Onko armeijavuosi oikeasti kymppitonnien arvoinen kokemus?

Vierailija kirjoitti:

Palkka-armeijan ei tarvitsisi olla hirveän suuri, koska porukka ei vaihtuisi jatkuvasti. Ja alati pahenevassa työttömyystilanteessa, jossa ihmisten tekemää työtä korvataan yhä enemmän koneilla, sotilasura houkuttelisi porukkaa aivan varmasti.

Siihen lisäksi sitten NATO maahan, niin valmius on takuulla parempi kuin tällä pelleilyllä ikinä.

Sodanajan vahvuus on 280 000 miestä. Ei siinä millään porukan vaihtumisella ole mitään tekemistä. On päivänselvää, että tällaiseen armeijaan ei ole mitään mahdollisuuksia minkäänlaisella palkka-armeijamallilla eikä vapaaehtoisuudella. 

Vierailija kirjoitti:

JanskiK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin naisen näkökulmasta, olisko parempi lopettaa koko intin käyminen ja avata rajat? Näin kuka vaan halukas voisi tulla meille kertomaan kuinka jatkossa hommat hoidetaan. Loistava ajatus. Not.

Inttiä ei tarvitse lopettaa, mutta se voi pohjautua ammattilaisuuteen ja vapaaehtoisuuteen.

Ei toimi Suomen oloissa. Ruotsilla on tuplasuuri väestö ja merkittävästi pienempi sodanajan armeija, mutta sielläkään ei onnistunut tuo yritelmä, vaan merkittävä osa paikoista jäi täyttämättä eikä armeija koskaan saavuttanut taistelukykyä. Niinpä siellä palattiin asevelvollisuuteen. Suuri maa, pieni väestö ja Venäjä naapurina tekee täysin armottoman yhtälön. Asevelvollisuus on ainut tapa minkäänlaisen uskottavan puolustuskyvyn saavuttamisen. 

Aihe on kiinnostava, mutta joudun palaamaan pian työn äärelle joten kommaan ihan lyhyesti vain että Ruotsissa politiikka vaikuttaa mielestäni tähän: Reinfeldt ja kumppanit 90-luvun uudistusperinteille myötämielisempiä kuin Löfven et co. Lisäksi Ruotsin asevelvollisuus nytkin eroaa paljon Suomen vastaavasta, esim. sukupuolineutraalius. Mutta henk. koht kannatan ammattiarmeijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.

Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.

Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin. 

Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".

Joo, mutta kukaan ei ole tuollaista typeryyttä väittänytkään ja itse vaihdoit nyt puheenaihetta. Minähän vain kumosin provon typerän väitteen, että armeijassa johtajina olisivat sellaiset, jotka vain huutavat eivätkä tiedä mitään siitä itse asiasta. Eivät ole. Ja kun he oppivat asia- ja osaamiskeskeisen vuorovaikutukseen ja rakentavaan motivointiin perustuvan johtamisen siellä, he lisäksi osaavat sitä soveltaa myös siviilielämässä.  Naama punaisena huutaja todennäköisesti ei ole armeijan johtajakoulutusta käynyt vaan kopioi jotain suvussa periytyviä haitallisia maneereita.

No itsehän sinä aloit selittämään jostain tehtaan työhommista, vaikka sellaiset asiat ei liity millään tavalla niihin asioihin mitä armeijassa opetetaan.

Ja ne sinun ihannoimasi armeijan johtajataidot eivät todellakaan toimi muualla kuin armeijassa. Siellä opetetaan vain asioita, joita tarvitaan porukan ohjaamisessa ja käskyttämisessä sotatilanteessa, eli ei liity kauheasti tavalliseen työelämään. Ei siellä todellakaan mitään työpaikkapsykologin teoriaa opeteta. Ja ihan turha lässyttä jostain rakentavasta motivoinnista, sillä armeijassa joku koulutussuunnitelmaan kuuluva homma joko hoidetaan tai sitten mennään niskottelusta esitutkintaan, ei siinä mitään äidillisiä motivointilässytyksiä todellakaan aleta höpöttämään. Vaikuttaa siltä että et ole itse armeijaa nähnytkään.

Sinun luulotelmasi ja houreesi kertovat hyvin, että sulla ei ole käsitystäkään armeijan johtamiskoulutuksesta tai johtamisesta. Ehkä olet käynyt intin joskus 40 vuotta sitten rivimiehenä, mutta luulen, että et lainkaan. 

Tiedän kyllä erittäin hyvin mitä armeijan johtajakoulutus sisältää, ja edelleen väitän ihan samaa mitä edellisessä viestissäni, eli en jaksa kirjoittaa sitä uudelleen. Ellet sitten tarkoita jotain luutnantista ylöspäin -koulutusta. Mutta jonkun alikessun tai kokelaan johtajakoulutuksen sisällöllä ei ole mitään tekemistä työelämän kanssa. Tai sitten olet työelämässä aika paska johtaja, kuten itse asiassa todella moni täällä onkin, ja sen takia monessa paikassa surkean pikkunatsijohtajan takia työilmapiiri on huono ja tuottavuus kärsii huomattavasti. Siinä sulle sitä mahtavaa armeijan johtajakoulutusta.

