Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on järkyttäviä ja ahdistavia tarinoita. Tuli oikein paha olo näistä. Osa tarinoista alkoi itkettämään.

Hatun nosto teille kaikille, jotka olette tajunneet lähteä noista sairaista suhteista.

Ja te, jotka ette ole lähteneet: tehkää jotakin ja äkkiä. Rakastakaa itseänne ja lähtekää. On parempaakin.

Kuka pääsee nopeasti irti ja milloin?

- kun väkivaltainen käytös tulee ilmi selkeästi ja nopeasti

- kun uhrilla on ollut turvallinen lapsuus, jonka seurauksena hyvä itsetunto ja kyky rakastaa ja arvostaa itseään eikä tekijä ole vielä murentanut sitä

- kun uhrilla on tukea eli yksikin ihminen, joka uskoo hänen kokemuksiaan

Kuka ei?

- kun väkivalta hiipii salakavalasti; verhotaan ensin vitseihin ja "väärinkäsityksiin"

- kun väkivalta piiloutuu täysin muilta ihmisiltä ja väkivaltainen ihminen on muiden silmissä tosi hyvä tyyppi

- kun uhrilla on valmiiksi huono itsetunto, hän syyllistyy helposti, ottaa vastuuta asioista, joista hän ei olisi vastuussa, syyttää itseään (eli kokenut turvattoman lapsuuden -C. Anderson: "lapsuuden kohtelusta tulee ihmisen kohtalo")

- kun uhrilla ei ole ketään, joka uskoisi häntä tai jolta hän saisi käytännön apua ja tukea

- kun ero olisi työläs: pienet lapset, lainat, taloudellinen riippuvuus eikä voimia löydy, koska joutuu pinnistelemään äärirajoilla

- kun väkivaltainen uhkaa kostaa eron tappamalla lähtijän tai tappamalla itsensä

Itse kuuluin jälkimmäiseen ryhmään. Lopulta sain tukea terapiasta ja pystyin lähtemään. Samalla menetin lähes kaikki ystäväni ja tuttavani, koska exä oli heidän silmissään unelmapuoliso ja minä häiriintynyt, koska olin hoidossa. Olen myös kuullut, että olen eronnut ensimmäisen pienen vastoinkäymisen takia ja laittanut itseni lasteni edelle yms.

10 vuoden väkivaltahelvetin jälkeen tuntemattomat sanovat, että olen tyhmä ja järjetön, kun en lähtenyt heti. Tutut sanovat, että rikoin perheeni itsekkäistä syistä.

Viimeinen lauseesi "On parempaakin". Valitettavasti lähtö johtaa joskus lähtijän, joskus lastenkin kuolemaan väkivaltaisen toteuttaessa uhkauksensa.

Kumppani pahoinpiteli minut (löi äkkiarvaamatta avarilla) kerrottuani täysin asiallisesti kaipaavani vaihtelua ja ehdotettuani vapaata suhdetta. Mustasukkaisuuskohtaus tuli minulle täysin puskista.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä aivan pahimmat seurustelukokemukset on olleet ujojen, yksinäisten ja epäsosiaalisten miesten kanssa. Juuri näiden, jotka kutsuvat itseään kiltiksi.

Yhteensä parin edellämainitun kaltaisen kanssa olen yrittänyt seurustella. Molemmat suhteet kaatuneet miehen sairaaseen aiheettomaan mustasukkaisuuteen, ja päätyneet miehen harjoittamaan vainoamiseen.

Tämmöisillä miehillä on usein niin paljon hoitamattomia mt-ongelmia ja muita häiriöitä, että se ei voi olla näkymättä käytöksessä. Soppaa sekoittaa vielä se, että harvalla on realistista naiskuvaa, vaan se on yhtäältä instabeibejen ja toisaalta joidenkin mystisten yksinäisten autistityttöjen varaan rakennettu. Tavalliseen mutta silti omanlaisensa naiseen nämä eivät osaa suhtautua lainkaan. Raivo voi iskeä jo siitä, kun huomaa, ettei se nainen ole yhtään sellainen kuin mitä on mielikuvissaan päättänyt. Terapian lisäksi nämä tarvitsisivat jotain syvällistä vuorovaikutus- ja tunnetaitocoachausta joltain empaattiselta mutta jämäkältä mieshahmolta, joka osaa puhua näiden tyyppien kieltä eikä kuuntele ininää kiltteydestä tai muita tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mistä sellainen mustasukkaisuus/kontrollointi alkaa, joka kehittyy aivan sairaalloiseksi?

