Miksi miesystäväni ei ole koskaan kutsunut minua kotiinsa?

Auto on suht kallis, syömme aina hyvin, ja olen saanut useita koru-, hajuvesi- ja alusvaatelahjoja, vaikka olemme tapailleet vasta vähän aikaa. Tiedän, kliseistä, mutta mukavaa.

parin kuukauden tuntemisen/seurustelun jälkeen olet saanut useita lahjoja? Siis joka viikko jotakin? Mies maksaa ruoat, hotellit?

Joo, vähän ihmetyttää, mutta ehkä sitten liikumme eri piireissä. Ei mulla ole noin anteliaita miesystäviä ollut koskaan.

Tosin ex-mieheni oli vastaava salasuhteelleen.

mitä sitt jos kysyt suoraan... Anna mä maalaan sulle: Mies ehdottaa uutta hemmottelumatkaa hotelliin. Sä toteat, ett moisella hemmottelulla ja lahjonnalla sä alat tuntea ittes maksulliseksi naiseksi, entäpä jos mies veis sut kotiinsa ja hemmottelisi siellä. Kuinkas ollakaan, kämpässä on just remontti tai muu pätevä syy, miksi ei. Sä kerrot miehelles, ett sun frendit väittää sitä varatuksi, kun ei koskaan vie kotiinsa, naurahdat päälle, ett pitäisköhän uskoa niitä pikkuhiljaa. Seuraa jäätävä hiljaisuus, sitt mies äärimmäisen loukkaantuneena kysyy, pidätkö sä häntä todella sellaisena ihmisenä, ett pystyis alentumaan moiseen. Sä häkeltyneenä änkytät jotain takasin, mies nousee lähteäkseen, toteaa vielä, ett toivoi teidän suhteelta vaikka mitä, mutt sä pilasit kaiken, poistuu, ei enää vastaa puhelimeen. Sä itket särkynyttä sydäntä ja podet syyllisyyttä, tunnet pilannees kaiken, mies tahollaan huokasee helpotuksesta, meinas tuli polttaa persuksissa, käry käydä, mutt onneks ei oo kertonu ittestään mitään henkilökohtasta...

Mies sanoi minua ihanaksi ja minä kysyin, miksi hän oikeastaan pitää minusta. Hän sanoi, että ensinnäkin hän pitää ulkonäöstäni, kuulemma samana iltana, kun tapasimme, olivat hänen kaverinsakin kiinnittäneet minuun huomiota. Lisäksi hän pitää siitä, että kanssani on rento olla ja että olen huumorintajuinen. Hän arvostaa sitä, että en ole tyhjäpää, vaan hän voi jutella minulle mistä tahansa aiheista, ei vain arjen askareista. Erityisen mukavana hän pitää siitä, että hänen rakastajantaitonsa eivät kuulemma mene kanssani hukkaan :) Eikö tämä kuulosta ihan tavalliselta kahden aikuisen suhteelta?



Ketjusta on tullut hassu. Minulla ei ole niitä ongelmia, joita monen vastaajan mielestä on tai pitäisi olla. Biologinen kelloni ei tikitä enkä halua perhettä saati avioliittoa. Tällainen rento, luonteva ja positiivinen suhde ilman riitoja ja velvollisuuksia on ihana asia elämäntilanteessani. Työaikani eivät ole säännölliset ja teen paljon töitä, kuten mieskin. Olemme siinä suhteessa samanlaisia. Siksi mieleeni ei ole tullut selvittää miehen taustoja.



Noista huoritteluista en jaksa edes välittää. Ei tämä ole ensimmäinen mies, joka ostaa minulle lahjoja. Niin tekevät myös esim. vanhempani (mm. asuntoni). Entinen poikaystävänikin antaa minulle vielä nimipäivä-, synttäri- ym. lahjat. Meillä se on tapana. Kyse on ilahduttamisesta. Kaikki ne lahjat voisin hyvin hankkia itsekin itselleni, jos mieli tekisi. En ole köyhä tyttörukka, joka myy vartalonsa saadakseen alusvaatteita. Seksi ja lahjat eivät liity mitenkään toisiinsa. Yhtä lailla minä olen siinä seksissä mukana.



