Onko armeijavuosi oikeasti kymppitonnien arvoinen kokemus?
Vuosi armeijassa vs vuosi töissä. Itse valitsin duunin ja tienaamisen, mutta haluaisin kysyä teiltä armeijan käyneiltä: Jos näin jälkikäteen voisit vaihtaa armeijavuoden vuoden nettopalkkaan, tekisitkö niin? Vai oliko armeija elämän parasta aikaa ja et vaihtaisi kokemuksia pois edes rahasta?
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
No eipä mulla ollut silloin mitään duunia tiedossa, olin ylioppilas ja vailla korkeakoulupaikkaa. Vuosi oli 2004. Käytännössä olisin viettänyt intin sijaan vuoden työttömänä tai kälyisissä duuneissa, joiden rahat olisin 18-vuotiaan viisaudella sijoitt... - ei kun tuhlannut tietysti.
Skenaario olisi ollut ihan eri, jos oikeasti olisi pitänyt valita kymmenien tuhansien eurojen tai intin välillä. Silloin varmaan olisi kallistunut ensimmäisen puolelle. Mutta ei tämä ollut mikään reaalinen skenaario.
Ja sitä paitsi on musta Suomen itsenäisyyden suojaamisellakin joku arvo. Tehdään se sitten varusmiehillä tai ammattisotilailla tai muulla tavoin, kyllä mun mielestä Suomi tarvitsee asevoimat. Tätä mieltä olen aina ollut ja nykyään vielä tiukemmin kuin ennen.
Kokonaan toinen asia on, että itse intissä nuorten miesten aika voitaisiin kyllä käyttää paremmin ja tehokkaamminkin. Toki mun kokemus on myös jo vanhaa, n. 15 v. takaista, ja hommathan ovat voineet muuttua paljonkin.
Minuuus sellaisesta käsittteeestä kuin itsenäiisyyys on vähän turha puhua tänäpäiiivänä kun ei sitä kukaaan ymmmärrä selllaisenaaan. Se on sitäkaautta etttä käsitttäää olonsa suhteeessa muuuhun maaailmaaan. Sitäkäään ei ymmmärrrä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä intin käymisestä pitäisi oikeasti saada joku konkreettinen taloudellinen etu. Verohelpotus esimerkiksi.
Armeijan käyminen on jo yhteiskunnalle niin kallista, ettei tuollainen ehdotus mene ikinä läpi. Velvollisuus on velvollisuus.
Suurimmalla osalla työntekijöistä kaikki menee mikä tuleekin, korkeintaan muutama sata jää kuussa käteen. Joten miksei rötväisi armeijassa? Eipä siellä aina kivaa ollut, mutta oli ainakin jotain muuta kuin tätä tylsää työtä mitä olen jo 15 vuotta painanut. on kyllä totta että verotuksessa pitäisi armeijakäynti huomioida, vaikka vähäisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Kokonaan toinen asia on, että itse intissä nuorten miesten aika voitaisiin kyllä käyttää paremmin ja tehokkaamminkin. Toki mun kokemus on myös jo vanhaa, n. 15 v. takaista, ja hommathan ovat voineet muuttua paljonkin.
Homma on muuttunut paljonkin ja parempaan suuntaan. Mutta kuten työpaikoiltakin, niin paljon löytyy porukkaa jolle ei kelpaa mitään: potkiskellaan käpyjä ja valitetaan kun ei oo mitää tekemistä/tylsää, ja sitten kun sitä tekemistä ilmaantuu niin lähdetään röökille ja velttoillaan ja tehdään kaikkensa, ettei sitä tarvitse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.
Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.
Assburger kirjoitti:
Harva intti-ikäinen 50t€ vuosiansioille pääsee.
Olin ennen armeijaa töissä elektroniikkatehtaassa, palkka taisi olla 34mk/h vuonna 1992/1993.
