Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
Ei näihin tarvita mitään "erityis" itsensä luokittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
kyllä se hirveän kovaa ääneen kailottaminen ja sellaisistakin asioita puhuminen, joka ei olisi soveliasta esim. potilaista, on todella kuormittavaa erityisesti erityisherkälle, miksei muillekin. Mutta jotkut ihmiset näyttävät nauttivan sellaisesta niistä näistä puhumisesta ja juoruilusta, raskasta kuunneltavaa se silti on.
No niinhän mä aiemmassa just kirjoitinkin. He ovat erilaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Mutta mitä voi tehdä? Voi opetella keskittymään muihin asioihin kuin juorujen kuuntelemiseen. Tai - kuten aiemmassa ehdotin - hakeutumaan sellaisiin työtehtäviin, joita voi tehdä etänä. Eipä tarvitse kuunnella työkavereiden juoruja, kun tekee töitä rauhassa kotona. Jotkut jo ketjuun kirjoittivatkin, että ovat nauttineet pandemia-ajasta. Mä nautin pandemia-ajasta jo ennen pandemiaakin eli etätöistä, luonnossa liikkumisesta, vähäisistä sosiaalisista kontakteista jne. Olen ollut hoitoalalla ja tiedän, millaista se on. Mutta vaihdoin alaa sen sijaan, että olisin vaatinut muita ihmisiä muuttumaan. Ja mitä tulee toisen kirjoittajan kommenttiin ulkopuolisuuden tunteesta, niin miksi ihmeessä kukaan, joka ei pidä juoruilemisesta, haluaisi kuulua kuppikuntaan, joka juoruilee? Eikö ole paljon parempikin olla ulkopuolinen sellaisesta porukasta?
Joo niinpä, ymmärrän pointin, noinhan se pitäisi tehdä. Muttei alan vaihto sellaisiin työtehtäviin, joissa etätyömahdollisuus ole ihan noin yksinkertaista.
Sitten pitää opetella olemaan kuuntelematta juoruja. Vastamelukuulokkeet vaikka korville, jos ei kahvihuoneessa muuten pysty olemaan kuuntelematta. Ja lukee sitten kirjaa sen sijaan, että osallistuisi juoruamiseen. Tai pyrkii käymään kahvitauolla silloin, kun kahvihuoneessa ei ole muita. Jos juoruilua tapahtuu osaston kansliassa, ei vietä aikaansa kansliassa kuin raporttien ajan. Menee vaikka pitämään potilasta kädestä tai jotain. Pidemmän päälle kuitenkin kannattaa harkita alanvaihdosta, jos tuntuu, ettei erityisherkkyytensä vuoksi kestä työkavereitaan. Olen ollut todella monessa työpaikassa hoitoalalla ja lähes jokaisessa on jotain ei-niin-mukavaa. Jos kuormittuu liikaa epämukavuuksista, on ehkä valinnut väärän alan, vaikka varsinaisesta työstään pitäisikin. Eläkeikä nousee koko ajan ja loppuun asti pitäisi jaksaa. Jos itsessä on jokin ominaisuus, joka vaikeuttaa jaksamista, oman itsensä vuoksi kannattaa harkita alanvaihdosta.
Kuten aiemmin kirjoitin, jotkut tienaavat leipänsä juoruilla. Ei voi siis olettaa, että kaikki ihmiset alkaisivat inhoamaan juoruamista. Mä en edes ystävysty sellaisten ihmisten kanssa, jotka puhuvat mulle jostain kolmannesta ihmisestä, joka ei ole paikalla. Ihan siksi, että kolmannen ihmisen asiat eivät millään tavalla kuulu mulle. Mutta on ihmisiä, jotka tykkäävät, kun heille kerrotaan muiden asioita. Sellaiset voivat ystävystyä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
kyllä se hirveän kovaa ääneen kailottaminen ja sellaisistakin asioita puhuminen, joka ei olisi soveliasta esim. potilaista, on todella kuormittavaa erityisesti erityisherkälle, miksei muillekin. Mutta jotkut ihmiset näyttävät nauttivan sellaisesta niistä näistä puhumisesta ja juoruilusta, raskasta kuunneltavaa se silti on.
No niinhän mä aiemmassa just kirjoitinkin. He ovat erilaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Mutta mitä voi tehdä? Voi opetella keskittymään muihin asioihin kuin juorujen kuuntelemiseen. Tai - kuten aiemmassa ehdotin - hakeutumaan sellaisiin työtehtäviin, joita voi tehdä etänä. Eipä tarvitse kuunnella työkavereiden juoruja, kun tekee töitä rauhassa kotona. Jotkut jo ketjuun kirjoittivatkin, että ovat nauttineet pandemia-ajasta. Mä nautin pandemia-ajasta jo ennen pandemiaakin eli etätöistä, luonnossa liikkumisesta, vähäisistä sosiaalisista kontakteista jne. Olen ollut hoitoalalla ja tiedän, millaista se on. Mutta vaihdoin alaa sen sijaan, että olisin vaatinut muita ihmisiä muuttumaan. Ja mitä tulee toisen kirjoittajan kommenttiin ulkopuolisuuden tunteesta, niin miksi ihmeessä kukaan, joka ei pidä juoruilemisesta, haluaisi kuulua kuppikuntaan, joka juoruilee? Eikö ole paljon parempikin olla ulkopuolinen sellaisesta porukasta?
Jos olisin henkilöstöpäällikkö tai rekrytoija, en palkkaisi tällaista huonon ilmapiirin merkityksen vähättelijää töihin. En kyllä palkkaisi sellaista herkkääkään, joka kuormittuu ja ahdistuu sen sijaan, että kehittäisi positiivisella otteella näkemiään epäkohtia.
