Onko armeijavuosi oikeasti kymppitonnien arvoinen kokemus?

Kyllä intistä voi olla ihan konkreettista hyötyäkin. Itse olin sieltä pois tullessa lähes täysin työkokemukseton ja ainoa todistus mikä oli näyttää työhaastattelussa oli intin palvelustodistus jossa näkyi, että olen terve, hyväkuntoinen ja saanut parit kuntoisuuslomat asiasta se ja se. Sillä sai varastoduunia. 

Nyt joku pitkätukkaläski tietenkin alkaa iniseen, että yhyyy yhyy ei intistä saa edes kysyä jne ja ei tällöinkään kysytty. Ihan itse esitin asian ja sain töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.

Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.

Inttiim joutuessaan nuori jolppi on saattanut vetää Partiossa huomattavasti useamman/laajemman johtamispestin kuin intti voi koskaan tarjota varusmiesjohtajalle. Ja vielä niillä metodeilla minkä perään työelämässä kysellään.

Partio on aivan ylivoimainen organisaatio tuossa vastuullistamis/johtamiskoulutuksessa ja olkootkin juuret jollain tapaa brittiläisessä militäärissä, niin nykymuotoisena hakkaa mennen tullen RUK-johtamiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi poikani sai valita, meneekö vai ei. Käytti sitten senkin ajan viisaammin eli opiskeluun.

Miten voi olla niin että voi itse valita? Eikös se ole aina että joko pakko mennä tai vapautus. Onko kyseessä joku soijapoika?

On moniakin ryhmiä, jotka voivat valita. Omani kuuluu sellaisen ryhmään, joka saa valita terveydellisen syyn perusteella. Se ei estä armeijan käymistä, mutta siihen ei toisaalta myöskään velvoiteta.

Mikäköhän sellainen terveydellinen syy on, voisitko kertoa? Joku krooninen iho-oire, huomattava ylipaino, vai joku mielenterveyden häiriö? Tuskin kukaan sinua tai poikaasi täällä tunnistaa vaikka sen kertoisitkin.

Ei mikään mainitsemistasi. Pojallani on lievä Aspergerin syndrooma sekä migreeni. Hän sai valita.

Ok. Mutta aspergerin syndroomahan on mielenterveyden häiriö. En ole koskaan kuullut, että se antaisi perusteen vapautukselle varusmiespalveluksesta vaikka olisi voimakaskin, sillä ihan riittävän normaalisti sellaisetkin osaavat käyttäytyä - lievästä tapauksesta puhumattakaan. Ja migreeniin luulisi nykyään olevan hyvät lääkkeet. Tuskin sentään mikään krooninen päänsärky on. 

Ei, sehän ei ole mielenterveyden häiriö. Kannattaa vähän lueskella, ennenkuin tekee itsensä tolloksi muidenkin nähden.

Sillä mielenterveyden häiriöllä tarkoitin vaan ihan yleisesti että jollain tapaa ei ole MIELELTÄÄN normaaliksi luettava, en eritellyt sitä onko kyseessä synnynnäinen kehityshäiriö vai myöhemmin normaalille ihmiselle tullut sairaus. Ja edelleenkin kummastuttaa se, että etenkin lievästä aspergerista saisi vapautuksen, kun moni asperger-ihminen on vasta joskus vanhana saanut tietää olevansa asperger, vaikka on koko elämänsä pitänyt itseään vähän muista erilaisena, mutta kuitenkin selvinnyt elämästä ihan yhtä hyvin kuin muut.

Tokkopa. Useimmilla aspergereilla on isojakin vaikeuksia ainakin jollain elämänalueilla, ja esimerkiksi koulussa JA armeijassa he ovat aina olleet niitä kiusattuja ja simputettuja, kun ovat vähän erikoisia. Silloinkin jo, kun koko diagnoosia ei ollut keksittykään.

Nythän ei diabeetikkoja enää edes oteta armeijaan, vaikka haluaisivatkin. Kaikkia resursseja on supistettu, ja sinne ei ilmeisesti haluta enää mielellään ketään, kenestä voi olla lisävaivaa tai -kulua. Keskeyttämään todennäköisesti joutuvien määrä halutaan mahdollisimman pieneksi, koska keskeytykseen päättyvä armeijakoulutus on 100% rahanhukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin.

