Lue keskustelun säännöt.
Sanoin miehelle, kun lapset jäi lomalle koulusta, että en jaksa yksin hoitaa kesän ruokahuoltoa ja ohjelmaa
22.06.2023 |
Mitä on mies tähän mennessä tehnyt Käynyt pari kertaa kaupassa, on laittanut ruokaa tasan kerran.
Nyt kun keskusteltiin tai pikemminkin riideltiin aiheesta, kun mies tuli hyvällä ruokahalulla syömään taas laittamaani iltaruokaa, niin sanoin miehelle, että olis kiva jos hänkin joskus suunnittelis ja laittais jotain hyvää iltapalaa/ruokaa, niin mies alkoi vaan vittuilla: Niin enhän mä koskaan, kun olen niin paska mies.
Ei vitsi miten ärsyttävää. Riitahan siitä sitten tuli, eikä se edennyt mihinkään suuntaan koska mies on käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa (kerran). Aivan itsestäänselvyytenä pitää. Ja jos jotain kehtaan huomauttaa, niin alkaa vaan ilkeillä.
Kommentit (494)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te valitsette puolisoiksi näitä mieslapsia? Kovasti sitä vaan aina ihmettelee. Omassa lähipiirissäkin useampi mieslapsi ja kaikilla aina puoliso. Mikä niissä vetoaa?
No tähänkin on vastattu jo monet kerrat. Ei ne miehet ole olleet mieslapsia silloin seurusteluaikoina vaan ovat taantuneet sellaisiksi, kun lapsi syntyy ja vaimo jää kotiin ja hoitaa kaiken.
Vauvapalstankin mukaan nainen joutaa yksin hoitamaan vauvan ja kotityöt, kun kerran lojuu vaan kotona, kun vauva on pieni. Siinä ajassa, ennen kuin vaimo taas lähtee takaisin työelämään mies ehtii tottua siihen, ettei tikkua ristiin kotona laita ja tämä jatkuu sittenkin, kun vaimo palaa työelämään.
Mies ei halua luopua saavutetusta edusta ja jatkuva tappelu alkaa siitä, kun miestäkin vaaditaan taas osallisumaan muuhunkin, kuin siihen 2X vuoessa tapahtuvaan suureen renkaanvaihtoon.
Meillä ainakin kävi näin. Ei mies mikään mestarikokki ollut, mutta teki ruua lähes aina, kun oltiin vielä kahdestaan ja mies tuli aikaisemmin töistä kotiin, niin teki ruuan ja minä sitten tiskasin ja siivosin keittiön.
Kaikki muuttui, kun lapsi syntyi. Oltiin sentään yhdessä 13 vuotta ennenkuin lapsi syntyi niin enpä osannut ennustaa, että mies taantuu miesvauvaksi.
Eli nainen tekee miehestään mieslapsen omalla toiminnallaan. Oma vika siis.
Lasten myötä hommia tulee tolkuttomasti lisää ja ne pitää hoitaa heti, ei siinä ole aikaa odottaa milloin miestä sattuu huvittamaan. Mutta älä huoli, naiset kyllä usein huomaa virheensä ja korjaa sen.
Jännästi niitä asioita ei koskaan voi tehdä silloin kuin mies haluaisi vaan asioiden on aina tapahduttava sillö hetkellö kun nainen sen ongelman/asian huomaa jaa vaatii tapahtuvan varsinkin kun sen asian tekemiseen ei naisella itsellä ole mitään estettä mutta sattuin näkemään että mies istahti niin miehen on tehtävä naiset haluamat asiat välittömästi
Ei ne lasten tarpeet mene miehen huomaamisen mukaan.
Lapsiperheessä pitää osata ennakoida.
Eikä esimerkiksi lähteä kauppaan siinä vaiheessa, kun huomaa että hei, lapsella on nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.
Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.
Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.
Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen.
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
Ei syödä kuin pienessä osassa perheitä mutta palstalla tämä viisi ateriaa päivässä on ainoa oikea totuus jota julistetaan. Sillä halutaan korostaa vanhempien työmäärää usein.
