Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä saatanallisesti infektoituneella pallon pahasella? Äärimmäisen huonosti, mutta kun tapaa vaan tiettyjä harvoja ihmisiä ja sitä tärkeintä ja läheisintä usein, niin joten kuten selviää.
Itselleni ollut näin erityisherkkänä aivan ihana vuosi! Vihdoin syy olla rauhassa omissa oloissaan tapaamatta ihmisiä. Mitään selviytymistä tämä ei todellakaan ole ollut vaan nimenomaan nauttimista kaikilla aisteilla ja ihanaa rauhoittumista luonnon helmassa.
Minäkin nautin! On ollut elämäni parasta aikaa tämä korona. Ainoastaan kaipaan matkailua ja pitkiä omissa oloissa tehtyjä kierroksia esim. museoissa tai kirjakaupoissa, mutta en muuta. Maailma on hiljentynyt todella paljon. Jos minä saisin päättää, maailma olisi aina tällainen hiljainen ja rauhallisesti etenevä sen menemisen, kiireen, näkemisen, sosialisoimisen, verkottumisen, tapaamisten, häsläämisen, melun jne. sijaan.
Me kärsimme normaalissa maailmassa 24/7 samoin kuin nyt korona-aikaan kärsivät he, jotka tarvitsevat noita kiellettyjä aktiviteetteja. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tervetuloa minun maailmaani sen tuskan ja ahdistuksen ja pahoinvoinnin kanssa, josta et pääse eroon ja jota voit vaan yrittää hallita jotenkin, mutta en halua olla ilkeä kenellekään.
Siis just tämä!!!! Allekirjoitan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He, joilla ei aivokapasiteetti riitä ymmärtämään etityisherkkyyttä, suosittelen lukemaan alan julkaisuja sekä tutustumaan psykologian professoreiden asiakaslähtöisiin kontakteihin. Siinä teille todisteita. Suomalaisella nyt noin muutenkin on aina pää auki, ennenkuin mistään mitään tietää.
Joo osoittaa kyllä tietämättömyyttä ja perehtymättömyyttä asiaan, jos ei usko tälläisen ominaisuuden olemassaoloon. Erityisherkkyys ei myöskään ole sama asia kuin autismin kirjon neurologiset häiriöt.
Ei tätä kestä. Joutuu vaan kitumaan siihen saakka kunnes kokee kamalan kuoleman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä saatanallisesti infektoituneella pallon pahasella? Äärimmäisen huonosti, mutta kun tapaa vaan tiettyjä harvoja ihmisiä ja sitä tärkeintä ja läheisintä usein, niin joten kuten selviää.
Itselleni ollut näin erityisherkkänä aivan ihana vuosi! Vihdoin syy olla rauhassa omissa oloissaan tapaamatta ihmisiä. Mitään selviytymistä tämä ei todellakaan ole ollut vaan nimenomaan nauttimista kaikilla aisteilla ja ihanaa rauhoittumista luonnon helmassa.
Minäkin nautin! On ollut elämäni parasta aikaa tämä korona. Ainoastaan kaipaan matkailua ja pitkiä omissa oloissa tehtyjä kierroksia esim. museoissa tai kirjakaupoissa, mutta en muuta. Maailma on hiljentynyt todella paljon. Jos minä saisin päättää, maailma olisi aina tällainen hiljainen ja rauhallisesti etenevä sen menemisen, kiireen, näkemisen, sosialisoimisen, verkottumisen, tapaamisten, häsläämisen, melun jne. sijaan.
Me kärsimme normaalissa maailmassa 24/7 samoin kuin nyt korona-aikaan kärsivät he, jotka tarvitsevat noita kiellettyjä aktiviteetteja. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tervetuloa minun maailmaani sen tuskan ja ahdistuksen ja pahoinvoinnin kanssa, josta et pääse eroon ja jota voit vaan yrittää hallita jotenkin, mutta en halua olla ilkeä kenellekään.
Hassu! Sinä saat kyllä jatkossakin olla yksin ja omissa oloissasi. Silkkaa itsekkyyttä siihen muita vaatia. Sinä haluat pelkästään olla ilkeä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkänä esimerkiksi ”näen ihmisten läpi” eli valehtelun, keinotekoisen mielistelyn, pettämisen jne.
