Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?

Minut voisi varmaan luokitella erityisherkäksi, tai ainakin nuorempana olin sellainen. Ulospäin olen kasvattanut sellaisen kuoren, että tämä ominaisuus tuskin näkyy enää muille.

Tässä elämäni varrella olen saanut kuulla oletuksia, että elämäni on aina ollut niin helppoa, että tuskin ymmärrän miltä tuntuu, kun jollain on vaikeaa. Siinäpä varmaan monen erityisherkän sudenkuoppa, se että oletetaan muista ihmisistä asioita. Ei minun rankka lapsuuteni näy päälle päin, arka ja ujo perusluonteenikin enää harvoin. Enkä mielellään niistä asioista enää puhukaan, koska menneisyyden vatvominen ei johda mihinkään.

Mitä tällä yritän sanoa? Jos tuntuu, että oma elämä on silkkaa taistelua ja pettymyksiä, niin kannattaa pitää mielessä, että ei se helppoa ole muillekaan. Joku muukin saattaa uida aika syvissä vesissä ilman, että se näkyy millään tavalla päälle päin. Ole itsellesi armollinen, epäonnistuminen on sallittua ja pienin askelin eteenpäin.

Huonosti, ihmiset ympärillä ei ymmärrä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, unohdin mainita, että minun kivunsietokykyni oli täysi nolla nuorena. Lukioaikaan olin päivystyksessä mm. penikkataudin takia ja päänsäryn sekä kuukautiskivun. Minusta tuntui, etten kestä sitä kipua, pakko olla jotain pahasti vialla. Sekin on elämänkokemuksen myötä vähän kehittynyt.

Minä olen erityisherkkä ja lääkäri totesi kerran,että minulla on korkea kipukynnys.Tätäkään asiaa ei siis voi yleistää.

Ei tietenkään voi. Erityisherkkyys voi ilmentyä myös sisäisen tarkkailun herkkyytenä, ei ainoastaan ympäristöön suuntautuvana. Olet varmasti joskus tehnyt testin erityisherkkyydestä ja millaisia piirteitä sinulla on. Siellä on kysymyksiä myös kipuun liittyen. Minä olen aina kuulostellut itseäni ja omia tuntemuksiani, mikä on sekä rikkaus että rasite minulle. Jos olen tulossa kipeäksi esim. flunssaan, tunnen sen yleensä jo päiviä ennen kuin nuha alkaa tai kuume nousee. Se vain on sellainen tunne, vaikkei ole vielä oireitakaan.

Kyllä on menneet naurettavaksi nämä ”erityisherkkyydet”. Ei varmaan ole Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kenelläkään aikaa pelleillä minkään herkkyyksien kanssa, kun kaikki aika menee hengissä pysymiseen. Sen sijaan Suomessa, jossa ei ole mitään tähdellisempää tekemistä keksitään kaiken maailman ongelmia. Ryhdistäytykää nyt, hyvät ihmiset!

HSP ominaisuuden omaavan henkilön on äärimmäisen haastavaa löytää itselleen sopivaa sijaa, on sitten kysymys työpaikasta, parisuhteesta tai ihan mistä vaan, jossa on muita ei HSP-läisiä läsnä. Erityisherkän henkilön kapasiteetti tehdä työtehtävät erinomaisesti ovat valtavat, mutta sitä kapasiteettia ei osata hyödyntää, ei ainakaan suomessa, syystä, että HSP ominaisuutta ei tunneta eikä tunnisteta muuta kuin laiskuutena, omituisuutena tai vajavaisuutena. HSP henkilöä ei voi eikä voida edellyttää soveltuvan tehtävään kuin tehtävään vaan hänen on annettava itse valita se työ, joka tämän ominaisuuden sisälle on mitoitettu.

