Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko armeijavuosi oikeasti kymppitonnien arvoinen kokemus?
19.03.2019 |
Vuosi armeijassa vs vuosi töissä. Itse valitsin duunin ja tienaamisen, mutta haluaisin kysyä teiltä armeijan käyneiltä: Jos näin jälkikäteen voisit vaihtaa armeijavuoden vuoden nettopalkkaan, tekisitkö niin? Vai oliko armeija elämän parasta aikaa ja et vaihtaisi kokemuksia pois edes rahasta?
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.
Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.
Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin.
Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".
Joo, mutta kukaan ei ole tuollaista typeryyttä väittänytkään ja itse vaihdoit nyt puheenaihetta. Minähän vain kumosin provon typerän väitteen, että armeijassa johtajina olisivat sellaiset, jotka vain huutavat eivätkä tiedä mitään siitä itse asiasta. Eivät ole. Ja kun he oppivat asia- ja osaamiskeskeisen vuorovaikutukseen ja rakentavaan motivointiin perustuvan johtamisen siellä, he lisäksi osaavat sitä soveltaa myös siviilielämässä. Naama punaisena huutaja todennäköisesti ei ole armeijan johtajakoulutusta käynyt vaan kopioi jotain suvussa periytyviä haitallisia maneereita.
No itsehän sinä aloit selittämään jostain tehtaan työhommista, vaikka sellaiset asiat ei liity millään tavalla niihin asioihin mitä armeijassa opetetaan.
Ja ne sinun ihannoimasi armeijan johtajataidot eivät todellakaan toimi muualla kuin armeijassa. Siellä opetetaan vain asioita, joita tarvitaan porukan ohjaamisessa ja käskyttämisessä sotatilanteessa, eli ei liity kauheasti tavalliseen työelämään. Ei siellä todellakaan mitään työpaikkapsykologin teoriaa opeteta. Ja ihan turha lässyttä jostain rakentavasta motivoinnista, sillä armeijassa joku koulutussuunnitelmaan kuuluva homma joko hoidetaan tai sitten mennään niskottelusta esitutkintaan, ei siinä mitään äidillisiä motivointilässytyksiä todellakaan aleta höpöttämään. Vaikuttaa siltä että et ole itse armeijaa nähnytkään.
Sinun luulotelmasi ja houreesi kertovat hyvin, että sulla ei ole käsitystäkään armeijan johtamiskoulutuksesta tai johtamisesta. Ehkä olet käynyt intin joskus 40 vuotta sitten rivimiehenä, mutta luulen, että et lainkaan.
Tiedän kyllä erittäin hyvin mitä armeijan johtajakoulutus sisältää, ja edelleen väitän ihan samaa mitä edellisessä viestissäni, eli en jaksa kirjoittaa sitä uudelleen. Ellet sitten tarkoita jotain luutnantista ylöspäin -koulutusta. Mutta jonkun alikessun tai kokelaan johtajakoulutuksen sisällöllä ei ole mitään tekemistä työelämän kanssa. Tai sitten olet työelämässä aika paska johtaja, kuten itse asiassa todella moni täällä onkin, ja sen takia monessa paikassa surkean pikkunatsijohtajan takia työilmapiiri on huono ja tuottavuus kärsii huomattavasti. Siinä sulle sitä mahtavaa armeijan johtajakoulutusta.
Samat syväjohtamisen periaatteet toimivat kaikessa johtamisessa. Pikkunatsijohtajat eivät noudata armeijan johtamisoppeja vaan jotain omista persoonallisuushäiriöistään tai traumoistaan juontuvia käytöshäiriöisiä kuvitelmia suuresta johtajuudestaan.
Sori vaan, mutta sinä vaikutat joltain kiihkomieliseltä kapiaiselta, joka ei tiedä oikean työelämän (siis ei mikään armeija-ura) johtamisesta yhtään mitään.
Ilmeisesti sinulla ei ole aiheesta mitään järkevää sanottavaa, kun joudut turvautumaan toisten keskustelijoiden panetteluun ilman minkäänlaisia perusteita. Fakta on kuitenkin se, että armeijan johtamiskoulutukseen ei sisälly natsismia eikä edes huutamista. Joskus 40 vuotta sitten kyllä, muttei enää. Näitä keinoja ei siellä edes käytetä. Siviilijohtamisessa moisiin turvautuvat eivät ole näitä taitojaan siis ainakaan armeijassa oppineet, vaan jossain muualla. Missä, en tiedä, mutta armeijaa siitä ei voi syyttää.
En panetellut ketään, mutta kun toistat tuota samaa höpöhöpöä viestistä toiseen, niin se alkaa käydä melko turhauttavaksi, ja kerroin vaan mielipiteeni siitä millaiselta henkilöltä käytöksesi vaikuttaa. Ja pääpointtini ei ollut se, että sisältyykö armeijan johtamiskoulutukseen natsismia tai huutamista, vaan se, että se armeijan johtamiskoulutus on suunniteltu täysin erilaiseen ympäristöön kuin mitä työelämässä tarvittava johtamiskoulutus. Ja jos tuo viesti nro 109 (klo 15:28) on sinun lähettämäsi, niin osoitat sillä täydellisesti että et tiedä työelämän johtamishommista yhtään mitään, etkä osaa yhtään vertailla armeijan ja työelämän johtamishommia keskenään. Ja sellaisen henkilön kanssa en viitsi tuhlata aikaa.
Ja siitä huolimatta koet tähdelliseksi tuhlata aikaasi kuvittelemalla jotain toisista keskustelijoista ja sättimällä heitä tästä, sen sijaan, että osallistuisit itse aihetta koskevaan keskusteluun asialinjalla. :D En tiedä itkisinkö vaiko nauraisinko, mutta ylimielisyytesi on ehkä enemmän huvittavan kuin säälittävän puolella, joten nauran. LOL XD
Jos tietäisit yhtään mitään siviilielämän johtajakoulutuksesta, niin tietäisit mm. sen, että sitä ei yleensä ole. Suurin osa vetää luontaisilla kyvyillään tai tosiaankin sillä armeijasta saamallaan opilla.