Tämä on raskasta, koska ihmissuhteet kärsivät puolin ja toisin: jos kerron, esim. että huomaan toisen valehtelevan, tietysti hän kieltää ja valehtelun kierre jatkuu. Vastaavasti itse vetäydyn henkilön seurasta, jolloin ystävyydestä/parisuhteesta katoaa luottamus.
Niin, herkkyydessä on puolensa ja puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että jaksaa ottaa pattiin nämä "erityiset".
Teitä pitäisi kohdella jotenkin "erityisesti" kun olette niin "erityisiä".
Maailman sivu on varmasti ollut näitä ihmisiä, joiksi te itsenne määrittelette ja he ovat selvinneet ilman erityistä kohtelua.
Miten tämä erityisyys määritellään ja diagnosoidaan? Voinko ilmoittaa itseni erityisherkäksi vaikkapa työantajalle, jolloin minua ei saa moittia heikosta suoriutumisesta työtehtävissä? Minua pitää erityisesti tukea ja perehdyttää (koko ajan), koska olen niin erityinen. Ja jos niin ei ole tehty, se on työantajan syytä.
Ihan mielenkiinnosta:
1) Onko tässä ketjussa yhtäkään miestä?
2) Mikä on teidän "erityisherkkien" todellinen psykiatrinen diagnoosi?
Kakkoskohdan osalta veikkaan epävakaata persoonallisuutta yhdistettynä mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöön.
Nyt joku teistä "erityisherkistä" varmasti traumatisoituu tämän kirjoitukseni pohjalta. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 09 2525 0111. Sinne sitten hyvällä syyllä itkemään, kun ei teitä ymmärretä.
Mistä ihmeestä tulee tämä yleinen käsitys, että erityisherkkyyteen liittyy odotus saada jotain erityiskohtelua? Tai tuo käsitys että erityisherkät ovat vain jotenkin psyykkisesti häiriintyneitä?
Kyse ei ole mistään sen ihmeellisemmästä kuin yksilöiden välisistä eroista myös herkkyydessä, ihan kuten muissakin asioissa. Eihän minkään muunkaan synnynnäisen ominaisuuden perusteella tarvitse antaa kellekään mitään erityiskohtelua, eikä sellaista tarvitse olettaa. Kyse on vain siitä, että on kulttuurisidonnainen asia millaisia ominaisuuksia pidetään arvossa ja miten eri ominaisuudet sopivat yhteen ympäristön ominaisuuksien kanssa. Nykyisessä pinnallisen kanssakäymisen kulttuurissa ne synnynnäisesti biologisesti herkimmät yksilöt kuormittuu ihan eri tavalla kuin muut.
Ei siis heikommat, vaan herkemmät. Ymmärrätkö? Herkkyys tarkoittaa syvällisempää käsittelyä. On siis aivan eri asia kuin heikkous tai psykiatrinen häiriintyneisyys. Siksi koko erityisherkkyyden käsite on luotu: avuksi ymmärtämään mistä on kyse ja miten nykykulttuuriin voi herkkyydestä huolimatta omilla tavoillaan sopeutua.
Herkkä käsittelee ympäristön ärsykkeitä syvällisemmin, siksi suurempi kuormitus. Siksi tämä ketju.
Ymmärsitkö nyt mistä on kyse? Se erityis- sana ei tarkoita vaatimusta erityiskohtelusta, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti vain populaatiossa harvinaisempaa ominaisuutta. Eikä siitä tarvitse provosoitua. :)
Kypsymättömyyttä pitää omaa ajatteluaan syvällisempänä kuin muiden ajattelua. Tälläistä on teinien ajattelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä saatanallisesti infektoituneella pallon pahasella? Äärimmäisen huonosti, mutta kun tapaa vaan tiettyjä harvoja ihmisiä ja sitä tärkeintä ja läheisintä usein, niin joten kuten selviää.
Itselleni ollut näin erityisherkkänä aivan ihana vuosi! Vihdoin syy olla rauhassa omissa oloissaan tapaamatta ihmisiä. Mitään selviytymistä tämä ei todellakaan ole ollut vaan nimenomaan nauttimista kaikilla aisteilla ja ihanaa rauhoittumista luonnon helmassa.
