Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä saatanallisesti infektoituneella pallon pahasella? Äärimmäisen huonosti, mutta kun tapaa vaan tiettyjä harvoja ihmisiä ja sitä tärkeintä ja läheisintä usein, niin joten kuten selviää.
Itselleni ollut näin erityisherkkänä aivan ihana vuosi! Vihdoin syy olla rauhassa omissa oloissaan tapaamatta ihmisiä. Mitään selviytymistä tämä ei todellakaan ole ollut vaan nimenomaan nauttimista kaikilla aisteilla ja ihanaa rauhoittumista luonnon helmassa.
Minäkin nautin! On ollut elämäni parasta aikaa tämä korona. Ainoastaan kaipaan matkailua ja pitkiä omissa oloissa tehtyjä kierroksia esim. museoissa tai kirjakaupoissa, mutta en muuta. Maailma on hiljentynyt todella paljon. Jos minä saisin päättää, maailma olisi aina tällainen hiljainen ja rauhallisesti etenevä sen menemisen, kiireen, näkemisen, sosialisoimisen, verkottumisen, tapaamisten, häsläämisen, melun jne. sijaan.
Me kärsimme normaalissa maailmassa 24/7 samoin kuin nyt korona-aikaan kärsivät he, jotka tarvitsevat noita kiellettyjä aktiviteetteja. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tervetuloa minun maailmaani sen tuskan ja ahdistuksen ja pahoinvoinnin kanssa, josta et pääse eroon ja jota voit vaan yrittää hallita jotenkin, mutta en halua olla ilkeä kenellekään.
Hassu! Sinä saat kyllä jatkossakin olla yksin ja omissa oloissasi. Silkkaa itsekkyyttä siihen muita vaatia. Sinä haluat pelkästään olla ilkeä muille.
Asia ei ole ihan noin mustavalkoinen. Erityisherkät nauttivat juurikin siitä, että maailma ympärillä on rauhallinen ja ei ole liikaa hälinää. Ihmisiä voi nähdä yksittäinkin, ei siihen mitään joukkokokoontumisia tarvita. Siinä taas ei ole mitään ilkeää haluta olla omassa rauhassaan. Tämä korona- aika on tehnyt todella hyvää palautumisen ja muun kannalta, se kun onnistuu parhaiten itsekseen. Ahdistusoireetkin katosivat heti, kun maailma meni vähän kiinni.
Erityisherkkä saa olla lopun ikäänsä yksin ja tavata vain yhtä ihmistä.
Se on itsekkyyttä, että vaatii tätä muiltakin.
Erityisherkkä ei nimenomaan ole vaatimassa muilta herkkyyttä, vaan kuten tässäkin ketjussa, on omalla olemuksellaan ja erityispiirteillään saanut jotkut ihmiset provosoitumaan. Vähän samaan tapaan kuin jonkun ihmisen vastaava ominaisuus saa provosoitumaan esim. vammaisuus, ihon väri, pukeutuminen, puhetyyli jne.
Tämä ei tietysti ole herkän ongelma, vaan sen joka näkee herkkyyden provokaationa.
Jos aihe kiinnostaa, lue Elaine N. Aron: HSP(Highly Sensitive Person), Erityisherkkä ihminen.
Nimenomaa vaatii muilta itsekkäästi:
"Jos minä saisin päättää, maailma olisi aina tällainen hiljainen ja rauhallisesti etenevä sen menemisen, kiireen, näkemisen, sosialisoimisen, verkottumisen, tapaamisten, häsläämisen, melun jne. sijaan.
Me kärsimme normaalissa maailmassa 24/7 samoin kuin nyt korona-aikaan kärsivät he, jotka tarvitsevat noita kiellettyjä aktiviteetteja. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tervetuloa minun maailmaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkänä esimerkiksi ”näen ihmisten läpi” eli valehtelun, keinotekoisen mielistelyn, pettämisen jne.
Tämä on raskasta, koska ihmissuhteet kärsivät puolin ja toisin: jos kerron, esim. että huomaan toisen valehtelevan, tietysti hän kieltää ja valehtelun kierre jatkuu. Vastaavasti itse vetäydyn henkilön seurasta, jolloin ystävyydestä/parisuhteesta katoaa luottamus.
Niin, herkkyydessä on puolensa ja puolensa.
Vaarallista olla noin vuorenvarma siitä, että ”näkee” toisen ajatuksia tai tekija. Se kertoo vain voimakkaasta uskosta omiin ennakkoluuloihinsa ja tulkintoihinsa, ei hyvästä ihmistuntemuksesta tai todellisuuden tarkasta aistimisesta,
Erityisherkät taitavatkin olla syvälle poteroonsa kaivautuneita matosua, joiden päänsisäinen kohina eristää heidät todellisesta maailmasta.