Tämä. Sama juttu poliisissa ja pelastuslaitoksessa myös ja sekös kenttäväen lusmuja kiukuttaa, kun eivät voi kyseenalaistaa johtajiensa kenttätietämystä.

Ei ole sen arvoista. Hankin vapautuksen psykiatrin lausunnolla (hän oli kanssani samaa mieltä että ihan turha paikka ja antoi vapautusta puoltavan lausunnon heittämällä - tämä niille jotka stressaa armeijasta ja vapautuksen hankkimisesta)

Jännä, että asia on nykyään noin päin. Mitä armeija minulle antaa? Kannattaako kokea armeija? Olisiko vankila mielenkiintoisempi kokemus? Minun aikaan ajateltiin, että mitä minä voin antaa armeijalle ja isänmaalle. Astuttiin palvelukseen. Ehkä sodasta on liian pitkä aika. On sanonta, että uusi sota syttyy, kun viimeinen veteraani kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.

Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.

Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin. 

Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään huvipuisto, jonka täytyy tarjota Miksu-Petterille pelkkää hattaraa. Asepalvelus on vel-vol-li-suus, yksi sellainen joita valtio vaatii etujen ja vapauden vastineeksi. Jos kukaan ei tee velvollisuuksiaan, ei täällä ole pian työpaikkojakaan minne mennä.

Ai,että  kenellä ei ole työpaikkoja ?

Niilläkö armeijan palkatuilla työntekijöillä vai ?

Tulee kuule aika kalliiksi valtiollemme sellaisen keittiöhenkilökunnan ja vaatevaraston  hoitajien ym. kiinteistöjen huoltajien, varuskuntien lämpölaitosten  hoitajien yms. työntekijäkunnan ylläpito , kun siihen toiseen vaakakuppiin pannaan vajeeksi ne varusmiesten menetetyt ansiot ja ne  kaikkien, ennen armeijaa opiskelemassa olleiden  menetetyt opiskeluvuodet.

Ne varuskunnat muuten sinänsä eivät varsinaisesti tuota yhteiskunnalle mitään, eivätkä ole minkään tuotantotiloina.

Ne vain pelkästään vievät verovarojamme ja maksavat yhteiskunnalle. Monet niistä perinteisistä kasarmeistahan  ovat jo hyvin vanhoja, eikä niitä alun alkaenkaan varmasti ole suunniteltu mitään satojen vuosien käyttöä ajatellen ja  silmälläpitäen .

(...sotilaskäyttö varuskuntakasarmina on rakennukselle kuin rakennukselle aina paljon rankempaa ja kuluttavampaa käyttöä, kuin käyttö tavallisena asuinrakennuksena tai kuin  jopa vuokra-asuntoinakin. ) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.

Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.

Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin. 

Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".

Eii sun kannnata sitä asiaa näin suppeasti ja kriitttisesti lähteä suhteutteutttamaan toki se on ymmmörrettävää tässä abstraktissa sanojen maaailmasssa. Enemmmän sitä tulee ajatellla toimivan tiiiimityön kannnslta etttä siinä näkyyy se etttä ihmisett ovat luovia motivoiituneiiita organisaaation jäseeeniä jotkaaa oikeanlaisennn inhimilllisen motivoiiinnin kautta ovat osaaana organisaaatiota ja sitäkaaauttta koko yhteiskunnnan taloudellllista kasvua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi poikani sai valita, meneekö vai ei. Käytti sitten senkin ajan viisaammin eli opiskeluun.

Miten voi olla niin että voi itse valita? Eikös se ole aina että joko pakko mennä tai vapautus. Onko kyseessä joku soijapoika?

On moniakin ryhmiä, jotka voivat valita. Omani kuuluu sellaisen ryhmään, joka saa valita terveydellisen syyn perusteella. Se ei estä armeijan käymistä, mutta siihen ei toisaalta myöskään velvoiteta.

Mikäköhän sellainen terveydellinen syy on, voisitko kertoa? Joku krooninen iho-oire, huomattava ylipaino, vai joku mielenterveyden häiriö? Tuskin kukaan sinua tai poikaasi täällä tunnistaa vaikka sen kertoisitkin.

Ei mikään mainitsemistasi. Pojallani on lievä Aspergerin syndrooma sekä migreeni. Hän sai valita.

