Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Viisaudesta. Montako kertaa täälläkin ovat vanhemmat sukupolvet ihmetelleet sormea heristellen, miksi pitää sikiätä, jos ei ole työpaikkaa.
Koska suurin osa saa tyytyä osa- ja määräaikaisuuksiin sekä sijaistamaan, miten sitä siinä välissä niitä lapsia ehtii tekemään? Ja kuten edellä todettiin, sehän olisi vanhempien sukupolvien mielestä edesvastuutontakin, jos sellaiseen epävarmuuteen lapsia tekisi. Tosin, eiväthän nämä ymmärrä, että epävarmuus on tullut jäädäkseen.
Ei siis synny lapsia eikä eläkkeenmaksajia. Pitäkäähän hauskaa suurten ikäluokkien vanhukset, kun se aika koittaa. Toivottavasti omaisuutta on tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Joskus oon tytöltä kysynyt, että ootteko niitä veloja. Vastaus ollut tavallaan ollaan, mutta tavallaan tämä nyt ei oo mikään valintakysymys. En ymmärtänyt vastausta?..."
Itse tulkitsisin tuon niin että aluksi (koska ovat olleet jo noin kauan yhdessä) ovat olleet "veloja" tai pikemminkin keskittyneet kaikkeen muuhun kuten parisuhteeseen, opiskeluihin, töihin, töissä etenemiseen, harrastuksiin, matkusteluun, ystäviin jne. Sillä nämä korostuvat eri valinnoissa (esim työhuoneet, vierashuone kavereille ja heidän lapsilleen yms).
Lasten haluaminen on aina valintakysymys, sillä niitä voi haluta tai olla haluamatta.
Sen sijaan lasten saaminen ei ole ikinä valintakysymys, niitä joko tulee tai ei tule vaikka haluaisi tai tekisi kaikkensa sen eteen. Onhan asuntokin voitu ostaa sillä periaatteella että jos hyvin käy niin siellä on huone/huoneet lapsille. Mutta toistaiseksi ne ovat työ- ja vierashuonekäytössä. Tulkitsisin tämän viittaavan vastaukseen ettei kyseessä ole valintakysymys. Vai millä sanoilla hän sen sinulle muutoin muka kuittaisi ettei aina mene niin kuin voisi tahtoa, tiedät sen itsekin koska et voinut saada kuin yhden lapsen. Ehkä he vähitellen kipuilevatkin sen asian kanssa etteivät he välttämättä ikinä tule saamaan yhtään? Ja tuskin haluavat sinulle sitä tilittää tai jakaa asiaa kanssasi nyt/ollenkaan, vastauksen sävystä nähden. Tällöin on todella turhauttavaa kun joku mummo kyselee/syyllistää että mitä hän on muka tehnyt väärin kun ette lapsia halua, tai miksi hänestä ei jo tule mummoa, voi kun haluaisin olla niin mummo, jne. Paras kun todellakin pysyt aiheesta erossa, se ei kuulu sinulle. Jos kyse on lapsettomuusongelmasta niin siihen ei todellakaan tarvita yhtään ulkopuolista vaan on täysi työ että pariskunta saa käsiteltyä asian kahdestaan ja muokattua tulevaisuuden, omat ja yhteiset toiveet siten että voivat jatkaa elämässä eteenpäin. Lapsettomuushoidoillakaan ei valitettavasti aina saada aikaan lopputulosta, eikä kaikki ole valmiita lähtemään edes siihen prosessiin. Puhumattakaan jos kyse on jostain seikasta, jota ei edes hoidoilla hoideta. Ja yksityisellä siihen palaa helposti 10 000-20 000 euroa, kyllä se sitä tarkoittaa monen kohdalla että mietitään tarkkaan käytetäänkö rahat siihen vai asuntolainaan vai auton ostoon vai mihin JOS edes on laittaa tuollaisia summia noin vain.
Voi voi voi kun on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan surku tulee tulevaisuuden eläkeläisiä ( n.30 vuoden kuluttua). Kun suurin osa on yksinäisiä, ja lapsettomia.
Sukujoulut ja muut vastaavat juhlat ovat muinaishistoriaa. Koska EI ole sitä sukua.
Mutta. Sitähän on jo alle kolmikymppisenä tarkoin ajateltu.