Mitkä on ne ensimmäiset merkit, jotka on niin vähemmän rajuja ettei niitä välttämättä edes tajua kuin vasta myöhemmin?

No mun ex-miehellä oli aluksi sellaisia pieniä ihmettelyjä, esim. ei voinut ymmärtää, että poltan tupakkaa, vaikka isäni ei sitä hyväksy. Hänen mielestään ei pitäisi olla mahdollista tehdä sellaista mitä isä ei hyväksy. Äidin mielipiteellä ei väliä eikä isänkään suhteessa poikiin. Mutta tyttö ilmeisesti oli hänen mielestään isän tai miehen omaisuutta. Ja oli ihan kantasuomalainen perusjuntti.

Myöhemminhän nämä meni pahemmaksi, esim opiskelijaristeilylle en olisi saanut lähteä. Olin 22v ja kun kuitenkin lähdin risteilylle, hän huusi perään, että "mä soitan isäsi hakemaan sut pois sieltä". Ja oli oikeasti soittanut, isäni soitti mulle ja varmisti, että pääsinhän minä varmasti siihen bussiin. Miten voi aikuinen mies luulla ihan oikeasti, että aikuinen nainen on miehen omaisuutta eikä ole oikeutta itse määrätä elämästään?! No lopultahan tuolta ukolta tuli myös kunnon selkäsauna ja taponyritys sekä vapaudenriisto, lukitsi myt makuuhuoneeseen, etten pääse kavereiden kanssa grillibileisiin. Kun pääsin ulos, en tullut takaisin ja mies ihmetteli, miksi en :D siinä vähän esimakua pienistä merkeistä ja mihin johtaa.

Up

Aivan uskomattomia juttuja!

Entisen avimieheni pimeä puoli pysyi piilossa kunnes puolen vuoden seurustelun jälkeen hän ehdotti yhteen muuttoa  ja saimmekin kaupungilta asunnon melko nopeasti. Ja pian huomasin, että Prinssi Uljaani on vähän päästä pipi:

- Talon takana oli kävelytie ja kuulemma "heitin tissit siihen kaiteelle" miesten ihailtavaksi, kun tupakalla ollessa nojasin normaalisti kaiteeseen. Minulla oli ennen rintojenpienennystä melko iso povi joka teki sai tavallisenkin topin näyttämään pornovaatteelta ja vilahtevat rintani ruokkivat miehen raivoa että "per""le, esittelee itseään!"

- Mies teki yövuoroja ja oli varma että niiden aikana petän, teki tarkistusreissuja ja pomolleen oli valehdellut miten minulla on muka ollut jotain päänsärkyjä ja tajuttomuuskohtauksia. Varmaan töissä pitivät todella huolehtivana ja upeana tyyppinä, todellisuus olikin sitten ihan muuta. Heräsin kun herra valaisee kännykän valolla että monta ihmistä siellä sängyssä nukkuu, joskus sytytti ihan pokkana kattovalon!

- Otimme kissan ja yhtenä päivinä katselin rauhassa telkkaa kissan "leipoessa" minua tassuillaan ja äkkiä mies tuli, tempaisi myrskynmerkkinä kissan pois ja huusi että saan orkkuja kun kissa "hieroo tissejäni". Aloin nauraa, niin älyttömältä se kuulosti jolloin otti hiuksistani kiinni ja löi pääni sohvapöytään. Haava otsaan ja hammas irti. Päivystyksessä kerroin totuuden tapahtuneesta ja poliisit tuli jututtamaan miestä joka väitti ensin minun kaatuneen kännissä (olin vesiselvä), sitten kompastuneen kissaan.  Muutin tuon jälkeen kissan kanssa äitini luo ja aloin etsiä omaa asuntoa. Mies toi äitini oven taakse nallen, suklaata ja kukkia joihin en koskenut, Lähetti tekstiviestejä joissa korosti ettei ole koskaan ennen käynyt kiinni naiseen ja antoi ymmärtää minun nolevan syyllinen asiaan. Soitteli äidilleni jopa keskellä yötä ja vaati minua puhelimeen. Kun  värjäsin  hiukset blondeista mustaksi ja näki  minut jossain, lähetti tekstarin jossa haukkui  rumaksi.  Vastasin että eipä enää kuule kiinnosta sun mielipide!

