Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä, joka et halua periaatteesta naimisiin. Mikä siinä naimisiin menossa oikein pelottaa?
Etkö todella rakasta kumppaniasi, jäätkö odottamaan mahdollista parempaa ehdokasta, vai missä mättää? Tuntuu, että hetken hedonismi vetoaa millenniaaleihin enemmän kuin avioliitto ja perhe, vaikka nuo ovat todella antoisia ja perisnteisiä instituutioita.
Mikä syynä?
Kommentit (395)
En uskalla, vaikka haluaisin. Pitäisi olla kirkkohäät tai ei mitään. Mutta saan paniikkikohtauksen kirkossa ja pyörryn. Lisäksi ahdistaa olla huomion keskipisteenä.
Muuten kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi av mammat tekevät syyllistäviä aloituksia kaikesta mitä eivät ymmärrä? Miksi pitäisi mennä naimisiin? Miksi sinä et halua muuttaa israeliin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos toinen osapuoli haluaa naimisiin, voitteko suostua hänen vuokseen, ja jos niin miksi ette? Jos tuleekin vastaan joku parempi?
Vain siinä tapauksessa, että puolison oleskelulupa edellyttäisi avioliittoa. Ja silloinkin tietysti avioehto.
Miksi ihmeessä haluaisin naimisiin :D Huvittavaa kun ihmiset käyttävät moiseen tuhansia euroja rahaa, suunnittelevat ja stressaavat asiasta kuukausitolkulla. Sitten papin edessä luvataan rakastaa loppuelämän, vaikka lähes puolet avioliitoista puretaan. Eli turhaa puhetta ja rahan menoa, stressaavista juhlista puhumattakaan. Miksi tehdä asioista hankalampia, kun ihan samanlaista se yhdessä olo on ilmankin.
Olen nyt naimisissa, mutta en menisi uudestaan, vaikka tämä liitto loppuisi. Ei asiassa mikään pelota, tietenkään. Ei tämä ole sillä tavalla merkityksellistä, että tähän olotilaan olisi ehdottomasti pyrittävä. Ihan samanlaista elo oli ennen avioliittoakin. Nyt olemme olleet naimisissa 18 vuotta, enkä siis ole aikeissa erota, mutta ei tämä kyllä meidän arkea ole mitenkään muuttanut. Jotkut juridiset asiat varmaan joo, mutta eipä niille juuri ajatusta tule suotua. Jos eroaisin tai jäisin leskeksi, haluaisin kyllä mitä luultavimmin jonkinlaisen uuden parisuhteen, mutta en keksi mitään syytä miksi se tarvitsisi kruunauksen avioliiton statusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on jotenkin nolo. Se on ihmisille, jotka eivät koe oloaan turvalliseksi tai turvatuksi yksin tai ilman avioliiton tuomaa taloudellista sopimusta, joka on hyödyllinen pääasiassa naiselle. Lisäksi joillekin on tärkeää se, mitä muut ajattelevat ja halutaan osoittaa muille ihmisille ja ulkopuolisille, että "että ollaan sitouduttu" vaikka avioliitto ei tarkoita mitään ihmeempää sitoutumista eikä kukaan (etenkään nuorempi) ulkopuolinen sitä todellakaan näe niin. Joten noloja nämä totiset avioliitosta touhottajat juuri tämän vuoksi.
Tähän väliin lienee hyvä sanoa, että olen naimisissa oleva nainen myös itse. Menin naimisiin, koska mies sitä vaati ja halusi. Hienosti pärjäisin ilmankin, enkä ole ikinä edes ajatellut meneväni naimisiin. Ja koska tienaan miestäni paremmin niin mitään taloudellista hyötyä siitä ei myöskään minulle ole. Leskeneläke on tosiaan aivan olematon pikkuetu, jotka maksetaan joku hassu satanen kuussa lyhyen ajan - aivan kuten äidilleni, joka täytti täysin kaikki leskeneläkkeen ehdot. Se eläke ei todellakaan ole sen arvoinen summa, että sen takia kannattaa kenenkään naimisiin mennä.
En kyllä ikinä olisi kenenkään toisen miehen kanssa tähän ryhtynytkään, hän on hyvin poikkeuksellinen mies elämässäni. Kamottavimpina tapauksina pidän niitä, jotka ovat valmiita menemään naimisiin, kun vaan kohdalle osuu joku sopiva. Tulee väkisin mielikuva epätoivosta.
