Pitkään yrittäneet

Kiitos Pähkis, kun jaoit tarinanne. Pitkä tie on teillä ollut. Paljon onnea plussasta ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin loppuun asti!

Stash ihan samoja mietteitä mullakin aina ennen menkkoja. Huomenna pitäisi alkaa. Oon jo itkenyt ”etukäteenkin”, mut kyllä itku tulee myös menkkojen alkaessa. Mut kyllä mäkin toivon, et teillä ois ihme tapahtunut ja pieni masussa!!!

Toffi, Ihanaa että sait kommentteja ja sun storyyn reagoitiin! oliko ne tsemppiviestejä vai minkälaisia?

Mistä tulee ajatus, ettet ansaitsisi vauvaa? Siitäkö että sulla on paha mieli kun oot perheellisten seurassa? Ole armollinen tunteillesi ja itsellesi, tottakai ansaitset vauvan ja kaikkea ihanaa elämäsi <3 tunteet on eri asia kuin teot. On tärkeää tunnistaa ne tunteet, että niiden kanssa oppii olemaan, ja tiiän että se kuulostaa helpommalta sanottuna kuin tehtynä, koska ite oon kans pala kurkussa jos oon tekemisissä perheellisten kanssa. Viimeks pidättelin itkua koko bussimatkan, ku olin menossa tapaamaan kaveria joka odottaa jo toista lastaan. Ja kotona sit itkinkin kun purin tapaamisen tuomia tunteita päiväkirjaan. Negatiiviset tunteet on niin kamalan uuvuttavia.. Ja tuskin sun kaverit sitten sua arvostelee, kun valitat vauvan valvottamisesta, sehän olisi kiusaamista.

Pähkis, kivaa kun jaoit teidän tarinan! Viiteen vuoteen mahtuu varmasti paljon tunteiden vuoristorataa. Lähdittekö hoitoihin kun 2v oli kulunut, vai tuliko muualta epäilyksiä?  Toivottavasti tää pikku pähkinä pysyy nyt kyydissä ja kaikki menee hyvin <3 Oletko uskaltanut iloita? Mulla se keskenmeno kummitteli aktiivisesti monta kuukautta, nyt onneksi ei ole enää paljoa mielessä. Ja ihanaa että olit avoin tälle vahinkoraskautuneelle ystävällesi ja saitte puhuttua tilanteesta. 

Lily__, tikutin tässä kuussa, mutten oikeen saanut mitään selkeää tulosta tikkuihin. Mulla oli Sofi-merkkiset testit ja kauheen haaleeta viivaa, voin laittaa kuvan jos osaan. Ymmärrän tuon pelon että jos tulisi korona tai mikä tahansa muu terveydellinen este kesken hoitojen, ne on niin arvokkaitakin! Ja vaikka se onkin monivaiheinen prosessi, monilla se tuottaa tulosta :)

Stash, kuulostaa kyllä alkuraskauden oireilta! Eikös dpo8 saattaisi näkyä jo jotakin varhaisissa testeissä? Jos se "pieni tsäänssi" sittenkin toteutui...

Tässä ovistikkujen tulos.. teippasin yhteen että viivat olis suht kohillaan. Kierto alkoi alusta kätevästi 1.7, alhaalta ylöspäin 11.-17.7 tulokset (13 jäi välistä) Mun silmään 15. oli tummin, ja se sopisikin mun 30-35 kp rytmiin 🤔

Minäkin liityn tänne. Toista yritetty aktiivisesti vuosi ja sitä ennenkin oltu ilman ehkäisyä. Nyt oon menossa verikokeisiin, jossa otetaan kaikkia mahdollisia arvoja. Jospa niistä selviäis jotain. Eniten jännittää keltarauhashormoni. Toisaalta, jos siinä ongelmaa, niin luulis, et lääkkeillä vois kokeilla?