Kyllä lapsiperheissä todellakin syödään.
No ei esimerkiksi meidän lapsiperheessä ole koskaan syöty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.
Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.
Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.
Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen.
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
Ei syödä kuin pienessä osassa perheitä mutta palstalla tämä viisi ateriaa päivässä on ainoa oikea totuus jota julistetaan. Sillä halutaan korostaa vanhempien työmäärää usein.
Kyllä lapsiperheissä todellakin syödään.
No ei esimerkiksi meidän lapsiperheessä ole koskaan syöty.
Minkä aterian sinun koululaisesi jättävät välistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
En minä sanoisi aamupalaa, välipalaa ja iltapalaa ateriaksi. Moni selvittää aamupalan pelkällä kahvilla, mutta varsinkin lapset tarvitsevat kunnon ruokaa, ehkä puuroa, muroja, kananmunaa. Kesällä lapset nukkuvat usein niin pitkään, että aamupala jää syömättä ja aloitetaan lounaalla. Kouluaikana tämä syödään koulussa. Välipala on jotain pientä, aikuisten iltapäiväkahvia vastaava. Ehkä voileipää, jugurtti, hedelmä tms.
Päivällinen on kunnon ruoka, usein se päivän pääateria. Iltapala taas jotain kevyempää.
Normaali ruoka ei vaadi mitään tarkempaa laskemista vitamiinien saamiseksi. Kunhan on riittävän monipuolista.
Kyllä aamupala ja iltapala on ihan aterioita, välipala voi olla kevyempi mutta koulupäivinä taas ei koska lounas koulussa on kymmeneltä. Usein meillä on lämmintä ruokaa se ns välipalakin.
Ja mitäs muuta se monipuolisuudesta huolehtiminen on muuta kuin suunnittelemista?
Eihän jokaista aamu- ja iltapalaa suunnitella erikseen, eikä muutenkaan joka ateriaa yksitellen. Useimmissa perheissä on jokseenkin samanlaista aamu- ja iltapalaa joka päivä, eikä ne ole varsinaisia lämpimiä aterioita muuten kuin ehkä puuroa.
Kun lapset on ruokittu jo kouluikään, luulisi siinä tulleen jotkut perusrutiinit eikä joka ainoan aterian suunnitteluun tarvitse niin paljon aika käyttää kuin ensimmäisiä omia aterioita suunnitellessa.
Minun koululaiseni nukkuivat vapaa- ja lomapäivinä niin pitkään, että aamupala jäi aika usein välistä. Muuten se oli vain voileipää ja jotain jugurttia tai muuta, mitä jääkaapista löytyi. Lounas oli usein edellisten päivien tähteitä lämmitettynä, tai munakasta tai muuta "pikaruokaa". Välipala oli hedelmää, leipää, kesällä jäätelöä tai mitä nyt sattuivat löytämään. Päivällinen oli kunnollinen lämmin ruoka, ja iltapala taas jotain pientä, eli ei mikään varsinainen ateria.
Näillä sapuskoilla ovat varttuneet aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toissa viikolla puoliso laittoi lähes kaikki perheemme ateriat kun hän jo lomalla ja minä töissä. Kävi kaupassa ja pesi ikkunoita yms. Normaalisti teemme molemmat yhtä lailla kotitöitä. Ei ole mitään jakoa mitä toinen voi tehdä tai ei halua tehdä. Eilen teimme yhdessä ruokaa koko perheen voimin eli siis myös lapset mukana. Lapset varmasti nukkuvat tänään sen verran pitkään että heidän osaltaan aamiainen todella myöhäinen. Me aikuiset joimme jo kahvit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
En minä sanoisi aamupalaa, välipalaa ja iltapalaa ateriaksi. Moni selvittää aamupalan pelkällä kahvilla, mutta varsinkin lapset tarvitsevat kunnon ruokaa, ehkä puuroa, muroja, kananmunaa. Kesällä lapset nukkuvat usein niin pitkään, että aamupala jää syömättä ja aloitetaan lounaalla. Kouluaikana tämä syödään koulussa. Välipala on jotain pientä, aikuisten iltapäiväkahvia vastaava. Ehkä voileipää, jugurtti, hedelmä tms.