Jos toinen vastaa koko ajan samaa asiaa, mikä on selkeästi ihan hölynpölyä, niin ei sellaista tyyppiä jaksa loputtomiin kuunnella.
Ja jos väität, että mitään siviilielämän johtamiskoulutusta ei ole niin et kyllä tiedä korkeakouluopinnoista edes alkeita. Jos taas tarkoitit, että suurimmalla osalla siviilielämän johtajista ei ole mitään erityistä johtamiskoulutusta armeijan johtamiskoulutuksen lisäksi, niin siinä olet kyllä oikeassa, koska Suomessa on niin valtava määrä sellaisia johtajia jotka ovat umpisurkeita toimimaan johtajina työelämässä.
Korkeakouluopinnoissa ei käsitellä johtamista juuri muualla kuin maanpuolustuskorkeakoulussa. Ehkä jossain bisnesopinnoissa voidaan sivuta lähinnä strategisen johtamisen tasolla aineopintoihin liittyen, muttei muuten. Suurin osa liike-elämän johtajista ei tosiaan sellaista siviilikoulutusta ole sanut, ja sitä nimenomaan tarkoitin. Valtavat määrät taas ovat omaa toteennäyttämätöntä kuvitelmaasi, johon ei kukaan osaa suhtautua vakavasti.
Joku alikersantin koulutus tähtää lähinnä siihen, että saadaan käskytettyä kymmenen sotilaan porukka paikasta A paikkaan B. Jos jollain on huono asenne eikä meinaa totella, niin ei siellä mitään psykologin taitoja opeta sellaista varten, vaan heitetään esitutkintaan. Ja jos joku kuvittelee, että sellaisella alikessun "johtajakoulutuksella" joku liike-elämän johtaja tekee paskan vertaa, niin saa olla aika pahasti päästään sekaisin.
Siellä nimenomaan opetetaan motivoimaan ja johtamaan esimerkin kautta. Kuka tahansa tollo voi johtaa asiantuntijaryhmää hyvät bonarit porkkanana, mutta kun koulutetaan yhdeksässä kuukaudessa ihminen johtamaan veroisiaan kohtaamaan kuoleman niin todellakin siihen koulutuksen laatuun pitää panostaa.
Jos tässä firmassa johtaisin vähäistä minulle allokoitua sakkia (ns korkeakoulutettua) joskus saamani RUK-opin mukaan, saisin katsoa uutta duunia hyvinkin pian. Sen verran kaukana työelämän tarpeista on tuo sotavaltion tarjoama "johtamisen alkeiskoulutus."
Avainsana ”joskus”.
On hankala uskoa että jotkut kuvittelevat ilman mitään johtajakoulutusta ja -kokemusta olevan parempi johtaja kuin lähes vuoden intensiivisen asian opettelun myötä. Mutta ihmisten irrationaaliseen uskomusten kokoelmaan on rajaton.
Joka tapauksessa lähes poikkeuksetta armeijajohtamisen kritiikki perustuu miehistötason kokemukseen kylmän sodan aikojen mallisen ”pojista miehiä” -kurikoulun ajalta. Se siitä siis. Ja se poikkeus on aina sivari, totaali taikka vapautettu, jolla henkkoht kauna tai ideologia ymmärrettävästi vääristää.
On tietenkin paljon ihmisiä jotka eivät ymmärrä ja osaa soveltaa oppimaansa. Johtamistaitojakaan. Jos on omaksuttu jäykästi tietty tapa johtaa täysin pihallolevia keskivertoalokkaita suoraan koulun penkiltä ja äidin helmoista raavittuna, niin tietenkään samat käytännön menetelmät eivät ole hedelmällisiä vaikkapa asiantuntijoiden johtamisessa. Se on kuitenkin vain omaa kyvyttömyyttä jos ei osaa soveltaa eikä ole omaksunut laajempaa keinovalikoimaa. Nimeomaan ihmisten johtamisessa johtajan pitää mukautua alaisennpersoonaan ja ominaisuuksiin eikä toisinpäin. Se on hyvää johtajuutta ja sitä armeijakin painottaa koulutuksessaan. Omasta huonoudestaan on turha syyttää armeijan hyvää koulutusta, jos sitä ei vaan ole omaksunut.
Näppärästi sait käännettyä tämän minun kyvyttömyydekseni.
Mitäs veikkaat kumpi toimii työelämässä paremmin: Partiossa 10 vuoden (ns vastuunakkivuisia noin 7) aikanani oppilani tavat motivoida/vastuullistaa _oikeasti_ vertaisiani, vai 3+3 kk aika "maan parhaassa johtamiskoulussa"? Huomioithan että jo 16v nulikkana saapi komppaniatason järkkäilypestiä, ihan oman halun mukaan...
RUK-tuvassani SissiK:ssa oli muuten puolet Partio-taustalla (väh 5v). Jostain syystä "tornin johtamiskoulutus" oli yhteinen huvinaiheemme...
Minä en kääntänyt mitään mihinkään. Sinä itse sanoit, ettet voisi hyödyntää RUK:in johtajaoppeja työssäsi. Joko oppisi ovat kylmän sodan aikaisia tai sitten sinä olet kyvytön niitä hyödyntämään. Teit itse tuon asetelman omalla lausunnollasi.
Partion hyödyllisyyttä monessa asiassa en kiistä eikä kukaan muukaan ole niin tehnyt. Sinä et nyt vaan huomannut, että partiosta ei tässä ketjussa ole kysymys alkuunkaan. Sitä varten voit avata oman ketjusi mikäli kiinnostaa.