Samat syväjohtamisen periaatteet toimivat kaikessa johtamisessa. Pikkunatsijohtajat eivät noudata armeijan johtamisoppeja vaan jotain omista persoonallisuushäiriöistään tai traumoistaan juontuvia käytöshäiriöisiä kuvitelmia suuresta johtajuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.

Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.

Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin. 

Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".

Joo, mutta kukaan ei ole tuollaista typeryyttä väittänytkään ja itse vaihdoit nyt puheenaihetta. Minähän vain kumosin provon typerän väitteen, että armeijassa johtajina olisivat sellaiset, jotka vain huutavat eivätkä tiedä mitään siitä itse asiasta. Eivät ole. Ja kun he oppivat asia- ja osaamiskeskeisen vuorovaikutukseen ja rakentavaan motivointiin perustuvan johtamisen siellä, he lisäksi osaavat sitä soveltaa myös siviilielämässä.  Naama punaisena huutaja todennäköisesti ei ole armeijan johtajakoulutusta käynyt vaan kopioi jotain suvussa periytyviä haitallisia maneereita.

No itsehän sinä aloit selittämään jostain tehtaan työhommista, vaikka sellaiset asiat ei liity millään tavalla niihin asioihin mitä armeijassa opetetaan.

Ja ne sinun ihannoimasi armeijan johtajataidot eivät todellakaan toimi muualla kuin armeijassa. Siellä opetetaan vain asioita, joita tarvitaan porukan ohjaamisessa ja käskyttämisessä sotatilanteessa, eli ei liity kauheasti tavalliseen työelämään. Ei siellä todellakaan mitään työpaikkapsykologin teoriaa opeteta. Ja ihan turha lässyttä jostain rakentavasta motivoinnista, sillä armeijassa joku koulutussuunnitelmaan kuuluva homma joko hoidetaan tai sitten mennään niskottelusta esitutkintaan, ei siinä mitään äidillisiä motivointilässytyksiä todellakaan aleta höpöttämään. Vaikuttaa siltä että et ole itse armeijaa nähnytkään.

Sinun luulotelmasi ja houreesi kertovat hyvin, että sulla ei ole käsitystäkään armeijan johtamiskoulutuksesta tai johtamisesta. Ehkä olet käynyt intin joskus 40 vuotta sitten rivimiehenä, mutta luulen, että et lainkaan. 

Rivimiehethän sen saavat tuta, kun johtaminen ei toimi.

-ohis

Kun johtaminen ei toimi, niin silloin johdettu joukko ei saavuta tavoitteitaan. Se, että jollekulle tulee paha mieli kun joutuu tekemään epämieluisia asioita, on ihan eri asia kuin johtamisen laatu. 

Miettikää tarkemmin mitä siellä oppii . Eise ole se ammuskelu tai teltan pystytys, vaan että oppii toimimaan ryhmässä ja monenlaisten ihmisten kanssa.

Työelämässäkin on ihan kuupoja tapauksia ja pitää osata siltikin toimia.

Jos meillä on varaa syytää satoja miljoonia kaiken maailman höpökurssitusfirmoille, kyllä olisi rahaa maksaa sotilaille palkkojakin. Ajatukselle ei vain löydy voitelukykyisiä lobbareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.

Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.

Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin. 

Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".

Joo, mutta kukaan ei ole tuollaista typeryyttä väittänytkään ja itse vaihdoit nyt puheenaihetta. Minähän vain kumosin provon typerän väitteen, että armeijassa johtajina olisivat sellaiset, jotka vain huutavat eivätkä tiedä mitään siitä itse asiasta. Eivät ole. Ja kun he oppivat asia- ja osaamiskeskeisen vuorovaikutukseen ja rakentavaan motivointiin perustuvan johtamisen siellä, he lisäksi osaavat sitä soveltaa myös siviilielämässä.  Naama punaisena huutaja todennäköisesti ei ole armeijan johtajakoulutusta käynyt vaan kopioi jotain suvussa periytyviä haitallisia maneereita.

No itsehän sinä aloit selittämään jostain tehtaan työhommista, vaikka sellaiset asiat ei liity millään tavalla niihin asioihin mitä armeijassa opetetaan.

Ja ne sinun ihannoimasi armeijan johtajataidot eivät todellakaan toimi muualla kuin armeijassa. Siellä opetetaan vain asioita, joita tarvitaan porukan ohjaamisessa ja käskyttämisessä sotatilanteessa, eli ei liity kauheasti tavalliseen työelämään. Ei siellä todellakaan mitään työpaikkapsykologin teoriaa opeteta. Ja ihan turha lässyttä jostain rakentavasta motivoinnista, sillä armeijassa joku koulutussuunnitelmaan kuuluva homma joko hoidetaan tai sitten mennään niskottelusta esitutkintaan, ei siinä mitään äidillisiä motivointilässytyksiä todellakaan aleta höpöttämään. Vaikuttaa siltä että et ole itse armeijaa nähnytkään.

