Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Haluaisin lapsia, mutta olen pienituloinen, ruma ja vittumainen ihminen. Yksinkään ei voi lisääntyä.

Pikkusiskoni 27v on raskaana, hänen ystäväpiirissä jo kahdella muulla suht samanikäisellä naisella lapsia ja myös yksi odottaa lasta. Asuvat kaikki Helsingin kantakaupungissa.

Maakunnissa käsittääkseni ihmiset tekevät keskimäärin vielä nuorempina lapsia.

Trendihän on kääntymässä siihen, että lapsia tehdään taas nuorempina.

Itse tein lapset nuorena ja nyt nelikymppisenä nautin elämästä!

Lapseni ovat jo aikuisia.

Haluaisin. Mutta kun Suomen valtio on sitä mieltä, että on parempi maksattaa nykyisillä aikuisilla muiden tulokkaiden eläminen täällä, niin ei uskalla. Rahat ei riitä. Viimeisimpänä herkkuna eläkekatastrofi. 

Suomen valtionjohto on täysin epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässään, eli Suomen kansan tilanteen parantamisessa. En enää ymmärrä, mikä on Suomen johdon tehtävä. Ulkomailta tuleva vaikutus on tehnyt johdostamme lampaita, jotka eivät pysty tekemään yhtä ainoaa vaikeaa päätöstä, jolla voisi olla positiivinen vaikutus normaalin suomalaisen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin lapsen, mutta yhteiskunta pakotti mut steriiliksi. Transsukupuolinen nuori aikuinen siis olen.

 

Ei transsukupuolisuus itsessään tee kestään steriiliä. Määritelmällisesti transsukupuolisuus on sitä, että sun ulkoinen ja sisäinen sukupuoli ei natsaa. 

Jos sä olet vapaaehtoisesti käynyt läpi täydellisen sukupuolenkorjausprosessin menettäen siinä lomassa lisääntymiskykysi, niin sehän ihan sun oma valinta. 

Juu oma valintanihan se oli, mutta on aika epäinhimillistä laittaa ihminen valitsemaan sen väliltä voiko lisääntyä, vai että tuletko tunnustetuksi sinä minä olet. Se on ihmisoikeuksien vastaista ja julmaa.

Mutta päätit steriiliksi tekeviä hormoneja syödä kuitenkin?

Itseäni pelottaa se että en voisi tarjota lapsille hyvää elämää rahallisesti jos jäänkin työttömäksi joka nyt on alallani aika yleistä. Lisäksi nykyinen mieheni ei vielä ole tarpeeksi kypsä. Olen 21 ja mies 24.

Lapsen voisinkin haluta, miehestä en olekaan niin varma.. Jokainen mies, joita olen tavannut on kuin pikku poika.. Vaikka ikää olis se melkein 40 v.. "manboyt" ovat kovin yleisiä.. Ei kasveta henkisesti aikuisiksi sitten millään. Lapselle voin olla äiti, miehelle en.. Turn-off! 🤮

Kaikki ei vain halua lapsia. Lisäksi jotkut ovat lapsettomia vasten tahtoaan (sairaudet, geeniperimä, elämän muut olosuhteet.) Oli  lapsen haluamiseen tai sen puutteeseen syynä vaikka ylikansoittuminen tai sairaudet niin aivan sama. Jokaisella on oikeus tehdä elämällään mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun maissa, joissa elämä on monin verroin vaikeampaa, lapsia tehdään enemmän. Myös Suomessa syntyvyys oli ennen paljon korkeampi vaikka eläminen paljon, paljon ankeampaa.

Niin, on se kumma että yleisen koulutusasteen ja etenkin naisten koulutustason ja oikeuksien kasvaessa syntyvyys laskee... ehkä niitä lapsia ei sittenkään niin paljon haluttaisi sielläkään missä niitä paljon tulee? Ehkä don't worry be happy -asenne on ainoa tapa kestää elämää, johon ei voi itse yhtä paljon vaikuttaa? Niinhän se on että ihmiset on onnellisimpia kun eivät tiedä paremmasta.

Kannattaa tehdä lapsia niin saa sitten eläkettä.