RUK-aikani oli ns syväjohtamisen aikaa (joskin alussa), eli ei mitään "kylmää sotaa" vaan suht modernia. Edelleen, jos ammentaisin niitä RUK-oppeja (jopa sovellettuna) työpaikallani, hakisin hyvin nopeasti uusia hommia. Onnekseni minulla on huomattavasti soveliaampia oppeja käytössän...
Opiskelen huvikseni ja vähän päivittääkseni osaamistanikin ilta-AMK:ssa. Mahdollisuus olisi myös hankkia johtamistaidon opinnot, josta puolet (15op) voisi kuitata suoraan Partion johtajatodistusten perusteella (18v ja sen jälkeen hankituilla). RUK-todistukseni olisi vessapaperin arvoinen tuossa kuittaamisessa. Eli minkähän takia opetusministeriö on noin pahasti dissannut varusmieskoulutuksessa sadun johtajakokemuksen, vastaava kuittausmahdollisuus olisi vasta ammattiupseerin papereilla...
Jos lopetettaisiin se paskapuhe RUK:n arvosta maan parhaana johtajakouluna, niin voisi olla suht tyytyväinen, sillä ei ole mitään tilausta työelämän kannalta. RUK:n ainoa etu Partioon nähden on tietynlainen "muottistandardi", samaa liideri-wannabe-tapausta kloonina toisistaan. Partion heikkous on lippukuntien ja/tai piirien väliset erot vaikka erityisesti piireissä onkin profimpaan suuntaan. Jos säkä käy, saat työelämässä erittäin hyvin hyödynnettävää johtamisoppia (esim koko lippukunnan Lapin-vaelluksen junailu), jos taas on tarjolla lamaantunut kaupunkilippukunta, niin suurin järkkäilypestisi (kärjistäen) voi olla askartelutarvikkeiden hankinta koloiltaa varten.
Seuraavan kerran kun jossain ylistät varusmiespalvelun aikaisen johtajakokemuksen hyödyllisyydestä työelämässä, toivottavasti myös ymmärrät että on instanssi joka tarjoaa huomattavasti paremmat eväät tuohon tarkoitukseen - myös tytöille, jo silloin paheksumasi kylmän sodan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaihtaisi. Rahaa on tarpeeksi nytkin ja voin tituleerata itseäni sotilaaksi ja aliupseeriksi. Harva eurooppalainen on ampunut konekiväärillä, singolla jne. Oikeilla ammuksilla.
Sen takia kaiken maailman ranskalaiset, espanjalaiset ja hollantilaiset miehet on varmaan niin femiinisiä koska eivät ole käyneet armeijaa. En kunnioita heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.
Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.
Et ole selkeästikään käynyt minkäänlaista armeijan tarjoamaa johtajakoulutusta, ainakaan tällä vuosituhannella. Toki koulutusta saa muualtakin, mutta RUK on varsin hyvin verrattavissa laadultaan noihin luettelemiisi, ja ennen kaikkea arvokasta on sen koulutuksen lisäksi saatu johtajakokemus.
Sinä selkeästi olet itse just päässyt pihalle intistä ja vieläkin uskottelet tuota propagandaa. Tai sitten et ole mitään amistasoa korkeammissa hommissa. Varmaan uskot myös siihen, että sinua suojaa joku ”esimiestä suojaava laki” että jos joku normi jääkäri sun käskemästä porukasta kun vetää turpaan sua saa muka jonkun isommankin syytteen kuin pahoinpitelyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.
Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.
Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin.
Tuskin siellä armeijan johtajakoulutuksessa opetetaan yhtään sen enempää jonkun tehtaan työhommista, eli todennäköisesti se yliopistosta vastavalmistunut, hyvät teoreettiset tiedot omaava kuikelo on miljoona kertaa sopivampi työhönsä kuin joku naama punaisena möykkäävä alikersantti joka ei osaa muuta kuin huutaa "asento!" ja "lepo!".
Joo, mutta kukaan ei ole tuollaista typeryyttä väittänytkään ja itse vaihdoit nyt puheenaihetta. Minähän vain kumosin provon typerän väitteen, että armeijassa johtajina olisivat sellaiset, jotka vain huutavat eivätkä tiedä mitään siitä itse asiasta. Eivät ole. Ja kun he oppivat asia- ja osaamiskeskeisen vuorovaikutukseen ja rakentavaan motivointiin perustuvan johtamisen siellä, he lisäksi osaavat sitä soveltaa myös siviilielämässä. Naama punaisena huutaja todennäköisesti ei ole armeijan johtajakoulutusta käynyt vaan kopioi jotain suvussa periytyviä haitallisia maneereita.
No itsehän sinä aloit selittämään jostain tehtaan työhommista, vaikka sellaiset asiat ei liity millään tavalla niihin asioihin mitä armeijassa opetetaan.
Ja ne sinun ihannoimasi armeijan johtajataidot eivät todellakaan toimi muualla kuin armeijassa. Siellä opetetaan vain asioita, joita tarvitaan porukan ohjaamisessa ja käskyttämisessä sotatilanteessa, eli ei liity kauheasti tavalliseen työelämään. Ei siellä todellakaan mitään työpaikkapsykologin teoriaa opeteta. Ja ihan turha lässyttä jostain rakentavasta motivoinnista, sillä armeijassa joku koulutussuunnitelmaan kuuluva homma joko hoidetaan tai sitten mennään niskottelusta esitutkintaan, ei siinä mitään äidillisiä motivointilässytyksiä todellakaan aleta höpöttämään. Vaikuttaa siltä että et ole itse armeijaa nähnytkään.
Sinun luulotelmasi ja houreesi kertovat hyvin, että sulla ei ole käsitystäkään armeijan johtamiskoulutuksesta tai johtamisesta. Ehkä olet käynyt intin joskus 40 vuotta sitten rivimiehenä, mutta luulen, että et lainkaan.