Jollain tässä ketjussa on todellinen tarve lytätä ihmisiä, joilla on erityispiirteenä herkkyys.
Miksi olet niin vihainen ja loukkaantunut?
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Jollain tässä ketjussa on todellinen tarve lytätä ihmisiä, joilla on erityispiirteenä herkkyys.
Miksi olet niin vihainen ja loukkaantunut?
En ole kokenut kriittisiä kommentteja noin. On tärkeää, että erityisherkkyys-määritelmän taakse käpertyneitä herätellään huimaamaan, että muillakin on tunteet, aina ei kannata kuunnella vain itseään, vaan keskittyä välillä muihinkin. Sitä paitsi, mikä tärkeintä, ei kannata antaa liikaa painoarvoa kaikille signaaleille tai ”viboille”, joita kuvittelee aistivansa lähimmäisestään. Siinä tulee äkkiä tuominneeksi toisen oman pään sisäisen kohinansa vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkänä esimerkiksi ”näen ihmisten läpi” eli valehtelun, keinotekoisen mielistelyn, pettämisen jne.
Tämä on raskasta, koska ihmissuhteet kärsivät puolin ja toisin: jos kerron, esim. että huomaan toisen valehtelevan, tietysti hän kieltää ja valehtelun kierre jatkuu. Vastaavasti itse vetäydyn henkilön seurasta, jolloin ystävyydestä/parisuhteesta katoaa luottamus.
Niin, herkkyydessä on puolensa ja puolensa.Vaarallista olla noin vuorenvarma siitä, että ”näkee” toisen ajatuksia tai tekija. Se kertoo vain voimakkaasta uskosta omiin ennakkoluuloihinsa ja tulkintoihinsa, ei hyvästä ihmistuntemuksesta tai todellisuuden tarkasta aistimisesta,
Erityisherkät taitavatkin olla syvälle poteroonsa kaivautuneita matosua, joiden päänsisäinen kohina eristää heidät todellisesta maailmasta.
No, ei siihen ”näkemiseen” tarvita ennustajan tointa, sinun kirjoittelustasi se ilkeys ja dissaaminen on kaikkien luettavissa! On sitten herkkä tai ei. Jokin sua vaivaa, mutta mikä? Otahan selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkänä esimerkiksi ”näen ihmisten läpi” eli valehtelun, keinotekoisen mielistelyn, pettämisen jne.
Tämä on raskasta, koska ihmissuhteet kärsivät puolin ja toisin: jos kerron, esim. että huomaan toisen valehtelevan, tietysti hän kieltää ja valehtelun kierre jatkuu. Vastaavasti itse vetäydyn henkilön seurasta, jolloin ystävyydestä/parisuhteesta katoaa luottamus.
Niin, herkkyydessä on puolensa ja puolensa.Vaarallista olla noin vuorenvarma siitä, että ”näkee” toisen ajatuksia tai tekija. Se kertoo vain voimakkaasta uskosta omiin ennakkoluuloihinsa ja tulkintoihinsa, ei hyvästä ihmistuntemuksesta tai todellisuuden tarkasta aistimisesta,
Erityisherkät taitavatkin olla syvälle poteroonsa kaivautuneita matosua, joiden päänsisäinen kohina eristää heidät todellisesta maailmasta.
Edellisellä on tämän kaikkitietävyyden lisäksi vaikeuksia vuorovaikutuksessa. Hän kokee, että on järkevää jakaa tätä minä tiedän kaiken ja toisen pitäisi vain myötäillä.
Ihmisten välistä vuorovaikutusta voi harjoitella, kun oppii kunnioittamaan ja kuuntelemaan toista.
Mistä päättelit olevasi jotenkin erityinen? Jos oletkin vain perinteinen lumihiutale joka sulaa heti kun tulee vähän ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain tässä ketjussa on todellinen tarve lytätä ihmisiä, joilla on erityispiirteenä herkkyys.
Miksi olet niin vihainen ja loukkaantunut?En ole kokenut kriittisiä kommentteja noin. On tärkeää, että erityisherkkyys-määritelmän taakse käpertyneitä herätellään huimaamaan, että muillakin on tunteet, aina ei kannata kuunnella vain itseään, vaan keskittyä välillä muihinkin. Sitä paitsi, mikä tärkeintä, ei kannata antaa liikaa painoarvoa kaikille signaaleille tai ”viboille”, joita kuvittelee aistivansa lähimmäisestään. Siinä tulee äkkiä tuominneeksi toisen oman pään sisäisen kohinansa vuoksi.
Erityisherkkä saattaa syyllistyä todella helposti siihen, että ”näkee” toisessa ominaisuuksia, joita inhoaa itsessään tai pelkää. Jos on kovin vahva usko erityisherkkyysteoriaan, voi mennä aika pahasti lankaan siinä, että kuvittelee olevansa jonkin ”supervoiman” haltija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkänä esimerkiksi ”näen ihmisten läpi” eli valehtelun, keinotekoisen mielistelyn, pettämisen jne.