Minulla on seurusteluhistoriassani yksi sairaalloisen mustasukkainen exä, josta jo vuosia aiemmin kirjoitinkin tähän ketjuun. Hiljattain tapailin muutaman kerran miestä, josta tuli oudot vibat ja lopetin suhteen lyhyeen. Nyt luin koko tämän ketjun ihan terapiamielessä ja sain vahvistusta miksi näennäisesti täydellinen tapailukumppanini nosti niskavillat pystyyn. Hän on akateemisesti koulutettu, komea, älykäs ja humoristinen, sosiaalinen ihminen. Mutta seurustelukumppanina:

- hän oli minusta kovin innoissaan; suunnitteli häät, lapsen ja yhteiset eläkevuodet jo ennen ensi tapaamista. Tapasimme siis netissä ja viestittelimme/soittelimme parin viikon ajan ennen tapaamista. Pidin tätä suunnitelmaa ensin vitsinä. Kun hän toisilla treffeillä tunnusti rakkauttaan, kosi ja ilmoitti pakeista huolimatta varaavansa ajan kihlajaistatuointeja varten, tajusin ettei se ollutkaan pelkkä läppä. Käytti itsestään nimitystä 'poikkis', vaikka on viisikymppinen mies. Samaan sarjaan kuului, että hän halusi minun kertovan suhteestamme kaikille läheisilleni heti ja piti hyvin kummallisena, etten jo yksien treffien päälle halunnut näin tehdä.

- hän jatkuvasti soitteli ja viestitteli ja oli kovin huolissaan jos en heti vastannut. En todellakaan koko ajan kyttää puhelinta ja tämän tein selväksi mielestäni myös hänelle. Mutta jo tunnin viive sai hänet suunniltaan huolesta ja jos meni pidempi aika hiljaisuutta niin tuli jo viestejä, joissa vihjailtiin että olen tainnut löytää paremman miehen... joskus suorastaan vihaisena heitti jotain tyyliin "oliko hyvä pano?" Kun kysyin sitten että mitähän vittua, niin kuulemma siitä voin vaan nähdä miten kovasti hän minusta tykkää, kun niin huolehtii.

- halusi kiehnätä ja kyöhnätä aina tavatessa iholla ja nukkua lusikassa, vaikka sanoin että minusta sellainen on ahdistavaa. Lisäksi yritti ajaa läpi "sääntöä", etten saisi kotona käyttää rintsikoita koska hänen täytyy saada hyväillä rintojani paljaaltaan aina kun hänestä siltä tuntuu. Isorintaisena en todellakaan tykkää olla ilman liivejä enkä tykännyt ideasta muutenkaan joten en suostunut tähän ja tietenkin mies otti ja murjotti.

- kaikki hänen exänsä olivat miehen kertoman mukaan mielenvikaisia, katkeria juoppoja. Omaa erinomaisuuttaan kaikissa asioissa korosti jatkuvasti ja ehkä juuri hänen kiistämätön ammattitaitonsa yhdistettynä melko mittavaan verbaaliseen lahjakkuuteen oli se syy, miksi suostuin tapaamaan häntä vielä toisten treffien jälkeenkin pari kertaa.

- seksistä puhui yhtenään ja sitä olisi pitänyt harrastaa monta kertaa päivässä. Jos en jollain kertaa ollut innostunut, vetäytyi mies heti murjottamaan, kun en ole enää kiinnostunut hänen pienestä munastaan. Kolmen kimppaan yritti painostaa yhtenään koska suurimpia haaveitaan oli olla kahden naisen kanssa yhtaikaa.