Herkkä voi myös kehittää positiivisella otteella epäkohtia ja muuttaa vaikkapa keskustelun suuntaa. Edelleenkään kaikki herkät eivät ole vetäytyviä, etkä sinä edes työnantajana välttämättä pysty sanomaan ihmisestä, kuka on erityisherkkä ja kuka ei. Ne eivät aina näy ulospäin. Herkkä voi vahva ja erittäin hyvä työntekijä. Usein ne, jotka keskittävät aikansa juoruamiseen, eivät kovin paljoa saa muuta aikaan. Tämän olen todistanut kymmenissä työpaikoissa.
Ensinnäkin: erityisherkkäkin voi olla juoruaja.
Toisekseenkin: en varmasti näekään erityisherkkyyttä työhaastattelussa. Kyseessä olikin täysin hypoteettinen tilanne, jossa käyttämäni konditionaalimuoto sisälsi paljon.
Kolmanneksi: kirjoitinkin SELLAISESTA herkästä, joka ahdistuu ja kuormittuu EIKÄ voimavarat riitä muuhun. Näitäkin on tässä ketjussa ollut useita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
Ei näihin tarvita mitään "erityis" itsensä luokittelua.
Ei tarvitakaan. Se nyt vain sattuu olemaan nimitys ominaisuudelle. Kyllä noihin kykenee ihan kaikki, mutta erityisherkkyydestä voi olla tietyissä tilanteissa hyötyä, voi esimerkiksi vaistota herkemmin jonkin oireen tms. ja saada näin nopeammin apua ja hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
kyllä se hirveän kovaa ääneen kailottaminen ja sellaisistakin asioita puhuminen, joka ei olisi soveliasta esim. potilaista, on todella kuormittavaa erityisesti erityisherkälle, miksei muillekin. Mutta jotkut ihmiset näyttävät nauttivan sellaisesta niistä näistä puhumisesta ja juoruilusta, raskasta kuunneltavaa se silti on.
No niinhän mä aiemmassa just kirjoitinkin. He ovat erilaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Mutta mitä voi tehdä? Voi opetella keskittymään muihin asioihin kuin juorujen kuuntelemiseen. Tai - kuten aiemmassa ehdotin - hakeutumaan sellaisiin työtehtäviin, joita voi tehdä etänä. Eipä tarvitse kuunnella työkavereiden juoruja, kun tekee töitä rauhassa kotona. Jotkut jo ketjuun kirjoittivatkin, että ovat nauttineet pandemia-ajasta. Mä nautin pandemia-ajasta jo ennen pandemiaakin eli etätöistä, luonnossa liikkumisesta, vähäisistä sosiaalisista kontakteista jne. Olen ollut hoitoalalla ja tiedän, millaista se on. Mutta vaihdoin alaa sen sijaan, että olisin vaatinut muita ihmisiä muuttumaan. Ja mitä tulee toisen kirjoittajan kommenttiin ulkopuolisuuden tunteesta, niin miksi ihmeessä kukaan, joka ei pidä juoruilemisesta, haluaisi kuulua kuppikuntaan, joka juoruilee? Eikö ole paljon parempikin olla ulkopuolinen sellaisesta porukasta?
Jos olisin henkilöstöpäällikkö tai rekrytoija, en palkkaisi tällaista huonon ilmapiirin merkityksen vähättelijää töihin. En kyllä palkkaisi sellaista herkkääkään, joka kuormittuu ja ahdistuu sen sijaan, että kehittäisi positiivisella otteella näkemiään epäkohtia.
Mä olen omalla työpaikallani mukana rekrytointitiimissä ja oleellista hyvässä työntekijässä on osaaminen ja työn tulos. Olen ollut palkkaamassa henkilön, joka ei yleensä edes käy samaan aikaan kahvilla tai lounaalla muiden kanssa. Ei muutenkaan puhu paljon vaan painaa duunia. On varmasti meidän firman paras ja tuottavin työntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
kyllä se hirveän kovaa ääneen kailottaminen ja sellaisistakin asioita puhuminen, joka ei olisi soveliasta esim. potilaista, on todella kuormittavaa erityisesti erityisherkälle, miksei muillekin. Mutta jotkut ihmiset näyttävät nauttivan sellaisesta niistä näistä puhumisesta ja juoruilusta, raskasta kuunneltavaa se silti on.
No niinhän mä aiemmassa just kirjoitinkin. He ovat erilaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Mutta mitä voi tehdä? Voi opetella keskittymään muihin asioihin kuin juorujen kuuntelemiseen. Tai - kuten aiemmassa ehdotin - hakeutumaan sellaisiin työtehtäviin, joita voi tehdä etänä. Eipä tarvitse kuunnella työkavereiden juoruja, kun tekee töitä rauhassa kotona. Jotkut jo ketjuun kirjoittivatkin, että ovat nauttineet pandemia-ajasta. Mä nautin pandemia-ajasta jo ennen pandemiaakin eli etätöistä, luonnossa liikkumisesta, vähäisistä sosiaalisista kontakteista jne. Olen ollut hoitoalalla ja tiedän, millaista se on. Mutta vaihdoin alaa sen sijaan, että olisin vaatinut muita ihmisiä muuttumaan. Ja mitä tulee toisen kirjoittajan kommenttiin ulkopuolisuuden tunteesta, niin miksi ihmeessä kukaan, joka ei pidä juoruilemisesta, haluaisi kuulua kuppikuntaan, joka juoruilee? Eikö ole paljon parempikin olla ulkopuolinen sellaisesta porukasta?