Täällä kanssa yksi turhautunut N31, kierukka poistettiin 5/20 mutta edelleen ilman raskauksia. Perustutkimukset käytiin läpi nyt keväällä yksityisellä, miehellä tavara kunnossa ja mulla ovis tapahtuu ja munarakkuloita kehittyy normaalisti.

Ovista oon välillä tikuttanut ja plussia saanut, mutta valtaosa ajasta mennyt omien fiilisten (mulla aika selkeät ovisoireet) ja flown ennusteiden mukaan, koska oon yrittänyt välttää sitä kuuluisaa stressipeikkoa. Joka kierrossa ei ole ajoitukset menneet ihan nappiin, mutta useampi kierto ollut, joista olen ollut varma että seksiä on ollut juuri oikeana päivänä.

Letroja olen syönyt nyt kahdessa kierrossa jotta kierto olisi tasaisempi, vaihtelee 27 ja 35 päivän välillä.

Syksyllä olisi tarkoitus mennä julkisen kautta aukkariin ja katsoa sitten mitä on tehtävissä. Projektia ei varsinaisesti edistä se, että kärsin aika pahasta gynepelosta, jonka vuoksi en ole tuohon aukkariinkaan halunnut mennä aiemmin. Suoraan sanoen kammottaa ajatus mahdollisista hoidoista enkä ole varma haluanko niihin kovimpiin edes lähteä.

Mies tukee minkä osaa, mutta ei aivan hahmota kaikkea mitä tässä tapahtuu/ei tapahdu. Isot keskustelut edessä meillä vielä tässä.

Kateus on kyllä kova välillä ja pettymys aina menkkojen alkaessa suuri, mitä muutkin ovat täällä kertoneet.

Tervetuloa Vauvahaaveilija ja Hileinen!

Hileinen: Mullakin oli niin paha gynepelko (vaginismi ja vulvodynia), että mulla ei ennen onnistuneet edes sisätutkimukset tai minkään välineen laittaminen sisälle. En pysty käyttämään edes tamponia. Kävin sitten pari vuotta sitten ihanalla yksityisellä gynellä, jolla oli aikaa ja ymmärrystä ja hän sai tutkimuksen tehtyä ja papan otettua.

Ymmärrettävästi jännitin siis aukkaria tosi paljon. Ihana hoitaja sanoi, että ota vain maski pois niin on helpompi hengittää, kun hyperventiloin ennen toimenpidettä. Otin hyvät särkylääkkeet etukäteen ja onneksi toimenpide ei ollut kivulias. Hieman menkkakipujen kaltaista tuntemusta, mutta vähemmän kuin kuukautisten yhteydessä! Toki tiedän kauhutarinoita, mutta haluan rohkaista, että aukkari voi myös mennä myös helposti. Meillä ovat olleet ihanat lääkäri ja hoitaja julkisella, ja pienemmän paikkakunnan etuna on, että on ollut aina samat. Muut kuin OI:t tehdään sit isommassa kaupungissa, joten siellä ei sit enää ole tätä luksusta ja se jännittää.

Ymmärrän hyvin pelon, mikä liittyy rankempiin hoitoihin. Meillä lääkärikin sanoi, että jatkakaa vain vielä pari kiertoa ovulaation induktioita, kun mulla liittyy kipua ja jännitystä tutkimuksiin. Ultraamisen kanssa oon jo ihan pro, joten se on luonut toivoa, että kyllä mä pystyn vielä. Ja pistokset ovat kans menneet hyvin, kun mies pistää.

Vauvahaaveilija: Mä kävin mittauttamassa keltarauhashormonin ilman lähetettä jo melko aikaisessa vaiheessa. Sain terot avuksi ihan yksityislääkärin puhelinajalla silloin vuosi sitten. Mut ei niistä valitettavasti ollut mulla apua. Vika kai sit muualla kuin matalahkossa keltarauhashormonissa.. Mut monilla ovat keltarauhashormonit auttaneet raskautumisessa!

