Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

Elämä, varsinkin asumiskustannukset ovat niin hävyttömän kalliita  ja lisäksi pätkätyöt, niin nuoret ei pysty/uskalla perustaa perheitä.

Kyllä meillä myös vanhemmilla syy lapsettomuuteen. Isäni raiskasi minua lapsena ja olin äidin terapeutti jo 9-vuotiaana lapsena. Kun tapasin mieheni, ei hän halunnut lapsia lainkaan ja halusin toki vaikka adoptoida lapsen, mutta ei suostunut tähän, että hän ei vieraita lapsia kyllä hoida. Kun halusin vihdoin lapsen ja mies suostui, niin olin jo silloin liian vanha saamaan lapsia. Ei toki lapsuuden traumani aiheuttaneet sitä, että en haluaisi saada lapsia, kun ajattelin silloin, että voin antaa heille paremmat lähtökohdat, mitä itse olen saanut aikoinaan. Mutta toki ymmärrän sen, että miksi ei enää synnytetä lapsia, kun kaikki leikkaukset kohdistuvat juuri naisiin, jotka ovat hoitoalalla, siivous alalla ym. Ja leikkaukset koskee vain naisia kohtaan suuresti? Asunto tuki leikkaukset, ym lapsiin kohdistuvat leikkaukset, opiskelut ym. Naiset ajetaan niin pieneen nurkkaan nykyään, kun jo hoitoala kärsii tästä, että ei ole enää hoitajia riittävästi? Ja ihmettelen tätä päätöstä poliitikoilta, että et saa asua omistus asunnossa, jossa edullinen vastike, ja pakottaa kaikki vuokra-asuntoihin ja pienempään asuntoon? Onko poliitikoilla jotain kytky kauppoja näiden vuokra-asuntojen suhteen? Ruoan hinta maksaa, siis kaikki maksaa nykyään? Mutta erittäin "hienoa", että poliitikot huolehtivat kansalaista nostamalla omaa palkkaansa? Minusta ihanaa, että poliitikoilla on joulujuhlat, linnan juhlat, taxi matkat, ilmaiset festari liput ym. Miten voin osallistua tähän poliitikkojen juhlaan? Onko sinulla poliitikko taas niin vähän rahaa, joo lähetä minulle vain taxi kuitti, niin toki maksan. Ai, niin että oli ihan poliitikolla ravintola ilta tai ehkä lento sieltä Rovaniemeltä Helsinkiin. Voi, voi, kun me kansalaiset olemme toki niin tyhmiä ja toki maksamme kaiken. Lähettäkää meille kaikille kansalaisille teidän kaikki menomme, niin toki me köyhät maksamme kaiken, kun rikkaat ja poliitikot ovat todella, todella köyhiä ihmisiä. Meidän kaikkien kansalaisten pitää sääliä poliitikkoja, kun ovat niin surkeassa asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Oman navan kaivamisesta on tullut perhe-elämän vaihtoehto. Individualisti ei halua lisääntyä.

Ketä kohtaan vapaaehtoisesti lapseton on itsekäs ja ketä kohtelee huonosti?

Vanhemmaksi tulemisen syyt voivat olla itsekeskeisiä:

- MINÄ haluan jälkeläisiä MINUN sukunimellä

- MINÄ haluan ilmaisen hoitajan itselleni kun olen vanha

- MINÄ todistan vanhemmilleni olevani heidän arvostuksen arvoinen

- MINÄ haluan saada hyväksyntää muilta ihmisiltä kuulumalla joukkoon

- MINÄ en halua olla yksin joten MINÄ haluan seuraa.

- MINÄ haluan, että lapsi rakastaa MINUA pyyteettömästi.

- jne... 1000 muuta "oman navan kaivamista"

Artisokka kirjoitti:

Itse en ole koskaan halunnut lapsia, sillä koen vahvasti tehneeni jo kasvatustyön. Olen oman lapsuuteni ja nuoruuteni uhrannut (pikku)veljieni hyvinvointiin, sillä äidistä ei ollut huolenpitäjäksi, lisääntyjäksi kylläkin. Alkoholi ja irtosuhteet kiinnostivat häntä enemmän.