Sitoutuminen ei ole mikään ylevä arvo muutenkaan, joka määrittää sen kuka elää "oikein" tämän elämän. Ei ole mitään oikeaa tapaa elää. Sitäpaitsi toiseen ihmiseen voi sitoutua täysin ilman avioliittoa ja avioliitossa ihminen voi pettää ja pitää yllä jatkuvia sivusuhteita vailla mitään sitoutumista - tiedän lukuisia tapauksia ihan omassakin lähipiirissäni.
Myöskin se peruste on naurettava, että jos toinen sairastuu vaikka. Siinä voi sitten varata sen ajan maistraattiin, jos tilanne muuttuu ja avioliitto on ainoa vaihtoehto siinä tilanteessa jatkaa.
Tämä oli jotenkin hauska. Luin miehellekkin tämän kommentin ääneen. Jäätiinpä siinä sitten miettimään, miksi oikeastaan mentiin naimisiin v.1991. Ei löydetty muuta syytä, kuin että oltiin kamalan rakastuneita ja haluttiin vain naimisiin, kun oltiin niin rakastuneita. Ei kyllä käynyt edes mielessä mitkään perinnöt ja lakiosuudet ja leskeneläkkeet. Oltiin nuoria ja rakastuneita ja naimisiinmeno vain tuntui sellaiselta osoitukselta toiselle, että olet se ainoa ja oikea.
Ja kun oltiin nuoria ja huimia, niin naimisiinkin mentiin ihan farkut jalassa maistraatissa kahvitauolla. Se vain tuntui niin oikealta silloin, kun se osoitti meidän mielestä, että mennään naimisiin rakkaudesta, eikä häiden ja suvun takia.
Ehkä siinä oli toisille osoituksen näyttämisen halua siinä suhteessa, että olemalla naimisissa, halusimme näyttää toisille, että entinen elämä sinkkuna ja yhdenillanjuttujen kanssa on ohi ja me ollaan nyt näin rakastuneita ja halutaan koko loppuelämä olla yhdessä. Se tuossa kommentissa voi pitää paikkaansa. Mutta että noloa siksi, että miettisi taloudellisia juttuja naimisiin mennessä? Taitaa suurin osa mennä naimisiin ihan siitä rakkaudesta ja siinä rakkaudenhuumassa, kun se vain tuntuu siltä. Ainakin nuorena. Ei sitä nuorena osaa mitään leskeneläkkeitä miettiä, kun koko ihana elämä on edessä.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sitoisi itseäni yhteenkään mieheen sillä tavalla. Miehiin ei voi luottaa. Moni nainen on menettänyt henkensä papin aamenen jälkeen, vielä useampi kun haluaa erota.
Ei kiitos.Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä.
Eiköhän sitä moni ole menettänyt henkeänsä ihan sinkkunakin. Osaa ne miehet naisia tappaa ilman avioliittojakin. Jos mies on silkkoa sisältä, sen kanssa ei pidä ryhtyä edes seurustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin jos pystyisin, mutta kun asia ei oo itsestä kiinni
Naimisiinmeno helpottaa monta käytännön asiaa, etenkin jos joutuu muuttamaan ulkomaille puolison työn perässä. Olin itse onnekkaassa asemassa, että sain myös työviisumin. Aivan yksiselitteistä se ei naimattomana ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menisin jos pystyisin, mutta kun asia ei oo itsestä kiinni
Onkohan ensimmäinen rehellinen kommentti tässä ketjussa.
Avioliitto on muinainen (nykyään uskonnon vuoksi kristillinen) tapa jolla nainen sidotaan miehen sukuun.
En omista naista jonka kanssa elän.
Brasiliassa on ollut yhteisö jossa oli ryhmäavioliittoja, ainakin kaksi miestä ja neljä naista muodosti yhteisön. Lisäksi haaremit ja muut vastaavat ovat edelleen tietyissä uskonnoissa tapana eikä siinä oikeastaan ole mitään vikaa. Se on sopimuksen tekijöiden oma asia kenen kanssa kukin asuu, makaa, tai on makaamatta. Siihen ei pitäisi valtiolla tai kirkolla olla mitään sanottavaa kuin siinä tilanteessa, että joku osapuolista ei ole tilanteessa vapaaehtoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Risk - reward analyysin jälkeen näyttäisi, että ei, missään tapauksessa minun ei kannata mennä naimisiin.