Kun halusin lopettaa suhteen hän pommitti kymmenillä puheluilla ja viesteillä päivittäin, kertoen vuoroon miten hullu olen kun lasken hänet menemään ja vuoroon ylistäen ikuista rakkauttaan minua, jumalatartaan kohtaan. Vaihdoin puhelinnumeron uuteen ja salaiseen. Ennen vaihdosta lähetin yhden viestin, jossa ilmoitin muuttavani (koska uhkaili koko ajan tulla mesomaan oveni taakse.) Asui onneksi parin sadan kilometrin päässä.

Olen niin helpottunut jälkeenpäin. Väistin luodin ja olen onnellinen sinkkuudestani.

Nämä tapahtui kun olin parikymppinen, mutta onneksi ilmeisesti hullututkani on toiminut aina hyvin.

Tapasin ulkomailta kotoisin olevan urheilijan baarissa kesällä ja tapasimme muutaman kerran. Minulle selvisi että hänellä oli tyttöystävä ja kerroin ettei minua kiinnosta olla mikään kakkonen tai sekaantua varattuun.

Hän lähti käymään kotimaassaan muutamaksi viikoksi ja koitti soittaa minulle. Olin töissä ja sanoin etten pysty puhumaan. Laitoin puhelimen laukkuun ja seuraavan kerran puhelinta katsoessa puheluita oli tullut yli 40 kpl.

Aloin seurustelemaan pina tämän jälkeen ja näinkin miehen josku ohimennen kaupungilla tyttöystävänsä kanssa. Olin uuden poikaystävän kanssa baarissa ja menin vessaan. Tämä urheilija kiskasi minut nurkkaan ja väitti että olen uuden miehen kanssa baarissa vain tehdäkseni hänet mustasukkaiseksi. Tästä meidän kahvittelusta oli tuossa vaiheessa joku 2kk ja en todellakaan tiennyt hänen olevan baarissa.

Kaikki seursutelukumppanini sitten taas ovat olleet aina hyviä tyyppejä, antaneet minun olla tasan sellainen kun olen. Rakastaneet ja pitäneet huolta hyvällä tavalla, heistä kenestäkään minulla ei ole huonoa sanottavaa.

Näitä juttuja lukiessa unohtunut, että ei kaikki todellakaan aina sitä mitä kirjoitellaan.

Eräs esimerkki tuttavan elämästä:

mies valehtelee jatkuvasti aivan arkipäivän asioista tyyliin ”ostin eilen uuden paidan” vaikka paita ollut jo pesussa muutaman kerran, olin Penan kanssa lounaalla, vaikka todellisuudessa Mirkun kanssa” jne.

Myös työreissuilla ollessaan valehtelee naiselleen. Tämä selvisi naiselle, kun sai miehen työkaverilta tietää mitä todellisuudessa tapahtuu näillä työreissuilla.

Sitten kerran nainen päätti soittaa työreissussa olevalle miehelle hotelliin. Mies oli soittanut aiemmin naiselleen, kertonut katsovansa illan jalkapalloa huoneessa, koska aamulla aikainen herätys.

Kun nainen soitti myöhemmin n. klo 23 miehelleen hotelliin, ei vastausta. Ei vastausta whatsappiin, ei tekstareihin, ei uusiin puheluihin.

Miehen selitysten tulva oli ollut käsittämätön, puhelin äänettömällä, jotain häikkää linjoissa, ei ehkä ollut kuullut ym.ym.

Nainen oli raskaana viimeisillään, siksi nimenomaan sovittu, että puhelin auki 24/7.

Lopulta työkaveri käräytti tämän miehen

naiselle, ei enää jaksanut katella ja itse valehdella pettämisestä ym.

Niin, onko se sitten ihme, jos näitä epäilijöitä on

niin miehissä kuin naisissa? Toki sairas kyttääminen ja mustasukkaisuus on turn off ja omaa luokkaansa, mutta kyllä on myös liian paljon sinisilmäistä luottoa vs. täyttä vedätystä.

- "se nussii toisen kanssa!, sillä on toinen hei!" (kun huomannut että toinen nainen on katsellut tätä miesasiakastaan),kiljuu vielä Kampin lisäksi ympäri kortteleita, salomoninkadulla, runeberginkadulla, postitalolla, lasipalatsilla, kaisaniemessä, hakaniemessä, .. tunkee perään annankadulla ja simonkentällä kirkumaan ja heitetään viereisestä lounaspaikasta ulos.