Päivällinen on kunnon ruoka, usein se päivän pääateria. Iltapala taas jotain kevyempää.
Normaali ruoka ei vaadi mitään tarkempaa laskemista vitamiinien saamiseksi. Kunhan on riittävän monipuolista.
Kyllä aamupala ja iltapala on ihan aterioita, välipala voi olla kevyempi mutta koulupäivinä taas ei koska lounas koulussa on kymmeneltä. Usein meillä on lämmintä ruokaa se ns välipalakin.
Ja mitäs muuta se monipuolisuudesta huolehtiminen on muuta kuin suunnittelemista?
Eihän jokaista aamu- ja iltapalaa suunnitella erikseen, eikä muutenkaan joka ateriaa yksitellen. Useimmissa perheissä on jokseenkin samanlaista aamu- ja iltapalaa joka päivä, eikä ne ole varsinaisia lämpimiä aterioita muuten kuin ehkä puuroa.
Kun lapset on ruokittu jo kouluikään, luulisi siinä tulleen jotkut perusrutiinit eikä joka ainoan aterian suunnitteluun tarvitse niin paljon aika käyttää kuin ensimmäisiä omia aterioita suunnitellessa.
Ei täällä ole mussään sanottu että jokaikinen ateria suunnitellaan aina erikseen joka aterian alla, vaan että ruokahuolto pitää suunnitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.
Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.
Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.
Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen.
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
Ei syödä kuin pienessä osassa perheitä mutta palstalla tämä viisi ateriaa päivässä on ainoa oikea totuus jota julistetaan. Sillä halutaan korostaa vanhempien työmäärää usein.
Kyllä lapsiperheissä todellakin syödään.
No ei esimerkiksi meidän lapsiperheessä ole koskaan syöty.
Minkä aterian sinun koululaisesi jättävät välistä?
Aamiaisen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
En minä sanoisi aamupalaa, välipalaa ja iltapalaa ateriaksi. Moni selvittää aamupalan pelkällä kahvilla, mutta varsinkin lapset tarvitsevat kunnon ruokaa, ehkä puuroa, muroja, kananmunaa. Kesällä lapset nukkuvat usein niin pitkään, että aamupala jää syömättä ja aloitetaan lounaalla. Kouluaikana tämä syödään koulussa. Välipala on jotain pientä, aikuisten iltapäiväkahvia vastaava. Ehkä voileipää, jugurtti, hedelmä tms.
Päivällinen on kunnon ruoka, usein se päivän pääateria. Iltapala taas jotain kevyempää.
Normaali ruoka ei vaadi mitään tarkempaa laskemista vitamiinien saamiseksi. Kunhan on riittävän monipuolista.
Kyllä aamupala ja iltapala on ihan aterioita, välipala voi olla kevyempi mutta koulupäivinä taas ei koska lounas koulussa on kymmeneltä. Usein meillä on lämmintä ruokaa se ns välipalakin.
Ja mitäs muuta se monipuolisuudesta huolehtiminen on muuta kuin suunnittelemista?
Eihän jokaista aamu- ja iltapalaa suunnitella erikseen, eikä muutenkaan joka ateriaa yksitellen. Useimmissa perheissä on jokseenkin samanlaista aamu- ja iltapalaa joka päivä, eikä ne ole varsinaisia lämpimiä aterioita muuten kuin ehkä puuroa.
Kun lapset on ruokittu jo kouluikään, luulisi siinä tulleen jotkut perusrutiinit eikä joka ainoan aterian suunnitteluun tarvitse niin paljon aika käyttää kuin ensimmäisiä omia aterioita suunnitellessa.
Ei täällä ole mussään sanottu että jokaikinen ateria suunnitellaan aina erikseen joka aterian alla, vaan että ruokahuolto pitää suunnitella.