Erityisherkkää henkilöä pidetään yhä, siis yhä 2021 luvulla OMITUISENA, vaikka hän saattaa olla älykkäämpi, osaavampi, lahjakkaampi kuin ei HSP -henkilö. Erityisherkkä saattaa joutua syrjityksi, jolloin pahin mahdollinen on tapahtunut, eli hän syrjäytyy ja jopa hakeutuu syrjään. Tragedia on valmis. Lopuksi toivotan kaikille tämän ominaisuuden kanssa kamppaileville voimia ja erityistä jaksamista, sillä tiedän, että teitä kohdellaan huonosti, mutta taistelussa jaksaminen on todella huono sanavalinta, sillä taisteluun vaaditaan muiden älykkyyttä tunnistaa tällaiset henkilöt isoista massoista. Älkää luovuttako, taistelkaa viimeiseen mieheen ja naiseen!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on menneet naurettavaksi nämä ”erityisherkkyydet”. Ei varmaan ole Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kenelläkään aikaa pelleillä minkään herkkyyksien kanssa, kun kaikki aika menee hengissä pysymiseen. Sen sijaan Suomessa, jossa ei ole mitään tähdellisempää tekemistä keksitään kaiken maailman ongelmia. Ryhdistäytykää nyt, hyvät ihmiset!

Uskomatonta, että tälläistä ihmisiä löytyy! Afrikassa ei ole ruokaakaan joten miksi täällä syödään ihan liikaa tarpeeseen nähden ja mietitään minne lähdetään lomalle ym. Ei ne siellä Afrikassa pääse lomamatkoille ym. Sielläkin sitäpaitsi varmasti on hermostoltaan herkempiä ihmisiä mutta ympäristö kovettaa. Onneksi täällä kaikkien ei tarvitse kovettaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on menneet naurettavaksi nämä ”erityisherkkyydet”. Ei varmaan ole Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kenelläkään aikaa pelleillä minkään herkkyyksien kanssa, kun kaikki aika menee hengissä pysymiseen. Sen sijaan Suomessa, jossa ei ole mitään tähdellisempää tekemistä keksitään kaiken maailman ongelmia. Ryhdistäytykää nyt, hyvät ihmiset!

Miten sinä pystyisit tekemään töitä tai käymään koulua jos työpaikalla ja koulussa olisi normaalina valaustuksena strobovalot? Se on todellisuutta niille valiherkkyydestä kärsiville jotka näkevät loisteputkien ja ledivalon värähtelyn.

Entä miten pystyisit työskentelemään jos paitasi olisi valmistettu lasivillasta? Saman tunteen kanssa joutuu moni kosketusta herkkyydestä kärsivä elävä elämään jos ei ole mahdollisuutta "pelleillä" ja etsiä paitaa joka ei raavi, pistele tai kutita.

Yritä edes miettiä asioita toisen ihmisen kannalta ennenkuin hyökkäät aggressiivisesti häntä haukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, unohdin mainita, että minun kivunsietokykyni oli täysi nolla nuorena. Lukioaikaan olin päivystyksessä mm. penikkataudin takia ja päänsäryn sekä kuukautiskivun. Minusta tuntui, etten kestä sitä kipua, pakko olla jotain pahasti vialla. Sekin on elämänkokemuksen myötä vähän kehittynyt.

Kuukautiskipu ei ole erityisherkkyyttä, ainakaan yleensä.

En tiedä, mistä johtuu, että kuukautiskipuja halutaan vähätellä. Yksi ystävättärenikin oli sitä mieltä, että tuskalliset kuukautiskivut ovat turhan huomion hakemista ja lintsaamisyritys.

Kyllähän osalla erityisherkistå henkilöistä on heikko kivunsietokyky. Onko menkat syy lähtee terveyskeskuksen tai sairaalan päivystykseen? Niihin otetaan kotona särkylääkettä, rentoutetaan lämpimällä suihkulla tai jos pystyy esim. kävelemällä. Jos ei käsikauppalääkkeet tehoa, hyvin ehtii seuraavana arkipäivänä lääkäriin. Menkkakipuun ei kuole. En ole päivystyksessä ollut töissä, mut sh-opinnoissa aikoinaan suoritin harjoittelun päivystyspolilla.

Samalla ihmisellä voi olla sekä yliherkkyyttä että aliherkkyyttä.

Esimerkiksi lapselleni on hirvittävän herkkä pintatunto. Vaatteet tuottavat ongelmia, kevyttä kosketusta on vaikea sietää, syöminen on vaikeaa sillä ruoka tuntuu epämiellyttävältä suussa.

