Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.
Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Kuppikunnat ja huono työilmapiiri on helppo havaita ilman erityisherkkyyttäkin. Voima on sillä, joka osaa niitä rakentavasti lähteä purkamaan. Tähän tarvitaan tietoja, taitoja ja normaalia sosiaalista vuorovaikutusosaamista, sekä halua toimia, eikä mitään erityisherkkyyttä aistia ja väistellä erilaisia fiiliksiä, tunteita tai ärsykkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
En ole tuo jolle vastasit, mutta varmasti voi olla. Tasapainoisuus ja luotettavuus eivät kuitenkaan ole erityisesti erityisherkkyyteen kuuluvia ominaisuuksia, pikemminkin joskus hieman niistä toiseen suuntaan.
Hoitala on tarkkaan säädeltyä ammattitoimintaa, minua vähän ärsyttää tuollainen hoitoalan mystifiointi enkeli-empaattien vaistoilla.
Nyt kaipaisin kyllä perusteltua tuolle väitteellesi. Luotettavuus, miten ihmeessä se ei voisi nimenomaan olla juuri herkän ominaisuus? Herkkä voi myös nimenoman itsetutkiskelun kautta olla hyvinkin tasapainoinen, herkkyys kun ei tarkoita mitään itkemistä ja kohtauksia töissä. Herkkyys on sisällä, se auttaa vaistoamaan asioita ja näkemään pieniä yksityiskohtia. Ymmärrän, että voi ärsyttää, mutta tosiasiassa täällä tarvitaan myös noita yliempaattisiakin ihmisiä, on vain hyvä, mikäli on mahdollisimman laaja kirjo erilaisia ihmisiä, jotka voivat kaikkia antaa jotain omista vahvuuksistaan käsin.
Anteeksi, mutta jättäydyn kyllä nyt tässä hoitotyön ja erityisherkkyyden yhdistävästä keskustelusta pois. Eri ihmisillä voi olla erilaisia ominaisuuksia, mutta se, mitä hoitoala tällä hetkellä eniten kaipaa on systemaattinen johtamisen kehittäminen ja resurssien kuntoon laittaminen. Ei hoitajien empatia- tai sensitiivisyysvaateiden ”kutsumustyö”-folkloriikan tai Nightingale-kompleksien vahvistaminen.
Joo ehdottomasti olen samaa mieltä noista, mutta tämä keskustelu sattuu koskemaan herkkyyttä, joten täällä ei silloin luonnollisesti aleta ehkä kehittämään hoitoalan johtamista, vaan kerrotaan tämän ominaispiirteen sekä hyvistä että huonoista puolista ja omista kokemuksista? Erityisherkkiä voi olla töissä missä vain, hoitoala oli yksi esimerkki siitä ja sielläkin voi oppia hyödyntämään tätä ominaisuutta. Toki se voi koitua myös kuormitukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
En ole tuo jolle vastasit, mutta varmasti voi olla. Tasapainoisuus ja luotettavuus eivät kuitenkaan ole erityisesti erityisherkkyyteen kuuluvia ominaisuuksia, pikemminkin joskus hieman niistä toiseen suuntaan.
Hoitala on tarkkaan säädeltyä ammattitoimintaa, minua vähän ärsyttää tuollainen hoitoalan mystifiointi enkeli-empaattien vaistoilla.
Nyt kaipaisin kyllä perusteltua tuolle väitteellesi. Luotettavuus, miten ihmeessä se ei voisi nimenomaan olla juuri herkän ominaisuus? Herkkä voi myös nimenoman itsetutkiskelun kautta olla hyvinkin tasapainoinen, herkkyys kun ei tarkoita mitään itkemistä ja kohtauksia töissä. Herkkyys on sisällä, se auttaa vaistoamaan asioita ja näkemään pieniä yksityiskohtia. Ymmärrän, että voi ärsyttää, mutta tosiasiassa täällä tarvitaan myös noita yliempaattisiakin ihmisiä, on vain hyvä, mikäli on mahdollisimman laaja kirjo erilaisia ihmisiä, jotka voivat kaikkia antaa jotain omista vahvuuksistaan käsin.
Anteeksi, mutta jättäydyn kyllä nyt tässä hoitotyön ja erityisherkkyyden yhdistävästä keskustelusta pois. Eri ihmisillä voi olla erilaisia ominaisuuksia, mutta se, mitä hoitoala tällä hetkellä eniten kaipaa on systemaattinen johtamisen kehittäminen ja resurssien kuntoon laittaminen. Ei hoitajien empatia- tai sensitiivisyysvaateiden ”kutsumustyö”-folkloriikan tai Nightingale-kompleksien vahvistaminen.