Ja iän puolesta taas olen jo sen verran nähnyt, että mitkään teinitunteet edellä en todellakaan tuollaista päätöstä tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^Isovanhemmilla oli niin, että isoisän tili oli pariskunnan yhteinen. :D
Ei tuohon avioliittoa tarvita. Myös avoliitossa voi olla yhteinen tili tai omiin tileihin toisella käyttöoikeus. Sitäpaitsi kaikki normaaliin elämään kuuluva ei muutenkaan ole lahjaveron alaista. Mä voisin vaikka maksaa koko loppuelämäni jonkun kaverini vuokran, sähkölaskun, lääkkeet, kotivakuutukset, bensat, ruuat jne ilman, että sekään olisi lahjaveron alaista. En tosin maksa, mutta esimerkiksi aikuisten lasteni laskuja ja elinkustannuksia maksan, koska juuri tällä tavalla toimimalla lasteni ei tarvitse maksaa lahjaveroa.
Mulla ja mun serkullakin on yhteinen tili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto alistaa naista. Tätähän naiset ei kestä tietää tai käsitellä. Nimenvaihto, valkoinen hääpuku, talutus alttarille. Kaikki naisen ihmisarvoa loukkaavia eleitä joita naiset itse puolustavat. Niinhän ne Saudeissakin puolustaa kaikkea, jopa vapauden verukkeella vaikka toisin valitseminen ei ole edes mahdollista. :)
En aio avioitua ainakaan miehen kanssa, koska miehet eivät tee missään maailman kulttuurissa liiton eteen mitään. Nainen vaihtaa nimen, mies saa aina nimen lapsille, miehet pettävät paljon röyhkeämmin. Miehet ostavat enemmän seksiä ja hankkivat sivusuhteita. Silti säälittävät, lapsen tasolla olevat vaimot eivät kritisoi mitään miehen tekemää, toisten naisten kimpussa voidaan kyllä olla. Kun mies pakottaa nimenvaihtoon tai haluaa akkansa synnyttävän vain poikia, se on ihan ok. Kun vapaa nainen haluaa seksiä miehen kanssa, hän on olevinaan likainen.
En halua tulla millään lailla yhdistetyksi näihin sekopäisiin, lapsellisiin ja epäloogisiin vaimoihin joille on ok hävittää tytöt väestörakenteesta avioliiton perinteiden takia. Miehen ja naisen avioliitto perustuu orjuudelle (naisen on saanut omistaa, pätee edelleen VALTAOSASSA maailmaa)
Ja feminismi muka sairasta :DDDDDDDDDDDDDD Katsokaa niitä miehiänne. Pohtikaa miksi ukko ei vaihda nimeään tai luovu kotitalostaan. Suomessakin nainen on menettänyt kansalaisuuden 60-luvulle asti, mikäli hän on avioitunut ulkomaalaisen kanssa. Tosi kaunishhhh perinnehhhhh!
Nainen menettää kansalaisuuden, oman nimensä, oman talonsa, tyttölapsensa. Tosi kaunista :D
Nainen kokee sitoutumiskammoa siinä kuin mieskin. Ei pelkästään vain kliseenä jota hoetaan.
Asioista ei vain puhuta, joten sen tunnistaa vasta sitten kun huomaa menettäneensä tilaisuuden saada ote elämään yksinkin.
Tähän vetosivat he jotka nyt 70-vuotiaita vanhuksia kun olin nuori, ei nainen voi sanoa, tästä aasinsilta eiväthän he edes tajua paljoakaan.
Sitominen merkitsee silti, jotain siinä menettävät molemmat, niin se on. Ei hyötyäkään voine kiistää.
Sotket sitomisen ja sitoutumisen. Asennoidut niin, että avioliitto on sitomista. Se ei ole sitä, vaan perheen perustan kuntoon asettamista yhdellä yksinkertaisella transaktiolla. Lisäsäätöä voi tehdä tarpeen mukaan, mutta sellaisenaan avioliitto pitää huolta siitä, että perheenjäsenten asema on tunnustettu ja turvattu.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ajattelen, että ihmissuhteet kestävät sen minkä kestävät. Pelottaisi myös mahdollinen avioero ja siihen liittyvä ositus. Avioerossa on myös vähän erilainen stigma kuitenkin, kuin avoliiton purkautumisessa. Aidosti pelottaa sitoutua noin lopullisesti.
"Lopullisesti"?? Kyllä avioliitonkin voi ihan helposti purkaa. Nykyään ei tarvita edes syyllisten etsimisiä.
