Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (494)
Onpa paljon tuttuja juttuja omista kouluajoista. Aloitin oman peruskouluni kasarin puolivälissä pienestä kyläkoulusta, jossa kaikki tunsivat toisensa. Oli johtajaopettaja ja sitten alaluokan opettaja. Enkunope oli kiertävä, joka tuli enkkupäivinä opettamaan meitä ja siirtyi sitten johonkin toiseen vastaavaan pikkukouluun opettamaan heitä.
Meillä oli tosi vanhanaikaista, eli piti nousta seisomaan, kun opettaja tuli luokkaan, vastatessa piti nousta ylös ja niin kauan seistä, että joku osasi vastata oikein ja sitten vasta sai istua alas. Joskus seisoi koko luokka, kun oli tarpeeksi vaikea kysymys.
Ope ei tykännyt korviksista eikä meikkaamisesta, käytettiin korviksia ja laitettiin ripsaria silmiin silti, ei hän sitä estääkään voinut. Siihen aikaan kaikilla tytöillä piti olla reiät korvissa, koska Dingon Neumannillakin oli.
Luulen, että meillä (ja monella muulla tässä ketjussa) oli siksi niin iänaikaista urkuharmooneineen, virsineen ja aamunavauksineen, koska opettajatkin oli niin vanhoja ja vanhakantaisia. Yläasteelle siirtyessä meno oli ihan toista, koska opettajia oli niin paljon ja he olivat pääsääntöisesti paljon nuorempia.
Yläasteen kävin sitten ysärillä, ja silloin iski lama. Muistan sen, ettei koulukirjoja saanut enää omaksi, vaan ne oli käytettyjä ja välillä aika hirveessä kunnossa. Itse pidin kyllä kirjoista huolta ja päällystin kauniisti, mutta kaikki tietenkään ei. Silloin oli tapana päällystää kirjat paperilla tai julisteilla. Osa opettajista oikein kielsi laittamasta kontaktimuovia, koska ne oli aina ruttuisia ja täynnä kuplia, jotka sitten repeili rumasti.
Pojat alkoi pikkuhiljaa kiinnostaa yläasteella, ja tosi monet jo seurusteli siihen aikaan.
Ihania muistoja kouluajoilta. Toki kurjiakin oli, kuten mm. pakolliset telinevoimistelut, jota pelkäsin, ruokaa ei ala-asteella saanut jättää tähteeksi ja kiusaaminen oli välillä aika armotonta, kun opettajat ei puuttuneet siihen mitenkään, mutta suurin osa muistoista on hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulurakennus oli jostain 50-luvulta. Käytävillä oli vitriineissä täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, joita ei koskaan käytetty opetuksessa. Luokissa oli liitutaulun vieressä katossa rullalla alas vedettäviä karttoja. Varastossa oli isot läjät pahvisia opetustauluja, niitä ei kuitenkaan juuri käytetty.
Liikuntatunnilla oli käytössä kamalan hajuisia pukkeja ja hevosia, joiden nahkapintaan oli imeytynyt vuosikymmenien hiki. Jumppasalissa oli köydet ja renkaat katossa, ne oli kivoja, toisin kuin puolapuut. Jos ei ollut liikuntatunnille suksia, niin joutui lainaamaan koululta puiset limalaudat. Vessat ja suihkutilat olivat niin kamalia ja haisevia, ettei niihin mennyt kuin aivan äärimmäisessä hädässä.
Nykyaikaa edustivat piirtoheittimet ja olipa erikseen av-luokka, jossa oli videot.
80-luku, Helsinki
Jatkan. Pulpeteissa oli avattavat kannet ja erillinen kolo mustepullolle. Koulussa oli neljä kerrosta eikä hissiä. Pitkät käytävät, joiden päässä portaat ja ikkunat. Käytävillä oli juomalaitteita, joista nousi pieni vesisuihku nappia painamalla, mutta kukaan ei uskaltanut juoda niistä, kun pelkäsi jonkun räkineen hanaan.