Minäkin nautin! On ollut elämäni parasta aikaa tämä korona. Ainoastaan kaipaan matkailua ja pitkiä omissa oloissa tehtyjä kierroksia esim. museoissa tai kirjakaupoissa, mutta en muuta. Maailma on hiljentynyt todella paljon. Jos minä saisin päättää, maailma olisi aina tällainen hiljainen ja rauhallisesti etenevä sen menemisen, kiireen, näkemisen, sosialisoimisen, verkottumisen, tapaamisten, häsläämisen, melun jne. sijaan.
Me kärsimme normaalissa maailmassa 24/7 samoin kuin nyt korona-aikaan kärsivät he, jotka tarvitsevat noita kiellettyjä aktiviteetteja. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tervetuloa minun maailmaani sen tuskan ja ahdistuksen ja pahoinvoinnin kanssa, josta et pääse eroon ja jota voit vaan yrittää hallita jotenkin, mutta en halua olla ilkeä kenellekään.
Hassu! Sinä saat kyllä jatkossakin olla yksin ja omissa oloissasi. Silkkaa itsekkyyttä siihen muita vaatia. Sinä haluat pelkästään olla ilkeä muille.
Asia ei ole ihan noin mustavalkoinen. Erityisherkät nauttivat juurikin siitä, että maailma ympärillä on rauhallinen ja ei ole liikaa hälinää. Ihmisiä voi nähdä yksittäinkin, ei siihen mitään joukkokokoontumisia tarvita. Siinä taas ei ole mitään ilkeää haluta olla omassa rauhassaan. Tämä korona- aika on tehnyt todella hyvää palautumisen ja muun kannalta, se kun onnistuu parhaiten itsekseen. Ahdistusoireetkin katosivat heti, kun maailma meni vähän kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Raakissa kirjoitti:
Nyt kun ikää on tullut lisää niin erityiherkkydestä on ollut valtavasti hyötyä. Tosi kuuntelin jo nuorenakin vaistojani tarkasti. Mulla on ystävä joka ei ole herkkä ollenkaan. Lapsuudesta asti ollaan oltu niin siedetään toisiamme hyvin. Hän on joutunut tosi moniin ikäviin tilanteisiin ihmisten kanssa koska ei ole niin herkkä että tunnistaisi esim k***päät kaukaa. Nyt se on jo alkanut vaikuttaa häneen vaikka ei hän ole aikaisemmin vastoinkäymisistä välittänyt niin suuresti. Tämä kaikki jotenkin on kumuloitunut kuitenkin. Itse olen välttänyt aina pahimman. Luotin herkkyyteeni silloinkin kun kaikki muut pitivät työpaikalla yhdestä työ tekijästä minulle tuli karttelu vaihde heti päälle. Paljastui ajan saatossa että henkilö oli varastellut työpaikan varoja pikkuhiljaa parin vuoden aikana.. no se oli aika shokki näillä ei niin herkille.. eli voisin sanoa että kun erityisherkkä vanhenee ja saavuttaa itseluottamuksen tilan oman ominaisuutensa kanssa hän pärjää loistavasti ja hän on se johon moni tukeutuu kun osaa kuunnella ja myötäelää myös. Muutaman kerran olen edellisessä työpaikassa havainnut pelimiehen mikä on sitten johtanut siihen että asia on alkanut näitä risomaan kun ei voi toteuttas omaa persoonallisuushäiriötään rauhassa.
Minulla sama! Aina, joka kerta, jos en ole pitänyt jonkun henkilön viboista sieltä on paljastunut jotain omituista taustalta, ihan sama millainen ihminen on ulospäin ja millaisen fyysisen vaikutelman antaa myös käyttäytymisensä puolesta. Siksi minulle on ollut aina hirveän vaikeaa se ajatus, että pitää tehdä hyvä ensivaikutelma käyttäytymällä näin ja noin. Minuun kun se ei tehoa, vaan energia (parempaa sanaa en keksi tähän) puhuu eniten, ei se opittu käyttäytymiskaavio tai sosiaalinen koodisto.
Esimerkkejä
- Firman pomo. Tuli epämiellyttävä olo firmasta ja pomosta työpaikkahaastattelussa, vaikka haastattelu meni hyvin ja oli aidosti asiallinen ja ulkoisesti miellyttävä. Sain työpaikan. Pian selvisi, että pomolla on vakavia mielenterveysongelmia ja firmassa kiusataan ja harjoitetaan laittomuuksia just sen verran, ettei poliisi saa kiinni.- Akupunkitiohoitaja. Opiskellut alaa pitkään, myös Kiinassa, ja tehnyt töitä kauan. En suostunut menemään hänen vastaanotolleen, ja minulle suoraan suututtiin tästä. Kahden vuoden päästä tästä tämä hoitaja joutui suljetulle osastolle psykoosin takia. Oli kärsinyt vakavista mielenterveysongelmista kenenkään tietämättä.
