Lue keskustelun säännöt.
Aloitin uuden harrastuksen. Miten välttyisin rasittavan tyypin seuralta?
21.09.2023 |
Aloitin uuden harrastuksen, josta en tunne ketään. Muilla tuntuu olevan pitkälti omat kuvionsa, joihin mun on ujona asperger-piirteisenä introverttina vaikea päästä mukaan. Mulla on huonot sosiaaliset taidot enkä yksinkertaisesti osaa tuppautua muiden seuraan, ellei joku muu tee selvästi aloitetta.
Yksi nainen on alkanut hakeutua seuraani, mutta ongelma on että musta se on tosi rasittava. Muut vaikuttaa myös karttavan sitä, ja pelkäänkin kovasti että päädyn hylkiöksi tämän rasittavan tyypin kanssa. En kuitenkaan halua olla epäkohtelias ja sanoa sille suoraan, että sen seura ei kiinnosta (vaikka muiden seura kiinnostaakin). Onko mitään hienovaraista keinoa olemassa, jolla voisin välttyä sen seuralta ilman että vetäydyn täysin omiin oloihini? Vai täytyykö mun vaan katsoa miten tilanne kehittyy, vaikka olen varma siitä että lopetan koko harrastuksen ennemmin kuin jään hengaamaan jatkuvasti sen yhden tyypin kanssa?
Kommentit (21)
Kannattaa sanoa suoraan. Mutta ei rumasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai missään harrastusryhmässä noin tiiviitä "kavereita" olla? Ettet nyt vain suurentele asiaa, ap.
Juurikin näin, että suhtaudutaan kuten työkavereihin. Ei tarvita mitään "suoraan sanomisia".
Vaikea ottaa mitään kantaa, kun ei tiedä millainen harrastus on kyseessä, ja minkälaista yhdessäoloa, juttelemista ja "hengailua" siihen liittyy.
Itse toimin rasittavien ihmisten kanssa niin, että olen kohtelias, mutta ehkä hieman viileä ja lyhytsanaisempi kuin normaalisti olisin. En hakeudu seuraan oma-aloitteisesti ja poistun seurasta heti kun se on kohteliaasti mahdollista.
Tunnen toki myös myötätuntoa tällaista ihmistä kohtaan, hän on luultavasti yksinäinen ja toivoo uudesta ihmisestä mukavaa seuraa, jos muihin porukoihin ei ole oikein päässyt. Olen kuitenkin oppinut, että myötätunto ei riitä yhdessäolon pohjaksi, jos toisen seurassa ei viihdy. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
Joku ehdotti suoraan sanomista. Mielestäni se on surkein mahdollinen neuvo! Pitää antaa toisen säilyttää kasvonsa.
Kiitos vastauksista. Kyse on siis sellaisesta harrastuksesta, johon kuuluu myös sosialisuutta/yhteisöllisyyttä. Juttelemiselle ja tutustumiselle on aina hyviä tilaisuuksia, paljon parempia kuin sille että räpläisi kännykkää muista piittaamatta. Me ollaan olevinamme ikään kuin yhtä suurta perhettä, vaikka porukka vaikuttaakin aika kuppikuntaiselta. Monet pitää toisiinsa yhteyttä myös harrastuksen ulkopuolella.
Ja itsekin ymmärrän sosiaalisesta kanssakäymisestä sentään sen verran, ettei tulisi mieleenkään sanoa suoraan että sori mutta sun seura ei kiinnosta. Voisin periaatteessa väittää, etten introverttina jaksa juurikaan jutella rankan työpäivän jälkeen vaan tahtoisin olla yksin, jos ihan oikeasti tahtoisin olla yksin. Mutta kun en tahdo, vaan tahtoisin tutustua niihin muihin ja päästä osaksi porukoita. Siinä siis kävisi joko niin, että sementoisin yksinäisyyteni lopullisesti tai jäisin valheesta kiinni, eikä kumpikaan vaihtoehto houkuta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sanoa suoraan. Mutta ei rumasti.
Ai niinkuin vaikka "vika ei ole sinussa vaan minussa koska tunnen sinun seurassasi oloni epämiellyttyväksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala tilanne. Ja ikävää että muu porukka kuppikuntaista.
Eli sinäkään et voi olla se hyvä tyyppi, joka voisi olla edes jonkinlainen kaveri tälle hyljeksitylle lähimmäisellesi. Edes ja vain sen harrastuksen parissa. Kyllä me ihmiset olemme sitten hirviöitä toisillemme. Olet kiusaaja kuten ne muutkin siellä, kun kerran joku tyyppi on tuolla lailla jätetty yksin. Hyi teitä, aikuiset ihmiset.