Sinun luulotelmasi ja houreesi kertovat hyvin, että sulla ei ole käsitystäkään armeijan johtamiskoulutuksesta tai johtamisesta. Ehkä olet käynyt intin joskus 40 vuotta sitten rivimiehenä, mutta luulen, että et lainkaan. 

Tiedän kyllä erittäin hyvin mitä armeijan johtajakoulutus sisältää, ja edelleen väitän ihan samaa mitä edellisessä viestissäni, eli en jaksa kirjoittaa sitä uudelleen. Ellet sitten tarkoita jotain luutnantista ylöspäin -koulutusta. Mutta jonkun alikessun tai kokelaan johtajakoulutuksen sisällöllä ei ole mitään tekemistä työelämän kanssa. Tai sitten olet työelämässä aika paska johtaja, kuten itse asiassa todella moni täällä onkin, ja sen takia monessa paikassa surkean pikkunatsijohtajan takia työilmapiiri on huono ja tuottavuus kärsii huomattavasti. Siinä sulle sitä mahtavaa armeijan johtajakoulutusta.

Samat syväjohtamisen periaatteet toimivat kaikessa johtamisessa. Pikkunatsijohtajat eivät noudata armeijan johtamisoppeja vaan jotain omista persoonallisuushäiriöistään tai traumoistaan juontuvia käytöshäiriöisiä kuvitelmia suuresta johtajuudestaan.

Sori vaan, mutta sinä vaikutat joltain kiihkomieliseltä kapiaiselta, joka ei tiedä oikean työelämän (siis ei mikään armeija-ura) johtamisesta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tarkemmin mitä siellä oppii . Eise ole se ammuskelu tai teltan pystytys, vaan että oppii toimimaan ryhmässä ja monenlaisten ihmisten kanssa.

Työelämässäkin on ihan kuupoja tapauksia ja pitää osata siltikin toimia.

Tismalleen. Muutaman kuukauden pikajohtajakurssitetulle 19,5-vuotiaalle kokelaalle lyödään eteen 30 satunnaista 19-vuotiasta laidasta laitaan kaikenlaisilla persoonallisuuksilla, taustoilla ja kyvyillä, ja yritetään saada ne yhdessä tekemään jotain hankalaa ja keljua muutamassa kuukaudessa. Alaisista suurinta osaa kiinnostaa nollan verran. Ei muuten ole helppo paikka vaikka olisi kuinka synnynnäinen alfa ja superjohtaja. Jollaiseksi itsensä tunnistavat varmimmin ne joilla ei ole mitään kapasiteettia (tunnettu psykologinen harha, Dunning-Kruger). Siksi juuri armeija on panostanut erityisen paljon johtajakoulutukseen. 

Työelämässä kaikki on paljon helpompaa. Töihin palkataan jo monen seulan läpi menneitä koulut käyneitä ammattilaisia. Työnantaja eli esimies usein pääsee itse valitsemaan sopivimmat tyypit. Kelvottomia ei tarvitse katsella vaan voi antaa kenkää. Alaiset pyrkivät ja haluavat töihin ja ovat motivoituneet monin eri tavoin jo itsessään. Huonokin johtaja voi menestyä sillä, että valikoi omaan huonoon tyyliinsä sopeutuvimmat alaiset. Tai sillä, että ei edes yritä johtaa vaan antaa vaan poikien tehdä työnsä ja vetää itse lonkkaa omia pomojaan nuoleskellen. 

Näistä syistä johtuen armeijan johtajakoulutuksen saanut ja johtajana pärjännyt selviää epäilemättä oman alansa siviilijohtamistyöstä paremmin kuin satunnainen armeijan johtamiskoulutusta saamaton. Se on looginen päätelmä eikä mikään mielipidekysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.

Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.

Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin. 

Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".

Joo, mutta kukaan ei ole tuollaista typeryyttä väittänytkään ja itse vaihdoit nyt puheenaihetta. Minähän vain kumosin provon typerän väitteen, että armeijassa johtajina olisivat sellaiset, jotka vain huutavat eivätkä tiedä mitään siitä itse asiasta. Eivät ole. Ja kun he oppivat asia- ja osaamiskeskeisen vuorovaikutukseen ja rakentavaan motivointiin perustuvan johtamisen siellä, he lisäksi osaavat sitä soveltaa myös siviilielämässä.  Naama punaisena huutaja todennäköisesti ei ole armeijan johtajakoulutusta käynyt vaan kopioi jotain suvussa periytyviä haitallisia maneereita.

No itsehän sinä aloit selittämään jostain tehtaan työhommista, vaikka sellaiset asiat ei liity millään tavalla niihin asioihin mitä armeijassa opetetaan.

