Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan surku tulee tulevaisuuden eläkeläisiä ( n.30 vuoden kuluttua). Kun suurin osa on yksinäisiä, ja lapsettomia.
Sukujoulut ja muut vastaavat juhlat ovat muinaishistoriaa. Koska EI ole sitä sukua.
Mutta. Sitähän on jo alle kolmikymppisenä tarkoin ajateltu.
Voi surku teitä, joilla on lapsia.
Teillä on niin kiire, että teillä ei oo aikaa ystäville. Ja kaikki on teille niin kauheen hankalaa ja raskasta.Meillä lapsettomilla on aikaa ystäville ja sukulaisille. Teillähän sitä ei oo.
Eikä oikein sukujuhlissakaan jakseta teidän rajattomia kakaroita ja lokkeilua joka asiassa.
Se että ei ole aikaa ystäville on vaan tekosyy, kun ei huvita kuunnella niitä minä minä-juttuja. Keski-iässä alkaa vaan lapsettomien latvat lahoamaan ja itsekeskeisyys oikein jalostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyse pelosta saati rohkeudesta, itseni kohdalla pelkkä se ettei sopivaa miestä ole löytynyt.
Biologinen kello ja pakko tulee peliin sitten 30vee jälkeen ja ruvetaan lapsia tekemään ja se on ihan jees.
Katsoin tuota List of erorit incidents in March 2019. Eipä paljoa naurattanut ja jätän kyllä lapset tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Biologinen kello ja pakko tulee peliin sitten 30vee jälkeen ja ruvetaan lapsia tekemään ja se on ihan jees.
Mikä ihmeen pakko? Tiedän 50-60v. veloja joille ei ole koskaan tullut mitään pakottavaa tarvetta hankkia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma näkemykseni on, että lapset eivät ole enää pakollinen paha, joka seuraa kaikesta sekauaalisesta kanssakäymisestä ja pariutumisesta. Eivät ihmiset sen enempää lapsia ennenkään halunneet, niitä vain tuli, jos halusi yhtään puksutella ja jossain vaiheessahan ne himot voittivat kuitenkin. Nykyään voidaan jyystää ja jättää lapset tekemättä. Vahingostakin päästään lääkärin avulla eroon ihan laillisesti, eikä tarvitse enää suohon käydä upottamassa kaikilta salaa.
Vierailija kirjoitti:
Biologinen kello ja pakko tulee peliin sitten 30vee jälkeen ja ruvetaan lapsia tekemään ja se on ihan jees.
Täytän tänä vuonna 40 eikä mitään tarvetta lapsentekoon ole tullut. Ei ole kertaakaan ollut vauvakuumetta tms. En varmasti ole ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä parempi lukutaito naisille on, sitä huonompi hedelmällisyys. Luonnonvalinta ei suosi lukutaitoa.
Ihmisen lisääntymisessä darwinistinen valinta ei toimi. Tai ehkä joissakin pullonkaulapaikoissa kuten nälänhädissä.
Periaatteessa odottelen kovasti sitä vauvakuumetta, hyvä parisuhdekin ollut jo kohta 10 vuotta. Olen 35. Kuumetta ei vain kuulu, ei mitään palavaa halua. En minä lasta nyt silläkään ajatuksella ala tekemään että ei yhtään kiinnosta mutta kai se sitten pitää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkos täällä Essayahin puolueen väkeä nirppanokkailemassa, kun niin kovin herkästi tuomitsevat ihmisiä, jotka eivät lapsia halua? Jotain todella konservatiivista väkeä nyt ovat ainakin - jokuhan sen Raamatunkin taisi jo mainita. Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Engineeri kirjoitti:
Lapsille on jo pitkän aikaa opetettu koulussakin, että maailmassa on "liikaa" ihmisiä. Myös median kautta annetaan mielikuvaa pahasta ja pulassa olevasta maailmasta, johon ei kannata tehdä lisää lapsia.
Ylipäänsä kaikkea ohjaa yhä enemmän tehokkuus ajattelu ja nautinto /"onnellisuus" keskeinen elämä. Urakin on ns. hieno, tavoiteltava ja tärkeä asia.
Vapaus ilman vastuuta...
Ja vanhempana vasta moni tajuaa, kuinka väärässä olikaan.