Tiedän kyllä erittäin hyvin mitä armeijan johtajakoulutus sisältää, ja edelleen väitän ihan samaa mitä edellisessä viestissäni, eli en jaksa kirjoittaa sitä uudelleen. Ellet sitten tarkoita jotain luutnantista ylöspäin -koulutusta. Mutta jonkun alikessun tai kokelaan johtajakoulutuksen sisällöllä ei ole mitään tekemistä työelämän kanssa. Tai sitten olet työelämässä aika paska johtaja, kuten itse asiassa todella moni täällä onkin, ja sen takia monessa paikassa surkean pikkunatsijohtajan takia työilmapiiri on huono ja tuottavuus kärsii huomattavasti. Siinä sulle sitä mahtavaa armeijan johtajakoulutusta.
Samat syväjohtamisen periaatteet toimivat kaikessa johtamisessa. Pikkunatsijohtajat eivät noudata armeijan johtamisoppeja vaan jotain omista persoonallisuushäiriöistään tai traumoistaan juontuvia käytöshäiriöisiä kuvitelmia suuresta johtajuudestaan.
Sori vaan, mutta sinä vaikutat joltain kiihkomieliseltä kapiaiselta, joka ei tiedä oikean työelämän (siis ei mikään armeija-ura) johtamisesta yhtään mitään.
Ilmeisesti sinulla ei ole aiheesta mitään järkevää sanottavaa, kun joudut turvautumaan toisten keskustelijoiden panetteluun ilman minkäänlaisia perusteita. Fakta on kuitenkin se, että armeijan johtamiskoulutukseen ei sisälly natsismia eikä edes huutamista. Joskus 40 vuotta sitten kyllä, muttei enää. Näitä keinoja ei siellä edes käytetä. Siviilijohtamisessa moisiin turvautuvat eivät ole näitä taitojaan siis ainakaan armeijassa oppineet, vaan jossain muualla. Missä, en tiedä, mutta armeijaa siitä ei voi syyttää.
En panetellut ketään, mutta kun toistat tuota samaa höpöhöpöä viestistä toiseen, niin se alkaa käydä melko turhauttavaksi, ja kerroin vaan mielipiteeni siitä millaiselta henkilöltä käytöksesi vaikuttaa. Ja pääpointtini ei ollut se, että sisältyykö armeijan johtamiskoulutukseen natsismia tai huutamista, vaan se, että se armeijan johtamiskoulutus on suunniteltu täysin erilaiseen ympäristöön kuin mitä työelämässä tarvittava johtamiskoulutus. Ja jos tuo viesti nro 109 (klo 15:28) on sinun lähettämäsi, niin osoitat sillä täydellisesti että et tiedä työelämän johtamishommista yhtään mitään, etkä osaa yhtään vertailla armeijan ja työelämän johtamishommia keskenään. Ja sellaisen henkilön kanssa en viitsi tuhlata aikaa.
Ja siitä huolimatta koet tähdelliseksi tuhlata aikaasi kuvittelemalla jotain toisista keskustelijoista ja sättimällä heitä tästä, sen sijaan, että osallistuisit itse aihetta koskevaan keskusteluun asialinjalla. :D En tiedä itkisinkö vaiko nauraisinko, mutta ylimielisyytesi on ehkä enemmän huvittavan kuin säälittävän puolella, joten nauran. LOL XD
Jos tietäisit yhtään mitään siviilielämän johtajakoulutuksesta, niin tietäisit mm. sen, että sitä ei yleensä ole. Suurin osa vetää luontaisilla kyvyillään tai tosiaankin sillä armeijasta saamallaan opilla.
Jos toinen vastaa koko ajan samaa asiaa, mikä on selkeästi ihan hölynpölyä, niin ei sellaista tyyppiä jaksa loputtomiin kuunnella.
Ja jos väität, että mitään siviilielämän johtamiskoulutusta ei ole niin et kyllä tiedä korkeakouluopinnoista edes alkeita. Jos taas tarkoitit, että suurimmalla osalla siviilielämän johtajista ei ole mitään erityistä johtamiskoulutusta armeijan johtamiskoulutuksen lisäksi, niin siinä olet kyllä oikeassa, koska Suomessa on niin valtava määrä sellaisia johtajia jotka ovat umpisurkeita toimimaan johtajina työelämässä.
Korkeakouluopinnoissa ei käsitellä johtamista juuri muualla kuin maanpuolustuskorkeakoulussa. Ehkä jossain bisnesopinnoissa voidaan sivuta lähinnä strategisen johtamisen tasolla aineopintoihin liittyen, muttei muuten. Suurin osa liike-elämän johtajista ei tosiaan sellaista siviilikoulutusta ole sanut, ja sitä nimenomaan tarkoitin. Valtavat määrät taas ovat omaa toteennäyttämätöntä kuvitelmaasi, johon ei kukaan osaa suhtautua vakavasti.
Joku alikersantin koulutus tähtää lähinnä siihen, että saadaan käskytettyä kymmenen sotilaan porukka paikasta A paikkaan B. Jos jollain on huono asenne eikä meinaa totella, niin ei siellä mitään psykologin taitoja opeta sellaista varten, vaan heitetään esitutkintaan. Ja jos joku kuvittelee, että sellaisella alikessun "johtajakoulutuksella" joku liike-elämän johtaja tekee paskan vertaa, niin saa olla aika pahasti päästään sekaisin.
Siellä nimenomaan opetetaan motivoimaan ja johtamaan esimerkin kautta. Kuka tahansa tollo voi johtaa asiantuntijaryhmää hyvät bonarit porkkanana, mutta kun koulutetaan yhdeksässä kuukaudessa ihminen johtamaan veroisiaan kohtaamaan kuoleman niin todellakin siihen koulutuksen laatuun pitää panostaa.
