Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Yllätin miehen kerran tutkimassa biojätteissä olevaa suodatinpussia, että olenko keittänyt kahvia vain itselleni, vai onko joku muukin (=joku vieras mies) ollut luonani kahvilla.

Paras aivoitus oli kuitenkin se, että sain kerran työkaveriltani ison kasan raparperia, niin mies sai päähäni että myyn oikeasti seksiä työpäivän aikana, ja joku asiakkaani on maksanut minulle rahan sijaan muovikassillisella raparperia.

On ihan syystäkin ex.

Ahhaah! Tuo raparperi oli aivan hulvaton juttu! Mun kaverini tuo mökiltään sieniä, omenoita ja porkkanoita.... tuo mieshän olisi pitänyt minua vallan hirveänä huukkerina.

(Pahoittelut kuitenkin, että tuollaisen kanssa jouduit tekemisiin) Ja hienoa, että olet jättänyt hänet taaksesi.

Vierailija kirjoitti:

Emme asuneet yhdessä. Kerran minun luonani kävi vartijointiliikkeen myyjä myymässä hälyttimiä.

Myyjän käyntikortti oli pöydällä.

Parin viikon päästä ihmettelin kun myyjästä ei kuulunut vaikka sovimme tapaamisesta. Silloin mies kertoi että oli soittanut sille ja sanonut ettei ole enää tulemista.

T kuin paljon voi hävettää

Olen tuo pari pidempää viestiä kirjoittanut ja oma exäni oli lähettänyt omasta henk. koht. puhelimestani (samalla työpuhelimeni) omissa nimissäni viestejä mm. kollegoille, työkavereille yms. epäilyttäviksi kokemilleen tahoille. Viestien sisältö kutakuinkin sama eli "olen varattu, lopetathan kaiken yhteydenidon kanssani kaikissa kanavissa".

Hävettää edelleen. Ei se, mitä mies teki vaan se, millaisen hirviön kanssa hetken seurustelin.

Suunnitellimme serkkuni kanssa mummollemme synttäreitä ja hän suuttui siitä oli esim. Lukenut viestejäni puhelimestani jne. Syytti minua pettämisestä tämän kanssa. Joo jätin hänet aika nopeasti

En muista olenko jo kirjoittanut tämän tänne, mutta kuitenkin.

Olin eksän ja kaverinsa kanssa kahvilla. Tämä kaveri kertoi olleensa yksillä festareilla töissä. Kysyin mitä hän teki siellä ja vastasi olleensa järjestyksenvalvojana. Aivastin. Jälkeenpäin mies syytti, että olin "ähkäissyt kiimaisesti" Muutama vuosi eron jälkeen törmäsimme sattumalta kaupassa. Ohitse käveli vartija. Ex alkoi teennäisesti ähkiä "uuh aah no tuliko taas kiima" :D Itsetunto kunnossa ja niin pois päin...

Exä teki säännöllisesti yllättäviä tupatarkastuksia. Tuli yllättäen kylään ja tarkasti kaapit, saunan ja parvekkeen, ettei vaan olisi salarakas piilossa. Sanoin vitsillä, että ei se mun salarakas sinne siivouskomeroon mahtuisi. Olin aiemmin pettänyt häntä ja jäin kiinni, joten ymmärsin tuon överin mustasukkaisen käytöksen.

Aivan käsittämätöntä käytöstä!

Minua lähinnä hirvittää ajatella, että täällä vaan joukossamme kaduilla ja kylillä elää näin sairaita tyyppejä.

Nykyinen avopuolisoni oli suhteen alussa ihana; kehui, kuunteli, tuki ja ymmärsi.

Pikkuhiljaa kaikki kuitenkin muuttui. Ryhdyttiinkin elämään hänen säännöillään: nukkumaan mentiin tasan silloin, kun häntä huvitti. Ja jos suunnittelinkin herääväni itse vaikkapa lauantaiaamuna kahdeksalta opiskellakseni, tuli siihen aina tiukka EI ja käsky olla laittamatta herätystä ollenkaan.

Ruokakauppaan piti mennä aina yhdessä, ja vain keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Varsinkin sunnuntaisin meillä oli minuuttiaikataulu, jota piti noudattaa, tai koko päivä olisi pilalla. Bussiin nro se piti ehtiä klo xx:xx, tai muuten koko aikataulu menee pilalle eikä hän edes ehdi syödä tasan klo yy:yy, niin kuin oli etukäteen suunnitellut! Ja johan siihen mennessä ehtisi nälkäkiukkukin iskeä!