Joo, minö käyn nyt mittauttamassa, voishan sitä kokeilla lääkettä, jos niissä arvoissa on jotain vikaa. Oliko sulla siis kuin matala arvo? Minäkin varaan sit soittoajan yksityiselle gynelle, kun labratulokset tulee. 🙂

Moikka!

Mäkin liityn joukkoon. Oon kirjoitellut aiemmin tuolla haaveiluryhmässä ja keskenmenon kokeneet ensiyrittäjät. Nyt kuitenkin km jälkeen uusi yritys menossa, joten ehkä tämä olisi oikea ja paras paikka vertaistuelle :)

Mulla ikää siis kohta jo 40v (mies reilusti nuorempi) ja yritystä takana reilu vuosi. Meillä tärppäsi 5kk yrittämisen jälkeen mutta valitettavasti meille tapahtui myöhäinen keskenmeno/ennenaikainen synnytys ja syntyi enkelipoika rv22 😥 (tästä nyt aikaa 4kk). Kyseessä olisi ollut meidän molempien ensimmäinen lapsi.

Tuo myöhäinen keskemeno oli todella traumaattinen kokemus itselleni ja aluksi tuntui etten koskaan pääse eteenpäin mutta nyt elämä alkaa olla jo suht normaalia ja uskaltaa uudestaan yrittää raskautta ☺️ Nyt menossa yk3 (siis km jälkeen) ja kaksi edellistä yrityskiertoa päättyi tietenkin kyyneliin. Jotenkin naiivisti ajattelin, että raskaudun suht helposti km jälkeen (kun monet niin sanoi) mutta toistaiseksi niin ei ole käynyt. Tällä hetkellä olen fiiliksellä, että katsotaan syksymmälle asti, että tärppääkö ja jos ei niin mennään sitten tutkimuksiin.

Meille ei siis ole tehty mitään tutkimuksia mutta itse olen välillä epäillyt itselläni mm. keltarauhashormoni puutetta (johtuen ennen raskautta joka kierrossa olleista tiputteluvuodoista). Nyt viime kierto oli kaksi viikkoa myöhässä niin kävin gynellä (sain terot jotta kuukautiset alkaisi) ja ainakin oli sitä mieltä, että ovulaatio oli tapahtunut. Mikä on hyvä asia. Samoin sanoi että kohtu /limakalvo oli hyvä (mutta kierto oli siis ylipitkä, 42 päivää). Nimittäin joskus aiemmin gynet ovat sanoneet limakalvon olleen suhteellisen ohut eli siitä johtuen olen myös epäillyt että näinköhän kiinnittyminen onnistuu, jos limakalvo ei ehdi kasvaa tarpeeksi paksuksi.

Toistaiseksi siis luonnollisesti kuitenkin yritetään syksyyn asti.

En tosin tiedä onko viisasta odottaa niin pitkään tässä iässä?

Toisaalta kun kerran on jo tärpännyt niin oletan sen olevan hyvä merkki?

Ja toivon, että sallitte minun liittyä joukkoon vaikka meillä kerran jo tärpännyt viidessä kuukaudessa (minkä tiedän olevan suht nopeasti)?

Mutta itse koen, että yritystä on jo yli vuosi (aloitettu siis 04/2020) johtuen tuosta, että aiempi tärppi päättyi huonosti.

Nuunulainen, todellakin voit tulla tänne palstalle❤️ Selvisikö teillä syy myöhäiseen keskenmenoon?

Minä mielenkiinnolla odotan verikokeiden tulosta, olisiko jotain selittävää tekijää tälle, että raskaus ei vaan ala. En ole nähnyt ainuttakaan viivaa testissä nyt, kun ollaan yli vuosi jo tosissaan yritetty.

Tervetuloa Nuunulainen! ❤️

Vauvahaaveilija: Mulla oli progesteroni 13. Tästä on vähän eri mielipiteitä, et mikä arvon pitäisi olla. Toinen lääkäri sanoi, et ois hyvä olla 25 ja toinen, että 8 riittää.