Osa vanhemmista opettajistakin oli varmaan ollut siellä koulussa töissä alusta asti.
Näin jälkikäteen tuntuu kuin olisin käynyt koulua jossain museossa. Uudemmissa kouluissa oli varmaan ihan erilaista.
Meilläkin oli mustepullonpaikat pulpeteissa. Me myös opettelimme kirjoittamaan ja tekstaamaan eri tyyleillä käyttäen pulloon kastettavia mustekyniä mikä opetti tarkkuutta ja huolellisuutta. Nykyään kouluissa ei enää edes opeteta kirjoittamaan ja 13-vuotias sukulaistyttö raapustelee viestinsä ja muistiinpanonsa horjuvilla tikkukirjaimilla, joiden koko suurenee ja pienenee kesken aaltoilevaa riviä.
Kyllä vanhat hyvät opetustavat pitäisi palauttaa kouluihin samoin kuin myös käytöskoulutus, kuri ja järjestys!
Etenkin pääkaupunkiseudulla opettajat kertovat koulujen olevan nykyään kuin eläitarhoja ja lisäävät etsivänsä epätoivoisesti uusia töitä!
Ei kait 80-90-luvulla mitään mustepulloja ollut?
Olihan silloin vesivärejä, lyijykyniä ja piirustushiiliäkin. Ainakin meillä oli!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulurakennus oli jostain 50-luvulta. Käytävillä oli vitriineissä täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, joita ei koskaan käytetty opetuksessa. Luokissa oli liitutaulun vieressä katossa rullalla alas vedettäviä karttoja. Varastossa oli isot läjät pahvisia opetustauluja, niitä ei kuitenkaan juuri käytetty.
Liikuntatunnilla oli käytössä kamalan hajuisia pukkeja ja hevosia, joiden nahkapintaan oli imeytynyt vuosikymmenien hiki. Jumppasalissa oli köydet ja renkaat katossa, ne oli kivoja, toisin kuin puolapuut. Jos ei ollut liikuntatunnille suksia, niin joutui lainaamaan koululta puiset limalaudat. Vessat ja suihkutilat olivat niin kamalia ja haisevia, ettei niihin mennyt kuin aivan äärimmäisessä hädässä.
Nykyaikaa edustivat piirtoheittimet ja olipa erikseen av-luokka, jossa oli videot.
80-luku, Helsinki
Jatkan. Pulpeteissa oli avattavat kannet ja erillinen kolo mustepullolle. Koulussa oli neljä kerrosta eikä hissiä. Pitkät käytävät, joiden päässä portaat ja ikkunat. Käytävillä oli juomalaitteita, joista nousi pieni vesisuihku nappia painamalla, mutta kukaan ei uskaltanut juoda niistä, kun pelkäsi jonkun räkineen hanaan.
Osa vanhemmista opettajistakin oli varmaan ollut siellä koulussa töissä alusta asti.
Näin jälkikäteen tuntuu kuin olisin käynyt koulua jossain museossa. Uudemmissa kouluissa oli varmaan ihan erilaista.
Meilläkin oli mustepullonpaikat pulpeteissa. Me myös opettelimme kirjoittamaan ja tekstaamaan eri tyyleillä käyttäen pulloon kastettavia mustekyniä mikä opetti tarkkuutta ja huolellisuutta. Nykyään kouluissa ei enää edes opeteta kirjoittamaan ja 13-vuotias sukulaistyttö raapustelee viestinsä ja muistiinpanonsa horjuvilla tikkukirjaimilla, joiden koko suurenee ja pienenee kesken aaltoilevaa riviä.
Kyllä vanhat hyvät opetustavat pitäisi palauttaa kouluihin samoin kuin myös käytöskoulutus, kuri ja järjestys!
Etenkin pääkaupunkiseudulla opettajat kertovat koulujen olevan nykyään kuin eläitarhoja ja lisäävät etsivänsä epätoivoisesti uusia töitä!