Joo niinpä, ymmärrän pointin, noinhan se pitäisi tehdä. Muttei alan vaihto sellaisiin työtehtäviin, joissa etätyömahdollisuus ole ihan noin yksinkertaista.
Sitten pitää opetella olemaan kuuntelematta juoruja. Vastamelukuulokkeet vaikka korville, jos ei kahvihuoneessa muuten pysty olemaan kuuntelematta. Ja lukee sitten kirjaa sen sijaan, että osallistuisi juoruamiseen. Tai pyrkii käymään kahvitauolla silloin, kun kahvihuoneessa ei ole muita. Jos juoruilua tapahtuu osaston kansliassa, ei vietä aikaansa kansliassa kuin raporttien ajan. Menee vaikka pitämään potilasta kädestä tai jotain. Pidemmän päälle kuitenkin kannattaa harkita alanvaihdosta, jos tuntuu, ettei erityisherkkyytensä vuoksi kestä työkavereitaan. Olen ollut todella monessa työpaikassa hoitoalalla ja lähes jokaisessa on jotain ei-niin-mukavaa. Jos kuormittuu liikaa epämukavuuksista, on ehkä valinnut väärän alan, vaikka varsinaisesta työstään pitäisikin. Eläkeikä nousee koko ajan ja loppuun asti pitäisi jaksaa. Jos itsessä on jokin ominaisuus, joka vaikeuttaa jaksamista, oman itsensä vuoksi kannattaa harkita alanvaihdosta.
Kuten aiemmin kirjoitin, jotkut tienaavat leipänsä juoruilla. Ei voi siis olettaa, että kaikki ihmiset alkaisivat inhoamaan juoruamista. Mä en edes ystävysty sellaisten ihmisten kanssa, jotka puhuvat mulle jostain kolmannesta ihmisestä, joka ei ole paikalla. Ihan siksi, että kolmannen ihmisen asiat eivät millään tavalla kuulu mulle. Mutta on ihmisiä, jotka tykkäävät, kun heille kerrotaan muiden asioita. Sellaiset voivat ystävystyä keskenään.
No juoruilua rakastavat voisi poistaa työpaikoilta samoilla perusteilla kuin muut toisille pahaa haluavat, kuten seksuaalista häirintää tai kiusaamista harjoittavat. Juoruilun rakastaminen on sen rakastamista että toisesta saa puhua pahaa, toivoa hänelle pahaa, ruotia hänen ominaisuuksiaan ja päivitellä hänen persoonaansa, ulkonäköään, toimintaansa ym. Se on väärin, ja on väärin puolustella asiaa että mutta kun joku nyt vaan tykkää juoruilla. Sama kuin puolustelisi kourijaa että nokun se nyt tykkää tyttöjen tisseistä, jotkut nyt vaan ovat sellaisia.
Vääryyttä ei ikinä saa puolustaa. Ei myöskään juoruamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
Ei näihin tarvita mitään "erityis" itsensä luokittelua.
Ei tarvitakaan. Se nyt vain sattuu olemaan nimitys ominaisuudelle. Kyllä noihin kykenee ihan kaikki, mutta erityisherkkyydestä voi olla tietyissä tilanteissa hyötyä, voi esimerkiksi vaistota herkemmin jonkin oireen tms. ja saada näin nopeammin apua ja hoitoa.
Voi vaistota nopeammin? Sanoisin mielummin, että voi pitää itseään erityisenä. Asettaa itsensä työkavereidenkin yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
kyllä se hirveän kovaa ääneen kailottaminen ja sellaisistakin asioita puhuminen, joka ei olisi soveliasta esim. potilaista, on todella kuormittavaa erityisesti erityisherkälle, miksei muillekin. Mutta jotkut ihmiset näyttävät nauttivan sellaisesta niistä näistä puhumisesta ja juoruilusta, raskasta kuunneltavaa se silti on.
No niinhän mä aiemmassa just kirjoitinkin. He ovat erilaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Mutta mitä voi tehdä? Voi opetella keskittymään muihin asioihin kuin juorujen kuuntelemiseen. Tai - kuten aiemmassa ehdotin - hakeutumaan sellaisiin työtehtäviin, joita voi tehdä etänä. Eipä tarvitse kuunnella työkavereiden juoruja, kun tekee töitä rauhassa kotona. Jotkut jo ketjuun kirjoittivatkin, että ovat nauttineet pandemia-ajasta. Mä nautin pandemia-ajasta jo ennen pandemiaakin eli etätöistä, luonnossa liikkumisesta, vähäisistä sosiaalisista kontakteista jne. Olen ollut hoitoalalla ja tiedän, millaista se on. Mutta vaihdoin alaa sen sijaan, että olisin vaatinut muita ihmisiä muuttumaan. Ja mitä tulee toisen kirjoittajan kommenttiin ulkopuolisuuden tunteesta, niin miksi ihmeessä kukaan, joka ei pidä juoruilemisesta, haluaisi kuulua kuppikuntaan, joka juoruilee? Eikö ole paljon parempikin olla ulkopuolinen sellaisesta porukasta?
Jos olisin henkilöstöpäällikkö tai rekrytoija, en palkkaisi tällaista huonon ilmapiirin merkityksen vähättelijää töihin. En kyllä palkkaisi sellaista herkkääkään, joka kuormittuu ja ahdistuu sen sijaan, että kehittäisi positiivisella otteella näkemiään epäkohtia.