En nyt varsinaisesti kuulu kohderyhmään sillä vuoden päästä menen oman kultani kanssa naimisiin mutta sitä ennen meillä on ollut 5 vuoden suhde takana. Miksi? Jotta olisimme molemmat 100% varmoja että haluamme olla toistemme kanssa loppuikämme. Olemme molemmat samaa mieltä siitä että pariskunnat hyppäävät avioliittoon nykyisin liian helposti, vielä sen ihanan huuman aikana jolloin kaikki on täydellistä kunnes arki koittaa ja huomataan että niin ei välttämättä ole. Joten sitten erotaan. Tämä on se jota emme omalle kohdallemme halua.
Naimisiin mennään vain kerran ja pysyvästi, tai ei ollenkaan. Tästä syystä minusta on hienoa että noitakin pariskuntia löytyy jotka eivät vain periaatteen vuoksi halua naimisiin. Pelolla tai rakkauden puutteella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Ihan kuten meille 5 vuoden suhde ennen avioliittoa, on se heille se mikä tekee heidät onnelliseksi, ja miten heillä on oikeus suhteensa kanssa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.
Tai pysytte yhdessä niin kauan kuin molemmat olette hengissä ja terveitä. Entäs jos yksi aamu se kumppani onkin n saanut aivoverenvuodon ja jää vihannekseksi tai jopa onkin kuollut. Toki voi lähes samat oikeudet juridisesti hoitaa kunmppanilleen kuin avioliitossa, mutta se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Toki jokainen saa elää ihan miten itse lystää, mutta silti tiettyihin asioihin kannattaa varautua edeltäkäsin.
Tämä. Ei ole ihan tavatonta, että avoliiton toisen osapuolen kuollessa joutuu eloon jäänyt ulos kodistaan ilman mitään irtisanomisaikoja tai mitään, jos perilliset haluavat avolesken pihalle puolison omistamasta asunnosta.
Avioliitto on vähän kuin kaikki vakuutukset. Tuntuu ihan turhalta maksaa niitä silloin, kun mitään ei tapahdu. Mutta sitten kun sattuu, on onnellinen, että oli se vakuutus.
Siksi kannattaa omistaa oman osansa siitä asunnosta.
Eli sinua ei haittaa jos puolison perillinen muuttaa kanssasi asumaan kun kerran omistaa puolet?
Ei käynyt mielessä, että voi myös tehdä testamentin missä avopuoliso perii kaiken.
Ihan vaan tiedoksi, avopuolison perintövero on korkeampi kuin aviopuolison. Itse aikanaan pohdin, että mitä kaikkia papereita sitä nyt tarvitsisi tehdä, että tulevaisuuden tilanteet olisi puolison kanssa hallussa (testamentit, lähioimaiseksi nimeäminen ym.) ja totesin, että on todella paljon helpompaa vain mennä naimisiin ;). Viisi minuuttia maistraatissa, yksi paperi ja kaikki on hoidettu. (Mikään pakko ei ole järjestää mitään juhlia). Avopuolisolla ei muuten ole mitään oikeutta jäädä asumaan yhteiseen asuntoon toisen kuoleman jälkeen, jos muut omistajat vaativat muuttoa (vrt. lesken ikuinen oikeus asua asunnossaan.) Voi käydä niin, että on alettava järkätä muuttoa, vaikka oma elämäntilanne ei sitä oikein sallisi. Kannattaa kyllä oikeasti miettiä mitä tapahtuu, jos pahin mahdollinen tapahtuu. Sen jälkeen sitten tarvittavat paperit kuntoon (oli se sitten se testamentti tai avioliitto).
Eihän aviopuoliso peri, vaan omaisuus ositetaan puolison kuoleman jälkeen samoin kuin avioerossa? Oikeus asua yhteisessä kodissa aviolesleskellä toki on.
Näin ei pysty yleistämään. Toki normaalisti vainajan rintaperilliset perivät vanhempansa. Jos heitä ei ole, aviopuoliso perii. Avioliitossa olevan parin leskiosapuoli voi periä myös testamentin kautta. Normaalisti (siis jos ei ole testamenttejä tmv.) hän saa osituksessa pitää oman osansa puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta ja jos se on pienempi, hän voi saada ns. tasinkona osuutta kuolinpesästä niin paljon, että hänen osuutensa ja perittäväksi jäävä osuus ovat samankokoiset. Mikäli testamentti on olemassa, leski voi saada omistusoikeuden tai hallintaoikeuden nimettyyn osaan kuolinpesän omaisuutta. Lesken hallintaoikeus rasittaa omaisuutta niin, että rintaperillisten perintövero pienenee.