Kaikki kirjoitettiin ennen käsin, ei näpytelty. Kaunis ja persoonallinen käsiala oli taito, jota erityisesti tytöt harjoittelivat ala- ja yläasteella. Kaunista, hienoa ja omintakeista käsialaa ihaltiin ja kadehdittiin. Kaikilla tytöillä oli hyvä käsiala, minullakin oli oikein nätti. Kirjoitettiin kirjeitä käsin, kirjoitettiin päiväkirjaa, tekstailtiin päiväkirjaan tai teinariin brändien nimiä ym.
Nykyään kun ei enää tule juuri mitään kirjoitettua käsin huomaa miten käsiala on muuttunut huonommaksi ja kirjaimista tulee ihan harakanvarpaita.
Kirjoittaminen on tärkeä taito, oikeastaan peilikuva asianomaisen sielunmaisemasta kuvaten myös hänen sivistystasoaan, huolellisuuttaan ja asiaan paneutumistaan!
Kirjoituskäsialaa tutkii jopa oma tieteenalansa, jota grafologiaksi sanotaan!
Kiinalainen liiketuttavani kertoo harjoittelevansa päivittäin kalligrafiaa ( kaunokirjoitusta: Kreikk. "kallos" () = "kaunis", ja "graphē" () = "kirjoittaa" tai "piirtää". ) joka toimii myös meditaationa.
Vierailija kirjoitti:
Pesäpallohulluus oli uskomatonta. Yläasteella ei ollut enää pesistä. Käytiin vähän juoksulenkeilläkin ja vasta siellä alkoi kunto nousta.
Pesäpallohan oli kivaa! Harmitti kun joskus meidät pantiin juoksemaan jonkun jalkapallon perässä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen joskus painajaisunia että en yhtään tiedä mihin luokkaan minun pitäisi mennä seuraavalle oppitunnille, paniikki alkaa iskeä, tunnin alku lähestyy enkä tiedä minne mennä O_O
Ei kiva kai painajaiset. Itse edelleen muistelen tuota, että meidän suurella koululla (sekä ala- että yläasten oli suurimpia koko maassa) oli kyllä ihan ok viedä ruuat jätesäiliöön jota ei syönyt, eikä se ollut mikään ongelma. Paikkakunnalla oli kuitenkin pienempia ala-asteita jotain kymmenen tai yli, joista tuli sitten paljon oppilaita ylä-asteelle.
Muisteleen kun eräältä kylistä tuli tosiaan ja kysyi "miksi et syö kaikkea kun ruoka on ilmaista". En tiedä hänen kotiolojaan, mutta jäänyt miettimään tuota.
No miksi sitten et syönyt lautastasi tyhjäksi? Tuhlari!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulurakennus oli jostain 50-luvulta. Käytävillä oli vitriineissä täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, joita ei koskaan käytetty opetuksessa. Luokissa oli liitutaulun vieressä katossa rullalla alas vedettäviä karttoja. Varastossa oli isot läjät pahvisia opetustauluja, niitä ei kuitenkaan juuri käytetty.
Liikuntatunnilla oli käytössä kamalan hajuisia pukkeja ja hevosia, joiden nahkapintaan oli imeytynyt vuosikymmenien hiki. Jumppasalissa oli köydet ja renkaat katossa, ne oli kivoja, toisin kuin puolapuut. Jos ei ollut liikuntatunnille suksia, niin joutui lainaamaan koululta puiset limalaudat. Vessat ja suihkutilat olivat niin kamalia ja haisevia, ettei niihin mennyt kuin aivan äärimmäisessä hädässä.
Nykyaikaa edustivat piirtoheittimet ja olipa erikseen av-luokka, jossa oli videot.