Mutta hänellä on aliherkkyyttä syvätunnossa. Hän ei huomaa murtunutta varvasta, ja pystyy itse vetämään paikoilleen sijoiltaan menneet nivelet. Ei tunnu miltään.

Hänellä on sidekusairauden takia löysät nivelet, jotka menevät herkästi pois paikoiltaan. Sairauden diagnosointi viivästyi kun lapsi ei edes kertonut että nivelet pomppivat pois paikoiltaan. Hän vain laittoi ne takaisin.

Nämä ongelmat johtuvat hermoston poikkeavuudesta, ei omasta suhtautumisesta. Niitä poikkeavuuksia on erityisen paljon autismikirjon ihmisillä. Muilla ne ovat harvinaisempia, mutta niitä on myös ns. "tavallisilla" ihmisillä.

Lapsellani on autismikirjon diagnoosi.

Selviän helposti vahingonilolla / pilkkaamalla muita ihmisiä. Ja se on helppoa kun huomaa ihan kaiken!

Mua oikeestaan sanotaan ällöpositiviiseksi ihmiseksi, vaikka siis oon erityisherkkä, ja kaikki mun ilon rippeet tulee vähintäänkin kyseenalaisin sadistisin keinoin. Meitä on moneen junaan, en tästä tietenkään kellekään mitään mainosta kasvotusten, mut anonyyminä on mukava huudella.

Moi vaan kaikille ja iloista kevättä!

Vierailija kirjoitti:

Selviän helposti vahingonilolla / pilkkaamalla muita ihmisiä. Ja se on helppoa kun huomaa ihan kaiken!

Mua oikeestaan sanotaan ällöpositiviiseksi ihmiseksi, vaikka siis oon erityisherkkä, ja kaikki mun ilon rippeet tulee vähintäänkin kyseenalaisin sadistisin keinoin. Meitä on moneen junaan, en tästä tietenkään kellekään mitään mainosta kasvotusten, mut anonyyminä on mukava huudella.

Moi vaan kaikille ja iloista kevättä!

Niin se ero tässä on oikeasti erityisherkkiin, että he eivät yleensä halua muille ihmisille pahaa! Sulla on varmaan aika kurja kevät ollut, otan osaa. Toivottavasti sinnekin risukasaan alkaa aurinko paistamaan!

Tällä saatanallisesti infektoituneella pallon pahasella? Äärimmäisen huonosti, mutta kun tapaa vaan tiettyjä harvoja ihmisiä ja sitä tärkeintä ja läheisintä usein, niin joten kuten selviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selviän helposti vahingonilolla / pilkkaamalla muita ihmisiä. Ja se on helppoa kun huomaa ihan kaiken!

Mua oikeestaan sanotaan ällöpositiviiseksi ihmiseksi, vaikka siis oon erityisherkkä, ja kaikki mun ilon rippeet tulee vähintäänkin kyseenalaisin sadistisin keinoin. Meitä on moneen junaan, en tästä tietenkään kellekään mitään mainosta kasvotusten, mut anonyyminä on mukava huudella.

Moi vaan kaikille ja iloista kevättä!

Niin se ero tässä on oikeasti erityisherkkiin, että he eivät yleensä halua muille ihmisille pahaa! Sulla on varmaan aika kurja kevät ollut, otan osaa. Toivottavasti sinnekin risukasaan alkaa aurinko paistamaan!

Mulla menee niin hyvin kuin vaan voi mennä. Vaihtoehtona joko itsesäälissä vellomminen/ylitulkitseminen, tai sitten valjastat kykysi käyttöösi ja pidät "omaa kivaa". Eihän sitä pahaa mieltä nyt muille ehdoin tahdoin aiheuteta, vaan ajan kanssa sitten vihjailevilla tulkittavissa olevilla kommenteilla keskustelussa. Jos tää kohde siis ylipäätään on sellanen, et on omassa elämässä mukana. Mutta on tää erityisherkkyys vähän joko tai meininkiä, niin jos pahis on, niin ihan hyvin pärjää, paremmin kuin tavan tallaaja. Ja aika paljonkin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Tällä saatanallisesti infektoituneella pallon pahasella? Äärimmäisen huonosti, mutta kun tapaa vaan tiettyjä harvoja ihmisiä ja sitä tärkeintä ja läheisintä usein, niin joten kuten selviää.

