Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
Mitä et ymmärrä systeemin muuttamisessa? Ensin kaikki on yhteistä ja samaan pottiin tehdään ja tuodaan tuotot. Palkat ja perinnöt. Molemmat tekee sitä, mistä on yhdessä sovittu. Avioehto muuttaa tän systeemin. Noin. Oliko nyt selkeä ilmaisu?
Eihän muuta.
Tottakai muuttaa. Ihan eri tavalla on silloin ihan eri tavalla tärkeää katsoa mikä esim. menee kenenkin nimiin, kuka laittaa mihinkin tienaamansa rahat, kenen omaisuutta kasvatetaan, kuka maksaa juoksevat kulut, kuka lainat, mistä tililtä jne jne. Avioehto todellakin tekee sen, että jaotellaan enemmän sun rahan ja mun rahat, jos varsinkin ennen on sovittu että kaikki ollut yhteistä, eikä ole tarvinnut miettiä mikä on kenenkin korvamekittyä rahaa.
Ero on aina mahdollista avioliitossa, ja varsinkin nyt ap:n tilanteessa, missä ero on hyvin todennköinenkin lopputulema, tottakai se pitää ottaa raha-asioissa avioliiton aikana huomioon j avioehto tietnkin vaikutta tähän. Ja nyt sitten lisäksi mies jopa kiristää erouhkailulla, mikä ei todella ole ok, eikä rakenna ainakaan luottamusta. Sulla on tässä asiassa nyt joku sokea piste ajattelussasi. Tämä kyseinen tosiasia ehkäpä ei vain sovi sun agendaan ja siksi kiellät sen kokonaan. Todella outoa kiistää avioehdon päivänselvä vaikutus rahankäyttöön ja valintoihin avioliiton aikana ja varsinkin ap:n hyvin selkeässä tapauksessa tämän asian suhteen.
Saahan sitä katsoa eri tavalla ja pitääkin katsoa jos avioehto aiheuttaa sen että toinen haalii kaiken (kuten Mikko Koivu), mutta apllahan ei ole tällainen tilanne lainkaan. Mikäänhän ei muutu, jos he avioehdon tekevät, se eletty elämä ja systeemi mihinkään muutu.
Ja se että joku elää epätasa-arvoisessa suhteessa jo lähtökohtaisesti, on sit jo täysin eri keskustelu. Avioehto ei normaalissa suhteessa ole millään tavalla ohjaamassa rahankäytön valintoja.
Ts. avioehtoa ei tarvita ja mies on hölmö kun lähtee sellaista ehdottamaan täsä kohtaa.
Ei vaan fiksu. Nyt hän sen sit näkee jos ap on alunperinkin ollut kullankaivaja. Parempi nyt kuin sit kun sitä omaisuutta on enemmän.
Tässä tapauksessa hän olisi mennyt alunperinkin rikkaan kanssa naimisiin.
Jaa jaa. Kaikki ei niitä rikkaita miehiä nappaa tosta vaan.
Tai sitten suurin osa naisista ei ole mitään kullankaivajia. Trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään suostu. Sano, että avioero on ainoa tapa, jolla hän voi tulevaisuuden tulonsa kerryttää vain itselleen.
Itselläni on vähän samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Miehellä kusi noussut päähän tasaisesti palkan noustessa. Kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikaiset periaatteet ja ihanteet tasapainoisesta perhe-elämästä menneet hänen osaltaan romukoppaan. Syyttelee minua JÄLKIKÄTEEN siitä, että emme ole vauraampia hänen hyvästä urakehityksestään huolimatta, vaikka oli aikoinaan ihan yhtä lailla samaa mieltä, että pienet vauvat/taaperot eivät kuulu päiväkotiin, eikä itsekään halunnut niitä kotona hoitaa. Päästyään urallaan tiettyyn pisteeseen mies on yhtäkkiä kokenut valaistumisen, että hän on liian hieno ihminen syömään tarjousjauhelihaa ja ajamaan vähän vanhemmalla autolla. Voivottelee, miten hienoa elämämme olisi, jos minä tienaisin yhtä paljon, mutta ei vaivaa yhtään päätään sillä, mitä sellainen valinta olisi merkinnyt lastemme lapsuudelle, parisuhteellemme tai mielenterveydellemme.
Rahan niukkuus ei tietenkään ollut ongelma silloin, kun olimme nuorempia ja sitä oli oikeasti vähemmän. Muutos lämpimästä perheenisästä kylmäksi materialistiksi on tapahtunut aivan järkyttävän nopeasti. Itse mietin sitä, onko tämä vain joku vaihe, vai onko hän todella muuttunut sellaiseksi ihmiseksi.