Jos olisin 8 kuukauden palkan säästänyt, ei siitä kummoista pottia olisi kertynyt.
No, kuka muutenkaan koko bruttopalkkaa säästöön saa...
SInulla on ajattelussasi logistinen virhe. Ei armeija lyhennä uraasi alkupäästä, vaan loppupäästä. Eli jos ilman armeijaa olisit töissä 45 vuotta, armeijan kanssa vuosia tulee 44 vuotta. Todellinen kulu on palkkasi urasi lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokonaan toinen asia on, että itse intissä nuorten miesten aika voitaisiin kyllä käyttää paremmin ja tehokkaamminkin. Toki mun kokemus on myös jo vanhaa, n. 15 v. takaista, ja hommathan ovat voineet muuttua paljonkin.
Homma on muuttunut paljonkin ja parempaan suuntaan. Mutta kuten työpaikoiltakin, niin paljon löytyy porukkaa jolle ei kelpaa mitään: potkiskellaan käpyjä ja valitetaan kun ei oo mitää tekemistä/tylsää, ja sitten kun sitä tekemistä ilmaantuu niin lähdetään röökille ja velttoillaan ja tehdään kaikkensa, ettei sitä tarvitse tehdä.
Hei hyvä jos näin on, aidosti hyvä juttu! Itse kävin ihan normaalin palveluksen ja olin koko ajan kunnolla mukana. Kyllä silti jäi tuolloin v. 04 tunne, että paljon hukattiin aikaa seisoskeluihin.
Vierailija kirjoitti:
Menisi riemusta kiljuen uudestaan jos se vain olisi mahdollista.
Juuri sinun kaltaisillesi pitäisi tuo riemusi (ja mahdollisuus sinulle sen kokemiseen taas uudelleen ) kaikin mokomin, (ihan siis valtiovallan puolesta oikein), suodakin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi poikani sai valita, meneekö vai ei. Käytti sitten senkin ajan viisaammin eli opiskeluun.
Miten voi olla niin että voi itse valita? Eikös se ole aina että joko pakko mennä tai vapautus. Onko kyseessä joku soijapoika?
On moniakin ryhmiä, jotka voivat valita. Omani kuuluu sellaisen ryhmään, joka saa valita terveydellisen syyn perusteella. Se ei estä armeijan käymistä, mutta siihen ei toisaalta myöskään velvoiteta.
Mikäköhän sellainen terveydellinen syy on, voisitko kertoa? Joku krooninen iho-oire, huomattava ylipaino, vai joku mielenterveyden häiriö? Tuskin kukaan sinua tai poikaasi täällä tunnistaa vaikka sen kertoisitkin.
Ei mikään mainitsemistasi. Pojallani on lievä Aspergerin syndrooma sekä migreeni. Hän sai valita.
Ok. Mutta aspergerin syndroomahan on mielenterveyden häiriö. En ole koskaan kuullut, että se antaisi perusteen vapautukselle varusmiespalveluksesta vaikka olisi voimakaskin, sillä ihan riittävän normaalisti sellaisetkin osaavat käyttäytyä - lievästä tapauksesta puhumattakaan. Ja migreeniin luulisi nykyään olevan hyvät lääkkeet. Tuskin sentään mikään krooninen päänsärky on.
Ei ole mielenterveyden häiriö vaan neurobiologinen kehityshäiriö. Kyse ei ole myöskään siitä, miten "normaalisti" osaa käyttäytyä. Migreeniin taas on monenlaisia lääkkeitä, toisille tehoaa toisille ei. Sekä migreenikohtaus että lääkitys tekevät monet hyvin väsyneeksi ja pöhnäisen oloiseksi varsin pitkäksi aikaa - haluaisitko että sellainen käsittelisi asetta?
Joka tapauksessa näillä diagnooseilla sai valita ja se siitä, ihan sama mitä sinä asiasta arvelet.