Itselleni ollut näin erityisherkkänä aivan ihana vuosi! Vihdoin syy olla rauhassa omissa oloissaan tapaamatta ihmisiä. Mitään selviytymistä tämä ei todellakaan ole ollut vaan nimenomaan nauttimista kaikilla aisteilla ja ihanaa rauhoittumista luonnon helmassa.

Herkkyys ei haittaa, kun on tarpeeksi rahaa pankkitilillä, ei tarvitse rasittua ikävissä työpaikoissa ja voi muutenkin valita elämäntyylinsä/-rytminsä helpommin itselle sopivaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selviän helposti vahingonilolla / pilkkaamalla muita ihmisiä. Ja se on helppoa kun huomaa ihan kaiken!

Mua oikeestaan sanotaan ällöpositiviiseksi ihmiseksi, vaikka siis oon erityisherkkä, ja kaikki mun ilon rippeet tulee vähintäänkin kyseenalaisin sadistisin keinoin. Meitä on moneen junaan, en tästä tietenkään kellekään mitään mainosta kasvotusten, mut anonyyminä on mukava huudella.

Moi vaan kaikille ja iloista kevättä!

Niin se ero tässä on oikeasti erityisherkkiin, että he eivät yleensä halua muille ihmisille pahaa! Sulla on varmaan aika kurja kevät ollut, otan osaa. Toivottavasti sinnekin risukasaan alkaa aurinko paistamaan!

Höpö höpö.

Erityisherkät kuvittelevat, että he osaavat tulkita signaaleja ja aistiärsykkeitä muita syvällisemmin. Kertokaa nyt jo vihdoin, miten tämä on todistettu?

Tuli mieleen kun ap kokee herkkyyden ongelmaksi, onko sinulla fyysisiä oireita? Ihan sellaisia, joista kannattaisi kertoa lääkärille?

Kysyn asiaa siksi, kun itse kehityin yliherkäksi nuorena pitkään sairastamani kilpirauhasen liikatoiminnan takia. Sen oireisiin kuuluu tietty ylikierroksilla käyminen, liiallinen ajattelu ja muita herkkyyttä muistuttavia oireita. Tämä ei ole vitsi ja joo tiedän kilpirauhasen ongelmista puhutun kyllästymiseen asti, mutta oikeasti jos lääkäri määräisi verikokeen, jossa katsotaan kilpirauhasarvot, ja mahdollinen rauhasvaiva lääkittäisiin, se saattaisi riittää ratkaisemaan ap:n ongelmat. Kilpirauhasen toiminta vaikuttaa uskomattoman paljon mielialaan ja stressinsietokykyyn.

Mikäli ap ei koe ongelman voivan olla fyysistä alkuperää, sitten kannattaa kiinnittää huomio siihen, kuinka hyvä olo seuraa etukäteen stressaavilta tuntuvien asioiden tekemisestä. Siksi kai puhutaan omalta mukavuusalueelta poistumisesta? Siinä tietysti täytyy tuntea omat rajansa, mutta kun tekee asioita joita pystyy tekemään, vaikka niiden takia jännittäisi ja stressaisi etukäteen, olo on hyvin palkitseva. Ihan kamaliin tilanteisiin itseään ei kannata pakottaa, mutta itseluottamusta voi kasvattaa vähitellen kun huomaa, kuinka hyvältä tuntuu ylittää itsensä.