Siis sun mielestä on kylmä materialisti, jos ei hypi alejauhelihan perässä tai ostaa uutta?
En ymmärrä miksi pitäisi kituuttaa kituuttamisen ilosta. Meillä ei katsella hintalappuja, koska siihen ei ole tarvetta ja meillä ostetaan sitä mitä halutaan, koska miksi ei. Sillä ole mitään tekemistä vanhemmuuden tai parosuhteen kanssa. Tottakai jälkikäteen valittaminen on tyhmää, siitä pääse yli eikä ympäri, mutta melko inhottavasti säkin puhut miehestäsi vaikka hän vain haluaisi elää elintasoa, johon teillä on varaa.
Hienosti trollaat asian vierestä. Yritä edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa puolisoiden kesken vallitsee omaisuuden erillisyyden periaate eli kunkin tienaamat rahat ovat heidän omiaan. Miehellä ei siis ole mitään tarvetta vaatia avioehtoa tässä vaiheessa, hänellä on täysi oikeus käyttää omia varojaan kuten parhaaksi näkee, toki huomioiden elatusvelvollisuuden joka koskee lasten lisäksi myös puolisoa.
Joko mies on päästään sekaisin kun alkaa tämä takia riitelemään, tai sitten on eroamassa.
Jos hän olisi eroamassa, avioehto olisi turha tässä vaiheessa. Avioehto on koko tarinassa hyvin irrallinen ja aikas turha yksityiskohta. Jos aloitus on totta, on mies todennäköisesti tajunnut että molempien kannattaa omaakin omaisuutta kerryttää. Ja jos tästä on kyse, ihan ok ajatus.
Ja tämä tajuaminen on maksamassa hänelle perheen. Fiksu kaveri, ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa.
Se on sit apn päätös se. Tosiasia on se että omaa omaisuutta kannattaa kerryttää yhteisen lisäksi aina.
-eriEihän ole vaan miehen. Hänhän on sanonut että asia on ns. kynnyskysymys parisuhteessa jatkamiselle.
Niin, ehkä sit molempien lopulta.
Enemmän apn, koska miehensä ihan vaan ajaa ajatustaan, joka ei edes ole huono. Jos se nyt sit ei aplle sovi, ero on ratkaisu.
Miehen ajatus muuttuu huonoksi siinä vaiheessa kun se ei ole enää ajatus vaan vaatimus.
Joskus joidenkin ihmisten kanssa pitää vaatia jos meinaa jotain saavuttaa. Mun veli on just semmonen tapaus.
Mies on jo saanut uran ja perheen. Osoittaa melko ttumaista luonnetta alkaa vaatimaan lisää.
Italla mitään tee jos siitä saadusta palkasta et mitään itsellesi täysin omaa saa. Kyllä mua ottais päähän ja rajusti.
Miten niin ei saa? Jos mies sijoittaa ansaitsemillaan rahoilla osakkeisiin, ne ovat hänen.
Kunnes ilman avioehtoa osituksessa toinen tulee apajille. Tasingon voi maksaa muustakin, mutta aikuisella saa olla turvattua omaisuutta.
Jos tarkoituksena on ottaa ero, sit otetaan ero. Ei avioehto tossa kohtaa mitään hyödytä, jos lähinnä ero mielessä.
No siksipä en eroajatuksiin uskokaan.
Jos ei kerran ole eroamassa niin miksi ihmeessä avata peli ylipäätään - teko joka itsessään saattaa johtaa siihen että eroon päädytään.
Miehen toiminta hämmentää. Joku kriisi menossa.
Jos se on ainut tapa kun ap on ehdoton?
Tää mieshän on ehdoton. Avioehto nyt heti, tai sitten ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
Mitä et ymmärrä systeemin muuttamisessa? Ensin kaikki on yhteistä ja samaan pottiin tehdään ja tuodaan tuotot. Palkat ja perinnöt. Molemmat tekee sitä, mistä on yhdessä sovittu. Avioehto muuttaa tän systeemin. Noin. Oliko nyt selkeä ilmaisu?
Eihän muuta.