Maailmassa ei ole koskaan ollut asiat näin hyvin, perustarpeita: ruokaa, sähköä jne on enemmän saatavilla, kuin koskaan. Afrikan lapsikuolleisuus on samalla tasolla, kuin Euroopssa 50 luvulla ja ympäri maailman ihmisten odotettu elinikä on kasvanut jo pitkään. Paljon on tietysti varaa parantaa, mutta siksi pyrimme jatkuvasti kehittymään ja opettamaa lapsiamme parhaan mukaan.
Maailman mahtuu varmasti paljon lisää ihmisiä, ei kannata antaa pessimistien ja tuhon julistajien muuttaa oman elämän suuntaa.
Suurempaa vastuuta ja huolta ei ole, kuin oma lapsi. Mutta mikäpä muu antaisi elämälle yhtä suuren merkityksen. Nykyään vastuu vain nähdään turhan usein taakkana ja ajatus on enemmän vain omissa oikeuksissa ja hedonistisissa pyrkimyksissä. Jokainen voi miettiä mikä ero mielentilassa on, jos kokee viikon olleen rankka ja vastuullinen, ja on iloinen kun edes välillä voi hengähtää hetken esim. iltaisin. Vaihtoehtoisesti olisi koko viikon lähinnä pitänyt hauskaa, harrastellut ja ottanut rennosti. Kumman tyylinen elämä on mielekästä? Voisin kuvitella toisen tyylin myös aiheuttavan enemmän mielenterveysongelmia.
Materiasta, fyysisestä nautinnosta, juhlimisesta yms. saatu ilo ja nautinto ovat hyvin ohimenevää, haurasta ja kevyttä onnea, kun elämän perus olemus kuitenkin on enemmän tai vähemmän traaginen.
Jokin urakin on hyvin häilyvä käsite. Harvalla edes on todellista uraa, sitä paitsi monella historian merkittävällä naisella on ollut lapsia, mainintana vaikka Marie Curie.
Asia on niin monimutkainen ja syvällinen, ettei tämä lyhyt kirjoitus ole kuin pintaraapaisua omista ajatuksista. Yleisesti yhteiskunnassa pitäisi käydä enemmän filosofista, teologista yms keskustelua.
Mielenkiintoinen mielikuva lapsettomasta elämästä. Noinko sinä eläisit, jos sinulla ei olisi lapsia? Ilman vastuita, lekotellen ja juhlien?
Terveisin aikuinen vela, jonka jokainen viikko on vastuullinen ja rankka. Juhlimaan en juuri ehdi, ja "ura" on ihan tavallinen huolta pitävä sosiaalialan työnkuva.
Sanopa muuta. Mistähän johtuu, että monilla niistä, joilla on lapsia, on hyvin lapsellinen kuva lapsettomien elämästä. Heidän mielestään se koostuu lähinnä juhlimisesta ja muusta kevyestä puuhasta. Totuus taitaa kuitenkin olla se, että niiden lapsettomien elämässä on paljon vastuita läheisistä, yhteiskunnasta jne. Ajattelisin, että kyse on jonkinlaisesta Maria-myytistä, pyhästä äidistä. Se on naiselle helppo rooli olla jotenkin erityinen. Nyt kun myös vaihtoehtoiset mallit elää elämäänsä saavat aina vain enemmän hyväksyntää ja seuraajia, äideiltä on lähtenyt jonkinlainen pyhä rooli ja se selvästi keljuttaa heitä. Itse kyllä pidän lapsista ja lapset pitävät minusta. Olen hoitanut sisarusten ja kavereiden lapsia todella paljon. En kuitenkaan näe lapsista huolehtimista ainoana elämän roolina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Engineeri kirjoitti:
Lapsille on jo pitkän aikaa opetettu koulussakin, että maailmassa on "liikaa" ihmisiä. Myös median kautta annetaan mielikuvaa pahasta ja pulassa olevasta maailmasta, johon ei kannata tehdä lisää lapsia.
Ylipäänsä kaikkea ohjaa yhä enemmän tehokkuus ajattelu ja nautinto /"onnellisuus" keskeinen elämä. Urakin on ns. hieno, tavoiteltava ja tärkeä asia.
Vapaus ilman vastuuta...
Ja vanhempana vasta moni tajuaa, kuinka väärässä olikaan.
