Lue keskustelun säännöt.
Sanoin miehelle, kun lapset jäi lomalle koulusta, että en jaksa yksin hoitaa kesän ruokahuoltoa ja ohjelmaa
22.06.2023 |
Mitä on mies tähän mennessä tehnyt Käynyt pari kertaa kaupassa, on laittanut ruokaa tasan kerran.
Nyt kun keskusteltiin tai pikemminkin riideltiin aiheesta, kun mies tuli hyvällä ruokahalulla syömään taas laittamaani iltaruokaa, niin sanoin miehelle, että olis kiva jos hänkin joskus suunnittelis ja laittais jotain hyvää iltapalaa/ruokaa, niin mies alkoi vaan vittuilla: Niin enhän mä koskaan, kun olen niin paska mies.
Ei vitsi miten ärsyttävää. Riitahan siitä sitten tuli, eikä se edennyt mihinkään suuntaan koska mies on käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa (kerran). Aivan itsestäänselvyytenä pitää. Ja jos jotain kehtaan huomauttaa, niin alkaa vaan ilkeillä.
Kommentit (494)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostatte ruoka-ainekset usemmaksi päiväksi etukäteen ja sovitte vuorot. Otat puolison mukaan jo suunnitteluun (kauppalistan tekoon tai kauppaan mukaan). Keskustelet asiasta etukäteen tyyliin, huomenna on kauppapäivä tehdäänkö yhdessä listaa, mitä ruokaa haluaisit vuorollasi tehdä?
Ei vaan sanot puolisolle että ruoka hoidetaan vuoroviikoin. Ei kai nyt jumalauta aikuista ihmistä tarvitse opastaa ja paapoa kuin pikkupentua. Heitä ulos jos ei älyä.
Aika ripeästi mies kysyy, että maksatko myös puolet talouden yhteisistä kuluista, jos kotityöt jaetaan. Ja nainen vastaa, että en tietenkään, sinun ne yhteiset kulut pitää maksaa, koska tienaat enemmän.
Eiköhän tuossakin perheessä molemmat käy töissä ja elättävät perhettä parhaan kykynsä mukaan. Jos molemmat tekevät töitä 40 tuntia viikossa mutta toinen saa samalla työmäärällä 50% isomman palkan, sinun logiikkasi mukaan toinen voi tehdä vastaavasti 50% vähemmän kotitöitä? Eli enemmän tienaavan kokonaistyömäärä on itse asiassa pienempi. Eli hän käyttää surutta pienempi tuloista hyväksi.
Toisaalta pienempituloinen saa helposti sellaista mitä pariutumalla samantuloisen kanssa ei saisi. Isomman ja paremman asunnon tai lomia vaikkapa mihin kahdella köyhemmällä ei varaa.
Meillä minä huomattavasti pienituloisempi kuin vaimoni. Hän myös tekee paljon enemmän töitä. Teoriassa meillä on sama työaika mutta käytännössä hän ei useinkaan pääse töistä irtautumaan silloin. Ratkaisu on ollut että meillä käy siivooja esimerkiksi ja puolison kokkausvuoro voi välillä olla noutoruoka vaikkapa kiinalaisesta. Ruoat kotiinkuljetuksella jne.
Silloin jää hänellekin enemmän aikaa olla lasten kanssa eikä tarvitse niitä vähiä hetkiä kotitöihin kuin minimi.
Yksi ateria noudettuna ja silti päicässä on ne neljä muutakin ja viikossa 34 muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos perheessä on kaksi vanhempaa, niin tottakai molemmat osallistuvat arjen pyörittämiseen. Kuulostaa lähinnä siltä, että sinä olet yksinhuoltaja kolmelle lapselle joista yksi on jo hyvän matkaa täysi-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostatte ruoka-ainekset usemmaksi päiväksi etukäteen ja sovitte vuorot. Otat puolison mukaan jo suunnitteluun (kauppalistan tekoon tai kauppaan mukaan). Keskustelet asiasta etukäteen tyyliin, huomenna on kauppapäivä tehdäänkö yhdessä listaa, mitä ruokaa haluaisit vuorollasi tehdä?
Ei vaan sanot puolisolle että ruoka hoidetaan vuoroviikoin. Ei kai nyt jumalauta aikuista ihmistä tarvitse opastaa ja paapoa kuin pikkupentua. Heitä ulos jos ei älyä.