Ja ne sinun ihannoimasi armeijan johtajataidot eivät todellakaan toimi muualla kuin armeijassa. Siellä opetetaan vain asioita, joita tarvitaan porukan ohjaamisessa ja käskyttämisessä sotatilanteessa, eli ei liity kauheasti tavalliseen työelämään. Ei siellä todellakaan mitään työpaikkapsykologin teoriaa opeteta. Ja ihan turha lässyttä jostain rakentavasta motivoinnista, sillä armeijassa joku koulutussuunnitelmaan kuuluva homma joko hoidetaan tai sitten mennään niskottelusta esitutkintaan, ei siinä mitään äidillisiä motivointilässytyksiä todellakaan aleta höpöttämään. Vaikuttaa siltä että et ole itse armeijaa nähnytkään.

Sinun luulotelmasi ja houreesi kertovat hyvin, että sulla ei ole käsitystäkään armeijan johtamiskoulutuksesta tai johtamisesta. Ehkä olet käynyt intin joskus 40 vuotta sitten rivimiehenä, mutta luulen, että et lainkaan. 

Tiedän kyllä erittäin hyvin mitä armeijan johtajakoulutus sisältää, ja edelleen väitän ihan samaa mitä edellisessä viestissäni, eli en jaksa kirjoittaa sitä uudelleen. Ellet sitten tarkoita jotain luutnantista ylöspäin -koulutusta. Mutta jonkun alikessun tai kokelaan johtajakoulutuksen sisällöllä ei ole mitään tekemistä työelämän kanssa. Tai sitten olet työelämässä aika paska johtaja, kuten itse asiassa todella moni täällä onkin, ja sen takia monessa paikassa surkean pikkunatsijohtajan takia työilmapiiri on huono ja tuottavuus kärsii huomattavasti. Siinä sulle sitä mahtavaa armeijan johtajakoulutusta.

Samat syväjohtamisen periaatteet toimivat kaikessa johtamisessa. Pikkunatsijohtajat eivät noudata armeijan johtamisoppeja vaan jotain omista persoonallisuushäiriöistään tai traumoistaan juontuvia käytöshäiriöisiä kuvitelmia suuresta johtajuudestaan.

Sori vaan, mutta sinä vaikutat joltain kiihkomieliseltä kapiaiselta, joka ei tiedä oikean työelämän (siis ei mikään armeija-ura) johtamisesta yhtään mitään.

Ilmeisesti sinulla ei ole aiheesta mitään järkevää sanottavaa, kun joudut turvautumaan toisten keskustelijoiden panetteluun ilman minkäänlaisia perusteita. Fakta on kuitenkin se, että armeijan johtamiskoulutukseen ei sisälly natsismia eikä edes huutamista. Joskus 40 vuotta sitten kyllä, muttei enää. Näitä keinoja ei siellä edes käytetä. Siviilijohtamisessa moisiin turvautuvat eivät ole näitä taitojaan siis ainakaan armeijassa oppineet, vaan jossain muualla. Missä, en tiedä, mutta armeijaa siitä ei voi syyttää. 

Siis saiko ap vapautuksen kokonaan vai millä ilveella valitaan mennäänkö inttiin vai jäädäänkö tienaamaan?

Laskitko tulot siitä kun täytit 29v siihen kun täytit 30v että sait mahdollisimman isot tulot?

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tarkemmin mitä siellä oppii . Eise ole se ammuskelu tai teltan pystytys, vaan että oppii toimimaan ryhmässä ja monenlaisten ihmisten kanssa.

Työelämässäkin on ihan kuupoja tapauksia ja pitää osata siltikin toimia.

Mitä 'toimia' ?

Jos työelämässä joku työntekijä osoittautuu liian hankalaksi ja sopimattomaksi johonkin vaadittuun tiimityöskentelyyn, niin hänelle tarjotaan joko  (kokouksen, neuvonpidon, tai asiasta huomauttamisen  jälkeen) siirto toisiin tehtäviin, tai lopputili firmasta ja tapaus on sitten sillä selvä.

Armeija-aika varusmiehenä  ei siis  ole tässä suhteessa  ollenkaan rinnasteinen työelämään .

Ainoa mihin sitä voi verrata, ovat vankilaolot ja vapausrangaistuksen suorittaminen siellä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tarkemmin mitä siellä oppii . Eise ole se ammuskelu tai teltan pystytys, vaan että oppii toimimaan ryhmässä ja monenlaisten ihmisten kanssa.

Työelämässäkin on ihan kuupoja tapauksia ja pitää osata siltikin toimia.

Tismalleen. Muutaman kuukauden pikajohtajakurssitetulle 19,5-vuotiaalle kokelaalle lyödään eteen 30 satunnaista 19-vuotiasta laidasta laitaan kaikenlaisilla persoonallisuuksilla, taustoilla ja kyvyillä, ja yritetään saada ne yhdessä tekemään jotain hankalaa ja keljua muutamassa kuukaudessa. Alaisista suurinta osaa kiinnostaa nollan verran. Ei muuten ole helppo paikka vaikka olisi kuinka synnynnäinen alfa ja superjohtaja. Jollaiseksi itsensä tunnistavat varmimmin ne joilla ei ole mitään kapasiteettia (tunnettu psykologinen harha, Dunning-Kruger). Siksi juuri armeija on panostanut erityisen paljon johtajakoulutukseen. 