..

kauheaa kun miehellä onkin toinen.

Hulluja kokemuksia sitä muillakin on. Ihan järkyttäviä asioita! Ja näitä ihmisiä on ympärillämme uusia uhreja jatkuvasti etsimässä, hyi.

Minä olen huonojen lapsuudenkokemusten siivittämä ajautunut aina vain surkeiden miesten syliin. Joka kerta olen löytänyt kontrolloivan, mustasukkaisen yksilön. Sitä se nykyinenkin on. Suhteemme alussa hän vitsaili, että silloinen hänen asuntonsa on täynnä pikku kameroita ja mikkejä. Ajattelin, että olipa outo vitsi. Hän soittelee minulle useita kertoja päivässä ja myös silloin, kun tietää minun olevan jossain kodin ulkopuolella (töissä, ostoskeskuksessa, kaupassa, salilla...). Lenkille lähdettyäni hän suoraan sanoi, ettei voi tietää jos menen toisen miehen luo. Hän on tullut useita kertoja töistä kotiin, jos en ole vastannut. On verhonnut sen huolehtivaisuudekseen, mutta hän on sillä tarkistanut, olenko yksin ja olenko ylipäätänsä kotona. Olen melko varma, että mies myös on pettänyt minua vähintään kerran ollessani raskaana. Totuutta en häneltä koskaan tule kuulemaan.

Aiempi kumppanini oli äärimmäisen mustasukkainen yksilö hänkin. Mies seurasi minua aina välillä, vaikkei sitä koskaan myöntänytkään. Kummasti hän kuitenkin usein tiesi, missä olin ja kenen kanssa. Kielsi mieskontaktit minulta, mutta kävi aina ystäviensä kanssa juhlimassa=pettämässä ja kertoi usein, kuinka kivan naisen tapasi juhlissa. Minun piti kaiken lisäksi olla aina kuskailemassa häntä ja kavereitaan. Kerran poliisi pysäytti meidät ylinopeudesta. Silloin mies raivosi minulle koko matkan, kun en olisi töiden jälkeen väsymyksissäni jaksanut lähteä kuskailemaan. Muistan jälkikäteen toivoneeni, että poliisi olisi sanonut, että matka loppuu tähän, sillä olin itkuinen ja hysteerinen. Jälkikäteen ajateltuna ei poliisilla olisi ollut valtuuksia sellaiseen, harmi. Mies oli myös fyysisesti väkivaltainen. Välillä lensin kaaressa maahan ja usein hän oli nyrkki pystyssä hullunkiilto silmissään. Se oli pelottavaa se. Mies ei myöskään suostunut muuttamaan pois vuokra-asunnostamme, joten muutin sieltä itse. Tähän tarinaan kuuluu varmasti vielä paljon kaikkea värikästä, mutta onnekseni olen ne kyennyt unohtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja lukiessa unohtunut, että ei kaikki todellakaan aina sitä mitä kirjoitellaan.

Eräs esimerkki tuttavan elämästä:

mies valehtelee jatkuvasti aivan arkipäivän asioista tyyliin ”ostin eilen uuden paidan” vaikka paita ollut jo pesussa muutaman kerran, olin Penan kanssa lounaalla, vaikka todellisuudessa Mirkun kanssa” jne.

Myös työreissuilla ollessaan valehtelee naiselleen. Tämä selvisi naiselle, kun sai miehen työkaverilta tietää mitä todellisuudessa tapahtuu näillä työreissuilla.

Sitten kerran nainen päätti soittaa työreissussa olevalle miehelle hotelliin. Mies oli soittanut aiemmin naiselleen, kertonut katsovansa illan jalkapalloa huoneessa, koska aamulla aikainen herätys.

Kun nainen soitti myöhemmin n. klo 23 miehelleen hotelliin, ei vastausta. Ei vastausta whatsappiin, ei tekstareihin, ei uusiin puheluihin.

Miehen selitysten tulva oli ollut käsittämätön, puhelin äänettömällä, jotain häikkää linjoissa, ei ehkä ollut kuullut ym.ym.

Nainen oli raskaana viimeisillään, siksi nimenomaan sovittu, että puhelin auki 24/7.