- Lapsuudessa isän tuttava töiden kautta. En tykännyt koskaan, vaikka oli asiallisesti käyttäytyvä mies. Myöhemmin tappoi toisen miehen.
- Työkaveri. Oli tehokas, ihana, energinen, aidosti avulias ja mukava nainen. Minulla oli heti olo, että hän on käynyt läpi tosi vaikeita asioita ja käsittelee niitä yhä. Kun tutustuimme vuosien saatossa selvisi, että hänellä on taustalla parisuhdeväkivaltaa, itsemurhayrityksiä ja hänellä on edelleen vakavia mielenterveysongelmia ja traumoja.
- Ystäväni poikaystävä. Mukava mies, joka työskenteli samalla alalla kuin ystäväni. Tekivät paljon yhdessä matkoja ja nauttivat toistensa seurasta, mutta minä ja mies ei tultu toimeen ollenkaan. Emme edes puhuneet toisillemme. Olin aivan murtunut, koska ystäväni rakasti tätä mies ja mikään hänessä ei viitannut yhtään mihinkään hälyttävään. Hän kohteli ystävääni hyvin. 3 vuoden päästä mies näytti todelliset karvansa ja uhkasi ystävääni. Ystäväni otti heti eron.
Tämä on välillä raskasta, koska en pysty ottamaan tätä "vaistoa" pois päältä ja näen ihmisistä sellaistakin, jota he eivät halua näyttää muille.
Vain muutama tässä.
Vaarallista pitää itseään jonain totuuden ylitulkitsijana. Entäpä, jos sinä oletkin se, josta toinen kokee viboja ja se onkin se totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkänä esimerkiksi ”näen ihmisten läpi” eli valehtelun, keinotekoisen mielistelyn, pettämisen jne.
Tämä on raskasta, koska ihmissuhteet kärsivät puolin ja toisin: jos kerron, esim. että huomaan toisen valehtelevan, tietysti hän kieltää ja valehtelun kierre jatkuu. Vastaavasti itse vetäydyn henkilön seurasta, jolloin ystävyydestä/parisuhteesta katoaa luottamus.
Niin, herkkyydessä on puolensa ja puolensa.
Itse pidän sitä rikkautena juuri siksi, ettei tarvitse ikinä elää kulissisuhteissa. Kun katselee ympärilleen monien ihmissuhteita, ei kyllä käy kateeksi. Tämä paltakin jo todiste siitä, miten joku jaksaa katsella esim. miehen juomista tms. En ikinä voisi elää ihmisen kanssa, joka aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia ja pitää minut jatkuvasti stressitilassa. Sen sijaan hyvässä suhteessa annan paljon toiselle ja huomaan, mitä hän milloinkin kaipaa ja tarvitsee. Myös äitinä olo ollut antoisaa, eikä lapsi ole esim. koskaan itkenyt vauvana, koska on ollut niin helppo vaistota ja lukea tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä saatanallisesti infektoituneella pallon pahasella? Äärimmäisen huonosti, mutta kun tapaa vaan tiettyjä harvoja ihmisiä ja sitä tärkeintä ja läheisintä usein, niin joten kuten selviää.
Itselleni ollut näin erityisherkkänä aivan ihana vuosi! Vihdoin syy olla rauhassa omissa oloissaan tapaamatta ihmisiä. Mitään selviytymistä tämä ei todellakaan ole ollut vaan nimenomaan nauttimista kaikilla aisteilla ja ihanaa rauhoittumista luonnon helmassa.
Minäkin nautin! On ollut elämäni parasta aikaa tämä korona. Ainoastaan kaipaan matkailua ja pitkiä omissa oloissa tehtyjä kierroksia esim. museoissa tai kirjakaupoissa, mutta en muuta. Maailma on hiljentynyt todella paljon. Jos minä saisin päättää, maailma olisi aina tällainen hiljainen ja rauhallisesti etenevä sen menemisen, kiireen, näkemisen, sosialisoimisen, verkottumisen, tapaamisten, häsläämisen, melun jne. sijaan.