Työelämässä kaikki on paljon helpompaa. Töihin palkataan jo monen seulan läpi menneitä koulut käyneitä ammattilaisia. Työnantaja eli esimies usein pääsee itse valitsemaan sopivimmat tyypit. Kelvottomia ei tarvitse katsella vaan voi antaa kenkää. Alaiset pyrkivät ja haluavat töihin ja ovat motivoituneet monin eri tavoin jo itsessään. Huonokin johtaja voi menestyä sillä, että valikoi omaan huonoon tyyliinsä sopeutuvimmat alaiset. Tai sillä, että ei edes yritä johtaa vaan antaa vaan poikien tehdä työnsä ja vetää itse lonkkaa omia pomojaan nuoleskellen. 

Näistä syistä johtuen armeijan johtajakoulutuksen saanut ja johtajana pärjännyt selviää epäilemättä oman alansa siviilijohtamistyöstä paremmin kuin satunnainen armeijan johtamiskoulutusta saamaton. Se on looginen päätelmä eikä mikään mielipidekysymys. 

Väittämiesi ja todellisuuden välillä on vahva ristiriita. Suomalaisyrityksien suurimmat heikkoudet kansainvälisessä kilpailussa ovat nimenomaan johtaminen ja muuntautumiskyvyttömyys. Nokia ei ole ainoa esimerkki, vaan klassinen suomalaisyritys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tarkemmin mitä siellä oppii . Eise ole se ammuskelu tai teltan pystytys, vaan että oppii toimimaan ryhmässä ja monenlaisten ihmisten kanssa.

Työelämässäkin on ihan kuupoja tapauksia ja pitää osata siltikin toimia.

Tismalleen. Muutaman kuukauden pikajohtajakurssitetulle 19,5-vuotiaalle kokelaalle lyödään eteen 30 satunnaista 19-vuotiasta laidasta laitaan kaikenlaisilla persoonallisuuksilla, taustoilla ja kyvyillä, ja yritetään saada ne yhdessä tekemään jotain hankalaa ja keljua muutamassa kuukaudessa. Alaisista suurinta osaa kiinnostaa nollan verran. Ei muuten ole helppo paikka vaikka olisi kuinka synnynnäinen alfa ja superjohtaja. Jollaiseksi itsensä tunnistavat varmimmin ne joilla ei ole mitään kapasiteettia (tunnettu psykologinen harha, Dunning-Kruger). Siksi juuri armeija on panostanut erityisen paljon johtajakoulutukseen. 

Työelämässä kaikki on paljon helpompaa. Töihin palkataan jo monen seulan läpi menneitä koulut käyneitä ammattilaisia. Työnantaja eli esimies usein pääsee itse valitsemaan sopivimmat tyypit. Kelvottomia ei tarvitse katsella vaan voi antaa kenkää. Alaiset pyrkivät ja haluavat töihin ja ovat motivoituneet monin eri tavoin jo itsessään. Huonokin johtaja voi menestyä sillä, että valikoi omaan huonoon tyyliinsä sopeutuvimmat alaiset. Tai sillä, että ei edes yritä johtaa vaan antaa vaan poikien tehdä työnsä ja vetää itse lonkkaa omia pomojaan nuoleskellen. 

Näistä syistä johtuen armeijan johtajakoulutuksen saanut ja johtajana pärjännyt selviää epäilemättä oman alansa siviilijohtamistyöstä paremmin kuin satunnainen armeijan johtamiskoulutusta saamaton. Se on looginen päätelmä eikä mikään mielipidekysymys. 

Väittämiesi ja todellisuuden välillä on vahva ristiriita. Suomalaisyrityksien suurimmat heikkoudet kansainvälisessä kilpailussa ovat nimenomaan johtaminen ja muuntautumiskyvyttömyys. Nokia ei ole ainoa esimerkki, vaan klassinen suomalaisyritys.

Missä olen väittänyt jotain suomalaisyritysten heikkouksista ja vahvuuksista? Millä perusteella Nokia on muuntautumiskyvytön? Vilkaisehan wikipediasta yhtiön historia. Jutussasi ei nyt ole enää edes siteeksi aineksia tämän otsikon alle sen enempää kuin järkeväksi keskusteluksi saati totuudeksi. Tyhjää pulinaa vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tarkemmin mitä siellä oppii . Eise ole se ammuskelu tai teltan pystytys, vaan että oppii toimimaan ryhmässä ja monenlaisten ihmisten kanssa.

Työelämässäkin on ihan kuupoja tapauksia ja pitää osata siltikin toimia.

Edelleen: opit nuo paljon pidemmän ajan myötä Partiossa. Ja huo kauhistus, siellä voi olla paljon tyttöjäkin, toisin kuin armeijassa. Niitä tyttöjä sitten voi tulla vastaan myös työelämässä yhtä paljon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.

Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.

Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin. 

Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".

