Sinä, joka et halua periaatteesta naimisiin. Mikä siinä naimisiin menossa oikein pelottaa?
Etkö todella rakasta kumppaniasi, jäätkö odottamaan mahdollista parempaa ehdokasta, vai missä mättää? Tuntuu, että hetken hedonismi vetoaa millenniaaleihin enemmän kuin avioliitto ja perhe, vaikka nuo ovat todella antoisia ja perisnteisiä instituutioita.
Mikä syynä?
Kommentit (395)
Ei siinä pelota mikään, en vain koe tarvitsevani avioliittoa.
Rakastan, rakastan niin paljon etten tarvitse palaa paperia ja metallirinkulaa todistamaan sitä.
Ei oikeastaan mikään noista. En vain usko avioliittoihin enää nykyään. Olen todistanut kavereiden ja lähipiirin normaaleja ja rumaksi menneitä avioeroja. En usko avioliiton ikuiseen kestävyyteen, ja jos menisin naimisiin, minulle sen pitäisi olla ikuinen. En koe tarvetta avioitua, kun on ihan hyvä elää näin avoliitossakin. Jos ero joskus tuleekin, on se yksinkertaisempaa ilman erinäisiä hakemuksia.
Avioliitto on pohjimmiltaan juridinen sopimus. Kaikki se uskonnollinen ja traditionaalinen höttö siinä ympärillä on vain ylimääräistä somistetta. Minulla on tapana allekirjoittaa vain sellaisia sopimuksia, joista on minulle hyötyä. Avioliitosta ei ole hyötyä. Ei siihen sen kummempia liity. Järkipäätös.
Ei siinä mikään pelota. Keksin nyt muutakin rahan menoa kuin häät.
Aina yhtä paljon naurattaa kun ihmiset jotka ovat olleet vaikka nyt 5v. Yhdessä ja naimisissa paasaavat mulle ja miehelleni naimisiin menon tärkeydestä. Me kun olemme 15v. Kulkeneet yhtä taivalta.
Ja muuten tämän 15v. Aikana olemme todistaneet suhteita joissa ollaan menty naimisiin ja jo keretty eroamaankin.
Vierailija kirjoitti:
Minulle se taas on tapa rakastaa, että joka päivä tahdon jäädä edelleen yli 20 vuode jälkeen, vaikka ilman avioliittoa kai voisi olla helppoa lähteä.
Ai ihkua... "Valitsemme toisemme joka aamu uudelleen"-tyyppi hengaa edelleen palstalla :D
Mitä jos toinen osapuoli haluaa naimisiin, voitteko suostua hänen vuokseen, ja jos niin miksi ette? Jos tuleekin vastaan joku parempi?
Mitä hyötyä avioliitosta olisi minulle?
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mikään pelota. Keksin nyt muutakin rahan menoa kuin häät.
Aina yhtä paljon naurattaa kun ihmiset jotka ovat olleet vaikka nyt 5v. Yhdessä ja naimisissa paasaavat mulle ja miehelleni naimisiin menon tärkeydestä. Me kun olemme 15v. Kulkeneet yhtä taivalta.
Ja muuten tämän 15v. Aikana olemme todistaneet suhteita joissa ollaan menty naimisiin ja jo keretty eroamaankin.
Naimisiin voi mennä maistraatissa ilman häitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos toinen osapuoli haluaa naimisiin, voitteko suostua hänen vuokseen, ja jos niin miksi ette?
Eikös avioliitosta seuraa elatusvelvollisuus silloinkin, kun ei asuta yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle se taas on tapa rakastaa, että joka päivä tahdon jäädä edelleen yli 20 vuode jälkeen, vaikka ilman avioliittoa kai voisi olla helppoa lähteä.
Ai ihkua... "Valitsemme toisemme joka aamu uudelleen"-tyyppi hengaa edelleen palstalla :D
Oonko kirjoittanut sen ennenkin. No mukavaa. Ei minulla ole mitään naimisiin meneviä vastaan, ja monissa kauniissa häissä olen ollut. Emme vain koe sitä meille tärkeäksi.
Ei sinun tarvitse siis loukkaantua avioliittosi puolestam
Itse en nyt raskaana ollessa halua mennä naimisiin, koska haluan voida nauttia alkoholia omissa häissäni. Kai sillä on minulle joku symbolinen merkitys, muut pitäköön outona, jos tahtovat. Totesin vaan, että "ihan perseestä, jossen voi ryypätä omissa polttareissa ja omat häätkin pitäisi olla limulinjalla, ei kiitos".
Ja muutenkin tuntuisi vähän kököltä mennä nyt monen vuoden seurustelun jälkeen yhtäkkiä naimisiin "vain" koska olen raskaana, olisihan sitä aiemminkin joutanut. Että joutaa tässä odottaakin. Sitä paitsi ne häät maksaa (no juu, minulle kelpaisi myös eeppiset pussikaljahäät nyyttärimeiningillä Hakaniemen rannassa spurguteemalla, mutta mies haluaa jotain fiininpää XD) ja emme ole mitään rikkaita, joten nyt pitää santsata siihen, että lapselle on kaikkea tarpeellista ja vaikka sitten tässä taloustilanteemme pikku hiljaa parantuessa säästää niihin häihin ja suunnitella ne rauhassa.