Älä nyt. Ne juhlii niitä sitten kavereidensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä tunne kuin yhden lapsettoman, joka on onnellisempi, kehittänyt itseään enemmän, nauttii matkustelusta ja omasta elämästään, ja rikkaampi kuin ne, joilla on lapsia.
Sen sijaan tunnen hyvin monia lapsettomia, omani ikäisiä n.35-40v, jotka käy töissä, nysvää illat kotonaan, käy lauantaisin pyörimässä kaupoilla ja kuluttavat aikaa, eivät matkustele sen pidemmälle, tai kreisibailaisi tai nukkuisi pitkään aamulla. Eivät ole opiskelleet sen enempää tai edes sen vertaa, edenneet töissä senkään vertaa, kunhan on tasapaksu elämä ja työpaikka jos on työpaikkaa edes. Eikä varsinkaan ole lainat tapissa, kun ei pankki myönnä kuin surkean summan jolla hyvä että ostaa edes yksiötä lähiöstä.
Niin miten tällaisessa voi verrata että lapsettomilla menee paremmin? Ei ainakaan minun mittapuulla. Heillä on ehkä ilona kissa, mutta siihen se vuorovaikutus sitten jääkin. Perheellinenkin voi hankkia kissan.
No siis rikkaushan (hlvtsti lainaa) on hyvin menemisen merkki. Onko ne lapsetkin hankittu ihan vain näyttelyesineiksi, tai kun on massia, niin hommattiin muksuja. Toivottavasti et hanki kissaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä tunne kuin yhden lapsettoman, joka on onnellisempi, kehittänyt itseään enemmän, nauttii matkustelusta ja omasta elämästään, ja rikkaampi kuin ne, joilla on lapsia.
Sen sijaan tunnen hyvin monia lapsettomia, omani ikäisiä n.35-40v, jotka käy töissä, nysvää illat kotonaan, käy lauantaisin pyörimässä kaupoilla ja kuluttavat aikaa, eivät matkustele sen pidemmälle, tai kreisibailaisi tai nukkuisi pitkään aamulla. Eivät ole opiskelleet sen enempää tai edes sen vertaa, edenneet töissä senkään vertaa, kunhan on tasapaksu elämä ja työpaikka jos on työpaikkaa edes. Eikä varsinkaan ole lainat tapissa, kun ei pankki myönnä kuin surkean summan jolla hyvä että ostaa edes yksiötä lähiöstä.
Niin miten tällaisessa voi verrata että lapsettomilla menee paremmin? Ei ainakaan minun mittapuulla. Heillä on ehkä ilona kissa, mutta siihen se vuorovaikutus sitten jääkin. Perheellinenkin voi hankkia kissan.No siis rikkaushan (hlvtsti lainaa) on hyvin menemisen merkki. Onko ne lapsetkin hankittu ihan vain näyttelyesineiksi, tai kun on massia, niin hommattiin muksuja. Toivottavasti et hanki kissaa...
No niin onkin jos pankista edes saa lainaa, mutta kun pääväite tällä sivustolla on että lapsettomilla menee paremmin ja ovat rikkaampia - joo mutta minä en tunne kuin lapsettomia joilla ei ole omaisuutta eikä edes lainaa kun pankki ei myönnä. Että niin hyvin ja rikkaasti heillä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan surku tulee tulevaisuuden eläkeläisiä ( n.30 vuoden kuluttua). Kun suurin osa on yksinäisiä, ja lapsettomia.
Sukujoulut ja muut vastaavat juhlat ovat muinaishistoriaa. Koska EI ole sitä sukua.
Mutta. Sitähän on jo alle kolmikymppisenä tarkoin ajateltu.
Älä nyt. Ne juhlii niitä sitten kavereidensa kanssa.
Minulla ei ole kyllä mitään sukujouluja ollut itselläkään koskaan. Varmaan te joilla on jotain sellaisia niin sitten kaipaatte niitä. Itse en suvun kanssa juuri ole tekemisissä.
En löytänyt koskaan lapsia haluavaa naista ja nyt ei ole edes taloudellisesti mahdollista vaikka löytyisikin.