Lopulta työkaveri käräytti tämän miehen

naiselle, ei enää jaksanut katella ja itse valehdella pettämisestä ym.

Niin, onko se sitten ihme, jos näitä epäilijöitä on

niin miehissä kuin naisissa? Toki sairas kyttääminen ja mustasukkaisuus on turn off ja omaa luokkaansa, mutta kyllä on myös liian paljon sinisilmäistä luottoa vs. täyttä vedätystä.

Jos toiseen ei luoteta, niin ei ole mitään järkeä olla parisuhteessa.

Olen itse sairaalloisen mustasukkaisen uhri. Se vahtiminen, kyttääminen, epäily ja syyttely jätti niin syvät arvet, etten katso niitä enää edes edes lievemmissä määrin.

Myöskään nykyistä puolisoani en todellakaan vahdi tai kyttäile. Jos jotain pettämistä joskus paljastuisi, niin olisi ero edessä. Mutta sitä ennen en todellakaan uhraa edes puolikasta ajatusta koko asialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on järkyttäviä ja ahdistavia tarinoita. Tuli oikein paha olo näistä. Osa tarinoista alkoi itkettämään.

Hatun nosto teille kaikille, jotka olette tajunneet lähteä noista sairaista suhteista.

Ja te, jotka ette ole lähteneet: tehkää jotakin ja äkkiä. Rakastakaa itseänne ja lähtekää. On parempaakin.

Kuka pääsee nopeasti irti ja milloin?

- kun väkivaltainen käytös tulee ilmi selkeästi ja nopeasti

- kun uhrilla on ollut turvallinen lapsuus, jonka seurauksena hyvä itsetunto ja kyky rakastaa ja arvostaa itseään eikä tekijä ole vielä murentanut sitä

- kun uhrilla on tukea eli yksikin ihminen, joka uskoo hänen kokemuksiaan

Kuka ei?

- kun väkivalta hiipii salakavalasti; verhotaan ensin vitseihin ja "väärinkäsityksiin"

- kun väkivalta piiloutuu täysin muilta ihmisiltä ja väkivaltainen ihminen on muiden silmissä tosi hyvä tyyppi

- kun uhrilla on valmiiksi huono itsetunto, hän syyllistyy helposti, ottaa vastuuta asioista, joista hän ei olisi vastuussa, syyttää itseään (eli kokenut turvattoman lapsuuden -C. Anderson: "lapsuuden kohtelusta tulee ihmisen kohtalo")

- kun uhrilla ei ole ketään, joka uskoisi häntä tai jolta hän saisi käytännön apua ja tukea

- kun ero olisi työläs: pienet lapset, lainat, taloudellinen riippuvuus eikä voimia löydy, koska joutuu pinnistelemään äärirajoilla

- kun väkivaltainen uhkaa kostaa eron tappamalla lähtijän tai tappamalla itsensä

Itse kuuluin jälkimmäiseen ryhmään. Lopulta sain tukea terapiasta ja pystyin lähtemään. Samalla menetin lähes kaikki ystäväni ja tuttavani, koska exä oli heidän silmissään unelmapuoliso ja minä häiriintynyt, koska olin hoidossa. Olen myös kuullut, että olen eronnut ensimmäisen pienen vastoinkäymisen takia ja laittanut itseni lasteni edelle yms.

10 vuoden väkivaltahelvetin jälkeen tuntemattomat sanovat, että olen tyhmä ja järjetön, kun en lähtenyt heti. Tutut sanovat, että rikoin perheeni itsekkäistä syistä.

Viimeinen lauseesi "On parempaakin". Valitettavasti lähtö johtaa joskus lähtijän, joskus lastenkin kuolemaan väkivaltaisen toteuttaessa uhkauksensa.

Viimeiseen lauseeseesi kommentti: valitettavasti mustasukkaisuus johtaa joskus kaikkien kuolemaan, vaikka jää liittoon. En siis suosittele. Lähtö on parempi vaihtoehto.

Tärkeintä on lopettaa suhde heti, kun ensimmäiset merkit näkyy. Ensimmäisestä henkisestä tai fyysisestä pahoinpitelystä lopeta suhde välittömästi, se tulee vain pahenemaan. Mitä pidempään jatkat, sen vaikeampaa päästä irti.