Joo ehdottomasti olen samaa mieltä noista, mutta tämä keskustelu sattuu koskemaan herkkyyttä, joten täällä ei silloin luonnollisesti aleta ehkä kehittämään hoitoalan johtamista, vaan kerrotaan tämän ominaispiirteen sekä hyvistä että huonoista puolista ja omista kokemuksista? Erityisherkkiä voi olla töissä missä vain, hoitoala oli yksi esimerkki siitä ja sielläkin voi oppia hyödyntämään tätä ominaisuutta. Toki se voi koitua myös kuormitukseksi.
Ok. En jatka hoitotyön keskustelusta täällä. Liian laaja aihe, ja erityisherkkyys koskee sitä vain heikosti sivuten.
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse erityisherkkänä koen ominaisuuteni rikkautena, elämänvoimana, josta löytyy monia ulottuvuuksia. Olen ihmisten suhteen ns. ambivalentti, en siis pakene ihmisiä, vaikka nautin suuresti esim. luonnonkauneudesta, herkistyn musiikista, pidän väreistä ja aistin ne voimakkaasti mm. kasvien ja perhosten lähellä, metsässä, veden äärellä. Myös ruoan maut ja tuoksut ovat itselleni tärkeitä. Tunteiden tunnistaminen on helppoa, toisinaan raskasta, mutta sen kanssa oppii elämään.
Erityisherkkänä aistii monet asiat syvemmin, ymmärtää syy-seuraussuhteita syvemmin, ja ei esimerkiksi ole teininä tarvinnut ”revitellä”, kun on etukäteen ymmärtänyt seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
kyllä se hirveän kovaa ääneen kailottaminen ja sellaisistakin asioita puhuminen, joka ei olisi soveliasta esim. potilaista, on todella kuormittavaa erityisesti erityisherkälle, miksei muillekin. Mutta jotkut ihmiset näyttävät nauttivan sellaisesta niistä näistä puhumisesta ja juoruilusta, raskasta kuunneltavaa se silti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
En ole erityisherkkä, mutta ymmärrän kyllä ajatuksen, miksi kuppikunnat ja juoruilu ovat ikäviä asioita.
Kuppikunta on sellainen tiivis porukka, joka ikään kuin sulkee jonkun ulkopuolelleen. Ignooraa ja aiheuttaa toiselle ulkopuolisuuden tunnetta ja pahaa mieltä. Se on eri asia kuin samassa työpaikassa olevat kaverukset, jotka kuitenkin tulevat kaikkien kanssa toimeen ja vahvistavat työyhteisön yhteisöllisyyttä.
Työpaikka ei ole se paikka, joissa on sopivaa juoruta eli puhua ilkeämielisesti, vahingoniloisesti, päivitellen tai pahantahtoisesti toisesta selän takana.
Työpaikalla tehdään töitä yhdessä niin, ettei tarkoituksella lähdetä pilaamaan yhteen hiileen puhaltamista epäkohteliaalla käyttäytymisellä, pahan puhumisella tai jonkun ulkopuolelle jättämisellä. Työn laatu kärsii ja tavoitteiden toteutuminen kärsii, kun työilmapiiriä lähdetään rapauttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
Lisään vielä, että minusta on ällöttävää tuo mihin viittasit ”normaalina toimintana”, että tällä palstalla on pitkiä julkkisjuoruketjuja. Inhottavia ja alhaisia ketjuja ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että erityisherkän ihmisen elämä on vivahteikkaampaa kuin ns. anturanpohja-ihmisten, ehkä kovempiluontoisten ja vähemmän herkkien. Ero on kokemisen/ tuntemisen syvyydessä. Ja ehkä tästä erosta johtuu usein parisuhteen kommunikointiingelmatkin.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että erityisherkän ihmisen elämä on vivahteikkaampaa kuin ns. anturanpohja-ihmisten, ehkä kovempiluontoisten ja vähemmän herkkien. Ero on kokemisen/ tuntemisen syvyydessä. Ja ehkä tästä erosta johtuu usein parisuhteen kommunikointiingelmatkin.