Tottakai muuttaa. Ihan eri tavalla on silloin ihan eri tavalla tärkeää katsoa mikä esim. menee kenenkin nimiin, kuka laittaa mihinkin tienaamansa rahat, kenen omaisuutta kasvatetaan, kuka maksaa juoksevat kulut, kuka lainat, mistä tililtä jne jne. Avioehto todellakin tekee sen, että jaotellaan enemmän sun rahan ja mun rahat, jos varsinkin ennen on sovittu että kaikki ollut yhteistä, eikä ole tarvinnut miettiä mikä on kenenkin korvamekittyä rahaa.
Ero on aina mahdollista avioliitossa, ja varsinkin nyt ap:n tilanteessa, missä ero on hyvin todennköinenkin lopputulema, tottakai se pitää ottaa raha-asioissa avioliiton aikana huomioon j avioehto tietnkin vaikutta tähän. Ja nyt sitten lisäksi mies jopa kiristää erouhkailulla, mikä ei todella ole ok, eikä rakenna ainakaan luottamusta. Sulla on tässä asiassa nyt joku sokea piste ajattelussasi. Tämä kyseinen tosiasia ehkäpä ei vain sovi sun agendaan ja siksi kiellät sen kokonaan. Todella outoa kiistää avioehdon päivänselvä vaikutus rahankäyttöön ja valintoihin avioliiton aikana ja varsinkin ap:n hyvin selkeässä tapauksessa tämän asian suhteen.
Saahan sitä katsoa eri tavalla ja pitääkin katsoa jos avioehto aiheuttaa sen että toinen haalii kaiken (kuten Mikko Koivu), mutta apllahan ei ole tällainen tilanne lainkaan. Mikäänhän ei muutu, jos he avioehdon tekevät, se eletty elämä ja systeemi mihinkään muutu.
Ja se että joku elää epätasa-arvoisessa suhteessa jo lähtökohtaisesti, on sit jo täysin eri keskustelu. Avioehto ei normaalissa suhteessa ole millään tavalla ohjaamassa rahankäytön valintoja.
Ei vaikuta, ellei tule ero. Ja sen eron varalta pitää olla tarkkana rajojen käytöstä, joten siten sit avioehto vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
Mitä et ymmärrä systeemin muuttamisessa? Ensin kaikki on yhteistä ja samaan pottiin tehdään ja tuodaan tuotot. Palkat ja perinnöt. Molemmat tekee sitä, mistä on yhdessä sovittu. Avioehto muuttaa tän systeemin. Noin. Oliko nyt selkeä ilmaisu?
Eihän muuta.
Tottakai muuttaa. Ihan eri tavalla on silloin ihan eri tavalla tärkeää katsoa mikä esim. menee kenenkin nimiin, kuka laittaa mihinkin tienaamansa rahat, kenen omaisuutta kasvatetaan, kuka maksaa juoksevat kulut, kuka lainat, mistä tililtä jne jne. Avioehto todellakin tekee sen, että jaotellaan enemmän sun rahan ja mun rahat, jos varsinkin ennen on sovittu että kaikki ollut yhteistä, eikä ole tarvinnut miettiä mikä on kenenkin korvamekittyä rahaa.
Ero on aina mahdollista avioliitossa, ja varsinkin nyt ap:n tilanteessa, missä ero on hyvin todennköinenkin lopputulema, tottakai se pitää ottaa raha-asioissa avioliiton aikana huomioon j avioehto tietnkin vaikutta tähän. Ja nyt sitten lisäksi mies jopa kiristää erouhkailulla, mikä ei todella ole ok, eikä rakenna ainakaan luottamusta. Sulla on tässä asiassa nyt joku sokea piste ajattelussasi. Tämä kyseinen tosiasia ehkäpä ei vain sovi sun agendaan ja siksi kiellät sen kokonaan. Todella outoa kiistää avioehdon päivänselvä vaikutus rahankäyttöön ja valintoihin avioliiton aikana ja varsinkin ap:n hyvin selkeässä tapauksessa tämän asian suhteen.
Saahan sitä katsoa eri tavalla ja pitääkin katsoa jos avioehto aiheuttaa sen että toinen haalii kaiken (kuten Mikko Koivu), mutta apllahan ei ole tällainen tilanne lainkaan. Mikäänhän ei muutu, jos he avioehdon tekevät, se eletty elämä ja systeemi mihinkään muutu.
Ja se että joku elää epätasa-arvoisessa suhteessa jo lähtökohtaisesti, on sit jo täysin eri keskustelu. Avioehto ei normaalissa suhteessa ole millään tavalla ohjaamassa rahankäytön valintoja.
Ts. avioehtoa ei tarvita ja mies on hölmö kun lähtee sellaista ehdottamaan täsä kohtaa.