Miksi te tonkisitte miesystävänne taustoja, jos kaikki on hyvin? Miksi minun pitäisi tehdä niin?



ap

En ole tiennytkään, että sitä kutsutaan "taustojen tonkimiseksi", jos on kiinnostunut seurustelukumppanin nykyisestä asuinpaikasta ja siviilisäädystä.



Ap on valinnut epätietoisuuden totuuden sijasta. Rakkaudesta tuossa suhteessa ei ole kyse, mutta ap:lle riittää vähempikin.

ettet ole kiinnostunut, mm.entisistä suhteista. Mulla tapana, kyllä puhua kaikesta noistakin. Jopa silloin kun vain halusin tapailla.



Jännä ettei voi puhua sulle kodistaan, jos sulle niin helppo puhua. Tai viedä sua kotiin.



Usko jo, et ole ainoa.. Ja miksi se esim.tuli ennen salia sun luo. Perheelle sanottu, että menee salille. No käy sua kiksauttamassa. Perhe saa pitää miehen koko vkl, sinä vasta mahdollisesti maanantaina.



Kai nyt googlettamalla löytyy tietoa. MM.opiskeluista.. Kai sillä joku omalla nimellä liittymä on??

Saammeko arvata....

Mies sanoi minua ihanaksi ja minä kysyin, miksi hän oikeastaan pitää minusta. Hän sanoi, että ensinnäkin hän pitää ulkonäöstäni, kuulemma samana iltana, kun tapasimme, olivat hänen kaverinsakin kiinnittäneet minuun huomiota. Lisäksi hän pitää siitä, että kanssani on rento olla ja että olen huumorintajuinen. Hän arvostaa sitä, että en ole tyhjäpää, vaan hän voi jutella minulle mistä tahansa aiheista, ei vain arjen askareista. Erityisen mukavana hän pitää siitä, että hänen rakastajantaitonsa eivät kuulemma mene kanssani hukkaan :) Eikö tämä kuulosta ihan tavalliselta kahden aikuisen suhteelta?

Ketjusta on tullut hassu. Minulla ei ole niitä ongelmia, joita monen vastaajan mielestä on tai pitäisi olla. Biologinen kelloni ei tikitä enkä halua perhettä saati avioliittoa. Tällainen rento, luonteva ja positiivinen suhde ilman riitoja ja velvollisuuksia on ihana asia elämäntilanteessani. Työaikani eivät ole säännölliset ja teen paljon töitä, kuten mieskin. Olemme siinä suhteessa samanlaisia. Siksi mieleeni ei ole tullut selvittää miehen taustoja.

Noista huoritteluista en jaksa edes välittää. Ei tämä ole ensimmäinen mies, joka ostaa minulle lahjoja. Niin tekevät myös esim. vanhempani (mm. asuntoni). Entinen poikaystävänikin antaa minulle vielä nimipäivä-, synttäri- ym. lahjat. Meillä se on tapana. Kyse on ilahduttamisesta. Kaikki ne lahjat voisin hyvin hankkia itsekin itselleni, jos mieli tekisi. En ole köyhä tyttörukka, joka myy vartalonsa saadakseen alusvaatteita. Seksi ja lahjat eivät liity mitenkään toisiinsa. Yhtä lailla minä olen siinä seksissä mukana.

Miksi te tonkisitte miesystävänne taustoja, jos kaikki on hyvin? Miksi minun pitäisi tehdä niin?

ap

Sulla ei vielä tikitä biologinen kello, mutta annas olla kun kolmen vuoden päästä et halua enää olla pelkkä rakastajatar, eroatte ja alat katsella sitä oikeaa, josta voisi tulla lastesi isä, olet kohta jo 30. Sitten pitää nopeasti löytää sopiva mies, koska ei niitä lapsia kannata heti ruveta tekemään. Et sinä 26-vuotiaana mikään nuorikaan enää ole, hedelmällisyytesi on alkanut jo laskea.

Mies sanoi minua ihanaksi ja minä kysyin, miksi hän oikeastaan pitää minusta. Hän sanoi, että ensinnäkin hän pitää ulkonäöstäni, kuulemma samana iltana, kun tapasimme, olivat hänen kaverinsakin kiinnittäneet minuun huomiota. Lisäksi hän pitää siitä, että kanssani on rento olla ja että olen huumorintajuinen. Hän arvostaa sitä, että en ole tyhjäpää, vaan hän voi jutella minulle mistä tahansa aiheista, ei vain arjen askareista. Erityisen mukavana hän pitää siitä, että hänen rakastajantaitonsa eivät kuulemma mene kanssani hukkaan :) Eikö tämä kuulosta ihan tavalliselta kahden aikuisen suhteelta?

