Sain eksän takaisin! Tässä paras vinkki muille!

Vierailija kirjoitti:

Olen kodista jossa äiti yritti muuttua ja kiemurrella kaikin tavoin jotta kelpaisi isälleni. Ajatuskin vastaavasta saa mut oksentamaan. Vastenmielisempää naisen malliakaan en tiedä.

Minäkin reagoin tästä syystä negatiivisesti aloitukseen. Mietin, millaisen parisuhdemallin vanhemmat siirtävät lapsille, kun isän saa tulemaan takaisin kotiin, jos äiti alkaa meikata ja laihduttaa tai kiinteyttää itseään ja teeskentelee, ettei muista isän olemassaoloa.

Toki liikunta ja ulkonäön parantelu sekä muut harrastukset edistävät erosta toipumista ja tuovat hyvää mieltä siinäkin tapauksessa, että jättäjä ei tulekaan mustasukkaiseksi jätetyn osapuolen näennäisestä (tai todellisesta) hyvinvoinnista. Sikäli ap:n metodi on oikein hyvä.

Tässä on ajatuksia siltä toiselta puolelta, eli jättäjän puolelta. Kun jätin mieheni luottamuspulan vuoksi, mies järkyttyi ja koki menettäneensä kontrollin. Sain puheluita, tekstiviestejä ja maileja yötä päivää. Se ahdisti ja työnsi minua vain kauemmas. Ei suostunut etenemään avioeron kanssa, mikä taas aiheutti minulle sellaisen olon, että minun toiveitani ei kunnioitettu. Minulla oli nurkkaan ahdistettu olo.

Vasta kun mies ymmärsi päästää edes hiukan irti - meidän tapauksessamme lakkasi painostamasta minua yrittämään ja suostui etenemään avioeron kanssa, jos se oli se mitä halusin - tilanne rauhoittui ja huomasin kaipaavani häntä. Minulla oli oikeasti aikaa ajatella ja miettiä miten edetä. Saimme asiat sovittua ja palasimme yhteen.

Oman kokemukseni kannalta uskoisin siis, että jos suhde on vielä toimiakseen, niin paras taktiikka on antaa hiukan hengähdystilaa. Ei se tarkoita, ettei tarvitse olla väleissä. Mekin soittelimme toisillemme joka päivä ja näimme usein (lasten takia), mutta en enää kokenut oloani painostetuksi.

Jos mies jättäisi, EN ALENTUISI ottamaan enää takaisin!!

Nostan hattua kaikille, joilla pysyy pää niin kylmänä, että kykenevät houkuttelemaan lähtijän takaisin. Minut jätettiin 18 vuoden liiton jälkeen täysin yllättäen. Putosin niin syvään ja mustaan aukkoon, ja tuska on välillä täysin sietämätön edelleen. Aika on mennyt järkyttyneitä teinejä tukiessa, mutta yöt ehdin miettiä, mitä kaikkea olen tehnyt liiton aikana väärin. Mietin, millä tavoin mies on yrittänyt viestiä, ettei ole onnellinen eikä enää rakasta. Tässä tilanteessa tuntuu psyykkisesti aivan ylivoimaiselta yrittää elää ikään kuin miestä ei olisikaan. Liikuntaa olen lisännyt, mutta juoksulenkeillä usein pelkään, että hyppään sillalta alas. Raskas treenaus myös väsyttää, ja väsyneenä itken enemmän, mikä tietysti saa lapset hätääntymään.

Ymmärsin ap:n nimenomaan niin, että hän oli aiemmin pienentänyt itsensä ja ollut kynnysmatto ja elänyt vain muita varten. Sitten lopulta tajusi oman arvonsa ja alkoi elää myös itseään varten ja siitä mies uudestaan tajusi rakastavansa. Sehän on juuri oikein toimittu!