Herkkä voi myös kehittää positiivisella otteella epäkohtia ja muuttaa vaikkapa keskustelun suuntaa. Edelleenkään kaikki herkät eivät ole vetäytyviä, etkä sinä edes työnantajana välttämättä pysty sanomaan ihmisestä, kuka on erityisherkkä ja kuka ei. Ne eivät aina näy ulospäin. Herkkä voi vahva ja erittäin hyvä työntekijä. Usein ne, jotka keskittävät aikansa juoruamiseen, eivät kovin paljoa saa muuta aikaan. Tämän olen todistanut kymmenissä työpaikoissa.
Ensinnäkin: erityisherkkäkin voi olla juoruaja.
Toisekseenkin: en varmasti näekään erityisherkkyyttä työhaastattelussa. Kyseessä olikin täysin hypoteettinen tilanne, jossa käyttämäni konditionaalimuoto sisälsi paljon.
Kolmanneksi: kirjoitinkin SELLAISESTA herkästä, joka ahdistuu ja kuormittuu EIKÄ voimavarat riitä muuhun. Näitäkin on tässä ketjussa ollut useita.
Herkkä voi myös olla erittäin tunnollinen työntekijä, jolla korkea kynnys jäädä vaikkapa sairaslomalle. Ei- herkkä sen sijaan voi saikuttaa pienemmästäkin vaivasta ja olla myös helposti ahdistuva. Mielenterveysongelmia on ihan kaikilla, myös vähemmän herkillä ja ne vaikuttavat työkykyyn merkittävästi. Lisäksi itse ainakin herkkänä alitajuisesti miellytän ihmisiä ja luulen vaistoavani, mitä he haluavat kuulla, olen saanut kaikki työt haastatteluiden jälkeen, vaikka olenkin tälläinen herkkis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
Ei näihin tarvita mitään "erityis" itsensä luokittelua.
Ei tarvitakaan. Se nyt vain sattuu olemaan nimitys ominaisuudelle. Kyllä noihin kykenee ihan kaikki, mutta erityisherkkyydestä voi olla tietyissä tilanteissa hyötyä, voi esimerkiksi vaistota herkemmin jonkin oireen tms. ja saada näin nopeammin apua ja hoitoa.
Voi vaistota nopeammin? Sanoisin mielummin, että voi pitää itseään erityisenä. Asettaa itsensä työkavereidenkin yläpuolelle.
Et nyt ehkä halua ymmärtää, mitä tarkoitan. Ei tosiaankaan ole muiden yläpuolelle asettumista. Herkkyydelle tyypillistä aistimista, joku seitsemäs aisti ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
Ei näihin tarvita mitään "erityis" itsensä luokittelua.
Ei tarvitakaan. Se nyt vain sattuu olemaan nimitys ominaisuudelle. Kyllä noihin kykenee ihan kaikki, mutta erityisherkkyydestä voi olla tietyissä tilanteissa hyötyä, voi esimerkiksi vaistota herkemmin jonkin oireen tms. ja saada näin nopeammin apua ja hoitoa.
Voi vaistota nopeammin? Sanoisin mielummin, että voi pitää itseään erityisenä. Asettaa itsensä työkavereidenkin yläpuolelle.
Et nyt ehkä halua ymmärtää, mitä tarkoitan. Ei tosiaankaan ole muiden yläpuolelle asettumista. Herkkyydelle tyypillistä aistimista, joku seitsemäs aisti ehkä.
Vaarallista kuvitella, että itsellään on aisti, jota muilla ei ole. Juuri tästä syystä on hyvä kyseenalaistaa erityisherkkyyttä ja herättää ihmisiä huomaamaan, että muutkin aistivat ehkä yhtä syvällisesti kuin itsensä erityisaistijaksi nimittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
kyllä se hirveän kovaa ääneen kailottaminen ja sellaisistakin asioita puhuminen, joka ei olisi soveliasta esim. potilaista, on todella kuormittavaa erityisesti erityisherkälle, miksei muillekin. Mutta jotkut ihmiset näyttävät nauttivan sellaisesta niistä näistä puhumisesta ja juoruilusta, raskasta kuunneltavaa se silti on.
No niinhän mä aiemmassa just kirjoitinkin. He ovat erilaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Mutta mitä voi tehdä? Voi opetella keskittymään muihin asioihin kuin juorujen kuuntelemiseen. Tai - kuten aiemmassa ehdotin - hakeutumaan sellaisiin työtehtäviin, joita voi tehdä etänä. Eipä tarvitse kuunnella työkavereiden juoruja, kun tekee töitä rauhassa kotona. Jotkut jo ketjuun kirjoittivatkin, että ovat nauttineet pandemia-ajasta. Mä nautin pandemia-ajasta jo ennen pandemiaakin eli etätöistä, luonnossa liikkumisesta, vähäisistä sosiaalisista kontakteista jne. Olen ollut hoitoalalla ja tiedän, millaista se on. Mutta vaihdoin alaa sen sijaan, että olisin vaatinut muita ihmisiä muuttumaan. Ja mitä tulee toisen kirjoittajan kommenttiin ulkopuolisuuden tunteesta, niin miksi ihmeessä kukaan, joka ei pidä juoruilemisesta, haluaisi kuulua kuppikuntaan, joka juoruilee? Eikö ole paljon parempikin olla ulkopuolinen sellaisesta porukasta?
Jos olisin henkilöstöpäällikkö tai rekrytoija, en palkkaisi tällaista huonon ilmapiirin merkityksen vähättelijää töihin. En kyllä palkkaisi sellaista herkkääkään, joka kuormittuu ja ahdistuu sen sijaan, että kehittäisi positiivisella otteella näkemiään epäkohtia.
