Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vaikeat ajat luovat vahvoja ihmisiä. Vahvat ihmiset luovat helppoja aikoja. Helpot ajat luovat heikkoja ihmisiä. Heikot ihmiset luovat vaikeita aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla nämä herkkyydet pahenivat iän myötä. Vai ovatko voimani niiden kestämiseen vain vähentyneet? Sitä tässä nyt terapiassa nelikymppisenä selvitellään. Toki taustalla on muutakin, nyt diagnoosina masennus/ahdistuneisuushäiriö.
Olen tehnyt 10 vuotta sosiaalista ja hälyisää työtä, aloin saamaan paniikkikohtauksia nyt viime vuosina yhä lisääntyvissä määrin, kunnes työnteosta ei tullut enää mitään. Nyt olen pitkällä sairaslomalla. En usko ikinä palaavani enää vanhaan työhön. Ymmärrän nyt kuinka kuormittavaa se on ollut.
Ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kun koettaa löytää ratkaisuja, kuinka voisi elää ns elämisen arvoista elämää. Itsetuntemuksen lisääminen kannattaa niin osaa sumplia elämässä paremmin ajamatta itseään ahdinkoon. En osaa muuta neuvoa, matkani tämän kamelin selän katkeamisen jälkeen on vasta alussa.
1. kpl: suunnilleen sama täällä, ikää vain enemmän.
Osaan nykyään olla melkein missä vain, ainakin lyhyesti, mutta oma olotila huomauttelee toistuvasti että kovalevy on poksahtamaisillaan, syyt moninaiset. Ulkoisesti nyt on aiempaa rauhallisempaa, mutta nykyään haasteet tulevat entistäkin pienemmistä asioista.
Jotain tarttis tehdä, vaikea tietää mitä. Terapia on minulla nyt 1. askel kun satuin pääsemään sellaisen alkuun.
Eniten ahdistaa huomionhakuiset ihmiset. Tuntuu, että nämä kovaääniset, levottomat ihmiset oikein takertuvat minuun kun itse yritän mennä esim lenkillä ohi. En tiedä onko se enempi ekstrovertti vs. introvertti ongelma, mutta jo ihmisten huomionhakuinen energia uuvuttaa minut. Kaipaan hiljaisuutta, luonnon ääniä kun olen lenkillä. Nuorena oli usein itku kurkussa pidättelyä työpaikalla, mutta nyt kun on päässyt parempi palkkaiseen duuniin, työpaikalla ollaan hyvin asiallisia eli kyse olikin vain toksisesta työkulttuurista matalapalkkaisella alalla. Sanoisin, että on vähän helpottanut vanhetessa. Välillä kyllä ärsyttää oma tunteellisuus, saatan esim. itkeä ilosta joka päivä ihan pienistäkin asioista.
Se auttaa kestämään kun saan huomiota mainitsemalla erityisherkkyyteni mahdollisimman usein mahdollisimman monelle.
No minulle aina hoettiin ettei pidä tarkkailla itseään ja reaktioitaan. Vasta vanhana tajusin että juuri tarkkailemalla omia reaktioitani opin tietämään mitä siedän ja mitä en, ja osaan sitten ohjautua sen mukaan. Auttaa aika pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkyys on ihan syntymälahja. Kun olin lapsi niin itkin tosi herkästi ja olin hyvin ujo. Ajattelin että sitten kun olen aikuinen niin en itkeskele niin paljon enkä ujostele. Mutta eihän se niin mennytkään. Nyt olen aikuinen ja edelleen itken yhtä herkästi ja olen yhtä ujo.
Herkkyys vaihtelee kausittain. Ihan normaalisti koen pärjääväni. Pms aikana joskus ehkä superkorostuu ja silloin ahdistaa kaikki maailmassa ja itsessä, mutta se menee ohi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se auttaa kestämään kun saan huomiota mainitsemalla erityisherkkyyteni mahdollisimman usein mahdollisimman monelle.
Äskeinen on asiaa tuntemattoman muka-vitsikäs kommentti.
Itselläni koko sanaa ei tule käytettyä, mutta esimerkiksi lääkärini käyttävät minusta jatkuvasti ilmausta herkkä. Olen oppinut ymmärtämään että he tarkoittavat sillä kehon herkkyyttä reagoida, jopa ylireagoida.
Vierailija kirjoitti:
No minulle aina hoettiin ettei pidä tarkkailla itseään ja reaktioitaan. Vasta vanhana tajusin että juuri tarkkailemalla omia reaktioitani opin tietämään mitä siedän ja mitä en, ja osaan sitten ohjautua sen mukaan. Auttaa aika pitkälle.