M36
[No niin onkin jos pankista edes saa lainaa, mutta kun pääväite tällä sivustolla on että lapsettomilla menee paremmin ja ovat rikkaampia - joo mutta minä en tunne kuin lapsettomia joilla ei ole omaisuutta eikä edes lainaa kun pankki ei myönnä. Että niin hyvin ja rikkaasti heillä menee.[/quote]
Ja pointti oli siinä, että rikkaus, laina tai lapset ei välttämättä ole onnellisuuden tae.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyrant kirjoitti:
Ihmiset menevät luonnonvalintojen mukaan, miksi ihmisten pitäisi lisääntyä kun maapallo on ylikansoittunut. Automaattisesti jokainen epäitsekäs ja ajatteleva yksilö on huomannut, ettei ole mitään järkeä tuhota toisten ja omien jälkeläisten elämää menemällä alkeellisten viettien vietävänä.
Luonnonvalinta Sulla on perseessäs.
Keksi vielä lisää satuja ja tarinoita.
Thihihihiiihiii.. kirjoitti:
Tyrant kirjoitti:
Ihmiset menevät luonnonvalintojen mukaan, miksi ihmisten pitäisi lisääntyä kun maapallo on ylikansoittunut. Automaattisesti jokainen epäitsekäs ja ajatteleva yksilö on huomannut, ettei ole mitään järkeä tuhota toisten ja omien jälkeläisten elämää menemällä alkeellisten viettien vietävänä.
Luonnonvalinta Sulla on perseessäs.
Keksi vielä lisää satuja ja tarinoita.
Ota nyt lääkkeet ja mene nukkumaan 🤪🤪🥳😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on perheessä 20 vuotta suunnilleen ja täällä puhutaan vain rankasta pikkulapsiajasta ihan kuin se kestäisi vuositolkulla.... Jotenkin ihmiset on peloiteltu jollekin kauhuleffatatasolle.
Meillä on 3 lasta, kaikki ovat olleet loistavia nukkujia aina. Läpi yön ollaan nukuttu suunnilleen puolivuotiaasta kaikki. Suht isot ikäerot, ei ollut rankkaa. Äitiyslomat + jonkin aikaa hoitovapaalla oli mukavat breikit työelämästä. Ulkoilua, lounastreffejä kavereiden kanssa, vähän kuin lomalla olisi.
Nyt lapset ovat isoja, käymme tapahtumissa ja ulkomailla yhdessä. Teineillä menee loistavasti koulussa ja harrastuksissa. En tajua mitä olisin joutunut uhraamaan??? Muutaman ulkomaanmatkan kun isolla perheellä reissut aika kalliita?? Hienomman asunnon?
Mikään ei voita sitä sunnuntaiaamun oloa, kun halaan lapset läpi ja osa päätyy painimaan ja tyynysotaa vanhempien sängylle :)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on perheessä 20 vuotta suunnilleen ja täällä puhutaan vain rankasta pikkulapsiajasta ihan kuin se kestäisi vuositolkulla.... Jotenkin ihmiset on peloiteltu jollekin kauhuleffatatasolle.
Meillä on 3 lasta, kaikki ovat olleet loistavia nukkujia aina. Läpi yön ollaan nukuttu suunnilleen puolivuotiaasta kaikki. Suht isot ikäerot, ei ollut rankkaa. Äitiyslomat + jonkin aikaa hoitovapaalla oli mukavat breikit työelämästä. Ulkoilua, lounastreffejä kavereiden kanssa, vähän kuin lomalla olisi.
Nyt lapset ovat isoja, käymme tapahtumissa ja ulkomailla yhdessä. Teineillä menee loistavasti koulussa ja harrastuksissa. En tajua mitä olisin joutunut uhraamaan??? Muutaman ulkomaanmatkan kun isolla perheellä reissut aika kalliita?? Hienomman asunnon?