Aika ripeästi mies kysyy, että maksatko myös puolet talouden yhteisistä kuluista, jos kotityöt jaetaan. Ja nainen vastaa, että en tietenkään, sinun ne yhteiset kulut pitää maksaa, koska tienaat enemmän.
Eiköhän tuossakin perheessä molemmat käy töissä ja elättävät perhettä parhaan kykynsä mukaan. Jos molemmat tekevät töitä 40 tuntia viikossa mutta toinen saa samalla työmäärällä 50% isomman palkan, sinun logiikkasi mukaan toinen voi tehdä vastaavasti 50% vähemmän kotitöitä? Eli enemmän tienaavan kokonaistyömäärä on itse asiassa pienempi. Eli hän käyttää surutta pienempi tuloista hyväksi.
Toisaalta pienempituloinen saa helposti sellaista mitä pariutumalla samantuloisen kanssa ei saisi. Isomman ja paremman asunnon tai lomia vaikkapa mihin kahdella köyhemmällä ei varaa.
Meillä minä huomattavasti pienituloisempi kuin vaimoni. Hän myös tekee paljon enemmän töitä. Teoriassa meillä on sama työaika mutta käytännössä hän ei useinkaan pääse töistä irtautumaan silloin. Ratkaisu on ollut että meillä käy siivooja esimerkiksi ja puolison kokkausvuoro voi välillä olla noutoruoka vaikkapa kiinalaisesta. Ruoat kotiinkuljetuksella jne.
Silloin jää hänellekin enemmän aikaa olla lasten kanssa eikä tarvitse niitä vähiä hetkiä kotitöihin kuin minimi.Yksi ateria noudettuna ja silti päicässä on ne neljä muutakin ja viikossa 34 muuta.
Vaimoni kokkausvuoro VOI VÄLILLÄ olla vaikkapa noutoruoka. Siis yksi hänen kokkausvuoroistaan eikä se ole koskaan viikon ainoa. Teinitkin kokkaavat osan aterioista. Lisäksi kerroin vain meidän mallin mikä sopii meille molemmille joten miksi ihmeessä se teidän elämää haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostatte ruoka-ainekset usemmaksi päiväksi etukäteen ja sovitte vuorot. Otat puolison mukaan jo suunnitteluun (kauppalistan tekoon tai kauppaan mukaan). Keskustelet asiasta etukäteen tyyliin, huomenna on kauppapäivä tehdäänkö yhdessä listaa, mitä ruokaa haluaisit vuorollasi tehdä?
Ei vaan sanot puolisolle että ruoka hoidetaan vuoroviikoin. Ei kai nyt jumalauta aikuista ihmistä tarvitse opastaa ja paapoa kuin pikkupentua. Heitä ulos jos ei älyä.
Aika ripeästi mies kysyy, että maksatko myös puolet talouden yhteisistä kuluista, jos kotityöt jaetaan. Ja nainen vastaa, että en tietenkään, sinun ne yhteiset kulut pitää maksaa, koska tienaat enemmän.
Eiköhän tuossakin perheessä molemmat käy töissä ja elättävät perhettä parhaan kykynsä mukaan. Jos molemmat tekevät töitä 40 tuntia viikossa mutta toinen saa samalla työmäärällä 50% isomman palkan, sinun logiikkasi mukaan toinen voi tehdä vastaavasti 50% vähemmän kotitöitä? Eli enemmän tienaavan kokonaistyömäärä on itse asiassa pienempi. Eli hän käyttää surutta pienempi tuloista hyväksi.
Toisaalta pienempituloinen saa helposti sellaista mitä pariutumalla samantuloisen kanssa ei saisi. Isomman ja paremman asunnon tai lomia vaikkapa mihin kahdella köyhemmällä ei varaa.
Meillä minä huomattavasti pienituloisempi kuin vaimoni. Hän myös tekee paljon enemmän töitä. Teoriassa meillä on sama työaika mutta käytännössä hän ei useinkaan pääse töistä irtautumaan silloin. Ratkaisu on ollut että meillä käy siivooja esimerkiksi ja puolison kokkausvuoro voi välillä olla noutoruoka vaikkapa kiinalaisesta. Ruoat kotiinkuljetuksella jne.
Silloin jää hänellekin enemmän aikaa olla lasten kanssa eikä tarvitse niitä vähiä hetkiä kotitöihin kuin minimi.MIKSI jankutat että se perheenäiti ei tienaisi ihan itse?
