä, että sinä olet käyttänyt satatuhatta perheen hyväksi ja mies ei? Jos johtuu niin pitäisi kyllä jotenkin kiinnostaa.
No mitä sitten vaikka olisikin noin? Kai nyt aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa?
-eriOn tervettä reagoida hyväksikäyttöön ja mt-ongelma, jos antaa käyttää itseään hyväksi.
Hyväksikäyttöön? Jos sä ostat perheellesi auton, onko se hyväksikäyttöä? Jos sä laitat 100000€ omaa rahaa perheeseesi kiinni, sit laitat. Miksi sen toisen pitäisi maksaa se sulle takaisin?
Jos se perheen vaatima raha on 100 000 niin ei se ole mikään, että sinä nyt laitoit satatonnia mitäs läksit. Silloin se toinen on saanut jotain ilmaiseksi, mistä toinen on yksin kantanut täyden vastuun.
Täh? Kyllä se on just mitäs läksit. Jos sä et ole valmis sijoittamaan perheeseesi, joko et hanki perhettä tai sit et sijoita. Mitä se toinen on saanut ilmaiseksi? Ja mikä ongelma vaikka olisikin saanut? Ainahan tilanteessa, jossa toinen maksaa kulut kokonaan tai suurimmaksi osaksi, se toinen saa jotakin.
Oikeastiko ihmiset laskee pennejään perheessä tasan ja mankuu toiselta rahaa?
Ilmeisesti joo. Täällä kyllä ihmisillä on tosi outoja ajatuksia, en usko että he omassa elämässään toteuttavat omia neuvojaan tai oikeasti ajattelevat kuten täällä saarnaavat. Ei se ole todellisuutta.
Jännä ilmiö sekin että Koivujen ero-ketjussa 90% ajattelee että Mikko on toiminut oikein ja Helena on lokki. Sit täällä se on just toisinpäin, ap on nyt niin hyväksikäytetty kun on menettänyt eläkekertymästään jopa 200€!!!
Ihan vaan se pikku ero näissä suhteissa - Koivuilla oli avioehto, jonka mukaisesti toimittiin, js Helena yritti saada enemmän. Ap:lla ja puolisollaan taas toisenlainen diili, josta mies nyt yrittää kiemurrella irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hyvä esimerkki siitä että ei kannata jäädä kotiin vuosikausiksi lasten kanssa. Mahdollisimman pian päivähoitoon ja sitten takaisin uraputkeen. Se on ihan huuhaata että lasten pitäisi mukamas olla kotona kolmivuotiaiksi ennen päivähoitoa. Toisin kuin monet väittävät, lapset eivät olleet äitiensä hoidettavina tuohon ikään asti, vaan hoidosta vastasivat isovanhemmat, vanhemmat sisarukset ja muut jotka eivät kyenneet työhön. Äidit ahkeroivat tuolloin pellolla, karjaa hoitamassa jne.
Nykypäivänä jotkut jäävät pidemmäksi aikaa töistä kotiin siksi että haluavat rakentaa jonkinlaista äitikulttia jonka keskiössä he itse olisivat. Kotona ollessa kertyy ainakin omasta mielestä roppakaupalla marttyyripisteitä. Monet haluavat esittää kotiin jäämisen uhrautumisena, vaikka todellisuudessa ovat tyytyväisiä siitä että ei tarvitse mennä töihin.
Jos suostut ehtoon, niin sinuna vaatisin omiin nimiin ainakin sijoitustilille laitetun sekä sen avulla kerrytetyn omaisuuden ja ehkä sopivan kompensaation kotona vietetyistä vuosista. Miehen pointtihan on sinänsä ymmärrettävä, sillä hän vastaa tällä hetkellä isommalla osalla perheen taloudesta. Se, että on joskus ollut kotona hoitamassa lapsia, ei toimi selityksenä laahaavalle ansiokehitykselle useita vuosia. Viimeistään kun lapset ovat aloittaneet koulunkäynnin nainen voi panostaa etenemiseensä yhtä suurella tarmolla kuin miehensä.