Jotenkin ajauduin vielä kasvatusalalle. Olen kursinut kokoon lapsia ja nuoria, joiden perheolot ovat huonot. Olen ollut turvallinen aikuinen jokaiselle. Nähnyt, kuullut ja ollut läsnä. Teen niin edelleenkin joka päivä.

Kun menen kotiin, haluan olla vain itseäni varten.

Olet oman osuutesi tehnyt. Kiitos kaikesta mitä olet tehnyt muiden teen. Hatun nosto.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään synnytystä liikaa. "Kunnon" komplikaatioita tulee harvoille, mutta meno tuntuu niidenkin kohdalla olevan sellainen, että itsepä tähän lähdit. Vauroiden korjailu ei onnistu tai lääkäreitä kiinnosta. "Kunnon" on lainausmerkeissä, koska kaikki kipu ja repeäminen nyt vaan on luonnollista ja kuuluu asiaan, olet heikko ja lapsellinen jos tällaisesta ihanasta voimaannuttavasta kokemuksesta traumatisoidut. 

Synnyttämisen aiheuttamat traumat ja vammautumiset on vaiettu aihe. Ei niistä koulussakaan puhuttu, vaikka pitäisi terveystiedon tunnilla kertoa.

Pelkohan se on tietenkin. Useimmat pelkäävät, että parisuhde ei ole oikea tai kestävä, ei ole varaa elää sellaista elämää kuin haluaisi, että ei itse jaksa, että menettää oman elämänsä tai uransa. Tai että ei osaa olla vanhempi. Sitten jotkut myös pelkäävät, että maapallo ei kestä juuri hänen lastaan. Tai että tulevaisuus on kamala.

Pelko tietysti. Ja se ei pelaa, joka pelkää.

Vierailija kirjoitti:

Pelkohan se on tietenkin. Useimmat pelkäävät, että parisuhde ei ole oikea tai kestävä, ei ole varaa elää sellaista elämää kuin haluaisi, että ei itse jaksa, että menettää oman elämänsä tai uransa. Tai että ei osaa olla vanhempi. Sitten jotkut myös pelkäävät, että maapallo ei kestä juuri hänen lastaan. Tai että tulevaisuus on kamala.

Pelko tietysti. Ja se ei pelaa, joka pelkää.

Ihan aiheellisia pelkoja. Monet parisuhteet hajoaa pikkulapsiaikana, lapsiperheköyhyys on myös yleistä, töitä on vaikea saada. Monet eronneet naiset päätyvät myös käytännössä yksinhuoltajiksi vaikka paperilla on yhteishuoltajuus, turvaverkkoja ei välttämättä ole ja siitä seuraakin sitten uupumus. 

 

Vierailija kirjoitti:

Pelkohan se on tietenkin. Useimmat pelkäävät, että parisuhde ei ole oikea tai kestävä, ei ole varaa elää sellaista elämää kuin haluaisi, että ei itse jaksa, että menettää oman elämänsä tai uransa. Tai että ei osaa olla vanhempi. Sitten jotkut myös pelkäävät, että maapallo ei kestä juuri hänen lastaan. Tai että tulevaisuus on kamala.

Pelko tietysti. Ja se ei pelaa, joka pelkää.

Jotkut ihmiset eivät halua elää lapsiperhearkea, koska se ei kiinnosta. On parempaakin tekemistä. Pelko ei liity siihen mitenkään. Ei kannata yleistää, kun et selvästi tiedä asiasta mitään.