Joo, mutta kukaan ei ole tuollaista typeryyttä väittänytkään ja itse vaihdoit nyt puheenaihetta. Minähän vain kumosin provon typerän väitteen, että armeijassa johtajina olisivat sellaiset, jotka vain huutavat eivätkä tiedä mitään siitä itse asiasta. Eivät ole. Ja kun he oppivat asia- ja osaamiskeskeisen vuorovaikutukseen ja rakentavaan motivointiin perustuvan johtamisen siellä, he lisäksi osaavat sitä soveltaa myös siviilielämässä.  Naama punaisena huutaja todennäköisesti ei ole armeijan johtajakoulutusta käynyt vaan kopioi jotain suvussa periytyviä haitallisia maneereita.

No itsehän sinä aloit selittämään jostain tehtaan työhommista, vaikka sellaiset asiat ei liity millään tavalla niihin asioihin mitä armeijassa opetetaan.

Ja ne sinun ihannoimasi armeijan johtajataidot eivät todellakaan toimi muualla kuin armeijassa. Siellä opetetaan vain asioita, joita tarvitaan porukan ohjaamisessa ja käskyttämisessä sotatilanteessa, eli ei liity kauheasti tavalliseen työelämään. Ei siellä todellakaan mitään työpaikkapsykologin teoriaa opeteta. Ja ihan turha lässyttä jostain rakentavasta motivoinnista, sillä armeijassa joku koulutussuunnitelmaan kuuluva homma joko hoidetaan tai sitten mennään niskottelusta esitutkintaan, ei siinä mitään äidillisiä motivointilässytyksiä todellakaan aleta höpöttämään. Vaikuttaa siltä että et ole itse armeijaa nähnytkään.

Sinun luulotelmasi ja houreesi kertovat hyvin, että sulla ei ole käsitystäkään armeijan johtamiskoulutuksesta tai johtamisesta. Ehkä olet käynyt intin joskus 40 vuotta sitten rivimiehenä, mutta luulen, että et lainkaan. 

Tiedän kyllä erittäin hyvin mitä armeijan johtajakoulutus sisältää, ja edelleen väitän ihan samaa mitä edellisessä viestissäni, eli en jaksa kirjoittaa sitä uudelleen. Ellet sitten tarkoita jotain luutnantista ylöspäin -koulutusta. Mutta jonkun alikessun tai kokelaan johtajakoulutuksen sisällöllä ei ole mitään tekemistä työelämän kanssa. Tai sitten olet työelämässä aika paska johtaja, kuten itse asiassa todella moni täällä onkin, ja sen takia monessa paikassa surkean pikkunatsijohtajan takia työilmapiiri on huono ja tuottavuus kärsii huomattavasti. Siinä sulle sitä mahtavaa armeijan johtajakoulutusta.

Samat syväjohtamisen periaatteet toimivat kaikessa johtamisessa. Pikkunatsijohtajat eivät noudata armeijan johtamisoppeja vaan jotain omista persoonallisuushäiriöistään tai traumoistaan juontuvia käytöshäiriöisiä kuvitelmia suuresta johtajuudestaan.

Sori vaan, mutta sinä vaikutat joltain kiihkomieliseltä kapiaiselta, joka ei tiedä oikean työelämän (siis ei mikään armeija-ura) johtamisesta yhtään mitään.

Ilmeisesti sinulla ei ole aiheesta mitään järkevää sanottavaa, kun joudut turvautumaan toisten keskustelijoiden panetteluun ilman minkäänlaisia perusteita. Fakta on kuitenkin se, että armeijan johtamiskoulutukseen ei sisälly natsismia eikä edes huutamista. Joskus 40 vuotta sitten kyllä, muttei enää. Näitä keinoja ei siellä edes käytetä. Siviilijohtamisessa moisiin turvautuvat eivät ole näitä taitojaan siis ainakaan armeijassa oppineet, vaan jossain muualla. Missä, en tiedä, mutta armeijaa siitä ei voi syyttää. 

En panetellut ketään, mutta kun toistat tuota samaa höpöhöpöä viestistä toiseen, niin se alkaa käydä melko turhauttavaksi, ja kerroin vaan mielipiteeni siitä millaiselta henkilöltä käytöksesi vaikuttaa. Ja pääpointtini ei ollut se, että sisältyykö armeijan johtamiskoulutukseen natsismia tai huutamista, vaan se, että se armeijan johtamiskoulutus on suunniteltu täysin erilaiseen ympäristöön kuin mitä työelämässä tarvittava johtamiskoulutus.  Ja jos tuo viesti nro 109 (klo 15:28) on sinun lähettämäsi, niin osoitat sillä täydellisesti että et tiedä työelämän johtamishommista yhtään mitään, etkä osaa yhtään vertailla armeijan ja työelämän johtamishommia keskenään. Ja sellaisen henkilön kanssa en viitsi tuhlata aikaa.

Ap on kyllä oikein kokkarin perikuva kun vaihtaa maanpuolustuksen rahaan silmää räpäyttämättä. Varmaan vaihtaisi äitinsäkin vuoden nettopalkkaan.

Parhaimmat tulee armeijasta RUK:n käyneenä arvoltaan VÄNRIKKI. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tarkemmin mitä siellä oppii . Eise ole se ammuskelu tai teltan pystytys, vaan että oppii toimimaan ryhmässä ja monenlaisten ihmisten kanssa.