Jos tässä firmassa johtaisin vähäistä minulle allokoitua sakkia (ns korkeakoulutettua) joskus saamani RUK-opin mukaan, saisin katsoa uutta duunia hyvinkin pian. Sen verran kaukana työelämän tarpeista on tuo sotavaltion tarjoama "johtamisen alkeiskoulutus."
Avainsana ”joskus”.
On hankala uskoa että jotkut kuvittelevat ilman mitään johtajakoulutusta ja -kokemusta olevan parempi johtaja kuin lähes vuoden intensiivisen asian opettelun myötä. Mutta ihmisten irrationaaliseen uskomusten kokoelmaan on rajaton.
Joka tapauksessa lähes poikkeuksetta armeijajohtamisen kritiikki perustuu miehistötason kokemukseen kylmän sodan aikojen mallisen ”pojista miehiä” -kurikoulun ajalta. Se siitä siis. Ja se poikkeus on aina sivari, totaali taikka vapautettu, jolla henkkoht kauna tai ideologia ymmärrettävästi vääristää.
On tietenkin paljon ihmisiä jotka eivät ymmärrä ja osaa soveltaa oppimaansa. Johtamistaitojakaan. Jos on omaksuttu jäykästi tietty tapa johtaa täysin pihallolevia keskivertoalokkaita suoraan koulun penkiltä ja äidin helmoista raavittuna, niin tietenkään samat käytännön menetelmät eivät ole hedelmällisiä vaikkapa asiantuntijoiden johtamisessa. Se on kuitenkin vain omaa kyvyttömyyttä jos ei osaa soveltaa eikä ole omaksunut laajempaa keinovalikoimaa. Nimeomaan ihmisten johtamisessa johtajan pitää mukautua alaisennpersoonaan ja ominaisuuksiin eikä toisinpäin. Se on hyvää johtajuutta ja sitä armeijakin painottaa koulutuksessaan. Omasta huonoudestaan on turha syyttää armeijan hyvää koulutusta, jos sitä ei vaan ole omaksunut.
Näppärästi sait käännettyä tämän minun kyvyttömyydekseni.
Mitäs veikkaat kumpi toimii työelämässä paremmin: Partiossa 10 vuoden (ns vastuunakkivuisia noin 7) aikanani oppilani tavat motivoida/vastuullistaa _oikeasti_ vertaisiani, vai 3+3 kk aika "maan parhaassa johtamiskoulussa"? Huomioithan että jo 16v nulikkana saapi komppaniatason järkkäilypestiä, ihan oman halun mukaan...
RUK-tuvassani SissiK:ssa oli muuten puolet Partio-taustalla (väh 5v). Jostain syystä "tornin johtamiskoulutus" oli yhteinen huvinaiheemme...
Minä en kääntänyt mitään mihinkään. Sinä itse sanoit, ettet voisi hyödyntää RUK:in johtajaoppeja työssäsi. Joko oppisi ovat kylmän sodan aikaisia tai sitten sinä olet kyvytön niitä hyödyntämään. Teit itse tuon asetelman omalla lausunnollasi.
Partion hyödyllisyyttä monessa asiassa en kiistä eikä kukaan muukaan ole niin tehnyt. Sinä et nyt vaan huomannut, että partiosta ei tässä ketjussa ole kysymys alkuunkaan. Sitä varten voit avata oman ketjusi mikäli kiinnostaa.
RUK-aikani oli ns syväjohtamisen aikaa (joskin alussa), eli ei mitään "kylmää sotaa" vaan suht modernia. Edelleen, jos ammentaisin niitä RUK-oppeja (jopa sovellettuna) työpaikallani, hakisin hyvin nopeasti uusia hommia. Onnekseni minulla on huomattavasti soveliaampia oppeja käytössän...
Opiskelen huvikseni ja vähän päivittääkseni osaamistanikin ilta-AMK:ssa. Mahdollisuus olisi myös hankkia johtamistaidon opinnot, josta puolet (15op) voisi kuitata suoraan Partion johtajatodistusten perusteella (18v ja sen jälkeen hankituilla). RUK-todistukseni olisi vessapaperin arvoinen tuossa kuittaamisessa. Eli minkähän takia opetusministeriö on noin pahasti dissannut varusmieskoulutuksessa sadun johtajakokemuksen, vastaava kuittausmahdollisuus olisi vasta ammattiupseerin papereilla...
Jos lopetettaisiin se paskapuhe RUK:n arvosta maan parhaana johtajakouluna, niin voisi olla suht tyytyväinen, sillä ei ole mitään tilausta työelämän kannalta. RUK:n ainoa etu Partioon nähden on tietynlainen "muottistandardi", samaa liideri-wannabe-tapausta kloonina toisistaan. Partion heikkous on lippukuntien ja/tai piirien väliset erot vaikka erityisesti piireissä onkin profimpaan suuntaan. Jos säkä käy, saat työelämässä erittäin hyvin hyödynnettävää johtamisoppia (esim koko lippukunnan Lapin-vaelluksen junailu), jos taas on tarjolla lamaantunut kaupunkilippukunta, niin suurin järkkäilypestisi (kärjistäen) voi olla askartelutarvikkeiden hankinta koloiltaa varten.
Seuraavan kerran kun jossain ylistät varusmiespalvelun aikaisen johtajakokemuksen hyödyllisyydestä työelämässä, toivottavasti myös ymmärrät että on instanssi joka tarjoaa huomattavasti paremmat eväät tuohon tarkoitukseen - myös tytöille, jo silloin paheksumasi kylmän sodan aikana.
Tämä partiomeuhkaamisesi on edelleen off-topic ja turhaa. Se ei liity mitenkään aiheeseen. On ilmiselvää, että jos toimii missä tahansa järjestössä tai organisaatiossa vuosikausia vastuutehtävissä ja johtavassa asemassa, niin siitä kertyy taitoja ja kokemuksia, joista on edelleen hyötyä vastaavissa hommissa myöhemmin. Niin myös varusmiespalveluksessakin.