Me kärsimme normaalissa maailmassa 24/7 samoin kuin nyt korona-aikaan kärsivät he, jotka tarvitsevat noita kiellettyjä aktiviteetteja. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tervetuloa minun maailmaani sen tuskan ja ahdistuksen ja pahoinvoinnin kanssa, josta et pääse eroon ja jota voit vaan yrittää hallita jotenkin, mutta en halua olla ilkeä kenellekään.
Hassu! Sinä saat kyllä jatkossakin olla yksin ja omissa oloissasi. Silkkaa itsekkyyttä siihen muita vaatia. Sinä haluat pelkästään olla ilkeä muille.
Asia ei ole ihan noin mustavalkoinen. Erityisherkät nauttivat juurikin siitä, että maailma ympärillä on rauhallinen ja ei ole liikaa hälinää. Ihmisiä voi nähdä yksittäinkin, ei siihen mitään joukkokokoontumisia tarvita. Siinä taas ei ole mitään ilkeää haluta olla omassa rauhassaan. Tämä korona- aika on tehnyt todella hyvää palautumisen ja muun kannalta, se kun onnistuu parhaiten itsekseen. Ahdistusoireetkin katosivat heti, kun maailma meni vähän kiinni.
Erityisherkkä saa olla lopun ikäänsä yksin ja tavata vain yhtä ihmistä.
Se on itsekkyyttä, että vaatii tätä muiltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi alapeukkuja, kun oikeasti kirjoitan siitä, millaista on elää erityisherkkänä?
Itse yritän ymmärtää ihmistä, joka ei kykene/hänellä ei herkkyysominaisuutta ole, en kiellä tai tuomitse.
Emmehän millään voi kaikki ihmiset olla samanlaisia, mutta ei silti pidä vähätellä toisen ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä saatanallisesti infektoituneella pallon pahasella? Äärimmäisen huonosti, mutta kun tapaa vaan tiettyjä harvoja ihmisiä ja sitä tärkeintä ja läheisintä usein, niin joten kuten selviää.
Itselleni ollut näin erityisherkkänä aivan ihana vuosi! Vihdoin syy olla rauhassa omissa oloissaan tapaamatta ihmisiä. Mitään selviytymistä tämä ei todellakaan ole ollut vaan nimenomaan nauttimista kaikilla aisteilla ja ihanaa rauhoittumista luonnon helmassa.
Minäkin nautin! On ollut elämäni parasta aikaa tämä korona. Ainoastaan kaipaan matkailua ja pitkiä omissa oloissa tehtyjä kierroksia esim. museoissa tai kirjakaupoissa, mutta en muuta. Maailma on hiljentynyt todella paljon. Jos minä saisin päättää, maailma olisi aina tällainen hiljainen ja rauhallisesti etenevä sen menemisen, kiireen, näkemisen, sosialisoimisen, verkottumisen, tapaamisten, häsläämisen, melun jne. sijaan.
Me kärsimme normaalissa maailmassa 24/7 samoin kuin nyt korona-aikaan kärsivät he, jotka tarvitsevat noita kiellettyjä aktiviteetteja. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tervetuloa minun maailmaani sen tuskan ja ahdistuksen ja pahoinvoinnin kanssa, josta et pääse eroon ja jota voit vaan yrittää hallita jotenkin, mutta en halua olla ilkeä kenellekään.
Hassu! Sinä saat kyllä jatkossakin olla yksin ja omissa oloissasi. Silkkaa itsekkyyttä siihen muita vaatia. Sinä haluat pelkästään olla ilkeä muille.
Asia ei ole ihan noin mustavalkoinen. Erityisherkät nauttivat juurikin siitä, että maailma ympärillä on rauhallinen ja ei ole liikaa hälinää. Ihmisiä voi nähdä yksittäinkin, ei siihen mitään joukkokokoontumisia tarvita. Siinä taas ei ole mitään ilkeää haluta olla omassa rauhassaan. Tämä korona- aika on tehnyt todella hyvää palautumisen ja muun kannalta, se kun onnistuu parhaiten itsekseen. Ahdistusoireetkin katosivat heti, kun maailma meni vähän kiinni.
Erityisherkkä saa olla lopun ikäänsä yksin ja tavata vain yhtä ihmistä.