Ei vaan fiksu. Nyt hän sen sit näkee jos ap on alunperinkin ollut kullankaivaja. Parempi nyt kuin sit kun sitä omaisuutta on enemmän.
Ollut kullankaivaja?? Mistä tällainen käsitys tulee? Nää kullankaivajat eivät kouluttaudu ja tee töitä. Miksi tämä "kullankaivaja" olisi alunperinkään menny köyhän miehen kanssa yksiin? Kullankaivat keskittyvät olemaan viehättäviä saadakseen jonkun oikeasti varakkaan saaliin.
Onko miesten itsetunto noin heikko, et jattelevat naisten hakeva yleisesti jotain muuta, kuin ihan vaan suhdetta persoonan kanssa? Et syynä on pakko olla vaikka raha (tässä tapauksessa vieläpä raha, jota aluks ei ees ollu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään suostu. Sano, että avioero on ainoa tapa, jolla hän voi tulevaisuuden tulonsa kerryttää vain itselleen.
Itselläni on vähän samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Miehellä kusi noussut päähän tasaisesti palkan noustessa. Kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikaiset periaatteet ja ihanteet tasapainoisesta perhe-elämästä menneet hänen osaltaan romukoppaan. Syyttelee minua JÄLKIKÄTEEN siitä, että emme ole vauraampia hänen hyvästä urakehityksestään huolimatta, vaikka oli aikoinaan ihan yhtä lailla samaa mieltä, että pienet vauvat/taaperot eivät kuulu päiväkotiin, eikä itsekään halunnut niitä kotona hoitaa. Päästyään urallaan tiettyyn pisteeseen mies on yhtäkkiä kokenut valaistumisen, että hän on liian hieno ihminen syömään tarjousjauhelihaa ja ajamaan vähän vanhemmalla autolla. Voivottelee, miten hienoa elämämme olisi, jos minä tienaisin yhtä paljon, mutta ei vaivaa yhtään päätään sillä, mitä sellainen valinta olisi merkinnyt lastemme lapsuudelle, parisuhteellemme tai mielenterveydellemme.
Rahan niukkuus ei tietenkään ollut ongelma silloin, kun olimme nuorempia ja sitä oli oikeasti vähemmän. Muutos lämpimästä perheenisästä kylmäksi materialistiksi on tapahtunut aivan järkyttävän nopeasti. Itse mietin sitä, onko tämä vain joku vaihe, vai onko hän todella muuttunut sellaiseksi ihmiseksi.
Siis sun mielestä on kylmä materialisti, jos ei hypi alejauhelihan perässä tai ostaa uutta?
En ymmärrä miksi pitäisi kituuttaa kituuttamisen ilosta. Meillä ei katsella hintalappuja, koska siihen ei ole tarvetta ja meillä ostetaan sitä mitä halutaan, koska miksi ei. Sillä ole mitään tekemistä vanhemmuuden tai parosuhteen kanssa. Tottakai jälkikäteen valittaminen on tyhmää, siitä pääse yli eikä ympäri, mutta melko inhottavasti säkin puhut miehestäsi vaikka hän vain haluaisi elää elintasoa, johon teillä on varaa.
Tässähän tää mies just valittaa siitä, ettei se elintasoa ole parempi. Meinaatko, et sit nousis elintaso, jos luopuu aleruuista? Omituinen ajatus. Elintasoa on jo pelkästään se, et voi ostaa ruokaa. Halvrmpaa tai kallimpaa. Kaikilla ei ole varaa edes siihen alelihaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
Mitä et ymmärrä systeemin muuttamisessa? Ensin kaikki on yhteistä ja samaan pottiin tehdään ja tuodaan tuotot. Palkat ja perinnöt. Molemmat tekee sitä, mistä on yhdessä sovittu. Avioehto muuttaa tän systeemin. Noin. Oliko nyt selkeä ilmaisu?
Eihän muuta.
Tottakai muuttaa. Ihan eri tavalla on silloin ihan eri tavalla tärkeää katsoa mikä esim. menee kenenkin nimiin, kuka laittaa mihinkin tienaamansa rahat, kenen omaisuutta kasvatetaan, kuka maksaa juoksevat kulut, kuka lainat, mistä tililtä jne jne. Avioehto todellakin tekee sen, että jaotellaan enemmän sun rahan ja mun rahat, jos varsinkin ennen on sovittu että kaikki ollut yhteistä, eikä ole tarvinnut miettiä mikä on kenenkin korvamekittyä rahaa.