Mitä se pyhä ruokahuolto teille nyt oikeasti tarkoittaa kun niin vaikea asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te valitsette puolisoiksi näitä mieslapsia? Kovasti sitä vaan aina ihmettelee. Omassa lähipiirissäkin useampi mieslapsi ja kaikilla aina puoliso. Mikä niissä vetoaa?
No tähänkin on vastattu jo monet kerrat. Ei ne miehet ole olleet mieslapsia silloin seurusteluaikoina vaan ovat taantuneet sellaisiksi, kun lapsi syntyy ja vaimo jää kotiin ja hoitaa kaiken.
Vauvapalstankin mukaan nainen joutaa yksin hoitamaan vauvan ja kotityöt, kun kerran lojuu vaan kotona, kun vauva on pieni. Siinä ajassa, ennen kuin vaimo taas lähtee takaisin työelämään mies ehtii tottua siihen, ettei tikkua ristiin kotona laita ja tämä jatkuu sittenkin, kun vaimo palaa työelämään.
Mies ei halua luopua saavutetusta edusta ja jatkuva tappelu alkaa siitä, kun miestäkin vaaditaan taas osallisumaan muuhunkin, kuin siihen 2X vuoessa tapahtuvaan suureen renkaanvaihtoon.
Meillä ainakin kävi näin. Ei mies mikään mestarikokki ollut, mutta teki ruua lähes aina, kun oltiin vielä kahdestaan ja mies tuli aikaisemmin töistä kotiin, niin teki ruuan ja minä sitten tiskasin ja siivosin keittiön.
Kaikki muuttui, kun lapsi syntyi. Oltiin sentään yhdessä 13 vuotta ennenkuin lapsi syntyi niin enpä osannut ennustaa, että mies taantuu miesvauvaksi.
Eli nainen tekee miehestään mieslapsen omalla toiminnallaan. Oma vika siis.
Ei vaan miehen painostuksesta. Mies vaatii , että kun hän käy "raskaissa" töissä 8h per päivä naisen kuuluu tehdä yksin kaikki kotityöt ja hoitaa vauva 24/7, että mies saa levätä "raskaan työpäivän" jälkeen.
Ja kuka nyt tulee sanomaan, että vauva ei vaadi 24/7 hoitoa niin ei tuskin hän on koskaan vauvaa edes kovin läheltä nähnyt, saatika koskaan vauvaa hoitanut. Vauva ei todellakaan hoidu mukavasti klo 8-16 välillä vaan tarvitsee hoitoa yöllä ja päivällä, aamulla ja illalla.
Jos vauvanhoito olisi mukavaa ja helppoa miehet jäisivät ilosta kiljuen kotiin vauvan kanssa. Nyt niitä miehiä ei vauvan kanssa kotona näy.
ja turha sanoa, että naisella on vauvan ruoka mukanaan. Ei ole läheskään kaikilla. Monille ei maito nouse ollenkaan ja aika monella niin vähän tulee maitoa, että pulloon joudutaan turvautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
En minä sanoisi aamupalaa, välipalaa ja iltapalaa ateriaksi. Moni selvittää aamupalan pelkällä kahvilla, mutta varsinkin lapset tarvitsevat kunnon ruokaa, ehkä puuroa, muroja, kananmunaa. Kesällä lapset nukkuvat usein niin pitkään, että aamupala jää syömättä ja aloitetaan lounaalla. Kouluaikana tämä syödään koulussa. Välipala on jotain pientä, aikuisten iltapäiväkahvia vastaava. Ehkä voileipää, jugurtti, hedelmä tms.
Päivällinen on kunnon ruoka, usein se päivän pääateria. Iltapala taas jotain kevyempää.
Normaali ruoka ei vaadi mitään tarkempaa laskemista vitamiinien saamiseksi. Kunhan on riittävän monipuolista.
Kyllä aamupala ja iltapala on ihan aterioita, välipala voi olla kevyempi mutta koulupäivinä taas ei koska lounas koulussa on kymmeneltä. Usein meillä on lämmintä ruokaa se ns välipalakin.