Työelämässäkin on ihan kuupoja tapauksia ja pitää osata siltikin toimia.

Tismalleen. Muutaman kuukauden pikajohtajakurssitetulle 19,5-vuotiaalle kokelaalle lyödään eteen 30 satunnaista 19-vuotiasta laidasta laitaan kaikenlaisilla persoonallisuuksilla, taustoilla ja kyvyillä, ja yritetään saada ne yhdessä tekemään jotain hankalaa ja keljua muutamassa kuukaudessa. Alaisista suurinta osaa kiinnostaa nollan verran. Ei muuten ole helppo paikka vaikka olisi kuinka synnynnäinen alfa ja superjohtaja. Jollaiseksi itsensä tunnistavat varmimmin ne joilla ei ole mitään kapasiteettia (tunnettu psykologinen harha, Dunning-Kruger). Siksi juuri armeija on panostanut erityisen paljon johtajakoulutukseen. 

Työelämässä kaikki on paljon helpompaa. Töihin palkataan jo monen seulan läpi menneitä koulut käyneitä ammattilaisia. Työnantaja eli esimies usein pääsee itse valitsemaan sopivimmat tyypit. Kelvottomia ei tarvitse katsella vaan voi antaa kenkää. Alaiset pyrkivät ja haluavat töihin ja ovat motivoituneet monin eri tavoin jo itsessään. Huonokin johtaja voi menestyä sillä, että valikoi omaan huonoon tyyliinsä sopeutuvimmat alaiset. Tai sillä, että ei edes yritä johtaa vaan antaa vaan poikien tehdä työnsä ja vetää itse lonkkaa omia pomojaan nuoleskellen. 

Näistä syistä johtuen armeijan johtajakoulutuksen saanut ja johtajana pärjännyt selviää epäilemättä oman alansa siviilijohtamistyöstä paremmin kuin satunnainen armeijan johtamiskoulutusta saamaton. Se on looginen päätelmä eikä mikään mielipidekysymys. 

Väittämiesi ja todellisuuden välillä on vahva ristiriita. Suomalaisyrityksien suurimmat heikkoudet kansainvälisessä kilpailussa ovat nimenomaan johtaminen ja muuntautumiskyvyttömyys. Nokia ei ole ainoa esimerkki, vaan klassinen suomalaisyritys.

Missä olen väittänyt jotain suomalaisyritysten heikkouksista ja vahvuuksista? Millä perusteella Nokia on muuntautumiskyvytön? Vilkaisehan wikipediasta yhtiön historia. Jutussasi ei nyt ole enää edes siteeksi aineksia tämän otsikon alle sen enempää kuin järkeväksi keskusteluksi saati totuudeksi. Tyhjää pulinaa vaan. 

Nokian johto ei ymmärtänyt edes omaa tuotettaan ja miten sillä tehdään oikeasti rahaa, Google ja Apple ymmärsivät. Siinä vaiheessa, kun Nokia alkoi reagoimaan asioihin, oli jo auttamattoman myöhäistä. Sillä oli kapea ikkuna tasapäiseen kilpailuun todella isojen poikien kanssa, mutta firma ja suomalaiset mokasivat sen.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.

Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.

Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin. 

Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".

Sinä siellä kolmoskassalla, ikkunasta käyvä vetokin heiluttaa käsiäsi enemmän kuin sinä itse!

Ennen seuraavaa asiakasta juokse kierros kaupan ympäri ja ota 10 punnerrusta!

Juu, armeijan johtajakoulutus ei taida olla oikein nykyajan työelämään soveltuvaa.

Lausuntosi perusteella sinulla ei ole kokemusta eikä tietoa kummastakaan, joten mene pois ketjusta pätemästä kuvitelminesi. 

Alkuperäinen kysymys kuului, kannattaako intti käydä .

Vastasin omasta puolestani, että kyllä, se oli kokemuksena avartava.

Suurin osa varusmiespalveluksen suorittavista on rivisotilaita, vain pieni osa halukkaista pääsee ruk:n.

Tuo sarkastinen kuvaukseni alikersanttimaisesta(joka on se tavallisin asevelvollisen saama johtajakoulutus) kassojen esimiehestä oli toki vahvasti karrikoitu, mutta perustuu omiin kokemuksiin sekä armeija-aikaisista varusmiesjohtajista, että muutamista työelämässä kohtaamistani pikkuhitlereistä.

Toki armeijan johtajakoulutus lienee muuttunut 1990- luvun alusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.

Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.

Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin. 

Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".

Joo, mutta kukaan ei ole tuollaista typeryyttä väittänytkään ja itse vaihdoit nyt puheenaihetta. Minähän vain kumosin provon typerän väitteen, että armeijassa johtajina olisivat sellaiset, jotka vain huutavat eivätkä tiedä mitään siitä itse asiasta. Eivät ole. Ja kun he oppivat asia- ja osaamiskeskeisen vuorovaikutukseen ja rakentavaan motivointiin perustuvan johtamisen siellä, he lisäksi osaavat sitä soveltaa myös siviilielämässä.  Naama punaisena huutaja todennäköisesti ei ole armeijan johtajakoulutusta käynyt vaan kopioi jotain suvussa periytyviä haitallisia maneereita.