Tulin raskaaksi 27 vuotiaana ja olen selkeä vähemmistö ystäväporukassani jotka ihmettelivät suuresti miten "jo nyt" hankin lapsia. Lapsi ei ollut suunniteltu ja aluksi olinkin järkyttynyt kun en kokenut olevani äiti-ihminen ja minulla oli vaikka mitä suunnitelmia elämälle kuten matkustelu. Tuosta pienestä tulikin kaikkein rakkain enkä voisi kuvitella mitään parempaa kun olla äiti eikä mun unelmat jää tekemättä lapsen takia koska hän on mukana toteuttamassa niitä. Ne on niitä valintoja mitä jokainen tekee ja miten omaa elämäänsä elää. Sanotaan vielä että valmistuin vähän ennen lapsen syntymää eli tulot ei päätä huimaa mutta heti äitiysloman jälkeen varma työllistyminen. Ei elämä voi koskaan olla täysin valmis lasta varten.

Engineeri kirjoitti:

Lapsille on jo pitkän aikaa opetettu koulussakin, että maailmassa on "liikaa" ihmisiä. Myös median kautta annetaan mielikuvaa pahasta ja pulassa olevasta maailmasta, johon ei kannata tehdä lisää lapsia.

Ylipäänsä kaikkea ohjaa yhä enemmän tehokkuus ajattelu ja nautinto /"onnellisuus" keskeinen elämä. Urakin on ns. hieno, tavoiteltava ja tärkeä asia.

Vapaus ilman vastuuta...

Ja vanhempana vasta moni tajuaa, kuinka väärässä olikaan.

Maailmassa ei ole koskaan ollut asiat näin hyvin, perustarpeita: ruokaa, sähköä jne on enemmän saatavilla, kuin koskaan. Afrikan lapsikuolleisuus on samalla tasolla, kuin Euroopssa 50 luvulla ja ympäri maailman ihmisten odotettu elinikä on kasvanut jo pitkään. Paljon on tietysti varaa parantaa, mutta siksi pyrimme jatkuvasti kehittymään ja opettamaa lapsiamme parhaan mukaan.

Maailman mahtuu varmasti paljon lisää ihmisiä, ei kannata antaa pessimistien ja tuhon julistajien muuttaa oman elämän suuntaa.

Suurempaa vastuuta ja huolta ei ole, kuin oma lapsi. Mutta mikäpä muu antaisi elämälle yhtä suuren merkityksen. Nykyään vastuu vain nähdään turhan usein taakkana ja ajatus on enemmän vain omissa oikeuksissa ja hedonistisissa pyrkimyksissä. Jokainen voi miettiä mikä ero mielentilassa on, jos kokee viikon olleen rankka ja vastuullinen, ja on iloinen kun edes välillä voi hengähtää hetken esim. iltaisin. Vaihtoehtoisesti olisi koko viikon lähinnä pitänyt hauskaa, harrastellut ja ottanut rennosti. Kumman tyylinen elämä on mielekästä? Voisin kuvitella toisen tyylin myös aiheuttavan enemmän mielenterveysongelmia.

Materiasta, fyysisestä nautinnosta, juhlimisesta yms. saatu ilo ja nautinto ovat hyvin ohimenevää, haurasta ja kevyttä onnea, kun elämän perus olemus kuitenkin on enemmän tai vähemmän traaginen.

Jokin urakin on hyvin häilyvä käsite. Harvalla edes on todellista uraa, sitä paitsi monella historian merkittävällä naisella on ollut lapsia, mainintana vaikka Marie Curie.

Asia on niin monimutkainen ja syvällinen, ettei tämä lyhyt kirjoitus ole kuin pintaraapaisua omista ajatuksista. Yleisesti yhteiskunnassa pitäisi käydä enemmän filosofista, teologista yms keskustelua.

Siis miten Marie Curien äitiys on tässä relevanttia? Tässä puhuttiin nimenomaan nykyajasta eikä entisaikojen konteksteista. Kirjoitat samassa viestissä kuinka köyhissäkin maissa lapsikuolleisuus vähentyy mutta että toisaalta kaikkien pitäisi siksi alkaa tehdä lapsia. Asia on juuri päinvastoin. Historiallisesti lapsia on tehty paljon toisaalta ehkäisyn puutteen ja toisaalta korkean lapsikuolleisuuden takia. Kun nyt sen yhdenkin mahdollisuudet kasvaa aikuiseksi on lähellä sataa prosenttia, ja ehkäisyäkin on tarjolla, on ihan luonnollista eikä mitään aivopesua että syntyvyys laskee.