Raakissa kirjoitti:

Nyt kun ikää on tullut lisää niin erityiherkkydestä on ollut valtavasti hyötyä. Tosi kuuntelin jo nuorenakin vaistojani tarkasti. Mulla on ystävä joka ei ole herkkä ollenkaan. Lapsuudesta asti ollaan oltu niin siedetään toisiamme hyvin. Hän on joutunut tosi moniin ikäviin tilanteisiin ihmisten kanssa koska ei ole niin herkkä että tunnistaisi esim k***päät kaukaa. Nyt se on jo alkanut vaikuttaa häneen vaikka ei hän ole aikaisemmin vastoinkäymisistä välittänyt niin suuresti. Tämä kaikki jotenkin on kumuloitunut kuitenkin. Itse olen välttänyt aina pahimman. Luotin herkkyyteeni silloinkin kun kaikki muut pitivät työpaikalla yhdestä työ tekijästä minulle tuli karttelu vaihde heti päälle. Paljastui ajan saatossa että henkilö oli varastellut työpaikan varoja pikkuhiljaa parin vuoden aikana.. no se oli aika shokki näillä ei niin herkille.. eli voisin sanoa että kun erityisherkkä vanhenee ja saavuttaa itseluottamuksen tilan oman ominaisuutensa kanssa hän pärjää loistavasti ja hän on se johon moni tukeutuu kun osaa kuunnella ja myötäelää myös. Muutaman kerran olen edellisessä työpaikassa havainnut pelimiehen mikä on sitten johtanut siihen että asia on alkanut näitä risomaan kun ei voi toteuttas omaa persoonallisuushäiriötään rauhassa.

Minulla sama! Aina, joka kerta, jos en ole pitänyt jonkun henkilön viboista sieltä on paljastunut jotain omituista taustalta, ihan sama millainen ihminen on ulospäin ja millaisen fyysisen vaikutelman antaa myös käyttäytymisensä puolesta. Siksi minulle on ollut aina hirveän vaikeaa se ajatus, että pitää tehdä hyvä ensivaikutelma käyttäytymällä näin ja noin. Minuun kun se ei tehoa, vaan energia (parempaa sanaa en keksi tähän) puhuu eniten, ei se opittu käyttäytymiskaavio tai sosiaalinen koodisto.

Esimerkkejä

- Firman pomo. Tuli epämiellyttävä olo firmasta ja pomosta työpaikkahaastattelussa, vaikka haastattelu meni hyvin ja oli aidosti asiallinen ja ulkoisesti miellyttävä. Sain työpaikan. Pian selvisi, että pomolla on vakavia mielenterveysongelmia ja firmassa kiusataan ja harjoitetaan laittomuuksia just sen verran, ettei poliisi saa kiinni.

- Akupunkitiohoitaja. Opiskellut alaa pitkään, myös Kiinassa, ja tehnyt töitä kauan. En suostunut menemään hänen vastaanotolleen, ja minulle suoraan suututtiin tästä. Kahden vuoden päästä tästä tämä hoitaja joutui suljetulle osastolle psykoosin takia. Oli kärsinyt vakavista mielenterveysongelmista kenenkään tietämättä.

- Lapsuudessa isän tuttava töiden kautta. En tykännyt koskaan, vaikka oli asiallisesti käyttäytyvä mies. Myöhemmin tappoi toisen miehen.

- Työkaveri. Oli tehokas, ihana, energinen, aidosti avulias ja mukava nainen. Minulla oli heti olo, että hän on käynyt läpi tosi vaikeita asioita ja käsittelee niitä yhä. Kun tutustuimme vuosien saatossa selvisi, että hänellä on taustalla parisuhdeväkivaltaa, itsemurhayrityksiä ja hänellä on edelleen vakavia mielenterveysongelmia ja traumoja.

- Ystäväni poikaystävä. Mukava mies, joka työskenteli samalla alalla kuin ystäväni. Tekivät paljon yhdessä matkoja ja nauttivat toistensa seurasta, mutta minä ja mies ei tultu toimeen ollenkaan. Emme edes puhuneet toisillemme. Olin aivan murtunut, koska ystäväni rakasti tätä mies ja mikään hänessä ei viitannut yhtään mihinkään hälyttävään. Hän kohteli ystävääni hyvin. 3 vuoden päästä mies näytti todelliset karvansa ja uhkasi ystävääni. Ystäväni otti heti eron.

Tämä on välillä raskasta, koska en pysty ottamaan tätä "vaistoa" pois päältä ja näen ihmisistä sellaistakin, jota he eivät halua näyttää muille.