Herkkä voi myös kehittää positiivisella otteella epäkohtia ja muuttaa vaikkapa keskustelun suuntaa. Edelleenkään kaikki herkät eivät ole vetäytyviä, etkä sinä edes työnantajana välttämättä pysty sanomaan ihmisestä, kuka on erityisherkkä ja kuka ei. Ne eivät aina näy ulospäin. Herkkä voi vahva ja erittäin hyvä työntekijä. Usein ne, jotka keskittävät aikansa juoruamiseen, eivät kovin paljoa saa muuta aikaan. Tämän olen todistanut kymmenissä työpaikoissa.
Ensinnäkin: erityisherkkäkin voi olla juoruaja.
Toisekseenkin: en varmasti näekään erityisherkkyyttä työhaastattelussa. Kyseessä olikin täysin hypoteettinen tilanne, jossa käyttämäni konditionaalimuoto sisälsi paljon.
Kolmanneksi: kirjoitinkin SELLAISESTA herkästä, joka ahdistuu ja kuormittuu EIKÄ voimavarat riitä muuhun. Näitäkin on tässä ketjussa ollut useita.
Herkkä voi myös olla erittäin tunnollinen työntekijä, jolla korkea kynnys jäädä vaikkapa sairaslomalle. Ei- herkkä sen sijaan voi saikuttaa pienemmästäkin vaivasta ja olla myös helposti ahdistuva. Mielenterveysongelmia on ihan kaikilla, myös vähemmän herkillä ja ne vaikuttavat työkykyyn merkittävästi. Lisäksi itse ainakin herkkänä alitajuisesti miellytän ihmisiä ja luulen vaistoavani, mitä he haluavat kuulla, olen saanut kaikki työt haastatteluiden jälkeen, vaikka olenkin tälläinen herkkis.
Voi olla tai sitten ei. Ei näihinkään tarvita mitään erityis- määrityksiä. Kuvasit joukon erilaisia ominaisuuksia ja sairauksia, joita voi olla kenellä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
Ei näihin tarvita mitään "erityis" itsensä luokittelua.
Ei tarvitakaan. Se nyt vain sattuu olemaan nimitys ominaisuudelle. Kyllä noihin kykenee ihan kaikki, mutta erityisherkkyydestä voi olla tietyissä tilanteissa hyötyä, voi esimerkiksi vaistota herkemmin jonkin oireen tms. ja saada näin nopeammin apua ja hoitoa.
Oireita ei aistita. Ne havainnoidaan teoreettisen tiedon, tarkkailun, mittaustulosten ja potilaan ja ammattilaisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
kyllä se hirveän kovaa ääneen kailottaminen ja sellaisistakin asioita puhuminen, joka ei olisi soveliasta esim. potilaista, on todella kuormittavaa erityisesti erityisherkälle, miksei muillekin. Mutta jotkut ihmiset näyttävät nauttivan sellaisesta niistä näistä puhumisesta ja juoruilusta, raskasta kuunneltavaa se silti on.
No niinhän mä aiemmassa just kirjoitinkin. He ovat erilaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Mutta mitä voi tehdä? Voi opetella keskittymään muihin asioihin kuin juorujen kuuntelemiseen. Tai - kuten aiemmassa ehdotin - hakeutumaan sellaisiin työtehtäviin, joita voi tehdä etänä. Eipä tarvitse kuunnella työkavereiden juoruja, kun tekee töitä rauhassa kotona. Jotkut jo ketjuun kirjoittivatkin, että ovat nauttineet pandemia-ajasta. Mä nautin pandemia-ajasta jo ennen pandemiaakin eli etätöistä, luonnossa liikkumisesta, vähäisistä sosiaalisista kontakteista jne. Olen ollut hoitoalalla ja tiedän, millaista se on. Mutta vaihdoin alaa sen sijaan, että olisin vaatinut muita ihmisiä muuttumaan. Ja mitä tulee toisen kirjoittajan kommenttiin ulkopuolisuuden tunteesta, niin miksi ihmeessä kukaan, joka ei pidä juoruilemisesta, haluaisi kuulua kuppikuntaan, joka juoruilee? Eikö ole paljon parempikin olla ulkopuolinen sellaisesta porukasta?
Jos olisin henkilöstöpäällikkö tai rekrytoija, en palkkaisi tällaista huonon ilmapiirin merkityksen vähättelijää töihin. En kyllä palkkaisi sellaista herkkääkään, joka kuormittuu ja ahdistuu sen sijaan, että kehittäisi positiivisella otteella näkemiään epäkohtia.
Herkkä voi myös kehittää positiivisella otteella epäkohtia ja muuttaa vaikkapa keskustelun suuntaa. Edelleenkään kaikki herkät eivät ole vetäytyviä, etkä sinä edes työnantajana välttämättä pysty sanomaan ihmisestä, kuka on erityisherkkä ja kuka ei. Ne eivät aina näy ulospäin. Herkkä voi vahva ja erittäin hyvä työntekijä. Usein ne, jotka keskittävät aikansa juoruamiseen, eivät kovin paljoa saa muuta aikaan. Tämän olen todistanut kymmenissä työpaikoissa.
Ensinnäkin: erityisherkkäkin voi olla juoruaja.
Toisekseenkin: en varmasti näekään erityisherkkyyttä työhaastattelussa. Kyseessä olikin täysin hypoteettinen tilanne, jossa käyttämäni konditionaalimuoto sisälsi paljon.
Kolmanneksi: kirjoitinkin SELLAISESTA herkästä, joka ahdistuu ja kuormittuu EIKÄ voimavarat riitä muuhun. Näitäkin on tässä ketjussa ollut useita.
