Lue keskustelun säännöt.
Sanoin miehelle, kun lapset jäi lomalle koulusta, että en jaksa yksin hoitaa kesän ruokahuoltoa ja ohjelmaa
22.06.2023 |
Mitä on mies tähän mennessä tehnyt Käynyt pari kertaa kaupassa, on laittanut ruokaa tasan kerran.
Nyt kun keskusteltiin tai pikemminkin riideltiin aiheesta, kun mies tuli hyvällä ruokahalulla syömään taas laittamaani iltaruokaa, niin sanoin miehelle, että olis kiva jos hänkin joskus suunnittelis ja laittais jotain hyvää iltapalaa/ruokaa, niin mies alkoi vaan vittuilla: Niin enhän mä koskaan, kun olen niin paska mies.
Ei vitsi miten ärsyttävää. Riitahan siitä sitten tuli, eikä se edennyt mihinkään suuntaan koska mies on käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa (kerran). Aivan itsestäänselvyytenä pitää. Ja jos jotain kehtaan huomauttaa, niin alkaa vaan ilkeillä.
Kommentit (494)
Syökö lapsenne talvisin, kouluaikaan vain koulussa?
Koulu hoitaa jo kaiken huoltajille kuuluvan......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#näinminäpuranmiesvihaanijuhannuksenakin olette säälittävämpiä kuin jännäbensalenkkarimiehenne, uuvattinaiset jos teillä on koskaan sellaista edes ollut 😂
Ja kaikki siiderinkittaajaämmät jo sammuneet? 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Laiska töitään luettelee
Ja reipas töistään luistaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa. Vuodenajasta tai juhlapäivästä riippumatta palstan marttyyrit makaa palstalla uikuttamassa. Missäs ne teidän rankat raatamisenne näkyy juuri nyt? Mites ne 24/7 passattavat kakarat? Ei teille naislapsille voi kuin nauraa. Isoäitinne häpeäisivät silmät päästään ruikutuksillenne. Kauppareissutkin onnistuu ihan kotiin toimituksena, puhumattakaan kaikesta muusta, millä te vain vapaamatkustatte yhteiskunnassa. Ja uskallan väittää, että 90% naisten kotityölässytyksistä on silkkaa paskapuhetta.
Perunat kiehuu vielä, lohi on jo valmis, samoin salaatti. Raparperipiirakka menossa uuniin. Lapset uinnin jälkeen leikkivät.
Mies teki urotyön ja haki koivun metsänlaidasta kuistin eteen. Vastaa ei kuulemma jaksa tehdä. Kaljan jaksoi avata jo aamusta. Teen vastan itse, kun lasten kanssa laitetaan saunaan tulet.
Sitä tässä tehdään.
Niin varmaan 😂 palstalla on kuitenkin aikaa maata raatajamarttyyrilla 😂
Juu, niin olikin. Osui sopiva hetki ja nyt juuri toinen. Minkä mahtaa, että tämä ketju on aina etusivulla. Kertonee jotain muuta perheiden tilanteista, kuin sen, että naiset ovat raatajamarttyyreitä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te valitsette puolisoiksi näitä mieslapsia? Kovasti sitä vaan aina ihmettelee. Omassa lähipiirissäkin useampi mieslapsi ja kaikilla aina puoliso. Mikä niissä vetoaa?
No tähänkin on vastattu jo monet kerrat. Ei ne miehet ole olleet mieslapsia silloin seurusteluaikoina vaan ovat taantuneet sellaisiksi, kun lapsi syntyy ja vaimo jää kotiin ja hoitaa kaiken.
Vauvapalstankin mukaan nainen joutaa yksin hoitamaan vauvan ja kotityöt, kun kerran lojuu vaan kotona, kun vauva on pieni. Siinä ajassa, ennen kuin vaimo taas lähtee takaisin työelämään mies ehtii tottua siihen, ettei tikkua ristiin kotona laita ja tämä jatkuu sittenkin, kun vaimo palaa työelämään.
Mies ei halua luopua saavutetusta edusta ja jatkuva tappelu alkaa siitä, kun miestäkin vaaditaan taas osallisumaan muuhunkin, kuin siihen 2X vuoessa tapahtuvaan suureen renkaanvaihtoon.
Meillä ainakin kävi näin. Ei mies mikään mestarikokki ollut, mutta teki ruua lähes aina, kun oltiin vielä kahdestaan ja mies tuli aikaisemmin töistä kotiin, niin teki ruuan ja minä sitten tiskasin ja siivosin keittiön.
Kaikki muuttui, kun lapsi syntyi. Oltiin sentään yhdessä 13 vuotta ennenkuin lapsi syntyi niin enpä osannut ennustaa, että mies taantuu miesvauvaksi.
Eli nainen tekee miehestään mieslapsen omalla toiminnallaan. Oma vika siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te valitsette puolisoiksi näitä mieslapsia? Kovasti sitä vaan aina ihmettelee. Omassa lähipiirissäkin useampi mieslapsi ja kaikilla aina puoliso. Mikä niissä vetoaa?