Ok. Mutta aspergerin syndroomahan on mielenterveyden häiriö. En ole koskaan kuullut, että se antaisi perusteen vapautukselle varusmiespalveluksesta vaikka olisi voimakaskin, sillä ihan riittävän normaalisti sellaisetkin osaavat käyttäytyä - lievästä tapauksesta puhumattakaan. Ja migreeniin luulisi nykyään olevan hyvät lääkkeet. Tuskin sentään mikään krooninen päänsärky on. 

Ei, sehän ei ole mielenterveyden häiriö. Kannattaa vähän lueskella, ennenkuin tekee itsensä tolloksi muidenkin nähden.

Sillä mielenterveyden häiriöllä tarkoitin vaan ihan yleisesti että jollain tapaa ei ole MIELELTÄÄN normaaliksi luettava, en eritellyt sitä onko kyseessä synnynnäinen kehityshäiriö vai myöhemmin normaalille ihmiselle tullut sairaus. Ja edelleenkin kummastuttaa se, että etenkin lievästä aspergerista saisi vapautuksen, kun moni asperger-ihminen on vasta joskus vanhana saanut tietää olevansa asperger, vaikka on koko elämänsä pitänyt itseään vähän muista erilaisena, mutta kuitenkin selvinnyt elämästä ihan yhtä hyvin kuin muut.

Tokkopa. Useimmilla aspergereilla on isojakin vaikeuksia ainakin jollain elämänalueilla, ja esimerkiksi koulussa JA armeijassa he ovat aina olleet niitä kiusattuja ja simputettuja, kun ovat vähän erikoisia. Silloinkin jo, kun koko diagnoosia ei ollut keksittykään.

Aika heikko peruste saada vapautus jos MAHDOLLISESTI saattaa joutua kiusatuksi. Etenkin jos vain lievä asperger. Ja sekin vaikuttaa aika paljon siihen kiusaamisen määrään, missä komppaniassa on, eli ei kannata mennä johonkin jääkärikomppaniaan johon joutuvat kaikki perseilijät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Harva intti-ikäinen 50t€ vuosiansioille pääsee.

Olin ennen armeijaa töissä elektroniikkatehtaassa, palkka taisi olla 34mk/h vuonna 1992/1993.

Jos olisin 8 kuukauden palkan säästänyt, ei siitä kummoista pottia olisi kertynyt.

No, kuka muutenkaan koko bruttopalkkaa säästöön saa...

SInulla on ajattelussasi logistinen virhe. Ei armeija lyhennä uraasi alkupäästä, vaan loppupäästä. Eli jos ilman armeijaa olisit töissä 45 vuotta, armeijan kanssa vuosia tulee 44 vuotta. Todellinen kulu on palkkasi urasi lopussa.

Miljoona muutakin tekijää voi lyhentää sitä uraa sieltä lopusta.. Ja jos tuntuu, että intti on se ainoa lyhentäjä niin tekee sitten sen vuoden pitempään töitä. 

t: eri

Puhumattakaan siitä, että yhä useimpien ura ei enää ole yhtenäinen ja selkeän nousujohteinen.

Toimialoja häviää kokonaan, joutuu ehkä useamminkin aloittamaan alusta tai ainakin palaamaan useamman askeleen taaksepäin.

kokemuksia kannattaa hakea aina , matkustelua, armeija, uudet harrastukset.

Sitten kun jämähtää työ+perhe+lapset-akselille niin se on sitte siinä loppuelämä.

Itsekin matkustelin jatkuvasti ja kävin hitaasti opintoja + töitä,  en takuulla pystyisi sitten eläkkeellä matkustamaan samalla tavalla ja bailaan.

Töitä varmasti ehtii tehdä tarpeeksi tässä maailmassa, mutta huvitella ei .

Ai senko voi valita että meneekö vai ei?

T. Mies (eli syrjityin sukupuoli)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi poikani sai valita, meneekö vai ei. Käytti sitten senkin ajan viisaammin eli opiskeluun.

Miten voi olla niin että voi itse valita? Eikös se ole aina että joko pakko mennä tai vapautus. Onko kyseessä joku soijapoika?

On moniakin ryhmiä, jotka voivat valita. Omani kuuluu sellaisen ryhmään, joka saa valita terveydellisen syyn perusteella. Se ei estä armeijan käymistä, mutta siihen ei toisaalta myöskään velvoiteta.

Mikäköhän sellainen terveydellinen syy on, voisitko kertoa? Joku krooninen iho-oire, huomattava ylipaino, vai joku mielenterveyden häiriö? Tuskin kukaan sinua tai poikaasi täällä tunnistaa vaikka sen kertoisitkin.