Ne nälkäkiukkukohtaukset muuten ovat saatanasta: ihan kaikki ihmiset ovat "v***n k*päälu**kah***ria", ihan pienetkin asiat ärsyttävät vimmatusti ja tavarat ja huonekalut saavat nyrkistä. Itse vetäydyn nykyään näiden kohtauksien ajaksi joko vessaan, roskienvientireissulle tai makkariin "vaatteita viikkaamaan". Jos olen hänen lähellään, alan pinnistelystäni huolimatta vain itkeä ja täristä.

Hänellä on muutenkin lyhyt pinna. Huonekalujen potkiminen ja hakkaaminen riidellessä on tavallista. Yleensä riidat loppuvat joko minun itkuuni tai jännittyneen hiljaisen hetken jälkeiseen anteeksipyyntöön.

Pari vuotta sitten erään suht mitättömän riidan päätteeksi hän ärähti "V****u mä tapan sut!". Lukittauduin vessaan epäuskoisena; miten ihminen, jonka luulin rakastavan minua, voi sanoa noin? Varsinkin kun hän tietää väkivaltaisesta lapsuudestani ja mielipiteistäni kaikenlaiseen parisuhdeväkivaltaan liittyen!

Lopulta tulin pois vessasta ja nyyhkytin sohvalla. Sain soperrettua vain, että haluan miettiä suhteen jatkoa.

No enpä lopulta laittanut suhdetta poikki, vaan yhdessä asutaan edelleen.

Nyt kyllä mietin koko ajan, koska suhteeseen tulee se viimeinen niitti. Mikä on "tarpeeksi paha" teko, joka riittäisi lähtemiseeni?

Vuosia sitten odottelin päättäjäispäivänä tyttöystävää koulun parkissa kun nurkan takaa alkoi kuulua mölinää. Sieltä tuli tappeleva pariskunta neljän lapsen kanssa. Ikkuna oli raollaan tuli kuunneltua. Olivat eronneet/eroamassa koska naisella oli uusi mies. Siinä ne riehu jonkin aikaa, kumpikin ihan raivosta revenneinä.

Sitten se mies huomasi minut "Tossako se sun uusi mul*ku on". Tuli luo ja alkoi huutaa. Hymyilin ja pistin ikkunan kokonaan kiinni. Tämä malli-isä tämäytti nyrkillä ikkunaan. Nousin autosta ja annoin takaisin samalla mitalla (haukuin koko porukan yms). Heppuhei alkoi mussuttaa "uhkailenko hänen vaimoaan ja lapsiaan!!!!"

No, lähti siitä riehuen yhä lasten ja naisen kanssa. Soitin poliisille häiriköivästä henkilöstä. Typy tuli ja lähdettiin kotiin ajelemaan. Ekoissa liikennevaloissa oli maija ja yksi poliisi painoi miestä maahan ja toinen jutteli naisen kanssa.

Lapset istuivat tylsinä nurmikolla.

exä suuttui siitä kun näin sukulaisen miehen lapsineen kylässä, mukana oli siis myös sukulaisnainenkin ja olin nähnyt heidät jo useita kertoja aikaisemminkin. Hän sai tehdä mitä huvittaa missä tahansa, kun minä en olisi saanut edes sukulaisia nähdä missään. Myöhemmin meni välit poikki heihin kaikkiin, olivat temperamenttisia ja katkeria kaikki. Nyt olen sinkku ja paljon parempi niin, enää ei määräillä. 

exä alkoi soitella turhia puheluita mm. ollessani sovituskopissa kyseli turhaan missä olen, lopulta pistin puhelimen kiinni. Sitten jakoi numeroni seksin nälkäisille sinkkuystävilleen, vaihdoin numeron. Levittää varmaan yhä jotain valheita että olisin h*ra tai muuta. Hänellä itsellään on perhe jossain mutta on sinkku ja eronnut luultavasti jo kymmenen kertaa.

Mies meni reissuun,oli noin viikon poissa. Melkein koko sen ajan piti olla videopuhelu päällä että näkee että oon kotona. Joskus käski minun hakea jonkun tavaran jostain kaapista että näki että oon varmasti kotona.