Tämä on raskasta, koska ihmissuhteet kärsivät puolin ja toisin: jos kerron, esim. että huomaan toisen valehtelevan, tietysti hän kieltää ja valehtelun kierre jatkuu. Vastaavasti itse vetäydyn henkilön seurasta, jolloin ystävyydestä/parisuhteesta katoaa luottamus.
Niin, herkkyydessä on puolensa ja puolensa.Vaarallista olla noin vuorenvarma siitä, että ”näkee” toisen ajatuksia tai tekija. Se kertoo vain voimakkaasta uskosta omiin ennakkoluuloihinsa ja tulkintoihinsa, ei hyvästä ihmistuntemuksesta tai todellisuuden tarkasta aistimisesta,
Erityisherkät taitavatkin olla syvälle poteroonsa kaivautuneita matosua, joiden päänsisäinen kohina eristää heidät todellisesta maailmasta.
Edellisellä on tämän kaikkitietävyyden lisäksi vaikeuksia vuorovaikutuksessa. Hän kokee, että on järkevää jakaa tätä minä tiedän kaiken ja toisen pitäisi vain myötäillä.
Ihmisten välistä vuorovaikutusta voi harjoitella, kun oppii kunnioittamaan ja kuuntelemaan toista.
Tällaista voisi pitää esimerkkinä siitä, miten erityisherkkä voisi kuvitella voivansa luokitella toisen oman intuitionsa pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä saatanallisesti infektoituneella pallon pahasella? Äärimmäisen huonosti, mutta kun tapaa vaan tiettyjä harvoja ihmisiä ja sitä tärkeintä ja läheisintä usein, niin joten kuten selviää.
Itselleni ollut näin erityisherkkänä aivan ihana vuosi! Vihdoin syy olla rauhassa omissa oloissaan tapaamatta ihmisiä. Mitään selviytymistä tämä ei todellakaan ole ollut vaan nimenomaan nauttimista kaikilla aisteilla ja ihanaa rauhoittumista luonnon helmassa.
Minäkin nautin! On ollut elämäni parasta aikaa tämä korona. Ainoastaan kaipaan matkailua ja pitkiä omissa oloissa tehtyjä kierroksia esim. museoissa tai kirjakaupoissa, mutta en muuta. Maailma on hiljentynyt todella paljon. Jos minä saisin päättää, maailma olisi aina tällainen hiljainen ja rauhallisesti etenevä sen menemisen, kiireen, näkemisen, sosialisoimisen, verkottumisen, tapaamisten, häsläämisen, melun jne. sijaan.
Me kärsimme normaalissa maailmassa 24/7 samoin kuin nyt korona-aikaan kärsivät he, jotka tarvitsevat noita kiellettyjä aktiviteetteja. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tervetuloa minun maailmaani sen tuskan ja ahdistuksen ja pahoinvoinnin kanssa, josta et pääse eroon ja jota voit vaan yrittää hallita jotenkin, mutta en halua olla ilkeä kenellekään.
Siis just tämä!!!! Allekirjoitan täysin.
Miksi ei voisi aina olla näin? Siis pandemian jälkeenkin? On varmasti hyvä, että on vihdoin huomannut, millaisesta elämästä oikeasti nauttii. Nyt pitää sitten vain jatkaa samalla tavalla, vaikka pandemia meneekin joskus ohi. Ei ole mikään pakko luoda itselleen uudelleen kiirettä tai sosialisoida yhtään sen enempää kuin nytkään. Jos työnantaja mahdollistaa etätyön vielä pandemian jälkeenkin, minkään ei tarvitse muuttua nykytilanteesta. Edelleen voi olla tapaamatta muita ihmisiä, olla juoksematta pää kolmantena jalkana joka paikkaan jne.
En ole erityisherkkä, mutta oivalsin jo monta vuotta sitten, että suorituskeskeinen oravanpyörässä juokseminen kuukausiksi eteenpäin täyteen buukattu kalenteri kainalossa ei ole mun juttu. Tein elämääni muutoksia, joita itse kutsun elämän leppoistamiseksi. Vapaa-ajallaan ei ihan oikeasti ole pakko ängetä just sinne, missä on paljon ihmisiä. Siis jos ei halua. Olen jo monen vuoden ajan tilannut ostoksenikin verkkkokaupoista kotiinkuljetuksella, koska kaupassa ja varsinkaan isoissa marketeissa asioiminen ei tuota mulle mitään iloa. Senkin aja käytän mieluummin koiran kanssa metsässä ulkoiluun. Jos korona-aika on tuntunut hyvältä, kannattaa miettiä, miten voisi jatkossakin elää samalla tavalla. Aika oleellista on opetella sanomaan "ei" esim erilaisiin kissanristiäiskutsuihin yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkänä esimerkiksi ”näen ihmisten läpi” eli valehtelun, keinotekoisen mielistelyn, pettämisen jne.