Ei mikään mainitsemistasi. Pojallani on lievä Aspergerin syndrooma sekä migreeni. Hän sai valita.

Ok. Mutta aspergerin syndroomahan on mielenterveyden häiriö. En ole koskaan kuullut, että se antaisi perusteen vapautukselle varusmiespalveluksesta vaikka olisi voimakaskin, sillä ihan riittävän normaalisti sellaisetkin osaavat käyttäytyä - lievästä tapauksesta puhumattakaan. Ja migreeniin luulisi nykyään olevan hyvät lääkkeet. Tuskin sentään mikään krooninen päänsärky on. 

Ei, sehän ei ole mielenterveyden häiriö. Kannattaa vähän lueskella, ennenkuin tekee itsensä tolloksi muidenkin nähden.

Sillä mielenterveyden häiriöllä tarkoitin vaan ihan yleisesti että jollain tapaa ei ole MIELELTÄÄN normaaliksi luettava, en eritellyt sitä onko kyseessä synnynnäinen kehityshäiriö vai myöhemmin normaalille ihmiselle tullut sairaus. Ja edelleenkin kummastuttaa se, että etenkin lievästä aspergerista saisi vapautuksen, kun moni asperger-ihminen on vasta joskus vanhana saanut tietää olevansa asperger, vaikka on koko elämänsä pitänyt itseään vähän muista erilaisena, mutta kuitenkin selvinnyt elämästä ihan yhtä hyvin kuin muut.

Tokkopa. Useimmilla aspergereilla on isojakin vaikeuksia ainakin jollain elämänalueilla, ja esimerkiksi koulussa JA armeijassa he ovat aina olleet niitä kiusattuja ja simputettuja, kun ovat vähän erikoisia. Silloinkin jo, kun koko diagnoosia ei ollut keksittykään.

Aika heikko peruste saada vapautus jos MAHDOLLISESTI saattaa joutua kiusatuksi. Etenkin jos vain lievä asperger. Ja sekin vaikuttaa aika paljon siihen kiusaamisen määrään, missä komppaniassa on, eli ei kannata mennä johonkin jääkärikomppaniaan johon joutuvat kaikki perseilijät.

No armeijassahan ei mennä sinne minne halutaan, vaan minne määrätään.

Toiveitahan voi aina esittää.

Eniten porukkaa tarvitaan kuitenkin siinä perseilijänurmiporakomppaniassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.

Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.

Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin. 

Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".

Sinä siellä kolmoskassalla, ikkunasta käyvä vetokin heiluttaa käsiäsi enemmän kuin sinä itse!

Ennen seuraavaa asiakasta juokse kierros kaupan ympäri ja ota 10 punnerrusta!

Juu, armeijan johtajakoulutus ei taida olla oikein nykyajan työelämään soveltuvaa.

On todellakin sen arvoista!!  TERVEISIN ROYAL LAIVASTON VENEENKULJETTAJA ALIKERSANTTI ! nuorena oli elämäni yksi parhaista vuosista, sen jälkeen yliopistoon meni meistä suurin osa ja nyt business elmässä ollaan hyviä ja rahan arvoisia tuttuja !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.

Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.

Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin. 

Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".

Joo, mutta kukaan ei ole tuollaista typeryyttä väittänytkään ja itse vaihdoit nyt puheenaihetta. Minähän vain kumosin provon typerän väitteen, että armeijassa johtajina olisivat sellaiset, jotka vain huutavat eivätkä tiedä mitään siitä itse asiasta. Eivät ole. Ja kun he oppivat asia- ja osaamiskeskeisen vuorovaikutukseen ja rakentavaan motivointiin perustuvan johtamisen siellä, he lisäksi osaavat sitä soveltaa myös siviilielämässä.  Naama punaisena huutaja todennäköisesti ei ole armeijan johtajakoulutusta käynyt vaan kopioi jotain suvussa periytyviä haitallisia maneereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi poikani sai valita, meneekö vai ei. Käytti sitten senkin ajan viisaammin eli opiskeluun.

Miten voi olla niin että voi itse valita? Eikös se ole aina että joko pakko mennä tai vapautus. Onko kyseessä joku soijapoika?

On moniakin ryhmiä, jotka voivat valita. Omani kuuluu sellaisen ryhmään, joka saa valita terveydellisen syyn perusteella. Se ei estä armeijan käymistä, mutta siihen ei toisaalta myöskään velvoiteta.