Kun mustasukkainen mies ja hänen kanssaan seurusteleva nainen olivat baarissa, naisen lähtiessä käymään vessassa mies otti ensin naiselta kotiavaimet, lompakon ja narikkalapun talteen jotta nainen ei voisi livahtaa baarista ja lähteä nu**imaan ensimmäisen baarissa vastaan tulevan miehen kanssa.

Tämä on totta.

Aivan samoja kokemuksia. Itse olin 14(!) Kun tapasin tämän epävarman, säälittävän, entisen koulukiusatun. Hän oli tässä vaiheessa 20v. Kolmen kuukauden päästä kun olin jo 15v, tämä urpo keksi että kihloihin mennään tietysti, no sitten mentiin. Minua jo tässä vaiheessa ällötti koko tyyppi ja kaikki tuntui pahalta ja ahdisti kaikki suhteessa. Tämä oli ensimmäinen ns oikea seurustelusuhde minulle ja kaikki oli uutta niin ei oikein tiennyt että millaista sen pitäisi olla ja kai tämmöistä sitten.

No tämä sankari siis iltavuoropäivinään tuli minua hakemaan yläasteen pihasta ja mua hävetti kun se oli ihan hirveän näköinen, lyhyt, rumat siansilmät, rillit, finnejä ja sitten omasta mielestä vielä tosi kova jätkä.

Häpesin ylipäätään liikkua sen kanssa missään.

Puolen vuoden päästä olin jo valmis jättämään koko kaverin. Se ei sitten käynytkään ihan noin vain. Tämä reppana ei todellakaan päästänyt vapaaehtoisesti irti kun oli vihdoin viimein nätin, tarpeeksi naiivin tyttöystävän itselleen onnistunut saamaan. Alkoi tulla uhkailua, epäilyjä esim luokan pojista, tai oikeastaan ihan kenestä vaan miespuolisesta, kavereiden kanssa ei oikein saanut enää liikkua, kaikki aika piti vaan viettää tuon idiootin kanssa. Varmaan tuo kihloihin meno oli vain siksi että muut näkee sormuksen ja tietää pysyä kaukana.

En kovin helpolla alistunut tähän vaan menin väkisin kavereiden kanssa esim rannalle, tämä idiootti ajaa rantatietä edestakaisin ja soittaa minuutin välein, en tietenkään vastannut. Sitten kuulustelut päälle että keitä kaikkia oli, ja oliko poikia ym.

Vanhemmat oli tietty huolissaan että onko tämä nyt ihan ookoo ja yritti mulle puhua että pitäskö tommonen sankari heivata, ja tästä kun tälle idiootille sanoin niin se oli että ei ne sun vanhemmat kyllä susta välitä yhtään, että Hän sentään rakastaa mua ym paskaa. Ja alkoi puhua yhteenmuutosta.

Onneksi olin niin paljon alaikäinen vielä että se ei tullut kuuloonkaan enkä tietenkään itsekään sitä halunnut.

Lähdin edelleen väkisin kavereiden kanssa, mutta oli muutamia kertoja kun hän ei vaan päästänyt lähtemään, tyyliin istui päällä eikä päästänyt pois. Näiden hommien jälkeen sitten olin pidempään aina kotona enkä halunnut nähdä koko ihmistä, niin sitten alkoi kunnon lirkuttelu ja nuoleskelu ja kaikki mahdollinen että tulisin takaisin. Ja minä hölmö menin.

Yhtenä juhannuksen oltiin juhannuskokkoa katsomassa ja tämä idiootti sai raivarin jostain tyyliin että joku mies oli katsonut minua, ja puristi ihan täysiä käsistä niin että niihin jäi sormien näköiset mustelmat ja minä itkin ja jotkut miehet katsoi vähän pitkään sitä menoa mutta jatkoivat sitten matkaa. Näin jälkikäteen ajateltuna tuosta pässistä olisi voinut ja olisi pitänyt soittaa poliisille vaikka kuinka monesti...

Edelleen jatkoin eroyrityksiä tasaisin väliajoin, mutta ne kuihtui siihen että tämä torvi soitti kymmeniä, satoja kertoja päivän aikana, saman verran tekstareita, odotti autossa milloin tulen bussilla ja itkeskeli ym.