Tänne vaan Nuunulainen <3 Kuulostaa kyllä lupaavalta että oot raskautunut spontaanisti jo kerran, ja että todistetusti ovuloit. Ootteko julkiselle vai yksityiselle suunnitelleet menevänne? Voihan sen ajan varata jo nyt valmiiksi etukäteen syksymmälle, jos vaikka onni potkaisisikin siinä odotellessa.. :)

Tää keltarauhasjuttu oli itselle ihan uusi, hyvä kun tuli puheeksi. Ootteko siis terveyskeskuksen kautta vaan varanneet ne ajat vai kuinka?

 Ite tavallaan vaan odotan että päästäis hoitoihin, kun selkeesti luonnollisesti ei nappaa. Ja sit olis ainakin joku vastaus vauva-utelijoille.. Eilen olin sukulaisissa ja serkkutyttö 15v kertoi olleensa kesätöissä lapsia vahtimassa, ja sit kysyi onko meille tulossa vauvoja. Vastasin hekotellen että "ehkä joskus" ja kuvittelin kaikkien pöytäseurueessa ajattelevan että olen vapaaehtoisesti vanhapiika (sori mun ajatukset on välillä ihan kamalan lapsellisia johtuen mun epävarmuudesta). Tänään oletettavasti dpo 7 ja tekis mieli alkaa angstata menkkoja jo etukäteen.

Lily_: huomasin olevani raskaana viikkoa ennen hoitojen aloitusta - menkkojen olisi pitänyt alkaa su, ke tein plussatestin ja seuraava ti olisi ollut hoitojen aloitusaika.

Hongatar: Meillä on nyt la 15.12., vähitellen kun on alkanut liikkeitäkin tuntua, on uskaltanut vähän enemmän nauttia raskaudesta. Silti edelleen pidättelen enkä ole mitään vauvatavaroita ostellut, ensi viikollla on rakenneultra ja jos siellä on kaikki kunnossa, niin sitten varmasti helpottaa. Meillä vielä lisäsäikäytyksenä jouduttiin tarkempiin kromosomitesteihin iän takia, mutta onneksi niissä oli kaikki hyvin ❤️.

Nuunulainen: kannattaa olla yhteyksissä jo nyt hoidoista terveyskeskukseen/lääkäriin, sillä ikävä tosiasia on, että yksityisellä puolela ei yli 40v. saa enää rankempia hoitoja, koska todennäköisyys onnistumiselle on iän takia pienentynyt. Itselläkin tästä oli vielä lisästressiä yrityksessä, kun tiesi, että alkaa tulla ikäraja kohta vastaan. Toki jos pystyy rahoittamaan yksityisellä puolella hoidot, niin siellä kyllä hoidetaan vielä myöhemminkin.

Edelliseen korjauksena: julkisellla puolella ei siis saa kaikkia hoitoja enää, jos on yli 40v. (ihme aivopieru päässyt tekstiin...)

Tervetuloa vauvahaaveilija, hileinen ja nuunulainen! :) Onpa täällä ollut vilkasta, hienoa! Ja kaikki ovat toki tervetulleita!

Vauvahaaveilija, olin itse ihan varma, että "vika" (kamala sana) on minussa kun testejä otettiin, mutta toistaiseksi tosiaan mulla on ollut kaikki arvot ihan kunnossa. Ja tavallaan, kun on säännöllinen kierto ja olen tikuttanut oviksen aina, kun olen asiaa seurannut, niin se käykin järkeen. Nyt oikeastaan kyllä toivoisinkin, että haastetta olisi ollut nimenomaan minussa, sillä vaikuttaa siltä, että naisten hedelmättömyyden hoitoon on pitkä lista keinoja miesten vastaavaan verrattuna. Eli lääkityksiä ja vaihtoehtoja kyllä löytyy. Toivottavasti jotakin selviää tutkimuksissanne <3