Maailmassa ei ole koskaan ollut asiat näin hyvin, perustarpeita: ruokaa, sähköä jne on enemmän saatavilla, kuin koskaan. Afrikan lapsikuolleisuus on samalla tasolla, kuin Euroopssa 50 luvulla ja ympäri maailman ihmisten odotettu elinikä on kasvanut jo pitkään. Paljon on tietysti varaa parantaa, mutta siksi pyrimme jatkuvasti kehittymään ja opettamaa lapsiamme parhaan mukaan.
Maailman mahtuu varmasti paljon lisää ihmisiä, ei kannata antaa pessimistien ja tuhon julistajien muuttaa oman elämän suuntaa.
Suurempaa vastuuta ja huolta ei ole, kuin oma lapsi. Mutta mikäpä muu antaisi elämälle yhtä suuren merkityksen. Nykyään vastuu vain nähdään turhan usein taakkana ja ajatus on enemmän vain omissa oikeuksissa ja hedonistisissa pyrkimyksissä. Jokainen voi miettiä mikä ero mielentilassa on, jos kokee viikon olleen rankka ja vastuullinen, ja on iloinen kun edes välillä voi hengähtää hetken esim. iltaisin. Vaihtoehtoisesti olisi koko viikon lähinnä pitänyt hauskaa, harrastellut ja ottanut rennosti. Kumman tyylinen elämä on mielekästä? Voisin kuvitella toisen tyylin myös aiheuttavan enemmän mielenterveysongelmia.
Materiasta, fyysisestä nautinnosta, juhlimisesta yms. saatu ilo ja nautinto ovat hyvin ohimenevää, haurasta ja kevyttä onnea, kun elämän perus olemus kuitenkin on enemmän tai vähemmän traaginen.
Jokin urakin on hyvin häilyvä käsite. Harvalla edes on todellista uraa, sitä paitsi monella historian merkittävällä naisella on ollut lapsia, mainintana vaikka Marie Curie.
Asia on niin monimutkainen ja syvällinen, ettei tämä lyhyt kirjoitus ole kuin pintaraapaisua omista ajatuksista. Yleisesti yhteiskunnassa pitäisi käydä enemmän filosofista, teologista yms keskustelua.
Mielenkiintoinen mielikuva lapsettomasta elämästä. Noinko sinä eläisit, jos sinulla ei olisi lapsia? Ilman vastuita, lekotellen ja juhlien?
Terveisin aikuinen vela, jonka jokainen viikko on vastuullinen ja rankka. Juhlimaan en juuri ehdi, ja "ura" on ihan tavallinen huolta pitävä sosiaalialan työnkuva.
Sanopa muuta. Mistähän johtuu, että monilla niistä, joilla on lapsia, on hyvin lapsellinen kuva lapsettomien elämästä. Heidän mielestään se koostuu lähinnä juhlimisesta ja muusta kevyestä puuhasta. Totuus taitaa kuitenkin olla se, että niiden lapsettomien elämässä on paljon vastuita läheisistä, yhteiskunnasta jne. Ajattelisin, että kyse on jonkinlaisesta Maria-myytistä, pyhästä äidistä. Se on naiselle helppo rooli olla jotenkin erityinen. Nyt kun myös vaihtoehtoiset mallit elää elämäänsä saavat aina vain enemmän hyväksyntää ja seuraajia, äideiltä on lähtenyt jonkinlainen pyhä rooli ja se selvästi keljuttaa heitä. Itse kyllä pidän lapsista ja lapset pitävät minusta. Olen hoitanut sisarusten ja kavereiden lapsia todella paljon. En kuitenkaan näe lapsista huolehtimista ainoana elämän roolina.
Kaikki perheelliset ovat olleet lapsettomia ja tietävät oikein hyvin, mitä on olla lapseton.
Harvemmin kukaan on muutenkaan pelkästään äiti tai isä vaan ihmisellä on monta roolia ihan kuten lapsettomallakin. Vanhemmuus on yksi lisää.
Mikä fantasiaketju tämä on. 36vee sinkkumiehenä saan jatkuvasti ehdotuksia perheen perustamisesta 30-40vee naisilta, joita olen tapaillut.
Varmasti on myös ihmisiä, jotka eivät lapsia halua tai eivät saa vaikka haluaisivat. Sitten on aika paljon ihmisiä, jotka haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä fantasiaketju tämä on. 36vee sinkkumiehenä saan jatkuvasti ehdotuksia perheen perustamisesta 30-40vee naisilta, joita olen tapaillut.