Tavallisessa kahden aikuisen suhteessa teidetään tuossa vaiheessa hieman enemmän perusasioita toisesta vaikka ei kyttäämis ja kyselylinjalle mentäisikään. Mietin kyllä mistä te puhutte kun tuollaiset perusasiat eivät ole tulleet puheeksi.

Ihmettelen, että otsikoit aloituksesi näin, jos asia ei kerran kiinnosta:

Miksi miesystäväni ei ole koskaan kutsunut minua kotiinsa?

Olisit kirjoittanut, että miesystäväsi ei kutsu sinua kotiinsa etkä edes tiedä, missä hän asuu, mutta ei kiinnostakaan. Miksi siis laitoit meidät arvailemaan, jos asia on sinulle yhdentekevä?

Väität ketjun loppupuolella, ettei ole mikään ongelma, vaikka et tietäisikään miehestä tämän enempää. Oletko varma, ettei sekään ole sinulle ongelma jos mies salaa sinulta vaikkapa sen, että hänellä on perhe?



Jos tuollaiset asiat eivät kiinnosta sinua ja olet yhtä tyytyväinen tietämättömänä, etkä erityisen kiinnostunut jakamaan syvällisiä henkilökohtaisia asioita tämän miehen kanssa, niin sittenhän mitään ongelmaa ei ole. Voit lopettaa kirjoittelun palstalle ja keskittyä nauttimaan miehen seurasta.



Jos kuitenkin koet jonkinlaista tarvetta olla mieheen yhteydessä muutenkin kuin alapäiden kautta, niin sinulla on ongelma, joka ei poistu yrittämällä unohtaa nämä mieltäsi kalvavat asiat. Silloin suositan kysymään asiasta ihan suoraan (kuka tahansa normaali ihminen kysyy, jos jokin juttu vaivaa mieltä - tarvittaessa selityksen kanssa, miksi se asia vaivaa). Pääset vähemmällä jos asia paljastuu nyt, verrattuna siihen että tunteesi ehtivät syvetä ja salaisuudet tulevat päivänvaloon vasta kuukausien ihmettelyn ja haaveksimisen jälkeen.



Itse googlettaisin miehen nimellä, soittaisin osoitepalveluun, ja lopuksi kysyisin asiasta suoraan.

perheen ym..



Näin mullekin kävi. Tosin avokille lähti kaikki viestit ym.



Olin loukattu ja sääliksi kävi perhettä ja lasta.



t.tietämättään varattua isää tapaili 4kk

Mies voi käydä hänen luonaan, mutta ei päinvastoin. Huonolta vaikuttaa. Ymmärrän, että naiset eivät kerro uusille tuttavuuksilleen kaikkea, koska aina on mahdollista, että mies on raiskaaja tai hullu ja voi ryhtyä hankalaksi. Nyt ap luottaa mieheen, joka ei luota häneen. Suhde on epätasapainoinen. Valitettavasti se vaikuttaa vähän prostituutiolta. Miehethän kertovat kavereilleen naiskokemuksistaan, jopa maksullisista sellaisista, mutta koti ja perhe pidetään "pyhänä" alueena.

Saammeko arvata....

Lisäksi hän pitää siitä, että kanssani on rento olla ja että olen huumorintajuinen. Hän arvostaa sitä, että en ole tyhjäpää, vaan hän voi jutella minulle mistä tahansa aiheista, ei vain arjen askareista.

Ap on rento, koska ei kysele liikoja. Voi unohtaa arjen askareet ja keskittyä seksiin.

ja hoitolassa (sokerointia auts) ja ollut töissä. Ihmeesti tämä muuttunut tilanne ei vaikuttanut pahemmin työhön, vähän vain oli keskittymisvaikeuksia, mutta kontaktit hoidin ihan kuin ennenkin ja sain vielä hyvää palautetta.



Juttelin miehen kanssa puhelimessa ja hän sanoi tulevansa illalla, jää ehkä yöksikin, koska katsoo, että on sen velkaa minulle, että irrottaa vähän aikaa minua varten.



