Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka onnettomia parisuhteissaan?
15.05.2026 |
Itse en halua erota lasten vuoksi. Ja tiedän, että mieheni haluaisi lasten olevan yhtä paljon hänen luonaan ja en halua olla pienistä lapsista erossa esim. viikkoa.
En kaipaa mitään romanttisia treffejä tai ns poikkeavia asioita. Kaipaisin vain normaaliin arkeen tunnetta, että saan toiselta tukea ja asioista voi keskustella. Mieheni on täysin kykenemätön keskustelemaan mistään. Keskustelut onnistuu työkavereiden ja kavereiden kanssa, mikäli ne koskee työtä ja samaa harrastusta. Mistään muusta kykyä keskusteluun ei ole. Vastaus on yleensä ”en osaa sanoa tuohon mitään”
On myöskin hyvin passiivinen, ei mitään unelmia ja tavoitteita elämälle. Ei koskaan innostu mistään vaan aina tuo esiin asioiden huonot puolet tai uhkat. Suoraan sanoen hänen seurassaan omakin elämän ilo karisee. Ollaan kolmekymppisiä ja itse koen, että koska tilanne on vakaa voisi vihdoin myös miettiä unelmia ja niiden toteutusta.
Tähän on turha sanoa, että tee omia asioita ja hanki oma elämä. Näin teen ja olen tehnytkin. Pidän myös unelmistani kiinni. Olen vain huomannut, että vuosien puhumattomuus ja miehen passiivisuus on muuttanut omia tunteita. Tietenkin pitkän suhteen jälkeen mieheni on tärkeä. En vain halua häneltä enää läheisyyttä tai varsinaisesti seksiä, ainostaan kun tekee mieli.
En tiedä miten voisin omalta osalta parantaa parisuhdetta? Miehen mielestä kaikki on hyvin. Ja niinhän se varmasti on, jos en haluaisi yllämainittuja asioita ja minulle kävisi, että olemme vain hiljaa ja teemme omia juttujamme. On vain vaikea tarttua enää toimeen, koska omat romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut laskeneet koskien miestäni.
Kommentit (8)
Hyvin tutulta kuulostaa. Mahtaako mies olla autisti? Jotenkin tuntuu että näitä kommunikointikyvyttömiä ja tunnettaidoiltaan lapsenomaisia miehiä joille puoliso on äidin korvike on ihan pilvin pimein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on melkein täsmälleen kuin meillä paitsi että olemme vähän vanhempia. Mies on käsittääkseni pidetty työ- ja harrastusporukoissaan ja osaa keskustella niistä asioista, kunhan kyse on jostain täysin konkreettisesta. Minulle ei sitten puhukaan paljon mitään, kaikki yhtään korkealentoisempi menee jotenkin yli hilseen tai ei ymmärrä, miksi kukaan edes miettisi sellaisia. Läheisyyttä ei juurikaan ole koska ei pidä seksistä (mitä ei kuitenkaan myönnä vaan vika on aina jossain sen hetkisessä tilanteessa). Ei kuitenkaan halua erota, koska ilmeisesti olen samalla tavalla kiva kuin äiti tai sisko tai lemmiki. Ja joo, on autisti, ei diagnosoitu mutta kaikki täsmää. Ja kun joku kuitenkin sanoo että lusikat jakoon niin totean jo että en tässä markkinatilanteessa laita omakotitaloa myyntiin. Sivusuhteen ehkä kyllä aloitan.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies muuttunut erilaiseksi kuin aiemmin? Vai mies ennallaan ja sinun kokemus muuttunut?
Jos teillä on aiemmin ollut hyvä yhdessä, eikö sitä voisi yrittää palauttaa? Kokeile käyttäytyä itse kuten käyttäydyit hyvinä aikoina.
Meidän kohdalla se on niin, että minä olen muuttunut ja toivon parisuhteelta aloituksessa mainitsemiani asioita. Mies tavatessa kykeni johonkin keskusteluun, mutta todennäköisesti siksi ettei ne olleet niin henkeviä jne.
Jos palataan ”hyviin” aikoihin, lakaisen maton alle toiveeni ja silloin keskityin täysillä taapero- vauva arjen pyöritykseen kun mies teki paljon töitä. Nyt nuorin lapsikin jo leikki-ikäinen ja erilailla energiaa taas muihinkin asioihin. Mies toivoisi enemmän seksiä, mutta en vaan enää halua häntä. Koska koen vaan, että seksiä saadessaan mies taas hiljenee ja etääntyy (huomioi siis välillä ohi mennessä tai sanoo illalla että rakastaa.) mutta silti koen yksinäisyyttä ja huomaan voivani paremmin, kun mies ei ole kotona. Ap
Minä olen aika varma että tulen hakemaan eroa 5 vuoden sisään. Vielä ei pysty kun lapsi on pieni ja asuntoa myydessä tulisi takkiin kymmeniä tuhansia. Mies on tuollainen tyypillinen puupää joka ei puhu eikä pussaa. Ja sitten aikanaan kun ero tulee niin se epäilemättä tulee hänelle aivan täysin puskista, kuinkas muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on melkein täsmälleen kuin meillä paitsi että olemme vähän vanhempia. Mies on käsittääkseni pidetty työ- ja harrastusporukoissaan ja osaa keskustella niistä asioista, kunhan kyse on jostain täysin konkreettisesta. Minulle ei sitten puhukaan paljon mitään, kaikki yhtään korkealentoisempi menee jotenkin yli hilseen tai ei ymmärrä, miksi kukaan edes miettisi sellaisia. Läheisyyttä ei juurikaan ole koska ei pidä seksistä (mitä ei kuitenkaan myönnä vaan vika on aina jossain sen hetkisessä tilanteessa). Ei kuitenkaan halua erota, koska ilmeisesti olen samalla tavalla kiva kuin äiti tai sisko tai lemmiki. Ja joo, on autisti, ei diagnosoitu mutta kaikki täsmää. Ja kun joku kuitenkin sanoo että lusikat jakoon niin totean jo että en tässä markkinatilanteessa laita omakotitaloa myyntiin. Sivusuhteen ehkä kyllä aloitan.
Surullista, että teilläkin sama tilanne. Meillä mies kyllä haluaa seksiä ja tykkää sohvalla katsoa tv yhdessä. Minä en itse enää osaa antaa ja ottaa vastaan. Lisäksi koen, että mies on mukava ja hellittelee seksin toivossa. Sen jälkeen kaikki palaa entiselleen ja katsomme TV tai hän katselee netistä harrastus juttujaan. Monesti sanoo seksin jälkeen, että hei huomenna sitten jutellaan ja aina se jää. Ap
Tuossa joku jo mainitsikin, että jos ero ei ole mahdollinen niin ei taida jäädä muuta kuin sivusuhde vaihtoehdoksi
Onko mies muuttunut erilaiseksi kuin aiemmin? Vai mies ennallaan ja sinun kokemus muuttunut?
Jos teillä on aiemmin ollut hyvä yhdessä, eikö sitä voisi yrittää palauttaa? Kokeile käyttäytyä itse kuten käyttäydyit hyvinä aikoina.