Mikään ei voita sitä sunnuntaiaamun oloa, kun halaan lapset läpi ja osa päätyy painimaan ja tyynysotaa vanhempien sängylle :)
Samaa mieltä minäkin! Ihmettelen myös, minkä vuoksi ihmiset täällä kauhistelevat pikkulapsiaikaa noin (1-3v) ja tuokin kasvunvaihe on hyvin ihana omalla tavallaan ❤ Itselleni lapseni ovat maailman tärkeimpiä ja mistään en ole joutunut luopumaan! Kyllähän lapsetkin saa välillä hoitoon ja voi lähteä puolison kanssa ulkomaille, konsertteihin ym. Ongelmat ovat vain joidenkin ihmisten omassa päässä ja niitä näillä on, oli sitten lapsia taikka ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyydestä ja rohkeudesta. Ihmiset eivät halua haaskata hukkaan sitä elämää, jonka ovat lahjaksi saaneet. Sitähän lasten saaminen on, siinä menettää oman elämänsä. Mieluummin elää itselleen ja riemuitsee jokaisesta päivästä. Sen sijaan, että surisi joka päivä epämielekästä elämää, joka ei enää ole omaa.
Täytyy kuitenkin muistaa että näitä ”älykköjä” ei olisi, jos joku ei olisi heitä saanut.
Miten voidaan irroittaa lapsen hankkiminen niin täydellisesti elämästä, kun se on kaiken elämän lähtökohta? Tarkoitan että nykypäivänä on tietenkin täysin ok olla hankkimatta lapsia, mutta että vihataan yli kaiken sitä ajatusta ja halveksutaan ihmisiä, jotka hankkivat lapsia? Se on kuitenkin maailman luonnollisin asia. Jos oikein aletaan miettiä niin paljon luonnottomampaa on esim moderni lääketiede, jonka ansiosta ihminen nykyään elää satavuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voidaan irroittaa lapsen hankkiminen niin täydellisesti elämästä, kun se on kaiken elämän lähtökohta? Tarkoitan että nykypäivänä on tietenkin täysin ok olla hankkimatta lapsia, mutta että vihataan yli kaiken sitä ajatusta ja halveksutaan ihmisiä, jotka hankkivat lapsia? Se on kuitenkin maailman luonnollisin asia. Jos oikein aletaan miettiä niin paljon luonnottomampaa on esim moderni lääketiede, jonka ansiosta ihminen nykyään elää satavuotiaaksi.
Pätkätöitä ja jatkuvaa epävarmuutta tulevaisuudesta. Tälläkin hetkellä olen venaamassa sossumasseja, mitä ei kymmenen vuotta sitten tarvinnut tehdä. Rahat on jossain muualla ja ilman massia ei lasta voi kasvattaa.
Sais edes itelleen ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuoria odottavat sulavat napajäätiköt, seinähullu maailmanpolitiikka, miljoonat ilmastopakolaiset ja yhä kauemmas karkaava eläkeikä, jos töitä ensinkään saa. Mitä näistä pitäisi odottaa innolla ja tehdä siihen rinnalle vielä lapsia?
Puhumattakaan siitä, että kun sitten viimein pääsee sille eläkkeelle, niin ei ole olemassa enää mitään eläkesysteemiä ja jos et pätkätöistäsi tai työttömyyspäivärahasta ole saanut säästettyä, niin aika kapoinen on leipä siinä vaiheessa. (Tässä voisi olla yksi hatara syy tehdä lapsi, vanhuudenturvakseen kuin kehitysmaissa konsanaan, koska tulevaisuudenkuva omasta vanhuudesta näin kolmekynppisenä pelottaa!)
Olisin ihan sairaan pahoillani lapseni puolesta, jos hän tähän maailmaan syntyisi. Parempi elellä siellä tähtien toisella puolella ilman huolen häivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyydestä ja rohkeudesta. Ihmiset eivät halua haaskata hukkaan sitä elämää, jonka ovat lahjaksi saaneet. Sitähän lasten saaminen on, siinä menettää oman elämänsä. Mieluummin elää itselleen ja riemuitsee jokaisesta päivästä. Sen sijaan, että surisi joka päivä epämielekästä elämää, joka ei enää ole omaa.
Täytyy kuitenkin muistaa että näitä ”älykköjä” ei olisi, jos joku ei olisi heitä saanut.
Entä sitten? Mitäs menivät lisääntymään, ei se jälkipolvien vastuulla ollut. Eikä me olla heille mitään velkaa. Kukaan meistä ei pyytänyt syntyä tänne. Jokainen hoitakoon omat asiansa.