Meillä nyt siis tilanne että miehellä on lääkitys ja yksäri hoitaakin asiaa hyvin tehokkaasti. Kaikki arvot näyttäis täsmäävän siihen että siittiöiden puute on aivolisäkeperäistä eli lääkkeelle olisi hyvä indikaatio. Julkisella sen sijaan tökkii kaikki, ei kuulemma voida polilähetettä tehdä, kun siittiöitä ei ole. Sanokaas nyt te muut, että onko tosiaan niin, että miesten hedelmällisyystutkimukset tehdään tk-tasolla? Mä en meinaa millään uskoa tuota, kun polin toimenpidelistassa on nimenomaan listattu myös ne miesten vaativammat hedelmällisyystutkimukset.. Mulla on tunne, ettei tk-lääkäri vaan tiedä mistään mitään. Täytyy taas varata uusi soittoaika ja käydä itse uudestaan tämä keskustelu.

Hiukan kummia oireita (nännien kipeys, väsymys, mielialanvaihtelut, jotka ei ole mulle pms-oireinakaan ihan näin selkeinä tyypillisiä) on ollut edelleen vähän aaltoillen, eikä ole menkat vielä alkaneet. Toki laskennallisestikin pitäis alkaa vasta su. En vaan uskalla toivoa enkä testata, kun on niin epätodennäköistä ja oon pettynyt niin monesti. Ehkä sitten vasta, jos menkat on oikeasti myöhässä.

Kiitos kaikille kommenteista ja tervetulleeksi toivotuksista! Mukava päästä jakamaan ajatuksia muiden yrittäjien kanssa. Omassa ystäväpiirissä kaikilla on jo lapsia eikä kukaan yrittämällä ole tietääkseni joutunut yrittämään niin sitä kautta vertaistukea on vaikea saada. Lisäksi alan olla omassa kaveripiirissä ainut, jolla ei ole lapsia 😔 Miehen kaveripiirissä on toki suurin osa vielä lapsettomia johtuen ikäerostamme.

Vauvahaaveilija: meillä ei löydetty syytä myöhäiseen keskenmenoon. En tiedä onko se hyvä vai huono. Kun syytä ei löytynyt niin sitä itse jossittelee edelleen ja kyselee miksi. Toisaalta jos syy olisi löytynyt (esim kromosomihäiriö) ja se olisi ollut joku mikä voi toistua tulevissa raskauksissa niin se olisi voinut olla vielä pahempi kuin se, että tapahtuneen syy jäi epäselväksi. Huono tuuri kai se oli. Yksi syy saattoi olla kalvokiinnitteinen napanuora. Toisaalta sellaisellakin syntyy täysiaikaisia terveitä lapsia, joten varmuudella sekään ei syy ollut.

Maaemo82: tiedossa tosiaan on, ettei julkiselle pääse yli 40v hoitoihin. Oma ajatukseni onkin ollut hakeutua yksityiselle vaikka tiedän että kalliiksi se tulee. Nyt kuitenkin jäin miettimään, että olisiko meillä mahdollisuus pyytää lähetettä vielä julkiselle vaikka olen kerran luonnollisesti raskautunut eikä km jälkeen yritystä ole vielä kuin pari kuukautta? Vai miten tuo julkisen prosessi menee?

Tuosta keltarauhasvajauksesta vielä myös, että miten ja missä sellaisen voi mittauttaa ja missä vaiheessa kiertoa? Ja mitä ko arvo ylipäätään kertoo vai kertooko mitään? Ja jos arvo on huono niin onko siihen jotain kevyitä hoitoja?

Niinhän ne kuukautiset taas alkoivat, ajallaan. Oon niin maassa koko tästä tilanteesta, valtava ulkopuolisuuden tunne vain.Tuntuu, että jotta jaksaisi elää eteenpäin ja nauttia asioista, täytyisi ensin hyväksyä, ettemme ehkä koskaan saa yhteistä lasta. Ja se on niin surullista. :'(

Toffi olipa helpottavaa lukea sun viestiä, että oot pystyny haasteista huolimatta käymään toimenpiteissä, hyvä tsemppi myös itselle.