Tottakai se on usein juuri noin. Mitä ihmettä? Mikä superihminen äidin pitäisi olla, että jotenkin kuroisi tuosta noin vaan näpsäkästi kiinni usean vuoden poissaolon töistä, häh? Jos on ollut useamman vuoden poissa töistä, niin tietenkin ura ja palkkaus on sen verran jäljessä, eikä se ole mitään sen kummempaa "laahaamista", voi tarvita lisäksi uutta koulutustakin tms. Näin se nyt vain on, ei tätä asiaa taikomalla tai kuvittelemalla toiseksi muuteta.
Ura ja palkkaus muutamassa vuodessa ala laahata. Varsinkaan kun suurin osa on hoitovapaalla eikä työttömänä. Siellä se ura odottaa kun palaa vaan.
Täällä kyllä maalataan todella outoa kuvaa. Todellisuudessa se palkka ei olisi miksikään muuttunut sillä aikaa ja jos on, puhutaan kympeistä.
Millä alalla sinä olet, hoitoalalla? Iso osa nykyisin perheellistyvistä korkeastikoulutetuistakin naisista on muuten määräaikaisissa suhteissa, ne juristitkin. Tai on muuten kova paine palata takaisin töihin - case meidän naisministerit ja noin 6kk:n poissaolot. Omalla alalla naiset palaavat takaisin töihin noin 8-9 kk:n kohdalla, mutta se edellyttää, että isätkin jäävät siitä sitten kotiin. Kyllä 3 saati 6 vuoden poissaolo tekee jo ison loven työuraan. Asia oli ehkä eri vielä 2000-luvun alussa.
Olen lääkäri. Tottakai olisin tienannut tosi paljon jos olisin ollut töissä ja olisin tietenkin nostanut palkkioitani jne., mutta mä nyt halusin olla lasten kanssa.
En edelleenkään ymmärrä miksi mä syyttöisin miestäni valinnoistani. Koska sitähän se olisi, jos mä naputtaisin hänelle siitä että hänen pitäisi maksaa mulle kompensaatiota. Jos haluaisin kerryttää tilini saldoa, en olisi töistä pois jäänyt.
Totuuden nimissä toki pakko myöntää että mieheni firma maksaa minulle eläkekassaan, mutta ihan omasta halustaan, ei kompensaationa. Lähinnä verotuksellisista syistä.
Eli sinä saat sen kompensaation , mitä täällä sivukaupalla perätään, mutta aplle ja muille naisille et sitä soisi. Taitaa se hyväosaisuus tuoda keltaista nestettä naistenkin päähän
Luulisi sinun fiksuna ihmisenä ymmärtävän , ettei kaikissa korkeakoulua vaativissa ammateissa ole likikään yhtä helppoa palata töihin hyvällä palkalla kuin lääkärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos mies ei arvosta ap:n panosta enää, vaikka työnjaosta on yhteisesti sovittu aikanaan. Meillä on molemmat korkeakoulutettuja ja minä vielä aika "kovalla" alalla, jossa monet tienaa lujaa. Halusin kuitenkin hoitaa lapsiamme pitkään kotona, ja miehelle tämä sopi hyvin. Teen yhä lyhennettyä työpäivää, koska kuopus on alaluokilla. (Välissä tosin tein pari vuotta täyttä työaikaa, kun mies hetken himmaili urallaan.)
Mies maksaa mukisematta taloustilille enemmän euroja. Keskusteltiin minun aloitteestani siitä, että pitäisikö taloon kantaa enemmän rahaa ja nostanko työaikaani ensi syksynä. Miehen mielestä pärjäämme hyvin, ja valinta on täysin minun, mutta että onhan se hänelle iso helpotus ja ilo, että kun lopetan työt ajoissa niin esim teen useammin päivällisen kun hän on iltaan töissä. Jos mies ei arvostaisi kotihommia, niin olisin kyllä kuin puulla lyöty. Kyllähän järkevä ihminen huomaa minkä ajansäästön saa, jos toinen tekee yhteisiä töitä.