Ero on aina mahdollista avioliitossa, ja varsinkin nyt ap:n tilanteessa, missä ero on hyvin todennköinenkin lopputulema, tottakai se pitää ottaa raha-asioissa avioliiton aikana huomioon j avioehto tietnkin vaikutta tähän. Ja nyt sitten lisäksi mies jopa kiristää erouhkailulla, mikä ei todella ole ok, eikä rakenna ainakaan luottamusta. Sulla on tässä asiassa nyt joku sokea piste ajattelussasi. Tämä kyseinen tosiasia ehkäpä ei vain sovi sun agendaan ja siksi kiellät sen kokonaan. Todella outoa kiistää avioehdon päivänselvä vaikutus rahankäyttöön ja valintoihin avioliiton aikana ja varsinkin ap:n hyvin selkeässä tapauksessa tämän asian suhteen.
Saahan sitä katsoa eri tavalla ja pitääkin katsoa jos avioehto aiheuttaa sen että toinen haalii kaiken (kuten Mikko Koivu), mutta apllahan ei ole tällainen tilanne lainkaan. Mikäänhän ei muutu, jos he avioehdon tekevät, se eletty elämä ja systeemi mihinkään muutu.
Ja se että joku elää epätasa-arvoisessa suhteessa jo lähtökohtaisesti, on sit jo täysin eri keskustelu. Avioehto ei normaalissa suhteessa ole millään tavalla ohjaamassa rahankäytön valintoja.
Ts. avioehtoa ei tarvita ja mies on hölmö kun lähtee sellaista ehdottamaan täsä kohtaa.
Ei vaan fiksu. Nyt hän sen sit näkee jos ap on alunperinkin ollut kullankaivaja. Parempi nyt kuin sit kun sitä omaisuutta on enemmän.
Ollut kullankaivaja?? Mistä tällainen käsitys tulee? Nää kullankaivajat eivät kouluttaudu ja tee töitä. Miksi tämä "kullankaivaja" olisi alunperinkään menny köyhän miehen kanssa yksiin? Kullankaivat keskittyvät olemaan viehättäviä saadakseen jonkun oikeasti varakkaan saaliin.
Onko miesten itsetunto noin heikko, et jattelevat naisten hakeva yleisesti jotain muuta, kuin ihan vaan suhdetta persoonan kanssa? Et syynä on pakko olla vaikka raha (tässä tapauksessa vieläpä raha, jota aluks ei ees ollu).
Älä ruoki trollia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
Mitä et ymmärrä systeemin muuttamisessa? Ensin kaikki on yhteistä ja samaan pottiin tehdään ja tuodaan tuotot. Palkat ja perinnöt. Molemmat tekee sitä, mistä on yhdessä sovittu. Avioehto muuttaa tän systeemin. Noin. Oliko nyt selkeä ilmaisu?
Eihän muuta.
Tottakai muuttaa. Ihan eri tavalla on silloin ihan eri tavalla tärkeää katsoa mikä esim. menee kenenkin nimiin, kuka laittaa mihinkin tienaamansa rahat, kenen omaisuutta kasvatetaan, kuka maksaa juoksevat kulut, kuka lainat, mistä tililtä jne jne. Avioehto todellakin tekee sen, että jaotellaan enemmän sun rahan ja mun rahat, jos varsinkin ennen on sovittu että kaikki ollut yhteistä, eikä ole tarvinnut miettiä mikä on kenenkin korvamekittyä rahaa.
Ero on aina mahdollista avioliitossa, ja varsinkin nyt ap:n tilanteessa, missä ero on hyvin todennköinenkin lopputulema, tottakai se pitää ottaa raha-asioissa avioliiton aikana huomioon j avioehto tietnkin vaikutta tähän. Ja nyt sitten lisäksi mies jopa kiristää erouhkailulla, mikä ei todella ole ok, eikä rakenna ainakaan luottamusta. Sulla on tässä asiassa nyt joku sokea piste ajattelussasi. Tämä kyseinen tosiasia ehkäpä ei vain sovi sun agendaan ja siksi kiellät sen kokonaan. Todella outoa kiistää avioehdon päivänselvä vaikutus rahankäyttöön ja valintoihin avioliiton aikana ja varsinkin ap:n hyvin selkeässä tapauksessa tämän asian suhteen.
