Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (494)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kondekasta vielä. Mentiin urheilupäivänä koulun ruokalaan. Ja opettajainpöydän viereen. Herran jessus yritin sivummelle, mutta ei. No koulun kiltti oppilas kaverimme pisti takkinsa keskelle pöytäämme. No se oli sattuneestä syystä kossupullon muotoinen. Kahdeksan opettajaa näki tämän. Seisoin pöydän edessä niin julmin ilmein, että opettajat eivät muka huomanneet tapausta vaan hipsivät asioilleen. Ja rehellisesti sanoen, kenelläpä heistä ei olisi ollut lukiossa kossupulloa vesaḱassa. Häh. Ja meille ei vittuiltu.
Teidän luokasta varmaan tehtiin elokuva "Täältä tullaan elämä"?
Se oli naapurin lällykouly Sakara. Meille ei vittuiltu. Tunnistan kyllä hahmoja.
Sakaran tyypit oli ihan kivoja. Vähän eksyksissä ihan kuin tarkkanäköisessä elokuvassa heitä näytetään. Pikkuisen ressukoita.
Meillä hankittiin pitkän matikan ladatureja ja nentiin minne mentiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan me kyllä oltu ihan eri maailmaoissa. Pahoittelen noita Kondeka juttuja, mutta ovat tosia kaikki. Pahempiakin löytytsi, mutta nämä ovat kaikki tapahtuneet. Meillä oli ihan kivaa kuten Gérard Depardieu sanoisi, Bon.
Tuli muuten mieleen, kun ostarilla kävelin aamulla kouluun vastaan tuli ruskeapukuinen mies jalat vatkuloiden. Liivipuku. Rinnassa kolme syvää veitsenjälkeä. Sanoin asiasta R-kioskelle, mutta heillä ei ollut lupa soittaa, jos joku ei maksa puhelua. Kolmen päivän päästä sama ukko käveli vastaan eikä jalat tärrissyt yhtään. Joku oli ilmeisesti ommellut puvunkin viillot kuntoon. Bon.
Kaksikielisessä kunnassa elettiin parasta folkhemmet utopia-aikaa koko 80-luku, ja ainakin puolet 70-luvusta.
Oli ihan mieletön hyvinvointialue. Oli kuläkauppa lihatiskeineen 5 km välein, sivukirjastoja, jääkenttiä joka kylässä, fudiskenttiä, seuraintaloja, kyläkoulua, kesäkiskoja, oli työpaikkoja kotimaisille duunareille, rakennettiin motaria (ja lakkautettiin junia). Oli uutuuttaan hohtavia hammashoitoloita, fluorihoitajat. Pakko hiihtää ala-asteella, ylä astiella jumalaatio pelataan pesistä ja luistellaan. Jumppatunnit pitkälti pakkoa. Oli välillä luokkahuoneet tupaten täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulurakennus oli jostain 50-luvulta. Käytävillä oli vitriineissä täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, joita ei koskaan käytetty opetuksessa. Luokissa oli liitutaulun vieressä katossa rullalla alas vedettäviä karttoja. Varastossa oli isot läjät pahvisia opetustauluja, niitä ei kuitenkaan juuri käytetty.
Liikuntatunnilla oli käytössä kamalan hajuisia pukkeja ja hevosia, joiden nahkapintaan oli imeytynyt vuosikymmenien hiki. Jumppasalissa oli köydet ja renkaat katossa, ne oli kivoja, toisin kuin puolapuut. Jos ei ollut liikuntatunnille suksia, niin joutui lainaamaan koululta puiset limalaudat. Vessat ja suihkutilat olivat niin kamalia ja haisevia, ettei niihin mennyt kuin aivan äärimmäisessä hädässä.
Nykyaikaa edustivat piirtoheittimet ja olipa erikseen av-luokka, jossa oli videot.
80-luku, Helsinki
Jatkan. Pulpeteissa oli avattavat kannet ja erillinen kolo mustepullolle. Koulussa oli neljä kerrosta eikä hissiä. Pitkät käytävät, joiden päässä portaat ja ikkunat. Käytävillä oli juomalaitteita, joista nousi pieni vesisuihku nappia painamalla, mutta kukaan ei uskaltanut juoda niistä, kun pelkäsi jonkun räkineen hanaan.
Osa vanhemmista opettajistakin oli varmaan ollut siellä koulussa töissä alusta asti.
Näin jälkikäteen tuntuu kuin olisin käynyt koulua jossain museossa. Uudemmissa kouluissa oli varmaan ihan erilaista.