Ja näinhän apnkin tilanne on koko ajan ollut ja olisi edelleen.
Jos miehesi ehdottaisi avioehtoa, repisit pelihoususi ja uhkaisit erolla?
Meillä on avioehto. Puhuin tässä arvostuksesta. Mielestäni ap sanoi jossain alkupään viestissä miehen alkaneen huokailla ap:n tienestien vähyyttä, mikä on toki suora seuraus siitä että ap ei ole voinut panostaa uraansa. Huokailu ja kritisointi on mielestäni tuossa tilanteessa törkeää arvostuksen puutetta.
Eli jos miehesi olisi sanonut että kyllä, nyt on aika sunkin palata töihin 100%, olisit ottanut sen arvostuksen puutteena?
Jos ap ei tuo osaansa talouteen ja syyttää siitä yhteistä lasta, puuskututtais muakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos mies ei arvosta ap:n panosta enää, vaikka työnjaosta on yhteisesti sovittu aikanaan. Meillä on molemmat korkeakoulutettuja ja minä vielä aika "kovalla" alalla, jossa monet tienaa lujaa. Halusin kuitenkin hoitaa lapsiamme pitkään kotona, ja miehelle tämä sopi hyvin. Teen yhä lyhennettyä työpäivää, koska kuopus on alaluokilla. (Välissä tosin tein pari vuotta täyttä työaikaa, kun mies hetken himmaili urallaan.)
Mies maksaa mukisematta taloustilille enemmän euroja. Keskusteltiin minun aloitteestani siitä, että pitäisikö taloon kantaa enemmän rahaa ja nostanko työaikaani ensi syksynä. Miehen mielestä pärjäämme hyvin, ja valinta on täysin minun, mutta että onhan se hänelle iso helpotus ja ilo, että kun lopetan työt ajoissa niin esim teen useammin päivällisen kun hän on iltaan töissä. Jos mies ei arvostaisi kotihommia, niin olisin kyllä kuin puulla lyöty. Kyllähän järkevä ihminen huomaa minkä ajansäästön saa, jos toinen tekee yhteisiä töitä.
Ja näinhän apnkin tilanne on koko ajan ollut ja olisi edelleen.
Jos miehesi ehdottaisi avioehtoa, repisit pelihoususi ja uhkaisit erolla?
Meillä on avioehto. Puhuin tässä arvostuksesta. Mielestäni ap sanoi jossain alkupään viestissä miehen alkaneen huokailla ap:n tienestien vähyyttä, mikä on toki suora seuraus siitä että ap ei ole voinut panostaa uraansa. Huokailu ja kritisointi on mielestäni tuossa tilanteessa törkeää arvostuksen puutetta.
Eli jos miehesi olisi sanonut että kyllä, nyt on aika sunkin palata töihin 100%, olisit ottanut sen arvostuksen puutteena?
Jos ap ei tuo osaansa talouteen ja syyttää siitä yhteistä lasta, puuskututtais muakin.
Tietenkin! Ja sit olis alkanut mäkätys siitä miten epistä se olikin kun molemmat eivät olleet kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämä! Olen odottanut että milloin täällä aletaan vaatia mieheltä kompensaatiota siitä että palkka on huonompi. Vaikka ap ei olisi lapsia tehnyt lainkaan ja panostanut täysillä uraansa, todennäköisesti hän tienaisi miestään vähemmän nyt. Mitäs siinä sit tehdään? Mies antaa pyolet erotuksesta aplle?
Kun nyt otit asian esille, niin alunperin naisten pienempiä palkkoja on nimen omaan perusteltu miehen elatuksella. Nyt miesten ei tarvitsisi elättää, mutta naisten palkka on aina vaan pienempi?!?