Pelkään synnyttää, muuten kyllä
Valinta olla hankkimatta lapsia on minulle samankaltainen päätös kuin ammattini tai asuinpaikkani. On oikeus tehdä itsensä näköisiä ratkaisuja. Tuntuisi hölmöltä yrittää lasta vain siksi, että jonkun mielestä kuuluu lisääntyä. Sanon yrittää, koska lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys. Kysymys ei ole rohkeudesta eikä pelkuruudesta. Toive lapsesta tai lapsettomuudesta on varmasti ainakin osin sisäsyntyistä. Oma elämä, maailmantila tai muut syyt ovat lopulta pinnallisempia tekijöitä asiaa ratkaistaessa.
Meillä syy vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on se, ettei vaan ole tullut sellaista aitoa ja oikeaa halua hankkia perheenlisäystä. Odotin, josko jossain vaiheessa tulisi sellainen "lapsenhankkimisolo", mutta koska mitään tällaista välttämätöntä hinkua lapsenhankintaan ei ole tullut, ei olla asian suhteen edetty. Uskon myös että mikäli olisimme hankittu se lapsi pakosta ja ympäristön paineen vuoksi, olisin itse nyt todella onneton ja masentunut. Nyt on aikaa itselle ja parisuhteelle, työlle ja vapaa-ajalle. Näin on hyvä. Ja pohdin, että mikäli se lapsenhankkimishalu joskus tulee, on adoptio myös oikein hyvä mahdollisuus. Lapsia tässä maailmassa on niin paljon.
"Joskus oon tytöltä kysynyt, että ootteko niitä veloja. Vastaus ollut tavallaan ollaan, mutta tavallaan tämä nyt ei oo mikään valintakysymys. En ymmärtänyt vastausta?..."
Itse tulkitsisin tuon niin että aluksi (koska ovat olleet jo noin kauan yhdessä) ovat olleet "veloja" tai pikemminkin keskittyneet kaikkeen muuhun kuten parisuhteeseen, opiskeluihin, töihin, töissä etenemiseen, harrastuksiin, matkusteluun, ystäviin jne. Sillä nämä korostuvat eri valinnoissa (esim työhuoneet, vierashuone kavereille ja heidän lapsilleen yms).
Lasten haluaminen on aina valintakysymys, sillä niitä voi haluta tai olla haluamatta.
Sen sijaan lasten saaminen ei ole ikinä valintakysymys, niitä joko tulee tai ei tule vaikka haluaisi tai tekisi kaikkensa sen eteen. Onhan asuntokin voitu ostaa sillä periaatteella että jos hyvin käy niin siellä on huone/huoneet lapsille. Mutta toistaiseksi ne ovat työ- ja vierashuonekäytössä. Tulkitsisin tämän viittaavan vastaukseen ettei kyseessä ole valintakysymys. Vai millä sanoilla hän sen sinulle muutoin muka kuittaisi ettei aina mene niin kuin voisi tahtoa, tiedät sen itsekin koska et voinut saada kuin yhden lapsen. Ehkä he vähitellen kipuilevatkin sen asian kanssa etteivät he välttämättä ikinä tule saamaan yhtään? Ja tuskin haluavat sinulle sitä tilittää tai jakaa asiaa kanssasi nyt/ollenkaan, vastauksen sävystä nähden. Tällöin on todella turhauttavaa kun joku mummo kyselee/syyllistää että mitä hän on muka tehnyt väärin kun ette lapsia halua, tai miksi hänestä ei jo tule mummoa, voi kun haluaisin olla niin mummo, jne. Paras kun todellakin pysyt aiheesta erossa, se ei kuulu sinulle. Jos kyse on lapsettomuusongelmasta niin siihen ei todellakaan tarvita yhtään ulkopuolista vaan on täysi työ että pariskunta saa käsiteltyä asian kahdestaan ja muokattua tulevaisuuden, omat ja yhteiset toiveet siten että voivat jatkaa elämässä eteenpäin. Lapsettomuushoidoillakaan ei valitettavasti aina saada aikaan lopputulosta, eikä kaikki ole valmiita lähtemään edes siihen prosessiin. Puhumattakaan jos kyse on jostain seikasta, jota ei edes hoidoilla hoideta. Ja yksityisellä siihen palaa helposti 10 000-20 000 euroa, kyllä se sitä tarkoittaa monen kohdalla että mietitään tarkkaan käytetäänkö rahat siihen vai asuntolainaan vai auton ostoon vai mihin JOS edes on laittaa tuollaisia summia noin vain.