Mitään pakonomaista tarvetta naimisiinmenolle en edes koe, mutta kai tuota joutaisi nyt, kun kerran yhteistä jälkikasvuakin tulee niin ei kai tästä olla mihinkään eroamassakaan. Avioehdon kyllä haluan, mielestäni selkeämpää, että molemmilla on omat rahat ja omaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mikään pelota. Keksin nyt muutakin rahan menoa kuin häät.
Aina yhtä paljon naurattaa kun ihmiset jotka ovat olleet vaikka nyt 5v. Yhdessä ja naimisissa paasaavat mulle ja miehelleni naimisiin menon tärkeydestä. Me kun olemme 15v. Kulkeneet yhtä taivalta.
Ja muuten tämän 15v. Aikana olemme todistaneet suhteita joissa ollaan menty naimisiin ja jo keretty eroamaankin.
Naimisiin voi mennä maistraatissa ilman häitäkin.
Tai vaikka kirkkoherranvirastossa.
En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mikään pelota. Keksin nyt muutakin rahan menoa kuin häät.
Aina yhtä paljon naurattaa kun ihmiset jotka ovat olleet vaikka nyt 5v. Yhdessä ja naimisissa paasaavat mulle ja miehelleni naimisiin menon tärkeydestä. Me kun olemme 15v. Kulkeneet yhtä taivalta.
Ja muuten tämän 15v. Aikana olemme todistaneet suhteita joissa ollaan menty naimisiin ja jo keretty eroamaankin.
Naimisiin voi mennä maistraatissa ilman häitäkin.
Tietysti voi, mitä sitten? Jos tulee päivä kun menemme naimisiin haluan mennä naimisiin kirkossa läheisten läsnä ollessa.
Mikä ihmeen pakkomielle jollakin voi olla toisten parisuhde statuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan mikään noista. En vain usko avioliittoihin enää nykyään. Olen todistanut kavereiden ja lähipiirin normaaleja ja rumaksi menneitä avioeroja. En usko avioliiton ikuiseen kestävyyteen, ja jos menisin naimisiin, minulle sen pitäisi olla ikuinen. En koe tarvetta avioitua, kun on ihan hyvä elää näin avoliitossakin. Jos ero joskus tuleekin, on se yksinkertaisempaa ilman erinäisiä hakemuksia.
Eli olet kyyninen passka joka ei ole sitoutunut kumppaninsa loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle se taas on tapa rakastaa, että joka päivä tahdon jäädä edelleen yli 20 vuode jälkeen, vaikka ilman avioliittoa kai voisi olla helppoa lähteä.
Meinaatko, että avioliitossa on ovet lukossa, etkä pääse pois, vai mitä meinaat tuolla joka päivä tahdon jäädä.
Itse ainakin pääsin avioliitosta pois ihan vain hommaamalla asunnon ja pakkaamalla tavarat. Paperit vain täytin ja se oli siinä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en nyt raskaana ollessa halua mennä naimisiin, koska haluan voida nauttia alkoholia omissa häissäni. Kai sillä on minulle joku symbolinen merkitys, muut pitäköön outona, jos tahtovat. Totesin vaan, että "ihan perseestä, jossen voi ryypätä omissa polttareissa ja omat häätkin pitäisi olla limulinjalla, ei kiitos".
Ja muutenkin tuntuisi vähän kököltä mennä nyt monen vuoden seurustelun jälkeen yhtäkkiä naimisiin "vain" koska olen raskaana, olisihan sitä aiemminkin joutanut. Että joutaa tässä odottaakin. Sitä paitsi ne häät maksaa (no juu, minulle kelpaisi myös eeppiset pussikaljahäät nyyttärimeiningillä Hakaniemen rannassa spurguteemalla, mutta mies haluaa jotain fiininpää XD) ja emme ole mitään rikkaita, joten nyt pitää santsata siihen, että lapselle on kaikkea tarpeellista ja vaikka sitten tässä taloustilanteemme pikku hiljaa parantuessa säästää niihin häihin ja suunnitella ne rauhassa.
Mitään pakonomaista tarvetta naimisiinmenolle en edes koe, mutta kai tuota joutaisi nyt, kun kerran yhteistä jälkikasvuakin tulee niin ei kai tästä olla mihinkään eroamassakaan. Avioehdon kyllä haluan, mielestäni selkeämpää, että molemmilla on omat rahat ja omaisuus.
Avioliitossa kummallakin on omat rahat ja omaisuus ihan samalla tavalla kuin avoliitossakin. Ainoastaan avioliiton purkautuessa aletaan listata kummankin omaisuutta ja avioehto onkin tarkoitettu tähän tilanteeseen (siinäkin voi rajata, koskeeko avioehto vain avioeroa vai myös puolison kuolemaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle se taas on tapa rakastaa, että joka päivä tahdon jäädä edelleen yli 20 vuode jälkeen, vaikka ilman avioliittoa kai voisi olla helppoa lähteä.
Meinaatko, että avioliitossa on ovet lukossa, etkä pääse pois, vai mitä meinaat tuolla joka päivä tahdon jäädä.
Itse ainakin pääsin avioliitosta pois ihan vain hommaamalla asunnon ja pakkaamalla tavarat. Paperit vain täytin ja se oli siinä.
En meinaa.
Minulle se taas on tapa rakastaa, että joka päivä tahdon jäädä edelleen yli 20 vuode jälkeen, vaikka ilman avioliittoa kai voisi olla helppoa lähteä.