Jagex kirjoitti:
on kyllä totta että verotuksessa pitäisi armeijakäynti huomioida, vaikka vähäisestikin.
Suomessa on nykyään oikeasti ihan laadukas varusmieskoulutus, mutta asevelvollisten ja reserviläisten sitouttaminen on ruunattu hyvinkin täydellisesti olemattomilla kertausharjoituksilla ja olemattomalla taloudellisella porkkanalla. Ihan oikeasti, mikään talkoohenki vapaaehtoisine kertausharjoituksineen ja maanpuolustusyhdistyksien makkaranpaistoiltoineen ei todellakaan kuulu 2000-luvun ihmisen maailmankuvaan, varsinkaan sellaisessa asiassa missä saattaa laittaa kirjaimellisesti päänsä pantiksi.
Reserviläisen veroalennus olisi vähintä mitä tässä voitaisiin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokonaan toinen asia on, että itse intissä nuorten miesten aika voitaisiin kyllä käyttää paremmin ja tehokkaamminkin. Toki mun kokemus on myös jo vanhaa, n. 15 v. takaista, ja hommathan ovat voineet muuttua paljonkin.
Homma on muuttunut paljonkin ja parempaan suuntaan. Mutta kuten työpaikoiltakin, niin paljon löytyy porukkaa jolle ei kelpaa mitään: potkiskellaan käpyjä ja valitetaan kun ei oo mitää tekemistä/tylsää, ja sitten kun sitä tekemistä ilmaantuu niin lähdetään röökille ja velttoillaan ja tehdään kaikkensa, ettei sitä tarvitse tehdä.
Hei hyvä jos näin on, aidosti hyvä juttu! Itse kävin ihan normaalin palveluksen ja olin koko ajan kunnolla mukana. Kyllä silti jäi tuolloin v. 04 tunne, että paljon hukattiin aikaa seisoskeluihin.
Nykyäänhän siellä sauvakävellään 😀
No töitä ehtii tehdä tonne kahdeksankymppiseksi asti.
Armeija kokemuksena hyvä , ja se on elämästä noin puolentoista prosentin mittainen aika, mutta sen muistaa kyllä pitkään.
Samoin matkustelut .
Kaikki vanhat (kuolemassa olevat) aina muistelevat matkojaan , armeijaa.
Kukaan ei koskaan mainitse uutta bemaria , ylennystä töissä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi poikani sai valita, meneekö vai ei. Käytti sitten senkin ajan viisaammin eli opiskeluun.
Miten voi olla niin että voi itse valita? Eikös se ole aina että joko pakko mennä tai vapautus. Onko kyseessä joku soijapoika?
On moniakin ryhmiä, jotka voivat valita. Omani kuuluu sellaisen ryhmään, joka saa valita terveydellisen syyn perusteella. Se ei estä armeijan käymistä, mutta siihen ei toisaalta myöskään velvoiteta.
Mikäköhän sellainen terveydellinen syy on, voisitko kertoa? Joku krooninen iho-oire, huomattava ylipaino, vai joku mielenterveyden häiriö? Tuskin kukaan sinua tai poikaasi täällä tunnistaa vaikka sen kertoisitkin.
Ei mikään mainitsemistasi. Pojallani on lievä Aspergerin syndrooma sekä migreeni. Hän sai valita.
Ok. Mutta aspergerin syndroomahan on mielenterveyden häiriö. En ole koskaan kuullut, että se antaisi perusteen vapautukselle varusmiespalveluksesta vaikka olisi voimakaskin, sillä ihan riittävän normaalisti sellaisetkin osaavat käyttäytyä - lievästä tapauksesta puhumattakaan. Ja migreeniin luulisi nykyään olevan hyvät lääkkeet. Tuskin sentään mikään krooninen päänsärky on.
Ei, sehän ei ole mielenterveyden häiriö. Kannattaa vähän lueskella, ennenkuin tekee itsensä tolloksi muidenkin nähden.