Meilläkin oli mustepullonpaikat pulpeteissa. Me myös opettelimme kirjoittamaan ja tekstaamaan eri tyyleillä käyttäen pulloon kastettavia mustekyniä mikä opetti tarkkuutta ja huolellisuutta. Nykyään kouluissa ei enää edes opeteta kirjoittamaan ja 13-vuotias sukulaistyttö raapustelee viestinsä ja muistiinpanonsa horjuvilla tikkukirjaimilla, joiden koko suurenee ja pienenee kesken aaltoilevaa riviä.
Kyllä vanhat hyvät opetustavat pitäisi palauttaa kouluihin samoin kuin myös käytöskoulutus, kuri ja järjestys!
Etenkin pääkaupunkiseudulla opettajat kertovat koulujen olevan nykyään kuin eläitarhoja ja lisäävät etsivänsä epätoivoisesti uusia töitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulurakennus oli jostain 50-luvulta. Käytävillä oli vitriineissä täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, joita ei koskaan käytetty opetuksessa. Luokissa oli liitutaulun vieressä katossa rullalla alas vedettäviä karttoja. Varastossa oli isot läjät pahvisia opetustauluja, niitä ei kuitenkaan juuri käytetty.
Liikuntatunnilla oli käytössä kamalan hajuisia pukkeja ja hevosia, joiden nahkapintaan oli imeytynyt vuosikymmenien hiki. Jumppasalissa oli köydet ja renkaat katossa, ne oli kivoja, toisin kuin puolapuut. Jos ei ollut liikuntatunnille suksia, niin joutui lainaamaan koululta puiset limalaudat. Vessat ja suihkutilat olivat niin kamalia ja haisevia, ettei niihin mennyt kuin aivan äärimmäisessä hädässä.
Nykyaikaa edustivat piirtoheittimet ja olipa erikseen av-luokka, jossa oli videot.
80-luku, Helsinki
Jatkan. Pulpeteissa oli avattavat kannet ja erillinen kolo mustepullolle. Koulussa oli neljä kerrosta eikä hissiä. Pitkät käytävät, joiden päässä portaat ja ikkunat. Käytävillä oli juomalaitteita, joista nousi pieni vesisuihku nappia painamalla, mutta kukaan ei uskaltanut juoda niistä, kun pelkäsi jonkun räkineen hanaan.
Osa vanhemmista opettajistakin oli varmaan ollut siellä koulussa töissä alusta asti.
Näin jälkikäteen tuntuu kuin olisin käynyt koulua jossain museossa. Uudemmissa kouluissa oli varmaan ihan erilaista.
Meilläkin oli mustepullonpaikat pulpeteissa. Me myös opettelimme kirjoittamaan ja tekstaamaan eri tyyleillä käyttäen pulloon kastettavia mustekyniä mikä opetti tarkkuutta ja huolellisuutta. Nykyään kouluissa ei enää edes opeteta kirjoittamaan ja 13-vuotias sukulaistyttö raapustelee viestinsä ja muistiinpanonsa horjuvilla tikkukirjaimilla, joiden koko suurenee ja pienenee kesken aaltoilevaa riviä.
Kyllä vanhat hyvät opetustavat pitäisi palauttaa kouluihin samoin kuin myös käytöskoulutus, kuri ja järjestys!
Etenkin pääkaupunkiseudulla opettajat kertovat koulujen olevan nykyään kuin eläitarhoja ja lisäävät etsivänsä epätoivoisesti uusia töitä!
Kaikki kirjoitettiin ennen käsin, ei näpytelty. Kaunis ja persoonallinen käsiala oli taito, jota erityisesti tytöt harjoittelivat ala- ja yläasteella. Kaunista, hienoa ja omintakeista käsialaa ihaltiin ja kadehdittiin. Kaikilla tytöillä oli hyvä käsiala, minullakin oli oikein nätti. Kirjoitettiin kirjeitä käsin, kirjoitettiin päiväkirjaa, tekstailtiin päiväkirjaan tai teinariin brändien nimiä ym.
Nykyään kun ei enää tule juuri mitään kirjoitettua käsin huomaa miten käsiala on muuttunut huonommaksi ja kirjaimista tulee ihan harakanvarpaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
B-luokan sakkia oli todella vähän, nyt asia on kääntynyt ja A-luokan kansalaista on todella vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulurakennus oli jostain 50-luvulta. Käytävillä oli vitriineissä täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, joita ei koskaan käytetty opetuksessa. Luokissa oli liitutaulun vieressä katossa rullalla alas vedettäviä karttoja. Varastossa oli isot läjät pahvisia opetustauluja, niitä ei kuitenkaan juuri käytetty.