No tähänkin on vastattu jo monet kerrat. Ei ne miehet ole olleet mieslapsia silloin seurusteluaikoina vaan ovat taantuneet sellaisiksi, kun lapsi syntyy ja vaimo jää kotiin ja hoitaa kaiken.
Vauvapalstankin mukaan nainen joutaa yksin hoitamaan vauvan ja kotityöt, kun kerran lojuu vaan kotona, kun vauva on pieni. Siinä ajassa, ennen kuin vaimo taas lähtee takaisin työelämään mies ehtii tottua siihen, ettei tikkua ristiin kotona laita ja tämä jatkuu sittenkin, kun vaimo palaa työelämään.
Mies ei halua luopua saavutetusta edusta ja jatkuva tappelu alkaa siitä, kun miestäkin vaaditaan taas osallisumaan muuhunkin, kuin siihen 2X vuoessa tapahtuvaan suureen renkaanvaihtoon.
Meillä ainakin kävi näin. Ei mies mikään mestarikokki ollut, mutta teki ruua lähes aina, kun oltiin vielä kahdestaan ja mies tuli aikaisemmin töistä kotiin, niin teki ruuan ja minä sitten tiskasin ja siivosin keittiön.
Kaikki muuttui, kun lapsi syntyi. Oltiin sentään yhdessä 13 vuotta ennenkuin lapsi syntyi niin enpä osannut ennustaa, että mies taantuu miesvauvaksi.
Eli nainen tekee miehestään mieslapsen omalla toiminnallaan. Oma vika siis.
Lasten myötä hommia tulee tolkuttomasti lisää ja ne pitää hoitaa heti, ei siinä ole aikaa odottaa milloin miestä sattuu huvittamaan. Mutta älä huoli, naiset kyllä usein huomaa virheensä ja korjaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.
Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.
Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.
OMG. Siis suunnittelet 5 tasapainoista ja ravintorikasta ateriaa päivittäin koko kesäloman ajan? Ööh, voisitko ihan vähän hellittää pipoa? Ei ihme, jos miestä alkaa ahdistaa.
T. Aikuisten, normaaleiden, terveiden ja hyvin menestyvien lasten äiti, joka ei todellakaan suunnitellut 5 ravintorikasta ateriaa päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.
Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.
Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.
Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen.
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.
Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.
Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.
Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen.
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
Osaatpa hyvin suomea vaikket ole ikinä asunut Suomessa. Vanhemmatko sinua opetti?
Vierailija kirjoitti:
[quote se=Vierailija]mikä ihmeen iltaruoka? aamupala, lämmin ruoka ja iltapala, meillä lapset kirmaa ulkona ja helteillä ei jaksa 5 ateriaa syödä. Tee iso keitto / uunivuoka ruokaa ja siitä saa syödä. Jos haluaa lisää niin tekee itse.
No tänään syötiin iltaruokaa. Syötiin lounas jo klo12 ja se oli aika kevyt. Lapset urheilee ja syö aika paljon, vaikka hoikkia ovatkin. Vaihtelee tämä. Ei ollut tämäkään lämmin ruoka vaan ruokaisa salaatti. T. Ap
Mitä sä vingut, ethän sä edes kokkaa, salaatti ei ole kunnon ruokaa. Ostat valmiita laatikoita jos ei taidot riitä kun noin stressaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
En minä sanoisi aamupalaa, välipalaa ja iltapalaa ateriaksi. Moni selvittää aamupalan pelkällä kahvilla, mutta varsinkin lapset tarvitsevat kunnon ruokaa, ehkä puuroa, muroja, kananmunaa. Kesällä lapset nukkuvat usein niin pitkään, että aamupala jää syömättä ja aloitetaan lounaalla. Kouluaikana tämä syödään koulussa. Välipala on jotain pientä, aikuisten iltapäiväkahvia vastaava. Ehkä voileipää, jugurtti, hedelmä tms.
Päivällinen on kunnon ruoka, usein se päivän pääateria. Iltapala taas jotain kevyempää.
Normaali ruoka ei vaadi mitään tarkempaa laskemista vitamiinien saamiseksi. Kunhan on riittävän monipuolista.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan äiditkin jaksaisivat laittaa ruokaa jos eivät roikkuisi täällä vauvapalstalla. Luulen että kysymys on myös viitsimisestä kotiaskareissa. Kuulun itse siihen ikäpolveen että lapset ovat jo aikuisia. Siksi jaksan ihmetellä miten nykyään lähes jokaisesta kotiin ja parisuhteeseen liittyvästä jutusta tehdään niin vaikeita. Valitettavasti vaimo on usein se nirppanokka valivali-osapuoli näistä eri ketjujen viesteistä päätellen. Hauskaa juhannusta! Vierailla tai ilman, ruuilla tai ilman.
