Seurustelisitko miehen kanssa jolla lapsia

Voisin seurustella. En kuitenkaan yhteen muuttaisi. Tapailtais silloin, kun lapsia ei ole. Mitkään uusperhekuviot muuten ei nappaa. Kahden aikuisen helppo  suhde omilla kodeilla voisi toimia. 

Naiset vihaavat lapsia, omia ja muiden.

Voisin seurustella, jos rakastaisin sitä miestä. Jos saisin valita niin ottaisin mieluummin miehen, jolla ei ole lapsia (itselläni ei ole), mutta rakkauttahan ei voi siten määrätä. Rakkaus tulee jos on tullakseen eikä silloin haittaa mikään.

Eronneen miehen lapset voivat olla tosi ilkeitä sille, joka heidän isänsä "varastaa". Vähän se riippuu entisestä puolisosta ja lapsistakin, miten ne ottaisi miehen uuden kumppanin vastaan. Mitään jatkuvaa kiusaamista en jaksaisi. Jos lapsia ei ole niin entisen kumppanin kanssa tuskin olisi missään tekemisissä.

En. Lapset määrää esim missä ja miten asutaan, lomaillaan, jne. 

Voisin seurustella, jos lapset ovat vähintään kouluikäisiä ja en halua viettää aikaa niiden kanssa vaan ainoastaan kahdenkeskistä parisuhdeaikaa ilman kummankaan lapsia. 

Kerran ehdotin tällaista järjestelyä kahden murrosikäisen lapsen vuoroviikkoisälle, niin hän vastasi, ettei se käy, vaan hän haluaa, että naisystävä viettää aikaa hänen lastensa kanssa ja luo heihin suhteen.

En! En halua lisää ongelmia elämääni. Missä silloin olisi yhteinen aika?

Voisin seurustella ja lapset sopisi kuvioon ihan hyvin. Itselläni ei ole lapsia.

Todennäköisesti en. En halua luoda minkäänlaista suhdetta miehen lapsiin, joten seurustelussa mennään aikuisten ehdoilla. Lapset eivät ole tervetulleita minun kotiini, minun arkeeni, minun elämääni. Jos pysyvät poissa jaloissa (esim. miehen exällä on yksinhuoltajuus) niin sitten voin harkita seurustelua tämän miehen kanssa.

Varmin tapa pilata suhde, lapset. Ei kiitos. 

Hyi, en todellakaan, jos on pieniä lapsia! Lasten pitää olla jo aikuisia, joita ei tarvitse tavata.