Olin vissiin katsonut liian läheltä äitini rasittavaa elämää, jollaista en itselleni halunnut. Hän kärsi häntäluun kivuista vuosia synnytysten jälkeen. 70- ja 80-luvuilla oli tavallista asua nykyistä ahtaammin. Meitä asui 5 hengen perhe kolmiossa. Vaikka minulla on henkilökohtainen usko Jeesukseen, tiesin jo 17-vuotiaana että en tule haluamaan lapsia. Naimisiin menin ja monessa kohtaa minulla on kristilliset arvot, mutta lapsiasiassa olen ehdoton. Ei minulle. Eikä muuten ole kaduttanut. Sen verran on elämä päähän potkinut että hyvä kun on itse puolison kanssa tässä elämässä jotenkin selviytynyt ja jaksanut.

Mun pää ei kestäisi tätä nyky kyttäämistä ja uhkaa huostaanotoista ja kaikista vaatimuksista. Paljolta on säästynyt kun lapsia ei ole. Ja koska tämä maailma ja aika on näin paha, miksi kantaisin huolta vielä toistenkin elämästä, kun omassa on tarpeeksi. Ehkä olin liian heikko tälle aikakaudelle. 

Koko ihmiskunnan historiassa naisilla on ollut hyvin vähän jos ollenkaan mahdollisuutta päättää omasta lapsiluvusta. Sama myös miehillä. Lapsia tuli, koska ehkäisyä ei ollut. Vasta 1900-luvulla on tullut ehkäisy saataville.

Nyt ihmiset käyttävät sitä mahdollisuutta. Vertaaminen entisaikojen lapsilukuihin on epätieteellistä ja hölmöä, koska ihmisillä ei ollut vaihtoehtoja.

Kun vapaus lisääntyy, lapsia syntyy vähemmän. Ihmiset ymmärtävät että elämässä on muutakin kuin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Olin vissiin katsonut liian läheltä äitini rasittavaa elämää, jollaista en itselleni halunnut. Hän kärsi häntäluun kivuista vuosia synnytysten jälkeen. 70- ja 80-luvuilla oli tavallista asua nykyistä ahtaammin. Meitä asui 5 hengen perhe kolmiossa. Vaikka minulla on henkilökohtainen usko Jeesukseen, tiesin jo 17-vuotiaana että en tule haluamaan lapsia. Naimisiin menin ja monessa kohtaa minulla on kristilliset arvot, mutta lapsiasiassa olen ehdoton. Ei minulle. Eikä muuten ole kaduttanut. Sen verran on elämä päähän potkinut että hyvä kun on itse puolison kanssa tässä elämässä jotenkin selviytynyt ja jaksanut.

Mun pää ei kestäisi tätä nyky kyttäämistä ja uhkaa huostaanotoista ja kaikista vaatimuksista. Paljolta on säästynyt kun lapsia ei ole. Ja koska tämä maailma ja aika on näin paha, miksi kantaisin huolta vielä toistenkin elämästä, kun omassa on tarpeeksi. Ehkä olin liian heikko tälle aikakaudelle. 

Eihän jeesuksellakaan ollut lapsia, ainakaan raamatun mukaan. Lisäksi monissa kristinuskon haaroissa papit, nunnat ja munkit elävät pyhää elämää koska eivät hanki lapsia. Joten vapaaehtoinen lapsettomuutesi on siis hyvinkin kristinuskon mukaista elämää. Onhan raamatussa kohtia jossa ihmetellään miksi ihmisen pitää synnyttää toinen kärsimään, olikohan saarnaajan kirjassa, en muista enää.

Omat tyttäret eivät halua lapsia tähän pahaan epävarmaan maailmaan. Ymmärrän vaikka onkin mielestäni ihan kamalan surullista.

epäluottamuksesta epävakaaseen yhteiskuntaan.

Mä luulen, että kyse on pohjimmiltaan vain siitä, että tunnistetaan jo ennalta, että pää ei kestä vanhemmuutta eikä sitä, että joku on sinusta riippuvainen ja, että siitä omasta mielihyvästä pitäisi joustaa jonkun toisen vuoksi.