Varmasti on myös ihmisiä, jotka eivät lapsia halua tai eivät saa vaikka haluaisivat. Sitten on aika paljon ihmisiä, jotka haluavat.
Totta. Suuri massa tekee edelleen ihan normaalisti lapsia. Ihminenkin on eläin, eikä eläin mitään vieteillensä voi.
Minä en lisäänny koska en yksinkertaisesti halua lapsia. En ole koskaan pitänyt lapsista enkä halunnut olla kenenkään äiti. En ajattele omistavani niin ylivoimaisia geenejä että niitä pitäisi jonkun kanssa jatkaa.
Nykyään onneksi on paljon hyväksyttävämpää olla lapseton kuin aikaisemmin. Ei niitä kakaroita ennenkään ole aina haluttu, mutta niitä on kunnollisen ehkäisyn ja laillisen abortin puuttuessa tullut joka tapauksessa.
Minä haluan perheen ja lapsia heti, kiitos. Nyt kun löytyisi mies tähän hommaan. Ilmoittaudu, olen kiva!
Nainen 31-vuotias.
Lapset ovat ihania. Kannattaa tehdä. Hyvää kevättä!
Suomeen pitäisi saada ainakin kymmenkertaisesti lisää muslimeja. Siten saisimme väkiluvun kasvamaan eksponentiaalisesti.
Vierailia 000998 kirjoitti:
Jos niitä lapsia on teidän mielestä maailmassa liikaa ja se syy siihen että ette halua lapsia, niin olette tekopyhiä! Paljon on ilman vanhempia olevia lapsia maailmassa, ilman rakastavia ja huolehtivia vanhempia. Adoptio! Eikö tullut mieleen? Huomaa, että tätäkin keskustelua lukee ne (lapsettomat) kun noita alapeukkuja satelee niille, ketkä rakastaa lapsiaan ja ovat onnellisia.
Ja teille lapsettomille: Millaisia lapsiperheitä te oikein olette nähneet, kun olette sitä mieltä että se oma elämä loppuu? Jotain sosiaalipummeja, ongelmatapauksia? Ei se elämä siihen lopu vaan vasta alkaa, kun rakkaan vauvan syliin saa. Siitähän te ette tajua mitään, kun teillä ei ole kokemusta. 😂
Minulle riittää ihan se, että näen marketissa elämäänsä kyllästyneitä, väsyneitä, toisilleen tiuskivia vanhempia joiden lapset huutavat pää punaisena/riehuvat ja juoksentelevat pitkin kauppaa eivätkä tottele mitään. Jos meno on tuollaista julkisella paikalla, millaista se lieneekään kotona suljetun oven takana? Ei koske kaikkia perheitä, mutta joka kauppareissulla näitä näkee.
Olet joutunut luopumaan monestakin asiasta. Esimerkiksi rahasta, omasta ajasta ja rauhasta. Eri asia sitten on, kaipasitko mitään noista alun perinkään. Jos rahaa on niin paljon, että pärjää lapsen kanssa, ei asia varmaan häiritse. Jos taas saa ilman lasta juuri ja juuri laskut maksettua, rahakysymys tulee vastaan ihan eri tavalla. Jos on ekstrovertti ja kaipaa ihmisiä ja hälinää ympärilleen, ei tarvitse omaa aikaa. Introvertimpi voi kokea lapsen aivan eri tavalla kuluttavana kuin ekstrovertti ja kaivata omaa rauhaa ihan eri lailla.
Sinä olet luopunut monesta asiasta ja saanut monta erilaista asiaa tilalle. Se, mitä monet eivät tunnu ymmärtävän on, että kaikki eivät kaipaa samoja asioita, joten ei vain koeta "luopuvansa" jostain, jos se ei ole juuri itselle niin tärkeää. Toiset ajattelevat kaihoten iltahaleja lapsen kanssa ja toiset yksin sohvan nurkkaan käpertymistä kirjan kanssa kenenkään häiritsemättä.
En mäkään erityisesti kokosi luopuvani lapsen takia ns. omista jutuista, koska en juurikaan tee kauheasti muutenkaan mitään, mutta se, että pitää jatkuvasti olla läsnä ja kiinnostunut siitä lapsesta, tekisi mut hulluksi, koska haluan yleensä olla yksin.