Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (88)
Vaikea sanoa kun en oikeastaan tiedä minkälaista se on nykyään. Oppilaat oli ainakin kaikki valkoisia suomalaisia ja äidinkieleltään suomenkielisiä ja kaikki katsoi kotona Ritari Ässää ja Macgyveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunokirjoituksen opettelu oli ainakin ihan turhaa. Lopetin sen käytön, kun huomasin kuinka hidasta sillä on kirjoittaa. Myöhemmin tärkeämpää on ollut osata kirjoittaa tietokoneella nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuollaista se oli.
Helsinki
No ei tasan tarkkaan ollut. Ja moni asia oli kiinni siitä, millaisen opettajan sai ja oliko rehtori lainkaan ajan tasalla.
Turun seutu.
Ei meillä ainakaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa pitänyt nousta seisomaan, jos puhui. Ihan viitattiin ja opettaja kysyi ja pulpetissa istuen sai vastata. Ja jo 80-luvun lopussa meillä oli tummaihoinen ja yksi turkista kotoisin ollut perhe pienessä itäsuomalaiskaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja saattoi lyödä jos kiroili
Elämä oli aitoa. Olen niitä, jotka eivät lapsuudesta kauheasti muista konkreettisia asioita, mutta tunnelman ja ilmapiirin kyllä. Tulee mieleen jostain musiikkituntien levyraadit vuonna 1989. Lambada ja Final Countdown olivat kovia hittejä. Koulun discot olivat myös huikeita Raptoreineen. Tuntuu ihan joltain maagiselta sadulta, kun ajattelee tuota aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvinnut noista seisomaan kun vastasi, en oikein usko että missään on koskaan tarvinnut, tekee ihan liian kömpelöä opetuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ainakaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa pitänyt nousta seisomaan, jos puhui. Ihan viitattiin ja opettaja kysyi ja pulpetissa istuen sai vastata. Ja jo 80-luvun lopussa meillä oli tummaihoinen ja yksi turkista kotoisin ollut perhe pienessä itäsuomalaiskaupungissa.
Koko ala-asteen ajan piti nousta seisomaan pulpetin viereen sen jälkeen, kun opettaja antoi luvan puhumiselle.
Tämä 80-luvulla. Piti siis aina puhua seisten.
90-luvulla yläasteella ei enää ollut noin.
Espoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ainakaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa pitänyt nousta seisomaan, jos puhui. Ihan viitattiin ja opettaja kysyi ja pulpetissa istuen sai vastata. Ja jo 80-luvun lopussa meillä oli tummaihoinen ja yksi turkista kotoisin ollut perhe pienessä itäsuomalaiskaupungissa.
Kyllä oli hyvin erikoista että kasarilla koulussa oli luokassa ketään muita kuin kantiksia.
En tykännyt kyllä lainkaan koulusta, koska olin niin ujo ja arka. Mutta jos vertaa nykykouluja siihen aikaan, niin oli silloin ainakin paljon rauhallisempaa kouluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ainakaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa pitänyt nousta seisomaan, jos puhui. Ihan viitattiin ja opettaja kysyi ja pulpetissa istuen sai vastata. Ja jo 80-luvun lopussa meillä oli tummaihoinen ja yksi turkista kotoisin ollut perhe pienessä itäsuomalaiskaupungissa.
Koko ala-asteen ajan piti nousta seisomaan pulpetin viereen sen jälkeen, kun opettaja antoi luvan puhumiselle.
Tämä 80-luvulla. Piti siis aina puhua seisten.
90-luvulla yläasteella ei enää ollut noin.
Espoo.
Menenytjovittuun seisomissatuinesi
Maanantaina aina kerrattiin mitään sketsejä Hymyhuulissa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla ei ollut maahanmuuttajia. Jos oli, ne oli laskettavissa yhden käden sormilla koko monisatapäisestä koulusta. Ja nekin oli yleensä joidenkin diplomaattien lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ainakaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa pitänyt nousta seisomaan, jos puhui. Ihan viitattiin ja opettaja kysyi ja pulpetissa istuen sai vastata. Ja jo 80-luvun lopussa meillä oli tummaihoinen ja yksi turkista kotoisin ollut perhe pienessä itäsuomalaiskaupungissa.
Koko ala-asteen ajan piti nousta seisomaan pulpetin viereen sen jälkeen, kun opettaja antoi luvan puhumiselle.
Tämä 80-luvulla. Piti siis aina puhua seisten.
90-luvulla yläasteella ei enää ollut noin.
Espoo.
Menenytjovittuun seisomissatuinesi
Ei ole satua, vaan ihan totta. Näin ainakin meidän koulussa ala-asteella 80-luvulla Espoossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ainakaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa pitänyt nousta seisomaan, jos puhui. Ihan viitattiin ja opettaja kysyi ja pulpetissa istuen sai vastata. Ja jo 80-luvun lopussa meillä oli tummaihoinen ja yksi turkista kotoisin ollut perhe pienessä itäsuomalaiskaupungissa.
Koko ala-asteen ajan piti nousta seisomaan pulpetin viereen sen jälkeen, kun opettaja antoi luvan puhumiselle.
Tämä 80-luvulla. Piti siis aina puhua seisten.
90-luvulla yläasteella ei enää ollut noin.
Espoo.
En ainakaan ite ole tehnyt noin. Aloitin koulun 1987.
Jos kesken oppitunnin oveen koputettiin ja sisään tuli joku toinen opettaja tai rehtori, kaikkien piti nousta seisomaan. Piti seistä niin kauan, kunnes annettiin lupa istua.
80-luku. Espoo.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei ollut maahanmuuttajia. Jos oli, ne oli laskettavissa yhden käden sormilla koko monisatapäisestä koulusta. Ja nekin oli yleensä joidenkin diplomaattien lapsia.
Omassa koulussani oli yksi japanilaisten diplomaattien lapsi ja yksi Afrikasta Suomeen adoptoitu. Jälkimmäistä kyllä kiusattiin niin hirveästi, että tekee järjettömän pahaa ajatellakin. En pidä nykytilanteesta, mutta hirveää oli tuokin. Ihmiset ovat ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei ollut maahanmuuttajia. Jos oli, ne oli laskettavissa yhden käden sormilla koko monisatapäisestä koulusta. Ja nekin oli yleensä joidenkin diplomaattien lapsia.
Omassa koulussani oli yksi japanilaisten diplomaattien lapsi ja yksi Afrikasta Suomeen adoptoitu. Jälkimmäistä kyllä kiusattiin niin hirveästi, että tekee järjettömän pahaa ajatellakin. En pidä nykytilanteesta, mutta hirveää oli tuokin. Ihmiset ovat ihmisiä.
Minä olin ihan suomalainen, jota kiusattiin ihan kamalasti. Siis järjettömästi koska on pieni vamma. En kuitenkaan usko että kouluaikani olisi ollut yhtään parempi jos koulussani olisi ollut enemmistö ma muja. Luultavasti pahempi.
80-luvulla kaikki oppilaat osasi suomea, olivat samaa väriä kuin minäkin eikä sukuniminä ollut jotain 12 konsonanttia + 1 vokaali.