Totta. En itse ole erityisherkkä mutta allekirjoitan sen, että omien reaktioiden tietoinen tarkkailu ja tunnistaminen auttaa paljon sekä tunteiden hallinnassa että yleisesti elämänhallinnassa. Jos vain tiedostamatta reagoi milloin mihinkin impulssiin, on koko pakka levällään hyvin pian. Vahva kehoyhteys auttaa tässä, koska pelkän mielen tasolla eläminen etäännyttää ihmisen todellisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin vastata että valitettavasti oireet eivät helpotu (ainakaan omalla kohdalla). Olen 60v. ja edelleen erityisherkkyys vaivaa. Hajut, äänet jne. Pahin on anopin hajuvesi ja musiikki, jossa on paljon lautasten hakkausta. Aistin hyvin voimakkaasti ympäristön ääniä. Kaikki hälyäänet ja poikkeamat normaalista tekevät levottomaksi. Kuuloaisti on koko aja ikään kuin vireystilassa. Autolla ajaessa erilaiset sirinät ovat todella häiritseviä.
Eikös tuo ole aistiherkkyyttä, ei psyykkistä. Mulla on tuo, neurologi on todennut.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeat ajat luovat vahvoja ihmisiä. Vahvat ihmiset luovat helppoja aikoja. Helpot ajat luovat heikkoja ihmisiä. Heikot ihmiset luovat vaikeita aikoja.
Missä kohtaa maailmantilassa nyt mennään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa-aikatyö etänä ja minimaalisesti sosiaalista elämää
Sain omalla kohdallani paljon apua kuuntelemalla Elaine Aronin kirjat. Meidän lapset ovat perineet myös vahvasti tätä persoonallisuuden piirrettä. Ihmettelin pitkään että miksi meidän perheen elämä on niin erilaista kuin monella muulla, ja miksi minä ja lapset emme halua lähteä esim harrastusrumbiin mukaan, miksi meillä ei ole voimavaroja hektiseen menemiseen. Koulu- ja työpäivä kuormittaa itsessään jo niin paljon että tarvimme pitkän ajan palautumiseen niistä. Yksinoloa, rauhaa, lepoa, luonnon keskellä olemista, omia puuhia.
Onneksi olen osannut kuunnella intuitiotani monissa valinnoissa, jo ennen kuin löysin syyn omiin olotiloihin. Asumme vanhassa maalaistalossa isolla tontilla omassa rauhassa, kuitenkin lähellä palveluita. Olen löytänyt minulle sopivia tapoja toimia yrittäjänä, jossa voin määritellä itse työaikojani jne. Luontoon meneminen on helppoa, kun se alkaa omasta pihasta, ja lähiympäristössä on paljon mahdollisuuksia sopiviin harrastuksiin halutessaan. Olen irrottautunut kaikista elämisen ja olemisen " trendeistä", teemme sellasia juttuja mitkä tuntuu hyviltä ja sopivilta.
Nämä kaikki ovat helpottaneet elämää valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain omalla kohdallani paljon apua kuuntelemalla Elaine Aronin kirjat. Meidän lapset ovat perineet myös vahvasti tätä persoonallisuuden piirrettä. Ihmettelin pitkään että miksi meidän perheen elämä on niin erilaista kuin monella muulla, ja miksi minä ja lapset emme halua lähteä esim harrastusrumbiin mukaan, miksi meillä ei ole voimavaroja hektiseen menemiseen. Koulu- ja työpäivä kuormittaa itsessään jo niin paljon että tarvimme pitkän ajan palautumiseen niistä. Yksinoloa, rauhaa, lepoa, luonnon keskellä olemista, omia puuhia.