Sillä mielenterveyden häiriöllä tarkoitin vaan ihan yleisesti että jollain tapaa ei ole MIELELTÄÄN normaaliksi luettava, en eritellyt sitä onko kyseessä synnynnäinen kehityshäiriö vai myöhemmin normaalille ihmiselle tullut sairaus. Ja edelleenkin kummastuttaa se, että etenkin lievästä aspergerista saisi vapautuksen, kun moni asperger-ihminen on vasta joskus vanhana saanut tietää olevansa asperger, vaikka on koko elämänsä pitänyt itseään vähän muista erilaisena, mutta kuitenkin selvinnyt elämästä ihan yhtä hyvin kuin muut.
Eihän sitä "johtamiskoulutustakaan" saa niistä finninaamoista siellä kuin pieni osa.
Työpaikoilla johtamisen taso on niin surkea, että kai se sitten armeijasta johtuu. Ne, jotka käyvät _oikean_, työelämään sopivan johtajakoulutuksen ja vielä osaavat hyödyntää siellä oppimansa, ovat niitä parempia johtajia, kunhan asenne on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarasvuuohan kyseenalaisti tuon armeijan johtajakoulutuksen.
Meilläkin kutsunnoissa kapteeni selitti innoissa ”missä muualla saa Suomessa johtajakoulutusta?” ja samaa saibaa intissä jauho everstiluutnantti. Hyvä se kysymys on esittää amiksille ja lukiolaisille, mutta esitäppä se 30v korkeakoulutetulle projekti-,osasto-, työpäällikölle. Vastauksia alkaa tulemaan amkista, yliopistosta sekä työnantajan puolesta ja taso on paljon parempaa kuin se, että osaat huutaa asiasta mistä et ite tiedä mitään ja minkä suorittamiseen et aio osallistua.
Huono provo. 0/5. Kaikki nuo typerät klisheet jokainen ymmärtää humpuukiksi. Työelämässä saattaa usein olla niin, että tehtaalle tulee tuotantopäälliköksi joku vastavalmistunut kuikelo täysin teoreettisine tietoineen suoraan yliopistosta tietämättä yhtään mitään varsinaisesta työstä, jota ammattilaiset siellä salin lattialla ovat tehneet äärimmilleen hiottuna kokonaisuutena vuosikymmeniä. Armeijassa taas ainut tie johtajaksi on käydä läpi joka ikinen vaihe alokkaasta alkaen, ja niin, että hommansa parhaiten osaavat aina valikoituvat ylöspäin. Armeijan johtajat ovat nimenomaan niitä, jotka tietävät ja osaavat kyseisen homman parhaiten, osaavat sen opettaa, ja näyttävät esimerkkiä niin koulutuksessa kuin taistelussakin. Huutaminen ei kuulu armeijajohtamiseen milloinkaan, pois lukien huonon kuuluvuuden olosuhteissa suullisten komentojen perillemenon varmistamiseksi. Kuten tehdassalissakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta Suomen itsenäisyys on.
mikä itsenäisyys?
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Harva intti-ikäinen 50t€ vuosiansioille pääsee.
Olin ennen armeijaa töissä elektroniikkatehtaassa, palkka taisi olla 34mk/h vuonna 1992/1993.
Jos olisin 8 kuukauden palkan säästänyt, ei siitä kummoista pottia olisi kertynyt.
No, kuka muutenkaan koko bruttopalkkaa säästöön saa...
SInulla on ajattelussasi logistinen virhe. Ei armeija lyhennä uraasi alkupäästä, vaan loppupäästä. Eli jos ilman armeijaa olisit töissä 45 vuotta, armeijan kanssa vuosia tulee 44 vuotta. Todellinen kulu on palkkasi urasi lopussa.