Herkkä voi myös olla erittäin tunnollinen työntekijä, jolla korkea kynnys jäädä vaikkapa sairaslomalle. Ei- herkkä sen sijaan voi saikuttaa pienemmästäkin vaivasta ja olla myös helposti ahdistuva. Mielenterveysongelmia on ihan kaikilla, myös vähemmän herkillä ja ne vaikuttavat työkykyyn merkittävästi. Lisäksi itse ainakin herkkänä alitajuisesti miellytän ihmisiä ja luulen vaistoavani, mitä he haluavat kuulla, olen saanut kaikki työt haastatteluiden jälkeen, vaikka olenkin tälläinen herkkis.
Voi olla tai sitten ei. Ei näihinkään tarvita mitään erityis- määrityksiä. Kuvasit joukon erilaisia ominaisuuksia ja sairauksia, joita voi olla kenellä vain.
Nimenomaan, sitähän sanoinkin tuossa, että kaikilla voi olla esim. mielenterveydellisiä ongelmia. Ei välttämättä tarvitse olla mitään erityisnimikkeitä tai edes käyttää niitä, mutta tässä ketjussa oli kai tarkoitus pohtia juuri tätä erityisherkkyyttä ja sen vaikutusta elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkyydestä on se ongelma, että siinä asettaa itsensä muiden yläpuolelle. Ja täysin keksityin perustein.
Luultavasti ihan ok muiden kanssa pärjäävä ei keksi itselleen erityis nimikkeitä. Ei tarvitse, koska tulee toimeen muiden kanssa, näkee muutkin ihmiset tuntevina ja ajattelevina. Miksi pitäisikään silloin ajatella olevansa ainoa, joka näkee ha kokee.
Olin itse yliherkkä lapsena ja teininä koin kokevani syvällisemmin kuin monet muut. Aikuistuttuani empatia muita kohtaan on kasvanut. Nykyään näen ihmisen hyvänä ja koen muut ihmiset myötätuntoisesti. En luule olevani mitään muuta kuin ihminen kuten kaikki muutkin. Omien tunteikseni kautta pystyn kuvittelemaan myös muiden tunteita ja kokemaanmyötätuntoa vaikeammassa tilanteessa olevia kohtaan.
Jos laittaisin itseeni erityis nimikkeitä, laittaisin samalla itseni erityiseksi ja muut vähemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
Ei näihin tarvita mitään "erityis" itsensä luokittelua.
Ei tarvitakaan. Se nyt vain sattuu olemaan nimitys ominaisuudelle. Kyllä noihin kykenee ihan kaikki, mutta erityisherkkyydestä voi olla tietyissä tilanteissa hyötyä, voi esimerkiksi vaistota herkemmin jonkin oireen tms. ja saada näin nopeammin apua ja hoitoa.
Oireita ei aistita. Ne havainnoidaan teoreettisen tiedon, tarkkailun, mittaustulosten ja potilaan ja ammattilaisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen pohjalta.
Kaikkien noiden edellämainittujen lisäksi, voi myös aistia asioita. Mutta sitä ehkä ymmärrä sellaiset, jotka eivät itse koe vahvaa aistimista. Se ei tietenkään tarkoita, että vaistojen pohjalta tehdään mitään tulkintoja, se on vain yksi elementti muiden joukossa auttaa ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
Ei näihin tarvita mitään "erityis" itsensä luokittelua.
Ei tarvitakaan. Se nyt vain sattuu olemaan nimitys ominaisuudelle. Kyllä noihin kykenee ihan kaikki, mutta erityisherkkyydestä voi olla tietyissä tilanteissa hyötyä, voi esimerkiksi vaistota herkemmin jonkin oireen tms. ja saada näin nopeammin apua ja hoitoa.
Oireita ei aistita. Ne havainnoidaan teoreettisen tiedon, tarkkailun, mittaustulosten ja potilaan ja ammattilaisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen pohjalta.
Piti kirjoittaa: oireita ei vaistota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkyyteen kuuluu syvempi havainnointi, esimerkiksi työyhteisöissä. Herkkyys havaita mm. kuppikuntia, juoruilua ym. kuormittaa kaikkia, mutta erityisesti herkkiä.
Naisvaltaiset alat kuten esim. hoitoala, on tyypillisesti tällainen herkkyys-kovuus taistelukenttä, jossa jokaisen defenssit nousevat eri tavoin.
Herkkä puolustautuu vetäytymällä, kova hyökkäämällä.Ristiriidat ovat enemmän kuin varmoja. Tämä on luonnollisesti työn-ja henkilöstöjohdollinen probleema, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan todellista asiantuntijuutta.
Mä en kyllä tajua, miten kuppikunnat työyhteisössä kuormittaisi ketään. Paitsi toki siinä tapauksessa, että työtehtäviin liittyvä tieto ei kulje. Mutta se taas on esimiehen tehtävä huolehtia, että jokaisella työntekijällä on saatavilla työtehtävänsä hoitamiseen tarvittava tieto. Noin muuten kuppikuntia on elämä täynnä, yleensä niitä kutsutaan kaveriporukoiksi. Jos kolme naapuria on hyviä kavereita keskenään, ei sen pitäisi hatata muiden naapureiden elämää. Ei ole tarkoituskaan, että yksilö kuuluisi kaikkiin olemassa oleviin kaveriporukoihin. Kuuluu niihin omiinsa ja se riittää.