Mistähän ne lapset sen kiusaamisen oppivat....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli sinäkään et voi olla se hyvä tyyppi, joka voisi olla edes jonkinlainen kaveri tälle hyljeksitylle lähimmäisellesi. Edes ja vain sen harrastuksen parissa. Kyllä me ihmiset olemme sitten hirviöitä toisillemme. Olet kiusaaja kuten ne muutkin siellä, kun kerran joku tyyppi on tuolla lailla jätetty yksin. Hyi teitä, aikuiset ihmiset.
Mistähän ne lapset sen kiusaamisen oppivat....
On eri asia kiusata jotakuta ja tulla toimeen. Ei, en tunne ainoatakaan sellaista henkilö, joka olisi kaikkien kaveri lopulta, mutta tunnen ihmisiä, jotka tulevat asiallisesti toimeen lähes kaikkien kanssa. Jos kemiat ei kohtaa, niin on täysin ok olla kohtelias, mutta etäisen viileä, jos kokee raskaaksi tällaisen henkilön seuran.
Mulla on usein niin, että lähes kaikki vieraat ihmiset on aluksi ärsyttäviä eikä niin huvittaisi heidän seuransa. Sitten kun tutustuu, niin alan tykkäämään ihmisestä.
Anna sille mahdollisuus. Usein parhaita kavereita on just kaikki oudot, sit ne suosituimmat pintaliito-extrovertit on tosiaan pintapuolisia tuttavia, joista saa parhaimmillaankin vaan hyvänpäivän tuttuja. Jos sulle joskus jotain pahaa sattuu, niin oudot rientää auttamaan ja extrot katoaa kuin pieru saharaan.
Ja sähän oot itekin outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon varmaan semmoinen ärsyttävä harrastuskaveri. Olen vihdoin tullut ulos kuorestani lapsuuden traumojen jälkeen ja olen hersyvä ja pulppuavan rasittava luultavasti muiden mielestä. Mut mulle on aivan sama tykätäänkö minusta vai ei. Aion laukoa hölmöjä juttujani ja olla oma itseni. Seurassani voi olla tai voi mennä muualle, en kuitenkaan ole hiljaa 😄
Loppujen lopuksi kyseessä on vain harrastus ja ihmiset ovat ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Eli sinäkään et voi olla se hyvä tyyppi, joka voisi olla edes jonkinlainen kaveri tälle hyljeksitylle lähimmäisellesi. Edes ja vain sen harrastuksen parissa. Kyllä me ihmiset olemme sitten hirviöitä toisillemme. Olet kiusaaja kuten ne muutkin siellä, kun kerran joku tyyppi on tuolla lailla jätetty yksin. Hyi teitä, aikuiset ihmiset.
Mistähän ne lapset sen kiusaamisen oppivat....
Niin, tuossa tosin kiusaaja on se väkisin seuraan tuppautuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli sinäkään et voi olla se hyvä tyyppi, joka voisi olla edes jonkinlainen kaveri tälle hyljeksitylle lähimmäisellesi. Edes ja vain sen harrastuksen parissa. Kyllä me ihmiset olemme sitten hirviöitä toisillemme. Olet kiusaaja kuten ne muutkin siellä, kun kerran joku tyyppi on tuolla lailla jätetty yksin. Hyi teitä, aikuiset ihmiset.
Mistähän ne lapset sen kiusaamisen oppivat....
Niinpä niin, vika on aina niissä jotka ottaa etäisyyttä eikä koskaan siinä jonka seuraa muut karttaa. Ei vaikka se "kiusattu" hylkiö olisi pahimman luokan juoruämmä ja selkäänpuukottaja vailla vertaa.
Onpas helvetin salaperäinen harrastus kun ei voi kertoa. Mahtaako myydä seksipalveluita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai missään harrastusryhmässä noin tiiviitä "kavereita" olla? Ettet nyt vain suurentele asiaa, ap.
Juurikin näin, että suhtaudutaan kuten työkavereihin. Ei tarvita mitään "suoraan sanomisia".
En suurentele asiaa. Harrastuksia on joka lähtöön, ja osa niistä lähentelee kokonaisvaltaista elämäntapaa. Oma harrastukseni ei ole verrattavissa mihinkään tiiviiseen lahkomeininkiin, mutta se on silti kaukana kuntosalin ryhmäliikuntatunneista ja vastaavista, joihin mennään puhtaasti harrastamaan ja that's it.