Se on itsekkyyttä, että vaatii tätä muiltakin.
Kukaan erityisherkkä ei ole vaatimassa muita tapaamasta ihmisiä niin paljon kuin huvittaa. Se oli vertaiskuvainnollinen esimerkki, joka havainnollistaa herkän mielenmaisemaa, eli ne, joille tämä korona- aika on ollut rankkaa sosiaalisten kontaktin vähyyden ja rajoittamisen vuoksi, ehkä kärsivät. Herkät sen sijaan voivat kärsinä suunattomasti tavanomaisesta "pakkososiaalisuudesta", jolloin taas tämä korona- aika tehnyt ainoastaan hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä saatanallisesti infektoituneella pallon pahasella? Äärimmäisen huonosti, mutta kun tapaa vaan tiettyjä harvoja ihmisiä ja sitä tärkeintä ja läheisintä usein, niin joten kuten selviää.
Itselleni ollut näin erityisherkkänä aivan ihana vuosi! Vihdoin syy olla rauhassa omissa oloissaan tapaamatta ihmisiä. Mitään selviytymistä tämä ei todellakaan ole ollut vaan nimenomaan nauttimista kaikilla aisteilla ja ihanaa rauhoittumista luonnon helmassa.
Minäkin nautin! On ollut elämäni parasta aikaa tämä korona. Ainoastaan kaipaan matkailua ja pitkiä omissa oloissa tehtyjä kierroksia esim. museoissa tai kirjakaupoissa, mutta en muuta. Maailma on hiljentynyt todella paljon. Jos minä saisin päättää, maailma olisi aina tällainen hiljainen ja rauhallisesti etenevä sen menemisen, kiireen, näkemisen, sosialisoimisen, verkottumisen, tapaamisten, häsläämisen, melun jne. sijaan.
Me kärsimme normaalissa maailmassa 24/7 samoin kuin nyt korona-aikaan kärsivät he, jotka tarvitsevat noita kiellettyjä aktiviteetteja. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tervetuloa minun maailmaani sen tuskan ja ahdistuksen ja pahoinvoinnin kanssa, josta et pääse eroon ja jota voit vaan yrittää hallita jotenkin, mutta en halua olla ilkeä kenellekään.
Hassu! Sinä saat kyllä jatkossakin olla yksin ja omissa oloissasi. Silkkaa itsekkyyttä siihen muita vaatia. Sinä haluat pelkästään olla ilkeä muille.
Asia ei ole ihan noin mustavalkoinen. Erityisherkät nauttivat juurikin siitä, että maailma ympärillä on rauhallinen ja ei ole liikaa hälinää. Ihmisiä voi nähdä yksittäinkin, ei siihen mitään joukkokokoontumisia tarvita. Siinä taas ei ole mitään ilkeää haluta olla omassa rauhassaan. Tämä korona- aika on tehnyt todella hyvää palautumisen ja muun kannalta, se kun onnistuu parhaiten itsekseen. Ahdistusoireetkin katosivat heti, kun maailma meni vähän kiinni.
Erityisherkkä saa olla lopun ikäänsä yksin ja tavata vain yhtä ihmistä.
Se on itsekkyyttä, että vaatii tätä muiltakin.
Kukaan erityisherkkä ei ole vaatimassa muita tapaamasta ihmisiä niin paljon kuin huvittaa. Se oli vertaiskuvainnollinen esimerkki, joka havainnollistaa herkän mielenmaisemaa, eli ne, joille tämä korona- aika on ollut rankkaa sosiaalisten kontaktin vähyyden ja rajoittamisen vuoksi, ehkä kärsivät. Herkät sen sijaan voivat kärsinä suunattomasti tavanomaisesta "pakkososiaalisuudesta", jolloin taas tämä korona- aika tehnyt ainoastaan hyvää.
Herkkisten ei tarvi koskaan tavata ketään. Saatte ihan rauhassa olla kotona.
Sensijaan edellisten toiveet ja jopa ilkeys on pelkkää itsekkyyttä. Ei se muuksi muutu.
Erityisherkkä myötätunto näyttää keskittyvän vain itseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkänä esimerkiksi ”näen ihmisten läpi” eli valehtelun, keinotekoisen mielistelyn, pettämisen jne.