Oli ihana kesäpäivä niin sanoin että lähden käymään kävelyllä. Siitä tuli kaikkien aikojen sota. Mies soitteli ja huusi että petän sitä. Asun pienellä paikkakunnalla missä ei miehiä tule vastaan. Lopulta ahdistuin niin paljon että en lähtenyt lenkille. Itse ei kertonut menemisistään.

Täytyy myöntää, että kamalia tarinoita täällä. Tiedän, että olen jotakin tähän aikaisemmin kirjoitellut, joten pahoittelut jos tulee toistoa.

Tämä noin 40 vuotias exäni aika alkuvaiheessa tapailua, kertoi surullisesti kuinka hänen eräs exänsä oli pettänyt häntä. Kuuntelin ja silloin ajattelin, että harmillinen kokemus. Kun kysyin, mistä exä jäi kiinni, kertoi hän maistaneensa kumin naisesta antaessaan suuseksiä. Ohitin tarinan, vaikka tämän olisi pitänyt olla ensimmäinen varoitus!!

Kuten arvata saattaa, sain itse kuulla tuon saman. Olin käynyt kyllä vieraissa noin 4minuutin reissuni aikana.

Samanlaisia "pikaisia" toisten kanssa tuli harrastettua, tämän miehen mielestä, useinkin.

Esim. Laivalla yhdessä ollessamme menimme hyttiin, jossa minulle tuli nälkä ja kävin hakemassa meille ruokaa. Exäni mielestä olin toki viipynyt liian pitkään ja kerinnyt "painaa" moniakin siinä ajassa.

Samainen mies antoi myös minulle "luvan" käydä eräällä laiva reissulla vieraissa, koska pettäisin kuitenkin, mutta suuttui siitä, kun en tehnyt niin.

Sanomatta varmaankin on selvää, että petti itse ja projisoi tämän minuun. Tosin täytyy myöntää, että kaiken huorittelun ja väkivallan jälkeen, sitten oikeasti pussailinkin työkaverini kanssa ja jätin tämän sankarin.

Myöhemmin aloinkin sitten seurustella tämän työkaverini kanssa. Onneksi, sillä se suhde on ollut elämäni järkevin ja tasapainoisin suhteeni.

Olimme kauppaan lähdössä ja odotimme hissiä kun mies vetäisi housuni, joissa oli kuminauha vyötärö alas,siis ihan siinä keskellä rappua ja huusi ettei mulla huo"lla ole pikkareita! Vaikka oli.

Ja sitten kerran kun olin kipeä ja katsoin flunssaisena jotain leffaa peiton alla niin mies tuli repimään peiton pois ja huutamaan, että r""aan!Halusi vielä haistella että haiseeko mun sormet pi""ta.

Luin muutaman viestin tästä pitkästä ketjusta. Aivan käsittämätöntä, että joku nainen alistuu tuollaiseen. Minä olisin lähtenyt ovet paukkuen jo parin ensimmäisen kerran jälkeen, kunhan ensin olisin katsonut miestä täysin hölmistyneenä.

Muistakaa että teidän ei tarvitse kestää tuollaista kohtelua. Onkohan joillain ollut sama mieskin vuorollaan, hyvin mahdollista.

Exä ei voinut sietää sitä, että minulla on kavereita sukupuolesta riippumatta.  Ei liene yllätys, etten saanut miespuoleisia kavereita enää edes kadulla tervehtiä.  Naispuolisetkin kaverit pikkuhiljaa blokattiin elämästäni. Kuin ihmeen kaupalla sain olla yhteyksissä kuitenkin parhaaseen ystävääni, en tiedä, oliko sitten syynä se, että tämä ex myös tiesi menettävänsä kasvonsa perheensäkkin silmissä, jos en olisi saanut parhaan ystäväni kassa olla tekemisissä.

Hänellä tottakai sai olla laaja ystäväpiiri, ja hänen " valvonnassaan" sain jalomielisesti puhua heille, toki vain säästä ja sen sellaisesta.

Hän myös käytti henkistä väkivaltaa sumeilematta hyväkseen. Lyttäsi, haukkui, mitätöi, uhkaili.