80-luku, Helsinki
Jatkan. Pulpeteissa oli avattavat kannet ja erillinen kolo mustepullolle. Koulussa oli neljä kerrosta eikä hissiä. Pitkät käytävät, joiden päässä portaat ja ikkunat. Käytävillä oli juomalaitteita, joista nousi pieni vesisuihku nappia painamalla, mutta kukaan ei uskaltanut juoda niistä, kun pelkäsi jonkun räkineen hanaan.
Osa vanhemmista opettajistakin oli varmaan ollut siellä koulussa töissä alusta asti.
Näin jälkikäteen tuntuu kuin olisin käynyt koulua jossain museossa. Uudemmissa kouluissa oli varmaan ihan erilaista.
Meilläkin oli mustepullonpaikat pulpeteissa. Me myös opettelimme kirjoittamaan ja tekstaamaan eri tyyleillä käyttäen pulloon kastettavia mustekyniä mikä opetti tarkkuutta ja huolellisuutta. Nykyään kouluissa ei enää edes opeteta kirjoittamaan ja 13-vuotias sukulaistyttö raapustelee viestinsä ja muistiinpanonsa horjuvilla tikkukirjaimilla, joiden koko suurenee ja pienenee kesken aaltoilevaa riviä.
Kyllä vanhat hyvät opetustavat pitäisi palauttaa kouluihin samoin kuin myös käytöskoulutus, kuri ja järjestys!
Etenkin pääkaupunkiseudulla opettajat kertovat koulujen olevan nykyään kuin eläitarhoja ja lisäävät etsivänsä epätoivoisesti uusia töitä!
Kaikki kirjoitettiin ennen käsin, ei näpytelty. Kaunis ja persoonallinen käsiala oli taito, jota erityisesti tytöt harjoittelivat ala- ja yläasteella. Kaunista, hienoa ja omintakeista käsialaa ihaltiin ja kadehdittiin. Kaikilla tytöillä oli hyvä käsiala, minullakin oli oikein nätti. Kirjoitettiin kirjeitä käsin, kirjoitettiin päiväkirjaa, tekstailtiin päiväkirjaan tai teinariin brändien nimiä ym.
Nykyään kun ei enää tule juuri mitään kirjoitettua käsin huomaa miten käsiala on muuttunut huonommaksi ja kirjaimista tulee ihan harakanvarpaita.Käsinkirjoitusta harjoiteltiin siten, että laitettiin viistoviivapaperi kirjoituspaperin alle niin, että viistoviivat kuulsivat kirjoituspaperin läpi. Näin saatiin malli oikealle käsialan kaltevuudelle. Oli myös ylä- ja ala-apuviivat vihkoissa, että oppi tekemään kaunokirjoituksen ylä- ja alalenkit kunnolla.
Meillä ei kyllä oppilaat itse arvostaneet hyvää käsialaa, eivät tytötkään. Huono käsiala oli "parempi", kukaan ei silloin pyytänyt muistiinpanoja lainaksi, kun ei käsialasta saanut selvää. Suttuinen käsiala oli eräänlainen kapinan muoto.
No nykyäänhän ei kouluissa ole enää vuosiin opetettu kirjoittamaan ollenkaan! Sitä on ihmetelty oikein ulkomaisissa lehdissäkin, kun siitä julkaistiin meillä uutisia!
Kyllä kenkuttaisi aikuisena tuhrustaa tikkukirjaimilla nykykakarain tavoin kuin mikäkin villi-ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ala-asteella ommeltiin käsityöpussi, tyynynpäällinen , kietaisuhame sekä erinnäisiä kutomistöitä ja yläasteella neulottiin villapuseto, slipoveri helmineuleella, ommeltiin talonpoikaispaita sekä taiteilijantakki ja hameita ja haaremihousut ym. kivaa oli .Koulussa oli iso kangasvarasto josta sai valita mieleisensä mutta osuuskaupastakin sai hakea jos ei sopivaa kangasta löytänyt. Minulla oli valinnaisena käsityö 8 ja 9 lk ....ihan siitä syystä koska pidin sitä enemmän ajanvietteenä :D....mukavat muistot pienen kunnan koulusta -70-80 luvulla...mainittakoon että ruoka valmistu koulun keittiössä ja oli aivan pro!! ( paitsi tilliliha)
Tuosta käsitöiden miellyttävyydestä. Minua aikoinaan harmitti kun vanhemmat ohjasivat oppikouluun enkä voinut neljännen luokan jälkeen enää tehdä poikien puutöitä.