Tämä on raskasta, koska ihmissuhteet kärsivät puolin ja toisin: jos kerron, esim. että huomaan toisen valehtelevan, tietysti hän kieltää ja valehtelun kierre jatkuu. Vastaavasti itse vetäydyn henkilön seurasta, jolloin ystävyydestä/parisuhteesta katoaa luottamus.
Niin, herkkyydessä on puolensa ja puolensa.Itse pidän sitä rikkautena juuri siksi, ettei tarvitse ikinä elää kulissisuhteissa. Kun katselee ympärilleen monien ihmissuhteita, ei kyllä käy kateeksi. Tämä paltakin jo todiste siitä, miten joku jaksaa katsella esim. miehen juomista tms. En ikinä voisi elää ihmisen kanssa, joka aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia ja pitää minut jatkuvasti stressitilassa. Sen sijaan hyvässä suhteessa annan paljon toiselle ja huomaan, mitä hän milloinkin kaipaa ja tarvitsee. Myös äitinä olo ollut antoisaa, eikä lapsi ole esim. koskaan itkenyt vauvana, koska on ollut niin helppo vaistota ja lukea tarpeet.
No tottahan nuo kirjoittamasi asiat ovat minullekin. Esim. tuo lapsen kanssa kotona oleminen/hoitaminen, ei koskaan ole ollut rasite. Lapsi on ollut tyytyväinen ja nyt isompanakin suhde lapseen on lämmin ja läheinen. Sen sijaan
työpaikallani minua on syyllistetty ja ihmetelty enkö ”tule hulluksi tai eikö seinät kaadu päälle” kun pitää vain lasta hoitaa!
No, itsestäni tuo aika on hyvin lyhyt ja ohikiitävä, tämän ymmärtäminen antaa perspektiiviä lapsen hoitamiseen, toki muuhunkin elämään.
Some Body kirjoitti:
HSP ominaisuuden omaavan henkilön on äärimmäisen haastavaa löytää itselleen sopivaa sijaa, on sitten kysymys työpaikasta, parisuhteesta tai ihan mistä vaan, jossa on muita ei HSP-läisiä läsnä. Erityisherkän henkilön kapasiteetti tehdä työtehtävät erinomaisesti ovat valtavat, mutta sitä kapasiteettia ei osata hyödyntää, ei ainakaan suomessa, syystä, että HSP ominaisuutta ei tunneta eikä tunnisteta muuta kuin laiskuutena, omituisuutena tai vajavaisuutena. HSP henkilöä ei voi eikä voida edellyttää soveltuvan tehtävään kuin tehtävään vaan hänen on annettava itse valita se työ, joka tämän ominaisuuden sisälle on mitoitettu.
Erityisherkkää henkilöä pidetään yhä, siis yhä 2021 luvulla OMITUISENA, vaikka hän saattaa olla älykkäämpi, osaavampi, lahjakkaampi kuin ei HSP -henkilö. Erityisherkkä saattaa joutua syrjityksi, jolloin pahin mahdollinen on tapahtunut, eli hän syrjäytyy ja jopa hakeutuu syrjään. Tragedia on valmis. Lopuksi toivotan kaikille tämän ominaisuuden kanssa kamppaileville voimia ja erityistä jaksamista, sillä tiedän, että teitä kohdellaan huonosti, mutta taistelussa jaksaminen on todella huono sanavalinta, sillä taisteluun vaaditaan muiden älykkyyttä tunnistaa tällaiset henkilöt isoista massoista. Älkää luovuttako, taistelkaa viimeiseen mieheen ja naiseen!
Varmaan me kaikki tykkäisimme "hänen on annettava itse valita se työ, joka tämän ominaisuuden sisälle on mitoitettu.".
Tähän ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luoda itse se työ itselleen. Työnantaja maksaa yleensä siitä, mitä yritys tarvitsee.
Olen seurustellut itse itsensä erityisherkäksi diagnosoineen kanssa ja eihän se loppujen lopuksi toiminut. Vaikka kuinka koittaa ymmärtää niin ei se ymmärrys lopulta riitä, jos toisen tunteet aina ajaa omien yli diagnoosin varjolla. Siinä kyseisessä parisuhteessa ei ollut tilaa sille, että sillä ns. normaalilla ihmiselläkin on tunne-elämä. Sitä kuvittelisi, että vahvasti tunteet kokeva ihminen osaisi asettautua toisen asemaan, mutta se ei todellakaan aina ole niin. Syyttävä sormi kääntyi aina lopulta osoittamaan minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä saatanallisesti infektoituneella pallon pahasella? Äärimmäisen huonosti, mutta kun tapaa vaan tiettyjä harvoja ihmisiä ja sitä tärkeintä ja läheisintä usein, niin joten kuten selviää.