Ihminen on luonnosta niin vieraantunut, että normaalit luonnon populaationsäätelykeinot (muuttuva ilmasto, maaperä ja riippuvuussuhteessa olevien lajien populaatioiden väheneminen / nykyään jopa sukupuutto) eivät toimi meihin vaan iskevät muihin eläinlajeihin. Nähtäväksi jää toimivatko edes epänormaalit keinot, eli toiminnastamme johtuvat luonnonmullistukset. Siksi on vain hyvä, jos edes sosiaaliset syyt vähän rajoittavat syntyvyyttä. Totuushan kuitenkin on että lajimme populaatio kasvaa koko ajan.

Näen myös erittäin omituisena päätelmäsi, että jos on hauskaa, nauttii elämästään joka päivä ja "harrastelee" paljon, elämällä ei voisi olla tarkoitusta. Tai että tarkoituksen on pakko löytyä jälkikasvusta. Suorastaan mietin onko tuollainen ajattelutapa terveellistä ollenkaan. Kyllä elämän tarkoituksen tulee kummuta ihmisestä itsestään eikä esimerkiksi hänen lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Engineeri kirjoitti:

Lapsille on jo pitkän aikaa opetettu koulussakin, että maailmassa on "liikaa" ihmisiä. Myös median kautta annetaan mielikuvaa pahasta ja pulassa olevasta maailmasta, johon ei kannata tehdä lisää lapsia.

Ylipäänsä kaikkea ohjaa yhä enemmän tehokkuus ajattelu ja nautinto /"onnellisuus" keskeinen elämä. Urakin on ns. hieno, tavoiteltava ja tärkeä asia.

Vapaus ilman vastuuta...

Ja vanhempana vasta moni tajuaa, kuinka väärässä olikaan.

Maailmassa ei ole koskaan ollut asiat näin hyvin, perustarpeita: ruokaa, sähköä jne on enemmän saatavilla, kuin koskaan. Afrikan lapsikuolleisuus on samalla tasolla, kuin Euroopssa 50 luvulla ja ympäri maailman ihmisten odotettu elinikä on kasvanut jo pitkään. Paljon on tietysti varaa parantaa, mutta siksi pyrimme jatkuvasti kehittymään ja opettamaa lapsiamme parhaan mukaan.

Maailman mahtuu varmasti paljon lisää ihmisiä, ei kannata antaa pessimistien ja tuhon julistajien muuttaa oman elämän suuntaa.

Suurempaa vastuuta ja huolta ei ole, kuin oma lapsi. Mutta mikäpä muu antaisi elämälle yhtä suuren merkityksen. Nykyään vastuu vain nähdään turhan usein taakkana ja ajatus on enemmän vain omissa oikeuksissa ja hedonistisissa pyrkimyksissä. Jokainen voi miettiä mikä ero mielentilassa on, jos kokee viikon olleen rankka ja vastuullinen, ja on iloinen kun edes välillä voi hengähtää hetken esim. iltaisin. Vaihtoehtoisesti olisi koko viikon lähinnä pitänyt hauskaa, harrastellut ja ottanut rennosti. Kumman tyylinen elämä on mielekästä? Voisin kuvitella toisen tyylin myös aiheuttavan enemmän mielenterveysongelmia.

Materiasta, fyysisestä nautinnosta, juhlimisesta yms. saatu ilo ja nautinto ovat hyvin ohimenevää, haurasta ja kevyttä onnea, kun elämän perus olemus kuitenkin on enemmän tai vähemmän traaginen.

Jokin urakin on hyvin häilyvä käsite. Harvalla edes on todellista uraa, sitä paitsi monella historian merkittävällä naisella on ollut lapsia, mainintana vaikka Marie Curie.

Asia on niin monimutkainen ja syvällinen, ettei tämä lyhyt kirjoitus ole kuin pintaraapaisua omista ajatuksista. Yleisesti yhteiskunnassa pitäisi käydä enemmän filosofista, teologista yms keskustelua.

Mielenkiintoinen mielikuva lapsettomasta elämästä. Noinko sinä eläisit, jos sinulla ei olisi lapsia? Ilman vastuita, lekotellen ja juhlien?

Terveisin aikuinen vela, jonka jokainen viikko on vastuullinen ja rankka. Juhlimaan en juuri ehdi, ja "ura" on ihan tavallinen huolta pitävä sosiaalialan työnkuva.

Sama tilanne. Myös muista kuin lapsista vastuun ottaminen tuo tyydytystä ja tarkoitusta. On ihana hengähtää hetken illassa ja tämän mahdollistaa lapsettomuus. Miten itsestään, muista ja urastaan täyden vastuun ottava ehtisi vain lekotella ja harrastella?