Musta siinä ei ole mitään pahaa ja se on lopulta niiden syntymättömien lastenkin etu, koska HE kärsivät kaikista eniten siitä, jos vanhempi ei ole heitä halunnut eikä ole valmis antamaan heille sitä mitä he tarvitsevat.

Väitän myös, että aika moni lapseton ja lapsista haaveileva ei ymmärrä ihan konkreettisesti sitä sitoumusta minkä lapset tulleessaan tuottavat eikä sitä, että sellaista keskimääräistä vakiota ei ole vaan joidenkin lasten kohdalla se työ ja vastuu saattaa olla moninverroin keskivertoa suurempi. 

Vierailija kirjoitti:

Omat tyttäret eivät halua lapsia tähän pahaan epävarmaan maailmaan. Ymmärrän vaikka onkin mielestäni ihan kamalan surullista.

Miksi olet surullinen toisten ihmisten valinnoista? Et sinä omista tyttäriesi kehoja. Jos haluat lapsenlapsia, olisit tehnyt enemmän lapsia, jotka niitä tekevät. Älä syytä muita omista virheistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat tyttäret eivät halua lapsia tähän pahaan epävarmaan maailmaan. Ymmärrän vaikka onkin mielestäni ihan kamalan surullista.

Miksi olet surullinen toisten ihmisten valinnoista? Et sinä omista tyttäriesi kehoja. Jos haluat lapsenlapsia, olisit tehnyt enemmän lapsia, jotka niitä tekevät. Älä syytä muita omista virheistäsi.

Miksi ei saisi olla surullinen? Millä tavalla se on pois sinulta tai muilta, kun kysehän on henkilökohtaisesta tunteesta? Siitä on kuule aika pitkä matka siihen, että aletaan ohjailemaan toisen tekemiä valintoja haluamaansa suuntaan, joten olisiko sullekin paikallaan pikku realitycheck?

Synnytyssairaaloita lakkautetaan, synnytysvaurioita ei hoideta, raskaus ja synnytys on aina riski omalle ja lapsen terveydelle ja hengelle ja silti siihen suhtaudutaan liukuhihnamaisesti ja epäinhimillisesti. 

Lapsen pitää olla haluttu. Pahinta itsekkyyttä on tuoda lapsi perheeseen, joka ei oikeasti häntä halunnut.

Pelosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat tyttäret eivät halua lapsia tähän pahaan epävarmaan maailmaan. Ymmärrän vaikka onkin mielestäni ihan kamalan surullista.

Miksi olet surullinen toisten ihmisten valinnoista? Et sinä omista tyttäriesi kehoja. Jos haluat lapsenlapsia, olisit tehnyt enemmän lapsia, jotka niitä tekevät. Älä syytä muita omista virheistäsi.

Miksi ei saisi olla surullinen? Millä tavalla se on pois sinulta tai muilta, kun kysehän on henkilökohtaisesta tunteesta? Siitä on kuule aika pitkä matka siihen, että aletaan ohjailemaan toisen tekemiä valintoja haluamaansa suuntaan, joten olisiko sullekin paikallaan pikku realitycheck?

Jos et ole iloinen tytärtesi elämänvalinnoista jotka tekevät HEIDÄT onnelliseksi ja on HEIDÄN valinta, silloin se vain osoittaa että et ole sujut asian kanssa ja selvästi on jotain hampaankolossa.

Miksi et ole onnellinen siitä että tyttäresi ovat itse saaneet valita oman elämänsä suunnan? Miksi tytärtesi onni on sinulle vähemmän tärkeä kuin sinun tunteet? Miksi et aseta heidän tarpeitaan etusijalle vaan vedät asian itseesi, vaikka päätös lasten hankinnasta ei ole sinun? Tuohan vain osoittaa itsekkyyttä.

Onneksi Suomessa ihmiset saa päättää oman lapsiluvun. Kaikkialla maailmasa naiset eivät ole yhtä onnekkaita. Jossain päin maailmaa perhe ja suku painostaa lisääntymään. Se on väärin.