Tämä on raskasta, koska ihmissuhteet kärsivät puolin ja toisin: jos kerron, esim. että huomaan toisen valehtelevan, tietysti hän kieltää ja valehtelun kierre jatkuu. Vastaavasti itse vetäydyn henkilön seurasta, jolloin ystävyydestä/parisuhteesta katoaa luottamus.
Niin, herkkyydessä on puolensa ja puolensa.Vaarallista olla noin vuorenvarma siitä, että ”näkee” toisen ajatuksia tai tekija. Se kertoo vain voimakkaasta uskosta omiin ennakkoluuloihinsa ja tulkintoihinsa, ei hyvästä ihmistuntemuksesta tai todellisuuden tarkasta aistimisesta,
Erityisherkät taitavatkin olla syvälle poteroonsa kaivautuneita matosua, joiden päänsisäinen kohina eristää heidät todellisesta maailmasta.
No, ei siihen ”näkemiseen” tarvita ennustajan tointa, sinun kirjoittelustasi se ilkeys ja dissaaminen on kaikkien luettavissa! On sitten herkkä tai ei. Jokin sua vaivaa, mutta mikä? Otahan selvää.
Miksi olet noin vihainen? Ei sinun tarvitse hyökätä henkilöön eikä viestintuojaan. Asioistahan tässä keskustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Olen samaa mieltä tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Niin, ehkä tuossa seurustelussa oli kyse aivan muista asioista miksi suhde ei toiminut. Yksin, edes erityisherkän, on vaikea olla suhteessa -siihen tarvitaan aina vähintään kaksi. Siis riitelyynkin.
Se, että itse diagnosoi erityisherkkyyden, ei luonnollisestikaan ole totuus. Ehkä hänellä oli erityisherkkyyspiirteiden lisäksi aivan muita ongelmia?
Tunnistitko myös omat ongelmasi/ pimeät puolet, joiden perusteella loit kuvan suhteestanne?
Itsensä yläpuolelle asettamista voi tapahtua myös niin, että dissaa toisen erityisominaisuutta, koska ei kykene ymmärtämään kaikkea sitä mistä on kysymys.
Suosittelen em. Elaine N. Aronin kirjaa. Helppolukuinen ja selkeitä esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
En ole tuo jolle vastasit, mutta varmasti voi olla. Tasapainoisuus ja luotettavuus eivät kuitenkaan ole erityisesti erityisherkkyyteen kuuluvia ominaisuuksia, pikemminkin joskus hieman niistä toiseen suuntaan.
Hoitala on tarkkaan säädeltyä ammattitoimintaa, minua vähän ärsyttää tuollainen hoitoalan mystifiointi enkeli-empaattien vaistoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
En ole tuo jolle vastasit, mutta varmasti voi olla. Tasapainoisuus ja luotettavuus eivät kuitenkaan ole erityisesti erityisherkkyyteen kuuluvia ominaisuuksia, pikemminkin joskus hieman niistä toiseen suuntaan.
Hoitala on tarkkaan säädeltyä ammattitoimintaa, minua vähän ärsyttää tuollainen hoitoalan mystifiointi enkeli-empaattien vaistoilla.
Nyt kaipaisin kyllä perusteltua tuolle väitteellesi. Luotettavuus, miten ihmeessä se ei voisi nimenomaan olla juuri herkän ominaisuus? Herkkä voi myös nimenoman itsetutkiskelun kautta olla hyvinkin tasapainoinen, herkkyys kun ei tarkoita mitään itkemistä ja kohtauksia töissä. Herkkyys on sisällä, se auttaa vaistoamaan asioita ja näkemään pieniä yksityiskohtia. Ymmärrän, että voi ärsyttää, mutta tosiasiassa täällä tarvitaan myös noita yliempaattisiakin ihmisiä, on vain hyvä, mikäli on mahdollisimman laaja kirjo erilaisia ihmisiä, jotka voivat kaikkia antaa jotain omista vahvuuksistaan käsin.
Alue: Aihe vapaa
Itse elän mieluummin köyhänä ja vapaana, kuin annan työn viedä henkisen terveyteni täysin. Mitä järkeä sellaisessa elämässä on, jossa työ kuormittaa liikaa? En osta mitään kalliita asioita, kuten autoa tms. ja hyvin pärjään, ei ole tarvetta vertailla muihin, itse olen onnellinen näin. Ja on myös muita huolettavana, eli pelkästään itseäni en ajattele, ruokaan ym täytyy olla rahaa.