En jankutakaan sillä kerroin että vaimoni huomattavasti suurempituloinen. Minun palkka alle 3000 euroa ja vaimollani yli 6000 euroa. Vaikka verotus tietysti tasaa niin kyllähän hänen netotulonsa ovat suuremmat.
En eri henkilo kuin tuo jonka kanssa olet aiemmin keskustellut. Jäi se kirjoittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa vähäksi aikaa tekemästä kaikki kotityöt, joita ukko pitää itsestäänselvyytenä. Hae lapsille noutoruokaa muutama päivä, jos kukkaro kestää, ja jätä ukko ilman ruokaa. Alkaa ehkä hoksata jotain.
Ei ala. Mies ostaa kaupasta einesropposia, joita kukaan muu ei halua syödä. Täyttää oman vatsansa ja muista ei ole mitään väliä. Eniten vtuttaa se, kun omat lapset saavat tällaisen mallin. Toistaiseksi siedän tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää, että miten ihmiset käyttää hirveästi aikaa terveellisen ja tasapainoisen ruokavalion suunnitteluun. Mun mielestä ruokavalio on terveelinen ja tasapainoinen, jos aamu-, väli- ja iltapalat ovat terveellisiä ja sitten tekee terveellistä lounasta ja illallista. Ehkä sen verran voin ajatella, että jos lounas on ollut kesäkeittoa, niin illalla ruoassa kannattaa olla enemmän proteiinia. Mutta tässä keskustelussa jotkut tuntuu suunnittelevan ateriat vitamiinien tarkkuudella. Onko teillä joku ihan friikki ruokavalio (raakaruokaketovegaani?) vai oletteko allergisia kaikelle? Vai onko taustalla vaan joku tarve kontrolloida jotain osaa elämästä?
Ne koululaisethan ei ole enää siellä vain kotona suömässä vaan kuka missäkin. Eli kun sulla on yksi lapsi leirillä, yksi kaverilla ja kolmannella on samanikäinen serkku seurana kotona niin se paletti käy mutkikkaammaksi.
Varsinkin kun sitten se kuvio on taas parin päivän päästä erilainen.
Käytännössä kokataan koko ajan. Jos ei muuta niin tehdään pakastimeen vara-annoksia ja jääkaappiin salaattirasiaa.
Olen ollut yksinhuoltaja ja voin sanoa, etten todellakaan kokannut koko ajan. Vietettiin lasten kanssa oikein mukavia kesäpäiviä ja syötiin terveellisesti. Jotain on vialla, jos kaikki aika menee ruuanlaittoon.
Ihmisillä on erilaisia taitoja ja mielenkiinnon kohteita. Kaikki eivät ole tasoltaan ammattikokkeja, jotka kykenevät hetkssä loihtimaan kolmesta raaka-aineesta kymmenen erilaista ruokaa. Ihan sama, jos jokaisen pitäisi neuloa perheelle villasukat ja lapaset talveksi. Minä voisin ihmetellä, että sehän on mukavaa puuhaa, on kiva ajanviete eikä yhteen sukkapariin mene kuin hujaus, kun ne on valmiita.
Ammattikokkeja? Kun miehelle pitää opettaa, miten perunat paistetaan, miten tehdään pyttäri, mitä mausteita laitetaan mihinkin ruokaan, mitä välineitä käytetään kananmunan paistamiseen, jne. Ei helv... hermot menee. Jos minä sairastuisin vakavasti, mies kävisi syömässä ravintolassa ja minä ja lapset jäisimme ilman ruokaa. Arvaa jaksoinko katsoa tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on menossa jankkaamiseksi ruuanlaitosta kun ap:n ja monen muun pointti on se että perheen äiti on aivan yksin vastuussa talouden pyörittämisestä ruokahuoltoineen isän tullessa valmiiseen pöytään.
Kyllähän tuollainen asetelma alkaa kuormittaa!
Aika moni perheenäiti on itse valinnut roolinsa. Ei ole parisuhteen alussa kehdannut heittäytyä vaikeaksi, kun pelkäsi, että mies suuttuu. Sitten ne hommat jäivät itsestään selvästi perheen äidille, kun oli kotona hoitamassa pieniä lapsia.