Liikuntatunnilla oli käytössä kamalan hajuisia pukkeja ja hevosia, joiden nahkapintaan oli imeytynyt vuosikymmenien hiki. Jumppasalissa oli köydet ja renkaat katossa, ne oli kivoja, toisin kuin puolapuut. Jos ei ollut liikuntatunnille suksia, niin joutui lainaamaan koululta puiset limalaudat. Vessat ja suihkutilat olivat niin kamalia ja haisevia, ettei niihin mennyt kuin aivan äärimmäisessä hädässä.
Nykyaikaa edustivat piirtoheittimet ja olipa erikseen av-luokka, jossa oli videot.
80-luku, Helsinki
Jatkan. Pulpeteissa oli avattavat kannet ja erillinen kolo mustepullolle. Koulussa oli neljä kerrosta eikä hissiä. Pitkät käytävät, joiden päässä portaat ja ikkunat. Käytävillä oli juomalaitteita, joista nousi pieni vesisuihku nappia painamalla, mutta kukaan ei uskaltanut juoda niistä, kun pelkäsi jonkun räkineen hanaan.
Osa vanhemmista opettajistakin oli varmaan ollut siellä koulussa töissä alusta asti.
Näin jälkikäteen tuntuu kuin olisin käynyt koulua jossain museossa. Uudemmissa kouluissa oli varmaan ihan erilaista.
Meilläkin oli mustepullonpaikat pulpeteissa. Me myös opettelimme kirjoittamaan ja tekstaamaan eri tyyleillä käyttäen pulloon kastettavia mustekyniä mikä opetti tarkkuutta ja huolellisuutta. Nykyään kouluissa ei enää edes opeteta kirjoittamaan ja 13-vuotias sukulaistyttö raapustelee viestinsä ja muistiinpanonsa horjuvilla tikkukirjaimilla, joiden koko suurenee ja pienenee kesken aaltoilevaa riviä.
Kyllä vanhat hyvät opetustavat pitäisi palauttaa kouluihin samoin kuin myös käytöskoulutus, kuri ja järjestys!
Etenkin pääkaupunkiseudulla opettajat kertovat koulujen olevan nykyään kuin eläitarhoja ja lisäävät etsivänsä epätoivoisesti uusia töitä!
Kaikki kirjoitettiin ennen käsin, ei näpytelty. Kaunis ja persoonallinen käsiala oli taito, jota erityisesti tytöt harjoittelivat ala- ja yläasteella. Kaunista, hienoa ja omintakeista käsialaa ihaltiin ja kadehdittiin. Kaikilla tytöillä oli hyvä käsiala, minullakin oli oikein nätti. Kirjoitettiin kirjeitä käsin, kirjoitettiin päiväkirjaa, tekstailtiin päiväkirjaan tai teinariin brändien nimiä ym.
Nykyään kun ei enää tule juuri mitään kirjoitettua käsin huomaa miten käsiala on muuttunut huonommaksi ja kirjaimista tulee ihan harakanvarpaita.
Käsinkirjoitusta harjoiteltiin siten, että laitettiin viistoviivapaperi kirjoituspaperin alle niin, että viistoviivat kuulsivat kirjoituspaperin läpi. Näin saatiin malli oikealle käsialan kaltevuudelle. Oli myös ylä- ja ala-apuviivat vihkoissa, että oppi tekemään kaunokirjoituksen ylä- ja alalenkit kunnolla.
Meillä ei kyllä oppilaat itse arvostaneet hyvää käsialaa, eivät tytötkään. Huono käsiala oli "parempi", kukaan ei silloin pyytänyt muistiinpanoja lainaksi, kun ei käsialasta saanut selvää. Suttuinen käsiala oli eräänlainen kapinan muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä kiinostaako ketään nämä Kondekajutut. Ovat vähän epäkorrekteja, mutta tosia. Niitä riittää. Urheilukilpailuissa oli hauskaa, kun liikkamaikka otsa rypyssä mittasi 60 metrin juoksun sekuntteja ja juoksimme matkan koululaukut kainaloissa ja takit päällä. Oli oma ideani. Heh. Luokan tytöt katselivat viereisellä radalla ihmeíssään. Pärjäsin aika hyvin.
keksit juttujasi päästäsi.