Itselleni ollut näin erityisherkkänä aivan ihana vuosi! Vihdoin syy olla rauhassa omissa oloissaan tapaamatta ihmisiä. Mitään selviytymistä tämä ei todellakaan ole ollut vaan nimenomaan nauttimista kaikilla aisteilla ja ihanaa rauhoittumista luonnon helmassa.
Minäkin nautin! On ollut elämäni parasta aikaa tämä korona. Ainoastaan kaipaan matkailua ja pitkiä omissa oloissa tehtyjä kierroksia esim. museoissa tai kirjakaupoissa, mutta en muuta. Maailma on hiljentynyt todella paljon. Jos minä saisin päättää, maailma olisi aina tällainen hiljainen ja rauhallisesti etenevä sen menemisen, kiireen, näkemisen, sosialisoimisen, verkottumisen, tapaamisten, häsläämisen, melun jne. sijaan.
Me kärsimme normaalissa maailmassa 24/7 samoin kuin nyt korona-aikaan kärsivät he, jotka tarvitsevat noita kiellettyjä aktiviteetteja. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tervetuloa minun maailmaani sen tuskan ja ahdistuksen ja pahoinvoinnin kanssa, josta et pääse eroon ja jota voit vaan yrittää hallita jotenkin, mutta en halua olla ilkeä kenellekään.
Hassu! Sinä saat kyllä jatkossakin olla yksin ja omissa oloissasi. Silkkaa itsekkyyttä siihen muita vaatia. Sinä haluat pelkästään olla ilkeä muille.
Asia ei ole ihan noin mustavalkoinen. Erityisherkät nauttivat juurikin siitä, että maailma ympärillä on rauhallinen ja ei ole liikaa hälinää. Ihmisiä voi nähdä yksittäinkin, ei siihen mitään joukkokokoontumisia tarvita. Siinä taas ei ole mitään ilkeää haluta olla omassa rauhassaan. Tämä korona- aika on tehnyt todella hyvää palautumisen ja muun kannalta, se kun onnistuu parhaiten itsekseen. Ahdistusoireetkin katosivat heti, kun maailma meni vähän kiinni.
Erityisherkkä saa olla lopun ikäänsä yksin ja tavata vain yhtä ihmistä.
Se on itsekkyyttä, että vaatii tätä muiltakin.
Erityisherkkä ei nimenomaan ole vaatimassa muilta herkkyyttä, vaan kuten tässäkin ketjussa, on omalla olemuksellaan ja erityispiirteillään saanut jotkut ihmiset provosoitumaan. Vähän samaan tapaan kuin jonkun ihmisen vastaava ominaisuus saa provosoitumaan esim. vammaisuus, ihon väri, pukeutuminen, puhetyyli jne.
Tämä ei tietysti ole herkän ongelma, vaan sen joka näkee herkkyyden provokaationa.
Jos aihe kiinnostaa, lue Elaine N. Aron: HSP(Highly Sensitive Person), Erityisherkkä ihminen.
Alue: Aihe vapaa
Minäkin nautin! On ollut elämäni parasta aikaa tämä korona. Ainoastaan kaipaan matkailua ja pitkiä omissa oloissa tehtyjä kierroksia esim. museoissa tai kirjakaupoissa, mutta en muuta. Maailma on hiljentynyt todella paljon. Jos minä saisin päättää, maailma olisi aina tällainen hiljainen ja rauhallisesti etenevä sen menemisen, kiireen, näkemisen, sosialisoimisen, verkottumisen, tapaamisten, häsläämisen, melun jne. sijaan.
Me kärsimme normaalissa maailmassa 24/7 samoin kuin nyt korona-aikaan kärsivät he, jotka tarvitsevat noita kiellettyjä aktiviteetteja. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tervetuloa minun maailmaani sen tuskan ja ahdistuksen ja pahoinvoinnin kanssa, josta et pääse eroon ja jota voit vaan yrittää hallita jotenkin, mutta en halua olla ilkeä kenellekään.