Ja mitäs muuta se monipuolisuudesta huolehtiminen on muuta kuin suunnittelemista?
Eihän jokaista aamu- ja iltapalaa suunnitella erikseen, eikä muutenkaan joka ateriaa yksitellen. Useimmissa perheissä on jokseenkin samanlaista aamu- ja iltapalaa joka päivä, eikä ne ole varsinaisia lämpimiä aterioita muuten kuin ehkä puuroa.
Kun lapset on ruokittu jo kouluikään, luulisi siinä tulleen jotkut perusrutiinit eikä joka ainoan aterian suunnitteluun tarvitse niin paljon aika käyttää kuin ensimmäisiä omia aterioita suunnitellessa.
Ei täällä ole mussään sanottu että jokaikinen ateria suunnitellaan aina erikseen joka aterian alla, vaan että ruokahuolto pitää suunnitella.
Mitä se pyhä ruokahuolto teille nyt oikeasti tarkoittaa kun niin vaikea asia?
Sinä olet ainoa joka jankutat tuota vaikeaa. Vaikea vaikea vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.
Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.
Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.
Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen.
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
Ei syödä kuin pienessä osassa perheitä mutta palstalla tämä viisi ateriaa päivässä on ainoa oikea totuus jota julistetaan. Sillä halutaan korostaa vanhempien työmäärää usein.
Kyllä lapsiperheissä todellakin syödään.
No ei esimerkiksi meidän lapsiperheessä ole koskaan syöty.
Minkä aterian sinun koululaisesi jättävät välistä?
Aamiaisen
Kokonaan? Vaikka olisivat leirillä koko päivän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
En minä sanoisi aamupalaa, välipalaa ja iltapalaa ateriaksi. Moni selvittää aamupalan pelkällä kahvilla, mutta varsinkin lapset tarvitsevat kunnon ruokaa, ehkä puuroa, muroja, kananmunaa. Kesällä lapset nukkuvat usein niin pitkään, että aamupala jää syömättä ja aloitetaan lounaalla. Kouluaikana tämä syödään koulussa. Välipala on jotain pientä, aikuisten iltapäiväkahvia vastaava. Ehkä voileipää, jugurtti, hedelmä tms.
Päivällinen on kunnon ruoka, usein se päivän pääateria. Iltapala taas jotain kevyempää.
Normaali ruoka ei vaadi mitään tarkempaa laskemista vitamiinien saamiseksi. Kunhan on riittävän monipuolista.
Kyllä aamupala ja iltapala on ihan aterioita, välipala voi olla kevyempi mutta koulupäivinä taas ei koska lounas koulussa on kymmeneltä. Usein meillä on lämmintä ruokaa se ns välipalakin.
Ja mitäs muuta se monipuolisuudesta huolehtiminen on muuta kuin suunnittelemista?
Eihän jokaista aamu- ja iltapalaa suunnitella erikseen, eikä muutenkaan joka ateriaa yksitellen. Useimmissa perheissä on jokseenkin samanlaista aamu- ja iltapalaa joka päivä, eikä ne ole varsinaisia lämpimiä aterioita muuten kuin ehkä puuroa.
Kun lapset on ruokittu jo kouluikään, luulisi siinä tulleen jotkut perusrutiinit eikä joka ainoan aterian suunnitteluun tarvitse niin paljon aika käyttää kuin ensimmäisiä omia aterioita suunnitellessa.
Ei täällä ole mussään sanottu että jokaikinen ateria suunnitellaan aina erikseen joka aterian alla, vaan että ruokahuolto pitää suunnitella.
Mitä se pyhä ruokahuolto teille nyt oikeasti tarkoittaa kun niin vaikea asia?
Miksi osallistut ketjuun jonka aihetta et edes ymmärrä?😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis onhan se nyt vaikeeta hoitaa omat lapsensa ja ruokkia ne, varsinkin kun pitää vielä kytätä mitä mies tekee ja ei tee. Jos se mies tekis jotain, niin akka kuitenkin natkuis vieressä, että väärin tehty ja vääriä ruokia kaupasta ostettu, vääriä virikkeitä järkätty.