Ajatelkaa nyt itse, kuinka moni tuore morsian tai vasta yhteen muuttanut uskaltaa vaatia toiselta osapuolelta yhtään mitään? Toiseksi varsinkin miehet osaavat kertoa tarinoita siitä, kuinka ovat itse huolehtineet kaikista kotitöistä. Minullekin selvisi vasta myöhemmin, että moni oli kyllä kuullut tuon miehen siivonneen ym. mutta kukaan ei ollut koskaan nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on menossa jankkaamiseksi ruuanlaitosta kun ap:n ja monen muun pointti on se että perheen äiti on aivan yksin vastuussa talouden pyörittämisestä ruokahuoltoineen isän tullessa valmiiseen pöytään.
Kyllähän tuollainen asetelma alkaa kuormittaa!Aika moni perheenäiti on itse valinnut roolinsa. Ei ole parisuhteen alussa kehdannut heittäytyä vaikeaksi, kun pelkäsi, että mies suuttuu. Sitten ne hommat jäivät itsestään selvästi perheen äidille, kun oli kotona hoitamassa pieniä lapsia.
Ajatelkaa nyt itse, kuinka moni tuore morsian tai vasta yhteen muuttanut uskaltaa vaatia toiselta osapuolelta yhtään mitään? Toiseksi varsinkin miehet osaavat kertoa tarinoita siitä, kuinka ovat itse huolehtineet kaikista kotitöistä. Minullekin selvisi vasta myöhemmin, että moni oli kyllä kuullut tuon miehen siivonneen ym. mutta kukaan ei ollut koskaan nähnyt.
Ihan normaalilta vaikuttava ei tunnu ymmärtävän sitä miten lapsiperheen huusholli pyörii.
Hän aloittelee aina kun pitäisi olla jo valmista. Eikä kykene tekemään yhtä aikaa edes kahta asiaa.
Ja kaikkein rasittavin piirre on se että kun lapset sotkee, hän kokee sen luvaksi itse alkaa sirotella tavaroitaan minne sattuu.
Mitään tästä ei huomaa ennen kuin se lapsiperheruljanssi pyörii ja se toinen näyttää enemmän lapselta kuib aikuiselta sen keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
En minä sanoisi aamupalaa, välipalaa ja iltapalaa ateriaksi. Moni selvittää aamupalan pelkällä kahvilla, mutta varsinkin lapset tarvitsevat kunnon ruokaa, ehkä puuroa, muroja, kananmunaa. Kesällä lapset nukkuvat usein niin pitkään, että aamupala jää syömättä ja aloitetaan lounaalla. Kouluaikana tämä syödään koulussa. Välipala on jotain pientä, aikuisten iltapäiväkahvia vastaava. Ehkä voileipää, jugurtti, hedelmä tms.
Päivällinen on kunnon ruoka, usein se päivän pääateria. Iltapala taas jotain kevyempää.
Normaali ruoka ei vaadi mitään tarkempaa laskemista vitamiinien saamiseksi. Kunhan on riittävän monipuolista.
Kyllä aamupala ja iltapala on ihan aterioita, välipala voi olla kevyempi mutta koulupäivinä taas ei koska lounas koulussa on kymmeneltä. Usein meillä on lämmintä ruokaa se ns välipalakin.
Ja mitäs muuta se monipuolisuudesta huolehtiminen on muuta kuin suunnittelemista?
Eihän jokaista aamu- ja iltapalaa suunnitella erikseen, eikä muutenkaan joka ateriaa yksitellen. Useimmissa perheissä on jokseenkin samanlaista aamu- ja iltapalaa joka päivä, eikä ne ole varsinaisia lämpimiä aterioita muuten kuin ehkä puuroa.
Kun lapset on ruokittu jo kouluikään, luulisi siinä tulleen jotkut perusrutiinit eikä joka ainoan aterian suunnitteluun tarvitse niin paljon aika käyttää kuin ensimmäisiä omia aterioita suunnitellessa.
Ei täällä ole mussään sanottu että jokaikinen ateria suunnitellaan aina erikseen joka aterian alla, vaan että ruokahuolto pitää suunnitella.
Mitä se pyhä ruokahuolto teille nyt oikeasti tarkoittaa kun niin vaikea asia?
Kun se ei kerran ole yhtään vaikeaa ja vaadi mitään, niin miksi ihmeessä se vapaamatkustaja ei sitten hoida sitä?