Vierailija kirjoitti:
Eli sinäkään et voi olla se hyvä tyyppi, joka voisi olla edes jonkinlainen kaveri tälle hyljeksitylle lähimmäisellesi. Edes ja vain sen harrastuksen parissa. Kyllä me ihmiset olemme sitten hirviöitä toisillemme. Olet kiusaaja kuten ne muutkin siellä, kun kerran joku tyyppi on tuolla lailla jätetty yksin. Hyi teitä, aikuiset ihmiset.
Mistähän ne lapset sen kiusaamisen oppivat....
Sorry jos muotoilin viestini huonosti. En tahdo kääntää selkääni tälle seuraani kaipaavalle tyypille kokonaan, mutta en todellakaan tahdo liimautua siihen kiinni niin kuin paita ja peppu. Muuten käy niin, etten koskaan tutustu keneenkään muuhun, pääse osaksi porukoita ja toivottavasti löydä myös sellaista seuraa jonka kanssa on oikeasti kivaa.
Nunna kirjoitti:
Mulla on usein niin, että lähes kaikki vieraat ihmiset on aluksi ärsyttäviä eikä niin huvittaisi heidän seuransa. Sitten kun tutustuu, niin alan tykkäämään ihmisestä.
Anna sille mahdollisuus. Usein parhaita kavereita on just kaikki oudot, sit ne suosituimmat pintaliito-extrovertit on tosiaan pintapuolisia tuttavia, joista saa parhaimmillaankin vaan hyvänpäivän tuttuja. Jos sulle joskus jotain pahaa sattuu, niin oudot rientää auttamaan ja extrot katoaa kuin pieru saharaan.
Ja sähän oot itekin outo.
Olen jo todennut, että se on ihan helvetin rasittava tyyppi. Puhua pälpättää pelkästään itsestään, kuvittelee itsestään ihan liikoja, valittaa kaikesta mahdollisesta, puhuu tosi törkeästi joistain muista harrastuksessa käyvistä ihmisistä joiden kanssa sillä on ollut jotain riitaa ym.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon varmaan semmoinen ärsyttävä harrastuskaveri. Olen vihdoin tullut ulos kuorestani lapsuuden traumojen jälkeen ja olen hersyvä ja pulppuavan rasittava luultavasti muiden mielestä. Mut mulle on aivan sama tykätäänkö minusta vai ei. Aion laukoa hölmöjä juttujani ja olla oma itseni. Seurassani voi olla tai voi mennä muualle, en kuitenkaan ole hiljaa 😄
Loppujen lopuksi kyseessä on vain harrastus ja ihmiset ovat ihmisiä.
Täällä toinen 😅
Vierailija kirjoitti:
Onpas helvetin salaperäinen harrastus kun ei voi kertoa. Mahtaako myydä seksipalveluita?
Mitä väliä sillä on, mikä harrastus on kyseessä? Kun en kerro siitä sen tarkemmin, voin puhua täällä vapaammin ilman pelkoa siitä että mut tunnistetaan.
En tiedä, mistä harrastuksesta on kyse, mutta suhtaudun yleensä noihin harrastustuttuihin vähän kuten kolldgoihinikin, eli lähinnä hyödykkeitä, joilla ei ole kyseisen harrastuksen/työpäivien ulkopuolella merkitystä. Pystyisitkö ottamaan vähän samanlaisen lähestymistavan, vai edellyttääkö tuo harrastuksesi paljon kommunikaatiota ja harjoitusten ulkopuolella tapahtuvaa yhteistyön suunnittelua tms?
Mulla oli suhteellisen sitkeä ihailija erään kamppailulajin treeneissä. Ajattelin asian lähinnä niin, että otan mieluummin isompikokoisen mieshenkilön sparripariksi, koska pitkänä naisena mun on vaikea treenata useimpien naisten kanssa, kun oma ulottuvuus on huomattavasti enemmän kun jollain 160-senttisellä ja joudun aina varomaan. Oli paljon tehokkaampaa oppimisen kannalta, kun sai haastetta. Henkilöä ei tarvinnut treenien ulkopuolella nähdä ja ei sitä tarvinnut päin naamaa sanoa, että kuule, lopunviimeksi nautin ihan hitokseni tästä kun saan potkia sua kohti leukaa.