Onkohan tehty liikaa lapsia omiin voimavaroihin? Ihan oikeasti nyt naiset! Miehet on just sitä mitä ne on, eikä niitä nalkuttamalla saa tekemään mitään. Ainoa mihin voit vaikuttaa on se, miten itse toimit. Älä tee liikaa lapsia sillä ajatuksella, että lasket yhtään mitään miehen varaan. Tee lapsia sen verran kuin yksin pystyt hoitamaan oli tilanne mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
En minä sanoisi aamupalaa, välipalaa ja iltapalaa ateriaksi. Moni selvittää aamupalan pelkällä kahvilla, mutta varsinkin lapset tarvitsevat kunnon ruokaa, ehkä puuroa, muroja, kananmunaa. Kesällä lapset nukkuvat usein niin pitkään, että aamupala jää syömättä ja aloitetaan lounaalla. Kouluaikana tämä syödään koulussa. Välipala on jotain pientä, aikuisten iltapäiväkahvia vastaava. Ehkä voileipää, jugurtti, hedelmä tms.
Päivällinen on kunnon ruoka, usein se päivän pääateria. Iltapala taas jotain kevyempää.
Normaali ruoka ei vaadi mitään tarkempaa laskemista vitamiinien saamiseksi. Kunhan on riittävän monipuolista.
Kyllä aamupala ja iltapala on ihan aterioita, välipala voi olla kevyempi mutta koulupäivinä taas ei koska lounas koulussa on kymmeneltä. Usein meillä on lämmintä ruokaa se ns välipalakin.
Ja mitäs muuta se monipuolisuudesta huolehtiminen on muuta kuin suunnittelemista?
Eihän jokaista aamu- ja iltapalaa suunnitella erikseen, eikä muutenkaan joka ateriaa yksitellen. Useimmissa perheissä on jokseenkin samanlaista aamu- ja iltapalaa joka päivä, eikä ne ole varsinaisia lämpimiä aterioita muuten kuin ehkä puuroa.
Kun lapset on ruokittu jo kouluikään, luulisi siinä tulleen jotkut perusrutiinit eikä joka ainoan aterian suunnitteluun tarvitse niin paljon aika käyttää kuin ensimmäisiä omia aterioita suunnitellessa.
Ei täällä ole mussään sanottu että jokaikinen ateria suunnitellaan aina erikseen joka aterian alla, vaan että ruokahuolto pitää suunnitella.
Mitä se pyhä ruokahuolto teille nyt oikeasti tarkoittaa kun niin vaikea asia?
Sinä olet ainoa joka jankutat tuota vaikeaa. Vaikea vaikea vaikea.
Toinen viestini koko tässä keskustelussa ja ensimmäinen jossa käytän sanaa vaikea. Ei ole vain selvinnyt tuo termi ruokahuolto etkä sinäkään vaivautunut vastaamaan.
Aterioiden suunnittelu + ostoslistan laatiminen + ostoksilla käynti + ruoan laitto? Nuo kaikkiko vai osa vai jotain muuta lisäksi? Keittiön siivoaminen ja tiski myös?
Oikeasti en tiedä kun meidän perheessä teemme nuo asiat yhdessä. Ostoslistan suunnitteluun osallistuvat myös yläkouluikäiset lapsemme. Kun heidän vuoronsa laittaa ateria pohtivat mitä kaikkea siihen tarvitaan ja löytyykö kotoa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
En minä sanoisi aamupalaa, välipalaa ja iltapalaa ateriaksi. Moni selvittää aamupalan pelkällä kahvilla, mutta varsinkin lapset tarvitsevat kunnon ruokaa, ehkä puuroa, muroja, kananmunaa. Kesällä lapset nukkuvat usein niin pitkään, että aamupala jää syömättä ja aloitetaan lounaalla. Kouluaikana tämä syödään koulussa. Välipala on jotain pientä, aikuisten iltapäiväkahvia vastaava. Ehkä voileipää, jugurtti, hedelmä tms.