On hassua, että minua kaduttaa toisaalta se, että en kysynyt miehen tilannetta heti alussa, ja toisaalta se, että kysyin yhtään mitään. Tilanne on sekava ja on vaikea suunnata yhtään mihinkään päin. Söpöläiset ystäväni ovat tukenani joka tapauksessa. Olen heistä ikuisesti kiitollinen, kun en äidillekään voi asiasta puhua - ei ei, se olisi viimeinen tekoni.



Minulle jäi kummallinen tunne, että miehen vaimo ehkä saattaa tietää minusta, mutta se voi olla vain turha aavistus. Tuskin tietää.



Joku kirjoitti, että olisin vastuussa tästä tilanteesta. Mielestäni en ole, koska en ole mihinkään tieten tahtoen ryhtynyt. Joku käski minun katsella muita miehiä, nuorempia, ja uskoi, että saan samat "edut" toisiltakin. Sitä epäilen. Suhde tämän miehen kanssa on opettanut minulle asioita ja kokemuksia, joita en ole toisten kanssa aikaisemmin kokenut. Hetkiin oli helppo upota, kun toinen on mestari siinä, mitä tekee. Mies osaa myös käsitellä minua paitsi fyysisesti myös henkisesti. Hän tietää, mitä tarvitsen ja mikä toimii minulle. Ehkä iän tuoma kokemus, kymmenen vuoden ikäero tekee sen, tai sitten hän vain on niin "hyvä".



Joku arvaili, kuka mies voisi olla. En voi vastata niihin kysymyksiin, enkä usko, että kukaan miestä edes täällä tuntee. En halua hankaluuksia kenellekään.



ap

kirjoitustyylistä mieleen Saana Parviainen.

Heh, olen näillä foorumeilla joskus aiemminkin maininnut kuinka petän vaimoani suunnilleen jokaisessa vastaantulevassa tilaisuudessa ja tämä pätkä on kuin suoraan minun tavastani puhua vakihoidoille. Useimmille kyllä mainitsen olevani naimisissa, mutta muuten he ovat TIETENKIN MINUN AINOITANI. Ihania ja rentoja joille voi kertoa kaikkea taivaan ja maan väliltä :) Eikä heistäkään kukaan tiedä minun kotiosoitettani. Heh, kuka tietää vaikka olisitkin yksi minun hoidokeista ;) Aamulla tuli meinaat salireissun yhteydessä piipahdettua yhden vakkarin luona.

Mies sanoi minua ihanaksi ja minä kysyin, miksi hän oikeastaan pitää minusta. Hän sanoi, että ensinnäkin hän pitää ulkonäöstäni, kuulemma samana iltana, kun tapasimme, olivat hänen kaverinsakin kiinnittäneet minuun huomiota. Lisäksi hän pitää siitä, että kanssani on rento olla ja että olen huumorintajuinen. Hän arvostaa sitä, että en ole tyhjäpää, vaan hän voi jutella minulle mistä tahansa aiheista, ei vain arjen askareista. Erityisen mukavana hän pitää siitä, että hänen rakastajantaitonsa eivät kuulemma mene kanssani hukkaan :)

Minulla tulee kirjoitustyylistäni mieleen - minä. Ihmettelen tämän palstan lukijoiden tarvetta "analysoida" tekstiä. Tekstini kelpaa hyvin työnantajallenikin, tosin sinne en kirjoita parisuhteestani:) Jos se ei kelpaa palstalaisille, voi jättää ihan hyvin lukemattakin.

ap

kirjoitustyylistä mieleen Saana Parviainen.

Inhottaa lukea tekstiäsi. Se vaimo tarvitsisi nyt tukea. Nyt olet vastuussa tapahtuvasta, vaikka et tapahtuneesta ollutkaan. Kirjoitin aiemmin, että saat varmaan paremman jne.. Otan takaisin. Ehkä et ole parempaa ansainnutkaan.

ansainnut parempaa? Ymmärrätkö, että minun elämäni on muuttunut? Miltä sinusta tuntuisi tässä tilanteessa? Ei miehen vaimo tiedä välttämättä mitään. Hänellä kaikki on ennallaan.

ap

Inhottaa lukea tekstiäsi. Se vaimo tarvitsisi nyt tukea. Nyt olet vastuussa tapahtuvasta, vaikka et tapahtuneesta ollutkaan. Kirjoitin aiemmin, että saat varmaan paremman jne.. Otan takaisin. Ehkä et ole parempaa ansainnutkaan.