Jos kuulut ikäpolveen, jonka lapset ovat jo aikuisia, niin sinun vanhemmuutesi aikaan lapset huolehtivat paljolti itse itsestään. Avainkaulalapset lämmittivät jotain juustoleipää mikrossa. Tiwdän koska elin itse sitä aikaa lapsena. Joskus saatoin alakouluiässä lähteä lauantaina aamulla ovesta ja tulla neljän aikoihin kotiin kun oli jo sen verran kova nälkä. Kyllä meillä jotain päivällistä yleensä oli, ja usein juuri aikaisin neljän paikkeilla. Muuten sai kaiken hoitaa itse eikä vanhempia paljon päivän aikana edes näkynyt. Vanhempani olivat lääkäreitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
En minä sanoisi aamupalaa, välipalaa ja iltapalaa ateriaksi. Moni selvittää aamupalan pelkällä kahvilla, mutta varsinkin lapset tarvitsevat kunnon ruokaa, ehkä puuroa, muroja, kananmunaa. Kesällä lapset nukkuvat usein niin pitkään, että aamupala jää syömättä ja aloitetaan lounaalla. Kouluaikana tämä syödään koulussa. Välipala on jotain pientä, aikuisten iltapäiväkahvia vastaava. Ehkä voileipää, jugurtti, hedelmä tms.
Päivällinen on kunnon ruoka, usein se päivän pääateria. Iltapala taas jotain kevyempää.
Normaali ruoka ei vaadi mitään tarkempaa laskemista vitamiinien saamiseksi. Kunhan on riittävän monipuolista.
Kyllä aamupala ja iltapala on ihan aterioita, välipala voi olla kevyempi mutta koulupäivinä taas ei koska lounas koulussa on kymmeneltä. Usein meillä on lämmintä ruokaa se ns välipalakin.
Ja mitäs muuta se monipuolisuudesta huolehtiminen on muuta kuin suunnittelemista?
Toivottavasti saatte jonkinlaisen muutoksen tilanteeseen. Mutta jos oot hoitanut tähän mennessä lähes kaiken itse, niin ei se muutos varmaan ihan hetkessä tapahdu.
Rauhallinen keskustelu hyvänä hetkenä? Aloitatte yhdessä ja siirrytte pikkuhiljaa jonkinlaiseen 50/50 tilanteeseen?
Meillä mies käy pääosin kaupassa ja kysyy mitä tarvitaan. Minä puolestaan teen ruuat ja siivoan jäljet. Yhdessä sovittu näin ja toimii meillä, sehän onkin pääasia, että teille toimiva ratkaisu löytyy.
Tsemppiä :)
Onko siis miehesi ainoa henkilö teidän perheestä kenellä on pakottava tarve poistua kotoo ja mennä töihin?
Vierailija kirjoitti:
Onko siis miehesi ainoa henkilö teidän perheestä kenellä on pakottava tarve poistua kotoo ja mennä töihin?
Suomessa äidit tekevät töitä. Nykyään kaikki eivät tee töitä kodin ulkopuolella. Se ei tarkoita etteikö he tekisi töitä ja ansaitsisi. Jos taaaaaaas aloitit saman länkytyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.
Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.
Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.
Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen.
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
Ei syödä kuin pienessä osassa perheitä mutta palstalla tämä viisi ateriaa päivässä on ainoa oikea totuus jota julistetaan. Sillä halutaan korostaa vanhempien työmäärää usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.
Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.
Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.
Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen.
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
Ei syödä kuin pienessä osassa perheitä mutta palstalla tämä viisi ateriaa päivässä on ainoa oikea totuus jota julistetaan. Sillä halutaan korostaa vanhempien työmäärää usein.
Kyllä lapsiperheissä todellakin syödään.
No tähänkin on vastattu jo monet kerrat. Ei ne miehet ole olleet mieslapsia silloin seurusteluaikoina vaan ovat taantuneet sellaisiksi, kun lapsi syntyy ja vaimo jää kotiin ja hoitaa kaiken.
Vauvapalstankin mukaan nainen joutaa yksin hoitamaan vauvan ja kotityöt, kun kerran lojuu vaan kotona, kun vauva on pieni. Siinä ajassa, ennen kuin vaimo taas lähtee takaisin työelämään mies ehtii tottua siihen, ettei tikkua ristiin kotona laita ja tämä jatkuu sittenkin, kun vaimo palaa työelämään.
Mies ei halua luopua saavutetusta edusta ja jatkuva tappelu alkaa siitä, kun miestäkin vaaditaan taas osallisumaan muuhunkin, kuin siihen 2X vuoessa tapahtuvaan suureen renkaanvaihtoon.
Meillä ainakin kävi näin. Ei mies mikään mestarikokki ollut, mutta teki ruua lähes aina, kun oltiin vielä kahdestaan ja mies tuli aikaisemmin töistä kotiin, niin teki ruuan ja minä sitten tiskasin ja siivosin keittiön.
Kaikki muuttui, kun lapsi syntyi. Oltiin sentään yhdessä 13 vuotta ennenkuin lapsi syntyi niin enpä osannut ennustaa, että mies taantuu miesvauvaksi.