Miljoona muutakin tekijää voi lyhentää sitä uraa sieltä lopusta.. Ja jos tuntuu, että intti on se ainoa lyhentäjä niin tekee sitten sen vuoden pitempään töitä.
t: eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokonaan toinen asia on, että itse intissä nuorten miesten aika voitaisiin kyllä käyttää paremmin ja tehokkaamminkin. Toki mun kokemus on myös jo vanhaa, n. 15 v. takaista, ja hommathan ovat voineet muuttua paljonkin.
Homma on muuttunut paljonkin ja parempaan suuntaan. Mutta kuten työpaikoiltakin, niin paljon löytyy porukkaa jolle ei kelpaa mitään: potkiskellaan käpyjä ja valitetaan kun ei oo mitää tekemistä/tylsää, ja sitten kun sitä tekemistä ilmaantuu niin lähdetään röökille ja velttoillaan ja tehdään kaikkensa, ettei sitä tarvitse tehdä.
Hei hyvä jos näin on, aidosti hyvä juttu! Itse kävin ihan normaalin palveluksen ja olin koko ajan kunnolla mukana. Kyllä silti jäi tuolloin v. 04 tunne, että paljon hukattiin aikaa seisoskeluihin.
Nykyäänhän siellä sauvakävellään 😀
Niin oli muuteen joo. Pistiin munkkiliput vetoon sen jälkeen sumopainiisssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi poikani sai valita, meneekö vai ei. Käytti sitten senkin ajan viisaammin eli opiskeluun.
Miten voi olla niin että voi itse valita? Eikös se ole aina että joko pakko mennä tai vapautus. Onko kyseessä joku soijapoika?
On moniakin ryhmiä, jotka voivat valita. Omani kuuluu sellaisen ryhmään, joka saa valita terveydellisen syyn perusteella. Se ei estä armeijan käymistä, mutta siihen ei toisaalta myöskään velvoiteta.
Mikäköhän sellainen terveydellinen syy on, voisitko kertoa? Joku krooninen iho-oire, huomattava ylipaino, vai joku mielenterveyden häiriö? Tuskin kukaan sinua tai poikaasi täällä tunnistaa vaikka sen kertoisitkin.
Ei mikään mainitsemistasi. Pojallani on lievä Aspergerin syndrooma sekä migreeni. Hän sai valita.
Ok. Mutta aspergerin syndroomahan on mielenterveyden häiriö. En ole koskaan kuullut, että se antaisi perusteen vapautukselle varusmiespalveluksesta vaikka olisi voimakaskin, sillä ihan riittävän normaalisti sellaisetkin osaavat käyttäytyä - lievästä tapauksesta puhumattakaan. Ja migreeniin luulisi nykyään olevan hyvät lääkkeet. Tuskin sentään mikään krooninen päänsärky on.
Ei, sehän ei ole mielenterveyden häiriö. Kannattaa vähän lueskella, ennenkuin tekee itsensä tolloksi muidenkin nähden.
Sillä mielenterveyden häiriöllä tarkoitin vaan ihan yleisesti että jollain tapaa ei ole MIELELTÄÄN normaaliksi luettava, en eritellyt sitä onko kyseessä synnynnäinen kehityshäiriö vai myöhemmin normaalille ihmiselle tullut sairaus. Ja edelleenkin kummastuttaa se, että etenkin lievästä aspergerista saisi vapautuksen, kun moni asperger-ihminen on vasta joskus vanhana saanut tietää olevansa asperger, vaikka on koko elämänsä pitänyt itseään vähän muista erilaisena, mutta kuitenkin selvinnyt elämästä ihan yhtä hyvin kuin muut.
Mun isään veljelllä ja kumisedälllläni oli autismiaa. Rukiiin käyny laivaastosssa di inssi ydinvoimaloisssa ja vtt lllä työskennnelly
Ei, sehän ei ole mielenterveyden häiriö. Kannattaa vähän lueskella, ennenkuin tekee itsensä tolloksi muidenkin nähden.