Jos väität saaneesi syväjohtamisen koulutusta mutta että siitä ei olisi hyötyä työelämässä vaan seuraisi potkut, niin et varmuudella ole joko sitä saanut tai ainakaan ymmärtänyt, taikka sitten firmasi johtamiskulttuuri on jotakuinkin keskiajalta peräisin.
Syväjohtamisen kulmakivet ovat:
-luottamuksen rakentaminen (luottamus),
-inspiroiva tapa motivoida (innostus),
-älyllinen stimulointi (oppiminen) sekä
-ihmisen yksilöllinen kohtaaminen (arvostus)
Nuo ovat juuri niitä asioita joita erityisesti asiantuntijaorganisaation ihmisjohtamisessa on ihan välttämätöntä hyödyntää jotta porukka menestyisi ja tulosta syntyisi. Noiden vastakohta on management by perkele eli auktoriteettiin, rangaistuksen uhkaan, mielivaltaan ja nyrkkisääntöihin vetoaminen. Mikäli olet töissä firmassa, joissa syväjohtamisen periaatteiden toteuttaminen on potkujen uhalla kielletty, niin se kertoo vai siitä firmasta, ei niinkään armeijan johtamiskoulutuksesta. Eikä muuten mitään hyvää.
Tässä on sitä armeijan tarjoamaa asiallista johtamista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on sitä armeijan tarjoamaa asiallista johtamista...
No, tuo on sitä neljännesvuosisadan takaista johtamiskulttuuria tuo, yhdistettynä prikaatin kyvyttömimpään alokkaaseen ensimmäistä kertaa kyseistä harjoitusta tekemässä.
Ai onko Suomen puolustaminen arvokasta? No kyllä se on, enkä laske sille henkilökohtaista hintalappua. Henkihän siinä pahimmillaan lähtee, mitä siinä parit kymppitonnit tuntuu? Puhutaan vähän tärkeemmistä asioista kuin rahasta, pohjimmiltaan myös esim siitä, että sitä rahaa ja työtä on ja sillä on arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai onko Suomen puolustaminen arvokasta? No kyllä se on, enkä laske sille henkilökohtaista hintalappua. Henkihän siinä pahimmillaan lähtee, mitä siinä parit kymppitonnit tuntuu? Puhutaan vähän tärkeemmistä asioista kuin rahasta, pohjimmiltaan myös esim siitä, että sitä rahaa ja työtä on ja sillä on arvoa.
Mitä oikein tuolla loppulauseellasi tarkoititit ?
Puhutaan 'rahaa tärkeämmistä asioista', mutta kuitenkin pohjimmiltaan siis siitä 'että sitä rahaa on' ???
Eihän tuossa lauseessasi nyt ole päätä eikä häntää mistä tarttua siihen , eli miten sen voisi ymmärtää.
Tutki vähän historiankirjoista sotien historiaa, niin huomaat pian ,että kaikissa sodissa on ensisijaisesti kyse rahasta ja sen tuottamisesta (jollekin) . Eikö muka jokainen päivä ,( oli sitten Irakin ,tai Vietnamin sodassa) ole maksanut ihan tähtitieteellisiä summia !
Vai EI siis muka ole kyse LAINKAAN rahasta...
Hah, hah, haa tuota sinun romanttis- isänmaallista naiviuttasi , etten paremmin sano !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai onko Suomen puolustaminen arvokasta? No kyllä se on, enkä laske sille henkilökohtaista hintalappua. Henkihän siinä pahimmillaan lähtee, mitä siinä parit kymppitonnit tuntuu? Puhutaan vähän tärkeemmistä asioista kuin rahasta, pohjimmiltaan myös esim siitä, että sitä rahaa ja työtä on ja sillä on arvoa.
Mitä oikein tuolla loppulauseellasi tarkoititit ?
Puhutaan 'rahaa tärkeämmistä asioista', mutta kuitenkin pohjimmiltaan siis siitä 'että sitä rahaa on' ???
Eihän tuossa lauseessasi nyt ole päätä eikä häntää mistä tarttua siihen , eli miten sen voisi ymmärtää.
Tutki vähän historiankirjoista sotien historiaa, niin huomaat pian ,että kaikissa sodissa on ensisijaisesti kyse rahasta ja sen tuottamisesta (jollekin) . Eikö muka jokainen päivä ,( oli sitten Irakin ,tai Vietnamin sodassa) ole maksanut ihan tähtitieteellisiä summia !
Vai EI siis muka ole kyse LAINKAAN rahasta...
Hah, hah, haa tuota sinun romanttis- isänmaallista naiviuttasi , etten paremmin sano !
Siitä, että puolustusvoimat puolustaa suomalaista laillista yhteiskuntajärjestystä ja Suomen poliittista ja diplomaattista suvereniteettia. Nämä itsessään ovat itseisarvoja, mutta sellaisenaan myös olemassaolon ehtoja rahassa mitattaville asioille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun pojalle ainakin oli. Ajoi rekkakortin kaikilla lisämausteilla (polttoaineen kuljetusluvat mm.), se lienee melko hintava siviilissä hankittuna.
Aika monella on hukassa se perimmäinen syy, että miksi Suomessa on kaaderijärjestelmä ja miksi armeija käydään. Ja se syy ei ole mikään elämysmatkailu tms. vaan Suomen puolustaminen sotatilanteessa ja uskottavan puolustuksen ylläpito, jotta sotatilanteeseen ei edes jouduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi poikani sai valita, meneekö vai ei. Käytti sitten senkin ajan viisaammin eli opiskeluun.
Miten voi olla niin että voi itse valita? Eikös se ole aina että joko pakko mennä tai vapautus. Onko kyseessä joku soijapoika?