Kondekasta vielä: Oli tapana heittää luokkatoveri ikkunasta alas. Toisesta kerroksesta. Mitäs paini vastaan. Tuli vartin päästä takaisin luokkaa itkuisena. Hah. No me ei oltu sokerista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kondekasta vielä. Mentiin urheilupäivänä koulun ruokalaan. Ja opettajainpöydän viereen. Herran jessus yritin sivummelle, mutta ei. No koulun kiltti oppilas kaverimme pisti takkinsa keskelle pöytäämme. No se oli sattuneestä syystä kossupullon muotoinen. Kahdeksan opettajaa näki tämän. Seisoin pöydän edessä niin julmin ilmein, että opettajat eivät muka huomanneet tapausta vaan hipsivät asioilleen. Ja rehellisesti sanoen, kenelläpä heistä ei olisi ollut lukiossa kossupulloa vesaḱassa. Häh. Ja meille ei vittuiltu.
Teidän luokasta varmaan tehtiin elokuva "Täältä tullaan elämä"?
Se oli naapurin lällykouly Sakara. Meille ei vittuiltu. Tunnistan kyllä hahmoja.
No miks se leffa niistä lällyistä tehtiin eikä teistä koviksista? Kyseessähän oli aito dokumenttielokuva oppilaista, joille ei vittuiltu.
-80 -luvulla koulussa tarjottiin lounaan lisäksi välipala, joka oli esim. jugurtti, vanukas, hedelmä, porkkana, mehu ja perjantaisin jotain "parempaa" kutn lihapiirakka+maito tai karjalanpiirkka+maito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin Sakarasa (täältä tullaan elämä lällykoulu) kartsalla sanomassa, että näitä tyttöjä ette kiusaa. Yksi niistä oli kaverin sisko. Kuultiin myöhemmin, että eivät olleet kahteen vuoteen kiusanneet. Ihme lapasia. Meillä ei kukaan totellut mitään vaikka kuinka leipoi päin näköä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kondekasta vielä. Mentiin urheilupäivänä koulun ruokalaan. Ja opettajainpöydän viereen. Herran jessus yritin sivummelle, mutta ei. No koulun kiltti oppilas kaverimme pisti takkinsa keskelle pöytäämme. No se oli sattuneestä syystä kossupullon muotoinen. Kahdeksan opettajaa näki tämän. Seisoin pöydän edessä niin julmin ilmein, että opettajat eivät muka huomanneet tapausta vaan hipsivät asioilleen. Ja rehellisesti sanoen, kenelläpä heistä ei olisi ollut lukiossa kossupulloa vesaḱassa. Häh. Ja meille ei vittuiltu.
Teidän luokasta varmaan tehtiin elokuva "Täältä tullaan elämä"?
Se oli naapurin lällykouly Sakara. Meille ei vittuiltu. Tunnistan kyllä hahmoja.
No miks se leffa niistä lällyistä tehtiin eikä teistä koviksista? Kyseessähän oli aito dokumenttielokuva oppilaista, joille ei vittuiltu.
Se elokuva oli kertomus yhteiskunnan pudokkaista, jotka tipahti rattailta jo alta viidentoista. Isi ja äiti olivat aina töissä ja jääkaapissa kympin seteli.
Me mentiin lukioon ja kirjoitettiin pitkän matematiikan laudaturit. Eläköön uljas uusi elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyläkoulun käytävän seinällä oli rivissä Suomen presidenttien kuvat, Mauno Koivisto viimeisenä ja silloin melko tuoreena lisäyksenä. Jälkeenpäin olen pohtinut, että kas kun eivät jättäneet Koiviston kuvaa lisäämättä, kun nämä maalaiskylät oli niin ylivoimaisen Kepulaisia. Meidän opettajakin oli puolueen jäsen, ja lienee ollut kirjoittamaton sääntö että ilman jäsenkirjaa ei opettajan virkaan pääse.
Vierailija kirjoitti:
Luokan seinällä oli aakkoset, joista muistan erityisesti N niin kuin Neekeri ja välitunnilla leikittiin usein kuka pelkää mustaa miestä. Neekerinpusut on myös jäänyt mieleen kun niitä sai koulun kioskista.
Tulipa mieleen klassinen englannin kielen oppikirja, "Say it in English", missä Jack istui vuoteeessaan lukemassa jännittävää kirjaa, "a Red Indian book".
Ja laulutunneilla (ja riparilla) hoilattiin nägrö spirituaaleja, "Michael Row the Boat Ashore", "Swing Low Sweet Chariot", "All Night, All Day", "Let Us Break Bread Together on Our Knees" jne.
Nya Vindar -ruotsin kirjassa oli kyllä maailmankaikkeuden kovin bändi, Het Potatis!
Sommaren är här, jee jee, du och jag är här, jee jee,
I morgon, i morgon, i morgon, daa-da-daa-da-daa-da... Vad är i morgon?
Sommaren är här, jee jee jee!
Ja tuo mestarillinen biisi kuunneltiin luokassa tietenkin avokelanauhurilta.