Mikäköhän sellainen terveydellinen syy on, voisitko kertoa? Joku krooninen iho-oire, huomattava ylipaino, vai joku mielenterveyden häiriö? Tuskin kukaan sinua tai poikaasi täällä tunnistaa vaikka sen kertoisitkin.

Ei mikään mainitsemistasi. Pojallani on lievä Aspergerin syndrooma sekä migreeni. Hän sai valita.

Ok. Mutta aspergerin syndroomahan on mielenterveyden häiriö. En ole koskaan kuullut, että se antaisi perusteen vapautukselle varusmiespalveluksesta vaikka olisi voimakaskin, sillä ihan riittävän normaalisti sellaisetkin osaavat käyttäytyä - lievästä tapauksesta puhumattakaan. Ja migreeniin luulisi nykyään olevan hyvät lääkkeet. Tuskin sentään mikään krooninen päänsärky on. 

Ei, sehän ei ole mielenterveyden häiriö. Kannattaa vähän lueskella, ennenkuin tekee itsensä tolloksi muidenkin nähden.

Sillä mielenterveyden häiriöllä tarkoitin vaan ihan yleisesti että jollain tapaa ei ole MIELELTÄÄN normaaliksi luettava, en eritellyt sitä onko kyseessä synnynnäinen kehityshäiriö vai myöhemmin normaalille ihmiselle tullut sairaus. Ja edelleenkin kummastuttaa se, että etenkin lievästä aspergerista saisi vapautuksen, kun moni asperger-ihminen on vasta joskus vanhana saanut tietää olevansa asperger, vaikka on koko elämänsä pitänyt itseään vähän muista erilaisena, mutta kuitenkin selvinnyt elämästä ihan yhtä hyvin kuin muut.

Tokkopa. Useimmilla aspergereilla on isojakin vaikeuksia ainakin jollain elämänalueilla, ja esimerkiksi koulussa JA armeijassa he ovat aina olleet niitä kiusattuja ja simputettuja, kun ovat vähän erikoisia. Silloinkin jo, kun koko diagnoosia ei ollut keksittykään.

Aika heikko peruste saada vapautus jos MAHDOLLISESTI saattaa joutua kiusatuksi. Etenkin jos vain lievä asperger. Ja sekin vaikuttaa aika paljon siihen kiusaamisen määrään, missä komppaniassa on, eli ei kannata mennä johonkin jääkärikomppaniaan johon joutuvat kaikki perseilijät.

Me emme sitä päätä, et sinä enempää kuin minäkään, joten tuo jankkaaminen täällä on ihan turhaa. Linja on jo pidempään ollut se, että yhä lievemmillä syillä saa halutessaan vapautuksen. Sinne ei selvästikään toivota porukkaa, joilla on edes kohonnut _riski_ keskeyttää.

Valita pääesikuntaan, jos ei linja miellytä. Pelkään, etteivät lue vauvapalstaa, joten mielipiteesi voi mennä heiltä ohi.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.

Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.

Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin. 

Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".

Sinä siellä kolmoskassalla, ikkunasta käyvä vetokin heiluttaa käsiäsi enemmän kuin sinä itse!

Ennen seuraavaa asiakasta juokse kierros kaupan ympäri ja ota 10 punnerrusta!

Juu, armeijan johtajakoulutus ei taida olla oikein nykyajan työelämään soveltuvaa.

Lausuntosi perusteella sinulla ei ole kokemusta eikä tietoa kummastakaan, joten mene pois ketjusta pätemästä kuvitelminesi. 

Kävin aikanani armeijan, eli suoritin varusmiespalvelukseni täysimääräisesti ja sain sotilaspassin  (silloin kun se  palvelusaika oli vielä minimissään 8 kk) ja voin kyllä jo tunnustaa ja sanoa ihan rehellisesti, että en oppinut siellä yhtään mitään sellaista mitä en...

1) olisi jo ennen armeijaa tiennyt ja osannut

2.) mikä olisi ollut joku uusi taito 

tai

3) josta minulle taitona olisi ollut armeijan jälkeen jotain,

(...vaikka sitten kuinkakin vähäistä)

apua johonkin  ,

saati vielä 

4.)jotain  etua jossain. 

Eli: ihan oli kyllä  yhtä tyhjän kanssa  se aika sitä näin jälkeenpäin arvioiden.