Kun tämä asenne tuntuu olevan eniten niillä, jotka ei asiaan osallistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
En minä sanoisi aamupalaa, välipalaa ja iltapalaa ateriaksi. Moni selvittää aamupalan pelkällä kahvilla, mutta varsinkin lapset tarvitsevat kunnon ruokaa, ehkä puuroa, muroja, kananmunaa. Kesällä lapset nukkuvat usein niin pitkään, että aamupala jää syömättä ja aloitetaan lounaalla. Kouluaikana tämä syödään koulussa. Välipala on jotain pientä, aikuisten iltapäiväkahvia vastaava. Ehkä voileipää, jugurtti, hedelmä tms.
Päivällinen on kunnon ruoka, usein se päivän pääateria. Iltapala taas jotain kevyempää.
Normaali ruoka ei vaadi mitään tarkempaa laskemista vitamiinien saamiseksi. Kunhan on riittävän monipuolista.
Kyllä aamupala ja iltapala on ihan aterioita, välipala voi olla kevyempi mutta koulupäivinä taas ei koska lounas koulussa on kymmeneltä. Usein meillä on lämmintä ruokaa se ns välipalakin.
Ja mitäs muuta se monipuolisuudesta huolehtiminen on muuta kuin suunnittelemista?
Eihän jokaista aamu- ja iltapalaa suunnitella erikseen, eikä muutenkaan joka ateriaa yksitellen. Useimmissa perheissä on jokseenkin samanlaista aamu- ja iltapalaa joka päivä, eikä ne ole varsinaisia lämpimiä aterioita muuten kuin ehkä puuroa.
Kun lapset on ruokittu jo kouluikään, luulisi siinä tulleen jotkut perusrutiinit eikä joka ainoan aterian suunnitteluun tarvitse niin paljon aika käyttää kuin ensimmäisiä omia aterioita suunnitellessa.
Ei täällä ole mussään sanottu että jokaikinen ateria suunnitellaan aina erikseen joka aterian alla, vaan että ruokahuolto pitää suunnitella.
Mitä se pyhä ruokahuolto teille nyt oikeasti tarkoittaa kun niin vaikea asia?
Kun se ei kerran ole yhtään vaikeaa ja vaadi mitään, niin miksi ihmeessä se vapaamatkustaja ei sitten hoida sitä?
Kun tämä asenne tuntuu olevan eniten niillä, jotka ei asiaan osallistu.
Meillä molemmat hoitavat yhtä lailla ja jopa lapset osallistuvat. Ei ole vapaamatkustajia mutta perheeseemme kuuluukin kaksi aikuista ihmistä.
Minä tienaan tuplasti sen mitä mieheni, eikä tulisi mieleenkään vaatia häntä sen vuoksi tekemään tuplasti enemmän kotitöitä.
Jonkin verran enemmän saattaa tehdä, koska itse teen usein pidempää päivää ja työreissuja (ei se isompi palkka ilmaiseksi tule), mutta normaalisti teen vähintään saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Siis syödäänkö Suomessa todella viisi ateriaa päivässä? Asun ulkomailla ja täällä syödään aamiainen, lounas ja illallinen ja hyvin ovat lapsemme selvinneet hengissä aikuisiksi.
En minä sanoisi aamupalaa, välipalaa ja iltapalaa ateriaksi. Moni selvittää aamupalan pelkällä kahvilla, mutta varsinkin lapset tarvitsevat kunnon ruokaa, ehkä puuroa, muroja, kananmunaa. Kesällä lapset nukkuvat usein niin pitkään, että aamupala jää syömättä ja aloitetaan lounaalla. Kouluaikana tämä syödään koulussa. Välipala on jotain pientä, aikuisten iltapäiväkahvia vastaava. Ehkä voileipää, jugurtti, hedelmä tms.
Päivällinen on kunnon ruoka, usein se päivän pääateria. Iltapala taas jotain kevyempää.
Normaali ruoka ei vaadi mitään tarkempaa laskemista vitamiinien saamiseksi. Kunhan on riittävän monipuolista.
Kyllä aamupala ja iltapala on ihan aterioita, välipala voi olla kevyempi mutta koulupäivinä taas ei koska lounas koulussa on kymmeneltä. Usein meillä on lämmintä ruokaa se ns välipalakin.
Ja mitäs muuta se monipuolisuudesta huolehtiminen on muuta kuin suunnittelemista?
Eihän jokaista aamu- ja iltapalaa suunnitella erikseen, eikä muutenkaan joka ateriaa yksitellen. Useimmissa perheissä on jokseenkin samanlaista aamu- ja iltapalaa joka päivä, eikä ne ole varsinaisia lämpimiä aterioita muuten kuin ehkä puuroa.