Ja se mustasukkaisuus. Ei tarvinnut kuin hymyillä kaupan kassalle, niin johan olin taas kehittelemässä seksisuhdetta.  Kävin tuolloin myös erästä "taidekoulua" ja tämä ex tiesi, että meillä oli lopputyönä eräs näytelmä.    Ei onneksi yhtään hävettänyt, kun tämä ex tunki jatkuvasti itsensä mukaan katsomaan harjoituksia,  ihan vaan saadakseen varmistuksen epäilyilleen, että minulla olisi suhde jokaikisen vastanäyttelijän kanssa.. ja ohjaajan..ja valomestarin.. ja bändin jäsenten,, ja lavastajan.. etc.

Viimeinen niitti tuli siitä, kun itse petti minua ( kuulemma varmuuden vuoksi, kun ei ollut vielä minua saanut kiinni mistään).  Hän auorastaan järkyttyi, kun ilmoitin , että tämä oli nyt tässä. Ei voinut uskoa, miten voin jättää hänet kaiken sen jälkeen. Sillä hänen mukaansahan tämä kaikki oli vain hellää huolenpitoa. Salli mun nauraa.

Täytyy jakaa omiakin kokemuksia tähän vanhaan loistavaan ketjuun..

- Baari-illat kiellettiin jo heti seurustelun alussa. Verukkeilla "huolissaan" ja "jos sattuu jotain".

Vänkäyksestä huolimatta lähdin silloil tällöil viettämään tyttöjen iltaa, oli kotiintuloaika klo 23. Pommitti koko illan viesteillä ja puheluilla, saattoi myös käyskennellä jossain kyseisen baarin lähettyvillä.

Yritti kieltää kaiken ulkonakäymisen, valehteli vanhemmilleni minun olevan alkoholisti, että he sitten "puuttuisivat" ja kieltäisivät minnekään menemästä.

Kielsi menemästä yksin kauppaan, kun joku voi ottaa mut autolla kyytiin ja viedä panemaan. Kielsi käymästä salilla.

- Tutki myös alushousuja pyykkikorista, jokainen tahra olisi täytynyt selittää hänelle.

Ehdotti, että menen terveyskeskukseen, jossa alapäästäni otetaan jotain näytteitä (...?) ennen ja jälkeen baari-illan, että olenko pettänyt.

- tietenkin luki puhelimesta jokaikisen viestin, minkä löysi. Jäi tästä vielä rysän päältä kiinni monta kertaa. Puhelinta ei saanut viedä mihinkään piiloon ja äänet piti olla päällä ja joka piippaus selvittää. Tutki myös tietokoneen sivuhistoriaa salaa, yritti päästä facebookiini. Olin etsinyt facebookista yhtä toimittajaa, joka kuulemma jakaa hyviä linkkejä sivuillaan. Tästä soitti minulle kesken työpäivän raivon partaalla, että kuka tämä on. Miespuoliset facekaverit piti tietenkin poistaa.

- Olimme yhdessä baarissa ja joku mies kommentoi jotain asiaa tyyliin "täällä on halpaa olutta" johon vastasin jotain "niin on" niin tästä sai kohtauksen, että alan "noin helposti juttelemaan, niin ei mua voi yksin päästää mihinkään"

Kuulemma olis vaan pitänyt olla hiljaa.

- Muutin omaan kämppään, tuo tyyppi oli varmaan seurannut mua, että missä asun. Oli rivari, niin tulin yksi päivä kotiin niin tyyppi kurkisteli ikkunastani sisään pihallani.

Käännyin pois, eikä huomannut minua. Laitoin viestiä, että mun asunnolle ei ole mitään asiaa tulla. Niin hän kuulemma vaan kävi kurkkaamassa, kun oli tutun näköiset verhot. Tästä viikon päästä ilmestyi ovelleni tuomaan jotain turhaa tavaraani.

Tein poliisille ilmoituksen, säikähti ja rauhoittui hetkeksi.

Erostamme on kohta 10 vuotta, edelleen ottaa eri kanavista silloin tällöin yhteyttä, toivottelee hyvää joulua ja naistenpäivää jne. Koittaa jonkun tekosyyn varjolla pitää yhteyttä yllä, vaikka taitaa uusi kumppanikin olla hänellä.

Mies ei käynyt käsiksi, luojan kiitos. Mutta kontrolloiva oli ja liian mustasukkainen.

- Siivoilin koulussa ja kuulemma kyttäisin siellä teinipoikien tiukkoja perseitä, voi hyvä luoja. Olin kolmekymppinen.