Tietyissä terveyssyistä voi itse valita. Omakin poikani sai itse valita meneekö vai ei, kun "vamma" on sellainen, että lääkärit tuumasi, että se on nyt ihan sun omasta päätösestä kiinni, että koetko olevasi kykeneväinen ja omalla vastuulla lähdet, jos lähdet. Poika päätti lähteä kokeilemaan. Oli lopulta sen minimiajan siellä ja tuli kotiin. Kuulemma välillä teki mieli luovuttaa, mutta sinnillä selvisi. Poika on siis paperilla kuulovammainen, koska toinen korva on lähes kuuro. Käytännössä kuitenkin kuulee yhtä hyvin kuin muutkin, kun toisessa korvassa on normaali kuulo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai onko Suomen puolustaminen arvokasta? No kyllä se on, enkä laske sille henkilökohtaista hintalappua. Henkihän siinä pahimmillaan lähtee, mitä siinä parit kymppitonnit tuntuu? Puhutaan vähän tärkeemmistä asioista kuin rahasta, pohjimmiltaan myös esim siitä, että sitä rahaa ja työtä on ja sillä on arvoa.
Mitä oikein tuolla loppulauseellasi tarkoititit ?
Puhutaan 'rahaa tärkeämmistä asioista', mutta kuitenkin pohjimmiltaan siis siitä 'että sitä rahaa on' ???
Eihän tuossa lauseessasi nyt ole päätä eikä häntää mistä tarttua siihen , eli miten sen voisi ymmärtää.
Tutki vähän historiankirjoista sotien historiaa, niin huomaat pian ,että kaikissa sodissa on ensisijaisesti kyse rahasta ja sen tuottamisesta (jollekin) . Eikö muka jokainen päivä ,( oli sitten Irakin ,tai Vietnamin sodassa) ole maksanut ihan tähtitieteellisiä summia !
Vai EI siis muka ole kyse LAINKAAN rahasta...
Hah, hah, haa tuota sinun romanttis- isänmaallista naiviuttasi , etten paremmin sano !
Siitä, että puolustusvoimat puolustaa suomalaista laillista yhteiskuntajärjestystä ja Suomen poliittista ja diplomaattista suvereniteettia. Nämä itsessään ovat itseisarvoja, mutta sellaisenaan myös olemassaolon ehtoja rahassa mitattaville asioille.
Puolustusvoimat puolustivat Suomea viimeksi maailmansodassa n. 80 vuotta sitten.
Jatkosodan aikana ne sitten hyökkäsivät ja joutuivat tietysti puolustuskannalle lopuksi, kun hyökkäys Saksan rinnalla meni tunnetusti mönkään.
Sen sodan jälkeen ne ovatkin sitten lähinnä vain kuluttaneet verorahoja tässä maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai onko Suomen puolustaminen arvokasta? No kyllä se on, enkä laske sille henkilökohtaista hintalappua. Henkihän siinä pahimmillaan lähtee, mitä siinä parit kymppitonnit tuntuu? Puhutaan vähän tärkeemmistä asioista kuin rahasta, pohjimmiltaan myös esim siitä, että sitä rahaa ja työtä on ja sillä on arvoa.
Mitä oikein tuolla loppulauseellasi tarkoititit ?
Puhutaan 'rahaa tärkeämmistä asioista', mutta kuitenkin pohjimmiltaan siis siitä 'että sitä rahaa on' ???
Eihän tuossa lauseessasi nyt ole päätä eikä häntää mistä tarttua siihen , eli miten sen voisi ymmärtää.
Tutki vähän historiankirjoista sotien historiaa, niin huomaat pian ,että kaikissa sodissa on ensisijaisesti kyse rahasta ja sen tuottamisesta (jollekin) . Eikö muka jokainen päivä ,( oli sitten Irakin ,tai Vietnamin sodassa) ole maksanut ihan tähtitieteellisiä summia !
Vai EI siis muka ole kyse LAINKAAN rahasta...
Hah, hah, haa tuota sinun romanttis- isänmaallista naiviuttasi , etten paremmin sano !
Siitä, että puolustusvoimat puolustaa suomalaista laillista yhteiskuntajärjestystä ja Suomen poliittista ja diplomaattista suvereniteettia. Nämä itsessään ovat itseisarvoja, mutta sellaisenaan myös olemassaolon ehtoja rahassa mitattaville asioille.
Puolustusvoimat puolustivat Suomea viimeksi maailmansodassa n. 80 vuotta sitten.
Jatkosodan aikana ne sitten hyökkäsivät ja joutuivat tietysti puolustuskannalle lopuksi, kun hyökkäys Saksan rinnalla meni tunnetusti mönkään.
Sen sodan jälkeen ne ovatkin sitten lähinnä vain kuluttaneet verorahoja tässä maassa.
Höpö höpö, pitävät huolen siitä, että tänne ei niin vain tulla, tai edes ajatella tultavan.
Toki valitettavaa, että jopa puolustusvoimat itse on lähtenyt tämän alkuperäisen tarkoituksen häivyttävän retoriikan tielle.
Valitsisin yhä intin. Ja valitsin vapaaehtoisena naisena silloinkin, kun sen kävin. On muuten vaikuttanut merkittävästi yllättäen myös työelämääni, positiivisesti siis, vaikka alani onkin periaatteessa ihan erilainen. Niitä kavereita ja oman venymiskyvyn kokemuksia en pois vaihtaisi.
2000-sukupolvi varmaan luovuttaa ihan mielellään Suomen jollekin toiselle valtiolle. Eihän se nyt ole mitenkään ekologista sotiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai onko Suomen puolustaminen arvokasta? No kyllä se on, enkä laske sille henkilökohtaista hintalappua. Henkihän siinä pahimmillaan lähtee, mitä siinä parit kymppitonnit tuntuu? Puhutaan vähän tärkeemmistä asioista kuin rahasta, pohjimmiltaan myös esim siitä, että sitä rahaa ja työtä on ja sillä on arvoa.