Kun nyttemmin olen lukenut että esim. Martin Saarikangas ja Esko Aho menivät oppikouluun vasta kuuden kansakouluvuoden jälkeen niin olen ajatellut että ehkä minunkin olisi pitänyt jäädä vielä pariksi vuodeksi kansakouluun. Sitä paitsi ei tuo oppikouluun meno ole oikein tainnut vaikuttaa veroprosenttiani korottavasti vaan taitaa olla käynyt pikemminkin päinvastoin.
No mikä sen käsitöiden teon sitten esti?
Oppioulussa ei siis ollut käsityötunteja eikä minun aloittaessani mitään luokkaa eikä välineitäkään poikien käsitöitä varten.
No miksi et pyytänyt isääsi tai veljeäsi opettamaan?
Varmasti ainakin isälläsi oli tavalliset työkalut vaikka olisikin asunut jossain kerrostalossa!
Teidän viestejä lukiessa tuli ikävä ala-astetta pienellä maalaiskylällä. Oppilaita oli noin 45 ja opettajia 3. Lisäksi keittäjä joka teki todella hyvät ruuat. Ylä-aste oli meillä kohtuullisen rauhallinen. Toki muutamia oppilaita kiusattiin ja vieläkin minua harmittaa etten uskaltanut mennä väliin puolustamaan heitä.
Nyt opetan itse aineenopettajana yläkoulussa ja mielestäni nykynuoret on mukavia. Toki välillä joudun puhuttelemaan oppilaita huonosta käytöksestä ja jälki-istuntoakin olen joutunut antamaan. Tunneillani oppilaat ovat hyväntuulisia ja tulevat mielellään luokkaani. Tunneillani saa istua pulpetin ääressä tai vaikka lattialla jos opiskelu sujuu. Usein osa oppilaista laskee porukalla tehtäviä. Joskus oppilaat innostuvat tekemään tehtäviä todella hyvin niin itsellä on sellainen olo että tästä vielä maksetaan että saa viettää aikaa näin kivojen oppilaiden kanssa!
meillä oli tällaisia koulujen välisiä kilpailuja urheilussa mutta en käsitä kuka siellä oikein kilpaili ei ollut ainakaan mitenkään esillä missään eikä jumppamaikkakaan näistä koskaan maininnut. Kun joku oli voittanut jonkun kilpailun niin reksi kutsui kaikki juhlasaliin seisomaan ja sitten kuunneltiin queenin we are the champions ja sen jälkeen päästiin takas luokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ainakaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa pitänyt nousta seisomaan, jos puhui. Ihan viitattiin ja opettaja kysyi ja pulpetissa istuen sai vastata. Ja jo 80-luvun lopussa meillä oli tummaihoinen ja yksi turkista kotoisin ollut perhe pienessä itäsuomalaiskaupungissa.
Kyllä oli hyvin erikoista että kasarilla koulussa oli luokassa ketään muita kuin kantiksia.
Normaalia niille joissa oli.. Luulisi että jossain päähesoissa oli enemmän, kun meillä Kajaanissakin oli melkein joka luokalla. Aloitin koulun -87.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulurakennus oli jostain 50-luvulta. Käytävillä oli vitriineissä täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, joita ei koskaan käytetty opetuksessa. Luokissa oli liitutaulun vieressä katossa rullalla alas vedettäviä karttoja. Varastossa oli isot läjät pahvisia opetustauluja, niitä ei kuitenkaan juuri käytetty.