Meillä miehen rakkaus alkpi hiopua ja yritin miellyttää yhä enemmän ja muuttua hänen toiveidensa mukaiseksi, mikä aiheutti, että tilanne huononi. En lopulta tunnistanut itseäni enää juuri kuten ap sanoi, ja totesin, että p*skat tästä

Heitin miehen ulos ja aloin katsella muita miehiä ja laihduinkin, kun elin terveellisesti vain itseäni varten. Opettelin arvostamaan itseäni etten enää hakisi hyväksyntää muilta. Aloin löytää itseni uudestaan ja se oli mahtavaa.

Mies tajusi tauon aikana, että mä olen se oikea ja halusi jatkaa suhdetta. Ollaan nyt yhdessä ja on mennyt paremmin. Nimenomaan löysin oman arvoni ja mieskin alkoi nähdä sen. Niinhän juuri ap:kin teki. Eli useat ovat ymmärtäneet hänen ohjeensa ihan väärinpäin. Pointti oli lopettaa kynnysmattona oleminen ja alkaa elää itseään eikä vain miestä ja lapsia varten.

Et sä ap nyt mitään kirjaa olis tarvinnut ymmärtääksesi tuon asian :D

Minun mieheni halusi erota ja olimmekin erossa jonkin aikaa, lähettelin viestejä, yritin soitella ym., mutta heti (=muutama päivä) sen jälkeen, kun lopetin viesteillä ja puheluilla pommittamisen, mies otti itse omatoimisesti yhteyttä minuun ja palasimme pikkuhiljaa takaisin yhteen. En tiedä, oliko se mieheni mielestä jotenkin itsetuntoa nostattavaa/tuntemista oloansa tärkeäksi, kun huomasi, että kaipaan häntä kovasti takaisin. Sitten kun nuo kaipauksenosoitukset loppui, niin heti muuttui ääni kellossa. On ne kyllä kummallisia nuo miehet.

Vierailija kirjoitti:

Nostan hattua kaikille, joilla pysyy pää niin kylmänä, että kykenevät houkuttelemaan lähtijän takaisin. Minut jätettiin 18 vuoden liiton jälkeen täysin yllättäen. Putosin niin syvään ja mustaan aukkoon, ja tuska on välillä täysin sietämätön edelleen. Aika on mennyt järkyttyneitä teinejä tukiessa, mutta yöt ehdin miettiä, mitä kaikkea olen tehnyt liiton aikana väärin. Mietin, millä tavoin mies on yrittänyt viestiä, ettei ole onnellinen eikä enää rakasta. Tässä tilanteessa tuntuu psyykkisesti aivan ylivoimaiselta yrittää elää ikään kuin miestä ei olisikaan. Liikuntaa olen lisännyt, mutta juoksulenkeillä usein pelkään, että hyppään sillalta alas. Raskas treenaus myös väsyttää, ja väsyneenä itken enemmän, mikä tietysti saa lapset hätääntymään.

Tsemppiä, olo helpottaa vielä kun vain jaksat odottaa!

Jos miehesi jostain syystä haluaa takaisin, niin omien kokemusten perusteella en suosittele.

Sain oman mieheni takaisin tuollaisen jälkeen ja aluksi olin onnellinen ja yritin miellyttää. Samaan aikaan ahdisti.

Nyt kun olemme olleet yhdessä yli vuoden tapahtuman jälkeen, olen aina vain varmempi siitä, ettei olisi pitänyt palata yhteen.

Olen loukkaantunut kun mies oli valmis vaihtamaan minut toiseen. En tiedä haluanko enää olla yhdessä, rakastanko enää tuota ihmistä joka oli elämäni rakkaus.

Miten menee ap näin vuosien jälkeen?

Toinen kerta ei onnistu. Aluksi yhtä riemua kun tuntee toisen halut ja ajatukset. Hyvin pian syyt eroon palaavat takaisin. 

Exä ns. haisee.