Stash onko teillä pitkä yritys takana?

Pahoittelut Stash uuteen kiertoon joutumisesta 😔

Tunnistan nuo tunteet. Itsekin tunnen olevani ulkopuolinen, kun kaikilla ystävilläni on jo lapsia. Ärsyttää myös, kun näin kesäisin näkyy koko ajan vatsa pystyssä olevia naisia. Meillä LA olisi ollut viikko sitten niin ehkä se pahentaa näitä omia fiiliksiä, kun ajattelee, että tällä hetkellä olisi pieni tuhisemassa rinnalla. 😥 Itse myös yritän hyväksyä ajatusta, että en välttämättä tule omia lapsia saamaan. Lisää surua tuo se, että samalla vien (siis oman ikäni takia, kun aika tulee vastaan) mieheltäni mahdollisuuden biologisiin lapsiin. Onko sinulla Stash siis jo kuitenkin lapsia? Entä miehelläsi?

ON: täällä pään vaivaa aiheuttaa ovulaatio. Ennen raskautta sain aina mitattua ovulaation ja se oli kp11-15 ja myös limat täsmäsivät aina noihin ajankohtiin. Päätin tuon myöhäisen km jälkeen etten enää mittailisi ovulaatiota mutta oon taas viime ja tässä kierrossa mittaillut ovulaatiota.

Viime kuussa en saanut ovulaatiota 100% varmuudella kiinni, mut kp11 näytti lähes yhtä vahvaa viivaa kuin kontrolliviiva. Mutta seuraavana päivänä oli taas vaaleahko. Menkat alkoi kp24 niin siinä mielessä tuo kp11 täsmäisi siihen, että ovulaatio on silloin tapahtunut. Tuolloin myös limat ajoittui suurin piirtein siihen ajankohtaan (molemmin puolin kp11).

Nyt tässä kierrossa on menossa kp11 mut eilen ja tänään ei ovulaatiomitta oo näyttänyt mitään merkkiä ovulaatiosta tai sen lähenemisestä. Mulla oli kyllä jo kp7 melko isot limat mitkä luulin että enteilisi tulevaa ovulaatiota lähipäivinä mutta sen jälkeen ei limoja ole kauheasti ollut. Tänään ihan vähän jäi paperiin, tosin täysin ovisliman tapaista (läpinäkyvää ja venyvää). Ajattelin siis jatkaa mittailua ainakin kp15 asti. Silti mietityttää, että voiko tulla limaa jo monta päivää ennen ovulaatiota (tuo kp7) ja sitten olla joitakin päiviä välissä kuivempaa/täysin kuivaa ja sitten taas tulla limaa? Elättelen siis toiveita, että ovulaatio on vasta tulossa…

Toivottavasti ovulaatio ei ollut noin aikaisin kuin kp7? Voiko ovulaatio edes olla jo noin aikaisin? Jos oli niin ei toiveita raskautua tässä kierrosta kun yleensä ajoitetaan hommailut kp10-19 välille 😔

Jotenkin oon todella turhautunut siihen, että tää on niin rakettitiedettä ja pilkuntarkkaa hommaa. Ainakin joillekin. Sitten tuntuu, että toiset taas raskautuu vaikka eivät halua tai yritä. Epäreilua.

Mitä kokemuksia teillä muilla on ovulaatiosta? Limoista ja niiden käyttäytymisestä? Entä ovulaatiotesteistä? Vahveneeko viiva päivä päivältä vai voiko ensin olla koko ajan tyhjää ja sitten yhtäkkiä plussa?

Ja noista hoidoista piti vielä sanoa, että julkisen juna näyttäisi meidän osalta menneen. Luin netistä, että ainakin HUS vaatii, että lähete on heillä jo 6kk ennen kuin nainen täyttää 40v. Eli en ehtisi enää saada edes lähetettä ajoissa. 😔