Vierailija kirjoitti:
Kondekasta vielä: Oli tapana heittää luokkatoveri ikkunasta alas. Toisesta kerroksesta. Mitäs paini vastaan. Tuli vartin päästä takaisin luokkaa itkuisena. Hah. No me ei oltu sokerista.
Meidän luokan pojat saattoivat hypätä itse toisen kerroksen ikkunasta ulos kesken tunnin. Oli ihan pudotusta alas. Opettaja vain päivitteli, että no voi että, sinne se meni.
Tällaista kasarilla helsinkiläisellä yläasteella.
Oli ihanaa aikaa!
Koulussa sai olla parhaiden kavereiden kanssa, vaihdeltiin pikkuesineitä, kirjoitettiin ystäväkirjaan ja myöhemmin yläasteella slämäriin. Pienellä ala-asteella syötiin luokissa, oli ruokaliina pulpetille ja metalliset astiat joissa oli kaupungin vaakuna etsattuna pohjaan. Opet oli aika vakavia auktoriteetteja, jotkut hulluja ja niitä todella varottiin ja sit oli joitain lämpimiä tyyppejä. Olin ahkera ja todella jaksoin tehdä koulutyötä ja se tuntui kannatavan. Kerran olin jälki-istunnossakin ja sekin oli vain jännää. Ne koulut joissa mä kävin oli todella kauniita rakennuksia! Oli kaikkea pikkudraamaa oppilaiden kesken, todellakin tiedettiin ketkä oli lääkäriperheistä ja keiden vanhemmat ryyppäsi, so what. Tällaisen hierarkian otti itsestäänselvyytenä koska olin siitä keskeltä ja oli kivat vaatteet, arvosanat ei herättäneet huomiota ja tarroja riitti vaihdeltavaksi. Tuntui hyvältä ja turvalliselta, uskoin itseeni ja tulevaisuuteen. Olin todella onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulurakennus oli jostain 50-luvulta. Käytävillä oli vitriineissä täytettyjä eläimiä, enimmäkseen lintuja, joita ei koskaan käytetty opetuksessa. Luokissa oli liitutaulun vieressä katossa rullalla alas vedettäviä karttoja. Varastossa oli isot läjät pahvisia opetustauluja, niitä ei kuitenkaan juuri käytetty.
Liikuntatunnilla oli käytössä kamalan hajuisia pukkeja ja hevosia, joiden nahkapintaan oli imeytynyt vuosikymmenien hiki. Jumppasalissa oli köydet ja renkaat katossa, ne oli kivoja, toisin kuin puolapuut. Jos ei ollut liikuntatunnille suksia, niin joutui lainaamaan koululta puiset limalaudat. Vessat ja suihkutilat olivat niin kamalia ja haisevia, ettei niihin mennyt kuin aivan äärimmäisessä hädässä.
Nykyaikaa edustivat piirtoheittimet ja olipa erikseen av-luokka, jossa oli videot.
80-luku, Helsinki
Jatkan. Pulpeteissa oli avattavat kannet ja erillinen kolo mustepullolle. Koulussa oli neljä kerrosta eikä hissiä. Pitkät käytävät, joiden päässä portaat ja ikkunat. Käytävillä oli juomalaitteita, joista nousi pieni vesisuihku nappia painamalla, mutta kukaan ei uskaltanut juoda niistä, kun pelkäsi jonkun räkineen hanaan.
Osa vanhemmista opettajistakin oli varmaan ollut siellä koulussa töissä alusta asti.
Näin jälkikäteen tuntuu kuin olisin käynyt koulua jossain museossa. Uudemmissa kouluissa oli varmaan ihan erilaista.
Meilläkin oli mustepullonpaikat pulpeteissa. Me myös opettelimme kirjoittamaan ja tekstaamaan eri tyyleillä käyttäen pulloon kastettavia mustekyniä mikä opetti tarkkuutta ja huolellisuutta. Nykyään kouluissa ei enää edes opeteta kirjoittamaan ja 13-vuotias sukulaistyttö raapustelee viestinsä ja muistiinpanonsa horjuvilla tikkukirjaimilla, joiden koko suurenee ja pienenee kesken aaltoilevaa riviä.
Kyllä vanhat hyvät opetustavat pitäisi palauttaa kouluihin samoin kuin myös käytöskoulutus, kuri ja järjestys!
Etenkin pääkaupunkiseudulla opettajat kertovat koulujen olevan nykyään kuin eläitarhoja ja lisäävät etsivänsä epätoivoisesti uusia töitä!
Ei kait 80-90-luvulla mitään mustepulloja ollut?
Alue: Aihe vapaa
Paskaa se oli