Epäloogista tästä keskustelusta tekee se, että lapselliset korostavat lapsettomien onnellisuuden tavoittelua ja hedonismia. Kun kuitenkin sanovat onnen ja tyydytyksen löytyvän ainoastaan äitiyden ja lasten kautta? Perheellisilläkö ainostaan oikeus tavoitella onnea? Joku ei nyt täsmää.

Pelosta vai rohkeudesta? Ei kummastakaan. JÄRKEVYYDESTÄ siinä on kyse!

Mä voisin haluta lapsia siinä tapauksessa, että voisin ottaa vanhempana samanlaisen roolin kuin mitä isillä keskimäärin on. Mielelläni luovuttaisin myös raskaana olemisen, synnytämisen ja imettämisen isälle, jos se vain olisi mahdollista :D. Kyse on tavallaan "helpommalla pääsemisestä", rehellisesti sanoen. Mulla ei ole tarvetta päästä aina kaikesta helpolla elämästä, mutta lapsiasia on sellainen, jonka tiedän aiheuttavan itselleni liikaa kuormitusta ja takuulla se heijastuisi perheen elämään negatiivisesti. Ehkä olen jotenkin vanhanaikainen, kun ajattelen äidin roolin ja merkityksen lapselle hyvin tärkeäksi, ja etten siitä välttämättä selviytyisi kunnolla.

Ja sen verran pessimisti olen, että en kyllä hevin luottaisi yhteenkään mieheen, joka lupaisi ja vannoisi ottaa vähintäänkin tasavertaisen vastuun lapsien ja kodin arjen pyörittämisestä. Saisin hermoromahduksen, jos se kaikki kaatuisi minun niskaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailia 000998 kirjoitti:

Jos niitä lapsia on teidän mielestä maailmassa liikaa ja se syy siihen että ette halua lapsia, niin olette tekopyhiä! Paljon on ilman vanhempia olevia lapsia maailmassa, ilman rakastavia ja huolehtivia vanhempia. Adoptio! Eikö tullut mieleen? Huomaa, että tätäkin keskustelua lukee ne (lapsettomat) kun noita alapeukkuja satelee niille, ketkä rakastaa lapsiaan ja ovat onnellisia.

Ja teille lapsettomille: Millaisia lapsiperheitä te oikein olette nähneet, kun olette sitä mieltä että se oma elämä loppuu? Jotain sosiaalipummeja, ongelmatapauksia? Ei se elämä siihen lopu vaan vasta alkaa, kun rakkaan vauvan syliin saa. Siitähän te ette tajua mitään, kun teillä ei ole kokemusta. 😂

Minulle riittää ihan se, että näen marketissa elämäänsä kyllästyneitä, väsyneitä, toisilleen tiuskivia vanhempia joiden lapset huutavat pää punaisena/riehuvat ja juoksentelevat pitkin kauppaa eivätkä tottele mitään. Jos meno on tuollaista julkisella paikalla, millaista se lieneekään kotona suljetun oven takana? Ei koske kaikkia perheitä, mutta joka kauppareissulla näitä näkee.

Mikään ei pakota asumaan ghetossa :)

Vierailija kirjoitti:

Ilman lapsia on vaikea kasvaa itse aikuiseksi.

Puhu vaan omasta puolestasi.

Turha mitään lapsia yrittää hommata kun et kelpaa naisille. Vaativat niin paljon nykyään.

"Pelosta vai rohkeudesta? Ei kummastakaan. JÄRKEVYYDESTÄ siinä on kyse!"

Lisäisin vielä älykkyyden järkevyyden lisäksi.

Nykyään saa aikansa kulumaan ilman että on pakko tehdä lapsia kun pula-aikoihin ja sen jälkeen ihmisillä ei ollut kauheasti vaihtoehtoja. Ihmisiä on niin paljon ettei yhteisöä tarvitse itse synnyttää. Voi opiskella ja jättäytyä kurjasta työstä pois jos ei viihdy, ei kauheeta pakkopulla elämää ja harrastuksissa on valinnanvaraa. Pärjää välillä vähemmälläkin jos opiskelee uutta ammattia. Elämässä on valinnan mahdollisuuksia eikä kaikkien tarvitse mennä samoja latuja. 

Noh, 50-luvun jälkeen lapsia ei ole tehnyt mikään muukaan sukupolvi.

Että aivan turhaan syyllistelet nuoriakaan.

Tosin: kolmekymppiset on mallinsa saaneet vanhemmiltaan: isolta ikäpolvelta - että sikäli..  ;-)