Onko? Oletko ollut anturanpohjaksi nimittelemäsi ihmisen nahoissa aistimassa hänen elämänsä vivahteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
kyllä se hirveän kovaa ääneen kailottaminen ja sellaisistakin asioita puhuminen, joka ei olisi soveliasta esim. potilaista, on todella kuormittavaa erityisesti erityisherkälle, miksei muillekin. Mutta jotkut ihmiset näyttävät nauttivan sellaisesta niistä näistä puhumisesta ja juoruilusta, raskasta kuunneltavaa se silti on.
No niinhän mä aiemmassa just kirjoitinkin. He ovat erilaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Mutta mitä voi tehdä? Voi opetella keskittymään muihin asioihin kuin juorujen kuuntelemiseen. Tai - kuten aiemmassa ehdotin - hakeutumaan sellaisiin työtehtäviin, joita voi tehdä etänä. Eipä tarvitse kuunnella työkavereiden juoruja, kun tekee töitä rauhassa kotona. Jotkut jo ketjuun kirjoittivatkin, että ovat nauttineet pandemia-ajasta. Mä nautin pandemia-ajasta jo ennen pandemiaakin eli etätöistä, luonnossa liikkumisesta, vähäisistä sosiaalisista kontakteista jne. Olen ollut hoitoalalla ja tiedän, millaista se on. Mutta vaihdoin alaa sen sijaan, että olisin vaatinut muita ihmisiä muuttumaan. Ja mitä tulee toisen kirjoittajan kommenttiin ulkopuolisuuden tunteesta, niin miksi ihmeessä kukaan, joka ei pidä juoruilemisesta, haluaisi kuulua kuppikuntaan, joka juoruilee? Eikö ole paljon parempikin olla ulkopuolinen sellaisesta porukasta?
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että erityisherkän ihmisen elämä on vivahteikkaampaa kuin ns. anturanpohja-ihmisten, ehkä kovempiluontoisten ja vähemmän herkkien. Ero on kokemisen/ tuntemisen syvyydessä. Ja ehkä tästä erosta johtuu usein parisuhteen kommunikointiingelmatkin.
Tässä tiivistyy se, miksi minusta on tärkeä kirjoittaa kriittisiä kommentteja erityisherkkyydestä, ja kyseenalaistaa sitä.
Ketään ei saa nähdä vähemmän aistivaksi, enemmän kärsimystä sietäväksi ja katkeammin tuntevaksi kuin itsensä. Se on syrjintää ja ennakkoluuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että erityisherkän ihmisen elämä on vivahteikkaampaa kuin ns. anturanpohja-ihmisten, ehkä kovempiluontoisten ja vähemmän herkkien. Ero on kokemisen/ tuntemisen syvyydessä. Ja ehkä tästä erosta johtuu usein parisuhteen kommunikointiingelmatkin.
Tässä tiivistyy se, miksi minusta on tärkeä kirjoittaa kriittisiä kommentteja erityisherkkyydestä, ja kyseenalaistaa sitä.
Ketään ei saa nähdä vähemmän aistivaksi, enemmän kärsimystä sietäväksi ja katkeammin tuntevaksi kuin itsensä. Se on syrjintää ja ennakkoluuloa.
Karkeammin tuntevaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
Lisään vielä, että minusta on ällöttävää tuo mihin viittasit ”normaalina toimintana”, että tällä palstalla on pitkiä julkkisjuoruketjuja. Inhottavia ja alhaisia ketjuja ovatkin.
Mistä tiedät, millaisia ketjuja ne ovat? Vai käytkö sittenkin lukemassa niitä, vaikka et muka pidä juoruilemisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
kyllä se hirveän kovaa ääneen kailottaminen ja sellaisistakin asioita puhuminen, joka ei olisi soveliasta esim. potilaista, on todella kuormittavaa erityisesti erityisherkälle, miksei muillekin. Mutta jotkut ihmiset näyttävät nauttivan sellaisesta niistä näistä puhumisesta ja juoruilusta, raskasta kuunneltavaa se silti on.
No niinhän mä aiemmassa just kirjoitinkin. He ovat erilaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Mutta mitä voi tehdä? Voi opetella keskittymään muihin asioihin kuin juorujen kuuntelemiseen. Tai - kuten aiemmassa ehdotin - hakeutumaan sellaisiin työtehtäviin, joita voi tehdä etänä. Eipä tarvitse kuunnella työkavereiden juoruja, kun tekee töitä rauhassa kotona. Jotkut jo ketjuun kirjoittivatkin, että ovat nauttineet pandemia-ajasta. Mä nautin pandemia-ajasta jo ennen pandemiaakin eli etätöistä, luonnossa liikkumisesta, vähäisistä sosiaalisista kontakteista jne. Olen ollut hoitoalalla ja tiedän, millaista se on. Mutta vaihdoin alaa sen sijaan, että olisin vaatinut muita ihmisiä muuttumaan. Ja mitä tulee toisen kirjoittajan kommenttiin ulkopuolisuuden tunteesta, niin miksi ihmeessä kukaan, joka ei pidä juoruilemisesta, haluaisi kuulua kuppikuntaan, joka juoruilee? Eikö ole paljon parempikin olla ulkopuolinen sellaisesta porukasta?