Mitä tulee juoruiluun, niin kannattaa opetella sulkemaan korvansa siltä. Osa ihmisistä rakastaa juoruilua. Jos ei rakastaisi, ei julkkiksetkaan tienaisi julkisuudessa olemisella yhtään mitään. Kukaan ei lukisi Seiska-lehteä. Ei olisi palstalla pitkiä ketjuja jostain bloggarista, tempparitähdestä jne. Itse voi päättää, onko kiinnostunut juoruista vai käyttääkö mieluummin senkin ajan vaikka kirjan lukemiseen kuin juorujen kuuntelemiseen. Ja jos erityisherkällä on vaikeuksia keskittyä muuhun kuin työkavereiden tekemisiin ja sanomisiin, kannattaa ihan oikeasti harkita ammattia, jossa etätyö on mahdollista.
kyllä se hirveän kovaa ääneen kailottaminen ja sellaisistakin asioita puhuminen, joka ei olisi soveliasta esim. potilaista, on todella kuormittavaa erityisesti erityisherkälle, miksei muillekin. Mutta jotkut ihmiset näyttävät nauttivan sellaisesta niistä näistä puhumisesta ja juoruilusta, raskasta kuunneltavaa se silti on.
No niinhän mä aiemmassa just kirjoitinkin. He ovat erilaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Mutta mitä voi tehdä? Voi opetella keskittymään muihin asioihin kuin juorujen kuuntelemiseen. Tai - kuten aiemmassa ehdotin - hakeutumaan sellaisiin työtehtäviin, joita voi tehdä etänä. Eipä tarvitse kuunnella työkavereiden juoruja, kun tekee töitä rauhassa kotona. Jotkut jo ketjuun kirjoittivatkin, että ovat nauttineet pandemia-ajasta. Mä nautin pandemia-ajasta jo ennen pandemiaakin eli etätöistä, luonnossa liikkumisesta, vähäisistä sosiaalisista kontakteista jne. Olen ollut hoitoalalla ja tiedän, millaista se on. Mutta vaihdoin alaa sen sijaan, että olisin vaatinut muita ihmisiä muuttumaan. Ja mitä tulee toisen kirjoittajan kommenttiin ulkopuolisuuden tunteesta, niin miksi ihmeessä kukaan, joka ei pidä juoruilemisesta, haluaisi kuulua kuppikuntaan, joka juoruilee? Eikö ole paljon parempikin olla ulkopuolinen sellaisesta porukasta?
Joo niinpä, ymmärrän pointin, noinhan se pitäisi tehdä. Muttei alan vaihto sellaisiin työtehtäviin, joissa etätyömahdollisuus ole ihan noin yksinkertaista.
Sitten pitää opetella olemaan kuuntelematta juoruja. Vastamelukuulokkeet vaikka korville, jos ei kahvihuoneessa muuten pysty olemaan kuuntelematta. Ja lukee sitten kirjaa sen sijaan, että osallistuisi juoruamiseen. Tai pyrkii käymään kahvitauolla silloin, kun kahvihuoneessa ei ole muita. Jos juoruilua tapahtuu osaston kansliassa, ei vietä aikaansa kansliassa kuin raporttien ajan. Menee vaikka pitämään potilasta kädestä tai jotain. Pidemmän päälle kuitenkin kannattaa harkita alanvaihdosta, jos tuntuu, ettei erityisherkkyytensä vuoksi kestä työkavereitaan. Olen ollut todella monessa työpaikassa hoitoalalla ja lähes jokaisessa on jotain ei-niin-mukavaa. Jos kuormittuu liikaa epämukavuuksista, on ehkä valinnut väärän alan, vaikka varsinaisesta työstään pitäisikin. Eläkeikä nousee koko ajan ja loppuun asti pitäisi jaksaa. Jos itsessä on jokin ominaisuus, joka vaikeuttaa jaksamista, oman itsensä vuoksi kannattaa harkita alanvaihdosta.
Kuten aiemmin kirjoitin, jotkut tienaavat leipänsä juoruilla. Ei voi siis olettaa, että kaikki ihmiset alkaisivat inhoamaan juoruamista. Mä en edes ystävysty sellaisten ihmisten kanssa, jotka puhuvat mulle jostain kolmannesta ihmisestä, joka ei ole paikalla. Ihan siksi, että kolmannen ihmisen asiat eivät millään tavalla kuulu mulle. Mutta on ihmisiä, jotka tykkäävät, kun heille kerrotaan muiden asioita. Sellaiset voivat ystävystyä keskenään.
No juoruilua rakastavat voisi poistaa työpaikoilta samoilla perusteilla kuin muut toisille pahaa haluavat, kuten seksuaalista häirintää tai kiusaamista harjoittavat. Juoruilun rakastaminen on sen rakastamista että toisesta saa puhua pahaa, toivoa hänelle pahaa, ruotia hänen ominaisuuksiaan ja päivitellä hänen persoonaansa, ulkonäköään, toimintaansa ym. Se on väärin, ja on väärin puolustella asiaa että mutta kun joku nyt vaan tykkää juoruilla. Sama kuin puolustelisi kourijaa että nokun se nyt tykkää tyttöjen tisseistä, jotkut nyt vaan ovat sellaisia.
Vääryyttä ei ikinä saa puolustaa. Ei myöskään juoruamista.