No itsehän sinä aloit selittämään jostain tehtaan työhommista, vaikka sellaiset asiat ei liity millään tavalla niihin asioihin mitä armeijassa opetetaan.

Ja ne sinun ihannoimasi armeijan johtajataidot eivät todellakaan toimi muualla kuin armeijassa. Siellä opetetaan vain asioita, joita tarvitaan porukan ohjaamisessa ja käskyttämisessä sotatilanteessa, eli ei liity kauheasti tavalliseen työelämään. Ei siellä todellakaan mitään työpaikkapsykologin teoriaa opeteta. Ja ihan turha lässyttä jostain rakentavasta motivoinnista, sillä armeijassa joku koulutussuunnitelmaan kuuluva homma joko hoidetaan tai sitten mennään niskottelusta esitutkintaan, ei siinä mitään äidillisiä motivointilässytyksiä todellakaan aleta höpöttämään. Vaikuttaa siltä että et ole itse armeijaa nähnytkään.

Sinun luulotelmasi ja houreesi kertovat hyvin, että sulla ei ole käsitystäkään armeijan johtamiskoulutuksesta tai johtamisesta. Ehkä olet käynyt intin joskus 40 vuotta sitten rivimiehenä, mutta luulen, että et lainkaan. 

Tiedän kyllä erittäin hyvin mitä armeijan johtajakoulutus sisältää, ja edelleen väitän ihan samaa mitä edellisessä viestissäni, eli en jaksa kirjoittaa sitä uudelleen. Ellet sitten tarkoita jotain luutnantista ylöspäin -koulutusta. Mutta jonkun alikessun tai kokelaan johtajakoulutuksen sisällöllä ei ole mitään tekemistä työelämän kanssa. Tai sitten olet työelämässä aika paska johtaja, kuten itse asiassa todella moni täällä onkin, ja sen takia monessa paikassa surkean pikkunatsijohtajan takia työilmapiiri on huono ja tuottavuus kärsii huomattavasti. Siinä sulle sitä mahtavaa armeijan johtajakoulutusta.

Samat syväjohtamisen periaatteet toimivat kaikessa johtamisessa. Pikkunatsijohtajat eivät noudata armeijan johtamisoppeja vaan jotain omista persoonallisuushäiriöistään tai traumoistaan juontuvia käytöshäiriöisiä kuvitelmia suuresta johtajuudestaan.

Sori vaan, mutta sinä vaikutat joltain kiihkomieliseltä kapiaiselta, joka ei tiedä oikean työelämän (siis ei mikään armeija-ura) johtamisesta yhtään mitään.

Ilmeisesti sinulla ei ole aiheesta mitään järkevää sanottavaa, kun joudut turvautumaan toisten keskustelijoiden panetteluun ilman minkäänlaisia perusteita. Fakta on kuitenkin se, että armeijan johtamiskoulutukseen ei sisälly natsismia eikä edes huutamista. Joskus 40 vuotta sitten kyllä, muttei enää. Näitä keinoja ei siellä edes käytetä. Siviilijohtamisessa moisiin turvautuvat eivät ole näitä taitojaan siis ainakaan armeijassa oppineet, vaan jossain muualla. Missä, en tiedä, mutta armeijaa siitä ei voi syyttää. 

En panetellut ketään, mutta kun toistat tuota samaa höpöhöpöä viestistä toiseen, niin se alkaa käydä melko turhauttavaksi, ja kerroin vaan mielipiteeni siitä millaiselta henkilöltä käytöksesi vaikuttaa. Ja pääpointtini ei ollut se, että sisältyykö armeijan johtamiskoulutukseen natsismia tai huutamista, vaan se, että se armeijan johtamiskoulutus on suunniteltu täysin erilaiseen ympäristöön kuin mitä työelämässä tarvittava johtamiskoulutus.  Ja jos tuo viesti nro 109 (klo 15:28) on sinun lähettämäsi, niin osoitat sillä täydellisesti että et tiedä työelämän johtamishommista yhtään mitään, etkä osaa yhtään vertailla armeijan ja työelämän johtamishommia keskenään. Ja sellaisen henkilön kanssa en viitsi tuhlata aikaa.

Ja siitä huolimatta koet tähdelliseksi tuhlata aikaasi kuvittelemalla jotain toisista keskustelijoista ja sättimällä heitä tästä, sen sijaan, että osallistuisit itse aihetta koskevaan keskusteluun asialinjalla. :D En tiedä itkisinkö vaiko nauraisinko, mutta ylimielisyytesi on ehkä enemmän huvittavan kuin säälittävän puolella, joten nauran. LOL XD

Jos tietäisit yhtään mitään siviilielämän johtajakoulutuksesta, niin tietäisit mm. sen, että sitä ei yleensä ole. Suurin osa vetää luontaisilla kyvyillään tai tosiaankin sillä armeijasta saamallaan opilla.