Joo niinpä, ymmärrän pointin, noinhan se pitäisi tehdä. Muttei alan vaihto sellaisiin työtehtäviin, joissa etätyömahdollisuus ole ihan noin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että erityisherkän ihmisen elämä on vivahteikkaampaa kuin ns. anturanpohja-ihmisten, ehkä kovempiluontoisten ja vähemmän herkkien. Ero on kokemisen/ tuntemisen syvyydessä. Ja ehkä tästä erosta johtuu usein parisuhteen kommunikointiingelmatkin.
Ne kommunikointiongelmat johtuu siitä, että toinen asettaa itsensä toisen yläpuolelle. Ei kuuntele eikä kunnioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
Lisään vielä, että minusta on ällöttävää tuo mihin viittasit ”normaalina toimintana”, että tällä palstalla on pitkiä julkkisjuoruketjuja. Inhottavia ja alhaisia ketjuja ovatkin.
Mistä tiedät, millaisia ketjuja ne ovat? Vai käytkö sittenkin lukemassa niitä, vaikka et muka pidä juoruilemisesta?
Kyllä luin aiemmin, kun en tiennyt niiden sisältämän loan ja pahuuden syvyyttä. Nyt tiedän, enkä enää niihin jaksa eksyä enää edes puolustamaan loanheiton kohdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
kyllä se hirveän kovaa ääneen kailottaminen ja sellaisistakin asioita puhuminen, joka ei olisi soveliasta esim. potilaista, on todella kuormittavaa erityisesti erityisherkälle, miksei muillekin. Mutta jotkut ihmiset näyttävät nauttivan sellaisesta niistä näistä puhumisesta ja juoruilusta, raskasta kuunneltavaa se silti on.
No niinhän mä aiemmassa just kirjoitinkin. He ovat erilaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Mutta mitä voi tehdä? Voi opetella keskittymään muihin asioihin kuin juorujen kuuntelemiseen. Tai - kuten aiemmassa ehdotin - hakeutumaan sellaisiin työtehtäviin, joita voi tehdä etänä. Eipä tarvitse kuunnella työkavereiden juoruja, kun tekee töitä rauhassa kotona. Jotkut jo ketjuun kirjoittivatkin, että ovat nauttineet pandemia-ajasta. Mä nautin pandemia-ajasta jo ennen pandemiaakin eli etätöistä, luonnossa liikkumisesta, vähäisistä sosiaalisista kontakteista jne. Olen ollut hoitoalalla ja tiedän, millaista se on. Mutta vaihdoin alaa sen sijaan, että olisin vaatinut muita ihmisiä muuttumaan. Ja mitä tulee toisen kirjoittajan kommenttiin ulkopuolisuuden tunteesta, niin miksi ihmeessä kukaan, joka ei pidä juoruilemisesta, haluaisi kuulua kuppikuntaan, joka juoruilee? Eikö ole paljon parempikin olla ulkopuolinen sellaisesta porukasta?
Jos olisin henkilöstöpäällikkö tai rekrytoija, en palkkaisi tällaista huonon ilmapiirin merkityksen vähättelijää töihin. En kyllä palkkaisi sellaista herkkääkään, joka kuormittuu ja ahdistuu sen sijaan, että kehittäisi positiivisella otteella näkemiään epäkohtia.
Alue: Aihe vapaa
Anteeksi, mutta jättäydyn kyllä nyt tässä hoitotyön ja erityisherkkyyden yhdistävästä keskustelusta pois. Eri ihmisillä voi olla erilaisia ominaisuuksia, mutta se, mitä hoitoala tällä hetkellä eniten kaipaa on systemaattinen johtamisen kehittäminen ja resurssien kuntoon laittaminen. Ei hoitajien empatia- tai sensitiivisyysvaateiden ”kutsumustyö”-folkloriikan tai Nightingale-kompleksien vahvistaminen.