Voi luoja onneksi tuo on ohi ja nykyään normaalin miehen kanssa perhe ja kaikki hyvin. Ihmetyttää todella miten samankaltaisia nämä luuserit onkaan, ja miten tämmöisiä kulkee vapaana koko ajan, tälläkin ihan samanlaisia, täysin todellisuudesta irrallisia vainoharhoja. Pakkohoitoonhan nämä kuuluisi...

Sori jos näyttää hirveältä tämä, kirjoitan puhelimella

Ilmeisesti tosi monilla näistä luusereista on todella huono itsetunto, ovat epävarmoja, minkäänlaista itseensä kohdistuvaa huumoria eivät pysty yhtään sulattamaan, vaativat jotain ihme "kunnioitusta" ja "arvostusta", ovat kertakaikkiaan täysiä kus&päitä. tää yksilö ei ainakaan ollu mikään huippuälykäs narsisti tai psyko vaan ihan vaan per@#€_kä. Tämäkin mun exä saattoi ihan yhtäkkiä kesken tvn katselun vain tokaista että "jos sä petät niin pidän sua täysin huo@#€a". Ööö okei selvä. Mihinkään tämmöiseen ei ollut syytä. Jatkuvaa tuommoista uhoamista ja "ei sua kukaan muukaan ota" ym.

Yksissä kotibileissä alko komentaa ku koiraa että heti tänne kun juttelin illan isännän kanssa. Viittasin kintaalla ni idiootti käy kimppuun ja lopulta tulee jumalaton selkkaus mitä koko porukka seuraa suu auki ja yksi hullu raivoaa ja sekoilee ja viedään pois paikalta.

Sitten kun viimein sain erottua (rumasti) niin tää hullu stalkkaa, tappouhkauksia satelee, ja "kilon paloiksi vetämistä" ym mukavaa. En tajua miksi en soittanut poliisille!? Tai kukaan muukaan. Ja puoli vuotta eteenpäin niin pyytelee anteeksi ja lähettää ylppärilahjaa ihan pokkana . Olin just 18v kun pääsin tuosta hullusta eroon.

T. Se 14v "seurustelun" aloittanut

Nuorempana seurustelin hyvin masentuneen henkilön kanssa. Meillä oli paljon yhteisiä kavereita. 

Olin joskus kahvilla meidän yhteisen kaverin kanssa joka myös oli yrittänyt jo pidempään auttaa tätä masentunutta miestä, olivat läheisiä ja siis tiesi tilanteesta kaiken. Yhtäkkiä poikaystävä lähetti minulle viestin, että olen ottanut kortsun mukaan ja aion panna tätä kaveria. Olin ihan pöllämystynyt että mitä ihmettä, mistä tällaista keksit. Kuulemma sängyn alla oli ollut kortsu mutta ei ole enää. Ja ainut tapa jolla voin todistaa etten ole tehnyt mitään olisi tulla takaisin kotiin käyttämätön kortsu mukanani. No vaikea on tuotakin toteuttaa kun ei mulla mitään selllaista ollut, vai olisiko pitänyt kaupasta hakea ja valehdella? Ja siitäkin olisi varmaan tullut joku selkkaus. Uhkaili ranteiden leikkaamisella ja lähetti kuvia partateristä.

Saattaa olla vaan sattumaa, mutta aika erikoinen sattuma. Eron (joka tuli minun toimestani) jälkeen olin koettanut jatkaa elämääni ja kääntänyt katseeni toisaalle. Paljon myöhemmin sattumalta sain tietää, että ex oli aika pian eron jälkeen löytänyt uuden ja tämä uusi oli pian heidän yhteenmenon jälkeen littynyt erääseen samaan fb-ryhmään missä olen ja hän viesteissään siellä ylisteli ja kehui vuolaasti exääni. En vaan aiemmin ollut kiinnittänyt niihin viesteihin huomiota, koska en tiennyt että hän oli exän uusi hoito. Varmaan tosiaan sattumaa, mutta mielessä kävi kyllä joku kieroutunut kosto/mustasukkaistusyrityksen skenaariokin.