Vain muutama tässä.

Vierailija kirjoitti:

Minut voisi varmaan luokitella erityisherkäksi, tai ainakin nuorempana olin sellainen. Ulospäin olen kasvattanut sellaisen kuoren, että tämä ominaisuus tuskin näkyy enää muille.

Tässä elämäni varrella olen saanut kuulla oletuksia, että elämäni on aina ollut niin helppoa, että tuskin ymmärrän miltä tuntuu, kun jollain on vaikeaa. Siinäpä varmaan monen erityisherkän sudenkuoppa, se että oletetaan muista ihmisistä asioita. Ei minun rankka lapsuuteni näy päälle päin, arka ja ujo perusluonteenikin enää harvoin. Enkä mielellään niistä asioista enää puhukaan, koska menneisyyden vatvominen ei johda mihinkään.

Mitä tällä yritän sanoa? Jos tuntuu, että oma elämä on silkkaa taistelua ja pettymyksiä, niin kannattaa pitää mielessä, että ei se helppoa ole muillekaan. Joku muukin saattaa uida aika syvissä vesissä ilman, että se näkyy millään tavalla päälle päin. Ole itsellesi armollinen, epäonnistuminen on sallittua ja pienin askelin eteenpäin.

Sama. Minua pidetään usein hirveän viattomana, jota pitää suojella kaikelta maailman pahuudelta, kun en tiedä niistä mitään ja hajoan kappaleiksi pienimmästäkin asiasta. Nämä ihmiset eivät vaan tiedä millaisen polun helvettiin ja takaisin olen kulkenut yksin syntymästäni lähtien, koska en puhu siitä, enkä halua vatvoa menneitä. Ihmeellinen oletus, että jos on rauhallinen ja pitää välimatkaa muihin, niin on heiveröinen, mutta jos on äänekäs rämäpää, on kokenut kaikkea kauheaa ja selvinnyt niistä. Usein vaan minusta tuntuu, että ne äänekkäät rämäpäät ovat pahiten vielä hukassa kokemustensa kautta ja tarvitsisivat enemmän apua, koska säröt eivät ole parantuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selviän helposti vahingonilolla / pilkkaamalla muita ihmisiä. Ja se on helppoa kun huomaa ihan kaiken!

Mua oikeestaan sanotaan ällöpositiviiseksi ihmiseksi, vaikka siis oon erityisherkkä, ja kaikki mun ilon rippeet tulee vähintäänkin kyseenalaisin sadistisin keinoin. Meitä on moneen junaan, en tästä tietenkään kellekään mitään mainosta kasvotusten, mut anonyyminä on mukava huudella.

Moi vaan kaikille ja iloista kevättä!

Niin se ero tässä on oikeasti erityisherkkiin, että he eivät yleensä halua muille ihmisille pahaa! Sulla on varmaan aika kurja kevät ollut, otan osaa. Toivottavasti sinnekin risukasaan alkaa aurinko paistamaan!

Mulla menee niin hyvin kuin vaan voi mennä. Vaihtoehtona joko itsesäälissä vellomminen/ylitulkitseminen, tai sitten valjastat kykysi käyttöösi ja pidät "omaa kivaa". Eihän sitä pahaa mieltä nyt muille ehdoin tahdoin aiheuteta, vaan ajan kanssa sitten vihjailevilla tulkittavissa olevilla kommenteilla keskustelussa. Jos tää kohde siis ylipäätään on sellanen, et on omassa elämässä mukana. Mutta on tää erityisherkkyys vähän joko tai meininkiä, niin jos pahis on, niin ihan hyvin pärjää, paremmin kuin tavan tallaaja. Ja aika paljonkin paremmin.

Joo, senkin voi määritellä aika monella tapaa, milloin ihmisellä menee. Musta toi kuulostaa aika karmivalta mutta huvinsa kullakin :D mä oon erityisherkkä mut en kyllä missään itsesäälissä ryve! Pyrin myös olemaan muille ihmisille mahdollisimman kiva, koska hyvä ruokkii hyvää!