Täällä eräs, joka sai exänsä kaksi kertaa takaisin. Ekalla kerralla ex pisti satunnaisen naisen raskaaksi ja pelästyi, joten palasi luokseni. Tokalla kertaa otti mua parempivartaloisen, mutta vanhemman naisen.

Nyt on yksin, enkä huolisi ikinä takaisin. Aina näyttää olevan saalistusvietti päällä, vaikka on jo 50v, eikä mikään saalis todellakaan kenellekään.

Ekan eron jälkeen oltiin noin 5 vuotta onnellisia, mutta sitten se taas löysi uuden, haha.

Mä haluan myöskin onnistua! Olen samassa tilanteessa kuin sinä,mutta ei ole lapsia tai oltu naimisissa tai asuttu saman katon alla,"rakkaus vain loppui mieheltäni"

Mullan huono englanti taito mutta yritän ottaa tolkkua noista asioista mitä toi:"magic of making up" haluaa neuvoa ja antaa vinkkejä. Sanotaan että "Rakkauden eteen pitää tehdä työtä"

Ja mä aijon sitä tehdä.

Otatko yhteyttä minuun, muurausjalaatotus kissanhaäntä gmail.com soitan sulle jos laitat numeron olen pulassa

En haluaisi miestä joka pelailee. Jos ei voi olla avoin niin ei ole tarvetta suhteellekkaan.

Minä en haluaisi ainuttakaan exää takaisin. Se ois karmeeta jos joku niistä koittas comebackia, kyllä ne ovat exiä  ihan syystä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en haluaisi ainuttakaan exää takaisin. Se ois karmeeta jos joku niistä koittas comebackia, kyllä ne ovat exiä  ihan syystä.

Mä uskon, että ihminen voi muuttua. Olen muuttunut itsekin rutkasti vuosien aikana.

Mutta kyllä se olisi ihan kamalaa jos kaikki sitten pikku hiljaa palaisi samanlaiseksi! :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en haluaisi ainuttakaan exää takaisin. Se ois karmeeta jos joku niistä koittas comebackia, kyllä ne ovat exiä  ihan syystä.

Mä uskon, että ihminen voi muuttua. Olen muuttunut itsekin rutkasti vuosien aikana.

Mutta kyllä se olisi ihan kamalaa jos kaikki sitten pikku hiljaa palaisi samanlaiseksi! :(

Ihminen muuttuu kyllä, jos ei muutu niin ....

Mielestäni oli virhe ottaa mies takaisin. Tuollaisissa tapauksissa mies tulee takaisin egon takia, ei rakkauden. Miehen ego on vähän niinkuin naisella sydän, se ohjaa toimintaa. Miehen ego ei usein kestä sitä, että jättämällään naisella on uusi mies, tällä menee hyvin, on hauskaa jne. Siksi mies tulee takaisin: testatakseen vetovoimaansa ja paikatakseen lommon egossa, ja joskus ihan vain sen takia koska on yksinäistä, tylsää, haluaa seksiä, laiskottaa, tai joku hoito ei mennytkään ihan putkeen. Sillä ei useimmiten ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Jos mies tosissaan on tulossa takaisin, niin vähintään, aivan vähintään, tarvitaan paljon aikaa, ainakin 6kk, ja paljon panostusta ja töitä, joilla mies osoittaa olevansa tosissaan (tällä kertaa). Jos mies on tosissaan ja oikeasti rakastaa, niin hän ymmärtää kuinka satutti toista ja melkein tuhosi perheen- hän ei itsekään suhtautuisi koko juttuun kevyesti. Mies ei myöskään pysty kunnoittamaan naista, jonka voi tuosta noin vain jättää ja joka heti ottaa takaisin. Toivon, että tämä lukee myös siellä ap:n mainostamassa kirjassa.