Ja avioleskellä on aina oikeus omalla ilmoituksellaan pitää hallussaan parin yhteinen asunto irtaimistoineen kaikissa tapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto alistaa naista. Tätähän naiset ei kestä tietää tai käsitellä. Nimenvaihto, valkoinen hääpuku, talutus alttarille. Kaikki naisen ihmisarvoa loukkaavia eleitä joita naiset itse puolustavat. Niinhän ne Saudeissakin puolustaa kaikkea, jopa vapauden verukkeella vaikka toisin valitseminen ei ole edes mahdollista. :)
En aio avioitua ainakaan miehen kanssa, koska miehet eivät tee missään maailman kulttuurissa liiton eteen mitään. Nainen vaihtaa nimen, mies saa aina nimen lapsille, miehet pettävät paljon röyhkeämmin. Miehet ostavat enemmän seksiä ja hankkivat sivusuhteita. Silti säälittävät, lapsen tasolla olevat vaimot eivät kritisoi mitään miehen tekemää, toisten naisten kimpussa voidaan kyllä olla. Kun mies pakottaa nimenvaihtoon tai haluaa akkansa synnyttävän vain poikia, se on ihan ok. Kun vapaa nainen haluaa seksiä miehen kanssa, hän on olevinaan likainen.
En halua tulla millään lailla yhdistetyksi näihin sekopäisiin, lapsellisiin ja epäloogisiin vaimoihin joille on ok hävittää tytöt väestörakenteesta avioliiton perinteiden takia. Miehen ja naisen avioliitto perustuu orjuudelle (naisen on saanut omistaa, pätee edelleen VALTAOSASSA maailmaa)
Ja feminismi muka sairasta :DDDDDDDDDDDDDD Katsokaa niitä miehiänne. Pohtikaa miksi ukko ei vaihda nimeään tai luovu kotitalostaan. Suomessakin nainen on menettänyt kansalaisuuden 60-luvulle asti, mikäli hän on avioitunut ulkomaalaisen kanssa. Tosi kaunishhhh perinnehhhhh!
Nainen menettää kansalaisuuden, oman nimensä, oman talonsa, tyttölapsensa. Tosi kaunista :D
Nainen kokee sitoutumiskammoa siinä kuin mieskin. Ei pelkästään vain kliseenä jota hoetaan.
Asioista ei vain puhuta, joten sen tunnistaa vasta sitten kun huomaa menettäneensä tilaisuuden saada ote elämään yksinkin.
Tähän vetosivat he jotka nyt 70-vuotiaita vanhuksia kun olin nuori, ei nainen voi sanoa, tästä aasinsilta eiväthän he edes tajua paljoakaan.
Sitominen merkitsee silti, jotain siinä menettävät molemmat, niin se on. Ei hyötyäkään voine kiistää.
Sotket sitomisen ja sitoutumisen. Asennoidut niin, että avioliitto on sitomista. Se ei ole sitä, vaan perheen perustan kuntoon asettamista yhdellä yksinkertaisella transaktiolla. Lisäsäätöä voi tehdä tarpeen mukaan, mutta sellaisenaan avioliitto pitää huolta siitä, että perheenjäsenten asema on tunnustettu ja turvattu.
Myönnän. Olin toisaalta reilu exälle etten havitellut hänen omaisuuttaan, sopimus minun aloitteestani.
Erosta asti olen tykännyt asua yksin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi av mammat tekevät syyllistäviä aloituksia kaikesta mitä eivät ymmärrä? Miksi pitäisi mennä naimisiin? Miksi sinä et halua muuttaa israeliin?
Koska tämä on vähän koulutettujen ja ei kovinkaan laaja-alaisesti asioita pohdiskelevien ihmisten oma palsta jonne tullaan pätemään kaurapuuron keiton lomassa?
Alue: Aihe vapaa
Silloinhan statuskin muuttuu "naimattomasta" "eronneeksi". Tätä ei voi sitten pyyhkiä poiskuin menemällä uudelleen naimisiin.
Mielenkiintoinen juttu muuten nämä uudelleen naivat. Päteekö omassa päässä edelleen tämä "kunnollinen sitoutuminen" kun se on jo kerran karahtanut kiville ja kukaan ei ollut sen sitoutuneempi. Vai millä perustellaan uusi liitto? Eka siippa ei ehtinyt kuolla, mutta ehkä voin jäädä tämän seuraavan asuntoon..? Vai mitä ihmettä? Selittäkää kuka tietää.