Onneksi olen osannut kuunnella intuitiotani monissa valinnoissa, jo ennen kuin löysin syyn omiin olotiloihin. Asumme vanhassa maalaistalossa isolla tontilla omassa rauhassa, kuitenkin lähellä palveluita. Olen löytänyt minulle sopivia tapoja toimia yrittäjänä, jossa voin määritellä itse työaikojani jne. Luontoon meneminen on helppoa, kun se alkaa omasta pihasta, ja lähiympäristössä on paljon mahdollisuuksia sopiv
Lisään vielä että mieheni ei ole erityisherkkä, vaikka omaa joitain vahvoja eritysherkkyyden piirteitä. Hänen voimavarat ovat aivan eri tasolla esim palautumisessa ja stressin siedossa. Hän on myös kuunnellut Elaine Aronin kirjoja, kun on halunnut oppia ymmärtämään minua ja lapsia paremmin. Se on vahvistanut yhteyttämme paljon. Enää ei tarvitse miettiä tiettyjä juttuja, mistä ne johtuu vaan paljon voi ymmärtää ja ennakoida asioita, kun tiedostaa erityisherkkyyden aiheuttamat haasteet ja mahdollisuudet
ottamalla säännöllisesti omaa aikaa ja sulkemalla muun maailman silloin ulkopuolelle eli puhelin hiljaiselle vaikka koko viikonlopulle. Itse tykkään käyttää lomapäiviäni pitämällä suht säännöllisesti pidennettyjä viikonloppuja malliin kerran kuussa. Näin saan herätä useamman aamun ilman herätyskelloa. Noille päiville pyrin varaamaan suht vähä-ärsykkeistä tekemistä: lukemista, käsitöitä, jonkun sarjan katsomista, lenkkeilyä. Yleensä en silloin mene pahemmin ihmisten ilmoille( kauppakeskuksiin tms) koska se vain lisää ärsyketulvaa. Jollekin ärsyttävän sinnikkäälle viestittelijälle voi olla vastaamatta ja laittaa tosiaan sen luurin hiljaiselle. Pitää osata ottaa omaa tilaa, muuten kyllä muut sisustaa sen sun puolesta niiden omilla ongelmilla. Perusarjessakin kuulostelen omaa vireystilaa, nukun päikkärit töiden jälkeen jos tarpeen tai kuuntelen silmät kiinni jotakin rauhoittavaa musaa. Jos olen väsynyt annan itselleni suosiolla luvan vain olla vaikka kotona olisikin kaikkia mitä "pitäisi" tehdä. t. erityisherkkä introvertti, joka on melko sosiaalisessa työssä.
Olen huomannut myös sen, että ihmisen, joka ei ole erityisherkkä, on hyvin vaikea ymmärtää meitä jotka on. Ja onhan sekin ymmärrettävää, jos oma kokemusmaailma on aivan toisenlainen. Esim psykologi, jolla ei ole omaa kokemusta erityisherkkyydestä, voi helposti alkaa diagnosoimaan eri häiriöitä syyksi. Jos taas on erityisherkkä psykologi, uskon että katsontakanta on huomattavasti laajempi ja moniulotteisempi. Itse en esim enää edes suostuisi terapeutille, joka ei ole perehtynyt erityisherkkyyteen. Kokisin etten saisi itseäni avattua siinä laajudessa kuin olisi edellytys eheytymiselle.
Ja tämä ei tarkoita mitään erityiskohtelun vaatimusta, vaan sitä etten yksinkertaisesti kokisi tulevani ymmärretyksi kokonaisvaltaisesti. Erityisherkkyys on niin vahva osa persoonaa ja vaikuttaa todella moniin juttuihin
Olen iän myötä oppinut ottamaan etäisyyttä kanssaihmisiin säännöllisin ajoin. Viihdyn tietyn ajan ihmisten kanssa, sitten haluan omaa aikaa. Työpaikalla hieman haastavaa, kun pitäisi koko ajan olla sosiaalinen.
Mulla paheni iän myötä. Oon aina ollut herkkä ja kuormitun helposti. Nuorena ei ollut niin paha kun oli kavereita joitakin vielä eikä niin paljon vastuuta kuin nykyään..oli helpompi ottaa se hengähdystauko jos tarvitsi. Kun perustin perheen ja sain lapsia kaverit katos ja jäin miehen varaan.Kun sitten 15 vuoden jälkeen erottiin eristäydyin täysin, En puhunut vuosiin kuin lapsilleni. En kyennyt töihin, enkä kykene vieläkään. Nykyään tilanne sen verran parempi että mulla on muutama kaverini joita näen aina välillä,vaikka tekis mieli olla vaan yksin pakotan itseni edes joskus kahville tai kävelylle jonkun kanssa. Helppoa se ei ole vieläkään vaikka olen yrittänyt siedättää itseäni ihmisten seuraan vuosia.
Tsemppiä,hae apua jos siltä tuntuu. Kylmä totuus on kyllä se, että todella herkille ihmisille tää yhteiskunta on aika kurja paikka olla.
Voin vastata että valitettavasti oireet eivät helpotu (ainakaan omalla kohdalla). Olen 60v. ja edelleen erityisherkkyys vaivaa. Hajut, äänet jne. Pahin on anopin hajuvesi ja musiikki, jossa on paljon lautasten hakkausta. Aistin hyvin voimakkaasti ympäristön ääniä. Kaikki hälyäänet ja poikkeamat normaalista tekevät levottomaksi. Kuuloaisti on koko aja ikään kuin vireystilassa. Autolla ajaessa erilaiset sirinät ovat todella häiritseviä.