Saahan sitä katsoa eri tavalla ja pitääkin katsoa jos avioehto aiheuttaa sen että toinen haalii kaiken (kuten Mikko Koivu), mutta apllahan ei ole tällainen tilanne lainkaan. Mikäänhän ei muutu, jos he avioehdon tekevät, se eletty elämä ja systeemi mihinkään muutu.
Ja se että joku elää epätasa-arvoisessa suhteessa jo lähtökohtaisesti, on sit jo täysin eri keskustelu. Avioehto ei normaalissa suhteessa ole millään tavalla ohjaamassa rahankäytön valintoja.
Ts. avioehtoa ei tarvita ja mies on hölmö kun lähtee sellaista ehdottamaan täsä kohtaa.
Ei vaan fiksu. Nyt hän sen sit näkee jos ap on alunperinkin ollut kullankaivaja. Parempi nyt kuin sit kun sitä omaisuutta on enemmän.
On siinä naisella ollut kova usko siihen, että miehestä tulee menestyvä, kun on osannut nähdä pitkälle yli kymmenen vuoden päähän tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
(eri henkilö vastaa) Minusta korrektia toimintaa olisi se, että asia tuotaisiin esiin sen vähemmän tienaavan toimesta, silloin lähtökohta on pyyteetön ja perhesidettä vahvistava. Miehen käytös kielii arvopohjan muutoksesta. Tai kenties asian voisi yksipuolisesti tuoda esiin lasten täysi-ikäistyttyä kun projekti nimeltä perhe on saatu maaliin. Tosimies mielestäni toteaisi että nyt ei ole oikea aika alkaa ehdottelemaan tällaista tai ainakaan vaatimaan. Edes jälkiviisaus ei mielestäni kannata koska todennäköisesti tehdyn päätöksen taustalla on ollut miehen ihan aito halu saada perhe ja ovat yhteisesti päättäneet rakentaa sen tuohon tyyliin. Se mikä kannattaisi, olisi omien motiiviensa miettiminen.
Minusta se motiivi on varsin hyvä vaikka se olisikin ihan vain se että haluaa myös omaa omaisuutta kerryttää. Jos se ei aiemmin ole ollut tahtotila, sit ei ole, mutta nyt sit olisi. Se perhe ja järjestelyt olisi ollut ihan samoin järjesteltävissä vaikka olisi tahtonut näin jo aiemmin, joten miksi ei nyt.
Se on ihan ok motiivi yleisesti ottaen mutta ei sen arvoinen että kannattaa hyvä perhe rikkoa sen takia varsinkin kun lapset on vielä pieniä.
Ja mieshän ei olisi saanut sekä perhettä että nousujohteista uraa ilman yhteistä diiliä siitä miten perheen perustaminen käytännössä mahdollistetaan, näin ainakin ap:n puheenvuorot tulkitsen. Mies ei siis taloudellisesti olisi siinä missä on nyt - ja lisäksi perheellinen - mikäli lähtökohtaisesti olisi toimittu eri mallilla.
Voi olla, mutta tässä kohtaa kysymys sit kuuluu että onko apn motiiveissa tarkastamisen varaa. Miehensähän on tehnyt kuten perheelle on ollut paras kunnes ap palaa töihin.
Mikä apn motiiveista olisi nyt tarkastelun alla? Kotiinjääminen vai töihin meno?
Sekä että. Jos motiivi kotiinjäännissä on ollut raha, voi kysyä että miksi ja myös että miksi se kotonaoloaika nyt on sit ollut pielessä.
Ei apn motiiveissa ole mitään epäselvää. Hän jäi kotiin joitaman lapsia yhteisestä aopimuksesta ja turvanaan se, että omaisuus yhteinen. Miehen motiivit systeemin muuttamiseen on se mielenkiinnon kohde.
Loistavasti kiteytetty. Jotkut vaan yrittävät kääntää fokusta johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten siinä kävi? Kirjoititko? Erositko? Menikö lastenhoito viikko-viikko?
Siis sun mielestä on kylmä materialisti, jos ei hypi alejauhelihan perässä tai ostaa uutta?
En ymmärrä miksi pitäisi kituuttaa kituuttamisen ilosta. Meillä ei katsella hintalappuja, koska siihen ei ole tarvetta ja meillä ostetaan sitä mitä halutaan, koska miksi ei. Sillä ole mitään tekemistä vanhemmuuden tai parosuhteen kanssa. Tottakai jälkikäteen valittaminen on tyhmää, siitä pääse yli eikä ympäri, mutta melko inhottavasti säkin puhut miehestäsi vaikka hän vain haluaisi elää elintasoa, johon teillä on varaa.