Ja lopuksi vielä: joitain ihmisiä rakastetaan silloinkin kun he ovat heikoimmillaan, tarvitsevimmillaan tai muuten vain huonossa asemassa elämässä. Rakkaus ei ole vain sitä, että näytetään toiselle miten hienosti ja ihanaa kaikki on, vaan rakkaus on sitä, että sitä toista rakastaa silloinkin kun on vaikeaa, on vastoinkäymisiä, väsyttää, on pieniä lapsia kotona tms. Rakkaus on sitä, että tukee sitä kumppaniaan takaisin niiden asioiden pariin, joista toinen saa iloa ja virtaa. Toivon itse, että löydän jonain päivänä aidon rakkauden ja, että pystyn samalla säilyttämään oman itseni ja pitämään kiinni niistä asioista, joista saan iloa. Temppukoulua en aio käydä läpi enkä kerjätä kenenkään rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni oli virhe ottaa mies takaisin. Tuollaisissa tapauksissa mies tulee takaisin egon takia, ei rakkauden. Miehen ego on vähän niinkuin naisella sydän, se ohjaa toimintaa. Miehen ego ei usein kestä sitä, että jättämällään naisella on uusi mies, tällä menee hyvin, on hauskaa jne. Siksi mies tulee takaisin: testatakseen vetovoimaansa ja paikatakseen lommon egossa, ja joskus ihan vain sen takia koska on yksinäistä, tylsää, haluaa seksiä, laiskottaa, tai joku hoito ei mennytkään ihan putkeen. Sillä ei useimmiten ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Jos mies tosissaan on tulossa takaisin, niin vähintään, aivan vähintään, tarvitaan paljon aikaa, ainakin 6kk, ja paljon panostusta ja töitä, joilla mies osoittaa olevansa tosissaan (tällä kertaa). Jos mies on tosissaan ja oikeasti rakastaa, niin hän ymmärtää kuinka satutti toista ja melkein tuhosi perheen- hän ei itsekään suhtautuisi koko juttuun kevyesti. Mies ei myöskään pysty kunnoittamaan naista, jonka voi tuosta noin vain jättää ja joka heti ottaa takaisin. Toivon, että tämä lukee myös siellä ap:n mainostamassa kirjassa.

Ja lopuksi vielä: joitain ihmisiä rakastetaan silloinkin kun he ovat heikoimmillaan, tarvitsevimmillaan tai muuten vain huonossa asemassa elämässä. Rakkaus ei ole vain sitä, että näytetään toiselle miten hienosti ja ihanaa kaikki on, vaan rakkaus on sitä, että sitä toista rakastaa silloinkin kun on vaikeaa, on vastoinkäymisiä, väsyttää, on pieniä lapsia kotona tms. Rakkaus on sitä, että tukee sitä kumppaniaan takaisin niiden asioiden pariin, joista toinen saa iloa ja virtaa. Toivon itse, että löydän jonain päivänä aidon rakkauden ja, että pystyn samalla säilyttämään oman itseni ja pitämään kiinni niistä asioista, joista saan iloa. Temppukoulua en aio käydä läpi enkä kerjätä kenenkään rakkautta.

Kyllä noin on. Pelit ei kuulu rakkauteen.

Aloittajan ja hänen miehensä tilannetta en tiedä. Ihminen on erehtyväinen inhimillisyyttä on myös antaa anteeksi ja toinen mahdollisuus, jos itse sen parhaaksi näkee ja kokee.

Onnea heille!

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ja hänen miehensä tilannetta en tiedä. Ihminen on erehtyväinen inhimillisyyttä on myös antaa anteeksi ja toinen mahdollisuus, jos itse sen parhaaksi näkee ja kokee.

Onnea heille!

Anteeksi antaminen ja toinen mahdollisuus eivät ole sama asia. Ensimmäinen tapahtuu oman mielenrauhan ja onnellisuuden takia. Jälkimmäinen ansaitaan. Ei kannata olla liian naivi ja typerän hyväsydäminen, ainakaan jos ei halua toistuvasti pettyä.