Liikuntatunnilla oli käytössä kamalan hajuisia pukkeja ja hevosia, joiden nahkapintaan oli imeytynyt vuosikymmenien hiki. Jumppasalissa oli köydet ja renkaat katossa, ne oli kivoja, toisin kuin puolapuut. Jos ei ollut liikuntatunnille suksia, niin joutui lainaamaan koululta puiset limalaudat. Vessat ja suihkutilat olivat niin kamalia ja haisevia, ettei niihin mennyt kuin aivan äärimmäisessä hädässä.
Nykyaikaa edustivat piirtoheittimet ja olipa erikseen av-luokka, jossa oli videot.
80-luku, Helsinki
Jatkan. Pulpeteissa oli avattavat kannet ja erillinen kolo mustepullolle. Koulussa oli neljä kerrosta eikä hissiä. Pitkät käytävät, joiden päässä portaat ja ikkunat. Käytävillä oli juomalaitteita, joista nousi pieni vesisuihku nappia painamalla, mutta kukaan ei uskaltanut juoda niistä, kun pelkäsi jonkun räkineen hanaan.
Osa vanhemmista opettajistakin oli varmaan ollut siellä koulussa töissä alusta asti.
Näin jälkikäteen tuntuu kuin olisin käynyt koulua jossain museossa. Uudemmissa kouluissa oli varmaan ihan erilaista.
Meilläkin oli mustepullonpaikat pulpeteissa. Me myös opettelimme kirjoittamaan ja tekstaamaan eri tyyleillä käyttäen pulloon kastettavia mustekyniä mikä opetti tarkkuutta ja huolellisuutta. Nykyään kouluissa ei enää edes opeteta kirjoittamaan ja 13-vuotias sukulaistyttö raapustelee viestinsä ja muistiinpanonsa horjuvilla tikkukirjaimilla, joiden koko suurenee ja pienenee kesken aaltoilevaa riviä.
Kyllä vanhat hyvät opetustavat pitäisi palauttaa kouluihin samoin kuin myös käytöskoulutus, kuri ja järjestys!
Etenkin pääkaupunkiseudulla opettajat kertovat koulujen olevan nykyään kuin eläitarhoja ja lisäävät etsivänsä epätoivoisesti uusia töitä!
Ei kait 80-90-luvulla mitään mustepulloja ollut?
En ole niin väittänytkään. Pulpetit olivat vaan niin vanhoja, että niissä oli se mustepullon kolo. Ei siinä tietenkään enää mitään mustepulloa ollut.
Pulpetit olivat lakattua kokopuuta eikä mitään lastulevyä. Pulpetissa oli avattava kansi, siinä oli saranat. Etuosassa oli pienempi avattava osa, jossa oli syvennys kynille ja oikeassa laidassa reikä mustepulloa varten. Näitä vanhoja pulpetteja oli yleisesti käytössä 80-90 -luvuilla vanhemmissa kouluissa.
Tuollaiset pulpetit oli meilläkin, ja itse asiassa opettaja löysi varastosta jotain vanhoja mustepulloja ja säiliöllisiä mustekyniä, joita saatiin yhden kerran kokeilla tunnilla. Sen jälkeen luokassa vallitsi yksimielisyys siitä, että kaikki ei ennen ollut paremmin.
Sotien jälkeen oli myös melko yleistä että opettajat pakottivat vasenkätisiä kirjoittamaan oikealla kädellä, ja yhtenä syynä oli varmastikin se että vanhan mustekynän muste ei kuivunut heti, joten vasenkätinen tuhri paperin kun kämmenen syrjä kulki juuri kirjoitetun tekstin yli. Kasarilla koulussa olleena sain olla vasenkätinen ilman mitään jupinaa.