Päivällinen on kunnon ruoka, usein se päivän pääateria. Iltapala taas jotain kevyempää.
Normaali ruoka ei vaadi mitään tarkempaa laskemista vitamiinien saamiseksi. Kunhan on riittävän monipuolista.
Kyllä aamupala ja iltapala on ihan aterioita, välipala voi olla kevyempi mutta koulupäivinä taas ei koska lounas koulussa on kymmeneltä. Usein meillä on lämmintä ruokaa se ns välipalakin.
Ja mitäs muuta se monipuolisuudesta huolehtiminen on muuta kuin suunnittelemista?
Eihän jokaista aamu- ja iltapalaa suunnitella erikseen, eikä muutenkaan joka ateriaa yksitellen. Useimmissa perheissä on jokseenkin samanlaista aamu- ja iltapalaa joka päivä, eikä ne ole varsinaisia lämpimiä aterioita muuten kuin ehkä puuroa.
Kun lapset on ruokittu jo kouluikään, luulisi siinä tulleen jotkut perusrutiinit eikä joka ainoan aterian suunnitteluun tarvitse niin paljon aika käyttää kuin ensimmäisiä omia aterioita suunnitellessa.
Ei täällä ole mussään sanottu että jokaikinen ateria suunnitellaan aina erikseen joka aterian alla, vaan että ruokahuolto pitää suunnitella.
Mitä se pyhä ruokahuolto teille nyt oikeasti tarkoittaa kun niin vaikea asia?
Miksi osallistut ketjuun jonka aihetta et edes ymmärrä?😂
Ainakaan minun ei tarvitse tehdä kotona kaikkea yksin vaan olen valinnut puolison oikein.
Mä oon ollu äiti vuodesta 2000, kolme lasta tehny vuoteen 2010 mennessä. Teen tasan yhden ruoan päivässä, muuten saavat kaivella kaapeista mitä lystäävät. Silloin kun lapset oli pieniä, tein aamupalan, lounaaksi lämmitettiin edellistä päivällistä, välipala vaan otettiin, päivällinen oli ainoa kokattava ruoka, iltapala taas jotain mikä sattui käteen osumaan. Ihan terveitä ihmisiä heistä kasvoi ilman ylisuorittamistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostatte ruoka-ainekset usemmaksi päiväksi etukäteen ja sovitte vuorot. Otat puolison mukaan jo suunnitteluun (kauppalistan tekoon tai kauppaan mukaan). Keskustelet asiasta etukäteen tyyliin, huomenna on kauppapäivä tehdäänkö yhdessä listaa, mitä ruokaa haluaisit vuorollasi tehdä?
Ei vaan sanot puolisolle että ruoka hoidetaan vuoroviikoin. Ei kai nyt jumalauta aikuista ihmistä tarvitse opastaa ja paapoa kuin pikkupentua. Heitä ulos jos ei älyä.
Aika ripeästi mies kysyy, että maksatko myös puolet talouden yhteisistä kuluista, jos kotityöt jaetaan. Ja nainen vastaa, että en tietenkään, sinun ne yhteiset kulut pitää maksaa, koska tienaat enemmän.
Hohhoijaa taas. Kaikki miehet ei ole hyvätuloisia eikä naiset pienituloisia. Miesvaltaisia matalapalkka-aloja esim. vahtimestarit, kiinteistönhoitajat.
Viimeistään elokuun n 10.8. kun koulut alkavat niin lapset saa lounaan.
Jännästi niitä asioita ei koskaan voi tehdä silloin kuin mies haluaisi vaan asioiden on aina tapahduttava sillö hetkellö kun nainen sen ongelman/asian huomaa jaa vaatii tapahtuvan varsinkin kun sen asian tekemiseen ei naisella itsellä ole mitään estettä mutta sattuin näkemään että mies istahti niin miehen on tehtävä naiset haluamat asiat välittömästi