Ja montakohan työntekijää työpaikalle jäisi? Jos mietit asiaa järjellä, ymmärrät, että suuri osa mediasta perustuu juoruiluun. Paparazzit juoksee julkkisten perässä ja mitä nolomman kuvan saavat otettua, sitä enemmän heille siitä kuvasta maksetaan. Ja miksi maksetaan? Koska ihmiset haluavat nähdä sellaisia kuvia. Vastenmielistä? Kyllä. Normaalia? Kyllä. Usko pois, elämä helpottuu, kun hyväksyy sen, että ihmiset eivät ole kovin mukavia. Työkavereitaan ei valitettavasti voi yleensä valita, joten sen kanssa on elettävä, mitä työnantaja on päättänyt. Voi toki ryhtyä itse työnantajaksi. Tai hakeutua sellaisiin töihin, joissa ei ole työkavereita tai ainakaan heidän kanssaan ei tarvitse olla juurikaan tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
Ei näihin tarvita mitään "erityis" itsensä luokittelua.
Ei tarvitakaan. Se nyt vain sattuu olemaan nimitys ominaisuudelle. Kyllä noihin kykenee ihan kaikki, mutta erityisherkkyydestä voi olla tietyissä tilanteissa hyötyä, voi esimerkiksi vaistota herkemmin jonkin oireen tms. ja saada näin nopeammin apua ja hoitoa.
Voi vaistota nopeammin? Sanoisin mielummin, että voi pitää itseään erityisenä. Asettaa itsensä työkavereidenkin yläpuolelle.
Et nyt ehkä halua ymmärtää, mitä tarkoitan. Ei tosiaankaan ole muiden yläpuolelle asettumista. Herkkyydelle tyypillistä aistimista, joku seitsemäs aisti ehkä.
Onhan se. Ihan kuten kaikki, minä vaan olen niin paljon xx kuin työkaverit. Ja tässä vielä perusteena seitsemäs aisti...
Juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Tämä korostuu ketjussa. Ihan kuin vain erityisherkkä kokee, tuntee tai ajattelee.
Se on Vaarallista. Asettaa itsensä kaikkien yläpuolelle.
Onhan ihmisissä muutenkin erilaisia persoonia, on itsekkäämpiä ja vähemmän itsekkäitä. Kaikki erityisherkätkään eivät ole samanlaisia. Tämä ketju on erityisherkille, joten tästä ei varmaan kannata vetää sellaisia johtopäätöksiä, että herkemmät 24/7 tuijottaisivat vain oma napaa. Herkkiksiä voi olla paljon vaikkapa hoiva- alalla, jolloin katse on enemmän muissa ihmisissä ja heidän avun tarpeessa. Uskon, että herkkä voi kokea helpommin parisuhteen kuormittavaksi, koska ei saa hiljennettyä sitä informaatiotulvaa, mitä toisesta ihmisestä jatkuvasti tulee. Se ei ole tietenkään sen ei- herkän vika, mutta kokemuksesta sanoisin, että jos hyvin herkkä on todella vastakohdan kanssa, voi se olla molemmille aika raskasta pidemmän päälle, ei siinä välttämättä ymmärrys riitä puolin eikä toisin.
Kokemuksesta sanon, että se informaatiotulva vähenee, kun oppii rentoutumaan turvallisessa ympäristössä. Toki jos se "herkkyys" ilmenee vaikeutena olla toisen kanssa, ei suhde voi toimia. Eli jos kiukuttelee, provosoi, pitää itseään erityisenä ja toista vähempiarvoisena.
Hoiva-alalla ei ole hyötyä erityisherkkyydestä. Tarvitaan tasapainoa ja luotettavuutta.
Ja erityisherkkäkö ei voi olla tasapainoinen ja luotettava? Olen kokenut, että erityisherkkyydestä on hyötyä hoito- alalla, olen saattohoitanut yms, ja kyllä olen kokenut vaistoavani ja aistivani milloin ihminen tarvitsee kosketusta ja turvaa, ja milloin vaikka suuta kuivaa, vaikkei sitä voisikaan ilmaista. Olen saanut myös palautetta useilta potilailta aidosta kohtaamisesta ym. joka usein monille sairaille on erittäin tärkeää, että joku oikeasti näkee ja kuulee juuri sinut. Lääkehoitokin on tärkeää, muttei korvaa ihmistä.
Ei näihin tarvita mitään "erityis" itsensä luokittelua.
Ei tarvitakaan. Se nyt vain sattuu olemaan nimitys ominaisuudelle. Kyllä noihin kykenee ihan kaikki, mutta erityisherkkyydestä voi olla tietyissä tilanteissa hyötyä, voi esimerkiksi vaistota herkemmin jonkin oireen tms. ja saada näin nopeammin apua ja hoitoa.
Oireita ei aistita. Ne havainnoidaan teoreettisen tiedon, tarkkailun, mittaustulosten ja potilaan ja ammattilaisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen pohjalta.
Kaikkien noiden edellämainittujen lisäksi, voi myös aistia asioita. Mutta sitä ehkä ymmärrä sellaiset, jotka eivät itse koe vahvaa aistimista. Se ei tietenkään tarkoita, että vaistojen pohjalta tehdään mitään tulkintoja, se on vain yksi elementti muiden joukossa auttaa ihmisiä.
Minulla oli virhe tuossa, piti olla vaistota. Aisteja toki käytetään kaikessa työssä joka päivä.
Alue: Aihe vapaa
Herkkä voi myös kehittää positiivisella otteella epäkohtia ja muuttaa vaikkapa keskustelun suuntaa. Edelleenkään kaikki herkät eivät ole vetäytyviä, etkä sinä edes työnantajana välttämättä pysty sanomaan ihmisestä, kuka on erityisherkkä ja kuka ei. Ne eivät aina näy ulospäin. Herkkä voi vahva ja erittäin hyvä työntekijä. Usein ne, jotka keskittävät aikansa juoruamiseen, eivät kovin paljoa saa muuta aikaan. Tämän olen todistanut kymmenissä työpaikoissa.