Itse en ollut koulussa sillon mutta vanhin lapseni oli. Oli helpompaa, kun ei tarvinnut miettiä sitä että oma lapsi joutuisi kuuntelemaan ja laulamaan suvivirttä, koska se oli koulujen tapa silloin, eikä kukaan vanhempi alkanut rahastamaan sillä tonneja. Oli kiva kun ei ollut vilmaa johon opet kirjottavat nykyisin joka päivä olemattomia asioita toisten lapsista, ja joutuvat ojentamaan opettajia turhien asioiden kertomisista. 90 luvulla muut lapset menivät kouluun ja vilman tuli meillekin, me emme vastanneet moiseen hölynpölyyn, asiallisiin aina, usein soitimme opelle. Koulu oli helpompaa kun ei ollut tietokoneita, oli kirjat, työkirjat. Nykysin kone valtaa jo ekat luokatkin, ja se on säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ollut koulussa sillon mutta vanhin lapseni oli. Oli helpompaa, kun ei tarvinnut miettiä sitä että oma lapsi joutuisi kuuntelemaan ja laulamaan suvivirttä, koska se oli koulujen tapa silloin, eikä kukaan vanhempi alkanut rahastamaan sillä tonneja. Oli kiva kun ei ollut vilmaa johon opet kirjottavat nykyisin joka päivä olemattomia asioita toisten lapsista, ja joutuvat ojentamaan opettajia turhien asioiden kertomisista. 90 luvulla muut lapset menivät kouluun ja vilman tuli meillekin, me emme vastanneet moiseen hölynpölyyn, asiallisiin aina, usein soitimme opelle. Koulu oli helpompaa kun ei ollut tietokoneita, oli kirjat, työkirjat. Nykysin kone valtaa jo ekat luokatkin, ja se on säälittävää.
Wilman sijasta 80-luvulla oli reissuvihko. Hyvin harvoin siihen mitään viestejä tuli opettajalta vanhemmille näytettäväksi, tai päinvastoin.
Ainakin silloin oli vielä jonkinlainen moraali jäljellä. Kaiken maailman hörhöt, mulkerot ja porkkanan perseeseen tunkijat laitettiin kuriin, eikä annettu niiden hyppiä silmille.
Kunnioitettiin vanhempia. Ei se aina niin kivaa ollut, mutta siihen aikaan koulussa oli tarkoitus oppia, eikä pitää hauskaa.
Sillä tavalla kaikki suurimmatkin pölkyt oppivat ainakin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan perusasiat.
Meillä oli kasariaikaan yläasteella ja lukiossa paljon sijaisopettajia.
Monesti tunti alkoi niin että ope ilmestyi paikalle, sanoi tehkää tämä ja tämä. Sitten häipyi.
Arvatkaapa kuinka monella oli naama kirjassa sen jälkeen. Melko vapaata oli.
Silloin tällöin sentään pidettiin kokeita.
80-luvun opettajat ei aina olleet paikalla. Oma hupini oli lukea poissaolovihkoja,
kun niitä oli joskus pöydällä. Pummaajilla parhaat selitykset. Anorexiaa jne.
Merkillistä kyllä, niistäkin tuli opettajia... :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kasariaikaan yläasteella ja lukiossa paljon sijaisopettajia.
Monesti tunti alkoi niin että ope ilmestyi paikalle, sanoi tehkää tämä ja tämä. Sitten häipyi.
Arvatkaapa kuinka monella oli naama kirjassa sen jälkeen. Melko vapaata oli.
Silloin tällöin sentään pidettiin kokeita.
Joskus opettajat myös myöhästyivät tunneilta todella paljon, eräät häiriköt sitten kyllästyivät ja alkoivat tappelemaan ajankulukseen...
Kotitalous oli monen lempiaine kasariajan yläasteella.
Mitenkähän nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Kotitalous oli monen lempiaine kasariajan yläasteella.
Mitenkähän nykyään?
Kotitollous.
Aamunavaus koulun liikuntasalissa joka aamu, kaikki oppilaat tulivat sinne ja koko aika piti seistä. Jossain vaiheessa muuttui niin että sai istua kun useamman kerran joku pyörtyi. Myöhemmin oli niin että aamunavaus oli vain maanantaisin ja perjantaisin.