Kun lapset on ruokittu jo kouluikään, luulisi siinä tulleen jotkut perusrutiinit eikä joka ainoan aterian suunnitteluun tarvitse niin paljon aika käyttää kuin ensimmäisiä omia aterioita suunnitellessa.
Ei täällä ole mussään sanottu että jokaikinen ateria suunnitellaan aina erikseen joka aterian alla, vaan että ruokahuolto pitää suunnitella.
Mitä se pyhä ruokahuolto teille nyt oikeasti tarkoittaa kun niin vaikea asia?
Kun se ei kerran ole yhtään vaikeaa ja vaadi mitään, niin miksi ihmeessä se vapaamatkustaja ei sitten hoida sitä?
Kun tämä asenne tuntuu olevan eniten niillä, jotka ei asiaan osallistu.
Mun entinen mies oli tämmöinen ärsyttävä, "mikä siinä on niin vaikeaa" -tyyppi. Hoidin ihan joka ikisen asian kodissa, lasten hoidon, kaiken. Ihan yksin. Kerran tuli riitaa jopa postin hakemisesta laatikosta, ne postit kun lojui laatikossa tasan niin kauan, että minä hain ne. Mies tokaisi, että mikä siinä on niin vaikeeta hakea ne postit. Niinpä, mikset sitten hae niitä. Ärsytti kun toinen ei tämmöistä asiaa huomioinut koskaan. Ne postit vaan kantoi itse itsensä sisään.
Olin lopulta niin väsynyt ja ylikuormittunut kaikkeen, että olin äreä ja väsynyt jatkuvasti. Väsynyt odottamaan, että toinen tajuaisi tehdä edes jotain. Ärtynyt kaikkeen ja kaikkiin. Ja jos satuin olemaan pahalla päällä, että taas piti siivota miehen jälkiä, niin mies saattoi tokaista ivallisesti "on sulla kyllä taas hirveen rankkaa kaikki." No teeppä itse sitten kun on niin helppoo ja kivaa.
En sitten jaksanut enää ja halusin erota. Ja mies oli yllättynyt, että halusin eroa, koska meillähän oli kaikki niin hyvin hänen mielestään. Nyt kaksi vuotta tuosta erosta ja yksin asustelen lasten kanssa, en ole ollut näin onnellinen pitkiin aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostatte ruoka-ainekset usemmaksi päiväksi etukäteen ja sovitte vuorot. Otat puolison mukaan jo suunnitteluun (kauppalistan tekoon tai kauppaan mukaan). Keskustelet asiasta etukäteen tyyliin, huomenna on kauppapäivä tehdäänkö yhdessä listaa, mitä ruokaa haluaisit vuorollasi tehdä?
Ei vaan sanot puolisolle että ruoka hoidetaan vuoroviikoin. Ei kai nyt jumalauta aikuista ihmistä tarvitse opastaa ja paapoa kuin pikkupentua. Heitä ulos jos ei älyä.
Aika ripeästi mies kysyy, että maksatko myös puolet talouden yhteisistä kuluista, jos kotityöt jaetaan. Ja nainen vastaa, että en tietenkään, sinun ne yhteiset kulut pitää maksaa, koska tienaat enemmän.
Eiköhän tuossakin perheessä molemmat käy töissä ja elättävät perhettä parhaan kykynsä mukaan. Jos molemmat tekevät töitä 40 tuntia viikossa mutta toinen saa samalla työmäärällä 50% isomman palkan, sinun logiikkasi mukaan toinen voi tehdä vastaavasti 50% vähemmän kotitöitä? Eli enemmän tienaavan kokonaistyömäärä on itse asiassa pienempi. Eli hän käyttää surutta pienempi tuloista hyväksi.
Toisaalta pienempituloinen saa helposti sellaista mitä pariutumalla samantuloisen kanssa ei saisi. Isomman ja paremman asunnon tai lomia vaikkapa mihin kahdella köyhemmällä ei varaa.
Missä näin on luvattu? Se isompituloinen voi aivan hyvin käyttää rahansa omiin menoihinsa ja harrastuksiinsa. Meillä aikoinaan hyvätuloinen ex maksoi enemmän lomamatkoista yms, mutta ne matkat oli käytännössä sellaisia, että ex ryyppäsi ja rellesti siellä ja minä hoidin lapsia. Tosi kivoja reissuja.
MIKSI jankutat että se perheenäiti ei tienaisi ihan itse?