- Haukkui tatuoituja naisia ja sanoi jättävänsä jos ikinä otan tatuoinnin. Olisi pitänyt painella lähimpään tatuointiliikkeeseen saman tien!

- Halusi minun vaalentavan hiuksiani ja kielsi liian näkyvän meikin, kun ostin sinisen kynsilakan heitti sen roskiin.

- Kun minulla puhkesi vyöruusu niin oli kuulemma sukupuoli tauti, meni testeihin ja uhosi että katsotaan mitä löytyy. Sanoin että jos jotain löytyy niin minulta et ole sitä saanut jolloin heitti kahvinkeittimen pannun seinään. Ja aamulla oli minun vikani kun ei saanut kahvia. Eikä muuten löytynyt niitä tautejakaan.

- Seksin aikana tivasi mitä ajattelen ja hermostui jos suljin silmät. 

Kun erosimme  niinkävin ottamassa Fenix lintu- tatuoinnin ja värjäsin hiukset kirkkaanpunaiseksi, mies  kun näki minut kaupassa  niin koko  Prisma raikui kun huusi ru maa huo raa ja tatuoitua tautipi lua.

Myöhemmin sitten pommitti tekstareilla joissa itki ikävää. Olin kuulemma love of his life.

Minulla on hyvä ystävä. Hänellä on alkanut fiiraamaan. Hän epäilee miestään ihan kaikesta. Hän myös lyö miestään. Yhtään todistetta ei ole.

JennaMicaela kirjoitti:

Nykyinen avopuolisoni oli suhteen alussa ihana; kehui, kuunteli, tuki ja ymmärsi.

Pikkuhiljaa kaikki kuitenkin muuttui. Ryhdyttiinkin elämään hänen säännöillään: nukkumaan mentiin tasan silloin, kun häntä huvitti. Ja jos suunnittelinkin herääväni itse vaikkapa lauantaiaamuna kahdeksalta opiskellakseni, tuli siihen aina tiukka EI ja käsky olla laittamatta herätystä ollenkaan.

Ruokakauppaan piti mennä aina yhdessä, ja vain keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Varsinkin sunnuntaisin meillä oli minuuttiaikataulu, jota piti noudattaa, tai koko päivä olisi pilalla. Bussiin nro se piti ehtiä klo xx:xx, tai muuten koko aikataulu menee pilalle eikä hän edes ehdi syödä tasan klo yy:yy, niin kuin oli etukäteen suunnitellut! Ja johan siihen mennessä ehtisi nälkäkiukkukin iskeä!

Ne nälkäkiukkukohtaukset muuten ovat saatanasta: ihan kaikki ihmiset ovat "v***n k*päälu**kah***ria", ihan pienetkin asiat ärsyttävät vimmatusti ja tavarat ja huonekalut saavat nyrkistä. Itse vetäydyn nykyään näiden kohtauksien ajaksi joko vessaan, roskienvientireissulle tai makkariin "vaatteita viikkaamaan". Jos olen hänen lähellään, alan pinnistelystäni huolimatta vain itkeä ja täristä.

Hänellä on muutenkin lyhyt pinna. Huonekalujen potkiminen ja hakkaaminen riidellessä on tavallista. Yleensä riidat loppuvat joko minun itkuuni tai jännittyneen hiljaisen hetken jälkeiseen anteeksipyyntöön.

Pari vuotta sitten erään suht mitättömän riidan päätteeksi hän ärähti "V****u mä tapan sut!". Lukittauduin vessaan epäuskoisena; miten ihminen, jonka luulin rakastavan minua, voi sanoa noin? Varsinkin kun hän tietää väkivaltaisesta lapsuudestani ja mielipiteistäni kaikenlaiseen parisuhdeväkivaltaan liittyen!

Lopulta tulin pois vessasta ja nyyhkytin sohvalla. Sain soperrettua vain, että haluan miettiä suhteen jatkoa.

No enpä lopulta laittanut suhdetta poikki, vaan yhdessä asutaan edelleen.

Nyt kyllä mietin koko ajan, koska suhteeseen tulee se viimeinen niitti. Mikä on "tarpeeksi paha" teko, joka riittäisi lähtemiseeni?

Siis mitä ihmettä? Nykyinen?

En voi ymmärtää. Minkälainen ihminen jää tuollaiseen suhteeseen? Terapiaan!