Mitä oikein tuolla loppulauseellasi tarkoititit ?
Puhutaan 'rahaa tärkeämmistä asioista', mutta kuitenkin pohjimmiltaan siis siitä 'että sitä rahaa on' ???
Eihän tuossa lauseessasi nyt ole päätä eikä häntää mistä tarttua siihen , eli miten sen voisi ymmärtää.
Tutki vähän historiankirjoista sotien historiaa, niin huomaat pian ,että kaikissa sodissa on ensisijaisesti kyse rahasta ja sen tuottamisesta (jollekin) . Eikö muka jokainen päivä ,( oli sitten Irakin ,tai Vietnamin sodassa) ole maksanut ihan tähtitieteellisiä summia !
Vai EI siis muka ole kyse LAINKAAN rahasta...
Hah, hah, haa tuota sinun romanttis- isänmaallista naiviuttasi , etten paremmin sano !
Siitä, että puolustusvoimat puolustaa suomalaista laillista yhteiskuntajärjestystä ja Suomen poliittista ja diplomaattista suvereniteettia. Nämä itsessään ovat itseisarvoja, mutta sellaisenaan myös olemassaolon ehtoja rahassa mitattaville asioille.
Puolustusvoimat puolustivat Suomea viimeksi maailmansodassa n. 80 vuotta sitten.
Jatkosodan aikana ne sitten hyökkäsivät ja joutuivat tietysti puolustuskannalle lopuksi, kun hyökkäys Saksan rinnalla meni tunnetusti mönkään.
Sen sodan jälkeen ne ovatkin sitten lähinnä vain kuluttaneet verorahoja tässä maassa.
Höpö höpö, pitävät huolen siitä, että tänne ei niin vain tulla, tai edes ajatella tultavan.
Toki valitettavaa, että jopa puolustusvoimat itse on lähtenyt tämän alkuperäisen tarkoituksen häivyttävän retoriikan tielle.
Minkä ihmeen " alkuperäisen tarkoituksen" ?
Mikäli siitä viime sodasta puhutaan, niin sen tarkoitushan oli ainoastaan saada sitä 'lebensraumia' (eli elintilaa) nk. arjalaisiksi katsotulle ja kelpuutetulle germaanilaisperäiselle väestölle.
Slaavilainen 'alirotu' taas oli tarkoitus aluksi orjuuttaa, sitten hävittää kokonaan ja Moskovan päälle oli A.H:n suunnitelmissa laittaa tekojärvi.
Ja täman kaiken saavuttamisen avuksi Suomikin sitten lähti sitä 'Suur-Saksaa' auttamaan.
Suur-Saksan Suuri Johtaja (isolla j:llä) oli luvannut auttaa tekemään pienestä, mutta suunnitelmille uskollisesta Suomesta uuden uskomattoman kokoisen Suur-Suomen siinä ohessa.
No, kuten tiedetään suunnitelma ei sitten ihan onnistunut , eikä jäänyt edes puolitiehensä, kun sieltä jouduttiinkin tulemaan rytinällä takaisin...
'Kaikk' mänj ', eikä riittäntkää' (kuten jälkeenpäin jouduttiin toteamaan).
Sitten suomalaiset pakotettiin (sen 'alkuperäisen') vihollisensa toimesta ajamaan ne ('alun perin') ns. aseveljensä pois maastaan ,eli siis täältä Suomesta ja vielä tarkemmin sanottuna Suomen Lapista.
Kun tämä tehtävä oli suoritettu, jouduttiin entiselle viholliselle luovuttamaan (menetetyn Karjalan lisäksi) myös kokonainen paikkakunta (Kirkkonummi laivastotukikohtineen) yli kymmeneksi vuodeksi ja Hotelli Torni H:gistä kenr. Zdanovin johtaman, Suomen valvontakomission pääpaikaksi.
Sotakorvauksia makseltiin 10:n vuoden ajan ja päälle päätteeksi vuonna 1948 jouduttiin solminaan YYA (= ' ystävyys, yhteistyö, ja avunantosopimus') Neuvostoliiton kanssa (jossa Suomi sitoutui puolustamaan NL: ää mikäli ' Saksa, tai joku sen kanssa liittoutunut valtio yrittäisi hyökätä Neuvostoliittoon Suomen kautta' .
Tässä tarkoituksessa Suomella täytyi tietenkin olla armeija,( jonka kokoa 'veli venäläinen' tietystikin tarkkaan valvoi ja joka oli jo rauhansopimuksessakin määrätty tietyn kokoiseksi ja esim. kielletty siinä sukellusveneet ja siinä oli muitakin rajoituksia armeijaamme koskien.
Ns. 'Kylmän sodan' aikaisen ,maailman kahtiajaon ja sen kaksinapaisen asiainjärjestelmän ja koko NL:n sittemmin hajottua ja lakattua ( 2. ms:n voittajavaltionakin )olemasta tämä kaikki, toisen maailmansodan jälkeinen (ja siihen astinen) historiamme tuntuu nyt vain monilta kokonaan unohtuneen.
Muualla Euroopassa (jopa niissä entisissä 'itäblokin' maissa) nk. 'kansanarmeijat' ovat jo pitkään kuuluneet menneisyyteen- meillä ei.
Alue: Aihe vapaa
Minä en kääntänyt mitään mihinkään. Sinä itse sanoit, ettet voisi hyödyntää RUK:in johtajaoppeja työssäsi. Joko oppisi ovat kylmän sodan aikaisia tai sitten sinä olet kyvytön niitä hyödyntämään. Teit itse tuon asetelman omalla lausunnollasi.
Partion hyödyllisyyttä monessa asiassa en kiistä eikä kukaan muukaan ole niin tehnyt. Sinä et nyt vaan huomannut, että partiosta ei tässä ketjussa ole kysymys alkuunkaan. Sitä varten voit avata oman ketjusi mikäli kiinnostaa.