Naiset älkää olko rakkaudessa sinisilmäisiä. Naisen ei vaan kannata panostaa perheeseen miestä enemmän tässä nykymaailmassa. Tosin avioliittolain tarkoitus on suojata juuri näissä tilanteissa ja hyvä niin.Naisen palkka samasta työstä ei ole enää pienempi.
Ero palkoissa isossa kuvassa johtuvat lähinnä eroista työtehtävissä. On eri istua kansainvälisen yrityksen johtoryhmässä kuin leikitää lapsia ja syöttää niille pilttiä.
No tuo ei ole se olennaisin eri työtehtävien välillä, vaan se, että saman koulutustason vaativat, saman vaativuuden tehtävät hoitoalalla ovat heikommin palkattuja kuin esim. tekniset tehtävät. Kunnallisalan työehtosopimukset edimerkiksi ovat tässä suhteessa aika paljastavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos mies ei arvosta ap:n panosta enää, vaikka työnjaosta on yhteisesti sovittu aikanaan. Meillä on molemmat korkeakoulutettuja ja minä vielä aika "kovalla" alalla, jossa monet tienaa lujaa. Halusin kuitenkin hoitaa lapsiamme pitkään kotona, ja miehelle tämä sopi hyvin. Teen yhä lyhennettyä työpäivää, koska kuopus on alaluokilla. (Välissä tosin tein pari vuotta täyttä työaikaa, kun mies hetken himmaili urallaan.)
Mies maksaa mukisematta taloustilille enemmän euroja. Keskusteltiin minun aloitteestani siitä, että pitäisikö taloon kantaa enemmän rahaa ja nostanko työaikaani ensi syksynä. Miehen mielestä pärjäämme hyvin, ja valinta on täysin minun, mutta että onhan se hänelle iso helpotus ja ilo, että kun lopetan työt ajoissa niin esim teen useammin päivällisen kun hän on iltaan töissä. Jos mies ei arvostaisi kotihommia, niin olisin kyllä kuin puulla lyöty. Kyllähän järkevä ihminen huomaa minkä ajansäästön saa, jos toinen tekee yhteisiä töitä.
Ja näinhän apnkin tilanne on koko ajan ollut ja olisi edelleen.
Jos miehesi ehdottaisi avioehtoa, repisit pelihoususi ja uhkaisit erolla?
Meillä on avioehto. Puhuin tässä arvostuksesta. Mielestäni ap sanoi jossain alkupään viestissä miehen alkaneen huokailla ap:n tienestien vähyyttä, mikä on toki suora seuraus siitä että ap ei ole voinut panostaa uraansa. Huokailu ja kritisointi on mielestäni tuossa tilanteessa törkeää arvostuksen puutetta.
Eli jos miehesi olisi sanonut että kyllä, nyt on aika sunkin palata töihin 100%, olisit ottanut sen arvostuksen puutteena?
Jos ap ei tuo osaansa talouteen ja syyttää siitä yhteistä lasta, puuskututtais muakin.
Tietenkin! Ja sit olis alkanut mäkätys siitä miten epistä se olikin kun molemmat eivät olleet kotona.
Juu. Mielummin kaksi pikkasen vähemmän tienaavaa kuin yksi, pääasia että eläkkeellä voi sit elää. Tällä hetkellä niin väliä.
Olis muuten mielenkiintoista tietää millä alalla ap on kun hoitovapaiden aikana panostamalla olisi saanut palkkansa yli tuplattua ihan vaan olemalla töissä.
Eläkejärjestelmä kaatuu kokonaan. Jos todella sen vuoksi teet elämänvalintojasi, mikäs siinä. Älä kuitenkaan kuvittele, että muut eivät osaa ajatella.
Jos laskee jiskus tulevaisuudessa ehkä saamassa olevia pennosia, ei todellakaan kannata jäädä kotiin.